Uutta ja vanhaa vuotta

Tämä vuosi on sujunut koiraharrastusrintamalla varsin hyvin. Tokossa on menty eteenpäin ihan huikeata vauhtia: pääsimme nuorten koirien rinkiin (jossa meillä on ollut tosi hyviä koulutuksia!) ja syksyllä saatiin treenipaikka TamSK:in tavoitteellisesti treenaavien ryhmästä (jossa on tosi hyvät treenikaverit!). Kisapuolella eka voittajaluokan ykkönen tuli vähän yllättäen, ja sen jälkeen napsahti vielä toinenkin ykkönen huippupisteillä. Kolmatta sen sijaan ei saa, mikä kyllä kismitti jonkin aikaa melko rajusti. Nyt ei enää harmita, vaan ajattelen tämän vuoden kisakautta oikein hyvillä mielin :)

Nomessa starttasin Valan kanssa Pirkan Dameissa, mikä sujui ihan meidän tason mukaisesti. Myöhemmin keväällä meillä alkoi vähän mennä sukset ristiin tässä lajissa, ja kysyinkin, josko Johannes haluaisi kokeilla Valan ohjaamista. Loppuvuosi onkin sitten menty niinpäin, että hän on toiminut koiran ohjaajana, ja minä treeneissä damin heittäjänä / hakuruuduntäyttäjänä jne. Lintumetsälle ei tänä syksynä juurikaan ehditty, ja se yksi ainoa viikonloppukin jäi ihan pelkäksi passitreeniksi (V oli kyllä tosi kivasti!). Hirvimetsällä V sai käydä mukana istuskelemassa autossa ja tauolla kerjäämässä makkaranpaloja metsämiehiltä..

Muista lajeista Vala ehti tämän vuoden aikana nuuskuttelemaan yhden verijäljen. Ei kauheasti tapahdu editystä tässä lajissa, jos treenivauhti on tällainen, mutta tuli sentään yksi tehtyä, että ei ihan ainakaan täysin unohdu tämä homma. Uutena lajina tutustuimme flyballiin, joka on hauskaa ja vauhdikasta vapaa-ajanvietettä. Lisäksi Vala on kunnostautunut geokoirana, eli sen lisäksi, että se vaan olisi mukana lenkillä etsiessämme geokätköjä, se myös itse osaa pyynnöstä etsiä piilotettua purkkia. Useimmiten kirsu toimiikin varsin hyvin :) Yhteensä tälle vuodelle kätkölöytöjä kertyi 291 kpl ((keskimäärin 0,8 löytöä/päivä)., mikä on kyllä aika vähän edellisiin vuosiin verrattuna.

Alkuvuodesta piti jättää hyvästit Niki-papalle, joka sai elää mukavat 13 vuotta. Vanhemmilleni ei kuulemma näillä näkymin uutta koiraa tule, mutta olen luvannut, että Valaa saa kyllä hakea lenkille ja hoitoon, jos siltä tuntuu (ja onhan V vanhemmillani hoidossa nyt ollutkin muutaman kerran meidän menojemme takia).

 

Kuva on otettu joulukuun alkupuolella, jolloin vielä oli lunta... Vala on muutoin karvaton, mutta onhan tuo häntä aika tyylikäs tupsu!

Koiraharrastuksen ulkopuolella elämään on mahtunut paljon kaikenlaista - sekä niitä ylä- että alamäkiä. Onneksi kokonaisuus on kuitenkin plussan puolella :) Ensi vuodelle toivon työpaikkaa ja sitä myöten valmistumista koulusta.

Valan kanssa startataan EVL:ssa ja kisataan niin paljon kuin huvittaa. Nytpä voi ainakin ilmoittaa huoletta kisoihin, sillä ei tarvitse pelätä ja laskeskella luokkanousujen mahdollisuuksia ;) Eiköhän me siitä se valiokin tehdä, ennemmin tai myöhemmin (ei siis välttämättä edes vielä ensi vuoden aikana, katsotaan rauhassa, miltä matka näyttää). Bh-kokeen voisi käydä suorittamassa, jos sopiva koe osuu kohdalle. Ehkä käydään jossakin näyttelyssä, tai sitten ei. Muutoin ohjelmassa on toivottavasti ainakin nomeilua, metsästystä, ja edes vähän mejäilyä ja ehkä sitten jotain muutakin (sitä flyballia tms.). Silmäpeilaukseen on varattu aika Valalle alkuvuodesta, toivottavasti kaikki on ok.

Mitäs vielä... yhdistyshommia on tiedossa ensi vuonnakin (varsin TOKO-painotteisia juttuja nekin). Valan jäsenyys nuorten koirien ringissä jatkuu vielä puolisen vuotta, joten otetaan ilo ja kaikki hyöty irti alkuvuoden koulutuksista. Toisen koiran ottaminenkin on kutkutellut mieltä jo jonkin aikaa, varsinkin nyt, kun uudessa kodissa on tilaa ja meitä on periaatteessa kaksi ihmistä harrastamassa koirien kanssa, eikä Nikiäkään enää ole (vaikka N asuikin päätoimisesti vanhempieni luona).

Rauhallista vuodenvaihdetta kaikille ja onnellista tulevaa vuotta!

Joulutervehdys

Psyykkinen valmentautuminen

Teimme viime viikonloppuna muutaman muun Pohjois-Hämeläisen kanssa excursion Turkuun Varsinais-Suomen nuorten koirien ringin järjestämälle Vappu Alatalon luennolle. Minun lähtemiseni oli alkuun epävarmaan, mutta olen nyt kovin iloinen, että kyyti järjestyi, sillä luento oli hyvä.

Luennon aiheeksi valikoitui ohjaajan vireystila, jännittäminen ja keskittyminen. Kolme ja puolituntinen luento menikin yhdessä hurahduksessa, sillä asia oli sen verran mielenkiintoista. Vappu selitti luennon lomassa muutamia tehtäviä, jotka tulivat meille "kotiläksyksi". Aion kokeilla näitä ensi vuoden kisojen yhteydessä (ideana siis aktiivisesti miettiä ja työstää omaa vireystilaa, keskittymistä, kuulostella miltä kroppa tuntuu, mitä ajatuksissa pyörii, kuinka paljon jännittää, mikä jännitykseen auttaa...). 

Luennolla mietittiin omia onnistumisen ja epäonnistumisen kokemuksia tokon parissa. Aihetta lähestyttiin esimerkiksi fyysisyyden kautta, miltä esimerkiksi sen parhaimman onnistumisen aikana (tai sitä ennen) on tuntunut kropassa jne. Olen aiemminkin vähän näitä miettinyt, ja tiedän, että meillä esim. kisaonnistuminen tai ei niin hyvä suoritus riippuu ihan hirveästi minusta. Nyt pääsi viemään ajatuksia vielä pidemmälle, ja sai joitakin työkalujakin oman itsensä kehittämiseen.

Lisäksi huomionarvoista minun kannaltani oli keskittymisen. Vappu kielsi ehdottomasti tulosruletin pelaamisen kisatilanteessa - sen mitä minä juurikin olen esimerkiksi tämän vuoden viimeisimmissä kokeissa tehnyt. Kun kisaan lähteen ajatuksella, että on "pakko" saada vika ykkönen, niin fokus on ihan väärässä suunnassa. Lisäksi kun ensimmäisessä liikkeessä tulee virhe, paine kasvaa entisestään ja koko loppusuoritus menee väärässä mielentilassa (aiheuttaen lisää virheitä). Kyllä minä olen tiennytkin, ettei niitä pisteitä pitäisi kehässä laskeskella, mutta kun... 

Tästä lähtien opettelen asettamaan fiksut tavoitteet kullekin kisalle (tavoite ei ole pistemäärä eikä tietty tulos).

Meidän ensimmäinen evl-kisastartti on sitä, että mennään katsomaan ja opettelemaan, miltä sillä tasolla kilpaileminen tuntuu. Vaikka kisoja onkin nyt takana jonkin verran, evl on kuitenkin uutta, joten haetaan rauhassa fiilistä ja kokemusta. Kokemus puolestaan taas auttaa jatkossa keskittymään paremmin. Fiksuilla tavoitteilla eteenpäin! 

Yo. liittyen on ehkä pakko antaa itselle tunnustustakin, sillä juuri tuolla asenteella lähdin meidän ensimmäisiin voi-luokan kisoihinkin alkuvuodesta. Vähän hapartointiahan se olikin, mutta siitä seuraavat kisat menivätkin paremmin, kun takana oli vähän kokemusta ja tietoa kehän kulusta ja liikkeistä käytännön koetilanteessa.

Pikkujoulut

Suuntasimme eilen Valkeakoskelle juhlimaan pikkujouluja Siipiveikkojen kanssa. Ohjelmassa oli ensin päivällä nometreeniä ja illalla sitten seurustelua, syömistä ja tolleripentujen ihastelua. 

Treeni tehtiin kahtena rastina. Toisella rastilla ohjelmassa oli markkeerausta ja ohjausta, ja toisella taas hakutehtävä. Johannes ohjasi Valaa, joten minä sain nakin toimia damin heittäjänä pellolla. Kivaahan tuokin on, sillä siinä pääsee ihan aitiopaikalta katsomaan eri koirakoiden suoritukset :) Kamerakin oli minulla mukana pellolla, vaikka lumisade tarjosikin aika nuivat kuvausolosuhteet. 

Markkeerausrastilla tehtiin ensin helppo ykkönen pellon reunaan (minä heitin). Vala nouti tämän ihan hyvin. Ykkösen jälkeen piti kuitenkin kääntyä ympäri 180 astetta ja suorittaa toinen ykkönen metsän puolelle, johon ammuttiin myös starttipyssyllä laukaus. Tämä olikin Valalle vaikea, se ei pystynyt millään istumaan paikoillaan ja katsomaan oikeaan suuntaan, vaan kääntyi jääräpäisesti ympäri ja tuijotti pellolle, kun oli tajunnut, että minä seisoin siellä. Käännyin ympäri ja olin loppuajan täysin selin koiraan, joten enpä sitten paljoa nähnytkään enää tuon jälkeen V:n suorituksesta. Metsään tehdyn markkeerauksen jälkeen suoritettiin vielä ohjaus samaan paikkaan pellolla, johon ensimmäinen markkeeraus oli tehty (kävin viemässä ohjausdamin sillä välin, kun koira teki metsän markkeerausta). Johannes joutui ilmeisesti tässä kävelemään aika lähelle ohjausdamia, ennen kuin pystyi lähettämään Valan, joka olisi ilmeisesti muutoin tullut kovasti vaan minun luokseni tsekkaamaan. Saivat kuitenkin lopulta damin ylös, ilman että V olisi karannut, joten ihan jees :)

Hakurastia en nähnyt, mutta Vala oli kuulemma toiminut ihan "tavalliseen tapaan". Alkuun sillä oli ollut nenä hyvin auki, ja se oli hakenut 5 damia hyvällä innolla. Sen jälkeen motivaatio kuitenkin lopahti, ja viimeisen damin ylössaaminen oli haastavaa. Tuotahan V on tosiaan tehnyt ennenkin...se hakee hyvin 4-5 damia, ja sen jälkeen jää pyörimään alueen etualalle sen näköisenä, ettei viitsi enää mihinkään lähteä, koska ei siellä mitään ole. Tämän vuoksi V onkin tämän vuoden aikana tehnyt vain isoja hakuruutuja, niin, että sen pitää aina hakea 6-10. Tätä kirjoittaessa pulpahti mieleen yksi näppärän oloinen hakuharjoitus, josta kuulin aiemmilla kenneltreffeillä. Pitänee ottaa se kokeiluun.

Lentopalloa

Huomasin sopivan mahdollisuuden päästä kokeilemaan flyballia, joten suuntasimme Valan kanssa tiistaina treeneihin lähihallille. Koska meillä oli kivaa, käytimme tilaisuuden hyväksemme ja kävimme keskiviikkona heti treenailemassa lisää. Nikin kanssa olen joskus vähän flyballia kokeillutkin, mutta se taisi jäädä kokonaiseen yhteen kokeilukertaan silloin.

Ensimmäisellä kerralla harjoittelimme palloboksin käyttöä, eli että koira osaisi käydä tassuilla painamassa boksia ja sinkauttamassa pallon. Vala oli alkuun vähän varovainen, ja monesti se tökkäsikin mielummin nenällä boksia pallon saadakseen. Ehkä sitä vähän myös ahdisti juosta kohti vierasta ihmistä, joka oli boksin lataajana (vaikka ei nyt ihan täysin vieras tyyppi kyllä ollutkaan :) ). Aika nopeasti vauhtia kuitenkin löytyi, kun juoksin yhdessä V:n kanssa kilpaa boksille. Kokeilimme myös muutaman kerran yhden hyppyesteen suorittamista ennen boksia.

Seuraavalla kerralla teimme alkuun samoja boksiharjoituksia kuin edellisenäkin päivänä. Nyt Valalla oli selvästi parempi idea touhusta, ja se uskalsi nykiäkin lähdössä hetsatessa. Tällä kerralla tehtiin jo muutamia palautuksiakin yhden esteen yli. Lisäksi treenasin Valan kanssa pallon hakemista maasta esteiden yli hypäten, ensin yhdellä esteellä ja sitten kahdella - eipä siinä ongelmia ollut (no aika paljon on sitä hyppynoutoa tehtykin). 

Kaikkiaan ihan hauska laji, eiköhän me jatkossakin aina silloin tällöin tätä treenailla omaksi iloksi. Nopeastihan tässä puuhassa saa nostettua koiran kierrokset ihan tappiin, mutta Vala tuntuu nyt pysyvän hyvin hanskassa, etten ole tästä huolissani. Saattaa jopa tehdä ihan hyvää päästä irrottelemaan ja kaahaamaan jossakin lajissa :) Näissäkin treeneissä Vala rauhoittui tosi hyvin väliajoilla makaamaan maahan, eli se pystyi helposti laskemaan kierrokset takaisin matalalle tasolle.

Operaatio: Seuraaminen. Osa 2

Tältä se näytti eilisissä treeneissä:

Pahoittelut paikoin kovin vihreästä kuvasta...kamera ei näemmä tykännyt hallin valaistuksesta.

Reilu kuukausi sitten oli tällaista. Oma olo oli nyt parempi, ja pystyin suht rennosti kuuntelemeaan liikkuria. Vikassa täyskäännöksessä tuli vähän paniikki, kun jostain syystä olin kääntymässä vasemmalle, ja sitten samalla tajusinkin, että eikun se sanoikin "täyskäännös". Kädetkin näyttävät tässä videossa paremmilta :) 

Ensimmäisessä juoksuosuudessa Vala ei alkuun pääse raville, mutta pitää kuitenkin paikkansa ihan hyvin, vaikka askellus onkin pomppivaa. Käännökset ovat parempia edelliseen videoon verrattuna, mutta olisihan siinä vieläkin parantamiseen varaa. Perusasentoja Vala näkyy nyt tekevän välillä vinoon, joten niihin pitää jatkossa kiinnittää huomiota ja miettiä palkkauksen suuntaan. Taaksepäin askelissa V ei taaskaan peruuta kunnolla (askelsiirtymiä ei tosin edes olla nyt kuluneen kuukauden aikana treenattukaan).

Olen tyytyväinen, me olemme edistyneet!

Ongelmien välttelyä

Aina muistetaan toitottaa, että jos haluaa kehittyä, pitää harjoitella vaikeita asioita (eikä niitä jo muutenkin helppoja ja hyvin sujuvia). Ihan loogista. Kyseessä sattuu kuitenkin olemaan asia, jonka muistan aina silloin tällöin - mutta en siis läheskään aina. (Ehkä vain välttelen hankalia juttuja.)

Tein itselleni listan evl-liikkeistä miettien samalla meidän tilannetta niissä. Luokassa on kolme liikettä, joissa on kertoimena neljä: luoksetulo, ruutu ja kaukot. Meille kaksi tällä hetkellä vaikeinta liikettä ovat luoksetulo ja kaukokäskyt. Kannattaisi varmaan oikeasti treenata. Itse asiassa minä sain tästä tilanteen tajuamisesta kyllä lisää treenimotivaatiota.

Luoksari onneksi otettiin esille Tiltun koulutuksessa reilu viikko sitten. Koulutuksesta saatuja ideoita onkin nyt toteutettu käytännössä. Vala on tehnyt suoria luoksetuloja (saa ampua kiinni lelupalkkaan) aika paljonkin, välillä paremmalla menestyksellä ja välillä vähän heikommalla. Maanantaina tavoitteelisten tokoissa V teki pari tosi hyvää toistoa. Matka ei ole kovin pitkä, sillä pidemmällä matkalla V alkaa helpommin tarjota pomppuja. Samaten merkkikartiot ilmeisesti aiheuttavat jonkin verran pomppimista. Eli vähitellen pitää pidentää matkaa, ja pitää luoksarimerkit mukana treeneissä. Varmasti vaaditaan paljon toistoja... jos koira on 3,5 vuotta saanut tulla loikkimalla, niin ei liikkumista ihan hetkessä korjata sujuvaksi matalammaksi laukaksi. Olen kuitenkin toiveikas tämän suhteen.

Stoppia on tehty ensin ihan vaan paikalla seisomisena. Eli olen jättänyt Valan seisomaan, kävellyt itse jonkin matkan päähän, appari on huutanut "käsky" (1-3 krt), ja sitten olen palannut koiran luo palkkaamaan antamalla pallon. Hakusessa on siis nyt alkuun ollut rauhallisempi mielentila paikoilla seisomiseen ja odottamiseen. Tämä on alkanut sujua, ja tänään kokeilin treeneissä pienen tauon jälkeen pysäyttää Valan kohteen kierron jälkeen. Vala pysähtyikin hyvin, vähän katseli levottoman oloisena ympärilleen, kun Satu huusi "käsky":n, mutta jalat pysyivät nätisti niillä sijoillaan paikoillaan. Tästä sitten taas palkkasin viemällä pallon koiralle. 

Kaukot on sitten kaukot. Kuten jo aiemmin totesin, kyseessä on minun inhokkiliikkeeni. Alkusyksystä lähtien näitä on (muka) treenattu ahkerasti, mutta oikeasti treenit ovat olleet aika kausiluonteisia. Välillä on intoa, ja tehdään ehkä viikon verran päivittäin, mutta sitten taas hetken päästä on valuttu takaisin 1-2 krt viikossa treenirytmiin. Tämä liike kuitenkin oikeasti vaatisi ihan älyttömän paljon treeniä. Nyt siis taas on menossa uusi yritys tehokkaaseen treeniin. Pitkästä aikaa tänään tehtiinkin kaukoja tallilla, kun yleensä tämä ällötys on kaiken huipuksi säästetty vai kotiharjoitteluun. Tehtiin i-s-i -vaihtoja. Minun ollessani kyykyssä koiran edessä meni ihan ok, mutta V ei kestänyt sitä, että nousisin seisomaan. I-s on helpompi kuin s-i, jossa koiran pitäisi osata peruuttaa etujaloilla. Hitsi, kun saisin tuon eläimen ymmärtämään, että tahtoisin sen liikuttavan etutassuja, mutta pitävän takatassut paikoillaan. Hirveän vaikeata! (Vala teki yhden huikean venytysyrityksen, kun se koitti käskystä istua niin, että piti kaikki jalat paikoillaan :D Hetken päästä se totesi, ettei tämä nyt oikein ole hyvä, ja siirsi pyllyn etujalkojen luo... plaaa...)

Vähän pelottaa, ettei me saada näitä liikkeitä kuntoon ennen ensimmäisiä evl-kisoja (joihin olen siis "henkisesti ilmoittautunut"). Toisaalta en usko, että saisin välttämättä näitä treenattua yhtään paremmiksi siltikään, jos päättäisin myöhentää kisaamisen aloitusta. Kummasti se koestartti motivoi treenaamaan.

Nuorten koirien ringin sunnuntai

Viime sunnuntaina vietimme taas päivän nuorten koirien rinkiläisten kanssa. Tällä kertaa meitä kouluttamaan oli pyydetty Tiltu Antikainen. 

Minulle oli vielä aamulla treenipaikalle kävelessäkin epäselvää, mitä meidän pitäisi / kannattaisi koulutuksessa tehdä. Jotenkin oli taas sellainen olo, että oli hirveän vaikea hahmottaa omia ongelmia..tai oikeastaan tuntui siis siltä, että meillä ei ole mitään isoja ongelmia, vaan paljon pieniä korjausta vaativia juttuja, joista oikeastaan jo itsekin tiedän, mitä niille pitäisi tehdä. Valitsin lopulta liikkeiksi meille muutenkin suurennuslasin alla olleen seuraamisen sekä edellisen pisteanalyysin pohjalta luoksetulon. 

Valan ensimmäinen setti keskittyikin kokonaan luoksetuloon. Teimme ensin koemaisen, jotta Tiltu näki, mikä on meidän tilanne. Vala teki aika hyvin sellaisen suorituksen, mihin olen tottunutkin, ja joka on jopa mun mielestä ollut ihan hyvä (lopun sivulletulon törmäystä lukuunottamatta). Tiltu puuttui kuitenkin heti pomppimiseen, eli siis siihen mitä Vala tekee aina luoksetulossa, eli liikkuu niin, että puolet energiasta suuntautuu ylöspäin. Tätä on joskus vähän yritetty korjata, mutta en ole itse osannut asialle mitään fiksua tehdä, eikä kukaan muukaan ole ennen tätä oikein osannut ehdottaa mitään. Pomppimisen takia Valan on vaikea pysähtyä nopeasti. 

Pomppimisesta yritetään nyt päästä eroon treenaamalla luoksaria uudella asenteella. Ideana on se, että tehdään suoria luoksetuloja niin, että minä roikotan vasemmassa kädessäni lelua (jo jätöstä lähtien). Kutsun koiran, ja kun se tulee hyvin ilman loikkimisia, se saa ampua kiinni leluun. Jos V suuntaa liike-energiansa ylöspäin, niin lelu katoaa pois sen saatavilta. Vala on tässä todella herkkä reagoimaan minun liikkeisiini, ja se itse asiassa tekee heti loikan, jos minä esimerkiksi vähänkään liikautan lelua. Pitää siis aina muista liikuttaa kroppaa sen sijaan, että ranneliikkeellä tm. heilauttaisi lelua. 

Lisäksi stoppeihin Vala kaipaa rauhallisuutta. Tiltu kyseli kovasti, että miten olen stoppeja tehnyt Valan kanssa, ja ennen kaikkea, miten olen Valaa niistä palkannut. Viime aikoina, silloin kun luoksetuloa on treenattu, palkkana on ollut heitetty pallo. Heittäminen aiheuttaakin Valaan itse asiassa levottomuuttaa. Kaiken huipuksi pallo heittäminen yläkautta itse asiassa vielä vahvistaa koiran "ylös"-ajatusta. Nyt uutena treeninä kokeilen palkata Valan viemällä sille pallon suoraan suuhun stopin jälkeen. Kun tässtä homma alkaa sujua, niin jossain vaiheessa voitaneen siirtyä siihen, että välillä voi heittää pallon alakautta palkaksi koiralle. Maahanmenossa pallon voi vierittää maata pitkin.

Toisella kierroksella me otimme kohteeksi sitten seuraamisliikkeen. Tässäkin tehtiin alkuun "näytöspätkä", jotta Tiltu näkisi meidän tason. Kerroin, että viime aikoina olemme tehneet paljon häiriköintitreeniä kontaktin parantamiseksi, mutta että tästä treenistä on vähän aiheutunut edistämistä. Kontakti olikin kuulemma tällä kertaa oikein hyvä, eikä edistämistä näkynyt juurikaan. Sen sijaa Vala saisi kuitenkin reagoida vielä paremmin minun liikkumiseeni. Tiltu esitteli meille harjoituksia, joissa tehdään paljon temponvaihteluita. Ideana on, että tempo vaihtuu lyhyillä väleillä, vaihdot kaikista vauhdeista kaikkiin vauhteihin. Juoksun käännöksiä pitää harjoitella. Lisäksi voidaan tehdä esimerkiksi juoksu - pysähtyminen - juoksu - pysähtyminen - jne. -harjoitusta. Sitten kun koira edistyy, voidaan alkaa tekemään temponvaihdoksia myös esimerkiksi kesken käännösten. Kaikissa näissä on ideana, että koira joutuu skarppaamaan kunnolla pysyäkseen tahdissa.

Lisäksi nappasin meidän treeniohjelmaan heti Tiltun Katrille ja Taolle neuvomat noutoharjoitukset. Ajattelin, että noilla harjoituksilla voidaan vähän työstää meidän metallinoutoa, ja hyvältä on ainakin muutaman kokeilukerran jälkeen tuntunut.

Kaikkiaan oli siis todella hyvä päivä. Ihanaa, kun löytyi uusia näkökulmia ja uusia harjoituksia, joita tehdä! Minun aamuinen empimiseni sai väistyä, ja tilalle tuli hyvä into treenata ongelmakohtia kuntoon. (Ja pakko myöntää, kyllä meillä on oikeasti vaikka mitä treenattavaa...)

Pisteanalyysi

Päivitin (köh köh, hyvin pitkästä aikaa...) kotisivuille tuloksia tämän vuoden lopuista kokeista. Aikamoinen taulukko noista kertyikin, ja samalla tuli itsekin ihmeteltyä kokonaiskuvaa kunnolla. Takana tämän vuoden osalta on siis 7 koetta VOI-luokassa.

Paikkamakuu

• 9½ - 10
• ka. 9,9
• Keskimäärin ollemme siis saaneet aika hyvät pisteet. Pari tuomaria on vähän tykännyt nipottaa pienestä levottomuudesta.

Seuraaminen

• 7½ - 9
• ka.  8,7
• Ei tämäkään kai paha. Seuruussa on ollut paljon hyvää, mutta sitten myös niitä ongelmiakin. Seuraaminen on kuitenkin nyt työn alla erityisesti, joten katsotaan, mitä saadaan tämän syksyn aikana aikaiseksi.

Liikkestä istuminen

• 9½ - 10
• ka.  9,9
• Tässähän on ollut ihan hirmuhyvät pisteet! Tosin vuoden ajan onkin sitten treenattu oikeastaan vain ja ainoastaan istumista... muiden jäävien kustannuksella. Sittemmin on vähän ilmennut ongelmaa paikalla istumisessa, kun palaan koiran luo, mutta ilmeisesti sitä ei vielä ole näissä kokeissa ollut (tai ainakaan tuomarit eivät ole siitä juurikaan pisteitä sitten ottaneet)

Luoksetulo

• 7 - 9
• ka. 7,5
• Seiskaa pääasiassa on tullut arvosanaksi, ja ihan ansaitusti. Aina on kokeissa jompi kumpi pysähdys ollut hankala...joko seisominen menee pitkäksi (V tulee liian lujaa) tai sitten viimeisissä kokeissa maahanmeno vaati tuplakäskyn. Työstettävää olisi siis.

Ruutu

• 0 - 10
• ka. 5,1 (jos nollat (3 kpl) jätetään huomiotta, ka. olisi 8,9)
• Valan mielestä yleisesti ottaen kiva liike. Minä panikoin usein kokeissa "ei se löydä ruutuun" --> no ei se sitten löytänytkään, ja "pysäytä ajoissa, pysäytä ajoissa, pysäytä ajoissa" --> pysäytän sen LIIAN ajoissa. Mulla on fiilis, että moni ruudun nollista johtuu siis lähinnä minusta ja omasta panikoivasta suhtautumisestani. Muutoin on noottia tullut huonosta seuraamaan tulosta ja ainakin kertaalle on vaadittu kaksoiskäsky maahanmenoon.

Hyppynouto

• 0 - 10
•  ka. 7,1 (jos nollat (2 kpl) jätetään huomiotta, ka. olisi 10)
• Kaikki tai ei mitään :) Parissa kokeessa meillä oli ongelmana esteen kiertäminen palatessa, mutta siitä on sittemmin selvitty aika hyvin. Hyppynouto on myös Valan suosikkeja, joten tätä liikettä on myös esitelty vapaavalintaisena liikkeenä erinäisissä karsinta- ja näyttökokeissa.

Metallinouto

• 9 - 10
• ka. 9,8
• Pääasiassa tosi hyvin siis. Vähän pistemenetyksiä huonommasta palautuksesta. Minun mielestäni palautuksista olisi voinut rokottaa enemmäkin, koska palautusvauhti on välillä ollut oikeasti tosi hidas..

Tunnistusnouto

• 0 - 10
• ka. 5,1 (jos nollat (3 kpl) jätetään huomiotta, ka. olisi 8,9)
• Tunnari on vähän hankala ja niin kovin herkkä liike. Tässä on kovin ollut kaikenlaista epävarmuutta, väärien nostelemista (vaikka tuokin lopulta oman), työtapaturmaa sekä huonohkoja palautuksia, joista on tullut pienempiä pistevähennyksiä.

Kauko-ohjaus

• 0 - 9½
• ka. 6,6 (jos nolla (1 kpl) jätetään huomiotta, ka. olisi 7,75)
• Satunnaisesti olemme saaneet hämmentävän hyviä pisteitä. Ko on minun inhokkiliikkeeni, ja se varmaan näkyy asenteessa, vaikka miten yrittäisinkin sitä peitellä. Epätoivoisesti tätä on yritetty treenata, mutta en kyllä tiedä, tuleeko tästä koskaan hyvää.

Kokonaisvaikutus

• 8 - 10
• ka. 9,1
• Ihan jees. Välillä paremmin, välillä huonommin. Vala ei aina ihan pysy niin hyvin hanskassa siirtymien aikana kuin haluaisin, vaan on tahtonut sinkoilla ja jopa varastaa ulos kehästä palkalle. Osa tuomareista on tiukempia, osa ei siitä ole näyttänyt juurikaan välittävän.

Yhteispisteiden keskiarvo  244, eli sellainen näpsäkkä kakkostulos. Paljon onnistumisia on ollut, vielä kun vaan saisi ne osumaan samaan kokeeseen. Joka kerta on kuitenkin saatu tulos :)

Treenailuja

Olen tosi iloinen meidän viikottaisista treeneistä tavoitteellisten ryhmässä. Tulee tehtyä kunnolla ja säännöllisesti. Kaupan päälle saa vielä aina tarvittaessa liikkurin / apparin sekä kommentteja. Huikeata vaihtelua yksin harjoitteluun! Hirveän tarkkoja treenipostauksia en jaksa tänne blogiin tehdä, sillä pyörittelen tällä hetkellä omat ajatukseni mielummin perinteisesti kynän ja paperin välityksellä, mutta koitan aina silloin tällöin kuitenkin kertoilla jotakin.

Minun näkemykseni seuraamisesta oli lähinnä tekniikkaan keskittyvä. Ts. käännökset ovat huonoja --> hinkataanpa niitä nyt sitten paremmiksi. Treenikaverit löysivät tähän ongelmaan kuitenkin erilaisen ratkaisun. Heidän mukaansa seuruu on "ihan ok", mutta Valan ilme on oikeastaan aika pliisu eikä se tee töitä niin hyvin, kuin se voisi. Vala vaikuttikin enemmän vain kulkevan mukana, sen sijaan, että se olisi aktiivisesti tehnyt seuraamisliikettä. Näinpä tekniikkapuolen hierominen onkin saanut hetkeksi jäädä täysin sivuun, ja seuraamisessa on keskitytty ilmeeseen ja asenteeseen. Tällä hetkellä treeneissä on tehty paljon häirilöintiä, eli minä itse tai appari(t) häriköivät esim. leluilla Valaa. V onkin skarpannut ihan hirveästi näissä harjoituksissa, kun se joutuu oikeasti enemmän keskittymään itse tehtävään. Miinuksena on, että edistämistä on alkanut esiintymään taas enenevissä määrin, mutta en ole siihen nyt näissä harjoituksissa voinut puuttua.

Motivaattorina, tavoitteena ja ihanteena seuraamisen työstämisessä olen käyttänyt mm. tätä videota. Hitsi, kun se näyttää hyvältä!

Tein jo jokunen viikko sitten meille kisakalenteria ensi vuodelle. Himottaa jo päästä kisaamaan, vaikka evl-liikkeissä onkin vielä tekemistä! Toivottavasti Valan juoksut tulevat nyt marras-joulukuun tienoilla, kuten olen laskeskellut, niin ei tarvitsisi sitten alkuvuoden kisojen kannalta niitä miettiä.

Selailin treenivihkoa ja muistiinpanojani läpi tällä viikolla, kun suunnittelin tekstiä rotuyhdistyksen lehteen tokopalstalle. Kauhean fiksuja juttuja olen kirjoittanut ylös (pääasiassa siis eri koulutusten pohjalta, joihin olemme nuorten koirien ringin kautta päässeet)! Sääli vaan, että moni asia on jo minulta ehtinyt unohtuakin tai ei muuten ole tullut hyödynnettyä omissa treeneissä. Pitäisi palata noihin muistiinpanoihin useammin ja oikeasti miettiä asioita läpi.

Mätsärissä

Viime viikoloppuun mahtui tokoilujen lisäksi tämän vuoden näytelmäosuus. Kävimme siis match showssa kokeilemassa, miltä tuntuu olla kehässä. Edellisestä näytelmäkerrasta jäi aika nuiva maku, eikä Valalla ollut yhtään kivaa. Homma onkin saanut suosilla jäädä (ei minullakaan ole mitään intressiä maksaa itseäni kipeäksi ilmoittautumismaksuista, varsinkin kun kaikki tarvittavat tulokset tältä puolen ovat kasassa.)

Nyt lähdettiin kuitenkin katselemaan ja kokeilemaan tilannetta. Jos sitä kuitenkin vielä joskus (ensi vuonna?) osallistuttaisiin johonkin viralliseenkin showhun. Vala sai riehua ennen kehää (vireen nosto) ja kehän jälkeen (palkkaus) lelun kanssa, mikä toikin aika hyvin asennetta puuhaan. Tuomari oli kauhean mukava ja kohtelias koiralle, joten saatiin tästä aika hyvä kokemus nyt. 

Muuten vähän sitten meinasikin olla ongelmia, koska eihän me olla mitään tällaisia esiintymisjuttuja treenattu! Ravia ei oikein millään meinannut löytyä - paitsi lopussa, kun tajusin, että mä en voi juosta tämän koiran kanssa, vaan pikakävely on näemmä parempi tekniikka. Seisominenkin alkoi Valaa loppua kohti kyllästyttää, vaikka aika kivasti se kuitenkin jaksoi. Kaikkiaan kuitenkin ihan mukava päivä. Ei ole todellakaan se omin lajini, mutta vaihtelua muuhun puuhaan se ainakin on.

Kuva ei varsinaisesti liity tapahtumiin, mutta kuvastaa Valan lempparitouhuja :-)

Operaatio: Seuraaminen

Tässäpä eilisistä treeneistä seuraaminen.

Minua vähän jännitti katsoa videota, koska pelkäsin seuruun näyttävän huonommalta. Ei se nyt ihan kauhea taida ollakaan, olen aika tyytyväinen kokonaisuuteen :)

Isona ongelma on siis ollut käveleminen fiksusti. Viikko sitten tavoitteellisten treeneissä käytiin läpi mun askelia (kiitos Katri!), ja vähittellen alkoi löytyä rytmiä ja tarkkuutta käännöksiin. Valakin on ollut vähän lusmu käännöksissä, mutta varmaan aika paljon on johtunut minun liikkumisestani. Oilin koulutuksessa viime sunnuntaina tuli koemaisessa setissä noottia siitä, että Vala tiputtelee kontaktia käännöksissä. Niinhän se tekee, näkyy tuosta videosta selvästi.

Treenattavaa siis:

• kontaktin pito myös käännöksissä
• oma kävely: mieti askeleet, älä panikoi, vaikka joku liikkuroi
• pidä kädet rennosti, ei tällaista jäykistelyä
• peruutus: olisi kiva, jos V menisi ihan suoraan taaksepäin (se osaa, mutta ei tee sitä läheskään aina. Pitäisikö olla eri käsky taaksepäin askeliin, kun nyt mulla on kaikki vaan "seuraa")
• juoksu on vähän hölmön näköistä omalta osaltani, kun on korostetun rauhallista ja matalaa (ja Vala tekeekin  nyt tosi hyvin ilman ylimääräisiä koikkelehtimisia ja laukkaa!)
• tähänkin siis mulle rentoutta ja "normaaliutta"

• vika perusasento on tässä vähän hidas. Pysähtymisiä ehkä vähän enemmän treeniin, että tulisi skarppiutta

Saa kommentoida, jos tulee mieleen mitä vaan ajatuksia tähän seuraamiseen liittyen. Tarkoituksena olisi nyt treenailla näitä juttuja ja 1,5-2 kk päästä voisi videoida homman uudestaan ja katsoa, onko mitään tapahtunut.

Kouluttautumista nuorten koirien ringin mukana

Eilen meillä oli taas ohjelmassa nuorten koirien ringin koulutus. Kouluttajana meillä oli tällä kertaa Oili Huotari. Paikkakin oli minulle ihan uusi, sillä olimme vuokranneet koulutusta varten Kana-areenan toko-hallin Längelmäeltä. Oli kyllä taas tosi kiva ja antoisa päivä. 

Oili piti meille alkuun luennon, jossa hän kävi läpi mielestään tärkeimpiä juttuja tokokoiran kouluttamisessa. Tämän jälkeen meillä oli "yllätysohjelmana" vuorossa lyhyt koemainen setti (paikkamakuu + 3 liikettä / koira). Tämän jälkeen aamupäivän lopuksi tehtiin kaikenlaista häiriköintitreeniä kaikki yhdessä. Lounastauon jälkeen käytiin läpi parin kierroksen verran jokaisen koirakon ongelmakohtia.

Vala teki paikkamakuun hyvin. Olen kovin tyytyväinen, ettei se ollut kääntynyt vinoon, vaikka piilo olikin tosi sivussa koirarivistöön nähden. Yksilöliikkeiksi valitsi hetken tuumailun jälkeen seuruun, metallihypyn ja luoksarin. Seuruu oli pääpiirteittäin ok, mutta Vala tiputtelee kontaktia käännöksissä. Hyppynoudossa minä heitin lahjakkaasti ensimmäisen heiton päin estettä, mutta Vala ei ollut moksiskaan tästä ylimääräisestä säätämisestä ja heiton uusimisesta. Vino perusasento loppuun. Luoksetulossa oli tosi hyvä stoppi, mutta maahanmenossa V jäi taas ekalla käskyllä seisomaan. Sivulletulo hypäten.

Häiriköintitreeni oli minun mielestäni ihan huippuhyödyllinen. Tehtiin paljon harjoituksia, joissa toiset koirat olivat ihan lähellä, ja koiran tehtävänä oli keskittyä kuuntelemaan vain omaa ohjaajaa (ja toisaalta myös luottaa ohjaajaan niin, että koira voi tehdä työnsä rauhassa, eikä sen tarvitse välittää muista), esim. seuruuta, paikkamakuun alkuja ja loppuja, kaukoja.

Tässä on meneillään paikkaistuminen - jonossa. Kuva (c) Maiju Ojamies.

Häiriköinti-/kuuntelutreeni oli Valalle (ja muillekin koirille) tosi rankkaa. Koira joutui keskittymään kunnolla. Valaa meinasi vähän ahdistaa touhu välillä, mutta hirveän hyvin se pystyi skarppaamaan ja selviämään tehtävistä. Tällaista treeniä pitäisi kyllä tehdä enemmän, on tosi hyödyllistä.

Iltapäivällä tein Valan kanssa jääviä liikkeitä sekä ohjattua noutoa. Kummassakin oikeastaan suurimpana ongelma oli, että minä olin vähän hukassa, että miten jatkaa treenailuja tästä eteenpäin. Vala sekoittaa jääviä jonkin verran tällä hetkellä, koska sen kanssa treenattu vain kutakin liikettä erikseen, joten siirtyminen kohti valmista zetaa tuntui vähän hankalalta. Ohjatussa taas V periaatteessa osaa noudon, mutta jotenkin se keskikapula vaan tahtoo kuitenkin vetäää sitä puoleensa (minun tulkintani on se, että V lukitsee ensimmäisen kapulan, johon sen katse sattuu osumaan ja juoksee täyttä vauhtia sitten sille). Molempiin liikkeisiin saatiin hyvän oloisia vinkkejä ja ideoita :) 

Pääpointtina kummassakin liikkeessä on, että ne tarvitsevat paljon toistoja. Jääviä pitää treenata paljon sekaisin. Lisäksi Valan virettä voisi nostaa (koska se ei ääntele, tätä voi nyt tehdä suht huolettakin), ja jäävistä pitäisi tehdä koiralla ihan superhuippukiva liike. Valalla on nyt teknisesti ihan hyvät jäävät, joten zetasta tulee hieno liike, kun siihen saadaan mukaan asenne "Ihan mahtavaa, mä saan nyt tehdän jäävät!". Pikkumiinus tekniikkapuolesta tuli siitä, että istumisessa V nostaa toista etutassuaan minun palatessani koiran luo. Se on juttu, johon pitää puuttua jossain välissä, mutta ei niissä treeneissä, kun tehdään fiilistä ja kokonaisuutta.

Moni on neuvonut tekemään ohjattua niin, että kapuloiden etäisyys sivusuunnassa olisi esim. 10 m, jotta koira oppisi tekemään hyvät kaaret. Olenkin tätä tehnyt Valalle, mutta tässä on juuri ilmennyt tuota yo. ongelmaa. Oilin mielestä olisi parempi treeenata aina kisamaisilla etäisyyksillä, ja opettaa siitä koira menemään oikealle kapulalle. Minusta tuntuu hyvältä tekniikalta, koska haluaisin, että V osaisi erotella ne kolme kapulaa toisistaan. Merkin opettamisesta Oili sanoi samaa, mitä olenkin jo Valan kanssa tässä ehtinyt vähän treenata. Eli merkki erikseen noudosta. Kun tehdään merkkiä, viedään kapuloita häiriöksi, mutta niitä ei silloin noudeta. V jää aika paljon kiinni kapuloihin, joten tavoitteena on tehdä merkistä sille superjuttu, joka on vielä niitä kapuloitakin kivempi.

Nappulapohdiskeluja

Vala ehti jonkin aikaa syödä Brit Care Activity -nappuloita, jotka tuntuivat sopivan sen mahalle suhteellisen hyvin (sitä ennen Jahti & Vahti Energiaa, joka alkuun sopi, mutta ilmeisesti ruuan koostumuksen tms. muutoksen jälkeen laittoi mahan löysälle). Alkuun Brit Care maistui hyvin, mutta pari viimeisintä pussia Vala selkeästi nirsoili. Ei ollut mikään kiire syödä papanoita sellaisenaan. Satunnaisten "lisukkeiden" kanssa nappulat menivät alas.

Minä olen aina ollut vähän sitä mieltä, että jos ruoka ei kelpaa, niin sitten voi olla syömättäkin. Kyllä koira syö sitten, kun on oikeasti nälkä. Vala alkoi kuitenkin menettää vähän lihaksiaan, koska välillä meni viikkokin, että se söi arviolta vain puolet koko päivän ruuasta. Ajattelin, että ehkä tämä on vaan aikuisuuteen liittyviä juttuja. Pentuna Vala oli ihan mieletön ahmija ja sen pienen maailman tärkein esine oli ruokakippo ja tärkein asia ruoka. Nyt tärkeysjärjestys oli selkeästi mennyt uusiksi.

Ruoka-astia pohja alkoi kuitenkin jälleen häämöttää tuossa kuukausi sitten ja oli aika käydä ostamassa uusi pussi ruokaa. Hetki mietinnän jälkeen päätimme kokeilla jotain muuta nappulaa vaihtelun vuoksi. Lähimmässä Mustissa ja Mirrissä oli Taste of the Wild -ruokaa -50 % hintaan (ko. ruokamerkin myynti loppui käsittääkseni ketjussa), joten normaalisti suht kallista nappulaa sai nyt varsin kohtuulliseen hintaan. Otimme kokeeksi Wetlands with Roasted Fowl -pussin ajatellen, että tässä ei niin hirveästi menetä, vaikka tämäkään papana ei sitten maistuisikaan yhtään sen paremmin.

Avasin pussin kotona, ja nappula haisi oudolle. Ei huonolla tavalla, mutta vaan ihan erilaiselle, kuin koiran kuivaruoka yleensä haisee. Olimme samalla reissulla ostaneet Valalle pari savuluuta, joista toisen se sai heti kotiintultuamme (meillä oli silloin muutto menossa, ja ajatuksena oli tarjota V:lle omatoimista puuhastelua). Yleensä luut ovat aika herkkua, mutta tällä kertaa tapahtui pieni ihme, ja V jätti luun lojumaan matolle ja tuli kyttämään nappulasäkkiä. Vala veti maahansa alta aikayksiön tarjotut "koemaistiaiset" ja jäi kyttäämään lisää...

Nyt se on kuukauden verran syönyt tuota TotW -ruokaa, ja edelleen se kyttää ruokakuppia ja nappuoloita ja syö joka kerta kupin tyhjäksi. Sen kanssa voi treenata nappuloilla (kaukojumppaa :-) ). Tosin kuppia ei voi asettaa mihinkään työpöydälle tm. treenin ajaksi, koska Vala ei pysty silloin keskittymään yhtään mihinkään, paitsi kupin kyttäilyyn... Todella outoa! Tällainen se oli pentuaikana, ihan hassu palata takaisin tällaiseen!

Tiedä sitten, miten tässä käy jatkossa. Tuleeko tästäkin nappulasta kuitenkin lopulta ihan yhtä tylsä kuin edellisestäkin merkistä, kun tätä syö vielä vähän pidempään...aika näyttää. Koiran maha on myös toiminut ihan hyvin TotW-nappulaa syötyään, joten sen puolesta tämä sopii ainakin.

Ongelmien työstöä

Suunnitelmissa on nyt pitää loppuvuosi kisataukoa tokossa. Näinpä on siis hyvää aikaa (ainakin teoriassa...) puuttua erinäisiin ongelmakohtiin.

Kävimme viime viikonloppuna tokoilemassa taas Kati Selkämaan opastuksella. Valan treeni keskittyi kaukoihin ja lisäksi tehtiin pari tunnaria. Kaukoihin on tarkoitus opettaa kokonaan uusi maahanmeno-käsky s-m vaihtoon (ks. aiempi blogiteksti maahanmenoista) ja yrittää saada sen myötä parannettua Valan tekniikkaa. Muita vaihtoja treenataan jumppaamalla, apparin kanssa sekä "esteiden" avulla. Taitaa tulla aika pitkä projekti, sillä vaihtojen treenauksessa vaaditaan useita toistoja. M-s-m -vaihtoja on nyt jumppailtu muutamana aamuna ruokakupilla ja yleensä iltapäivällä/illallakin on lyhyesti jotakin vaihtoa treenattu.

Kuva: Tiina Palmu

Tunnarin Vala teki hyvin. Tunnarissa tosin saa nyt tehdä niitä reilusti vaikeita harjoituksia, jotta Vala joutuu oikeasti keskittymään haisteluun. Pelkkä helppojen koemaisten säännöllinen treenaus johtaa helposti koiran tylsistymiseen ja yli-itsevarmaan asenteeseen, jolloin taas esim. väärän kapulan poimimisen mahdollisuus kasvaa, kun koirasta tulee huolimaton.

Muutoin treenissä on sitten sekalaisesti kaikkia liikkeitä. Metallikapula ei todellakaan ole Valan lemppari.. treeneissä palautusvauhti alkaa jo olla ihan kiva, mutta kapulaan tarttuminen sen sijaan on ihan toivottoman hidasta. Paikkamakuun alku ja loppu ovat Valalle melkoinen koomailun paikka tällä hetkellä. V:n kanssa on nyt treenattu paljon evl-tyylistä kuuntelua, ja alkuun se reagoikin hyvin voimakkaasti muiden käskyihin. Tästä sitä on huomautettu, joten nyt V ei sitten oikein tahdo reagoida minunkaan käskyihin vaan jumittaa paikoillaan. Oletettavasti tämä on kuitenkin ohimenevä vaihe, joten jatkamme harjoituksia.

 Vissiin muutenkin olisi tuossa seuruun kävelyssä vähän hiottavaa, ettei tulisi harpottua noin hirveitä askelia...
Kuva: Katariina Laukkanen

Luoksarin stoppi pitäisi saada napakammaksi. Seuruussa Vala tuntuu edistävän ja poikittavan vähän, käännöksissä tiputtelee toisinaan kontaktia (ja välillä muutenkin). Minä en osaa kävellä käännöksiä kunnolla. Jääviä liikkeitä pitäisi treenata reilusti enemmän sekaisin (zeta). Merkkiä on alettu tehdä pitkästä aikaa (alkuvuodesta on viimeksi treenattu). Paikkamakuussa V saisi olla vähän skarpimpi, pitäisi puuttua pään pyörittelyyn ja silloin tällöin esiintyvään nuuskutteluun. Paikkaistuminen on ollut suht hyvä, mutta sitä pitää myös muistaa nyt treenata ihan yhtälailla. Ohjattuakaan ei olla tehty ties koska viimeksi, joten se pitäisi ottaa takaisin treeniohjelmaan.

 Vähän vähempikin vauhti riittäisi tunnariin lähtiessä...
Kuva: Katariina Laukkanen

Kaikenmoista siis. Minä olen kuitenkin aika innoissani, on oikeastaan kiva päästä tekemään nyt näitä kaikkia. Kesän koulutuksista on tullut hirveän paljon vinkkejä ja ajatuksia, miten työstää eri asioita. Lisääkin koulutuksia on nuorten koirien ringin tiimoilta suunnitteilla vielä tällekin vuodelle, toivottavasti päästää osallistumaan niihin. Lisäksi nyt syksyllä alkavat sitten nuo TamSK:in säännölliset treenit meille uuden treeniporukan kanssa.

 

Kuva: Katariina Laukkanen

Voivoi vaan

Tänään kisattiin TamSK:in iltakisoissa. Kolmas yritys saada se viimeisen ykköstulos, mutta eipä vaan tullut tänäänkään. Kokonaisuudessaan kuitenkin ihan hyvä fiilis, kehässä oli mukavaa.

Pisteet liikkeiden suoritusjärjestyksessä:

paikkamakuu: 9½ "se siirsi pyllyä", sanoi tuomari. Sen sijaan tuomari ei ilmeisesti kuullut, että jouduin taas antamaan kaksoiskäskyn, että sain Valan maahan.

seuruu: 9. Jossain vaiheessa V tiputti kontaktia (kulki kyllä silti mukana ihan kivasti). Mun mielestä Vala poikittaa myös jonkin verran, joten tämä kaipaa jatkossa puuttumista.

liikkeestä istuminen: 10. Minun siirtyessäni Valan taakse V oli kuulemma liikauttanut toista etutassua. Tuomari ei tätä välttämättä edes nähnyt, kun seisoi toisella puolen.

luoksetulo: 7. Ehkä paras kisoissa tehty stoppi! :) Vauhtikin oli aika jees: tuli hyvin, mutta ei täysiä. Sen sijaan maahanmeno jostain syystä vaati kaksi käskyä.

hyppynouto: 10. Ennen liikkeen alkua V oli vähän omissa maailmoissaan, menossa jo ulos kehästä. Liike kuitenkin hyvin, tosin saalisti kapulaa tassuilla.

metallinouto: 10.  Hitaampi palautusvauhti, mutta ei näemmä vaikuttanut pisteisiin.

tunnari: 0. Meni lujaa, pysähtyi hyvin haistelemaan ja kävi rauhassa läpi kaikki kapulat ja poimi kierroksent tehtyään (kapulat ringissä) yhden ja palautti varman oloisena - VÄÄRÄN KAPULAN. Tällaista ei olekaan ennen tapahtunut kisoissa... onhan se vääriä nostellut, mutta aina on löytänyt oikean lopulta kuitenkin.

kaukot: 0. Tuli selkeästi eteenpäin. Varsinkin i-s ja m-s vaihdot olivat tänään sellaisia, joissa V liikkui reilusti. Luulin, että tämä olisi jo ollut suht hyvällä mallilla, mutta plääh. Tosin kehän reunalta seuranneilta tuli kommentteja, että V ehkä vähän otti nokkinsa tunnarista, kun totesin, että "oho, toitko väärän, menipä huonosti". Olisi siis pitänyt itse osata vielä paremmin nollata tilanne ennen kaukoihin siirtymistä.

ruutu: 9. Tosi hyvä ruutuun meno. Seuraamaan tulossa kaahasi ohi ja korjasi vasta toisella käskyllä. 

kokonaisvaikutus: 8.

Yhteensä 216 pistettä ja VOI3-tulos, sijoituksena 5/7. Tunnari oli tosi outo moka, joten sitä en osaa edes nyt oikein harmitella, kaukojen nolla sen sijaan ketuttaa kyllä. Tuomari ei kommentoinut sanaakaan yksilöliikkeiden suorituksia, ainoa kommentti häneltä oli tuo pyllyn siirto paikkamakuussa. Ehkä tämän tuloksen taustalla osin paistaa tietty treenaamattomuus, sillä me tosiaan muutimme uuteen kotiin tuossa elokuun loppupuolella, ja tavaroiden pakkailu ja purkaminen on vienyt varsin paljon aikaa (ja päivät ovat mennen töissä). Valallekin muutto oli muutos, ja se oli alkuun muutaman päivän selkeästi vähän hämillään ja varuillaan.

Teimme nyt kotona kokeen jälkeen heti vielä tunnarin, ensimmäistä kertaa nyt niin, että Johannes kävi viemässä kapulat paljain käsin (tähän asti en ole antanut perheenjäsenten viedä kapuloita ilman pihtejä tms.). Paljoa Vala ei kapuloilla nuuskutellut, mutta toi kyllä heti oman :) 

Minulla on joka tapauksessa ollut suunnitelmissa startata EVL:ssä alkuvuodesta, tosin tavoitteena oli saada sitä ennen voittajaluokan koulutustunnus. Se TK3 taitaa nyt kyllä jäädä hakematta, vaikka ärsyttävästi jääkin yhdestä tuloksesta kiinni. Tämän voi-luokan tahkoamisen tarkoitus oli kuitenkin ennen kaikkea kerätä kisakokemusta, ja onhan sitä tässä karttunutkin, joten sikäli tavoite on kuitenkin saavutettu :)

Pitkästä aikaa...

Sen verran paljon on nyt ollut elämässä puuhaa, etten ole juurikaan ehtinyt blogi- enkä kotisivuosastoa päivitellä, ihan pikaisesti tuli tuo edellisen kokeen tuloskin blogiin naputeltua. Muutimme elokuun loppupuolella uuteen kotiin, mikä luonnollisesti on suurin syy hiljaiseloon netin puolella. Tokoharrastusta on kuitenkin jatkettu aktiivisesti (no siis muuttopäivähän osui meillä lauantaille, jolle oli jo aiemmin sovittu koko päivän kestävä tokokoulutus - minä ja Vala siis jätimme muut kantamaan meidän tavarat ja suuntasimme toko-oppia hakemaan...).

Meillä oli nuorten koirien tokoringin tiimoilta kaksi päivää Katja Kiviahon (tämän vuoden MM-3) koulutusta, 18.8. ja 24.8. Paljon tulikin taas ideoita ja ajatuksia evääksi tulevaa varten, toivottavasti osaan jotakin niistä oikeasti hyödyntää. Olen ainakin nyt pyrkinyt tekemään itselleni treenivihkoon kunnon muistiinpanot jokaisesta tällaisesta ohjatusta koulutuksesta, jossa olemme nyt kesän aikana käyneet. Joskohan asiat pysyisivät paremmin mielessä ja jos vaikka edes silloin tällöin tulisi silmäiltyä vanhoja muistiipanoja läpi, ne kun oikeasti ovat usein hyvinkin hyödyllisiä.

Ensimmäisellä Katjan koulutuskerralla kävimme alkuun läpi teoriaa (jonka itse ainakin koin todella hyödylliseksi), ja sen jälkeen sitten vietimme loppupäivän kentällä, jossa treenasimme yhden kierroksen. Vala teki tunnaria, johon löytyi tällaisia pointteja:

• paljon vireen treenausta. Koiran pitää oppia laskemaan kierrokset tunnariin (sekä vastaavasti esim. myös kaukoihin). Harjoitus: tehdään ensin jotain kiihdyttävää (leikki, vauhdikas liike kuten hyppynouto), sitten siirtymä ja tunnari. Alkuun siirtymään ja koiran rauhoittamiseen käytetään enemmän aikaa, myöhemmin vähemmän. Korostettu vihje "nyt tehdään TUNNARI"
• Vaikeita harjoituksia (helpohkossa paikassa, lyhyeltä matkalta). Pitää pistää koira oikeasti töihin ja käyttämään nenäänsä. Eli siis kapuloita erilaisiin muodostelmiin, tosi lähekkäin, 20 kapulaa rivissä jne.
• Välillä myös ihan tavallista treeniä (koemaista) rauhallisesti (ei kierrosten nostatusta eikä kikkailuja kapuloilla), jotta säilyy myös tietty rutiininomaisuus sekä koiran itsevarmuus (helppo harjoitus).

Tehtiin myös yhteisesti aika paljon paikallaoloja, ja niiden alkuja ja loppuja. Muutamia pointteja siitä:

• Koiran pitää kuunnella omaa ohjaajaa. Ei saa reagoida muiden käskyihin eikä liikkuriin + pitäisi toimia nopeasti oman ohjaajan käskystä --> yllättävänkin haastavaa (ainakin tällä hetkellä)!
• Koiran pitäisi pitää jatkuva kontakti ohjaajaan, ei saa vilkuilla liikkuria (tai muita), joka kulkee ohi. Ts. koiran fokus pitäisi olla ohjaajassa ja yhteyden koiran ja ohjaajan välillä auki
• Jätössä koiran pitäisi skarppina. Harjoitus: kävele poispäin koirasta ja x matkan (vaihtelevuus!) jälkeen vapautus ohjaajalla olevan leluun.

Katjan toisena koulutuspäivänä treenattiin kaksi kierrosta. Valan setti oli kisanomainen, eli tehtiin liikkeet liikkuroituna putkeen ja sen jälkeen sitten palautekeskustelu Katjan kanssa. Ensimmäisessä osassa tehtiin hyppynouto, seuruu, tunnari ja liikkeestä istuminen. Toinen osa puolestaan koostui luoksetulosta, metallinoudosta ja ruudusta. Pääpiirteittään liikkeet ok (mutta kyllä jokaisessa olisi vielä työstettävää), lukuunottamatta ruutua, joka meni ihan pieleen, kun Vala ei hahmottanut lainkaan ruudun sijaintia (sama ongelma, joka ilmeni edellisissä kisoissakin?). Ruutua sitten hinkattiinkin loppuun vähän enemmän. Tehtiin harjoitusta niin, että apparit kävivät aina siirtämässä ruudun uuteen paikkaan sillä välin, kun minä touhusin koiran kanssa muuta vähän sivummalla.Voi hitsi, kun tulee tällaisia liikkeiden lahoamisia...

Yleisesti:

• Tasapaino vireen nostamisen ja laskemisen välillä. Olen pitkään pyrkinyt hillitsemään Valaa kehässä, mutta Katjan mielestä sitä voi ihan hyvin kehua ja vähän nostaakin liikkeiden välillä (-> näyttää paremmalta)
• Ennakoi tulevia liikkeitä, kun palkkaat (sosiaalinen palkka) edellisestä liikkeestä. Jos tulossa rauhallinen liike (tunnari, kaukot) --> hillitympi palkkaus, kun taas vauhtiliikkeitä ennen voi palkata innostavammin
• Palkkauksen jälkeen koira kunnolla haltuun ja siitä kaunis ja hillitty siirtyminen seuraavaan liikkeeseen
• Vala osaa "tässä" käskyn (vapaa seuruu / nomeseuruu), joten sitä pitää oikeasti käyttää. Kunnon painokas käskysana ja vaatimus, että sitä pitää todella noudattaa

•  Kehässä ohjaajan huomion pitää olla ihan koko ajan koirassa. Pitää vähän kuunnella, mitä tuomari / liikkuri sanoo, mutta silti keskittyminen koiraan ei saa herpaantua hetkeksikään.
• Kokeenomaiset treenit kokeenomaisina. Vaikka joku liike menisi pieleen, niin pitäisi silti koemaisessa treenissä jatkaa eteenpäin, ihan kuin kokeessakin. (Perusjuttu, mutta jostakin syystä minulle tosi vaikea noudattaa...)

Lisäksi kävin Valan kanssa pikaisesti perjantai-iltana 23.8. esiintymässä TamSK ry:n tokovalkkuryhmän näyttökokeessa. (Pikaisesti siis siksi, että ne muuttopuuhat oli pahimmillaan siinä perjantai-iltana...) Liikkeinä paikkamakuu, seuruu ja vapaavalintainen liike (meillä hyppynouto). Seuruussa kävi joku vähän ihmeellinen moka, kun Vala sai yhtäkkiä nenäänsä jonkin hajun ja lähti tallustamaan sen perään... seuruu jatkui uudella käskyllä. Alussa käännöksissä oli löysyyttä jonkin verran. Paikkamakuu ilmeisesti hyvin, ja hyppynoutokin. Kokonaisuus oli kiva, jäi hyvä fiilis siitä, että me teimme yhdessä töitä kehässä. Näyttökokeen jälkeen tulikin mukavia uutisia, eli meillä on nyt treenipaikka vuodeksi tavoitteellisesti treenaavien tokoryhmässä :)

Kuviakin olisi kameran muistikortilla, mutta niitä tulee blogiin sitten myöhemmin, kun ehdin siirtämään koneelle ja käymään tiedostot läpi.

Nuuskujen tokomestaruuskoe

Pirkan Nuuskujen tokomestaruudesta kisattiin viime sunnuntaina Eteläpuistossa. Minulla oli mukavan rento fiilis, sillä olin talkoilemassa kokeissa, eikä siinä sitten ehtinyt liikaa jännittää omaa suoritusta.

Liikkeet:

Paikkamakuu: 10. Hidas maahanmeno.

Ruutu: 0. Vala meni yli ruudusta, eikä se osannut uusintakäskylläkään korjata paikkaa oikeaksi.

Seuruu: 9. Alkuun oli mielestäni vähän väljä jossakin käännöksessä.

Luoksetulo: 7. Seisomaan pysähtyminen meni pitkäksi.

Liikkeestä istuminen: 10.

Hyppynouto: 10.

Tunnari: 9½. Vähän pyöritteli kapulaa suussaan. (tönäisi vieraita?)

Kaukot: 7. Tuli jonkin verran eteenpäin.

Metalli: 10. Hitain palautus ikinä, mutta tuomari ei tästä sanonut mitään.

Kokonaisvaikutus: 9½.

Että joo. Taas oli ruutu ekana yksilöliikkeenä, ja taas me mokasimme sen.

Yhteensä 249,5 p., VOI2-tulos ja sijoituksena 1/2.

Pirkan Nuuskujen tokomestaruuden voittivat Tiina ja Pyry ihan mahtavilla alokasluokan pisteillä 199p.! :)

Maanantaina treenattiin ruutua sitten itsekseen. Lähetyksiä eri suunnista ja matkoilta. Meni tosin hyvin, joten kyllä se osaa. Vähän ehkä kaivataan tätä vahvistamista vielä, että varmuus löytyy sitten kisatilanteessakin. Treenattiin myös tunnaria, joka puolestaa menikin sitten aivan päin metsää Valan nostellessa järjestelmällisesti vääriä kapuloita. Yhden asian kun saa kuntoon, niin sitten paketti jo leviää toisesta päästä...

Anne Talasmäen koulutus

Olimme viime viikolla torstaina nuorten koirien ringin kautta järjestetyssä Anne Talasmäen pitämässä koulutuksessa. Valan kanssa ei tehty mitään kummallista, koska meillä oli kisat tiedossa heti seuraavana viikonloppuna.

Ruutu oli viikolla treeneissä ongelma, kun V yhtäkkiä jäikin liian eteen ja sitten jostain syystä pyrki hakeutumaan sivukautta ruutuun. Koulutuksessa V teki ihan hyvän ruudun, joten ei sitä sitten hinkattu siinä enempää. Sen sijaan tehtiiin ruudun loppuosaa / seuraamaan tulemista, jossa V tulee välillä vähän vinoon eikä aina keskity. Tämän jälkeen tunnaria, jossa Vala kaahasi ekalla yrittämällä eikä keskittynyt yhtään, toinen kerta ok.

Tiivistetysti ehkä tärkeimpiä pointteja:

• Ei pidä hinkata. Jos koira tekee yhden hyvän suorituksen -> lopeta siihen (miksi uusia onnistunutta?)
• Ruudun loppuosan "korjaus" pitämällä namia kädessä. Varo kuitenkin, ettei johda hyppimiseen. Tee ruudun lopusta selkeämpi seuraamisliike.
• Tunnarissa koiran pitäisi oppia rauhoittumaan. 
• Oma kapula tulisi poimia heti (jonoharjoitus, virhesignaalin käyttö, jos ei ota heti omaa)

Maahanmenoja

Edellisten kisojen ruutu olisi ehkä pelastettu sillä, jos koira osaisi mennä täydellisesti hissinä maahan. Vaan kun ei osaa.

Monesti on puhuttu, että tokossa on hyvä olla eri käskyt eri maahanmenoihin, koska ne ovat eri liikkeitä. Niinpä minä pennusta lähtien opetin Valalle, että "maa" on paikoilla ollessa maahan (ts. sivulla ollessa esim. paikkamakuun alku tai sitten kaukoissa) ja "down" liikkeestä maahanmeno. "Maa" tosin on nyttemmin käskynä myös luoksarin pysäytyksessä. Hirveän loogista siis.

Katin koulutuksessa oli puhetta maahanmenoista. Hän kertoi, että hänen koirillaan on kolme eri maahanmenoa: 1) nopeasti pudoten, 2) hissi ja 3) pään painaminen maahan. Nopeasti pudoten maahanmeno on käytössä mm. jäävissä, hissi kaukoissa ja pää maassa -asento on taas paikkamakuuta varten. Kun koira osaa eri tekniikat ja käskyt, niitä voi hyödyntää vaikkapa siinä ruudussa. Jos koira on ihan takareunalla --> nopeasti pudoten maahan (jolloin koira hyvin todennäköisesti siirtyy vähän eteenpäin). Jos koira on ihan ruudun etureunalla, hissimaahanmenolla sen saa todennäköisemmin pysymään ruudun sisäpuolella. Katikin sanoi sen saman asian, hänellä on käytössä eri maahanmenokäskyt, koska ne ovat eri liikkeitä.

Minä vasta nyt taisin tajuta, mitä tuolla "eri käskyt, koska ne ovat eri liikkeitä" tarkoitetaan. Se ei siis tarkoita sitä, että eri tokoliikkeissä sinänsä pitäisi olla eri käskyt, kuten minä olen lähinnä asian tähän asti ajatellut. Kyseessä on sen sijaan todellakin se, että eri maahanmenot itsessään ovat eri liikkeitä. Kuulostaa ehkä pieneltä asialta, mutta minulle tämä oli hyvä oivallus. "Istu" ja "seiso" ovat eri asioita, ja myös hissinä maahan ja pudoten maahan ovat yhtä lailla eri asioita. 

Nyt Valalla on hirveän näppärästi pari eri maahanmenokäskyä, jotka kuitenkin ilmeisesti molemmat tarkoittavat koiralle samaa (eli suhteellisen nopeata putoamista). Kuitenkin kaukoissa sillä onkin yhtäkkiä samalla käskysanalla vaatimuksena osata tehdä s-m -vaihto hissinä. Varmaan osittain ihan hyvä syy, miksi kaukojen kanssa on ongelmia. En silti tiedä, jaksanko Valan kohdalla enää alkaa puutumaan tähän käskysanaongelmaan. Ehkä pitäisi, mutta en tiedä, riittääkö aikaa ja energiaa...

Seuraavan koiran kanssa sitten treenataan alusta lähtien fiksummin.

Huono kisapäivä

Eilen illalla kisattiin Lempäälässä Pirkanmaan Sennenin järjestämässä yökokeessa. Yökoe kuulosti ilmoittautuessa hyvinkin kivalta idealta, varsinkin jos sattuisi olemaan yhtään lämpimämpi keli. No joo, lämpimyydestä ei ole kyllä koko viikkoon ollut tällää tietoakaan... Voi-luokka (10 koirakkoa) alkoi klo 21.

Meidän suoritus ei tosiaankaan mennyt tällä kertaa ihan niin kuin haaveissa oli. Koe alkoi paikkamakuulla, jonka jälkeen Vala alkoi kytätä vähän kehästä sivummalla odotellutta Johannesta. Liike meni hyvin, mutta en juurikaan uskaltanut kehua koiraa, koska pelkäsin sen singahtavan ulos kehästä saman tien. Tämän jälkeen päätin, että otan kehän lähelle mukaan namipalkan yksilösuorituksen ajaksi, josko Valan ajatukset saisi siirrettyä pois tutusta ihmisestä paikalla. Ajatukset tosiaan siirtyivät, jopa siinä määrin, että nyt V sitten kyttäsi sitä namikippoa täysillä. Eli yksilöliikkeiden välissäkään ei paljon koiralle kehuja jaettu, koska elukka oli valmis tulkitsemaan jokaisen sanan luvaksi lähteä palkalle. Virheitä, virheitä, virheitä...ei taas oikein mitään tietoa siitä viime kisoissa ollesta hyvästä kisafiiliksestä.

Liikkeet:

Paikkamakuu: 10. 

Ruutu: 0. Pysäytin Valan liian aikaisin, ja se jäi seisomaan ihan etureunalle, niin että maahanmenossa etutassut olivat sitten reunan yli. Ruma seuruu loppuun.

Seuruu: 9. Ok, välillä vähän kontaktin tiputtelua (kyttäys)

Luoksetulo: 7. Ensimmäinen stoppi meni pitkäksi, maahanmeno hyvä, sivulletulo olisi saanut olla tarkempi.

Hyppynouto: 10. 

Tunnari: 0. Vala ei ollut yhtään mukana. Sanoin normaalisti vihjesanan "tehdään tunnari", ja liikkurin käskystä ympäri kääntyessäni "odota". Kuluu ehkä kaksi sekuntia ja Vala kiertää takakautta sivulle istumaan. Käännytään yhdessä ympäri, ja vielä pieni toivo, että koira silti tajuaa, mikä liike on kyseessä. Käskystä Vala singahtaa liikkeelle ihan täysiä ja painaa kohti luoksarimerkkejä. Kutsun sitä nimeltä, se tulee takaisin, yritän lähettää uudestaan, se lähtee uudestaan kaahaamaan, törmää matkalla vahingossa tunnarikapuloihin ja nostelee niitä sattumanvaraisesti ennen kuin ehdin kutsua sen uudestaan pois.

Istuminen: 9,5. Siirsi etutassuja palatessani kohti koiraa (kääntyi perään).

Kaukot: 9. Liikkui, mutta mun mittapuulla varsin vähän.

Metallinouto: 9,5. Vähän hidas palautusvauhti.

Kokonaisvaikutus: 10. Tuomari tykkäsi silti kovasti, sanoi pitävänsä erittäin paljon vauhdikkaasta koirasta. Vähän vaan vielä kaivataan hienosäätöä suorituksiin.

Yhteensä 217,5 pistettäm VOI3-tulos ja hirveä pettymys ja harmitus. Yökin meni mulla osin tätä vatvoessa ja märehtiessä. Vasta aamulenkillä sain jotakuinkin nollattua tilanteen omassa mielessä (sen jälkeen kun Vala oli hipsutellut hyvin varovasti mun perässä ensimmäisen kolmanneksen lenkistä... tässä vaiheessa tajusin, että sehän oikeasti reagoi noin voimaakkasti mun ajatuksiini, vaikka omasta mielestäni käyttäydyin koiraa kohti normaalisti. Loppulenkki meni jo sitten paremmissa fiiliksissä). Nyt kun tuota pistelappua on katsonut ajatuksella, niin moni liike on kuitenkin mennyt ihan hurjan hyvin ja oikeasti, kaikesta kyttäilystä ja mokailusta (arvatkaa, kuinka paljon ketutti itse mokata heti ensimmäinen yksilöliike?) huolimatta kokonaisuudessaan paketti pysyi kuin pysyikin kasassa ja yhteistyö kehässä toimi tällaisessakin tilanteessa. Nyt jo siis parempi mieli, ja osaan arvostaa saatuja onnistumisia :)

Kokeessa ei kyllä kovin monella muullakaan menneet suoritukset ihan nappiin. Ihan kaikkia suorituksia en nähnyt, mutta tosi monella näytti olevan hankaluuksia ruudun kanssa. Mulle jäi fiilis, että koirien oli vaikea nähdä oransseja merkkikartioita (moni ajautui oikealle punaisille luoksarimerkeille). Valakin oli ruutuun lähtiessään selkeästi normaalia epävarmempi ja teki pienen banaanin, kunnes n. puolimatkassa se selkeästi fokusoitui vasta ruudun merkkitötsiin. Olisiko illan hämärä keli vaikuttanut näin? Lisäksi yritimme itse katsella ruudun suuntaan kehän takaa koiran tasolta, ja vähän näytti omiin silmiin siltä, että merkit osuivat samaan linjaa kehän ulkopuolella kasvavan vihreän heinikon kanssa. 

Yksi ainut koira kymmenestä sai ykköstuloksen (eikä tuomari ollut todellakaan mitenkään erityisen tiukka) ja kaksi koiraa sai kakkosen. Meidän sijoitus oli 4.

Nyt virheiden paikkailua, ja sitten taas jossain vaiheessa uusiin kisoihin. Saatiinkin jo kivasti sovittua heti tälle illalle treenit.

Tokoringin ensimmäinen koulutustilaisuus

Tämän viikon torstaina meillä oli ensimmäinen kennelpiirin nuorten koirien tokoringin puitteissa järjestetty koulutustilaisuus. Kouluttajana meillä oli Kati Selkämaa. 

Itse kirjoittelin jo omaan treenivihkooni perjantaina illalla 1,5h ajan muistiinpanoja, joten kyllä tästä koulutustilaisuudesta ainakin jäi jotakin mieleen :)

Vala teki tunnaria, seuruuta ja noutoa. Tunnarissa ongelmana on Valan hitaus / epävarmuus oman nostamisessa ja palauttamisessa. Aloitettiin koemaisella liikkeellä, jonka Vala tosin nyt teki varsin hyvällä vauhdilla, mutta pureskeli vähän kapulaa. Tähän Kati ehdotti tunnarin treenausta ihan lähietäisyydellä, jolloin koiraa pääsee palkkamaan nopeammin. Alkuun voi ottaa kuurin lähitreeniä, ja jatkossa tunnaria voisi treenailla esim. niin, että joka toinen kerta tehdään "lähitreeni" ja joka toinen kerta sitten kisamatkalla. Koiran voisi treeneissä opettaa myös menemään kapuloille namialustan kautta, jolloin voi pyrkiä vahvistamaan haistelun aloittamista tietystä kohtaa. (Jos tunnarikapulat ovat rivissä, olisi suotavaa, että koira osaisi aloittaa haistelun jommasta kummasta päästä - ei keskeltä.)

Lisäksi tunnarissa on hirveän tärkeätä varoa tiedostamattomia eleitä. Jos treenaa yksin, niin silloin aina tietää, missä oma kapula on --> ohjaaja paljastaa koiralle tosi helposti pienilläkin eleillä, että nyt koira on poiminut oikean. Kokeessa on sitten edessä ongelmia, kun onkin tilanne, joss ohjaaja ei tiedäkään oman sijaintia. Muutenkin Valan kanssa pitää varoa painostamista, koiraa ei pitäisi tuijotella turhaan sen ollessa kapuloilla, vaan katse on parempi suunnata jonnekin taivaanrantaan tm. ohi koiran. Tunnaritreenissäkin pitää muistaa vaihtelevuus ja haastavuus. Kun koira osaa, sille voi tehdä hankalempia harjoituksia, jotka vaativat siltä entistä tarkempaa nenän käyttöä.

Seuraamisen osalta syynättiin Katin kanssa meidän askelsiirtymiä. Saldona pääpiirteittäin se, että periaatteessa Vala osaa käyttää takaosaansa ihan hyvin, mutta se ei tee sitä askelsiirtymissä. Käytännössä tilanne vaatii vain paljon työtä. Sivuttaissiirtymissä koiran pitäisi ottaa ristiaskeleita, mitä Vala ei nyt tee. Eli niitä pitäisi saada kaivettua esiin (naksuttelu). Erityisesti sivuttaissiirtymässä vasemmalle (mutta myös yleisestikin seuruussa) ongelmana on Valan paikka vähän turhan edessä. Minun on vaikea liikkua, koska koira on esteenä. Eli seuruun paikkaa pitäisi saada siirrettyä jonkin verran taaemmas. Tässä voinee käyttää ihan namia apuna, eli namipalkka kädessä (käsi voi olla ylhäällä, koska koiran ajatuksia voisi siirtää enemmän "ylös" sen sijaan, että se ajattelisi "eteen"), ja palkkaus aina ihan maksimissaan housun sivusaumasta, ei koskaa edempää. Peruuttamista voi seurauttaa pidempiäkin pätkiä, ja tehdä siinä myös käännöksiä.

Noudon ongelma meillä on kapulan saalistaminen, eli nopea syöksähtäminen kapulalle, "huono" tarttuminen ja menoa hitaampi palautus. Palautusvauhtia voi nostattaa vauhtipalkalla eli vapauttamalla koiran lelulle palautuksen eri kohdista. Lisäksi voi tehdä ns. pelkkiä palautuksia, eli ei lainkaan sitä kapulan heittoa ja sille syöksymistä. Välimatkaa voi myös kasvattaa, eli tehdä reilusti "ylipitkällä" matkalla. Kapulaan tarttumiseen voi pyrkiä vaikuttamaan sijoittamalla kapulan jonkin pienen esteen taakse, jolloin koira joutuu hieman kiertämään sen sijaan, että voisi suoraan hyökätä kapulalle.

Yleisesti ottaen Kati mielestä on tärkeätä, että ohjaaja miettii mielessään liikkeen ihannesuorituksen ennen kuin alkaa treenata yhtään mitään. Pitäisi olla selkeä visio siitä, miltä homman pitäisi parhaimmassa tapauksessa näyttää. Tämä ihanne sitten pitää pitää mielessä, eikä siitä pidä luopua. Kuitenkin jokaisella koiralla on omat heikot alueensa, jotka ohjaajan täytyy hyväksyä. Kaikissa kohdin ei koskaan pääse ihannesuorituksen tasolle, mikä ohjaajan pitää ymmärtää, ja ohjaajan tulee osata olla tyytyväinen koiran suoritukseen siitä huolimatta. 

Oli oikein kiva ilta tokon parissa. Vähän meinasi tulla kiire, koska pääsin itse töistä Pirkkalasta tasan klo 16, siitä sitten nopeasti hakemaan Vala ja treenikamat sekä vaihtamaan vaatteet, ja sitten taas klo 17 piti olla jo takaisin Pirkkalan puolella valmiina treenaamaan. Vala kesti tämän tosi hyvin, vaikkei se työpäivän jälkeen edes päässyt purkamaan ylimääräisiä energioitaan lenkillä. Muutenkin se oli kentällä yllättävän cool, sidoin se kiinni vain repun olkahihnaan ja siinähän se sitten makoili kentän laidalla suht rauhallisesti. On se vaan kiva eläin :)

Osat kohdillaan

Blogia ei olekaan tullut päiviteltyä hetkeen. Eipä tässä tosin olekaan mitään ihmeellistä tapahtunut, normitreenailua vaan lähinnä.

Tänään kuitenkin käytiin taas kisailemassa tokoa. Kokeen piti olla Eteläpuistossa, mutta viime hetkellä edellisenä iltana tulikin tieto koepaikan vaihtumisesta TamSKin talliin. Talli on siinä mielessä mukavampi koepaikka, sillä siellä on vähemmän häiriöitä.. vaikka toisaalta ihan hyvin Vala toimi myös tuolla Eteläpuistossa, kun viikolla kävimme siellä treenailemassa. Tallilla vähän arvelutti alusta, jossa heitetty noutokapula yleensä pomppii ihan hirveästi. Erinomaiset mahdollisuudet siis tuhota hyppynoudon eteen tehty työ, jos kapula ajautuisi kovin vinoon esteestä.

Liikekohtaiset pisteet suoritusjärjestyksessä:

Paikalla makaaminen: 10. Tuomari ei kuullut, että jouduin käyttämään kaksoiskäskyjä. Liekö taustalla sitten se, että viime aikoina on tehty jonkin verran evl-tyyppistä paikkamakuun alkua ja loppua.

Tunnistusnouto: 9. Vähän hirvitti aloittaa yksilösuoritus tunnarilla, mutta Vala keskittyi hyvin. Omat polvet tahtoivat tutista jännityksestä liikkurin viedessä kapuloita. Onneksi jännitys kaikkosi tämän ensimmäisen liikkeen jälkeen, ja loppusuoritus menikin sitten kivasti. Tunnarikapulat olivat rivissä, oma oli toinen oikealta. Vala haisteli vain kolmea oikeimman puoleista kapulaa, mietti hetken ja palautti (vähän hitaasti) oman.

Liikkeestä istuminen: 10. Minun mielestä Vala reagoi liikkurin käskyyn ja ennakoi vähän, mutta ehdin toki itse siinä samalla sanoa myös käskyn, eli ihan ok. Tosin jatkossa pitää huomioida treeneissä.

Ruutu: 10. :)

Seuraaminen: 9. Olin päättänyt etukäteen, että seuraamisessa asenne on, että nyt mennään eikä varmistella yhtään mitään. Sehän toimi, Vala tuli oikein kivasti mukana. Jossain vasemmalle käännöksessä tuli pieni törmäys, ja askelsiirtymät on mulle itselle hirveän hankalia.

Hyppynouto: 10. Tätä on nyt viime aikoina treenailtu ahkerasti. Ongelmanahan on ollut se paluuhyppy ja esteen kiertäminen. Viikolla saatiin treeneissä ihan hyvin oivalluksia ja pikku hiljaa alkoi taas tuntua siltä, että Vala alkaa ymmärtää itse hakeutua esteelle. Hyvin meni nyt, ja oli ihan superfiilis, kun liike onnistui :)

Luoksetulo: 9. Ei olla kovin paljoa treenattu, ja sitä tasapainoa vauhdin ja pysähtymisten välillä yritetään jatkuvasti löytää. Tein aamulla lenkin yhteydessä pikatreenin, joka meni ok, joten sikäli luottavaisin mielin lähdettiin tekemään, ja hyvinhän tämä meni. Vähän vielä voisi olla napakammat pysähtymiset.

Kauko-ohjaus: 9½. Voi että, kun tämä on pirullinen liike. Valan kanssa tätä on hinkattu tosi paljon, ja tuntui välillä ihan toivottomaltakin, kun koira vaan eteni jatkuvasti. Viikon ajan ennen koetta treenattiin uudella tekniikalla, eli jokin "este" (kylppärin kuivauslastan varsi, harjanvarsi, hyppyesteen lauta...) koiran takajalkojen edessä. Sehän toimi!

Metallinouto: 10. Mun makuuni turhan hidas palautusvauhti, johon pitää siis kiinnittää jatkossa huomiota treeneissä.

Kokonaisvaikutus: 9. Tuomari totesi vain lyhyesti, että erittäin hyvä suoritus ja erittäin hyvä koira. Palkintojenjaossa kehui vielä, että erinomaisen hyvät kokonaispisteet.

Yhteensä siis 305 pistettä, joka oikeutti VOI1-tulokseen sekä kunniapalkintoon ja luokkavoittoon. Makea fiilis, tästä suorituksesta kelpaa nauttia :)

Yhtenä haaveena / tavoitteena on ollut saada kolmosella alkava pistemäärä kokoon, joten tämä etappi on nyt sitten saavutettu. Toivottavasti tosin tulevaisuudessakin päästään kiinni tällaisiin pisteisiin, ettei jää ihan ainoaksi kerraksi... :)

Vanhoja ajatuksia

Löysin siivotessani kirjahyllyäni erään vihkon, johon olen joskus kirjoitellut kaikenlaisia koirajuttuja (toisesta päästä vihko on ollut Niki agilitytreenipäivis, toisesta päästä olen alkanut kirjoitella kasvattamiseen liittyviä mietteitä). Eräs sivu on otsikoitu "Tavoitteet seuraavan koiran kanssa". En muista, koska olen tällaisen kirjoittanut, mutta veikkaan, että vuoden 2008 tienoilla. Eli siis teksti on oikeasti ajalta, jolloin Valan tulemisesta minulle ei ollut tietoakaan. Rotuvalintakaan ei ilmeisesti ollut ihan varmaa, sillä nome-kohdan perässä lukee pienenä huomautuksena, että "jos siis on tolleri". 

Tällaisia juttuja olen listannut:

• Agility: 2-luokkaan
• Toko: ALO1 --> avoimeen luokkaan + mahd. TK2
• PK: BH
• Mejä: tulos
• Nome: NOU1
• Näyttely: H, mutta jos menestystä, niin Sert

Selvästi listasta paistaa läpi halu päästä tekemään ja kisaamaan koiran kanssa. Tavoitteet eivät kuitenkaan ole hirveän korkealla, mikä ehkä kertoo vähän siitä, miten haasteellista Nikin kanssa harrastaminen oli.

Agility ei kuulu Valan harrastusvalikoimaan lainkaan. Moni on sitä meille suositellut (nopea koira jne.), mutta oma aika (eikä oikeastaan rahakaan) ei vaan riitä tähän lajiin. Välillä kyllä vähän kutkuttelee, ja viimeksi keväällä leikin ajatuksella, että jos vaikka sittenkin vielä aloitettaisiin. No, ei aloitettu, ja tuskin tullaan aloittamaan. Joskus vaihtelu vuoksi V on päässyt tokotreeneissä menemään vähän putkea ja kokeilemaan puomia. Kepit ehkä voisi huvin vuoksi opettaa, sillä mulla on yhdet irtokepit olemassa yhä (hakittu silloin, kun Nikin kanssa treenattiin :) )

Tokossa V:llä on tuo ALO1, mutta TK2:sta ei ole eikä tule :) Tällä hetkellä mennään voittajaluokassa, ja erikoisvoittajaan on jo saavutettu kisaoikeus. Tavoitteet ovat tällä hetkellä siis jokseenkin korkeammalla.

BH-koetta olen aina välillä miettinyt. Varmaan voisikin käydä, jos jostain ilmaantuu koe sopivaan aikaan. Paikkamakuu ehkä vaatii vähän treeniä, mutta muuten ei varmaan tule tässä mitään kummempia vastaan.

Mejää Vala on harrastellut ns. omaksi iloksi ja aktivoinnin kannalta. Aika tasainen 1-2 jälkeä/vuosi tahti on ollut... eli ei siis hirveätä edistymistä näillä harjoittelumäärillä. Voi olla, että tänä vuonna tehdään vähän enemmän. Kokeita ei silti ole ainakaan nyt suunnitelmissa, jo ihan ajanpuutteen vuoksi. Jälkiliinan päässä kulkee joko minä tai Johannes.

Nomessa Valalla on tuo NOU1 saavutettuna. Varsinaisista nome-kokeista en tiedä, mennäänkö koskaan. Tällä hetkellä Johannes ohjaa Valaa. Sen sijaan käytännön metsästys tuntuu kiinnostavalta (minäkin kävin tänä keväänä suorittamassa metsästäjätutkinnon). Metsästysmaastot sijaitsevat kuitenkin vähän kauempana, joten hirmuisen aktiivisesta ei tätä päästä harrastamaan. Aina silloin tällöin kuitenkin ja kivahan se on kokeilla, miten koira toimii oikeissa tilanteissa.

Näyttelyistä Vala on saanut laatuarvostelussa kaikkea, aina SA:sta H:ään. Jossain ehkä käydään vielä pyörähtämässä, mutta ei sitä kummempaa menestystä taida olla meille tarjolla.

Hauska oli löytää tuo vanha tavoitelista (aika jännä oikeastaan, että olen sellaisen ylipäänsä paperille kirjoittanut jo reilusti ennen koiran hankintaa..) ja verrata sitä nykytilanteeseen. Pitäisiköhän tässä vaiheessa jo laatia vastaava seuraavan koiran (joka tulee perheeseen sitten joskus :) ) varalle..? Jos vaikka jäisi alitajuntaan muhimaan.

Koiralle pentuja -kirja

Taannoisella kirjastoreissulla koirakirjahyllystä löytyi Marita Axin, Pekka Hannulan, Kirsi Kentalan ja Eija Wegeliuksen Koiralle pentuja -kirja (2011). Teos vaikuttikin heti mielenkiintoiselta - ja lisäksi se käsittelee osin samaa aihetta, kuin aiemmin keväällä lukemani Kansainvälinen kasvattajakirja. 

Kirjassa käsitellään pentujen teettämiseen liittyviä eri asioita aina emän/isän valinnasta/sopivuudesta pennuttamiseen pentujen luovutusikään asti. Kirja on rakennettu niin, että kussakin teemassa on muutama eläinlääkärin ja kasvattajien mielipide ("minä"-muodossa kirjoitettuna, vaikkakaan kirjoittajia ei tekstin yhteydessä yksilöidä kasvattaja/eläinlääkäri -luokittelua enempää. Esipuheessa kerrotaan kirjan tekoon osallistuneiden henkilöiden nimet).

Sinänsä mielenkiintoinen teos, sillä pentujen teettämistä ei lähestytä opaskirjamaisesti, vaan ihmiset ovat kertoneet omista käytännön kokemuksistansa ja näkemyksistänsä. Välillä eteen sitten tulikin aikamoisia kauhujuttuja, mitä kaikkea voi tapahtua... sikälikin kyllä ihan hyvä kirja luettavaksi, kyllä tämä ajatuksia herätti.

Ajatuksia herätti myös kirjan astutus-luvussa esitelty "nartun avaus". En tiedä, olenko itse liian herkkä, mutta minua kyllä todella ällötti lukea siitä. Ihan oikeasti. Jos uros ei nartun rakenteen/kuivuuden/tiukkuuden takia pysty astumaan narttua luonnollisesti, niin pitääkö ihmisten sitten puuttua siihen väkivalloin... 

Tämän lukemisen jälkeen oli onneksi hirveän lohdullista, että seuraavana päivänä postilaatikkoon kolahti Koiramme 5/2013, jossa käsiteltiin luonnollisen astumisen tärkeyttä ym. :) Ko. lehden artikkelissa vedotaan myös eläinsuojelulakiin ja todetaan, että narttua ei saa pakottaa (todetaan, että jos narttu kieltäytyy voi syynä olla esim. kipua aiheuttava fyysinen este). 

Mielipiteitä on monia.

Tokoilut

Eilen tokoiltiin taas Nuuskujen kouluttajaporukan kanssa Riitta Räsäsen opissa. Vala sai taas istuskella autossa ja odotella siellä poissa poikien nenien alta, ja me pääsimme kentälle vasta sitten ihan lopuksi. 

Alkuun kävimme vähän läpi uusia, tuloillaan olevia tokosääntöjä. Minun mielestäni ei ole yhtään pöllömpi uudistus, mutta tietysti olisi sitten kiva saada kisaajana hyvissä ajoin tietoon tulevat säännöt (nythän nuo ovat vasta luonnoksia). Valan kanssa ei meitä toki hirveästi koske, koska sääntömuutokset eivät koske EVL:ää, mutta muutoin sitten.

Valan treenisetti koostui hyppynoudosta, merkistä, ohjatusta ja ruudusta. Hyppynoudossa mietittiin meillä ollutta esteen kiertämisen ongelmaa. Ongelmaan saattaa olla hyvinkin yksinkertainen ratkaisu... nimittäin ihan vaan käskysanan vaihto. Tähän asti olen sanonut "nouda", joka sama sana, kuin tasamaan noudossakin. Fiksua olisi ehkä käskyttää ennemminkin "este" tai "este" + "nouda". Kokeiltiin kerran ja V lähti ihan hyvin hyppyyn tuolla "este"-käskyllä, vaikka ei sitä olekaan sitten avoimen luokan jälkeen lainkaan käytetty. Muutenkin Valalle tekisi hyvää opettaa se oikeasti kuuntelemaan käskyjä. Eli tehdä esim. yhdistelmiä este + ohjattu ja este + ruutu. (Myös varmaan scent hurdle -tyyppistä harjoitusta voisi hyödyntään treeneissä).

Ohjattua tehtiin niin, että kävin viemässä Valan merkille, josta sitten palasin itse taas takaisin lähtöpaikkaan. Ensimmäisillä yrityksillä Vala oli menossa keskimmäiselle kapulalle, mitä se ei ole koskaan aiemmin omissa treeneissä tehnyt. Plää... jatkossa ehkä kapulat vielä reilusti kauempana sivuilla. Tehtiin myös pelkkää merkille lähetystä (sanoin, ettei Vala osaa tällaisessa tilanteessa, mutta yllytettiin kokeilemaan), joka menikin ihan kivasti. Tässä on kuitenkin hyvin potentiaalinen ongelma tiedossa, sillä kapulat vetänevät Valaa aika voimakkaasti puoleensa. Eli paljon palkkauksia pelkästä merkistä ja sitten taas se nouto-osuus enemmän omanan hommanaan.

Tämän jälkeen yllytettiin vielä vähän lisää ja Vala teki elämänsä ensimmäistä kertaa evl-ruudun. Tähän mennessä on tätäkin tehty niin, että olen vienyt Valan merkille ja sitten kävellyt itse ehkä 2-5m päähän lähettämään. Vala vaati kaksi käskyä merkille, ja samoin ruutuun. Ensimmäisellä ruutu-käskyllä se meni muutaman metrin ja kääntyi sitten katsomaan, että ihan varmastiko nyt tänne piti mennä. Uudella käskyllä se meni ruutuun, joskin ajautui sitten sivureunasta yli ja sitä siinä vähän säädettiin vielä (mutta sain sen menemään ruutuun ha pysähtymään seisomaan ilman, että minun tarvitsi liikkua paikaltani). Aika jees. Olin hirveän tyytyväinen tähän, ja luulen, että Valallekin teki itse asiassa ihan hyvää tehdä tällainen juttu, jossa se joutui pistämään aivosolunsa töihin.

Eikä EVL-liikkeet nyt sitten niin kaukana enää ole itse asiassa... ei tämä voi-->evl siirtymä taidakaan olla niin pelottava hyppy :) Kyllä se vaikein luokkavaihto näillä nykyisillä tokosäännöillä taitaa olla oikeasti tuo avo-->voi.

Siipiveikon-NOME

Eilen oli Valan kasvattajien järjestämä epävirallinen nome-koe. Kivastihan siinä vierähti yksi päivä. Vala starttasi Johanneksen kanssa mölli-alo -luokassa, kun taas minä tarkkailin maailmaa paljolti kameran etsimen läpi.

Tehtävät eivät olleet vaikeita, mutta koska Valan suurin ongelma tällä hetkellä on "kyllä se kotona osaa", niin näissäkin oli jo ihan hyvin haastetta. Sen, mitä itseksemme olemme käyneet treenaamassa, Vala on tehnyt hirveän hyvin: se ui kivasti, on tehnyt hyviä vesimarkkeerauksia, ihan ok hakua ja lyhyitä ohjauksia sekä hyvin laahausjälkeä. Ennakkoon oli kuitenkin jo tiedossa ja arveltavissa, että koetilanne koiralle vieraine ihmisineen ja "ällöine" riistoineen on todennäköisesti Valalle hankala, joten siksikin ilmoittauduimme mölli-luokkaan alo:n sijaan.

Vala oli vuorossa vasta päivän toiseksi viimeisenä koirana juoksujensa takia. Ensimmäisenä tehtävänä oli helppo ykkösmarkkeeraus veteen. Vala empi veteenmenoa, ja uimaan lädettyäänkin se totesi, että on parempi käätyä puolimatkassa takaisin. Johannes sai kuitenkin Valan pysäytettyä ja kehotti sitä uudestaan hakemaan heitetyn linnun. Tässä vaiheessa heittäjänä ollut Minna sanoi koiralle muutaman sanan (ja V sai todeta, ettei se ollutkaan mikään mörkö siellä rannalla), mistä Vala saikin sitten rohkeutta käydä noutamassa linnun.

Tämän jälkeen piti ottaa hakualueelta ylös yksi riista. Valan hakutyöskentely oli tänään todella vaisua. Se lähinnä näytti juoksentelevan alueella muuten vaan (etsi silmillään?), eikä tehnyt varsinaista hakua. Välissä tehtiin ohjaus (helppo, lyhyt linja), jossa metsä vähän veti liikaa Valaa puoleensa. V kuitenkin kuunteli ihan kivasti pilliä ja ohjauskäskyä. Sitten piti palata takaisin hakuun, jossa V jatkoi jokseenkin päämääräntöntä kuljeskelua. Johannes etenikin sitten yhdessä koiran kanssa alueella, ja näi V sai poimittua muutaman riistan talteen. Riistoista erityisesti iso sorsa oli Valan mielestä ällö, ja sen ottamiseen V vaatikin enemmän kannustusta. 

En sitten tiedä, miten paljon juoksut vaikuttivat tähän hakutyöskentelyyn. Veikkaan, että vähän ainakin, mutta selkeästi kyllä näkyi myös se, että haku on ollut viime aikoina vähiten treenattu osa-alue.

Loppuun Valalle tehtiin vielä toinen helppo ykkösmarkkeeraus veteen. Tässä Vala juoksi ensin rantaa pitkin etsien sopivaa veteenmenopaikkaa ja empi hetken aikaan ennen kuin ponnisti järjettömällä tiikeriloikalla. 

Tämän jälkeen kävelimme takaisin autolle, jossa pieni hetki odottelua ja sitten vielä laahausjälki, n. 100 m. Vala nuuski alkumakauksen todella tarkkaan, mutta lähti siitä sitten kuitenkin juoksemaan väärään suuntaan. Se teki pienen lenkin, jonka jälkeen palasi omatoimisesti takaisin alkuun ja lähti etenemään jälkeä pitkin. Tovi odottelua, ja sitten jo Vala tulikin hienosti takaisin kanin kanssa.

Kaikkiaan oli todella kiva päästä kokeilemaan taitoja kokeenomaiseen tilanteeseen. Oli todella hyvä harjoittelumahdollisuus, joka selvästi osoitti koiran ongelmat ja lisäharjoittelua vaativat osa-alueet. Muutoinkin tietysti oli hyödyllistä, kun pääsi lähietäisyydeltä seurailemaan muiden koirakoiden työskentelyä. Eikä ollut yhtään valittamista, kun sääkin oli mukavan puolipilvinen, niin kiva oli olla päivä ulkona.