maanantai 31. joulukuuta 2018

Vuosi 2018

Lienee vuotuisen harrastusyhteenvedon paikka taas...

Vala

Vala on treenannut rally-tokoa aktiivisesti ja kisastarttejakin kertyi 9 kpl. Paras tulos saavutettiin vuoden viimeiseksi jääneistä kisoista, joista vihdoin napsahti ensimmäinen valionarvoon vaadittava tulos. Syksyllä saimme jatkopaikan TamSKin rallyn valmennusryhmään, eli valkkuryhmätreenit on taattu ainakin syyskuun 2019 loppuun asti. Vala on rallyssa hyvä ja osaa ns. kaiken, joten onnistumiset on nyt kiinni kartturista. Toivotaan uudelle vuodelle paljon onnistuneita treenejä sekä toivottavasti päästään kisaamaan ja opitaan myös molemmat nauttimaan kisaamisesta enemmän.

Monen vuoden tauon jälkeen Vala kävi näyttäytymässä näyttelykehässäkin, kun pääsi esiintymään TollerShowssa veteraaniluokassa. 


Karma

Karma kävi alkuvuodesta pari startti rallyn alokasluokassa melko vähäisellä treenipohjalla, mutta näistä kummastakin saatiin kuitenkin oikein kiva tulos. Viimeistä alo-starttia säästelin SM-kisoja varten, mutta harmillisesti joukkuepaikka jäi tällä kertaa saamatta. Käytiin sitten viimeinen alo-starttikin vain tavallisissa kisoissa, ja sieltä tulikin täyden 100 pisteen suoritus. Hiukan ex tempore startattiin vielä lokakuussa kerran avoimessa luokassakin, jossa niin ikään onnistuimme tekemään 100 pisteen suorituksen, vaikka jälleen kerran treenejä olikin alla hävettävän vähän (mutta kävi hyvä tuuri eikä radalla ollut niitä meille vaikeimpia kylttejä). 2019 olisi kiva kisata ainakin avoimen luokan startit.

Kesän 2018 piti olla nome-kesä, mutta jotenkin tämä laji jäi taas paitsioon. Omaan kalenteriin sopivia kokeita oli tarjolla huonosti, joten treenimotivaatiokin vähän hukkui koepaikkojen puuttuessa. Syyskuussa oli kuitenkin mahdollisuus päästä oman seuran Pirkan Nuuskujen kokeeseen (taas vähän yllättäen, koska tämän kokeen ei kuulemma pitänyt alunperin olla lainkaan alo-koe). Koetilanne toi omat haasteensa ohjaajan jännityksen ja koiran vireen kanssa, mutta saatinpa kuitenkin ALO3-tulos. Katsotaan, miten 2019 lähtee sujumaan, päästäisiinkö enemmän starttamaan. Mahdollisuus voisi olla myös vaihtaa ohjaajaa ja katsoa, miten se vaikuttaisi koiran onnistumiseen koetilanteessa.

Lisäksi Karma kävi MH-luonnekuvauksessa, joka oli mielenkiintoista seurattavaa. Suuria yllätyksiä ei tullut, joskin Karma oli kuvauksessa hieman tasaisempi ja hillitympi kuin mitä olin ennakolta ajatellut sen voivan olla.

Karma osallistui myös TollerShowhun, käyttöluokkaan.

Pienenä haaveena tulevalle vuodelle olisi myös tokostartti. Vuoden tuumaustauon aikana toko on taas pikkuhiljaa alkanut maistua ohjaajallekin. Paljon olisi kuitenkin vielä työstettävää liikkeissä ennen kuin kisoihin kehtaisi ilmoittautua (ne kaukot!)


Usva

Usvan ainoaksi viralliseksi tulokseksi vuodelta jäi ainokainen näyttelykäynti TollerShown junioriluokassa. Kaikenmoista pienempää ja vähän isompaakin treenailtiin, mutta viralliset startit saavat odottaa rauhassa vuotta 2019 tai myöhempää aikaa. Itselle oli ensin kova harmitus luopua koe- ja kisahaaveista, mutta eipä sen oikeasti väliä ole. Kisataan sitten, kun koira on siihen oikeasti valmis. 

Tämän talven ajan Usva treenailee tokoa (jakaen ryhmäpaikan puoliksi Karman kanssa). Lisäksi jatketaan nometreenejä ja yritetään ehtiä säännöllisesti käydä uimalassa. Keväällä sitten jatketaan uintiharrastusta luonnonvesissä. 



Yleisesti ottaen yritän olla asettamatta liikaa tavoitteita tai edes haaveilemasta liikoja tulevien harrastuskuvioiden suhteen (vaikka tässäkin yllä tuli jo kyllä listattua kasa kaikenlaisia ajatuksia tulevasta..). Tämä syksy on jo pitänyt aika lailla hidastaa tahtia oman jaksamisen mukaan ja hyväksyä, että "kaikkeen" ei vaan pysty osallistumaan. Ensi vuosi mennään samalla tavalla, harrastetaan (ja kisataan) sen verran, mikä sitten hyvältä tuntuu ja miten jaksaa. Toivotaan, että saadaan nauttia koirien kanssa yhdessä tekemisestä. 

torstai 8. marraskuuta 2018

Terveystulos

Karma kävi viime viikolla virallisessa silmätarkastuksessa. Silmät olivat edelleen ihan priimaa, kuten aiemmassakin tarkastuksessa kolme vuotta sitten :)

keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Huikea kisapäivä

Viime viikonloppuna kisattiin jälleen rallya kotihallilla Niihamassa. Olin ilmoittanut kisoihin sekä Valan että Karman. 

Aamupäivällä oli ensin mestariluokan vuoro. Luokassa oli 21 koirakkoa ja meidän vuoromme Valan kanssa oli vasta kolmanneksi viimeisenä, joten odottelua tuli ihan kohtuullisesti, varsinkin kun kisoissa oli myös tuomariharjoittelija, mikä hivenen hidasti kisojen kulkua. Rata oli mielestäni melko helppo, ei mitään ihmeellistä eikä mukana ollut edes meille tappavan tylsiä pujotteluita, spiraaleja tai houkutusta. Toki, kuten kisapaikallakin juteltiin treenikavereiden kanssa, usein näennäisesti helpolla radalla tulee tehtyä aikalailla virheitä...

Lähtö oli jälleen huono. Sain Valan tuotua ihan kohtuullisesti kehään, mutta kyltillä tapahtui (ikävän) perinteinen nukahdusta ja Vala vajosi omaan kuplaansa. Ensimmäisenä tehtäväkylttinä oli heti valkovuokko, minkä jo etukäteen arvioin meille radan vaikeimmaksi kohdaksi, koska Vala ei välttämättä olisi lähdön jälkeen siinä vielä kuulolla. Radalla kävi tismalleen niin kuin osasin pelätä (vai johtuiko tämä juuri siitä, että nimenomaan pelkäsin näin tapahtuvan?), eikä Vala lähtenyt pyörähtämään kunnolla. Uusimme tämän kyltin ja ottaessani uuden lähestymisen tehtävään, tunsin kuinka me Valan kanssa pääsimme yhteiseen kuplaan, joka sitten kantoikin koko radan läpi. Jes! Uusimisesta tuli se -3p. sekä lisäksi kahdelta kylttitehtävältö tuli -1 p. tvä (istu, käännös oikeaan, istu, jota lähestyessä Vala lähti hassusti irtoamaan johonkin muualle ja tuli siksi alkuun huonosti vierelle istumaan; sekä istu, seiso, maahan, jossa pistevähennys ehkä tuli Valan tyylistä mennä mennä takapää edellä maahan?). Kaikkinensa tämä kuitenkin tarkoitti sitä, että me saimme yhteensä 95 pistettä, eli ensimmäinen valionarvoon vaadittava tulos! Lisäksi sijoituimme luokassa vielä kolmanneksi. 

Olin tehnyt Valan kanssa jo aikoja sitten diilin, että mestariluokan valiotuloksista pääsee hampparille, joten lupaus oli lunastettava.

Mestariluokan jälkeen ajeltiin käymään kotona (matkalla pysähdys Mäkkärin kautta ;) ), koiran vaihto ja sitten takaisin hallille Karman kanssa. Karmalla oli vuorossa ensimmäinen startti avoimessa luokassa. Karman ilmoittaminen kisoihin tapahtui ennemmin hetken mielijohteesta kuin harkinnasta. Hirmuisen vähän treenasin sen kanssa edes ennen kisoja... Pari tekniikkatreeniä (yksi hallilla) ja kaksi rataa ja sitten menoksi. Karma on nopsa oppimaan uudet temput, joita se ei vielä osannut (kuten ohjaajan sivulla istumasta seisomaan nouseminen), paitsi hyppyesteen, ainakin jos se on siivekkeellinen este, kanssa meillä näytti vähän olevan haastetta. Estettä pitää siis vielä vahvistaa reilusti lisää. Meidän onneksemme tällä radalla ei estettä ollut, joten sain huokaista helpotuksesta. Karma oli hieman ylivireinen, mitä se purki radan alkupuolella haukottelemalla pariin kertaan. Muutoin se kuitenkin teki todella tarkkaa työtä ja piti hienosti paketin kasassa. Se on ihan täysin erilainen ohjattava kuin mitä Vala on, mutta molemmissa punaturkeissa on ehdottomasti omat puolensa :)

Karman kanssa pääsimme radan virheittä maaliin, joten tuloksena täydet 100 p., mikä toi myös luokkavoiton. Aivan mieletön kisapäivä - sekä tulosten että muiden onnistumisten kannalta!

Ja Usva sitten? Tiedä, onko höntti-koirasta koskaan tällaisiin kisoihin... mutta ainakin kakara oli kotona käsittämättömän onnellinen, kun koirien palkintokasseista löytyi kaksi uutta palloa! 

maanantai 24. syyskuuta 2018

Kauden 2018 ainoa Nome-b -koe

Kovasti oli keväällä ajatuksena keskittyä tänä kesänä Karman kanssa nomeen ja päästä useampaan kokeeseenkin. Harmillisesti kuitenkin oma kalenteri ei millään näyttänyt osuvan yksiin koekalenterin kanssa, eikä sopivalla ajoetäisyydellä oikein ollut tarjolla kokeita. Kunnes sitten Pirkan Nuuskuilla tehtiin viime hetken muutos, ja syyskuulle (22.9.) tuli vielä tarjolle oman seuran alo-koe. Ilmoittautuminen menemään, ja tehotreeniä ne jäljellä olevat muutamat viikot ennen koetta. 

Koepaikka Hämeenkyrössä oli pieni rakennettu kosteikkolampi. Autolla pääsi mukavan lähelle ja kokeen kulkua oli helppo seurata. Karma oli vuorossa iltapäiväryhmän ekana. Olimme paikalla melko hyvissä ajoin, joten hyvin ehti seurata ensin toisen suorituksen, syödä eväitä ja kävelyttää koiraa ennen omaa vuoroa. Koe oli mielestäni tavallaan mukavan helppo ja suoraviivainen. Kerrankin tuli kiva fiilis, kun näki tehtävät, tiesin, että nämä kaikki on Karmalle ihan mahdollisia suorittaa hyvin ja tällaisia se on tehnyt treeneissä. Pieni haastetekijä oli Mauri18 -myrsky, jonka tuulet puhalsivat oikein hienosti suoraan koealueelle.

Koe alkoi ensin laukauksen kuuntelulla koira kytkettynä. Tämän jälkeen talutin pois ja koira seurautettiin rantaan ohjaajan valitsemalle lähetyspaikalle. Ensimmäinen tehtävä oli ohjaus avoveteen, sorsa oli ensimmäisen pienen vedestä nousevan pusikon luona. Karma lähti ekalla lähetyksellä huonosti, se ei oikein keskittynyt hommaan, vaan bongaili kaikenlaisia asioita koealueelta. Uudella lähetyksellä se lähti uimaan oikeaan suuntaan. Alkumatkasta se oli kuitenkin epävarma, mutta kuunteli ohjeita ja sain sen eteen-käskyn toistoilla jatkamaan etenemistä. Puolimatkan tienoilla se taisi saada käryn riistasta ja sen jälkeen eteni varmasti, nouti sorsan ja palautti hyvin. 

Tämän jälkeen siirryttiin rantaa pitkin markkeerauspaikalle. Kakkosmarkkeeraus, joihin molempiin ränkätettiin ja ammuttiin laukaukset. Ensimmäinen heitto maalle pienen rinteen taakse (varis) ja toinen pienen saarekkeen takana olleesta veneestä avoveteen (lokki). Lähetin Karman noutamaan ensin lokin ja sitten variksen. Variksella tuli pieni ylimääräinen kaarros, mutta nopsaan Karma sai senkin ylös. Lokin palautus oli tosi huono, ei tullut käteen asti.

Markkeerauksen jälkeen pieni siirtymä takaisinpäin rannan lähellä ja sitten piti lähettää koira linjalle poispäin lammesta. Myös tähän ammuttiin laukaus. Matka oli tosi lyhyt ja Karma ehtikin laukata ohi riistasta ensin (video kyllä paljasti jälkeenpäin, että Karman juostessa ohi oli antanut lähihakupillin aivan liian myöhään, ihan minun mokani siis tämä). Tuli kuitenkin luoksetulopillillä takaisinpäin ja kuunteli sitten hyvin lähihakupillin. Pieni empiminen variksella ja todella huono palautus, tipahti maahan pariin kertaan. Tuomari totesi, että tämän jälkeen sen pitää haussa tuoda jokaikinen riista minulle, tai koe keskeytyy, joten veitsen terällä keikkuen lähdettiin kohti hakualuetta, joka alkoi vesiohjauksen lähetyspaikan tuntumasta kohti metsää ja lammen rantaa.  

Haussa oli kuusi riistaa, kolme lokkia vesialueella vähän hankalammassa paikassa, jonne koiran piti vähän oivaltaa kiertää, ja kolme maalla. Karma teki hyvää hakua, lähti todella innokkaasti aina töihin. Kertaalleen se tuli pois ilman riistaa, mutta lähti ilman kehotusta uudelleen alueelle. Lähinnä oikeastaan itse hämmentyneenä huomasin, kun koira tulikin yhtäkkiä takaani ja jatkoi suoraan minulta mitään kyselemättä taas matkaansa metsään. En ollut yhtään huomannut, että se oli jostakin kiertänyt taakseni (kova tuuli vei tosi hyvin kaikki äänet mukanaan, joten mitään en kuullut, mitä selän takana tapahtui), mutta ilmeisesti se ei ollut mitään pitkää lenkkiä tehnyt. Karma toi hausta variksen, kanin, lokin ja fasaanin, minkä jälkeen tuomari antoi luvan kytkeä koiran. Kaikki nämä riistat tulivat minulle asti, vaikka luovutukset näissäkin olivat rumia roiskaisuja.

Harmittaa, että vanha palautusongelma nousi koetilanteessa esiin. Treeneissä tämä on sujunut ihan hyvin. Ennen omaa vuoroa tehtiin auton luona myös vielä muutama palautus variksella, jotta sain muistettua vielä nätistä palautuksessa, eikä näissä ollutkaan mitään ongelmaa. Itse koetilanne on vaan vielä näemmä kuitenkin haastava. Karma oli muutenkin vähän turhan kierroksilla, mikä ilmeni ääntelynä jonkin verran. Siirtymissä sen seuraaminen oli minun makuuni todella huonoa (K bongaili ja kyttäsi ihan kaikkea), eikä koira tuntunut pysyvän hanskassa lainkaan. Videolla tosin siirtymät eivät näytä yhtään niin pahoilta, ja pisteet minulle siitä, että en tällä kertaa liikaa prässännyt koiraa näissä tilanteissa, vaikka se keulikin aikalailla (koska tuomarin silmään seuruu oli ihan riittävän hyvää!). Kierroksista huolimatta laukaustilanteissa se pysyi hienosti ja varmasti paikoillaan istumassa.

Kaikki tehtävät siis suoritettiin, mutta harmillisesti tuo riistan pudottelu luovutuksissa alensi tulosta, ALO3. Tulos saatiin kuitenkin, mistä olen kokonaisuudessaan kovin iloinen!

Arvostelu, tuomari Juha Tenhunen:
Haku: Tekee erittäin itsenäisesti työtä ja kattaa riittävästi aluetta
Ohjattavuus: Vesi-ohjaus: Lähtee toisella lähetyksellä etenemään riittävästi ja etenee riistalle saakka. Maa-ohjaus: Etenee suoralla linjalla kauas ohi riistan. Saadaan tulemaan suoraan takaisinpäin, jolloin löytää riistan.
Paikallistamiskyky: Näkee molemmat pudotukset ja noutaa ne suoraviivaisesti.
Riistan käsittely: Pudottelee ja jättää riistoja ennen luovutustilannetta sekä myös luovutustilanteessa.
Passityöskentely: Seuraa vaivattomasti siirtymien aikana.
Muut ominaisuudet: Laukausvarma. Ääntelee hieman ennen tehtäviin lähettämistä ja myös alkumatkan aikana.
Yleisvaikutelma: Työskentelyhaluinen noutaja, joka selvittää kokeen tehtävät. Riistankäsittelyssä tänään valitettavasti sen verran puutteita, että se vaikuttaa olennaisesti palkintosijaan.



maanantai 3. syyskuuta 2018

Karma MH-kuvauksessa

Karma kävi sunnuntaina 2.9. MH-luonnekuvauksessa. Olipas mielenkiintoista! Ensimmäistä kertaa olin itse paikan päällä näkemässä kuvauksen, joitakin videoita vain olin aiemmin nähnyt. Karma testitulos oli ihan näköinen. Ainoa, mikä meitä hieman yllätti, oli se, kuinka vähän Karma reagoi takaa-ajo- tai etäleikki-osioissa. Tässäpä Karman luonnekuvaus ja kyseisten osioiden videot aina perässä:

1a. Kontakti tervehtiminen: 4 Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
1b. Kontakti yhteistyö: 4 Lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu testinohjaajasta
1c. Kontakti Käsittely: 4 Hyväksyy ja ottaa kontaktia
2a. Leikki-1 leikkihalu: 4 Leikkii - aloittaa nopeasti ja on aktiivinen
2b. Leikki-1 Tarttuminen: 4 Tarttuu heti koko suulla
2c. Leikki-1 Puruote ja taisteluhalu: 3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla




3a. Takaa-ajo 1.kerta: 2 Aloittaa, mutta keskeyttää
3b. Tarttuminen 1.kerta: 1 Ei kiinnostu saaliista / Ei juokse perään
3a. Takaa-ajo 2.kerta: 2 Aloittaa, mutta keskeyttää
3b. Tarttuminen 2.kerta: 1 Ei kiinnostu saaliista / Ei juokse perään
4. Aktiviteettitaso: 2 Tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata




5a. Etäleikki Kiinnostus: 3 Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja
5b. Etäleikki Uhka/aggressio: 1 Ei osoita uhkauselkeitä
5c. Etäleikki Uteliaisuus: 1 Ei saavu avustajan luo
5d. Etäleikki Leikkihalu: 1 Ei osoita kiinnostusta
5e. Etäleikki Yhteistyö: 1 Ei osoita kiinnostusta




6a. Yllätys pelko: 2 Kyykistyy ja pysähtyy
6b. Yllätys puolustus/aggressio: 1 Ei osoita uhkauseleitä
6c. Yllätys Uteliaisuus: 2 Menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa
6d. Yllätys jäljellejäävä pelko: 1 Ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä
6e. Yllätys Jäljellejäävä kiinostus: 1 Ei osoita kiinnostusta haalariin




7a. Ääniherkkyys pelko: 3 Väistää kääntämättä pois katsettaan
7b. Ääniherkkyys Uteliaisuus: 5 Menee räminälaitteen luo ilman apua
7c. Ääniherkkyys Jäljellejäävä pelko: 1 Ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä
7d. Ääniherkkyys Jäljellejäävä kiinnostus: 1 Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan




8a. Aaveet Puolutus/aggressio: 2 Osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä
8b. Aaveet Tarkkaavaisuus: 5 Tarkkailee molempia aaveita koko osion ajan
8c. Aaveet Pelko: 3 On enimmäkseen ohjaajan edessä tai sivulla, vaihtelee paon ja kontrollin välillä
8d. Aaveet Uteliaisuus: 2 Menee katsomaan, kun ohjaaja puhuu avustajan kanssa ja houkuttelee koiraa
8e. Aaveet Kontaktinotto aaveeseen: 4 Ottaa itse kontaktia avustajaan




9a. Leikki-2 Leikkihalu: 3 Leikkii - aktiivisuus lisääntyy/vähenee
9b. Leikki-2 Tarttuminen: 4 Tarttuu heti koko suulla
10. Ampuminen: 4 Keskeyttää leikin/passiivisuuden, lukkiutuu yleisöä, laukauksia tms. kohden, ei palaa leikkiin/passiivisuuteen

lauantai 4. elokuuta 2018

Rally-kisat

Tänään kisasin Valan ja Karman kanssa oman seuran rally-tokokisoissa kotihallilla. Olin alunperin ilmoittanut vain Valan näihin kisoihin. Sitten kun selvisi, että Karmalle ei löytynyt paikkaa SM-joukkueista (ei mahduttu TamSKin joukkueeseen ja tollerijoukkuetta ei saatu kasaan, koska ei ollut riittävästi osallistujia), ilmoitin myös Karman tähän elokuun alun kisaan. 

Mestari-luokka aloitti kisat, joten ajelin aamupäivällä Valan kanssa hallille. Rata oli hieman haastava ja tuomari sanoikin suunnitelleensa sen tulevia SM-kisoja silmällä pitäen. Ns. vaikeat kohdat radalla kuitenkin sujuivat meiltä Valan kanssa ihan hyvin, virheet tehtiin sitten ihan muista syistä (kisajännitys...). -10 p. napsahti liikkeestä maahan kyltillä, koska V jäi useasta käskystä huolimatta istumaan (tämä on nyt joku tuore ongelma, joka näyttää toistuvan tänä kesänä). Tuplasaksalainen koira oikealla tehtynä toi -3 p., koska ohjasin itse ihan omituisesti huitoen ja askeleet meni miten sattui. Lisäksi vielä istu käännös oikeaan istu (koira oikealla) -kyltiltä -1p, tässä V ei meinannut istua lopuksi, ja käytösruudusta (edessä seiso) myös -1 p, varmaan siitä, kun V kerran ehti liikauttaa toista etutassua ja siirtää painoa taaemmaksi, josta käskin sitä sitten hieman kovemmin "paikka" -käskyllä pelästyessäni, että nyt se meinaa valahtaa istumaan. Kaikkiaan vähän hidas suoritus eikä ollut ei ihan minun makuuni. Minua jännitti ja sehän näkyy heti radalla meidän tekemisessä. Yhteensä 85 p. ja tuomarin palkinto, koska tuomarin mielestä yhteistyö radalla oli kuitenkin hyvää!



Mestariluokan jälkeen ajelin takaisin kotiin, jossa ehdikin ihan hyvän tovin olla ennen kuin suuntasimme Karman kanssa hallille. Alo-rata oli mukava ja helppo. Kehään mennessä jännitys vähän meinasi nostaa päätänsä, mutta parin ekan kyltin jälkeen siitä päästiin eroon ja sen jälkeen loppurata oli nautiskelua hyvässä fiiliksessä. Saldona täydet 100 pistettä ja sijoituksena 1.! Tämä oli näin ollen myös Karman viimeinen alokasluokan startti ja nyt nimen edessä passaa käyttää koulutustunnusta RTK1.


sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Toller Show

Kävimme eilen pitkästä aikaa näyttelyssä, kun osallistuimme Harjavallassa tollereiden erikoisnäyttelyyn. Päivä oli helteinen, mutta näyttelypaikka oli ihan miellyttävä nurmikenttä, jonka laidalta löytyi onneksi myös varjoa. Pitkä päivä näyttelypaikalla sitten vierähtikin, kun olin ilmoittanut kaikki kolme koiraa kehään: ensin Usva junnuissa, sitten Karma käyttöluokassa ja vielä lopuksi Vala veteraaneissa. 

Vala nautiskelee varjosta ennen kehään menoa


Tavoitteena oli selvitä Usvan kanssa jotakuinkin kunnialla esiintymisestä. Tosi vähän ehdittiin harjoitella, lähinnä kotona vähäsen. Onnekseni huomasin, että "odota" -käsky toimii näyttelyseisomisessa hyvin ("odota" on yksi niistä harvoista vihjeistä, jonka Usva oikeasti edes osaa), joten se homma hoitui sillä. Jännitysmomentiksi sitten jäikin tuomarin kopelointiin suhtautuminen... Usva kun välillä on kaikkien kaveri ja välillä sitten joku ihminen on teinikoiran mielestä melkoinen mörkö. Onneksi tuomari oli tällä kertaa Usvan mielestä ihan jees, joten kopeloinnista ei tullut mitään härdelliä aikaiseksi. Muutenkin kehäkäytös sujui hyvin ja Usva oli hienosti kuulolla minun suuntaani. Muutoin sen kanssa oleilu näyttelypaikalla olikin sitten jokseenkin hermoja raastavaa... voi teinimonsteri. 

Junnunarttuja

Usvan kanssa kehässä

Karma ja Vala puolestaa olivat (taas) niin maailman helpoimpia kavereita. Niiden kanssa on rento ja helppo olla. 

Narttujen tuomarina toimi saksalainen kasvattaja Gabi Orru.

Usva JUN H:
11 months old. Girl of higher size. Rather leggy. Sweet clear cut head. Well proportioned. Dark pigment fitting the coat colour. Reach of neck long enough. Ribcage deep enough, needs to fill. Well angulated front and rear. On the move narrow coming and going. Neat (??) feet. Well presented.

Karma KÄY EH:
4 years old. Friendly girl of medium size. Medium bones. Feminine wedge shape head. Little flat skull. Good reach of neck. Little overbuilt in back. Well set heavily feathered tail. Straight in front and rear angulation. Beautiful marks in head, chest and feet and tail. Well presented.

Vala VET EH:
8 years old. Friendly girl that higher on her leg. Clear cut head. Soft expression. Little overbuilt in rear front okay. Top coat [tässä välissä joku sana tai kaksi, josta en saa selvää] double dense and soft. Strong bones. Shouldn't be heavier. Moves lots of go. Well presented.


Vasemmalla Usvan setä Jekku (Luottomiehen Järvien Loiskija) ja oikealla Usva

maanantai 2. heinäkuuta 2018

Vaellus Urho Kekkosen kansallispuistossa

Lauantaina 16.6. aikaisin aamulla automme starttasi kotipihasta ja suuntasimme kohti pohjoista. Hyvissä ajoin alkuillasta olimmekin jo perillä kohteessa Saariselällä.  Yöksi olin varannut hotellihuoneen. Koirista reissussa mukana olivat Vala ja Karma, Usva keskenkasvuisena sai sen sijaan jäädä hoitopaikkaan matkamme ajaksi.

Sunnuntai 17.6.
19,72 km
keskinopeus 3,6 km/h
nousua 224 m

Ajoimme aamulla klo 8 aikoihin Kiilopäälle, jonne jätimme automme parkkiin reissun ajaksi. Maksoimme pysäköinnin, vaihdoimme vaelluskengät jalkaan, punnitsimme rinkkamme vaa'alla ja sitten olikin aika lähteä liikkeelle ihmettelemään ja ihastelemaan Urho Kekkosen kansallispuiston maisemia. Minun rinkkani painoi lähtiessä 19 kg, Johanneksen rinkka 25 kg, Valan reppu 2,5 kg ja Karman 2 kg.

Alkumatka Niilanpään vanhalle porokämpälle oli todellinen highway

Lounastauon pidimme Suomunlatvan laavulla ihanassa aurinkoisessa kelissä. Sieltä matka jatkui kohti Suomunruoktua, jossa olimme alunperin suunnitelleet yöpyvämme. Matka oli kuitenkin kulkenut niin joutuisaan, että pidimme Suomunruoktulla vain kahvitauon. Juuri ennen Suomunruoktun tuvalle saapumista kohtasimme pari rajavartijaa, joiden kanssa keskustelimme hetken aikaa. He kertoivat, että juuri tänään on ensimmäistä kertaa ollut selvästi enemmän itikoita kuin alkukesän aikana tähän asti. Paikoin itikoita olikin melko paljon, mutta toisissa paikoissa vain joitakin yksittäisiä. Onneksi ehdittiin reissulle siis vielä ennen kuin niitä olisi ollut riesaksi asti, vaikka kesä onkin tänä vuonna tullut aikaisin.

Telttapaikka ensimmäistä yötä varten löytyi Salonlammin laavun läheisyydestä. Salonlammilla oli meidän lisäksemme vain yksi kulkija, joten saimme olla mukavan rauhassa.

Joen ylitys Suomunruoktun tuvan kohdalla

Salonlampi ja meidän telttamme

Maanantai 18.6.
16,4 km
keskinopeus 3,8 km/h
nousua 420 m

Matka jatkui ensin kohti Tuiskukurun tupaa, jossa pidimme lounastauon. Samalla tuli pieni sadekuuro, joten mukavahan se oli silloin istuskella sisällä syömässä. Tuiskukurusta jatkoimme kohti Luirojärveä, jonne oli tarkoitus päästä yöksi. Pari kilometriä ennen Luiroa huomasimme, kuinka ukkospilvet alkoivat vyöryä meitä kohti. Laitettiin tossua toisen eteen melkoista vauhtia, mutta silti pilvet saivat meidät kiinni. Onneksi saimme niskaamme vain sateen ja ehdimme Luirojärven tuvalle ennen ukkosta. Tupa oli tilava ja siellä oli jopa erillinen kuivaushuone, jossa saimme hienosti kuivateltua kaikki märät vaatteemme. Jonkun verran Luirojärvellä oli muitakin vaeltajia, mutta ei nyt tällä kertaa ainakaan mitenkään ruuhkaksi asti, kuten välillä kuulee valitettavan. Kaikkien paikalla olleiden puolesta koirat olivat myös ok, joten saimme rauhassa viettää iltaa autiotuvassa istuskellen. Kaikki yöt nukuimme aina omassa teltassamme. Saunassa kävimme tietysti, kun kerta siihen mahdollisuus oli.

Kuvassa meidän pääasialliset ruuanlaittovälineemme: kaksi reilu litran vetoista kattilaa. Ruokina tällä reissulla söimme siis pääasiassa valmiita retkiruokia, joista alkuvuoden testailujen jälkeen olikin löytynyt ihan maistuvia vaihtoehtoja. Mukavan helppoa, kun ei tule tiskiä.

Kuksa on ehkä vähän painava varuste ja hankalasti pakattavakin, mutta kahvi vaan maistuu siitä juotuna hurjasti paremmalta kuin mistään muovikiposta hörpittynä.

Ukkospilvet nousevat

Luirojärven Hillton

Luirojärvi sateen jälkeen


Tiistai 19.6.
17,43 km
keskinopeus 3,3 km/h
nousua 433 m

Aamu valkeni kosteana sumuisena, mutta päivästä tuli aurinkoinen ja lämmin. Sääskiä oli liikkeellä selvästi enemmän kuin aiemmin (tai ainakin reittimme kulki itikoille suotuisten paikkojen läpi). Olimme edellisenä iltana moneen kertaan miettineet, että mitä seuraavana päivänä tekisimme. Mieli olisi tehnyt nousta Sokostille, mutta harmillisesti Valan tassut eivät olisi rakkakivikkoa kestäneet, joten se suunnitelma oli hylättävä. Johannes sai juuri ja juuri nettiyhteyden puhelimellaan ja sai säätiedotuksen ladattua. Ennuste näytti hyvää keliä tiistaille, mutta uhkasi loppuviikkoa sateilla. Tämä säätiedotus ratkaisi sen, että lähtisimme jatkamaan matkaa hyvässä kelissä, sen sijaan, että olisimme pitäneet taukopäivän Luirojärvellä (mielessä kävi sellainenkin mahdollisuus, että toinen meistä olisi jäänyt koirien kanssa alas ja toinen olisi päiväseltään käynyt huiputtamassa Sokostin). 

Taas kahlataan joen yli

Turkin kuivatus

Matkamme jatkui siis Luirojärveltä kohti Pälkkimäojan laavua, jossa pidimme lounastauon. Täältä polku olisi jatkunut Maantiekurua pitkin, mutta itikoita paetaksemme nousimme tunturiin ja kuljimme tuntureiden lakia pitkin eteenpäin kohti Sarviojan tupaa. Nousu oli hikinen, mutta on se tunturimaisema vaan upea!

Loppumatka Sarviojalle tunturista laskeuduttuamme oli vähän tuskaisa. Minua jostakin syystä sattui kovasti vasempaan lonkkaan kävellessä ja alhaalla jokivarressa taas riitti itikoitakin ihan kiitettävästi. Muutenkin tämä kolmas vaelluspäivä oli ollut minulle hankala, jo heti aamusta lähtien tuntui siltä, että askel painaa melkoisesti. Johannes päinvastoin taas kuului hehkuttavan hyvää kävelyrytmiä ja askeeen keveyttä. Perillä Sarviojalla odotti vielä pieni yllätys, kun telttailualue oli kutakuinkin täynnä partiolaisten telttoja. Onneksi sieltä lopulta löytyi vallan kiva kolo meidänkin teltallemme läheltä erästä tulipaikkaa, joka itse asiassa osoittautuikin aika mukavan rauhalliseksi sijainniksi (olimme vähän kauempana tuvista, joissa myös riitti porukkaa aika lailla..). 

Pälkkimäoja

Pälkkimäpää

Pälkkimäpää. Kiitokset kuvan napanneelle kanssaretkeilijälle :)

Keskiviikko 20.6.
1,94 km
nousua 151 m

Keskiviikkona pidimme taukopäivän ja oleilimme Sarviojalla. Etukäteen hieman huoletti, että miten ihmeessä osaisin olla kokonaisen päivän aloillaan tekemättä yhtään mitään. Aika hyvinhän tuo sujui, ja päivä hurahti ihan itsestään ohi. Kävimme syömässä autiotuvassa sekä vietimme siellä hetken aikaa päivällä odotellessamme sadekuuron menemistä ohi, sekä istuskelimme tulipaikalla Sarviojan virtausta tuijotellen. Partiolaiset jatkoivat matkaansa aamulla, joten saimme olla päivän ihan keskenämme telttailualueella (varaustuvassa oli porukkaa, mutta he puolestaan pysyttelivät pääasiassa siellä). Iltapäivällä kipusimme heti tuvan takaa nousevan Kaarnepään rinteeseen kokeilemaan, josko taas löytyisi nettiyhteys ja saisi tuoreen säätiedotuksen ladattua. Yhteys löytyi ja mukavasti ennuste oli muuttunut niin, että loppuviikko näyttikin taas jo paremmalta keliltä. Tulevaksi keskiviikon ja torstain väliseksi yöksi luvattiin sadetta, mutta muutoin pitäisi seuraavat pari päivää olla poutaa.

"Mitään en ole tonkinut"

Sarviojaa ihmettelemässä

Kaarnepäällä säätiedotusta katsomassa

Meidän asumuksemme - hyvin mahtuu kaikki tavarat telttaan ja/tai absidiin


Torstai 21.6.
20,46 km
keskinopeus 3,6 km/h
nousua 660 m

Lähestulkoon koko edellisen yön satoi vettä. Sade loppui klo 8 aikoihin aamulla, jolloin olikin hyvä hetki sitten nousta ylös (itse olin ehtinyt jo hyvän tovin olla hereillä ennen tätä, mutta en viitsinyt sateessa nousta). Kaikki tavarat säilyivät hienosti ihan kuivina teltan absidissa. Päivän etappina olisi kävellä joko Porttikosken tai Lankojärven tuvalle. Päätimme, että katsotaan päivän mittaan, millainen fiilis ja energia on, että jaksammeko kaikki Lankojärvelle asti vai jäädäänkö Porttikoskelle. 

Aamupuurolla

Sarvioja ja matalalla roikkuvat pilvet

Tämä aamu oli ainoa hetki, kun tuli kävellessä hetki pidettyä kuoritakkia päällä 

Maasto oli pääasiassa melko helppokulkuista, vaikka muutama isompi nousu etappiin kuuluikin. Pääsimme päivän mittaan kulkemaan hienojen kangasmetsien läpi, joissa oli ihan omanlaisensa tunnelma - vanhoja kilpikaarnamäntyjä ja uskomaton hiljaisuus - ilmassa oli jotakin taianomaista. Lounastauon pidimme Sotavaaranojan varressa olevalla tulipaikalla, joka oli upean kosken vieressä. Matka kulki joutuisaan, joten kävelimme illaksi Lankojärvelle asti. Tästä tulikin pisin päivä meille, hiukkasen yli 20 km. Lankojärvellä törmäsimme ensimmäistä kertaa muihinkin kulkijoihin, joilla oli koiria mukana reissussa. 

Johannes ja Vala

Minä ja Karma

Sotavaaranoja

Sotavaaranoja

Koirille meillä oli mukana tarpeen mukaan taukotakkina ja öisin käytettäväksi Non-Stopin rekikoirille alunperin suunnitellut ultrakevyet ja pieneen pakkautuvat takit. 

Perjantai 22.6.
18,30 km
keskinopeus 4,3 km/h
nousua 542 m

Se, että olimme eilen kävelleet Lankojärvelle asti, merkitsi sitä, että perjantaista tulisi viimeinen vaelluspäivämme ja edessä olisi paluu Kiilopäälle. Keli oli jälleen mahtava lähes koko päivän, joskin iltapäivän puolella oli selvästi nähtävissä sadepilvien kerääntyminen taivaalle. Meidän kannalta optimaalisesti rankkasade tuli kuitenkin vasta silloin, kun olimme jo ehtineet hotelliin ja saunaan - mikä tuuri!

Rautulammi

Pidimme lounastauon Rautulammin päivätuvan luona, josta sitten nousimme vielä kerran tunturiin ja laskeuduimme tuntureiden toiselta puolen Niilanpään vanhalle porokämpälle. Reissun ensimmäisen päivän ensimmäinen tauko sekä viimeisen päivän viimeinen tauko pidettiin siis samassa paikassa. Hyvä näin, sillä menomatkalla Niilanpäällä oli paljon vilinää (partiolaisia), että jäi geokätkö etsimättä, mutta nyt paluumatkalla oli rauhallista ja pääsimme vielä etsimään tämän kätkön.

Rautupäällä, taustalla näkyy Rautulammi

Pieni neuvotteluhetki koskien suunnan valintaa..

Kohti Niilanpään kämppää


Kaikkinensa pittuuta reissulla oli kuusi päivää ja kilometrejä tuli 94. Vaikka etukäteen tehtyjä reittisuunnitelmia pitkin muuttaa ja osasta haaveita luopua, reissu oli huikean hieno. Valan tassut alkoivat oireilla heti ensimmäisestä päivästä alkaen, anturoiden reunoihin ilmestyi pieniä punaisia alueita. Onneksi kuitenkin säästyimme pahemmilta haavoilta. Kävin anturat läpi joka ilta ja rasvasin vähänkään punoittavat kohdat Abilarilla, ja seuraavana aamuna tassut olivat taas ihan hyvässä kunnossa. Karman tassuissa oli koko reissun aikana pari jotakin yksittäistä aavistuksen verran punoittavaa kohtaa, mutta muutoin sen anturat pysyivät hyvässä kunnossa koko ajan. Molemmat koirat olivat huippuja reissukavereita ja niiden kanssa oli mukava kulkea joka paikassa. Useampikin vastaantulija kehui hyvin käyttäytyviä koiriamme. 

Oma kroppakin pysyi hyvässä kunnossa, meillä molemmilla. Ei rakkoja eikä hiertymiä missään ja minulla taitaa olla hartiat aika paljon paremmassa kunnossa kuin töissä käydessä. Se yhtenä päivänä minua vaivannut lonkkakipukin (tai lihaskipu?) hävisi itsestään lepopäivän aikana.

Miinuspuolena kerrotakoon, että ilmeisesti joku ei-niin-mukava virus reissusta valitettavasti tarttui mukaan... me molemmat kaksijalkaiset olimme jälkeenpäin mahataudissa (hyvää onnea kuitenkin sikäli, että ehdimme pois maastosta ennen taudin alkamista). Sitä, mistä ja milloin tartunta tuli, ei voi tietää. Erään tuvan vieraskirjassa joku edellinen kulkija kyllä oli kirjoittanut viettäneensä tuvassa aikaa parannellen mahatautiaan, joten liekö tullut sitten sama meillekin.

Kokonaisuutena ensimmäinen pidempi Lapin vaelluksemme oli onnistunut ja kokemuksena hieno. Pieni pala sydäntä taisi jäädä koilliskairaan...




sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Rallykisoja

Tiivistelemänä ennen kesälomataukoa käydyt rallykisat Valan kanssa:

20.5.2018 Valkeakoskella tuplakisat helteisessä kelissä. Ei ihan meidän juttu, oli liian kuumaa kummallekin. Ensimmäinen rata oli Riikka Timosen tuomaroima, ja tältä radalta saimme 89 p. Ensimmäiset yhdeksän kylttiä sujui ihan kivasti ja yhdessä tehden, mutta sitten tapahtui jotakin ja yhteistyö alkoi rakoilla pahasti. Ilmeisesti ei juuri näkynyt ulospäin, mutta itsellä oli aika kökkö fiilis radan jälkeen. Tuomari kuitenkin tykkäsi kovasti ja kehui suuresti, ja saimme tuomarin palkinnon. Kommentti arvostelulapussa: "Kauniit puol.vaihto käännökset, olette taitavia!". Kaikesta huolimatta siis: a) Kukkas-käännöksiä kehuttiin suuresti! b) Ulkopuolisen silmiin kokonaisuus näytti hyvältä

Toisen radan tuomaroi Taru Leskinen. Tämä rata oli nurmikolla (ensimmäinen oli hiekkakentällä) ja aurinko porotti pahasti. Rata sinänsä olisi ollut aika kiva ja helpohko, mutta olosuhteet tekivät kisasta haastavan. Minua ei olisi oikein huvittanut enää mennä kehään, ja tämä varmasti heijastui vahvasti suoraan Valan tekemiseen. Lisäksi V ei muutenkaan ole kovin "lämmönkestävä". Radalla tulikin ylimääräisiä istumisia (mm. 360 -käännöksessä, virhe, jota ei käytännössä ikuisuuksiin ole meillä esiintynyt!). Yhteensä saaliiksi jäi 78 pistettä tuomarin kommentilla: "Selkeää rauhallista ohjaamista" varustettuna. Tällä radalla hirmu iso osa osallistujista jäi kuitenkin kokonaan vaille tulosta, joten pitänee olla tyytyväinen, että näissä olosuhteissa ja fiiliksessä onnistuttiin kuitenkin hyväksytty tulos tekemään.

Tänään 10.6.2018 kisatti Ylöjärvellä Piirinmestaruuskilpailussa. Olimme Valan kanssa myös TamSKin joukkueen varakoirakkona, mutta onneksi kaikki varsinaiset koirakot pääsivät osallistumaan kisaan (ja he saivatkin PiirM joukkuekultaa, kuinka hienoa!). Tämä kisa oli myös Taru Leskisen tuomaroima. Rata oli ihan mukava, mutta varustettu muutamalla haasteella. Edellisten kisojen jälkeen on tullut paljon pohdiskeltua lajin ja kilpailemisen mielekyyttä, joten nyt lähdettiin sitten hakemaan asennetta - tavoitteena oli yhdessä tehty rata. Ja me onnistuttiin! Meillä oli kivaa kehässä! :) Harmillisesti Vala mokasi liikkestä istumisen (jäi seisomaan) ja minä viimeisen kylttitehtävän (koira edessä ohjaaja peruuttaen 1-2-3 askelta) lahjakkaasti ottamalla viimeisessä siirtymässä vain kaksi askelta. Himpun liian myöhään tajusin virheeni... Vikalta kyltiltä tuli myös -3 ov (en tiedä miksi?), joten yhteensä 77 p. Onneksi tehtiin molemmat tuollaiset isot virheet, niin kerrankin mokailtiin ihan tasapuolisesti.

Valkeakosken kisojen ekalla radalla kävi sama virhe, että V jäi seisomaan tuon liikkeestä istumisen, kuin mitä tapahtui tänäänkin. Myös treeneissä tässä välissä on käynyt sama virhe kertaalleen. Sittemmin sitä kyllä korjattiin ennen näitä PiirM-kisoja ja homma tuntuikin ihan sujuvan, ja sujui myös kun ennen kehään menoa lämmittelynä tein istumisen. Mutta joku tökkö tuossa ratasuorituksen yhteydessä sitten taitaa nyt olla, joten pitää ottaa se tarkempaan syyniin.

Vaikka tuloksilla ei juhlitakaan, niin pitänee olla silti tyytyväinen siihen, että huonompinakin päivinä me Valan kanssa olemme kuitenkin pystyneet tekemään hyväksytyt tulokset. Onhan sekin sentään jotain :) Nyt nokka kohti lyhyttä kesälomaa ja pientä treenitaukoa ja sitten kohti uusia haasteita, pettymyksiä ja toivottavasti myös onnistumisia.

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Nomea oppimassa

Tein itselleni melko hurjan päätöksen: jättäydyn kesäkauden vaihtuessa toukokuun alussa pois tokovalmennusryhmästä. Aika monen vuoden jälkeen edessä on kesä, jolloin minulla ei ole yhdenkään koiran kanssa paikkaa missään säännöllisessä tokoryhmässä. Tokossa on talven aikana noussut esiin haasteita, joita minun pitäisi pureksia yksin, ts. Karman kanssa olisi tosi paljon treenattavaa melko perusjutuissa ja useampi liike pitäisi rakennella uudestaan. Valkkuryhmä ei vaan tuntunut tällä hetkellä oikealta paikalta meille. Lisäksi varsinkin näin alkuvuonna on vaivannut melko paha aikapula töiden viedessä vielä odottamaanikin suuremman osan vuorokauden tunneista. Tämän vuoksi olen myös karsinut joitakin pestejä koirayhdistyksissä.

Kesän ohjelmaksi on kuitenkin haaveissa aktiivisempi nomeilu Karman kanssa ja Usvan taipparitreenit. Lumien sulamista odotellessa siis!

Muutama viikko sitten kenneltreffeillä treenattiin myös hieman, jokaisen koiran kanssa tehtiin perusasiat: linja, markkeeraus, haku. Linja metsätieltä metsään polkua pitkin, ja tämä sujui Karmalta ongelmitta. Kaksoismarkkeeraus tieltä metsään tuotti päänvaivaa, kun K ei oikein hahmottanut kiven taakse tullutta pudotusta. Haku tieltä eteenpäin, niin että damit tien oikealla puolen --> koiran tehtävä ottaa käry, tämänkin Karma selvitti hienosti.

Karman kanssa treenilistalle tulivat erityisesti markkeeraukset. Koiran muistia on syytä kehittää --> tehdään monimarkkeerauksia (alkuun kakkosia, mutta sitten vaikeutta listään asteittan ja tehdään lopulta vaikka vitosmarkkeeraus). Ihan alkuun treeniä myös ykkösmarkkeerauksilla niin, että katsotaan heitto, sitten tehdään jotakin muuta ja sitten vasta pääsee noutamaan. Tosi vähän ollaan markkeerauksia treenattukin, joten ei ihme, että koira ei osaa. 

Usva teki helpompina versioina tehtävät ja selvisi niistä ihan oman tasonsa mukaisesti. Kiva tehdä sen kanssa pikkutreeni uudessa paikassa ja vierailla dameilla. Vaikka muuten mörköikää puskeekin päälle, niin nämä tehtävä U kuitenkin osasi. Vielä minulla on opettelemista tämän koiran ohjaamisessa,  Usva on taas melko erilaisen tuntuinen koira kuin muut ovat olleet...

Ilmoittauduin Karman kanssa Kelpo Kepon järjestämään nome-koulutukseen, kun sellainen oli tarjolla lähietäisyydellä. Vähän meinasi ohjaajaa jännittää, koska eihän me olla juurikaan tällaisissa koulutuksissa käyty. Teemana oli koiran ohjaaminen, mikä jo ihan otsikkotasolla kuulosti siltä, että olisi meikäläiselle vallan hyödyllinen. Monesti kun tuntuu, että olen ihan totaalisen pihalla tässä lajissa. Alla listana ajatuksia, mitä koulutuksesta jäi itselle mieleen (osa minun ja Karman tekemisestä, osa muiden koirakoiden suorituksista poimittua):

  • Viilattiin minun (ja monen muunkin) ohjaajan lähetysasentoa --> varmista, että koira oikeasti menisi siihen suuntaan, mihin näytetään. Vaikka Karmalle on opetettu, että vihjesana eteen on suoraan eteen, niin aina voi kuitenkin helpottaa tehtävää ohjaamalla itse järkevästi ja siten tukemalla koiraa lähtemään oikeaan suuntaan
  • Selkeys koiran ohjaamisessa. Opettele rauhalliset ja selvät liikkeet, muista, että myös askeleita saa ottaa, ei todellakaan tarvitse tönöttää paikoillaan. Lähietäisyydeltä koira näkee pienemmätkin eleet, mutta etäisyyden kasvaessa hitaampien ja selkeämpien eleiden merkitys kasvaa --> opettele siis alusta lähtien ohjaamaan selvästi
  • Pillipysäytyksen opettaminen kunnolla, Karman treenilistalle _heti_. Mieti, miten opettaisit sen tokotemppuna ja opeta se siten, ei ole sen hankalampaa
  • Käsimerkki pillipysäytyksessä: jos on aikeissa lähettäää koiraa vasemmalle, käytä pysäytyksen käsimerkissä vasenta kättä, jos taas lähetys seuraavaksi oikealle, niin käytä oikeata kättä --> tässäkin korostuu ohjaamisen selkeys
  • Paljon, paljon, paljon vahvistamista suunnille oikea/vasen
  • Karma työskentelee hirmu hyvin silloin kun se tietää varmasti osaavansa ja mitä ohjaaja haluaa. Jos K on yhtään epävarma, se ei uskalla etäällä ohjaajasta tehdä mitään --> K:n ratkaisu tilanteeseen on palata takaisin ohjaajan luokse
  • TREENIEN SUUNNITTELU! Mieti, mitä Karma osaa ja rakenna harjoitukset sen mukaan. Paljon onnistumisia --> itsetunnon vahvistaminen --> koiran työskentely etäällä ohjaajasta paranee. Vältä tilanteita, joissa K ajautuu siihen että ei tiedä mitä se tekisi.
  • Mieti aina etukäteen, mikä on treenin idea, mitä haluan tänään koiralle opettaa
  • Mietin myös plan B, mitä teen, jos koira ei teekään niin kuin olin ajatellut. Ts. jos koira ei mene linjaa suoraan vaan lähtee etsimään helpompaa reittiä, niin ohjaajalla tulisi jo ennen koiran lähettämistä olla mietittynä, että miten toimin, jos jotakin sellaista tapahtuu. 
  • Damien vaihtamisesta: ei tehdä mitään kun koira on dameilla, vaan annetaan koiran itsenäisesti tehdä päätös --> kehut, kun koira on tehnyt valinnan ja lähtee palauttamaan damia

Karma oli koulutuksessa tosi lunkisti. Alkuesittelyssä jo sanoin, että pentuloman jälkeen meille on ilmestynyt vinkumisongelmaa ja ties mitä. Alkuun Karman vähän vinkui, mutta niin teki useampi muukin koira paikalla. Nopeasti tämä jäi pois ja K kävi aina maahan makaamaan silloin, kun mitään ei tapahtunut. Olipa se kanssa oikeasti todella kiva ja helppo olla!

Sukulaistreffit

Muutama kuva muutaman viikon takaa, kun olimme käymässä kasvattajan luona juhlistamassa Kiian (Damiikan Keck) ja Oonan (Rocmin Daddy's Dream) synttäreitä. Vitsi, mitä mummukoiria <3


Vasemmalta oikealle: Pippa (Kiian pentu), Kiia, Oona, Vala (Oonan pentu), Karma (Oonan pentu) sekä siskokset Usva ja Toska (Karman pennut, Oonan ja Kiian lapsenlapset) 


Oona ja Oonan jälkeläiset. Oona ja Toska tapittavat toisiaan, Valaa ja Karmaa ei kuvaaminen huvita ja Usva uskoo olevansa huomion keskipisteenä. 


Toska, Karma ja Usva


Karma treenaa


Vala


Vala, joka sekin tuli jo "veteraani-ikäiseksi", kun täytti maaliskuun lopussa 8v.!

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Pääsiäisrallyt

Pääsiäisviikonloppuna omalla seuralla oli tarjolla kolmet rallykisat, launtaina yksi kisa ja sunnuntaina kaksi. Ilmoitin lauantaille Karman alokasluokkaan ja sunnuntaille Valan mestariin kumpaankin starttiin.

Lauantain alo-rata oli mukavan helpohko, vaikkakin rata päättyi pujotteluun juoksuvauhdissa, mitä vähän jännitin. Tiistain kenraalitreeneissä Karmalla niin hirveän kivaa, että juoksussa se kävi pari kertaa napsimassa minua! Lauantainakin kisoissa Karmalla oli ihan mielettömän siistiä ja se oli ihan täpinöissään päästessään hallille ja radalle. Oli kuitenkin hiljaa koko ajan, vaikka kierroksia olikin paljon. Meidän vuoro oli heti neljäntenä, joten kauaa ei tarvinnut odotella. Seuraaminen ei ollut kauhean nättiä, vaan Karma lähinnä tuntui superpallolta ja pomppi radan läpi. Olin ihan varma, että virheitä tästä jo napsuu ja vinoja asentojakin tuli. No eipäs tullut, vain yhdeltä kyltiltä (koira eteen, oikealta sivulle istu) tuli -1p kontr. Sen sijaan ensimmäisenä olleelta kyltiltä (koira eteen, ohj. peruuttaen 1-2-3 askelta) napsahti -10p., koska tuomarin mukaan otin itse vain 1-2-2 askelta. Voisin vaikka vannoa, että otin kolme, mutta ilmeisesti joku ihan totaalinen blackout on käynyt sitten itselle siellä radalla. Voihan hitto. Ensimmäistä kertaa ikinä taisin itse tehdä tällaisen mokan. Karmalle siis yhteensä 89 p. tuomari Pia Heikkisen kommentilla "Energinen koira, sujuvaa yhteistyötä".

Sunnuntaina jatkui sitten kisaturnee. Harmillisesti sunnuntain luokkajärjestys menikin niin, että mes oli viimeisenä. Minulle aamupäiväkisat sopisivat paljon paremmin. Kumpikin rata näytti alkuun paperilla vähän haastavalta, mutta eivätpä se sitten käytännössä niin pahoja olleetkaan. Virheitä tuli kuitenkin harmillisesti tehtyä. Odottelua meille tuli paljon, ensimmäiselle radalle startattiin ihan viimeisten joukossa, toiselle radalle kakkosryhmän toisena koirakkona. Pidin Valaa aika paljon häkissä ennen ratoja ja otin sen hihnaan vasta aika lähellä ennen omaa vuoroa. Tavoitteena hakea treenimäisempää fiilistä, koska treeneissäkin olen ensin apparoimassa muita ja sitten pikaiseen käyn hakemassa oman koiran tekemään. Kiva rennohko yhteisen tekemisen fiilis löytyikin meille nyt. Valan häntä heilui radalla eikä oikean puolen tekeminen ahdistanut yhtään (päin vastoin, varsinkin jälkimmäisellä radalla oli aika siistiä!), mikä on pitkään ollut pieni murheenkryyni kisatilanteissa. 

Ensimmäisellä, Hannele Pirttimaan, radalla harmillisesti vasemmalla peruutus lähti huonosti liikkeelle ja Vala oli hetken poikittain minuun nähden (korjasi kyllä hienosti itse!), joten tästä -10p. Lisäksi tuli kaksi uusimista, ensin liikkeestä maahan kierrä koira, kun V jäi istumaan (oho, outo virhe?) ja sitten heti seuraavalla kyltillä perskukkasessa V ei ensin vaihtanutkaan seuraamispuolta. Molemmat tehtävät kuitenkin uusinnalla virheettä. Näiden lisäksi vielä kaksi -1p virhettä, 360 vasempaan oli tahmea ja tuplasaksalainen oikealla, joka taisi taas olla vähän eriaikaisesti suoritettu. Yhteensä pisteitä 82 p., tuomarin kommentti "Hyvä sujuva rata". 

Toinen rata oli Anna Pekkalan tuomaroima. Se sujui muuten hyvin, MUTTA ensimmäisenä oli kylttitehtävä istu, seiso, maahan. Vala meni ensimmäisellä maahan käskyllä istumaan ja siitä toisella käskyllä maahan. Sen enempää ajattelematta jatkoin eteenpäin, enkä yhtään siinä radalla hoksannut, että tuo oli -10p. virhe. Loppupuolella tuli -1p. kyltiltä koira eteen, oikealta oikealle, istu, kun V oli aikeissa lähteä peruuttamaan eikä istunut heti eteen (hetken aiemmin oli tehty edessä peruutus).  Lisäksi vielä käytösruudusta (edessä maaten) -1p., kun V kerran nuuskaisi maata. Voihan hittolainen, kun olisin hoksannut uusia tuon ensimmäisen kyltin suorituksen. Kyllä harmittaa :( Tältä radalta 88p., kommentti "Hieno, iloinen yhteistyö". Vala on kultainen <3 Tarttis vaan jostakin löytää parempi ohjaaja.


tiistai 27. maaliskuuta 2018

Talvilomalla

Ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin talvella pohjois-Suomeen lomailemaan. Aiemmin ei ole ollut oikeastaan erityistä hinkua sinne, koska en laskettele, ja hiihtänytkin olen viimeksi ylä-asteella pakotettuna. Onneksi talvella voi tehdä kuitenkin paljon kaikkea muutakin: monet patikkareitit ovat käytettävissä ja lumikengillä pääsee hyvin kulkemaan! Loman päämaja sijaitsi Rukan tuntumassa Konttaisjärven rannalla, jossa oli jo ihan vieressä kivat ulkoilumaastot ja lähietäisyydellä lisäksi paljon muita mielenkiintoisia kohteita.


Tytöt Konttaisen huipulla, juuri ennen lumisadetta. Ensimmäisenä kokonaisena päivänä kivuttiin toki heti mökin vieressä nousseen vaaran päälle, josta oli vallan hienot näkymät. Samalla patikoitiin pätkä Karhunkierroksen reittiä ja käytiin katsomassa Suolammen laavua (kokolailla lumessa, jäikin sitten evästauko pitämättä).


Painit menossa...


Revontulet Konttaisen yllä


Lisää revontulia Konntaisjärven jään yllä


Riisitunturin kansallispuistossa - täällä meinasi alkutaipaleella olla ihan ruuhkaa, melkein jonossa sai kulkea kohti tunturin huippua...


... vaan onneksi suurin osa käänty huipulta takaisin parkkialueelle. Meidän reittimme (Riisin rietas) jatkui eteenpäin, tässä kuvassa vielä juuri ja juuri näkyy jopa merkkitolpat. Alempana rinteessä ne olivat jo ihan kokonaan hautauneet lumeen, joten eteenpäin oli suunnistettava muilla keinoin.


Olen itse kerran aiemmin käynyt Riisitunturilla kesäaikaan ja siitä reissusta jäi sellainen fiilis, että joskus pitää päästä uudestaan. Uutta kesäreissua ei ole tullut, mutta talvinen Riisitunturi on jotakin todella kaunista, suosittelen ehdottomasti! Saimme päivän aikana kokea vaihtelevaa keliä, kun alkumatkalla ja tunturin huipulla ihmeteltiin maisemia täydessä auringonpaisteessa ja myöhemmin päivällä iski sitten sellainen lumipyry, että hetkittäin näkyväisyys meni kovin heikoksi (ja siinä sitä sitten taas tähyiltiin niitä reittimerkkejä ja suunnistettiin eteenpäin gps:n avulla).


Riisinsuo lumipyryssä


Pikku-Karppi, onneksi prinsessalle oli edes pyllynalunen tarjolla!


Vielä kerran Riisitunturin maisemaa - aurinko yrittää pilkahtaa lumipyryn jälkeen


Konttainen, revontulet ja tähdenlento


Yhtenä päivänä käytiin kiertämässä pieni Karhunkierros. Olen tämän reitin kävellyt kahteen kertaan kesäaikana, nyt ensimmäistä kertaa talvella. Polut olivat talvellakin selkeät (kesäaikaan jopa turhankin tylsää "hiekkatietä"), ainoa haastava osuus on Kallioportin rappuset, jotka lumiseen aikaan ovat vähintäänkin liukkaat... 


Korouoman rotkolaakso. Muuten kiva lenkki, mutta yhden osuudet oli kansoittanut kolme bussilastillista turisteja, joiden mielestä me olimme jotakin ilmeisen mielenkiintoista, kun kovasti halusivat meitä valokuvata. Ihan hauska oli muutama sana heidän kanssaan vaihtaa (osa oli kovin kiinnostunut koirista), mutta loppupeleissä alkoi kyllä jo ärsyttää, kun porukkaa oli järkyttävän paljon eikä luonnonrauhasta ollut tietoakaan. 

Lisäksi ehdittiin tietysti vähän ihmetellä Rukan menoakin. Usvan kanssa käytiin harjoittelemassa hihnassa kulkemista ym., sillä välin kun toiset olivat laskettelemassa. Pääsimme myös testaamaan, miltä tuntuu, kun helikopteri lentää yli matalalla pään yläpuolelta: ei juuri miltään, totesi Usva. Sen sijaan ihmiset, jotka liikkuvat omituisesti kävellen monot jaloissan saati sitten suksilla mäkeä laskiessaan, aiheuttivat teinikoiralle päänvaivaa...