maanantai 27. elokuuta 2012

Niki hoidossa



Niki-pappa muutti meille pariksi päiväksi vanhempieni lähdettyä reissuun. Sinänsä pappa on ihan hyvissä voimissa ja viihtyy meidän pikkuasunnossamme aika hyvin. Minun hermojani kyllä raastaa käydä noiden kanden otuksen kanssa yhtäaikaa lenkillä. Ne ovat aina menossa eri suuntiin, ja kun toinen on kuuro (ja äärimmäisen jääräpäinen), niin kommunikointi on välillä aika haastavaa. Vala on saanut nyt sopeutua hetkeksi vähän rauhallisempaan ulkoilutahtiin, sillä minulla ei ole aikaa käydä joka kerta noita erikseenkään ulkoiluttamassa. Eipä tuo onneksi Valaa ihan hirveästi näytä haittaavan, se on sopeutuvainen otus.







Jonkun verran Niki yskii, mikä kyllä huolestuttaa minua jonkin verran. Onhan tuo tänä vuonna käynyt eläintohtorilla näytillä, eikä silloin ole mitään vakavampaa havaittu. Eikä siis sinänsä koiran voinnissa ja mielialassa ole valittamista, joten kaipa me vaan nyt seuraillaan tilannetta. Niin kauan, kuin koiralla on kivaa ja elämänhalua jäljellä, niin mikäs tässä :)





Tältä meillä yleensä näyttää sisällä. Molemmat viihtyvät omissa oloissaan torkkuen.



Minä itse osallistuin viime viikonloppuna elämäni ensimmäisiin nome-kokeisiin - talkoolaisena ilman omaa koira kylläkin. Kyseessä oli Novascotiannoutajat ry:n nome-mestaruuskoe Jämsässä. Meikäläiselle napsahtanut nakki laittoi viettämään päivän avo-voi -luokkien suorituspaikalla. Talkoilu tarjosikin hyvät mahdollisuudet seurata kokeen kulkua ja tehtävien suorittamista. Kiva nähdä eri koiria ja ohjaajia töissä. Hirmuisesti oli tuttuja paikalla, sekä kisaamassa että talkoilemassa. Päivä kuluikin varsin nopeasti ja mukavissa tunnelmissa. Vähän tiukemmin taisi se nomekärpänenkin puraista taas ja tuli uusia ideoita ja ajatuksia treenaamisesta. Kunpa vaan olisikin enemmän aikaa puuhata kaikkea!

maanantai 20. elokuuta 2012

Taipparit vol.2



Lähdimme perjantaina kepon ja Valan kanssa mökkeilemään Etelä-Savoon. Melkoinen liuta kepon kavereita siellä sitten olikin viikonloppua viettämässä.... tulipa taas Valalle kunnon siedätyshoito vieraita ihmisiä kohtaan. Vähän se olikin perjantaina illasta varpaillaan, varsinkin kun tuli pimeätä. Silloin piti haukahdella ja murista "oudoille" ihmisille. Nopeasti tuo kuitenkin rauhoittui ja rentoutui ja ihmiset olivatkin kivoja kavereita. Ihmeen mörkökausi kuitenkin menossa.







Meillä jäi juhliminen aika vähiin, ja kiltisti suuntasimme jo sänkyyn peiton alle lauantai-iltana siinä vaihessa, kun toiset olivat vasta menossa saunaan. Sunnuntaina kännykkä piippasikin herätyksen viideltä aamulla. Siinä sitten pakkailtiin tavarat ja hipsittiin hiljaa autolle ja aloitettiin ajomatka kohti Toivakkaa ja taippariyritystä numero kaksi. Lauantaina illasta meinasi puskea taas koepaniikkia aikalailla, vaikka sinänsä tuntuikin, etten tätä jännittänyt yhtään niin paljon. Ruuan kanssa meni pari viinilasillista, niin kyllä sitä sitten ihan oikeasti pystyi siinä lopettamaan turhan jännittämisen. Ei sillä, kyllä se tunne oli jo aamusta taas palannut, mutta pysyi kuitenkin aisoissa silloin.











Vala sai aamupäiväryhmän starttinumeron kolme, joka oli ihan mukavaa. Ehti siinä rauhassa olla, muttei kuitenkaan tarvinnut odotella liian pitkään. Ensimmäisellä lokilla Vala hieman empi veteenmenoa, ts. meni aika varovaisesti eikä roiskauttanut sillä tavoin, kuten se usein treeneissä tekee. Palautus hyvin. SItten veneestä heitetty lokki, se edellisen kerran murheenkryyni. JA TAAS. Vala ei lähtenyt ollekaan noutoon rannasta. Tuomari tulkitsi niin, että se ei nähnyt heittoa (mikä kyllä pitää paikkansa sekin, sillä V kääntyi katsomaan ampujaa laukauksen kuulleessaan). Heitettiin uusi lokki, edellisen viereen. V ei lähtenyt vieläkään noutoon, vaan pyrkin korvat luimussa väistämään tilannetta. Ilmeisesti edellisestä kerrasta oli jäänyt vähän ahdistava fiilis koiralle mieleen. Kerroin tuomarille tästä tilanteesta, jolloin hän pyysi veneen siirtymään reilusti kauemmaksi pudotuksista. Tässä vaiheessa itselläkin oli sen verran järkeä, että tajusin, että nyt pitää pystyä nollaamaan tilanne ihan täysin. Pyysin Valan rauhallisesti sivulle, kehui ja silitin, kyykistyin viereen ja selkeästi kädellä osoitin lokkia ja sitten vasta rauhassa "hae"-käsky. Vähän empien Vala lähti liikkeelle, mutta alkoi kuitenkin uida lokkia kohti. Se vilkuili matkalla muutamaan kertaan veneen suuntaan, mutta jatkoi kuitenkin. Itse en uskaltanut rannalla liikahtakaan tässä vaiheessa, rukoilin vaan mielessäni, että mene nyt, mene nyt. Ja se meni ja palautti lokin minulle! Whii! Tuomari totesi tämän olevan ok, sillä hän pystyi jo ensimmäisestä noudosta näkemään, ettei se itse lokki tai veteen meno ole koiralle ongelma. (Tätä painestumis-ongelmaa pitää kyllä alkaa työstää ja selvitellä treeneissä jatkossa.)





Tässä vielä ennen vesityön alkua... sitten ei muita kuvia ennen jälkeä olekaan. Kamera oli kepolla, joka yhtäkkiä olikin yleisössä alkanut jännittää niin meidän suoritusta, että unohti kuvata. Mutta ehkä hyvä näin, taisi minun jännitykseni siinä suorituksen alussa hypätä minusta sinne yleisön puolelle :)



Onnistuneen vesityön jälkeen siirryttiin hakuruutuun. Haku oli aika kivassa maastossa, suht hyvin pystyi itsekin seuraamaan koiran liikkeitä. Vala nouti ensimmäisenä heittovariksen, ja alkoi sen jälkeen tehdä tosi hyvää hakutyötä. Se eteni varsin pitkälle ja näytti toimivan tehokkaasti. Kertaalleen tuomari pyysi kutsumaan sen takaisin, kun V: n työskentely laajeni pikkuisen turhankin kauas. Vala kuunteli hyvin pilliä ja lähti innolla uudestaan hakuun. Neljän variksen jälkeen tuomari totesi, että "kytke koira". Itsellä meni tässä hetkeen aikaa, ennen kuin aivot sisäistivät viestin, että tämä oli jo riittävä näyttö työskentelystä. Tuomari kehui kovasti hakutyötä, oli kuulemma oikein kivan näköistä :)



Tämän osuuden jälkeen suunnattinkin sitten istuskelemaan kokeen keskuspaikkana toimineelle laavulle. Huomasin yhtäkkiä olevani kovin nälkäinen, mutta onneksi pääsin paistamaan makkaraa siinä nuotiolla. Mökkireissueväänä ollut irttaripussi oli myös oikein kiva lisä. Tässä oli aika rento olo jo. Jälki on kuitenkin se juttu, jonka V on suorittanut aina treeneissä onnistuneesti ja pupu on sille ollut se kivoin riista noutaa. Piti toki muistuttaa itseä, että ainahan voi tapahtua mitä vaan, ei pidä olla liian itsevarma.







Olimme toisena koirakkona jäljellä, joten omaa vuoroa ei siinä sitten enää tarvinnut tien varressa odotella kovinkaan kauan. Vala nuuskutteli alkumakauksen ja ampaisi sitten liikkeelle.





Näin, että se lähti alkuun kartaamaan jonkin verran väärään suuntaan, eikä nenäkää näyttänyt silloin olevan täysillä mukana. V kuitenkin paikkasi erehdyksen nopeasti ja löysin jälken uudestaan helposti. Hetki odottelua (pulssi jossakin huippulukemissa) ja sitten näkyi, kun tuomari nosti käden ylös merkiksi. Odottelin rauhassa, ja sieltähän punaturkki sitten hetken päästä ilmaantui metsästä takaisin kanin kanssa.









Se oli sitten siinä, NOU1-tulos :)



Tämän myötä tälle vuodelle asetetut tavoitteetkin on nyt jo saavutettu. Taipparit suoritettu ja tokossa on avo:sta ykköstulos. Voi olla, että tokossa kisataan vielä loppuvuodesta, jos treenit menevät putkeen ja juoksut eivät sotke kuvioita ihan täysin. Ehkä hömppäillään vähän sen rally-tokonkin parissa. Treenataan me nomeakin, ei tätä nyt tähän voi jättää. Joskus olin sitä mieltä, että taipparit riittää minulle, mutta tiedättehän, älä koskaan sano ei koskaan. Katsotaan, jos vaikka ensi kesänä pystyisi. Oikealle metsälle pitäisi ainakin vielä suunnata nyt syksyn aikana.

tiistai 14. elokuuta 2012

Huvin vuoksi ja aktivoinnin kannalta



Olimme sunnuntaina Nuuskujen järjestämissä rally-toko –treeneissä. Laji sinänsä oli tuttu minulle, noin niin kuin paperilta luettuna. Käytännön kertana tämä oli kuitenkin uusi – ja kivaa oli!

 

Tarjolla helpohko alokasluokan rata kokeiltavaksi, joka ensin käveltiin ryhmänä läpi ja katsottiin siinä rauhassa kaikki kyltit. Sen jälkeen kukin saikin vuorollaan suorittaa radan koiran kanssa. Vala oli vähän ihmeissään, että mitäs tämä tällainen tokoilu on. Toisaalta sitä iloista asennetta ja intoa ainakin löytyi. Vala teki myös vaaditut asiat nopeasti (esim. maahanmenot) ja oli aika skarpin oloinen. Pitäisi muistaa pitää se yllätyksellisyys mukana tavallisissa tokotreeneissäkin.

 

Kokeilukerrasta jäi oikein kiva fiilis. Pieni kilpailuintokin syttyi, joten katsotaan jos sitä vaikka joskus huvin vuoksi…

 

Tokoakin tehtiin vähäsen, sillä paikalla oli hyppyeste. Ensin kapulan kanssa kutsuhyppy ja sitten perään kunnon hyppynouto. Hyvin meni. Lisäksi Vala jumppasi kaukoja (näitä on koitettu muistaa treenailla myös kotona esim. ruokakupilla) sekä teki yhden kapulan tunnarin. Tunnarissa nousi esiin yksi ilmeisen merkittävä pointti: tajusin, että V käyttää ilmavainua. Siksi se ilmeisesti epäonnistuu nyt niin helposti. Se haistaa, että ”oma” on jossakin siinä, mutta koska nenu ei painu maahan, niin se päätyy arpakaupalla nappaamaan vaan jonkun kapulan. Tehtiin tunnaria myös eilenillalla: ensin yhdellä ja sitten häiriökapuloiden kanssa. Yhdellä ok, mutta häiriökapuloiden kanssa se todellakin näytti poimivan  kapulan aivan satunnaisesti. Milläs minä nyt saan sen kirsun kääntymään takaisin maata kohti, jotta V tajuaisi oikeasti haistella niitä kapuloita ilman sijasta?

lauantai 11. elokuuta 2012

Eihän tästä tule yhtään mitään



Eilen perjantaina kävimme tokoilemassa Hellun & Syken kanssa. Tuntui, että hommasta oikein tullut meidän osalta yhtään mitään - Valalla oli aivan valtavasti energiaa, eikä koira tuntunut pysyvät millään minulla käsissä. Koiralla oli ilmeisesti kivaa, mutta eihän me treeneissä saatu oikein mitää aikaiseksi. Ruutu on jäänyt (taas) hinkkaamaan paikoilleen, tunari oli ihan kamalaa sinkoilua ilman nenän käyttöä, kaukoissa pitäisi malttaa tehdä helpompaa treeniä vielä. Seuraaminen oli ihan jees, tehtiin askelsiirtymiä.














































 




Jos tokokentällä on jo ylikivaa, niin tänäänpä niitä kierroksia sitten vasta löytyikin, kun kävimme tekemässä muutamia vesinoutoja. Olimme liikkeellä isän ja Nikin kanssa, ja Vala nousi ihan älyttömille kierroksille siitä, että Niki oli mukana. Kolme noutoa tehtiin kuitenkin ja muutoin V sitten keskittyi huutamaan rannalla (siis todella huutamaan, ei ole ennen tainnut siitä lähteä noin kovaa ääntä).  Mutta toisaalta, jos näillä kierroksilla onnistuttaisiin välttämään edellisissä taippareissa kohdatut karikot, niin olen tyytyväinen. Kokeen jälkeen pitää sitten keskittyä ehdottomasti passitreeniin.

 


Nipsu-pappakin kävi uimassa. Isän mukaan se ei ole koko kesänä juurikaan enää tahtonut uida, vaan tyytyy vain kahlailemaan. Nyt pappa näytti olevan sen verran intoa täynnä, että heitettiin sillekin pariin kertaan damia noudettavaksi. Ihan lyhyitä vaan, mutta sen verran, että pääsi uimaan. Nipsu vaikutti kovin tyytyväiseltä, ja olisi varmasti omasta mielestään jaksanut paljon pidempäänkin. Hirveästi ei kuitenkaan uskallettu, sillä onhan tuo jo vanha, eikä ole kauhea innostunut enää lenkkeilystä sinänsä, vaan tyytyy monesti esim. vain 10 min aamulenkkeihin. Tänään oli hyvä päivä, ja isäkin totesi, että sehän nuorentui ainakin viisi vuotta heti :) Kotona vanhempieni luona Niki jopa intoutui juoksemaan Valan mukana, mikä on kyllä erittäin harvinainen näky.

torstai 9. elokuuta 2012

Ajatukset taippareissa taas



Olimme tällä viikolla treenailemassa SV-porukan kanss, kiitosta vaan vielä kaikille seurasta ja avusta. Valalle tehtiin aika koemainen treeni. Alkupuhuttelussa Vala pyrki väistämään tuomarina esiintynyttä Rikua samalla tavoin kuin meidän edellisessäkin kokeessa. Nyt se kuitenkin rauhoittui nopeammin ja söi hyvillä mielin Rikun tarjoamia nappuloita. Tätä on nyt tullut analysoitua enemmän ja vähemmän, ja luulen, että se meidän edellinen koeyritys kaatui Valan paineistumiseen koetilanteesta ja veneessä istuvista vieraista tyypeistä.



Nytkin treeneissä kävi ihan samoin. Eka vesinouto heitettiin pienen metsäjärven toiselta puolen (Vala ei tiennyt, kuka heittäjä oli) --> Vala ei lähtenyt noutoon. Käskystä sain sen hyppäämään veteen, mutta en etenemään yhtään kauemmas. Kiersimme järven, ja heittäjän (joka oli siis meidän oma kepo :D) Vala pyrki taas väistämään ja selkästi ahdistui "vieraasta". Vasta ihan vieressä V tunnisti ja sen jälkeen asenne olikin taas ihan eri. Lokki saatiin talteen. Tämän jälkeen tehtiin vielä pari vesinoutoa lisää, niissä ei sitten enää ollut ongelmia.



Seuraavaksi vuorossa oli hakutyö. Ruudusssa oli tosin vain neljä vaakkua, mutta pistin Valan hakemaan ne kaikki. Vauhtia riitti ja ilmeisesti Vala teki aika laajaa aluettakin. Pari kertaa jouduin pillittämään pois, kun Vala kiersi jo lähetyspaikan taakse. Se lähti kuitenkin aina hyvällä innolla uudestaan ruutun. Eka varis palautui huonolla ottellaa, muista linnuista ote oli hyvä.



Ruudun jälkeen V pääsi hetkeksi autoon odottelemaan. Loppun sitten vielä jälki, joka ilmeisesti oli vähän taipparijälkeä lyhyempi. Ei ongelmia :)



Jäljen jälkeen tehtiin vielä vesinoutoa. Tässä vaiheessa V:n kierrokset alkoivat olla aika korkealla, mikä purkautui sitten ääntelynä. Itse noutotehtävä meni kuitenkin hyvin.



Puolitoista viikkoa aikaan koitokseen nro 2.

maanantai 6. elokuuta 2012

Voi voi...


Pikkuhiljaa on kypsytellyt ajatusta, että joskohan seuraavat tokokisat kisattaisiin voittaja-luokassa. Avoin luokka ei vaan enää kiinnosta, sillä sen verran paljon turhautumista niiden liikeiden kanssa on tullut koettua tämän vuoden aikana kisojen peruuntumisten vuoksi.


Teinkin taannoin itselleni listan paperille voittajan-liikkeistä samalla miettien, mitä Vala osaa ja missä vielä vaaditaan työtä (ja kuinka paljon).


Paikkamakuu: Check. Treeneissä kyllä olisi syytä tehdä vielä pidempiä aikoja, 5 min on aika hyvä tavoite. Muistettava kuitenkin vaihtelevuus kestoissa.


Seuraaminen: No joo. Viime aikoina on esiintynyt edistämistä ym., joten viilausta vaaditaan. Periaatteessa kuitenkin ok.


Istuminen: Tätä on tehty vasta ihan parilla treenikerralla. Aika vapaamuotoisesti vielä, sillä Vala näemmä tarjoaa maahanmenoa tosi helposti. Sinänsä tämä pitäisi olla kuitenkin kohtuu helppo opettaa...


Luoksetulo: Samaten luoksarin maahanmenoa on tehty ihan vain parissa treenissä. Vartaloapujen kanssa oikein hyvin, mutta pelkästä käskystä V arpoo seisomisen, maahanmenon ja istumisen välillä. Asia erikseen on sitten tietty vielä yhdistää kaikki osat yhteen kokonaiseksi liikkeeksi...


Ruutu: Ruutua on treenattu niin vaihtelevilla tekniikoilla, ettei mitään rajaa. Joku yhtenäisempi tapa olisi ollut fiksu, mutta tällä mennään. Liikkeen loppuosaa on tehty joskus kauan kauan sitten, eli se pitäisi kyllä ottaa kans mukaan treeniohjelmaan pikapikaa. Ja sitten tietty olisi taas se palojen yhdistäminen.


Hyppynouto: Check.


Metallinouto: Check.


Tunnari: Tässä on tullut kivasti edistystä. Välillä tosin kyllä vielä epävarmuutta ja arvailua, mutta useimmiten V muistaa käyttää nenää ja onnistuu poimimaan oikean kapulan.


Kaukot: No plaah. Periaatteessa ok, mutta ei kuitenkaan lähelläkän sitä tasoa, miten V osaa tehdä avo-luokan tasoiset kaukot.


Paljon työtä, mutta oikeasti kaikki on saavutettavissa. Eiköhän se tästä. Aikataulua en aseta, mutta olishan se kiva jo vaikka talvella päästä kisaamaan. Tosin juoksut voivat kyllä (taas) sotkea ihan kaikki suunnitelmat.