torstai 25. lokakuuta 2012

Temppuilua

Voi kyllä. Nyt se vihdoin osaa sen, jokakoiran perustempun: "anna tassu". 

Melkoinen saavutus. Hirveän moni ihminen on pyytänyt Valan antamaan tassua, koska se on hauska temppu, josta voi antaa namia. Minä olen aina hämmentyneenä todennut, että ei se osaa. Ja sitten seuraavalla kerralla uudestaan taas: ei, ei se osaa sitä vieläkään, koska en ole sitä sille opettanut. Tassun antaminen on tietysti tärkeä koiran osaamistason mittari - ainakin toisen mielestä.

Pikkupentuna Vala oli ihan hirveä läpsijä. Ensimmäisiä asioita, mitä aloin sille opettaa, oli kauniisti istuminen, niin, että molemmat etutassut ovat ehdottomasti maassa. Nyt kun kaksi ja puoli vuotta on tehty vain tätä, niin olikin sitten yllättävän hankala opettaa sille tuo "anna tassu"... alkuun Vala tarjosi ties mitä maahanmenoja, kierimisiä ja ympäripyörimisiä, mutta tuli se haluttu toimintokin sieltä sitten lopulta. Erinomaisen hauska välipala kuitenkin opettaa koiralle tällaista. Nopeastihan Vala sitten alkuun päästyään hoksasi tämän homman. Joskohan sitä sitten joskus opettaisi toisenkin tassun antamisen. Ja takajalkojen nostot...

tiistai 23. lokakuuta 2012

Muutto!

Vuodatuksen järjettömien useiden, ratkaisemattomien ongelmien takia meidänkin blogi muutti tänne Googlen palveluiden puolelle. Toivottavasti pärjätään paremmin täällä. 

Pelastin vanhoja kirjoituksia sen verran, että julkaisin täällä kaikki tänä vuonna vuodatukseen naputtelemani tekstit. Blogihistoriaa on toki paljon enemmän, mutta eipä niitä kaikki vanhoja treenipohdintoja ym. viitsi tänne enää siirrellä.

maanantai 22. lokakuuta 2012

Ruututreeni







Tämä on aamun treenien kakkososuus. Ykkösosa oli ehkä vähän parempi, mutta sen video on huompi (ts. koira on puolet ajasta poissa kuvasta...), joten laitoin nyt tämän. Tällaista me jumpattiin tänä aamuna.



Tein meille treenisuunnitelman - ihan perinteisesti raapustin kynällä vihkoon. 3 vk treenataan aktiivisesti niitä juttuja, ja sitten pidetään vähän taukoa, katsellaan, missä mennään kokonaisuutena ja tehdään uusi suunnitelma. Tämän vuoden puolella ei kisata, ei todellakaan olla siihen valmiita. Ensi vuonna sitten. Kirjallisella suunnitelmalla toivon saavani enemmän ryhtiä tähän tekemiseen, ja nyt tulee toivottavasti treenattua fiksummin ja tavoitteellisemmin. Kirjoitin vihkon ekalle sivulle pitkän aikavälin tavoitteen... siihen on matkaa, mutta ehkä me joskus päästään sinne asti :-)

Juha Kallion luento



Tollerikerhon syyskokouksen yhteydessä järjestettiin tänä vuonna ell Juha Kallion luento aiheesta Harrastuskoiran tuki- ja liikuntaelinongelmat. Aihe jo sinänsä kuulosti oikein mielenkiintoiselta. Sitähän se olikin. Kolme tuntia meni aivan hetkessä (miksi koskaan esimerkiksi vero-oikeuden luennolla ei tunnu tältä??)



Tein aika pitkät muistiinpanot, mutta en niitä kaikkia ala tähän naputtelemaan. Joitakin minusta oleellisia juttuja tässä kuitenkin (vähän ehkä sekavasti):



Tokossa seuraamisliike aiheuttaa helposti koiran vasemman etujalan kuormittumisen sekä kaulan ja selän lihaksiston vinoutumisen. Tämän vuoksi on ihan oikeasti oleellista kiinnittää huomiota oikeanlaiseen seuraamistekniikkaan. Ei siis pelkkään pisteiden metsästystä kisoissa, vaan ihan koiran fysiikan kannalta. Uskoakseni Vala menee ihan ok, mutta tästä heräsi kyllä ihan hirveä halu saada omaa treeniä videolle, jotta näkisi itse kunnolla. Toinen oleellinen juttu tokossa on liukastelu ja säntäilyn aiheuttamat vammat --> treenien ongelma. Valakin on nopea koira ja lelupalkan perässä se sinkoilee välillä aika hurjasti. Nomessakin tulee rajujakin äkillisiä spurtteja. Lisäksi useimmiten työskennellään (kylmässä) vedessä, mikä johtaa helposti lihasvammoihin ja vesihäntään (ts. takaruumiin hermotulehdus).



Ennakoinnin ja vammojen ehkäisyn kannalta olisi ihan äärettömän tärkeätä käyttää koiralla takkia. Lisäksi pitää huolehtia kunnollisesta lämmittelystä SEKÄ jäähdyttelystä. Aikuinen aktiivinen harrastuskoira = huippu-urheilija. Treenit pitää suunnitella etukäteen, samaten tehdä harjoitusohjelma koko vuodelle. Pitää huomioida treenin ja levon oikea suhde, esim. 2-3 tiivimmän harjoitusviikon jälkeen annetaan kevyempi viikko (sekä kroppa että aivot tarvitsevat tätä).



Tokossa kannattaa opettaa koira seuraamaan molemmilla puolilla vinouden ehkäisemiseksi. Lisäksi kannattaa opettaa koiraa viemään paino taakse, jotta etupään kuormitus vähenisi seuraamisessa. Nomessa hakualue pitää suunnitella kunnolla. Suorituskyky vaatii hyvän kestävyyskunnon, koska esimerkiksi harjuaisti heikkenee väsyneenä. Pitää muistaa, että liian tavoitteellinen treeni ei ole hyväksi koiralle. Aikuinen koira kannattaa käyttä fysioterapeutilla näytillä, jotta sille voidaan laatia omat jumppaohjeet tukemaan rakenteellisia puutteita ja ehkäisemään vammoja.



Koira ei välttämättä itse juo riittävästi suorituksen yhteydessä, joten on ohjaajan tehtävä huolehtia, että koiran nestetasapaino säilyy kunnossa. Tarvittaessa (esim. pitkä metsästysreissu) annetaa lisäravinnetta veden mukana. Koira ei pysty hyödyntämään hiilihydraattitankkausta, vaan sen elimistö tarvitsee rasvaa.



Ennen kaikkea oleellista on valita harrastuslaji koiran mukaan. Ennen rasittavan treenauksen aloitusta on syytä ottaa selvää koiran luustoterveydestä, sekä yleisesti huomioida rodun rakenne. Turhaa kuormitusta pitää välttää, ja tarvittaessa onkin parempi suosilla vaihtaa lajia, kuin ehdoin tahdoin rikkoa koira. Nykymuotoisessa lonkkakuvauksessa on ongelmia, sillä kaikki "viat" eivät näy siinä. Vertailun vuoksi Kallio näytti erilaisia röntgenkuvia (muutenkin esityksessä oli paljon kuvia, jotka puhuivat omaa surullisen karua kieltään... ja siis havainnollistivat monet asiat todella hyvin!). Esimerkiksi "löysät lonkat" -diagnoosin saanut koira kannattaisi kuvauttaa uudelleen jokusen vuoden päästä, jotta voidaan seurata mahd. nivelrikon ilmaantumista.



Pennun ja nuoren koiran treenaus tulisi aloittaa maltilla ja harkiten. Kallio suosittelee syöttämään yhtä laadukasta pentuajan kuivamuonaa koko kasvukauden - ei pidä vaihtaa, jos ei ole pakko, eikä toisaalta siirtää liian aikaisin aikuisruualle ikään kuin kasvua hidastaakseen. Kasvuikäinen pentu ei saisi missään tapauksessa hypätä yli oman säkäkorkeutensa olevia esteitä. Liikuntaa pennulle tarjotaan runsaasti, mutta niin, että pentu saa liikkua vapaasti omasta tahdostaan. Pentu ei saa riehua itseään isompien koirien kanssa, eikä toisaalta harrastaa myöskään liiallisia paineja toisten pentujen kanssa. Pentu ei tajua omaa väsymystään silloin, kun sillä on kivaa --> loukaantumisen riski kasvaa huomattavasti. Kaikessa aktiivisessa puuhassa pitää muistaa pitää rajat! Treenataan syviä lihaksia, ja myöhemmin n. 6kk iästä eteenpäin enemmän tasapainoharjoituksia. Pennulle ei käytetä palkkauksessa pallon/frisbeen/tm. heittoa eikä yletöntä motskarin kanssa taistelua. Varsinainen lajiharjoittelu aloitetaan vasta kasvukauden jälkeen. Alle 1v. koiran kanssa ei suositella tehtäväksi yli 5 km teholenkkejä.



Yleisesti pitäisi muistaa harjoitella syviä lihaksia sekä tehdä erilaisia koordinaatio- ja tasa-painoharjoituksia. (Eh. Terkkuja vaan hieroja-Tuulikille, joka on mulle ehkä "muutaman" kerran näistä vihjailevasti myös puhunut... Ollaan me vähän tehty, mutta paljon enemmänkin voisi). Venytellä pitäisi 1-2 pv välein (no tämäkin on jäänyt retuperälle.. pitäisiköhän ryhdistäytyä), ja todellakin huolehtia koiran alkulämmittelystä, loppujäähdyttelystä (maitohappojen poistuminen) sekä koiran pysymistestä lämpimänä koko treenin ajan.



Tosi paljon kaikkea hyvää asiaan tuli. Lisäksi käytiin vielä läpi erityisesti tolleriin liittyviä rakenne ym. terveysjuttuja. Minä tykkäsin. Hyvä luento.

perjantai 19. lokakuuta 2012

Treeniä ja lihashuoltoa



Treenattiin eilen tunnaria pihalla, läheisen lenkkipolun varrella. Ekalla kerralla V haisteli hyvin, mutta nosti väärän. Totesin, että "oho", ja V kääntyi jatkamaan etsintää ---> löysi oikean. Tehtiin vielä uudestaan. joskaan nyt ei enää näyttänyt oikein olevan haistelua mukava pelissä. Vala syöksähti kapuloille ja poimi heti oikean. Mä en tiedä, mitä mieltä tästä pitäisi olla. Plaa. Saatiin yleisöäkin paikalle, kun pari muuta koiranulkoiluttajaa jäi jutustelemaan keskenään just siihen meidän kohdallemme. Olihan heillä siinä taas ihmettelemistä, kun minä siellä siirtelin pieniä puukapuloita grillipihdeillä...



Illasta lähdettiin vielä Johanneksen kanssa tekemään Valalle hakuruutu. 3 varista, pulu, "pupu" (aka. tee-se-itse kestokani) ja 2 siipidamia. Kauimmainen vaakku oli n. 150 m päässä lähetyspaikasta. Maasto oli harvaa metsää, mutta varsin heinikkoista, joten koira sai loikkia kuitenkin ihan kunnolla. Valaa ei näyttänyt haittaavan, vaan se pisteli menemään ihan täysillä. Pulu, pupu, yksi varis ja damit löytyivät vauhdikkaasti ja ilmeisen helposti. Toka viimeistä varista Vala haki pitkään. Alkoi jo tulla vähän hämää, ettei itse aina edes nähnyt, missä kaukana koira liikkui - onneksi heikko kuitenkin rapisi mukavasti. Lopulta vaakku löytyikin sitten. Viimeinen vaakku käytiin hakemassa yhdessä samalla, kun keräiltiin puista merkit pois. Otteet riistoista olivat hyvät ja palautukset tulivat mulle ekaa vaakkua lukuun ottamatta käteen (mutta se olikin jo aika huonokuntoinen).



Ruudun jälkeen tehtiin vielä hämärtyvässä illassa kakkosmarkkeeraus. Ensimmäinen heitto tuli meistä katsoen suht suoraan eteenpäin ja toinen sivulle. En tiedä auttoiko pimeys jopa Valaa keskittymään tarkemmin, sillä nyt se selkeästi oikeasti markkeerasi putoamispaikat. Ai että! Juuri samana päivänä ennen treenejä kirjoitin kenneltreffejä varten kouluttajalle taustatietoja meistä, ja laitoin, että koira ei osaa markkeerata. Hitsi.







Tänään Valalla kävi hieroja tsekkaamassa lihasten kuntoa. Vala oli varsin hyvässä kunnossa, ei löytynyt mitään ihmeempiä. Itse vähän mietin, että mitähän sieltä löytyisi, sillä juuri pari päivää sitten Vala eräänä aamuna ontui toista takajalkaansa. Kyseisessä jalassa oli vähän jotakin pientä jumia, mutta ei ilmeisesti kuitenkaan mitään erikoista. Ehkä tuo ontuminen johtui sitten kuitenkin vaan hetkellisestä puutumisesta tms. Mikäpä tässä siis, jatketaan harrastelua ja elelyä entiseen malliin huoletta :)



Tuli muuten viime kirjoituksessa todellakin nuolaistua hiukan etukäteen. Kyllähän se koiran masu meni sekaisin niistä hirviherkuista... no joo. Pieni riisi-kermaviili + jauheliha -kuuri, ja nyt näyttäisi taas olevan elimistön tasapaino kunnossa. Muutenkin meillä on ollut kyllä nuo ruokinta-asiat mietinnässä. Valahan on pentuajan jälkeen aina viime kesään asti syönyt Jahti & Vahti Energia -nappulaa. V alkoi kuitenkin nirsoilla kupilla, eivätkä papanat selkeästikään maistuneet. Hain sitten kokeeksi säkin Hau-Haun Economy Sportia, joka upposikin koiraan ihan eri lailla. Uloste oli kuitenkin koko ajan aika löysää, joten en sitten enempää viitsinyt tätä sille syöttää. Nyt meillä on kolmisen viikkoa ollut kokeilussa Brit Care Activity. Vähän arvokasta, mutta so far so good.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Piiput Kuumina passissa - ja vähän aktiivitreeneissäkin



Tarjolla sekalaista treenipohdintaa nomepuolelta.



Torstaina otin damikassin mukaan ja ajelin Valan kanssa etsimään muutaman geokätkön ja tekemään samalla nometreeniä. Tein Valalle jonkin verran taipparihakuruutua suuremman haun seitsemällä damilla. Kolme dameista kellui vesirajassa ja neljä oli selkeästi metsän puolella. Alue oli suorakaitten muotoinen ja vähän kaareva niin, että näköyhteys lähetyspaikkaan katkesti aika nopeasti. Vala teki ihan hyvää työtä, joskin metsä tahtoi alkuun vetää sitä aika kovasti puoleensa. Kuitenkin sen bongattua ensimmäisen damin järven puolelta sen aivoissa selkeästi syttyi lamppu, ja Vala hakikin kaikki kolme vedessä ollutta damia perätysten.



Ensi kerralla pitää sitten taas tehdä vielä isompi hakualue. En usko, että Valalle on ongelma laajentaa aluetta, mutta ei pidä pilata tätä hyvää tekemistä jäämällä hinkkaamaan paikoilleen samaa juttua. Nyt meillä oli ekan kerran uutena asiana tuo vesialueen mukaan tulo hakuun.





Lelupalkka on Valan lemppari



Tehtiin vielä vähän ex tempore fiiliksissä ohjausharjoitus. Ihan superlyhyt matka, olisikohan ensimmäinen ollut 6m ja toinen sitten ehkä 9-10m. Vedessä kuitenkin, joten siinähän sitä haastetta olikin jo riittämiin meidän taidoille. Jätin Valan istumaan paikoilleen, kävin heittämässä damin (no joo, tämä oli joku tällainen ohjaus/markkeeraus sekasikiö-treeni), palasin takaisin ja lähetin koiran noutoon. Ekalla lähetyksellä Vala yritti päästä pujahtamaan rannan kautta --> kielto, koira uudelleen vierelle ja uusi lähetys. Nyt se lähti uimaan suoraan. Sitten edessä oli vielä ehkä se haastavampi osuus, eli saada koira palauttamaan dami samaa reittiä, eikä kiertämään maan kautta. Me onnistuttiin! Tämän jälkeen vielä toinen kerta tuolla hiukan pidemmällä matkalla, joka se sujui ihan mukavasti myös. Jäi hirveän hyvä mieli tästä treenistä kyllä, meillä oli molemmilla niin kivaa. Sattui vielä niin harvinaisesti, että aurinkokin vähän esittäytyi siinä, joten päästiin oikeasti nauttimaan syksyn kauneudesta.



Viikonloppua vietimme taas Heinolan suunnalla mökkeillen ja puuhaillen kaikenlaista. Vala pääsi tekemään passitreeniä, kun Johannes lähti tarkkuuttamaan hirvikiväärinsä kiikaria. Ennen tätä kesäähän Vala ei ole reagoinut laukauksiin juurikaan, koska ei sillä ole ollut oikein mitään, mihin niitä yhdistää (paitsi ehkä namien syöminen..). Pääsy metsälle ja taipparikäynnit ovat kuitenkin muuttaneet koiran mielikuvaa, ja nythän tuo oikein hyppäsi ilmaan kuulleessaan ensimmäisen laukauksen ja aloitti välittömän pälyilyn ympärilleen, sekä ikävä kyllä myös piippauksen. Jatkettiin kaikessa rauhassa, ja Valakin alkoi loppua kohti selkeästi rentoutua, kun se taas tajusi, että nyt ei todellakaan tapahdu yhtään mitään "kivaa". Onneksi näin :-) Minäkin pääsin kokeilemaan, miltä hirvikivääri tuntuu. Alkuun oli ehkä hiukkasen epäileväinen olo, että kehtaakohan sitä edes, jos vaikka ei osuisi ollenkaan tauluun... hyvä, että kokeilin, sillä tuohan sujui yllättävän hyvin, eikä tarvinnut hävetä.



Lauantaina käytiin vielä illasta ennen hämärän laskeutumista vähän kiertelemässä ja etsimässä hirvien jälkiä. Samalla vähän vilkuiltiin puita ja pellon reunoja sillä silmällä, että olisko jotain lintua sopivasti sattunut eteen.. no ei sattunut. Joku yksinäinen harakka lensi vaan kauempaa ohi. Hirven jälkiä näkyi aika paljon, ja niitä V siinä vähän nuuskutteli, kun osoittettin. Myöhemmin Vala bongasi itse jonkun jäljen, jota se lähti seuraamaan. En tiedä, voi olla, että oli jopa hirvi, mutta saatoi se ihan yhtä hyvin olla joku pupujussikin, joita Vala on tottunut tähyilemään ihan täällä kotona kaupungissakin... hauskaa koiralla ainakin oli.



Sunnuntaina Johannes soitteli puolen päivän aikoihin, että hän on ampunut hirven, jota voisi lähteä katsomaan, jos kiinnostaa jättää tenttikirja hetkeksi aikaa. Mikäpä siinä, hypättiin Valan kanssa kyytiin ja lähdettiin seuraamaan hirviporukan touhua lahtivajalle. Valaa jännitti aika paljon, ja pieni noutaja olikin sitä mieltä, että ei välttämättä kannata ihan lähelle mennä moista elikkoa (tai ainakin pitää hiipiä tosi matalana ja olla joka sekunti valmiina ampaisemaan karkuun)...







Myöhemmin paloitteluvaiheessa Vala pääsi kyllä sitten yllättämään ihan kunnolla. Sehän ei ole aiemmin suostunut syömään riistalihaa tai -luita raakana (muistatteko tämän?). Nytpä se kuitenkin intoutui vetämään kaikkea poisheitettyä kilpaa paikalla olleen talon dreeverin kanssa. Minä siinä sitten ihmettelin silmät renkaina, että mitenkäs nyt näin yhtäkkiä...ja sain Johanneksen lupaamaan, että hän siivoaa sitten, kun Vala tämän maistelutuokion seurauksena oksentaa. No pöh. Eihän se ole edes oksentanut mitään, ja kohta on jo vuorokausi kulunut syömisestä.



Ei silti, en tiedä, miten pysyvää tämä riistalihan syömishalukkuus on. Luita on tuossa kotona, eikä tuo nyt ole taas enää ollut niin kiinnostunut niistä. Ehkä se oli enemmän tuo tilanne vaan. Hauskaa näin kuitenkin. Muutenkin Vala oli taas oikein kiva koira, se tuli hyvin toimeen ihmisten kanssa, ei höseltänyt mitään järjetöntä eikä haastanut riitaa tuon talon koiran kanssa, vaan väisti mielummin, kun toinen ärähti.

lauantai 6. lokakuuta 2012

Kati Selkämaan tokopäivä



Tokoura lähtee uuteen nousuun. Loppukesän päämäärättömyys on nyt vaihtumassa tavoitteelliseksi treenaukseksi. Hellu haastoi meidän pienen kaveriporukan laatimaan treenisuunnitelmat loppuvuotta varten sekä myös oikeasti suunnittelemaan treenit ennakkoon.



Tänään osalistuin Valan kanssa Kati Selkämaan pitämään tokokoulutukseen. Minä olin ennakkoon listannut treenattaviin asioihin "vähän kaikkea", sillä tosi moni juttu vaatisi huomiota. No kaikkea ei tokikaan alettu siinä purkamaan, vaan muutamia isoimpia juttuja katseltiin enemmän. Koulutuksessa olikin oikein kivasti aikaa kullekin koirakolle, joten tosi paljon ehti tekemään.



Ekalla kierroksella Vala keskittyi luoksetuloon. Selitin meidän historian takapalkan käytöstä ja siitä, miten se on nyt muodostunut pieneksi ongelmaksi Valan ennakoidessa pysäytystä todella paljon. Tätä lähdetiin työstämään niin, että jätin narupallo takapalkaksi aivan kuten normaalistikin, kävelin pois ja kutsuin koiraa. Tarkoituksena oli saada koira tulemaan tasaista vauhtia luokse, ilman pysäytyksiä. Jos koira tulee hyvin --> se pääsee hakemaan palkan. Ekalla kerralla Vala hidasteli aika näkyvästi, ja tuli loppumatkan hitaasti, joten tästä ei palkkaa. Toisella kertaa vauhti jo oli huomattavasti tasaisempaa, joten nyt V pääsi hakemaan pallonsa. Vähän se tässäkin alkoi loikkimaan, mistä pitää päästä jatkossa eroon. Koiran pitäisi tulla tasaista vauhtia koko ajan. Tehtiin tämän jälkeen luoksari pysäytyksellä (seisomaan), mikä sujui sinänsä ihan ok, mutta loikkimisen vuoksi meni kuitenkin aika pitkäksi. Sitten taas suoraan luoksaria samalla tavoin takapalkalla.



  • Paljon suoria luoksareita takapalkalla, vauhti pitää saada tasaiseksi


  • Pysäytyksiä jonkin verran. Näissä voi käyttää takapalkkaa, mutta erinomaisen hyvä keino on myös hyödyntää apuohjaajaa (tai miel. jopa useampia), joka palkkaa pysäytyksen heittämällä lelun. Huom! Lelupalkka lentää jo käskystä, ei siis odoteta koiran pysähtymistä


  • Treenaa eri pituisilla matkoilla ja vaihtele pysäytyskohtaa reilusti



Ekan kierroksen loppuun tehtiin vielä kerran ruutu, ns. näyttöruutuna. Vala meni ihan hyvin, minä sain sitten juosta ruutuu palkkaamaan sen. Sitten tämä jätettiin hautumaan kakkoskiekkaa varten ja V pääsi hetkeksi lepäämään autoon.



Kierrosten välissä tehtiin paikkamakuu, Valalle piilossa n. 2 min. Ei mitään ihmeempiä.



Sitten toisella kierroksella siirryttiin kunnolla ruudun kimppuun. Minä haluaisin, että Vala osaa itse hakeutua oikeaan paikkaan yhdestä lähetyskäskystä. Ensimmäiseksi pitää siis olla olemassa selkeä kriiteri, joka on aina mielessä, kun treenataan. Ei koiralta voi vaatia mitään, jos itse ei ole selkeä ja johdonmukainen.



  • Kriteeri palkkaukselle: koiran pitää olla ruudun puolivälin takana



Tehtiin ensin ihan "tavallisesti" käskytettynä, katsottiin vielä, miten koira toimii ja sitten Kati neuvoi harjoituksia, joita tehdä Valan kanssa. Minun lähetyspaikkani oli koko ajan sama, muutaman metrin päässä ruudun etureunasta. Ensin koira oli normaalisti vierellä ja lähetys tästä, V pyörähti etuosassa ja jäi odottelemaan hetkeksi, ja kun mitään ei tapahtunut, niin se siirtyi vähän taaemmas, mistä sai palkan (lelu). Samanlaista tehtiin myös niin, että vein koiran istumaan muutaman metrin päähän ruudun vasemmalle tai oikealle puolelle ja palasin itse omalle paikalleni, josta annoin käskyn. Näiden jälkeen vielä niin, että jätin Valan ruudun taakse. Takana oleminen oli jo koiralle tosi haastava, ja V tarjosikin ensin luoksetuloa. Sitten vielä niin, että vein koiran ruudun sisäpuolelle, toiseen etunurkkaan, palasin taas omalle lähetyspaikalleni, josta annoin käskyn. Vala osasi hakea paikkaa yllättävän hyvin, ja varmaan jatkossa vielä tehokkaammin, kun se oppii enemmän tarjoamaan juttuja itse. Valalla oli selkeästi myös kivaa tässä harjoituksessa!



  • Erityisesti treenissä siis saada koira tarjoamaan oikeata paikkaa. Lähetykset eri kohdista.


  • Kokeile myös EVL-tyylistä lähetystä, eli lähetystilanteessa naamat vastakkain koiran kanssa


  • Jonkin verran pitää myös treenata ns. normaalisti pitkällä matkalla


  • Kohdista oma katse siihen kohtaan ruutua, johon tahdot koiran menevän



Tokan session lopuksi vielä vähän seuruuta. Sanoin, että minusta tuntuu, että Vala edistää jonkin verran, joten katsottiin sitten, että miltä homma näyttää. No niinhän se edistikin. Ei mitenkään hälyyttävästi, mutta kuitenkin sen verran, että paketti on vaarassa levitä, jos homman antaa jatkua. Lisäksi käännökset kaipaavat tiukkuutta ja tarkkuutta lisää.



  • Jos koira edistää: pieni huomautus ja muutama nopeahko askel taaksepäin, minkä jälkeen taas eteenpäin normaalisti (ilman eri käskyä)


  • Heti käännöksen jälkeen pysähtyminen, jotta koirasta tulee tarkkaavaisempi.


  • Tehokuuri nyt näitä juttuja, jotta seuruu saadaan takaisin ruotuun



Paljon tuli siis neuvoja ja ohjeita. Ihana saada palautetta ja kunnon ohjeet, miten jotakin liikettä kannattaa lähteä työstämään eteenpäin. Joitakin muiden koirien treeneissä esille nousseita pointteja vielä:



  • Luoksarin pysäytyksiä kannattaa treenata esim. kohteen kiertämisen (tai putken, jos on agilitykoira) avulla


  • Jos koira tekee virheen, korjaa/anna sen korjata se, mutta älä anna palkkaa tällaisesta suorituksesta (hillitty suullinen kehu ok). Korjatun suorituksen jälkeen tehdään uusiksi ja annetaan koiralle mahdollisuus tehdä kerrasta oikein (tarvittaessa on helpotettava, jotta koira onnistuu)


  • Kaukoissa on erityisen tärkeätä miettiä itse, mitä haluaa koiran tekevän. Kuvittele mielessä, miltä asennonvaihdot näyttävät ja miten ne ketjuttuvat toisiinsa. Pitää päättää tyyli, jota tahtoo käyttää.


  • Kaukoissa voi auttaa koiraa hahmottamaan takajalkojen sijainnin esim. koskemalla kädellä kevyesti takatassuun tai jopa lattialla istuessa pitämässä omilla varpailla tai kantapäillä "kiinni" koiran takajaloista (koira on siis ohjaajan jalkojen välissä). Tämä toki vaatii yleensä alkuun vähän siedätystä, jotta koiraa ei ahdista toimia, vaikka tassuihin kosketaan


  • Ruudun loppuosa: kutsu koira seuraamaan ja pysähdy heti, kun koira on sivulla --> koira joutuu olemaan tarkkaavaisempi, eikä lähde edistämään seuruussa. Ota tähän vaikka avustaja hihkaisemaan merkki heti, kun koira on saapumassa vierelle (itse on aika paha nähdä selän takaa lähestyvää koiraa...)



Kaiken kaikkiaan siis oikein hyödyllinen päivä, minä ainakin koin saaneni paljon irti tästä. Vala sai myös huisisti kehuja työskentelystään - ja ihan älyttömän kivahan tämän koiran kanssa onkin tokoilla! Koirassa riittää potentiaalia, joten se on minusta kiinni, miten tässä edetään.