lauantai 5. marraskuuta 2016

Rallia!

Nyt on reilu kuukausi kulunut talven treenikautta. Valan rally-treenit ovat pyörähtäneet hyvin käyntiin. Ihan ensin alkuun minun vähän hirvitti, että mitä tulikaan tehtyä, miten ihmeessä me olemma Valan kanssa valmennusryhmään päätyneet, pärjätäänköhän me siellä ollenkaan...
Vallan hyvin on pärjätty. Ihana päästä treenaamaan säännöllisesti, alun lievä ahdistus osaamattomuudesta on vaihtunut uusien asioiden opettelun innoksi ja minä olen ohjaajana jo nyt oppinut myös paljon ihan lyhyessä ajassa. Parisen viikkoa sitten treeneissä tein Valan kanssa kokonaisena ratasuorituksena voi-radan, joka sujui tosi hyvin. Harmillisesti kisakalenterin tutkiminen vaan paljasti, että sopivia kisoja ei näytä ihan lähitulevaisuudessa olevan. Loppuvuosi on meillä on varsin täynnä kaikenlaista ohjelmaa ja laskeskelin sitten vielä, että Vala aloittanee seuraavat juoksut tammikuussa... No, kai me joskus johonkin päästään kisaamaan.

Rallystä on myös tullut itselle entistä mielenkiintoisempi laji, nyt kun siihen on pääsyt hiukankin enemmän mukaan. Koiran ohjaamisen tekniikka ja vapaus on kivaa. Askelkuviot, käsimerkit ja sanalliset käskyt saa miettiä tarkkaan, että homma pysyy hanskassa ja koira ymmärtää, mitä se ohjaaja milloinkin yrittää kartturoida. 

Minulle tärkeitä juttuja treenata ja muistaa on tietyissä käännöksissä paikoilla pysyminen, askelten pituus tietyissä tehtävissä (viimeisestä askeleesta saa kuulemma helposti huomaamattaan otettua virhepisteitä) sekä pysyminen riittävän kaukana kylteistä, ettei ajan koiraparkaa päin telineitä ja muistaa jättää esim. käännöksissä riittävästi tilaa. Lisäksi tietty muistaa käyttää oikeita käskyjä ja käsimerkkejä, ja oikeastaan ennen kaikkea ohjata koiraa riittävästi! Tokomoodissa helposti sortuu jättämään koiran omilleen, vaikka rallyssä koiraa pystyy kuitenkin ohjaamaan ja tukemaan enemmän, voidaan tehdä siis enemmän yhdessä.

Valan treeniohjelmassa on takaisin seuraa-käsky. Sitähän käytin joskus alussa tokoseuraamiseen (sivu oli pa paikoillaan ja seuraa oli sittten liikkuessa). Nyt taas takaisin tässä, seuraa tarkoittaisi siis seisoma-asentoa. Aluksi kyltti kolme askelta peruuttaen tuntui hirmu vaikealta, mutta seuraa-käskyn kautta se alkoi rakentua aika kivasti. Oikealla puolella seuraaminen sujuu hyvin oikealle käännöksiä lukuunottamatta. Niitä Vala ei oikeasti vaan tällä hetkellä osaa lainkaan. Puolenvaihto edessä on myös sellainen, jota ei olla paria testikertaa lukuunottamatta treenattu lainkaan. Puolenvaihto jalkojen välistä sujuu muuten hyvin, mutta siinä Vala alkaa helposti tarjota jalkojen välistä pujottelua, eli se sujahtaa helposti seuraavalla askeleella taas jalkojen välistä toiselle puolen, jollei itse huomaa olla tosi tarkkana. Putki ei näytä olevan ongelma. Esteet ovat ohjaajalle vaikeita, en osaa lähestyä hyppyä järkevästi.. pitäisi kertoa koiralle, että tehdään hyppy, mutta sitten kuitenkin koiran pitäisi vielä silloin pysyä seuruussa jne. Ohjaajan edessä peruuttaaminen on vielä ihan alkutekijöissään.

Ylempien luokkien erikoisemmat käännäkset alkoivat sujua hämmentävän hyvin. Näitä käytiin yhdessä treenissä läpi Sarin kanssa ja oivalsin silloin, miten paljon Vala pystyy lukemaan vartalo- ja käsiohjausta eikä joka juttu todellakaan kannata alkaa yrittää keksiä erillisiä käskysanoja. Kun ohjaaja osaa ohjata koiraansa, niin kaikenlaiset pyörähdykset ja käännähdykset alkavat sujua yllättävän näppärästi.  Käytösruutu on himan outo Valan mielestä, vähän on työstämistä siinä, että V pysyy koko ajan paikoillaan vaaditussa asennossa (eikä esim. ottaisi painetta ohjaajan läheisyydestä). 

Iiks. Ensi viikolla menen kouluttamaan rallya elämäni ensimmäistä kertaa.

maanantai 24. lokakuuta 2016

Tokon talvikauden aloitus

Lokakuun toisena viikonloppuna osallistuimme muiden nuorten koirien rinkiläisten kanssa Mari Leiviskän tokokoulutukseen. Karman aiheiksi olin valinnut luoksetulon ja seuraamisen.

Luoksetulo on tosiaan ollut meillä murheenkryyni jo siitä lähtien kun taannoin alettiin stoppia opetella. Kaipasin tähän nyt neuvoja, mihin suuntaan edetä. Mari oli sitä mieltä näkemänsä perusteella, että me oltaisiin menossa oikeaan suuntaan tällä treenillä, jota nyt on tehty. Eli Karma saa juosta minun ja apparin välillä ja kummallakin on nameja (ohjaajalla on etupalkka ja apparilla takapalkka). Pointteja tähän treeniin:
  • Harjoituksen vieminen kohti koemaisuutta. Appari voi myös liikkuroida, voi tehdä koemaisen jätön, ohjaajan asento koemaisen jäykkä jne.
  • Eka stoppi on vaikea ja huonoin, jos tekee treenin, jossa tulee useampi stoppi. Nyt siis ehdoton varmistus, että koira oikeasti stoppaa jo sillä ekalla! --> Lyhyempi matka, reilu vartaloapu stoppiin.

Seuraamisessa Karman kontakti oli ihan kiva, se teki hyvällä innolla töitä, mutta se edisti vallan reilusti. Tehtiin vain normaalivauhtista seuraamista. Eikä oikeastaan ollut tarvettakaan tempon muutoksille, koska normiseuruussakin on nyt iso ongelma. Tarkkana kriteerin kanssa, ja namipalkan paikka ehdottomasti housun lahkeesta. Ei saa sortua omaan perusvirheeseeni, eli syötellä nameja koiralle suoraan sen suuhun riippumatta siitä, missä kohdin koira menee suhteessa ohjaajaan.. Mari kuitenkin kiinnitti huomiota, että minulla on nyt hyvä tapa palkata namilla tuoden nami takakautta oikealla kädellä vasempaan käteen.
  • Seuraamisen / perusasennon paikka, riittävän takana!

Lisäksi ehdittiin katsoa vielä seuraamisen liittyen peruuttamista. Peruutustreenit eivät oikein ole tuntuneet meillä etenävän toivotunlaisesti. Olen käyttänyt Karmalle etupalkkana namialustaa, jolloin saan koiran kulkemaan yleensä suht suorassa eikä se tarjoa silloin myöskään istumista. Ongelmaksi muodostuu, että K ei tällöin myöskään oikein keskity siihen seuraamiseen, minkä Mari bongasikin heti. Hän myös totesi etupalkan ihan yleisesti johtavan tällaisessa treenissä tosi helposti hosumiseen ja sähläämiseen. Marin seuraava kysymys olikin, että osaako se nousta vierellä seisomaan. No juu ei osaa. Peruuttamaan on aika vaikea lähteä istuma-asennosta, mutta seisoma-asennosta se on yleensä huomattavasti helpompaa. Jep, olen useammankin kerran kokenut tilanteen, jossa pieni koira lähes kaatuu selälleen, kun yrittää istuma-asennosta vaan kallistua taaksepäin ohjaajan lähtiessä kävelemään takaperin... Yleisempi virhe/ongelma tässä tietysti on se, että koira lähtee peruuttaman vinoon.
  • Opeta koira nousemaan sivulla seisomaan --> treenissä nyt "pakki"-käsky, jolla koira saa nousta seisomaan ja sitten minun liikkeestäni lähdetään yhdessä kävelemään taaksepäin. 


Tästä koulutuksesta seuraavana keskiviikkona oli sitten meidän osalta uuden valkkuryhmän kauden aloitus. Treenikausi sinänsä oli alkanut jo edellisellä viikolla, mutta me emme päässeet ekalle kerralle, kun Karmalla oli hieronta-aika samana päivänä (selästä löytyikin jumeja, mutta ilmeisen hyvin saatiin ne auki). Tänä vuonna meidän valkkukauteen kuuluu myös säännöllisiä koulutuksia, ykkösvalkussa treenaavat tulevat valmentamaan meidän ryhmää. Kivaa! Ja pitkästä aikaa on joku kouluttaja (tai toki tässäkin kouluttajat vaihtuvat kauden aikana) katsoo vähän perään.

Eka koulutuskerta muodostui ns. taidon tarkistus -kokeesta. Päädyin lopulta tekemään tässä kokeessa vielä avo-luokan liikkeitä, koska voi-liikkeisiin sisältyy kuitenkin vielä niin hurjasti keskeneräisyyksiä ja treenitaukoakin oli meillä alla. Liikkeet arvottiin luokittain, jokaisesta luokasta neljä liikettä. Avo-luokan liikkeiksi osuivat seuraaminen, luoksetulo, kaukot ja kartion kierto.




Video kertoo aika paljon. Liikevirheinä esiin tuli tosi räikeästi seuruun edistäminen, seuruun peruutuksen osaamattomuus, seuruun hajoaminen juoksuvauhdissa, sivulletulon törmäys luoksarin lopussa, pieni eteneminen ja levottomuus kaukojen tekniikassa, fokuksen hukkuminen kartion kierrossa, sekä lisäksi tuplakäskyjä, häiriöihin reagoimista ja ympäristön tarkkailua jätöissä. Hirveästi kaikkea siis. Mutta hei, jos tämä oli taidon tarkistus näin alkukaudesta, niin tavoitteena on suunta ylöspäin!

Isoin ongelma meillä on fokuksen hukkuminen. Karma seurailee kovasti ympäristöä, reagoi häiriöihin, eikä keskity kunnolla tehtävään, jota ollaan tekemässä. Kun fokus häviää, niin silloin tulee erityisesti niitä tuplakäskyjä, koira valitsee väärän tehtävän (kartio vs. ruutu) jne. Sosiaalinen palkkaus meillä näytti kuulemma hyvältä, mutta se mitä sen jälkeen tapahtuu ennen seuraavaa liikettä ei näyttänyt. Minä houkuttelen hirveästi koiraa, kalastelen sitä tulemaan mukanani sen sijaan, että koira itse olisi aktiivinen ja tarjoaisi minulle kontaktia. Olen nyt muutamaan kertaan katsonut tuon videon, ja siis apua noita mun käsiapuja ja houkuttelua siirtymässä. Nämä eleet juontavat juurensa eräästä koulutuksesta, jossa taannoin olin Valan kanssa, ja jossa minä kovasti treenasin siirtymiä Valan kanssa... nyt on vaan kyseessä eri koira, eri tilanne, eikä tämä homma näytä nyt kauhean hyvältä. 

Videolla näkyy myös selvästi, kuinka Karma haukottelee kehääntulossa kovasti. Rauhoittelee itseään? Ainakin sillä tuntui olevan kierroksia jonkun verran, on niin siistiä päästä halliin, siistiä päästä kentälle. Riitta kovasti tenttasikin, että äänteleekö se tokossa, kun näyttää sen verran levottomalta. Onneksi ei ääntele :) Ykkösasia, mitä Karman kanssa pentuna treenattiin, oli hiljaa odottaminen ja maltti.

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Rally-Toko SM 1.10.2016

Lauantaina kilpailtiin Lahdessa rally-tokon Suomen mestaruuksista. Minä olin Valan kanssa mukana Tampereen seudun koirakerhon joukkueessa. Kun viime keväänä yhdestä kisasta ei tullutkaan tulosta panta-episodin takia (eikä siis saatu koularia keväällä), päätin samoin tein jättää Valan viimeisen avo-startin odottelemaan SM-kisoja. TamSKilla olikin joukkuekoirakoiden haku jo melko aikaisin ja hyvissä ajoin sain vahvistuksen, että meillä on paikka SM-joukkueessa.

Lauantaiaamuna lähdin kuudelta ajelemaan kohti Lahtea ja takaisin kotona olin illalla puoli seitsemän aikaan, vaikka en edes jäänyt enää katselemaan yksilöfinaalia enkä joukkuepalkintojen jakoa. Tuumasin oman kisakirjan takaisin saatuani, että päivä on jo ollut sen verran pitkä, että lähdetään samoin tein kotin, kun keretään vielä valoisaan aikaan ajellakin.

Meille oli Valan kanssa osunut starttinumeroni heti avo-luokan kuudes, joten omaa kilpailusuoritusta ei tarvinnut kauaa odotella eikä jännittää. Kiva starttipaikka, kun ehti rataantutustumisen jälkeen rauhassa katsella pari ekaa koirakkoa ja sitten hakemaan oma koira häkistä, virittely ja radalle. Pientä viivettä tuli juuri ennen omaa suoritusta, kun tuomarilla kestikin aika kauan kirjoittaa edellisen koiran kommentteja.

Vala oli ennen kehää jopa yli-innostunut, mutta kehänauhan sisäpuolella vire laski heti ja varsinkin radan alku oli tahmea ja Vala oli ahdistunut. Ensimmäiseltä kyltiltä tulikin -2 p. (kyl, tvä), kun oli vaikeuksia saada Vala tulemaan eteen istumaan. Radalla ajattelin, että tästä tuli heti hirveästi miinuksia, ja jopa mietin, että pitääkö uusia, mutta päätin että en uusi, koska Valaa ahdistaa vaan jatketaan eteenpäin eikä oteta paineita tästä. Onneksi en uusinut, olisi tullut enemmän miinusta. On tämä vaan vaikea laji itse radalla hahmottaa, että mitä tapahtuu...

Viitoskyltiltä (istu, täyskäännös vasempaan) kirjattiin -3 p. ov. Tätä en yhtään huomannut radalla, että olisi tapahtunut virhettä. Ilmeisesti kävelin liian laajana täyskäännöksen?

Kyltti nro 11 oli houkutus ja siitä napsahti -1 p. kontr. Tässä tuli Valan kanssa pieni törmäys. Itse en ollut muutenkaan ihan tyytyväinen houkutuksen suoritukseen, selvästi Vala reagoi kohteisiin (barf-lihapullia ja lelu) ja seuruu kärsi heti.

Viimeiseltä tehtäväkyltiltä tuli sitten vielä yksi -1 p, tvä. Vala nukahti seuruussa eikä ollut yhtää hereillä pysähtymiseen. Hyvin korjasi kuitenkin itse pa:n. Sivuaskeleen päätteeksi V myös haukotteli, mikä kertoi vähän paineistumisesta (luulen, että se oli reaktio tähän pa-virheeseen). Onneksi oli vika kyltti, joten tästä sitten maaliin ja pääsi palkkaamaan koiran :) Kehän ulkopuolella oli lelupalkkana vetoleikki ja siihen V lähti tosi hyvin mukaan ja osoitti siinä taas heti rentoutuvansa.



Yhteensä saimme siis pisteitä 93 p. ja tätä myöten koulutustunnuksen RTK2. Pisteet oikeuttivat näissä karkeloissa kymmenenteen sijaan, kun avo-luokassa kilpailijoita oli yhteensä 46. Tuomarin kommentti arvostelupaperissa on: "Hyvää täsmällistä työtä". TamSK ry:n joukkueen sijoitus oli 14./36. Lupasin Valalle, että se sai käydä shoppailemassa mieleisensä lelun tämän kilpailusuorituksen jälkeen. Paljon oli hyviä vaihtoehtoja, mutta kanikarvalelun löydyttyä ratkaisu oli päivänselvä.


lauantai 24. syyskuuta 2016

Karman toko - Tilanne nyt ja to-do -lista

Pohdintaa nykytilanteesta ja siitä, mihin ollaan menossa. Uusi valkkukausikin kolkuttelee ovella. Facebook muuten muistutti tänään, että on tasan vuosi minun ja Karman ensimmäisestä tokostartista, siihen nähden ollaan kuitenkin mielestäni vallan kivassa tilanteessa ja todellakin menossa eteenpäin :)

Perusasento
Edennyt parempaan suuntaan loppukesän aikana. Lopetin alustatreenin (aiheutti vinoutta) ja aloin vain yksinkertaisesti huomauttaa Karmalle, jos se tuli pompaten tai törmäten sivulle. Hitaammasta vauhdista ja lyhyemmiltä matkoilta toimii varsin kivasti, mutta esim. kohteen kiertämisestä sivulletulo on vielä vaikea ja pomppuja tulee. Jatkamme harjoituksia.

Seuraaminen
Ei olla treenattu juuri lainkaan SM-kisojen jälkeen. Paitsi peruutustreenejä on aloiteltu uudestaan. Edessä K osaa peruuttaa kohtalaisesti, mutta sivulla on huomattavasti vaikeampaa. Vaikeaa myös itselle (Valan kanssa pääsi niin helpolla, kun se vaan jotenkin heti automaattisesti osasi seurata myös peruutuksessa!). Pitäisi katsoa, missä kunnossa perusseuruu on, saati sitten juoksu ja hidas.

Jäävät
Ai vitsi, näissä näyttää loksahtaneen nyt jotakin kohdilleen ja asennot toimivat. Tehtiin viime valkkutreeneissä ekaa kertaa voittajaluokan L liikkurointuna (seiso + istu) ja se sujui vallan kivasti (pl. seisomisessa se kääntyi perään, kun kävelin ohi). Asennoissa pysymistä pitää siis vielä vahvistaa.

Ohjattu
Aika kivalla mallilla, ei tosin olla vielä kertaakaan tehty ihan kokonaista liikettä liikkuroituna. Jos tehdään useampi toisto putkeen, niin K alkaa helpommin arpomaan puolta tai tekee itse valinnan tai ajautuu keskikapulalle. Olen nyt alusta lähtien treenannut heit kolmella kipolla tai kapulalla, että oppii niihin. Pitää seuraavaksi testata voi-luokan mukainen ohjattu liikkuroituna.

Metallihyppy
Ihan ok, lähti sujumaan yllättävän hyvin. Estettä pitäisi vielä vahvistaa, että myös paluu tulee tehdä esteen kautta. Jos onnistuu heittämään kapulan suoraan, niin ongelmaa ei yleensä ole, mutta jos heitto menee vinoon, niin riski esteen kiertämiseen on vielä aika iso.

Tunnari
Haistelu on hyvällä mallilla nyt. Karma tekee nenäkosketuksen omaan kapulaan. Tällä viikolla aloitin noudon ottamisen mukaan liikkeeseen, ja sepäs ei olekaan ihan helppoa... Meinasin jo ahnehtia tämän kanssa, mutta nopeasti sain huomata, että tässä pitääkin aloittaa aika pienestä. Karmalle oli jo hankalaa ihan pelkästään se tunnarikapulan pitokin (ääks, mulla meinaa olla koira, joka puree kapulaa!). Pito alkaa nyt ehkä sujua, mutta vielä on vaikeata osata itse nostaa pieni kapula maasta. Oma ongelmansa on myös kapula suussa sivulletulo. Sivulletulo kapulan kanssahan oli vuosi sitten Karmalle melkein mahdottomuus, ja näköjään palattiin saman vanhan ongelman ääreen nyt kun kapulaksi vaihtui pieni tunnaripalikka. Treeni kuitenkin tuntuu etenevän, joten toivottavasti saadaan tästä myös jo pian valmis liike kasaan. Tosin pelottaa, että haistelu hajoaa nyt kun otettiin noutaminen mukaan kuvioon.

Luoksetulo
Voi miten vaikea voikaan stoppi olla Karmalle. Karman kanssa on kokeiltu useampaa erilaista taktiikkaa, mutta vähän nihkein tuloksin. Takapalkka (ja etupalkka) ei tunnu toimivan, vaan K jähmettyy. Jos heittää lelua, niin K laittaa silmät kiinni ja väistää, kun häntä niin ilkeästi viskotaan lentävillä esineillä. Jos juoksen karkuun (Heidin koulutuksessa tehty treeni), niin K ei lähde perään. Kaikkiaan olen kevään / kesän aikana saanut aikaiseksi koiran, joka mieluummin jähmii paikoillaan kuin tulee luokse... Ja sitten jos se tulee, niin tulee samantyyylisillä pompuilla kuin Valakin teki, jolloin on hankala stopata tehokkaasti. Viimeisimpänä on juoksutettu minun ja apparin väliä ja tässä on vihdoin päästy treenaamaan oikeasti pysäytyksiä ilman että into ja vauhti loppuu kokonaan. Ja kivoja stoppejakin on saatu aikaiseksi. Valmiiseen liikkeeseen tuntuu kuitenkin olevan vielä järjettömän pitkä matka.

Kaukot
Mitä tähän nyt sanoisi. Minun inhokkiliikkeeni, joten tyhmästi olen vitkutellut treenien kanssa. Seisominen on vaan pirun vaikea. Takajalat-paikoillaan -tekniikkaa yritetään. Tässäkin on kokeiltu eri tekniikoita, jotta saisin Karmalle kerrottua, mitä siltä haluan. Kevyt tai vähän voimakkaampikin kosketus takatassuihin ei tunnu toimivan tai aiheuttaa jopa väistöliikettä. Toimii, jos appari ottaa kunnolla kiinni ja painaa tassut lattiaa (jännästi tämä ei näytä sen sijaan haittaavan koiraa yhtään), mutta en usko, että koira tässä varsinaisesti oppii sitä, mitä haluaisin sen oppivan, kun appari tekee työn. "Estettä" (takatssujen edessä pidettävä kohde, esim. rima) Karma väistää myös. Nyt käytössä on kosketusalusta (ensin tasapainotyyny, nyt taiteltu käsipyyhe), jolle Karman tulisi itse ensin laittaa takatassut ja sitten voidaan treenata vaihtoja. Namiavuin (namit molemmissa käsissä, avokämmenillä, eli pitää luopua niistä) ja tassut alustalla on päästy tekemään ihan kivoja s-i-s -vaihtoja ihan lähietäisyydeltä. Tassut alustalle ei kuitenkaan suju aina kovin sutjakkaasti, vaan K mielellään koittaa ensin tarjota hirveästi kaikkea. s-m-s -vaihtoja ei olla viime aikoina oikeastaan edes tehty.
Huoh. Oikeasti, jos nämä kaukot saadaan joskus kuosiin, niin kehtaisi mennä kisoihinkin...

Ruutu
Paikka on hieman hukassa, joten se kaipaa vahvistamista. Lisäksi lopun seuraamisen tuloa pitäisi treenata, sitä on joskus kesällä tehty ihan pari kertaa, ja oli vähän vaikeata. Kun loppu saadaan erillisenä kuntoon, niin sitten pitää kokeilla kokonaista voi-ruutua.

Paikallamakuu
Ok. Tehtiin tällä viikolla ekaa kertaa 2min piilossa, ei ongelmia. Meinasi ehkä vähän ennakoida lopun ylösnousua, eli alkuun ja loppuun pitää muistaa kiinnittää riittävästi huomiota.

Evl-paikkis
Pitäisi treenata tätäkin, yhdistellä siis paloja toisiinsa. Toistaiseksi on aina tehty omaa juttua (pelkkää istumista tai makuuta) vaikka muut rivissä olisivatkin tehneet evl:n paikkiksen.

Kiertohyppynouto-hässäkkä
Vähän treenattu kiertoa kapulahäiriöillä. Lisää tätä treeniä ja mukaan myös hypyt. Haluan opettaa ensin pelkän kierron varmaksi ja vasta sitten aletaan rakentaa liikkeen lopun noutoa. Kierron jälkeisiä pysäytyksiä voisi kyllä jo treenata.

Eteenmeno / merkitön merkki
Testasin kerran tyhjällä ulkokentällä, muutoin ei olla tehty yhtään. Olisi kuitenkin varmasti hyvä alkaa treenata. Jos lähetin suorana perusasennossa seisten K lähti jonkin suuntaan ja alkoi bongailla erilaisia kohteita. Jos lähetin nometyyliin ohjaten K eteni täysin vaivatta sen vaaditun 10m. Ajatuksena minulla on, että voisin käyttää samaa eteen-käskyä kummassakin lajissa, vaikka tilanne ja lähetystapa onkin eri. Voisin kuvitella, että toko-eteenmenon saisi kuitenkin rakennettua samaan tapaa kuin nomepuolellakin alkuun tehtiin: motivoiden ja muistiharjoituksilla.

Hierontaa, ruokintaa, tulevaa...

Käytin muutama viikko sitten koirat uudella hierojalla. Karmalla oli kummatkin ranteet jäykkinä sekä selässä jumia, mutta nämä saatiin ihan hyvin hoidettua kuntoon. Valalla on selässä sitten vähän enemmänkin jumia. Valalla oli myös valeraskaus aluillaan ja se oli kerännyt kroppaansa jo kovin paljon nestettä. Nesteitä saatiin hoidon aikana liikkeelle ja kotiläksyksi meille tuli enemmän juomista, joten koirat ovat nyt sitten syöneet kuivanappulat vedessä turvotettuina. Lisäksi Vala on nyt valeraskauden aikana saanut c-vitamiinia sekä kummatkin koirat aloittivat myös b-vitamiinin kuurin (lihasten hyvinvointiin). 

Valalle olisi ollut hyväksi ottaa toinen hoitokerta jo parin viikon päähän edellisestä, mutta valeraskauden takia jouduttiin siirtämään pidemmälle. Ensi viikolla olisi sitten aika toiseen hierontaan. Onneksi ehditään vielä juuri ennen rallyn SM-kisoja, jotka ovat sitten viikon päästä lauantaina. Jalkojen lihakset Valalla olivat kuulemma ihan yllättävänkin hyvässä kunnossa, vaikka selässä on ongelmia.

Sain treenipaikat kummallekin koiralle tulevalle vuodelle (10/2016-9/2017) Tampereen seudun koirakerhon riveistä. Karma saa jatkaa 2-tokovalmennusryhmässä myös tulevan kauden. Valan kanssa puolestaan päästiin kuin päästiinkin rally-tokon valmennusryhmään. Rallyn ryhmäpaikka onkin sitten vähän jännää, kun laji on minulle kuitenkin yhä edelleen suhteellisen uusi. Tähän asti on menty aika puhtaasi tokopohjalta vaan, kisattu on ja treenattu tosi vähän. Huippukiva saada kuitenkin nyt treenipaikka tavoitteellisesta ryhmästä, koska seuraavaksi meidän täytyy Valan kanssa suunnata voi- ja mes-luokkia kohti ja niissä sitten on jo oikeasti opeteltavaa ja treenattavaa. Halua ja tahtoa olisi kuitenkin edetä lajissa. 

Ihana päästä myös nyt vuoden tauon jälkeen treenaamaan aktiivisesti Valan kanssa. Tosin tässäkin tapauksessa aktiivisesti saatanee Valan kohdalla tarkoittaa sitä, että isot treenit on ehkä vain sen yhden kerran viikossa ja kotona voidaan sitten puuhailla jotakin pientä. Ei liikaa treeniä, eikä liikaa paineita. Tavoitteena on nyt ennen kaikkea nauttia harrastamisesta.

Ilolla odotan tulevaa kautta :)

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Tolleri-NOME 2016

Lauantaina järjestettiin Jämsässä Novascotiannoutajat ry:n NOME-mestaruuskoe Jämsässä. Yllytettynä olin ilmoittanut Karman myös tähän kokeeseen... Ehdittiin edellisen koestartin jälkeen tehdä pari treeniä (markkeerauksia ja ohjausta, pääasiassa veteen) erilaisilla riistoilla. Nämä treenit sujuivat ihan hyvin, joten oli edellisen kokeen totaalisesta epäonnistumisesta huolimatta jotakuinkin levollinen olo lähteä tähän kokeeseen. Koira osaa, joten nyt pitää vaan itse antaa sille mahdollisuus näyttää se koetilanteessa. 

Johannes oli lupautunut talkoilemaan kokeeseen, joten me sitten vietettiinkin koko päivä koepaikalla. Herätyskello soi minulla aamulla klo 4.30, siitä tunnin päästä lähdettiin ajamaan ja takaisin kotosalla oltiin hieman ennen kahdeksaa illalla. Myös Vala oli mukana reissussa. Päivä olikin sille ilmeisen rankka, koska sen oli vaikea rauhoittua autossa, kun vaistosi, että nyt ollaan koepaikalla ja laukauksia kuului...tulipahan treenattua sillekin malttia ihan urakalla. Pissalenkeille ja jaloittelemaan se pääsi muutaman kerran, mutta muutoin sen tehtävänä oli vaan odotella. 

Meillä oli Karman kanssa starttinumerona 6., olimme aamupäiväryhmän toiseksi viimeinen koirakko. Kokeessa oli tosi kiva ilmapiiri, mikä helpotti kovasti omaa jännitystäkin (vaikka muutenkin sain kyllä haettua itselleni tähän päivää rennomman olon kuin parin viikon takaisessa kokeessa). 

Koe alkoi ykkösmarkkeerauksella järven suuntaisesti rantaletossa. Tähän ammuttiin laukaus. Karma malttoi hyvin paikallaan ja lähti kivalla innolla käskystä noutoon. Sillä meni hetki paikallistaa varis heinikosta, kun samalla järveltä puhaltava tuulenvire toi ohjaussorsan hajua sen nenään (hetken päästä selvisikin, että ohjausriista oli lähtenyt liikkeelle paikaltaan ja ajeltehti itse asiassa juuri koiraa kohti...). Karma empi ylösottoa ihan aavistuksen verran, mutta nosti kuitenkin ihan lopulta hyvin. Harmillisesti se kuitenkin pudotti variksen puolimatkassa ja jäi siihen tuumailemaan, ja oli jo kääntymässä pois linnulta, kun annoin uuden hae-käskyn. Tällä käskyllä K otti variksen taas hyvin ja toi minulle. Tuomari kommentoi tähän, että minun olisi pitänyt olla mieluummin hiljaa ja antaa koiran ratkaista tilanne sen pudotettua riistan, mutta en todellakaan tahtonut antaa Karmalle toistamiseen mahdollisuutta kieltäytyä noudosta koetilanteessa. Joten hyvä, että meni näin.

Markkeerauksen jälkeen siirryttiin hieman rantaa eteenpäin ja vuorossa oli ohjaustehtävä avoveteen. Meidän kohdalla tässä vaiheessa tosiaan sitten havaittiin, että ohjausriista ei olekaan paikallaan siinä, missä sen pitäisi olla, vaan se oli lähtenyt ajelehtimaan... tuomari käski siirtyä koiran kanssa toimitsijoiden teltan taakse odottelemaan siksi aikaa, kun sorsa käytiin asettamassa uudelleen paikoilleen. Ensin meinasi tulla itselle ahdistus odottamattomasta tilanteesta, mutta se meni ohi parissa sekunnissa ja totesin, että ok, me saatiin tähän nyt hyvä tuumaustauko edellisen ei ihan putkeen menneen noudon jälkeen ja nyt tästä jatketaan sitten iloisin mielin eteenpäin. 

Ohjausriistana ollut sorsa oli melko kaukana, n. 40 metrin päässä avovedessä (tässä kasvoi muutamia vesikasveja, joiden päälle sorsa oli asetettu). Ohjaukseen ammuttiin motivointilaukaus niin, että haulit ropisivat veden pintaan hiemna ennen sorsaa. Karma empi veteenmenoa paljon, ja kauhoi etutassuillaan vettä muuten rannalla seisten. Lopulta se kuitenkin lähti itsenäisesti (sanoin kerran eteen-käskyn, mutta pidin käden lähetysasennon koko sen ajan, kun koira empi) ja sen jälkeen se eteni uskomattoman hyvin sorsalle asti, kuunteli lähihakupilliä ja palautti riistan hyvin.

Ohjauksen jälkeen käännyttiin 180 astetta ympäri ja lähetettiin koira hakuun. Hakualueen etuosa oli lettoa ja sitten alkoi metsä. Kokonaisuudessaan hakualue oli hyvin leveä, järven suuntainen. Kun koira oli lähetetty hakuun, tuli ohjaajan lähteä pikkuhiljaa kävelemään rannan suuntaisesti eteenpäin. Tässä vaiheessa koira lähetettiin hakualueelle kahden riistan noutoa varten. Karma toi kaksi varista. 


Karma palauttaa kakkosmarkkeerauksen avoveteen heitettyä lokkia. Kuva (c) Virpi Laaksonen

Haun aikana oli siirrytty jo seuraavan tehtävän suorituspaikalla rannalla. Vuorossa oli kakkosmarkkeeraus. Ensimmäinen heitto (lokki) tuli pienen poukaman yli rantapusikon taakse veteen (ehkä 30m matka?), ammuttiin laukaus. Heiton jälkeen ampuja siirtyi koirakon toiselle puolen ja koirakko sai kääntyä 90 astetta kohti avovettä. Toinen heitto (lokki) tuli veneestä avoveteen n. 70-80 metrin päähän rannasta ja tähän siis ammuttiin myös laukaus. Koira piti lähettää noutamaan ensiksi tämä viimeisenä heitetty lokki. Karma lähti hyvin, enää ei tarvinnut empiä veteenmenoa, ja eteni varmasti lokille asti. Palautuksessa se harmillisesti ajautui sivuun ja pyrki nousemaan rantaan lähempänä ohjaustehtävän paikkaa, kohdassa, josta se oli siis jo aiemminkin tullut ylös. Huolimatta, että ekan noudon palautus oli hieman haasteellinen, K muisti todella hyvin myös ensimmäiseksi heitetyn markkeerauksen. Yritin saada sitä lähtemään veden kautta noutoon, mutta se kiersi mieluummin rannan kautta (kuten teki moni muukin koira). 


Karma palauttaa kakkosmarkkeerauksen ensimmäisenä heitettyä lokkia. Vaikka arvostelussa lukeekin, että puutteita riistankäsittelyssä, niin kyllä se ainakin osaa kantaa hyvällä otteella! Kuva (c) Virpi Laaksonen

Tämän jälkeen jatkettiin hakua ja nyt oltiin edetty rantaa taas sellaiseen kohtaan, että koiran pääsi lähettämään "uudesta" paikasta hakuun. Haku-alueella oli jäljellä vielä neljä riistaa, kani, varis, fasaani ja lokki. Karma löysi ensin kanin. Tämän jälkeen riistan löytäminen teetti sillä töitä. Kivasti se kuitenkin jaksoi tehdä töitä ja keskittyä tehtävään! Sattumalta polkua pitkin koepaikkaa kohti tuli metsästä ihmisiä juuri, kun Karma oli hakualueella ja kaukana minusta. Äkilliset äänet hetken häiritsivät ja niille oli pakko vähän haukahdella. Karma pääsi kuitenkin jopa yllättävän hyvin häiriöstä irti ja pystyi kehotuksesta tulemaan minua kohti ja jatkamaan hakutyötä. Lopulta Karma sai hausta ylös vielä yhden variksen, ja tämän jälkeen tuomari pyysi kytkemään koiran.


Koira hakualueella ja ohjaaja miettii kuumeisesti, että missähän se koiruus mahtaa siellä kulkea... Kuva (c) Virpi Laaksonen

Tässä vaiheessa hymyilytti jo, kun tiesi, että me päästiin tekemään kaikki tehtävät ja onnistuttiinkin niissä! Miinuksena kaikessa tekemisessä oli, että Karma pudotteli riistoja minun jalkojeni juureen. Liekö koetilanne sitten paineistaneen sitä sen verran, että ei pystynyt ihan loppuun asti tekemään. Tuomari myös kommentoi lopussa, että hänestä Karma on aika tiukassa hallinnassa minulla ja että ehkä hitusen rennompi tekeminen auttaisi myös palautusten ongelmassa. Voivoi... pedantille tokoihmisille tämä laji on niin vaikea. Kun nytkin minusta tuntui, että K ei siirtymissä ollut niin kuulolla kuin olisi voinut eikä seuraamispaikassakaan ollut kehumista. Mutta joka kerta, kun tätä lajia tekee ja varsinkin kun käy kokeissa, niin pääsee aina hippusen syvemmälle lajin saloihin ja käytäntöön, mikä on oleellista ja mikä ei. Ei me nomeharrastusta sittenkään lopeteta, vaikka viimeksi sitäkin vähän jo mietin ;)

Karma oli suorituksen aikana mukavan hiljainen ja pysyi laukauksissa tosi kiltisti paikoillaan. Se myös ylitti itsensä kokeen tehtävissä, sillä eihän me oltu ikinä ennen tehty noin pitkää vesiohjausta tai noin pitkää vesimarkkeerausta. Ei ole ihan kaikista reiluinta koiraa kohtaa mennä testaamaan uuden osaamista koetilanteeseen, mutta onneksi nämä kummatkin tehtävät olivat hyvin motivoituja. Tuomari sanoi alkupuhuttelussaan, että varsinkin pitkän markkeerauksen tehtävänä tässä kokeessa oli testata koiran itseluottamusta, että uskaltaako se yksinään edetä vedessä niin kauas.

Niin ja se tulos... ME SAATIIN ALO2! Kerrassaan huippufiilis! :) Tuomarihan oli muuten sama, joka oli Pirkan kokeessa pari viikkoa sitten. Meidän suorituksen lopuksi kun saatiin suullinen arvostelu ja juteltiin hetki, kysäisinkin, että muistaako hän meidät edellisestä kokeesta. Hyvin kuulemma muisti ja olimme molemmat iloisia, että me Karman kanssa olimme nyt tässä pisteessä.

Karman kummankin nomekokeen arvostelut on nyt päivitetty tuonne Karman omalle sivulle.


torstai 1. syyskuuta 2016

Nome-kokeessa

Lauantaina 27.8. osallistuimme Karman kanssa kummankin ensimmäiseen nome-b -kokeeseen. Ei edes jännittänyt niin kamalasti, tai ainakin niin kuvittelin. Fiilis oli ainakin itsellä hyvin erilainen kuin esim. tokokokeeseen mennessä, jolloin on helposti maha kipeänä ja polvet tutisee. Todennäköisesti vain huijasin itseäni, että ei jännitä. Koiraa en pystynyt huijaamaan, joten oikeasti meitä loppupeleissä jännitti molempia aika paljon.

Koe oli minusta aika kivanoloinen ja suoraviivainen. Ensin lyhyt seuruutus ensimmäiselle lähetyspaikalle. Siitä tuli kakkosmarkkeeraus, ensimmäinen heitto variksella metsänrajaan ja toinen heitto lokilla korkean kaislikon taakse avoveteen. Molemmat markkeerausheitot motivoitiin ensin sorsapillillä ja sitten laukauksella. Markkeeraustehtävän suorittamisen jälkeen käännyttiin, ammuttiin laukaus ja seurautettiin koiraa lyhyt matka rantaan, josta oli ohjaus sorsalle avoveteen (n. 20m). Tämän jälkeen siirryttiin hakuruutuun, jossa riistana oli kani, kaksi fasaania ja kolme lokkia. 

Karman ja minun suoritus loppui varsin lyhyeen. Markkeerauksessa K lähti ensin noutamaan lokkia, mutta pikkukoira jäikin sitten arpomaan kaislikkoon avoveden reunalle, eikä ilmeisesti uskaltanut edetä siitä veteen asti (en nähnyt itse tilannetta, eikä oikein tuomaritkaan, mutta sain onneksi veneessä olleelta heittäjältä kuvauksen tilanteesta). Tässä meni aika kauan aikaa, eikä K tämän jälkeen enää muistanut ensimmäistä markkeerausta, koska se lokki jäi kuitenkin painamaan selvästi sen mieleen. Päästiin kuitenkin vielä yrittämään ohjausta. Ekalla lähetyksellä K teki saman, minkä moni muukin ja alkoi siinöä 5-10 m päässä kääntyä sivuun (tässäkin Karmalla varmaan oli vieläkin mielessä se markkeerauslokki). Uusi lähetys, ja Karma eteni hyvin, vähän vinoon tosin. Lähihakupilliä se kuunteli ja saikin hajun riistasta.. Mutta samalla hetkellä Karma jäi myös kiini lumpeisiin, eikä päässytkään etenemään, mikä aiheutti sillä tässä jännässä tilanteessa jo niin paljon painetta, että se koki turvallisemmaksi palata takaisin minun luokseni rantaan. Tuomarin tulkinnan ja sääntöjen mukaan tämä oli riistasta kieltäytyminen, joten koe oli sitten siinä.

Harmi homma. Tehtävät olivat sellaisia, että ne olisivat hyvinkin olleet meille kyllä suoritettavissa, mutta tällä kertaa kävi näin. Yritetään ottaa opiksi ja hakea rennompaa asennetta ensi kerralle :) Karma tuntui seuruussakin aika tahmealta, mikä kyllä suorituspaikalla heti paljasti sen, että koira alkaa paineistua. Laukauksissa Karma oli kivasti, pysyi paikallaan ja oli äänettä (yllättävän moni koira hilasi takapuoltaan eteenpäin laukausten myötä jne.). Odottelupaikalla ennen suoritusvuoroa Karma meinasi vinkua, ja puutuin siihen varmaan liian voimakkaasti (tästä meinasi iskeä itselle paniikki, että nyt mulla on just sellainen huutava tolleri käsissäni...), joten tämäkin paineisti koiraa ihan turhaan.

Arvostelussa kehuttiin kyllä yhteistyötä ja koiran hallintaa.

Käytiin sitten sunnuntaina itsekseen tekemässä riistoilla samankaltaiset tehtävät kuin kokeessa oli. Varsinkin se ohjaus jäi minua harmittamaan tosi paljon, kun koira oli kuitenkin edennyt sinne riittävän matkan päähän tosi hyvin, Omissa treeneissä ei ollut ongelmia tehtävissä (pl. pudotti lokin kertaalleen sitä palauttaessaan), joten se on se koetilanne...

Ei tosin oltu ainoita. Meitä edeltäneiden kahden koiran suoritukset loppuivat markkeeraustehtävään riistasta kieltäytymisestä johtuen. Meinasi tulla jopa vähän hoppu meille siirtyä suorituspaikalle, kun vuorot menivätkin yhtäkkiä niin nopeasti eteenpäin.

Yhteen kokeeseen olen vielä ilmoittanut Karman tälle syksylle. Sen jälkeen vetäydytään sitten kotiin kasvamaan ja kasvattamaan henkistä kapasiteettia. Tai sitten keskitytään vain pelkästään siihen tokoon ;)

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Toko SM-kilpailut 2016

Lauantaina 23.7. kilpailtiin Laukaassa TOKO:n joukkue-suomenmestaruudesta. Karma ja minut oli valittu Tampereen seudun koirakerhon kakkosjoukkueeseen, avo-luokkaan. TamSKilla oli kisoissa kaksi täyttä joukkuetta, joten kaikkiaan meitä oli liikkeellä aika iso porukka. Päivä paikanpäällä oli pitkä, mutta sujui kuitenkin tosi mukavasti.


TamSK ry:n porukkaa (ihan kaikki joukkuelaiset eivät ole kuvassa). Kuvan nappasi Miinu Mäkelä.

Meidän piti alunperin Karman kanssa startata avoimen luokan 15., mutta poisjääntien jälkeen pääsimme paikkaoloon jo kahdentenatoista koirakkona, ja kun ensimmäisestä paikkisryhmästä pari koiraa suljettiin heti ulos kilpailusta, niin yksilöliikkeitä me pääsimme suorittamaan jo kymmenentenä koirakkona. Tämä sopi minulle tosi hyvin, ei tarvinnut turhan kauaa odotella omaa suoritusvuoroa, mutta ehti kuitenkin hyvin nähdä, miten kehät pyörivät.

Avoin luokka oli jaettu neljään osaan. Ensimmäisessä kehässä tehtiin paikallaistuminen. Toisessa kehässä vuorossa olivat kaukot, liikkeestä seisominen, seuraaminen ja luoksetulo. Kolmannessa kehässä tehtiin nouto, hyppy, liikkeestä istuminen ja merkin kierto. Neljännessä kehässä, joka oli fyysisesti sama kehä, kuin ykköskehä, käytiin tekemässä vielä ruutu. 

Avoin luokka tosiaan alkoi hyvin lupaavasti, kun ensimmäisestä paikallaoloryhmästä kaksi koiraa lähti rähisemään ja syntyi melkoinen yleinen härdelli, kun toinen näistä lähti vielä painattamaan ympäriinsä eikä antanut kiinni. Pikkuisen meinasi hirvittää mennä kehään, että tätäkö tämä nyt on sitten näissä isoissa kisoissa... 

Paikkaistuminen: 10. Me olimme sitten heti toisessa paikallaoloryhmässä, viimeisenä eli reunapaikalla. Meni sikäli tosi kivasti, että ei tullut meille pitkää odottelua kehässä, vaan liike alkoi melko pian siitä, kun meidät oli viimeisenä ohjattu kehään omalle paikalle. Eipä mennyt liikkeestä kauaa, kun Karman viereinen koira nousi ylös kipitti ohjaajansa luokse (onneksi tämä koira tosiaan meni viivasuoraa oman ohjaajan luo eikä edes vilkuillut muita koiria). Minua jännitti ihan kamalasti seistä siellä rivissä, polvet tutisi. Karma oli kuitenkin loppuun asti kuin tatti :)

Toista kehää saatiin odottaa jonkun aikaa. Oleiltiin siinä kehien reunalla odottelemassa, kun ei nyt kuitenkaan niin pitkä odotus ollut, että olisi kannattanut lähteä mihinkään kauemmas.

Kauko-ohjaus: 8. Karma tuli tosi hyvin kehään ja kaukojen alkuun. Harmillisesti tunsin kuitenkin heti jalkaani vasten, että se valahti lonkka-asentoon maanmenossa. Lonkalta on aina tosi vaikea nousta ylös istumaan. Ihme ja kumma kuitenkin, ekassa vaihdossa K nousi todella hyvin (jee, treenit on tuottaneet tulosta!), hyvin maahan, mutta seuraavassa istumaannousussa Karma sitten pomppasi vähän reilummin ylös ja tuli eteenpäin. Tajusin itse antaneeni liian voimakkaan käsimerkin istumiseen (pelkäsin, että se ei nousisi..). Maahan hyvin, loppu ok, vähän tökkäsi kuonolla käteen lopun pa:ssa.

Liikkeestä seisominen: 8. Karma ennakoi lopun pa:n. Stoppi varmaan ihan ok.

Seuraaminen: 8. Teki vinoja perusasentoja, askeleet taaksepäin aika rumasti pomppien. Muuten jaksoi huippuhyvin tehdä extrapitkän seuruukaavion, kun liikkuri sekosi meidän kohdalla ilmeisesti aika hyvin ja pyöritti sitten ylimääräisiä kierroksia kehässä... tuomarikin kehui koiran kestoa :)

Luoksetulo: 9. Törmäsi vähän lopussa. 

Toisesta kehästä piti siirtyä melkolailla suoraan kolmanteen kehään. Sai kyllä palkata koiran välissä. Leikittiin Karman kanssa lyhyesti (palkkasin kaikkien kehien jälkeen ensisijaisesti lelupalkalla) ja sitten siirryttiin jatkamaan seuraavaan kehään.

Nouto: 9,5. Onnistuin heittämään kapulan niin, että se jäi pystyyn laipalleen. Pienen hetken K sitä ihmetteli, mutta nosti kapulan sitten tosi nätisti. 

Estehyppy: 8. Törmäsi rumasti lopussa minuun. Liikeeseen siirtymässä oli säätöä, oli vähän haastetta saada K suoraan perusasentoon.

Liikkeestä istuminen: 9. JEE, me onnistuttiin istumisess kisatilanteessa!!! Varmaan vähän hidas istuminen, siitä ehkä pistevähennys?

Merkin kierto: 9. Tässäkin törmäsi tulleessan sivulle.

Viimeistä kehää pitikin sitten odotella pidemmän aikaa. Siellä kun tuomari ja muut pitivät ruokatauon, kun olivat saaneet kaikki paikkikset hoidettua. Vein Karman häkkiin ja lähdettiin sitten yhdessä parin muun kanssa myös käymään syömässä. 

Viimeiseen kehään mennessä Karmasta näki selvästi, että se oli jo väsynyt ja alkoi tuntua tahmealta, kun herättelin sitä kehän reunalla.

Ruutu: 9. Kehä oli mukavan helposti rakennettu, sisääntulo oli kohtisuoraan ruutua kohti, joten koiran pystyi valmistelemaan jo kehän reunalla ja siitä oli kiva siirtyä aloituspaikkaan. Karma stoppasi vähän laiskasti ruudussa, ja seisoessaan kääntyi ensin katsomaan jotakin viereisessä kehässä tapahtuvaa, joten jouduin odottamaan hiukan aiottua pidempään maahan-käskyn antamista. Olen oikeasti tyytyväinen itseeni, että maltoin olla tässä rauhassa ja odottaa sen pari sekuntia pidempään, että koira katsoi taas minuun päin ja antaa sitten käskyn, jolloin Karma noudatti sitä heti (jos olisin hosunut, niin olisi varmaan tarvittu kaksi käskyä maaha, kun koira ei olisi ollut ensimmäisessä kuulolla). 

Kokonaisvaikutus: 9. Kokonaisvaikutuksen pisteet: kehät 1/4 (tuomari Tiina Laakko): 9,5, kehä 2 (tuomari Riitta Räsänen): 8,5 ja kehä 3 (tuomari Marko Puranen): 9.

Käytännössä siis kaikissa liikkeissä pistevähennykset tulivat niistä perusasennoista. Olen nyt kesän aikana yrittänyt korjata törmäämisongelmaa laatikolla/alustalla (alunperin sivulletulon on K:lle opetettu laatikonpäällä pyörähtämällä). Treeneissä tämä on tuntunut toimivan, mutta ei vielä ainakaan kantanut kisoihin asti. Lisäksi huomasin tässä viikolla, että olen oikeasti myös tällä treenillä ilmeisesti onnistunut aiheuttamaan uutena ongelmana vinoja perusasentoja. Karma meinaa heittää pyllyä minun taakseni, mikä oletettavasti johtuu nyt liian voimakkaasta ajatuksesta kiepsahtaa sivulle... Tätä täytyy nyt tuumailla, että miten lähden näitä ongelmia työstämään.

Olen kuitenkin oikeasti nyt ihan huipputyytyväinen, me pystyimme tekemään kisoissa ehjän suorituksen ja tekemään kaikki liikkeet sillä tasolla, millä me nyt olemme! Iso onnistuminen isoissa kisoissa :)

Loppupäivä sitten oltiin ja odoteltiin. Käytiin vähän kävelyllä ja Karma sai shoppailla itselleen uuden lelun palkaksi päivän työstä. 

Yhteensä Karmalle ja minulle 281 pistettä, AVO1-tulos. Sijoituimme avo-luokassa sijalle 11./72. TamSK ry:n 2-joukkuen oli SM-joukkuekisassa sijalla 6./43. (joukkueessa meidän lisäksi Pia & Skye, Piritta & Jedi, Maiju & Kiva, Sari & Stikkan ja Maiju & Ihme). Hyvä me! :) TamSKin ykkösjoukkuekin sijoittui 11.


lauantai 18. kesäkuuta 2016

Karman alkuvuoden tokotreenit

Kisakäyntien päviityksiä lukuunottamatta blogi laahaa aikalailla jälkijunassa. Muistaakseni aloin suunnitella tämän tekstin kirjoittamista maaliskuun tienoilla, mutta jotenkin nyt havahdun siihen, että nyt on jo kesäkuu ja treenikuulumiset on yhä päivittämättä...

Helmikuun alussa nuorten koirien rinkiä oli kouluttamassa Jessica Svanljung. Koulutus oli TamSKin hallilla, joten paikka oli meille hyvin tuttu. Me treenattiin ensimmäiseksi jääviä, joissa ongelmana oli, että Karma valitsee väärän asennon. Näytettiin pätkä tekemistä liikkuroituna ja J oli heti sitä mieltä, että ongelma lähtee jo itse liikkeeseen tulosta. Karma ei keskity siirtymässä, ei liikkeen valmistelussa eikä liikkeen alussa kunnolla --> fokus tekemiseen on hävinnyt, koira ei ole kuulolla, ja tekee siksi vääriä asentoja. Näinpä tässä treenissä päädyttiin siis treenaamaan liikkeen alkua ja valmistelua. Olin itse kuvitellut siirtymien olevan ihan hyvässä kunnossa ja Karman olevan niissä hyvin kuulolla, mutta eipäs sitten taidettukaan olla niin hyvällä tasolla kuin luulin. Jääviä itsessää J suositteli tässä vaiheessa treenattavan niin, että ohjaaja peruuttaa ja koira kulkee edessä kirsu kohti ohjaajaa, koska tällöin pystyy itse (myös yksin treenatessa) näkemään kaiken ja reagoimaan koiran toimintaan heti.

Toisena juttuna Jessican koulutuksessa katsottiin kaukoja, joissa isona ongelmana oli Karman jumittaminen ja tekniikan hajoaminen varsinkin i-m -vaihdossa (K menee maahan lonkalle, vetää toisen etutassun allensa, painaa pään maahan jne., eikä näistä asennoista enää nouse istumaan). Tässäkin ongelmana näytti oikeastaan olevan keskittyminen ja ympäristön häiriöt ---> avainsanana korjaukseen on kontakti. Jessican kanssa lähdettiin työstämään tästä sivupalkkojen kautta (kaksi namikippoa koiran kummallakin puoella) sekä myös etupalkalla (namikippo koiran ja ohjaajan välissä, tai ohjaajan takana). Tämä tuntui hetken aikaa ihan toimivalta ratkaisulta, mutta myöhemmin keväällä sain Karman jumittamaan kippoihin, minkä seurauksena luovuin kippojen käytöstä ainakin toistaiseksi. Ehkä näihin palataan kuitenkin vielä myöhemmin.

Jessican koulutuksessa meidän osuus oli kaikkiaan aikalailla teemalola "back to basics".

Huhtikuun alkupuolella olisi ollut samalle päivälle tarjolla kaksi koulutusta (tosi harmillista, että osuivat samalle päivälle nämä). Valinta osui Heidi Pesosen koulutukseen nuorten koirien ringin kanssa, ihan jo siitäkin syystä, että Heidi oli minulle kouluttajana ihan uusi tuttavuus, mutta olin kuullut hänestä paljon hyvää. Paikkana oli tällä kertaa Ylökk:in halli, jossa Karma ei ollutkaan tätä ennen käynyt. Karmalla oli juoksut, joten hallin sääntöjen mukaisesti treenattiin housut jalassa, mikä varsinkin alkuun vähän häiritsi Karmaa itseään. Kivasti päästtin kuitenkin yli housujen aiheuttamasta häiriöstä ja pystyttiin treenamaan ihan kunnolla.

Meidän päivän teemana oli kuuteleminen. Karma saattaa tuntua olevan kuulolla ja näyttää fokusoivan tulevaan tehtävän, mutta lähteekin sitten käskyllä suorittamaan jotakin muuta, eism. ruutuun menossa se kyllä bongaa ruudun liikkeen valmistelussa, mutta lähetyskäskyllä saattaakin lähteä katsomaan kentällä olevaa toista merkkiä, hyppyestettä jne. Heidin kommentti tähän (nähtyään pätkän meidän tekemistä) oli, että nyt Karma selvästi itse valitsee, mitä se haluaa tehdä ja minä olen sallinut sen tehdä tämän valinnan. Karma on myös koira, joka jää helposti toistamaan samaa asiaa (virhettä) uudestaan ja uudestaan, jos sen yrittää saadan vain uudella käskyllä korjaamaan asian. 

 Treenattiin kuuntelua mm. merkin kierrossa, ruudussa ja noutamisessa (en halunnut juoksujen ja juoksuhousujen takia tehdä mitään tarkkaa istumista tai maahanmenoa vaativaa). Heidi ohjasi minua treenin läpi kertoen, mitä tehdä milloinkin, miten reagoida koiran toimintaa, mihin pitäisi puuttua, mistä erityisesti kehua. Jos Karma ei liikkeen valmistelun jälkeen lähde käskyllä suorittamaan oikeata tehtävää, se saatetaan tekemään pyydetty tehtävä (tästä ei kehuta, koska koira ei tehnyt itse työtä!) ja sitten tehdään alkuperäisesti pyydetty tehtävä uudestaan. Tässä kuitenkin pitää olla sen suhteen tarkkana, että koiraa pääsee palkkaamaan riittävän paljon, jotta motivaatio säilyy. Tehtäviä täytyy siis tarvittaessa myös helpottaa esim. välimatkaa lyhentämälä. Onnistumisista kunnon palkka! Vaikka Karma onkin välillä aika herkkis, se myös kestää oikeasti aika paljon (kunhan ohjaaja vaan on reilu ja muistaa palkata oikeasti kunnolla). 

Päällimmäisenä oppina koulutuksesta jäi käteen, että treenejä Karman kanssa olisi syytä kiristää. En voi tarjoamisen varjolla antaa koiran itse valita, mitä se tekee. Kuitenkin pitää aina ja koko ajan tarkkailla fiilistä! Jos fiilis laskee, pitää heti pysähtyä miettimään, mitä on tekemässä ja mihin suuntaan edetään.

Viikottaiset tokotreenit meillä on aina keskiiviikkoisin valkkuryhmän kanssa. Toukokuun alusta alkoi taas kesäkausi, joten tällä hetkellä treenailemme ulkona milloin missäkin. Tosi hyvä juttu päästä hyödyntämään erilaisten paikkojen häiriöitä. Lisäksi tarjolla on säännööllisen epäsäännöllisesti kimppatreenejä nuorten koirien ringin kanssa sekä nyt alkukesän ajan on myös treenejä TamSKin SM-joukkuelaisten kanssa.

Viime viikon lauantaina treenattiinkin joukkuelaisten kanssa Maiju Ojamiehen koutsaamana. Minä ehdin käydä paikalla vain aika pikaisesti, mutta päästiin kuitenkin kivasti tekemään, kiitos joustosta! Katsottiin Maijun kanssa vasemmalle käännöksiä, joissa Karma meinaa helposti istua (tai niiata). Nyt olisi sitten minulla opettelussa askelkuviot tähän... ei vaan ole ihan helppoa! Tosi paljon kuitenkin on vaikutusta sillä, miten minä kävelen. Tämän viikon keskiviikon valkkutokossa Sanna ottikin näitä käännöksiä myös videolle, joita sitten myös analysoitiin.




sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Karman kisaviikonloppu

Eilen lauantaina järjestettiin Pirkan Nuuskujen tämän vuoden toko-koe, joka oli samalla yhdistyksen mestaruuskoe sekä samassa yhteydessä kisattiin lisäksi myös Novascotiannoutajat ry:n mestaruudesta. Hääräsin avustavasti mukana järjestelyissä, kisasin Karman kanssa avo-luokassa, ja olin Valan kanssa häiriökoirana voi-luokan paikallamakuussa.

Vala on satunnaisesti treenannut vähän tokojuttujakin kevään aikana, ja minulle meinasi jo ihan tulla fiilis aloittaa sen kanssa treenaminen myös kisoja silmälläpitäen. Eilen päästiin kyllä takaisin maanpinnalle ja vanhan ongelman pariin... heti, kun astuimme Valan kanssa kisakehään, yhteys meidän välillä muuttui hyvin katkonaiseksi (jollei nyt ihan kokonaan hävinnyt). Tekeminen oli tahmeata ja heti paikallaolon jälkeen Vala oli jo vapauttamassa itse itseään lähteäkseen pois kehästä.. huoh. Rally tuntuu sujuvan paljon paremmin (vaikka tosi vähän onkin treenattu). 

Tuomari kysyi avo-luokan aluksi, että halutaanko jakaa liikkeet kahteen osaan (ylemmistä luokista oli jäänyt osallistujia pois, joten kisa-aikataulussa oli pelivaraa). Suurin osa kisaajista toivoi jakoa, joten näin tehtiin. Mina ja Karma kisasimme luokan ensimmäisinä. Ensimmäinen kehä oli aika tahmea, ei oltu ihan hereillä kumpikaan (tai rehellisesti, minulla oli hirveä pissahätä... ). Toinen kehä meni paljon paremmin. Lopun paikallaistumisessa Karma alkoi selvästi olla jo väsynyt.

Luoksetulo: 9½. Törmäsi/pomppasi käteen sivulletullessa.

Liikkeestä seisominen: 0. Teki istumisen

Merkin kiertäminen: 0. Ei löytänyt merkkiä... Sen sijaan kehän ulkopuolella ollut avoin hyppyeste olisi ollut kiinnostava kohde.

Estehyppy: 9½. Tässäkin törmäsi käteen sivulletullessa.

Seuraaminen: 8. Vähän seilasi liikkeessä ja yhdessä kohtaa oli jäämässä seisomaan, joten annoin ylimääräisen käskyn. Askeleet taaksepäin (2 askelta) eivät olleet kovin kauniit, mutta kuitenkin paremmat, mitä odotin.

---

Ruutu: 10

Liikkestä maahanmeno: 10

Nouto: 9½. Vähän vajaa/vino pa.

Kauko-ohjaus: 10

---

Paikallaistuminen: 10

Kokonaisvaikutus:

Yhteensä 246 p., AVO2-tulos, sijoitus 2/5, tuomarina Riitta Räsänen. Saatiin oikeasti hirmuisen hyviä pisteitä, ja varsinkin tuossa tokassa kehässä oli tosi hyvä fiilis siitä, että nyt näytetään, mitä me osataan. Vielä kun saadan nuo pelkät nollat muutettua sellaisiksi, että niissä on ykkönen edessä, niin hyvä on ;)

Avoimen luokan voitti ykköstuloksella Karman Kössi-serkku (SV Tahtoo Toimia), josta tuli myös Nuuskujen tokomestari. Alokasluokan puolestaan ykköstuloksella voitti myös Karman serkku Vilppu (SV Tuulta Päin), josta tuli Novascotiannoutajien toko-tulokas. Onnea pojat ohjaajineen! :)

Hieman aiemmin tällä viikolla tuli tieto, että Karma valittiin TamSK ry:n tokon SM-kisojen kakkosjoukkueeseen avo-luokkaan :) Toivottavasti sekä ykkös- että kakkosjoukkue pääsevät osallistumaan.

Tänään sunnuntaina Karman viikonloppuohjelmassa oli keikka Jämsään, Himokselle, ryhmänäyttelyyn. Arvioksi saatiin EH KÄK2, mihin olen vallan tyytyväinen. Tuomarina oli puolalainen Malgorzata Wieremiejczyk-Wierzchowska. 
Arvostelu: "Very feminine. Feminine head, but littlebit light. Good neck & topline. Not enough forechest & angulations in front. Good ribcage. Very narrow rear legs. Short steps in movement."


torstai 12. toukokuuta 2016

Rally-tokokilpailu 7.5.2016

Viime lauantaina päästiin kuin päästiinkin starttaamaan rally-kisoissa Valan kanssa. Laskeskelin alunperin, että Vala pitäisi juoksut ennen näitä kisoja, huhtikuun aikana. Juoksuja ei sitten vaan kuulunut, ei millään, joten aloin valmistautua ajatukseen, ettei me näihin kisoihin sitten päästäkään. Viimeiseen asti tsekkailin takapuolta, mutta eipä tuo sitten vaan ole vieläkään juoksuja aloittanut! Oli pakko vielä kisapaikallakin varmistaa tilanne, ennen kuin kävin ilmoittautumassa, ettei vaan kävisi nolosti.

Rata oli melko lyhyt ja helppo hahmottaa. Se ei kuitenkaan tarkoittanut helppoa rataa sinänsä, sillä alku oli jo aika haastava: juoksu, normaalivauhti, este, liikkeestä maahan. Rataantutustumisessa tajusin, että este on meidän osaamistasolle aika vaikeassa paikassa. Se oli sijoitettu melko sivuun kulkulinjasta, ja oli vielä siivekkeellinen aksahyppy, niin siinäpä haastetta. Eihän me olla irtoamisia harjoiteltu juuri lainkaan! Hups! Esteestä piti saada vielä koira nopeasti koottua seuruuseen ja liikkeestä maahanmenoon...

Aika hyvin me kuitenkin pärjäsimme, tuloksena 99 p. ja sijoituksena luokan toinen. Tuomarin kommenttina paperissa lukee "taitava koirakko". -1 p. OV lähti sitten juurikin siitä hyppyesteestä. Ei kuitenkaan sen enempää, joten olen taas kovin tyytyväinen!

Alla video, Elisa Kihlman ehti napata tallenteen meidän ratasuorituksesta. Iso kiitos! :) (youtube ikävästi vielä vähän taisi kyllä huonontaa laatua..)




Sivuhuomautauksena kerrottakoon, että mielenkiinnosta laitoin itselleni sykevyön näihin kisoihin. Jännitti taas ihan hirveästi, vaikka oikeasti ei kyllä ollut mitään syytä. Hetki ennen kehään astumista vilkaisin ranneekkeesta sykelukemaa, ja se näytti silloin 136. Myöhemmin katselin tietokoneelta tarkemmin lukuja, ja maksimisyke suorituksen aikana (ehkä ihan siinä alussa) oli 161. Että kyllä vain, "vähän" jännitti tämäkin suoritus... oppiikohan sitä milloinkaan rentoutumaan?

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Pääsiäisen rallykisat

Pääsiäislauantaina osallistuin Valan kanssa jälleen kotiseuran rally-tuplakisoihin. Nyt vuorossa oli ensimmäisen AVO-luokan startit.

Osallistuin edellisellä viikolla yhteen ratatreeniin, jossa päästiin vähän vielä viilaamaan pikkujuttuja ja testaamaan asioita. Selväksi tuli ainakin, että hosumisella jo hoppuiluilla me ei tässä lajissa pitkälle pötkitä. Ja oikeasti, tästä havainnosta oli todella hyötyä kisoissa! Maltoin olla panikoimatta, muistin hengittää ja pystyimme Valan kanssa etenemään radat läpi sujuvasti. Hirveän helposti alan itse radalla jo tähyillä seuraavaa ja sitä seuraavaa kylttiä sekä miettiä niiden suorittamista, ja tässä vaiheessa onkin sitten jo koko pakka jo levällään ja tulee tehtyä virheitä, koska ajatus ei ole enää mukana nykyhetkessä ja siinä, mitä ollaan parhaillaan tekemässä.

Ensimmäiseltä radalta otin hylkäyksen, kun ratasuorituksen jälkeen mitään ajattelematta kytkin Valan normaalisti hihnaan sen puolikuristavaan pantaan. Hupsheijaa. Tuomarikin oli mielettömän pahoillaan tästä. Tehtiin kuulemma virheetön ratasuoritus. Paperiin kirjattin arvosteluksi: "Upea suoritus, upeaa yhteistyötä, erinom. ohjaus". Tästä hyvästä meille ojennettiin kuitenkin tuomarin palkinto, mikä vähän lievensi minun ketutustani.

Ja kisan jälkeen läksin sitten pantakaupoille. Pakko se on jatkoa varten hankkia sellainen panta, jonka kanssa ei voi tehdä enää vastaavia idioottivirheitä.

Voi myös rehellisesti kertoa, että toisella radalla keskittyin lopussa todella huolellisesti koiran kytkemiseen, että hihna meni kiinni siihen lenksuun, ettei panta "kurista" koiraa (Valan puolikurkkari ei nyt toki muutenkaan kurista koiraa, edes siinä tiukimmassa asennossa :) Se on vaan laiskan ihmisen panta, joka on ihanan helppo sujauttuaa koiralle.)

Tokalla radalla tehtiin myös virheetön suoritus, eli tulokseksi kirjattiin täydet sata pistettä. Tällä radalla sijoituimme myös ensimmäiseksi.

Ekan radan loppu tuli myös videolle. Katselin sitä vähän ihmeissäni jälkeenpäin. Näytettiinkö me oikeasti noin hyviltä? Minulla oli edelleen vähän sellainen olo, että seuruu (varsinkin spiraalit ja pujottelut) oli tahmeata ja V oli huono... hitot, koirahan tekee tässä ihan älyttömän hyvin!

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Alkuvuoden nomet

Syytetään ennen kaikkea minun työtäni ja sen alkuvuoteen painottuvaa luonnetta, että blogi on tosiaankin viettänyt, muutamaa tulosraportointia lukuunottamatta, todellista hiljaiseloa. Tässä tekstissä on tarkoitus olla koottuna alkuvuoden nometreenailujuttuja.

Tammikuussa treffattiin Karman sisarusten kanssa ja meitä oli jälleen koutsaamassa Rasmus-iskän omistaja Päivikki. Oli järkyttävä pakkaskeli, minä en itse yhtään kestä tuollaista, kun sormet ja varpaat on heti ihan umpijäässä ja tunto häviää.. Karman kanssa katsottiin linjaa, koska minulla oli kovasti fiilis, että koira ei osaa mitään, ei tajua mitään, enkä minä osaa yhtään kertoa sille, mitä siltä odotan. Tehtiin lumisella pellolla helpohkoja linjoja tyhjien alueiden yli + muutamissa kohdin koiran piti ylittää ristikkäin kulkeva polku. Karppahan näytti vallankin osaavan, keskittyi kivasti ja teki pidempiä linjoja, kuin mitän olin sen kanssa siihen mennessä edes uskalatanutkaan kokeilla (epäonnistumisen pelossa kun ei oltu tehty sitten juuri mitään...).


Koda, Karma, Ahti, Rico, Tarmo & Leo.
Kaikki "pennut" koossa :)

Linjatreenejä on jatkettu itsenäisesti. Kylläkin melko harvakseltaan treenaillen, pakko myöntää. On tehty pidempiä linjoja järven jäällä, vieden damit takakautta, jolloin koira menee aina linjaa tyhjän alueen yli. Nyt voidaan jo oikeasti puhua useiden kymmenien metrien linjoista (meille/minulle jo varsin iso askel!). Itsekseen treenailleen minulla on ollut aina molemmat koirat mukana. Viimeisimmällä kerralla oli aika yllätys huomata, että K meni n. 60-70 m linja kuin vettä vaan, mutta Valalta jäi tämä tehtävä suorittamatta, sillä ei ollut mitään käryäkään siitä, että pitäisi edetä suoraan eteenpäin eikä luottoa siihen, että sieltä se noutoesine löytyy. Damit vielä oli viety yhdessä koirien kanssa (kävelin samalla lämppälenkkiä jäällä), tauko linjalle lähetykseen oli kyllä aika pitkä (piti väistellä yhtä irtokoiraa yms.), mutta olin jättänyt damit pystyyn hankeen, joten ne olivat kyllä ihan selvästi näkyvissä. Valan kanssa käveltiin sitten lopulta yhdessä suoraa linjaa katsomaan se dami, käveltiin takaisin ja sitten lähetin koiran noutoon. Sen se sentään osasi.

Lisäksi on tehty kellotauluharjoitusta lyhyillä matkoilla. Näissä kaikissa omissa treeneissä Karmalla on ollut minusta tosi kiva ilme, se keskittyy ja sillä on nyt selvästi ajatus eteenpäin menosta. Tykkään! 
Treeneissä minulla on myös ollut mukana selvästi kaksi aikuista järkevää koiraa. Kumpikin koira voi olla ilman hihnaa. Kutsun jomman kumman tekemään minun kanssani töitä ja toisen tehtävä on sitten odotella paikoillaan rauhassa sillä välin. Ja tämähän toimii oikeasti, ihan älyttömän kivaa ja helppoa! Tehtiin kerran jopa "parihakua", kun laiskana en jaksanut käydä itse keräämässä dameja pois, vaan lähetin koirat sitten vuorotellen noutoon... kumpikin lähti omalla luvallaan ja jäi toinen pysyi nätisti odottamassa sillä välin, eikä mistään kuulunut pienintäkään piippausta. Ihanaa, kun arki toimii hyvin kahden koiran kanssa :)

Kuumenemisesta on kuitenkin pakko mainita, että muissa tilanteissa Valasta näkyy helposti kierrosten nousua ja sen on välillä vaikeahko rauhoittua (kun kyse siis noutohommista). Esim. parilla metsälenkillä sillä on mennyt kuppi nurin, kun on päässyt tekemään yhden noudon, ts. loppulenkin aikana se vaan kyttää minua. Karma taas vastaavassa tilanteessa tekee sen yhden noudon ja pystyy sen jälkeen jatkamaan lenkkiä eteenpäin rennon oloisena tavalliseen tapaan. 



Viime viikonloppuna oltiin Nuuskujen tokokouluttajaporukalla Susanna Salosen nomekoulutuksessa. Osallistuin Karmalla. Vala oli myös mukana ja sai pönöttää välillä Johanneksen kanssa pellon laidalla ihan vaan katselemassa. Tehtiin ohjausharjoituksia sekä vähän markkeerausta ja "metsästystä" (lähihakua). Minulle tämä koulutus avasi paljon silmiä ja tarjosi uutta. En tokikaan ole juuri ulkopuolisissa nomekoulutuksissa käynytkään, mutta esim. muutamista kuunteluoppilaana käydyistä on vähän jäänyt sellainen fiilis, että koulutukset eivät ole yhtään minun tasolleni eikä niistä siten ehkä saa kovin järkeviä juttuja irtikään. Tässä koulutuksessa osallistujina oli pari osaavaa koirakkoa ja sitten meitä oli neljä tasolla "taipparit läpi - alo".



Sain lisää eväitä ohjausten treenaamiseen, maaston hyödyntämiseen, omien käsien käyttöön, häiriöiden rakentamiseen, harjoitusten tason miettimiseen, tavoitteiden asettamiseen koiran toiminnalle... aika paljon kaikkea! Nome on kuitenkin itselle sen verran vieras laji, että selvästi tarvitsin myös ihan peruskoirankoulutusjuttujen läpikäymistä. Tästähän meinasi vallan puskea treeni-intoa... kirjoitin muistiinpanojakin vihkoon tästä koulutuksesta useamman sivun verran!

Karma oli aika hyvä, kun oikeasti miettii meidän tasoa. Tutustuttiin nyt ekaa kertaa oikeastaan kunnolla taakselähetykseen ja ohjauksen sivusuuntiin sekä kokeiltiin taas astetta vaativampia linjoja (esim. ojan ylitys, ojan ylitys vinottain). Ai hitsi, pikkukoirahan saattais osata vaikka mitä, jos sen kanssa treenaisi!




Karppakoira näytelmässä

N. 1,5h ajomatkaa suuntaansa, suolainen osallistumismaksu järkyttävän ahdas ja kuuma halli, postimerkin kokoinen esiitymiskehä, jossa liukas lattia... ja sitten tuomari toteaa, että koira on suunnilleen ruma kuin saapas. Voi että kun oli kiva lauantaipäivä, olisi sitä voinut jotakin muutakin ajallansa tehdä... Onneksi sunnuntaina pääsi vastapainoksi varsin antoisaan nomekoulutukseen, ettei mennyt koko viikonloppu hukkaan :)



Jämijärvi 19.3.2016
"Hintelä, hieman korkeajalkainen, lyhytrunkoinen narttu. Pieni pää, melko isot pyöreät silmät. Pysty lapa ja olkavarsi. Kovin tyhjä eturinta, rintakehän tulisi olla syvempi. Hieman takakorkea. Riittävästi kulmautuneet takaraajat. Karva melko lyhyttä mutta oikealaatuista. Puhdas kirkkaanpunainen väri. Sievät valkoiset merkit. Hyvin opetettu."
KÄY-T, tuomari Paula Heikkinen-Lehkonen

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

"Ja voittoon tänään kaasutti tolleri!"

Eilen lauantaina kisattiin jälleen TamSKin rallykisoissa Valan kanssa. Viime kisastartin jälkeen on käyty treenaamassa tasan yhden kerran, ja silloinkin tehtiin vaan pikkuisen pujottelua yms. Eipä tuo haitannut, luotin kyllä, että Vala osaa. Ja oikeasti, olisi ehkä vähän hävettänyt, jos alle vuosi sitten TVA-arvon saavuttanut koira ei muka yhtäkkiä olisikaan osannut seurata...

Lähdin kisapaikalle ajoissa, koska päätin käydä Valan kanssa siellä lenkillä. Koe olikin sitten aika lailla myöhässä... ehdin tehdä 40 min lenkin ja sen jälkeen hallille palatessani alo-luokan ykkösryhmä oli vasta aloittamassa rataantutustumista! Alossa oli osallistujia 31 kpl, joten luokka oli aikataulullisesti jaettu kahteen ryhmään, ja me olimme siinä kakkosryhmässä aika loppupäässä. Minulle siis jäi tosi paljon aikaa seurailla muiden suorituksia ja opetella samalla rataa.

Edelleen tuntui aika paljon siltä, että olen vielä kovin pihalla rallyn käytännöistä, mutta ehkäpä tämän lajin sääntömaailmaan alkaisi vähitellen päästä syvemmälle mukaan. Tällä kertaa rataan sisältyi juoksuosuus, ja juoksussa tehtävä pujottelu, mikä oli minulle aika painajainen. Vala on tosi huono juoksuseuruussa (jätättää, ei käänny kunnolla). Nytkin radalla törmäsimme toisiimme pariin kertaan. Ihan pienesti kyllä, mutta sen verran kuitenkin, että minua ärsytti hirveästi ja koira tuntui siinä pujottelussa hirveän jähmeältä. Muuten rata meni aika kivan rennosti, ja sen juoksuosuuden jälkeenkin sain koottua paketin kasaan ja loppu oli kivaa. 

Juoksun ongelmat saattavat kuitenkin olla minun mielessäni vähän kohtuuttoman suuria, kun tuomari tuntui kuitenkin kovasti tykkäävän, ja kirjoitti arvostelulappuun yleisiksi kommenteiksi "Hyvä juoksu. Kaunista ja sujuvaa menoa." Olin aidosti yllättynyt, että tuloslistaan ilmestyi meidän nimien perään täydet 100 pistettä! En olisi uskonut! Mutta kyllä se hyvä tekemisen fiilis ja rentous kantaa eteenpäin :) Nyt oli huippukiva kisata Valan kanssa, tältä sen tekemisen pitäisi aina tuntua. 

Kolme koiraa saavutti alo-luokassa 100 pistettä, ja Valan aika oli kaikista nopein, joten pääsimme sitten vielä ykköspalkinnollekin. Kolmannen ja viimeisen alo-tuloksen myötä V sai myös tittelin RTK1 ja menolipun avoimeen luokkaan. Siellä alkaakin olla jo vähän enemmän sellaisia juttuja, että pitänee vähän enemmän treenatakin ;) Saati sitten siitä ylemmät luokat... huh, kun siellä olisi jo kaikenlaisia hirmuvaikean oloisia käännöskiemuroita (katselin tänä aamuna voi-luokan kylttejä..)! Toisaalta huomaan itsestäni, että tässähän meinaa vallan iskeä intoa alkaa oikeasti treenailla näitäkin kuvioita.

maanantai 25. tammikuuta 2016

Karmalle tokosta AVO1

Eilen kisattiin taas oman seuran tokokisoissa (ah, joskus on pakko astua mukavuusalueen ulkopuolelle ja lähteä halliaikaan kisaamaan johonkin muuallekin... mutta kun "omat" kisat on vaan niin kivoja, kun tietää että paikka on hyvä ja järjestelyt pelaa).

Kävin Karman kanssa jo hieman ex-tempore harjoittelemassa paikallaistumista koekehässä puolisentoista viikkoa sitten. Meillä oli valkkuryhmän treenit toisessa päässä hallia, kun toisessa päässä oli iltakoe. Kokeeseen tulikin sitten akuutti tarve saada häiriökoirakko avo:n paikallaoloon, joten meidät hälyytettiin kehään. En siinä sitten ehtinyt edes remmiä etsiä, joten nappasin vaan Karppan kainaloon ja pujoteltiin koirakoiden (alo-luokkalaiset odottelivat jo oman luokkansa alkua siinä) välistä kehää. Hienosti pikkukoira keskittyi paikkikseen, vaikka tulikin melkoisen lentävä lähtö.

Nämä kisat etenikin jopa vähän yllättäen etuajassa (kehässä oli tuomariharjoittelijakin, minkä olisi voinut luulla hidastavan etenemistä). Saavuin paikalle ja huomasin ilmoittautuessani, että kehässä menee jo alo-luokan toiseksi viimeinen koirakko. Avo-luokka aloitettiinkin sitten jo parikymmentä minuuttia etuajassa. Osallistujia oli neljä, ja me olimme suoritusvuorossa ensimmäisenä. 

Paikallaistuminen: 10. 

Seuraaminen: 9,5. Ainakin joku vasemmalle käännös oli aika tahmea, kun jouduin itse "kiertämään" koiraa. Peruutuksessa ei peruuttanut, mutta haki kuitenkin hyvin perusasentoon askeleiden jälkeen.

Liikkeestä seisominen: 8,5. Kääntyi ainakin jonkun verran, kun kävelin koiran taakse.

Luoksetulo: 8. Kaksoiskäsky maahan alussa. Ei mikään nätti sivulletulo.

Liikkeestä istuminen: 0. Jäi seisomaan (näin jo silmäkulmastakin, että se ei istunut). Nyt kääntyi vielä pahemmin perään, kun kävelin koiran taakse.

Ruutu: 10. Jee! Vähän kyllä härppi käteen lopun pa-nousussa...

Nouto: 10. Teki vähän hassusti sivulletulon, kun alkoi peruuttaa jo ihmeen ajoissa. Yllättävän ketterästi. Nätti luovutus!

Kaukot: 6. Säälipisteitä... Tuli monta käskyä ja liikkumista vaihdoissa..

Estehyppy: 10

Merkin kierto: 8. Karma hukkasi tehtävän idean (alkoi haahuilla ja nuuskia) kierrettyään tötsän, mutta tuli kutsusta nopeasti ja iloisesti sivulle.

Kokonaisvaikutus: 9.

Yhteensä 268 pistettä ja AVO1-tulos, sijoituksena luokan toinen (ensimmäiseksi sijoittuneella oli vain yksi piste enemmän kuin meillä), tuomarina Ilkka Sten.



Kuva (c) Kati Selkämaa, törkeästi kopsasin tämän facebookista TamSKin ryhmästä :)

Pääasiassa suoritus kulki ihan mukavasti. Muutamia perusasentoja jouduttiin vähän hieromaan alussa, mutta en ottanut itse niistä mitään paniikkia vaan siirryin rauhassa pari askelta poispäin, otin Karman haltuun ja sitten siirryttiin yhdessä nätisti aloituspaikkaan. Kehäänmeno varsinkin paikallaoloon oli haastava (pidin koiran siinä hihnassa varmuuden vuoksi, koska en halunnut alkaa itse stressata ja paineistaa koiraa turhasta), kun Karmaa kiinnosti kovasti bongata kaikki jutut mitä kehässä oli... tötsät, teipit matossa jne... Liikkeiden väleissä palkkasin nyt maltillisemmin mitä aiemmin, Karma vastasi kehuihin hyvin, mutta pysyi kuitenkin aisoissa, ja pystyttiin siirtymään melko sujuvasti seuraavaan liikkeeseen. Tuomari ei suorituksia kommentoinut (enkä sitä olisi kaivannutkaan), enkä ehtinyt itse edes katsoa pisteitä kehässä. Enkä muutenkaan pahemmin niitä ajatellut, oli ihan hyvä fiilis vaan mennä ja tehdä liikkeitä. Joidenkin liikkeiden jäkeen oli vähän pidempi tauko, kun tuomari ja harjoittelija keskustelivat jostakin, mutta pääasiassa saatiin aika hyvin siirtyä suoraan liikkeestä toiseen. 

En tiedä, olisiko se sitten "voi voi" vaan tämän jälkeen... Siihen on kyllä aika pitkä treenilista juttuja, mutta toisaalta ei mitään mahdotonta, jos vaan ottaa itseään niskata kiinni.


keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Viralliset terveystulokset ja rally-startti

Karman viralliset luustokuvaustulokset tulivat Kennelliitosta. Lonkat B/A ja kyynärät 0/0. Hyvä homma :)

Tänään korkattiin Valan kanssa kummankin osalta rally-tokokisaura TamSKin tuplakisoissa. Ekan radan tuomaroi Tytti Lintenhofer ja rata vaikutti oikein mukavan helponlaiselta. Alku lähti vähän tahmeasti ja V oli hieman paineistuneen oloinen, mutta loppua kohti saatiin parannettua suoritusta ja maaliin tultiin hyvällä fiiliksellä. Alkupuolella Vala alkoi myös vähän yskiä, ilmeisesti joku ennen rataa sille antamani frolicin pala oli sitten kurkussa... onneksi ei tullut isompaa äksidenttiä tästä. Tähän liittyen kuitenkin tuli -1 p. virhe (vino) ja sen lisäksi saatiin radalta myös toinen -1 p. (kontr.) spiraalista. Tuloksena siis 98 p. Sijoitus ehkä viides (osallistujia parikymmentä?).

Toisen radan tuomaroi Iiris Harju. Tämä rata oli minun mielestäni selvästi haastavamman oloinen, ja rata oli myös edellistä pidempi. Tältä radalta meillä tuli kuitenkin parempi tulos, kun virheitä tuli vain yksi -1 p. (kontr.), joka tuli kyltillä 360 vasempaan. Tuloksena siis 99 p. ja sijoituksena 3. (tälläkin radalla oli se parisenkymmnetä kisaajaa). 

Ulkona oli järkyttävä paukkupakkanen, mutta sisällä TamSKin uudessa hallissa oli ihan hyvä olla :) Vaatetta oli toki minulla paljon päällä, mutta ei tarvinnut nyt palella (luksusta, kun vertaa vanhaan Talliin, jossa minun tuli aina kylmä...).