maanantai 25. kesäkuuta 2012

Miksi ei ehdi treenata?


Katselin tänään aamupäivällä töissä kahvitauolla kalenteriani. Parin viikon päästä on tokokisat. Fuck.


Kuka osaa kertoa, mihin kesäkuu on kadonnut? Noihinkin skaboihin piti olla vielä ties kuinka kauan aikaa, mutta nyt ei sitten olekaan. Minua on huijattu, selkeästi. Tarttis varmaan treenata. Siis aktiivisesti ja fiksusti.


Onhan me jotain tehty, mutta aika epämääräisesti ja epäsäännöllisesti sekä keskitytty enemmän ruutuun ja tunnariin sekä kaukojen seisomiseen (ei sillä, että noissakaan oltaisiin hirveästi edetty). Viime viikolla saatiin sentään treeniseuraa Noorasta & Viirusta, joiden kanssa tehtiin tokoa ja nome-tokoa. Oli itse asiassa varsin hyvät treenit :)


Juhannuksena olisi periaatteessa ollut mahdollisuuksia tehdä vaikka mitä, kun olimme mökkeilemässä. Vala kuitenkin vouhotti päivät pihalla Jaska-bortsun kanssa, missä se väsytti itsensä aika totaalisesti. Sinänsä toki hyvä, tulipahan ainakin kunnolla liikuntaa! Sitäpaitsi kyllähän koira nauttii olostansa, kun saa vapaasti viipottaa metsissä ja järven rannalla. Yhden yön nukuimme teltassa, sillä pitihän sitä päästä koenukkumaan uusi erämessuilta hankittu teltta. Lisäksi ihan tarkoituksella aloitettiin helposta paikasta (mökin lähellä), kun yhtään ei tiennyt, miten V asiaan suhtautuu. Hyvinhän tuo sujui, vähän Vala alkuun ilmoitteli joistakin äänistä, mutta pääasiassa se kuitenkin nukkui jaloissani.




Uintia sentään treenattiin, ja minäkin rohkaistuin pulahtamaan järveen. Aika kylmää oli vesi kyllä, ettei siellä kovin pitkään tarjennut polskutella. Dami oli kuitenkin mukana, joten tehtiin muutamia noutoja siinä sitten. Innostuessaan Vala aloitti taas räpiköinnin ja unohti takajalkojensa olemassaolon, mutta nyt pääsin itse hyvin puuttumaan tilanteeseen ja nostamaan sitä vähän pepun alta, jolloin uintikin korjaantui. Päätä se koittaa pitää edelleen korkealla, en oikein tiedä, pystyisikö tätä mitenkään opettamaan vai tulisiko se sitten vaan joskus ajan myötä. Tuulikki kävi hieromassa Valan ennen juhannusta ja totesi Valan niskan olevan aika jumissa. Jumit saatiin kyllä auki, mutta kyllähän tuo uintityyli saa niskan varmasti aika nopeasti uudestaan jumiin. Pitää seurailla tilannetta.




Viime viikolla tuli taas koirapakastimeenkin v'ähän lisää täytettä, sillä löysin lenkillä kuolleen lokin... :-) Pienihän se on, mutta pakko oli ottaa talteen. (Ja oikeastaan ihan näppärän kokoinen, sillä se mahtui kakkapussiin, ja oli siten helppo suht huomaamattomasti kuljettaa mukana :D)

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Nometreeneissä


Nometeltiin Nuuskulaisten kanssa. Paikalla oli tosi paljon pentuja ja muutama kokeneempi sekä me. Tuli vähän sellainen väliinputoajan olo tällä kertaa. Pupsit teki ihan alkeisharjoituksia, kokeneemmat halusivat lähteä tekemään ohjauksia. Minä halusin tehdä Valalle hakuruudun, joka onneksi saatiin sitten myös järjestettyä. Ruudun täyttäjänä oli V:lle entuudestaan tuntematon henkilö, eikä hakualueella ollut nyt lainkaan minun tai kenenkään tutun ihmisen jälkiä (tämä oli treenin tarkoituskin). 6 damia ja n. taipparikokoinen alue. Vala teki ihan hyvää työtä ja löysi 4 ensimmäistä damia helposti, viides teetti jo hieman enemmän työtä, joten lopettiin sitten siihen, että jäi mukava onnistuminen loppuun (minulla ei ollut edes tietoa viimeisen damin sijainnista).


Sivussa tehtiin kepon kanssa Valalle myös pieni markkeerausharjoitus. Ensin ykkönen pieneen pusikkoon. Vala näki heiton hyvin, mutta ei silti oikein edennyt pudotuspaikalle asti vaan jäi pyörimään lähemmäs. Pienen hakukierroksen jälkeen dami löytyi. Seuraavaksi kakkonen niin, että ensimmäinen heitto tuli samaan paikkaan kuin edellinenkin ja toinen sitten ehkä n. 90 asteen kulmaan siitä. Vala lähti ensin jälkimmäiselle, jossa taas toistui sama, että Vala jäi etsimään damia jokusen metrin lähempää kuin todellinen putoamispaikka oli, ja haulla sitten sai damin ylös. Ensimmäisenä heitetty dami löytyi sitten vähän paremmin, ja tällä kertaa V:llä selkeästi oli pysynyt pudotuspaikka muistissa. Hyvä niin. Etäisyyksien hahmottamista pitäisi kyllä jotenkin treenata, kun nyt selkeästi jää aina pyörimään paljon lähemmäksi. En tiedä, onko vaan kokemattomuutta (markkeerauksia on kuitenkin tehty tosi vähän) vai olisiko se oppinut, että meikäläinen heittää damia aika lyhyen matkan, eikä siksi etene (ja nyt sitten ei tajua, kun onkin toinen heittäjänä).

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Ennenaikainen ilo


Töistä tullessa ensimmäisenä vastassa oli kaksi ruskeata läikkää matossa. Hajun perusteella (tai oikeastaan hajuttomuuden) kyseessä oli kuitenkin "vain" nappulaoksennus, joka sittemmin oli ilmeisesti syöty toiseen kertaan. Oh well.


Yksi vaakku oli sulamassa päivän ajan, joten heti töiden jälkeen lähdettiin treenaamaan. Luottavaisin mielin suuntasin järven rantaan tekemään vesinoutoja. Edellisessä postauksessa hehkuttamastani uimataidosta ei ollut vaan nyt enää tietokaan. Ihan järjetöntä räpiköintiä, uppeluksiin painumista, lisää räpiköintiä, uppeluuksin, räpiköintiä ja muuta sähläystä ja minä rannalla valmiina potkaisemaan kengät pois jaloista ja syöksymään veteen onkimaan idiootin koirani takaisin pinnalle. No en mennyt veteen ja koirakin selvisi kotiin. Intoa sillä on vaikka kuinka paljon ja se menee veteen hyvin mielellään, joten sen suhteen meillä ei ole ongelmaa. Käytössä oli nyt tuollainen suht ohut vesidami (ajatuksena oli, että olisin vaakunkin voinut pistää vesille, jos daminouto olisi sujunut ok.), jota Vala kyllä haki sitkeästi kaikesta huolimatta ja piti otteen damista, vaikka välillä tulikin noita sukelluksia ja uiminen oli vaan paikoillaan lätkyttelyä ja pyörimistä. Mutta voi *ttu. Miksei tämä suju?!


Vaakulla tehtiin sitten kuivalla maalla muutamia perusnoutoja ja hinkattiin pitämistä. Ei olisi varmaan kannattanut, kun oma fiilis oli aika huono tuon uimaepisodin jälkeen. Mutta kun se vaakku oli nyt sulana, niin pitihän sitä käyttää. Sellainen välttävän arvosanan treeni. Olisi kannattanut jättää väliin. Ärsyttää, kun jään itse hinkkaamaan liikaa luovutusten kanssa, mutta en vaan yhtään tykkää kun toi tulee ja roiskaisee linnun johonkin jalkojen juureen (kun se kuitenkin sinänsä osaa täydellisen tokonoutoliikkeen yms.) ja luikahtaa aina sen jälkeen parin metrin päähän. Sivulle-käskylläkin on työn ja tuskan takana saada V tulemaan sivulle ja pitämään vaakkua suussa yhtäaikaa. Aina se sylkäisee sen linnun pois. Tästä käytiin aika vakavia neuvotteluja, joiden seurauksena V kyllä lopulta saatiin perusasentoon vaakun kanssa, mutta ei tästä todellakaan hyvä fiilis jäänyt.


Ehkä ollutkin liian hyvää ja iloista treenibloggausta viime aikoina, joten otetaan nyt tähän väliin tällainen avautuminen perjantain kunniaksi.

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Aika huono treeniblogi


Vähän laiskasti tulee näitä juttuja nyt tänne kirjoiteltua. Enkä lupaa jatkossakaan parantaa tapojani. Fiksua olisi kirjoitella, ihan vaan itseni takia. Jäisi paremmin muistiin ja tulisi enemmän prosessoitua treenijuttuja. Ei vaan ehdi, jaksa ja viitsi.


Tokoteltu on kuitenkin aktiivisesti ja jonkin verran tehty taipparijuttujakin. Viime viikolla Vala teki lähimetsikössä pienen, 3 vaakun, hakuruudun. Ekalla vaakulla V epäröi ja nuuskutteli pitkään sekä siirteli lintua lyhyitä matkoja ennen palautusta. Koitin hakea sitä tokon treenifiilistä nyt tähänkin hommaan, joten käytössä oli myös lelupalkka. Se saikin Valan syttymään, joten kaksi jälkimmäistä vaakkua palautuivat ihan eri vauhdilla. Kahdessa ensimmäisessä palautuksessa heitin lelupalkan taakseni "lennosta" ts. koira sai pudottaa kantamansa linnun siihen paikkaan, kun näki lelun ja kuuli kehu-/vapautussanan. Viimeisellä vaadin sitten palautuksen minulle asti, joskaan tämä ei mikään erityisen nätti ollut, vaan Vala sylkäisi vaakun jalkojeni juureen. Haku sinänsä oli vähän nuivaa, ja V selkeästi lähinnä seuraili minun jälkiäni alueella...


Kasvattaja Anna heitti haasteen ja yllyttää kovasti nyt taippareiden suorittamiseen, ja kyllähän se aktiivisesti pyörii omissakin ajatuksissa ja haaveissa. Katsotaan nyt, miten tämän projektin kanssa käy.


Tokoilua on harrastettu Hellun & Syken kanssa, Nuuskujen kimppatreeneissä sekä omatoimisesti. Vala on tehnyt vähän sekalaista settiä kaikesta. Tunnari sujui Hellun kanssa treenatessa heikommin kuin edellisellä treenikerralla. Toisaalta taas sitten myöhemmin itse tehdessäni yksin Valan kanssa (voikukkapusikossa), liike oli taas paljon paremmassa kuosissa. Mättääkö siis taas vaan joku, mitä minä teen / käyttäydyn eri tilanteissa eri tavoin? Paikkamakuuta on tehty joka treenikerralla, ja nuuskulaisten kanssa tehtiin vielä paikkaistuminenkin. Istumista on tehty tosi vähän, joten siinä pysyttelin toistaiseksi koko ajan koiran näkyvillä ja kävin kertaalleen välissä palkkaamassakin (kokonaisaika reilu 2 min). Seuruuta ihmeltiin myös ja tehtiin käskytettynä kaavio, jossa oli erikoispaljon pysähdyksiä. Nyt pysähdykset ok, tosin mulla oli myös namit valmiina ja palkkasin jokaisen pysähdyksen perusasennosta. Sen sijaan sain palautetta, että V tiputtaa kontaktin ja alkaa katsella ympäristöä jokaisen pysäytyksen jälkeen ennen liikkeellelähtöä. Sitten tulee taas sellainen pieni "jaa häh, taasko me mennään?" -koiran osalta, kun lähdetään uudestaan liikkeelle. Vala kyllä paikkaa hyvin ja tekee sen jälkeen taas mallikasta seuruuta. Ihme juttu silti. Jotenkin tähän varmaan olisi syytä puuttua.


Luoksarissa Vala ennakoi aika roimasti pysäytyksen nyt... hmm. Ehkä jätetään nyt hetkeksi ihan kokonaan tauolle (esim. viikon ajaksi) ja katsotaan sitten uudestaa, mikä on tilanne, ja millaista treeniä kannattaisi lähteä tekemään ennen seuraavia kisoja.


---------------------------------------------------------------------------------------------


Muutoin mainittakoon vielä, että olen kovin iloinen Valan kauniin Ruuti-siskon ja tämän perheen puolesta, sillä Ruuti saavutti viime viikonloppuna FI MVA -tittelin. Onnea!