maanantai 30. tammikuuta 2012

No nyt on taas talvi!


Vähän liikaakin pakkasta, sillä treenailu jää kyllä ihan minimiin nyt. Tehdään sisällä jotain pientä, mutta eihän tuolla ulkona tarkene. Omat sormet jäätyvät hetkessä, ja eiköhän Valakin ala jopa nostelemaan tassujansa loppuviikosta, jos tämän hetkiset sääennusteet pitävät paikkansa.


Eilen saimme mukavasti lenkkiseuraa, kun ohjelmassa oli Tampereen tolleristien yhteislenkki. Vaikka osanottajia ei ihan hirveästi ollutkaan, niin mukava porukka kuitenkin ja koirat saivat hyvin purettua energiaa. Valan leikki oli aika raisua murinaa, kuten tavallisestikin. Nalli-veli taisikin pariin kertaa saada siskolta köniin ihan kunnolla... ihana kun koirat juoksevat keskenään, niin itse pääsee joskus vähän vähemmällä ;)



Tänään puolestaan kulutimme puoli päivää eläinlääkärireissuun. Kävimme kuvauttamassa Valan lonkat ja kyynärät Kankaanpäässä eläinlääkäri Kari Ventelällä. Nivelet näyttivät ihan hyviltä, eikä niistä ainakaan näiden kuvien perusteella ole koiran elämässä mitään vaivaa tiedossa. Toisessa kyynärässä oli ihan hiukan jotakin pientä muutosta verrattuna toiseen, mutta todellakin koiran elämän kannalta kaikki on ok. Nyt sitten vaan odotellaan, mitä mieltä Kennelliitossa ollaan Valan kuvista.


Paluumatka Kankaanpäästä oli hieman levoton. Vala nimittäin vinkui ja ulvoi koko matkan... pötkötteli muuten ihan rauhassa häkissä, mutta kitinä oli tauotonta. Muutenkin loppupäivä on edelleen sujunut aika tokkuraisissa tunnelmissa. Kotiin päästyämme Vala vetäytyi heti sängyn alle omaan "pesäänsä" turvaan (siellä se aina muutenkin nukkuu), mutta aina välillä sieltäkin vielä kuuluu piippailua. Kohta sentään alkaa olla iltaruoan aika, mikä lienee helpotus koiralle. Vuorokausi ilman ruokaa on tainnut olla melkoinen henkinen kärsimys tälle ahmatille...

tiistai 17. tammikuuta 2012

Kisasuunnitelmia - tai sitten ei.


Tein tokokisasuunnitelmia. Sitten taas muistin, että koirani on narttu. Jos nyt mitään edellisestä juoksuvälistä (ja tästä karvanlähdöstä) on pääteltävissä, se juoksee helmi-maaliskuun tienoilla. Plaah. Toisaalta eihän sitä koskaan tiedä, miten nämä menee... pitää nyt pohtia, että ilmoittaisiko kuitenkin johonkin kisoihin.


Onpa hankalaa!

maanantai 16. tammikuuta 2012

Mörköjä!


Valan elämään on viime viikkoina kuulunut mitä erikoisempia ja pelottavampia asioita. Meikäläisen näkökulmasta kyse on joka kerta ihan tavallisista arkielämän tapauksista - vai mitä mieltä olette niinkin omituisista seikoista kuin vaikkapa lumiukko, pyykkiteline ja kadulla kulkevat vieraat ihmiset?


Pääasiassa Vala on reipas ja vilkas oma itsensä, mutta sitten aina välillä tulee vastaa näitä tosi jännittäviä monstereita, joita on parempi koittaa paeta ja sitten turvallisesti vähän murista vaikka pöydän alta. Ihan tavallista elämää siis nuoren koiran kanssa... (vaikka V:kin alkaa jo lähennellä kahta ikävuotta, se on edelleen välillä tosi pentumainen).


Lisäksi tämän punaisen koiran päähän ei nyt ihan mahdu ymmärrys, mikä tuo vaahtosammuttimen kokoinen haalarikansa oikein on. Kovasti kiinnostaisi, ja melkein joka kohtaamisella tulee hirmuinen hepuli, kun pitäisi päästä tekemään lähempää tuttavuutta. Näilläkin tyypeillä on kuitenkin aika jännittäviä kulkupelejä: pulkkaa, rattikelkkaa, liukuria... Toistaiseksi on kuitenkin vähän pidetty etäisyyttä, sillä Valan riehakkuus ei välttämättä tee vaikutusta lapsiin, vanhemmista nyt sitten puhumattakaan. Tuleepahan ainakin hyvää arkipäivän hallintatreeniä :-)


Viime viikolla lenkillä jäin juttelemaan hetkeksi vastaantulleen koiranulkoiluttajan kanssa... keskustelu alkoi vastaantulijan ensimmäisellä kommentilla: "Sun koirallas on adhd." Totesin, että niin on.

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Reeniä, reeniä, reeniä... uudella motivaatiolla


Hiphei, meikäläisen vähän kadoksissa ollut tokomotivaatio alkaa selkeästi taas palailla takaisin. Kisakalentereitakin ehdin jo pikkasen vilkuilemaan. Jos sitä laittaisi ilmoittautumisen AVOon menemään, niin olisi ainakin yksi tosi selkeä lähitulevaisuuden tavoite.


Kävin Valan kanssa tokoilemassa ensin torstaina "vanhojen koirakavereiden" kanssa tallilla, ja sitten perjantaina puolestaan suuntasimme Valkeakoskelle treffaamaan muita Siipiveikkoja. Torstain treeneissä Vala oli levoton, eikä oikein keskittynyt. Treenipaikka oli sille uusi, ja muutenkin koiralla oli liikaa kierroksia. Paikkamakuussa se oli tosi levoton, pää pyöri koko ajan. Pysyi kuitenkin, vaikka näyttikin koko ajan siltä, että voisi ihan yhtä hyvin nousta minä hetkenä tahansa. Lisäksi Vala treenasi ruutua, jossa nyt ei ollut oikein kummallakaan meistä taaskaan kauhean hyvää ideaa... pitää nyt oikeasti palata tässä hommassa taaksepäin ja tehdä parempi pohjatyö. Luoksarin pysäytyksiä tehtiin myös. Ekalla kerralla ihan jees, toisella kerralla Vala ennakoi ja tarjoili sekä seisomaan pysähtymistä että maahanmenoa. Vikaksi otettiin sitten vaan läpijuoksu lelupalkalla. Noudon Vala teki tosi nätisti muutoin, mutta luovutuksissa se ennakoi ja päästi irti vähän turhan aikaisin. Hypyssä treenattiin kauempaa lähetystä (ALOssa kun minä itse seison aikalailla kiinni esteessä...). Lisäksi tehtiin hyppynoudon loppuosaa, ts. kutsuhyppyä kapulan kanssa. Sehän sujuikin oikein kivasti.


Perjantaille meille oli varattu vuoro maneesista. Tosi kiva juttu, saatiin taas uusi treenipaikka. Nyt tehtiin vähän koemaisemmin, oli kehänauhaa ja erinäköisiä tötsiä sekä liikkuri. Vala aloitti seuraamisella. Ensimmäinen liikkeellelähtö meni ihan puihin, kun Vala lähti heti edistämään omille teilleen. Uusi yritys paremmalla keskittymisellä ja päästiin tekemään pidempi kuvio (pitkästä aikaa). Paikoin Vala tekee kivaa seuruuta, paikoin taas pakka levähtää. Yleisilme taisi olla sellainen, että V joutuu jatkuvasti pidättelemään itseänsä (korvien asento takana, vähän omituinen liikehdintä jne.). Seuraamista ei olla kyllä oikeasti pitkään aikaan kunnolla treenattu, joten ehkä olisi taas syytä... kunhan vaan ensin keksin itse, mitä tässä tilanteessa olisi nyt parasta tehdä. Kaukoissa Vala ei ensin mennyt jätettäessä maahan, mistä vähän ärähdin sille, mikä taas ilmeisesti jäi vähän hiertämään, koska V ei reagoinut ensimmäiseen istu-käskyyn. Otettiin uusiksi, ja nyt Vala taas oli täysillä mukana ja näytti, että kyllä se oikeasti osaa AVOn kaukot mallikkaasti. Tokavikana liikkeenä tehtiin hyppy, ensimmäistä kertaa ikinä Valan kanssa AVO-luokan vaatimuksten mukaisesti. Tähän mennessä olen tehnyt sen kanssa vain erillisiä lähetyshyppyjä ja kutsuhyppyjä. Osien yhdistäminen ei Valaa hämmentänyt, vaan tämä sujui superhienosti. Loppuun vielä nouto. Kapula oli aika iso verrattuna meidän omiin, mutta sekään ei Valaa nyt härinnyt, kun tästä on näköjään tullut yksi sen lemppariliikkeistä. Vauhti ja lopun myyräntappohyppy hautasivat kapulan maneesin puruun, mutta taisi vaan innostaa koiraa lisää, kun se sai itse kaivaa kapulan ensiin ennen palautusta.

Ihan lopuksi, kaikkien tehtyä haluamansa yksilöliikkeet, otettiin paikallamakuu. Minä kävin piilossa (omien laskujeni mukaan olin poissa 45 sek). Vala oli kuulemma ollut tällä kertaa ihan nätisti, ilman ylimääräistä levottomuutta. Jee!


Vala treenasi perjantaina lisäksi vielä näyttelyesiintymistä. Tässä olikin haastetta aika lailla, sillä ravia ei oikein löytynyt millään. Kävely, laukka ja peitsaus kyllä...

Vähän epäilytti, että olisiko sillä kuitenkin jotakin jumissa (Tuulikki kävi kyllä vähän aiemmin hieromassa). Toisaalta nyt kun olen pari päivää seuraillut koiran liikkumista ulkona lenkeillä, niin kyllä se ravikin sieltä löytyy (vaikka peitsaustakin on). Ehkä siis kuitenkin oppimiskysymys? Pohditaan ja kokeillaan harjoitella. Ja se kunnon näyttelypanta & -remmi pistetään vihdoin oikeasti ostoslistalle ;)


Hirmuisen kiva oli perjantaina nähdä Valan sisaruksia, paikalla oli tosiaan viidestä pennusta neljä. Kovin samanlaisia piirteitä näytti koirista taas löytyvän :-) Muitakin Siipiveikkolaisia oli tottakai mukava nähdä. Törmäillään jatkossa toivottavasti kisoissa ja kokeissa (ja miksei muutenkin)!