...yksinoloa, rauhoittumista ja hiljaa olemista. Ei ole helppoa, ei lainkaan. Sillä on meinaan ihan pirun kova ääni. Tiistaina se oli illasta yksin jonkin aikaa, kun Johannes oli salilla ja minä Valan kanssa lenkillä. Kotiintullessani se aloitti huudon, jota kesti 40 minuuttia... siinähän sitä sitten kuunneltiin ja haaveiltiin korvatulpista. Torstaina, kun iltapäivällä töiden jälkeen olin tulossa kotiin, heti rapun alaoven avattuani sain kuunnella, kuinka rappukäytävä kaikui palosireeninomaisesta rääkymisestä. On niitä toki parempiakin päiviä, keskiviikkona se kitisi ehkä minuutin verran ja tänään perjantaina ei oikeastaan yhtään.
Ei oikein olisi uskonut, että siitä voi lähteä noinkin kova ääni. Valakin kyllä pentuna kitisi, mutta en ainakaan muista, että se olisi tällainen ollut. Se tosin kitisi pitkään esim. sitä, että minä kävin vessassa tai suihkussa, mikä taas on tähän mennessä näyttänyt olevan Karmalle melko yhdentekevä asia.
Onneksi mulla alkoi keskiviikkona pentukurssin vetovuoro, sain heti kurssilaisilta vertaistukea tämän ääntelyn suhteen! :)
Muutenkin se on nyt saanut olla mukana Valan treeneissä. Pääasiassa sen tehtävä on odotella autossa, mitä nyt pissalle pääsee käymään. Tallilla se on ollut tosi nätisti ja näyttänyt lähinnä nukkuvan, mutta keskiviikkona kun pentukurssin jälkeen otin Valan vielä treenaamaan, niin johan alkoi taas ääntä löytymään. Tosin juuri kun sain tunnaritreenin tehtyä ja mietin, että joutuukohan sitä nyt koko illan sitten parkkiksella kököttämään ja odottelemaan sen hiljenemistä, niin se päättikin ilmeisesti tyytyä kohtaloonsa ja rauhoittui, ja minä pääsin pakkaamaan tavarat ja Valan autoon.
Näitä treenejä me jatketaan ja paljon. Pennun tulo on aiheuttanut myös sen, että minä olen useampana iltana viikossa istunut sohvalla telkkari katsomassa. Tätä ennen on ollut aika pitkä tauko siinä, että olisin "aktiivisesti" jaksanut telkkaa katsella... nyt on vähän niin kuin pakko, kun samalla tehdään illan rauhoittumisharjoituksia. Nämä on yleensä sujuneet aika hyvin, sillä K on monesti jo valmiiksi aika väsynyt. Ja näistä harjoituksista mä tykkään, se on niiiiin maailman söpöin otus, kun tuhisee sylissä <3
Uudet ihmiset ja paikat se on tähän mennessä ottanut vastaan oikein hyvin. Se kiipeää mielellään vieraiden (lattialla istuvien) ihmisten syliin ja varsin luottavaisen oloinen. Pari vierasta koiraa se on tavannut, ja ne se on tervehtinyt hyvinkin hillitysti ja rauhallisesti. Valan kanssa tuo nyt on ihan täysi riiviö, mutta näemmä tajuaa käyttäytyä erilailla muiden koirien kanssa.
Pari kertaa se on syönyt ruokansa olkkarin matolta kuunnellen lähihakupillitystä, ja näitä harjoituksia on myös tarkoitus jatkaa. Damista se ei ihan hirveästi perusta, on vähän tylsän oloinen kapistus. Ajattelin antaa asian nyt hautua, ja kokeillaan vaikka viikon parin päästä uudelleen. Variksen siipi on ihan kiva ja sitä voi hyvin kantaakin jonkin matkaa (kokeilin tänään ulkona metsäpolulla). Naksuakin Karma on saanut kuunnella. En mä ihan oikein osaa sitä hyödyntää, enkä koe omakseni puhdasta naksutinkoulutusta, mutta apuvälineenä tykkään käyttää. Katotaan, saadaanko mitään aikaiseksi... vielä se ei ainakaan osaa mitään :-)
Tässä yritetään ottaa Valan 4-v poseerauskuvaa...
Eikä muuten ole todellakaan vapaa-ajan käytön ongelmia. Päivät menevät melkoista pikavauhtia ohi, töitä ja koiria vaan. Ja silti jopa tuntuu, että en ehdi tarpeeksi tekemään noiden kanssa. Onneksi Vala on tosi kiva ja on hyvin sopeutunut tilanteeseen.