sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Metsässä ja vähän treeniä

Karma putosi metsälampeen, kun painoi menemään Valan perässä. Kokemus ei ilmeisesti ollut ihan kamala, koska hetken päästä pikkukoira "putosi" sinne uudestaan... ja osasi jopa itse kiivetä reunalta ylöskin.



Ensimmästä kertaa meillä olon aikana Karma näki nyt riistaa. Tai sitä kuivattua variksen siipeä se on muutaman kerran nähnyt, mutta ei kokonaista lintua. Ei olla pidetty kiirettä tämän kanssa, koska Karmalla on vaikuttanut olevan riistaintoa ihan riittämiin (lähinnä siis pikkupentuna on hyvinkin kiivasti pyritty syömään vaakkua yms...).

Eilen  meni aika hyvin, tässä Karma n. 13 vk treenaa:



 


Valakin pääsi noutamaan mielenvirkistykseksi, ja teki yhden riistan hakuruudun.Tarttis sen kanssa kyllä "vähän" enemmänkin treenata...

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Suunnitelmat uusiksi

Karmalla on meneillään antibioottikuuri pissatulehdukseen. Se kävi ekan kerran näytillä eläinlääkärissä pari viikkoa sitten päivystyksessä. Silloin siitä ei saatu edes pissanäytettä otettua, mutta koska ell piti oireita niin selvinä, Karma sai 10 päivän antibiottikuurin. Tämä kuuri sitten loppui sopivasti ajankohtaan, johon olin jo aiemmin varannut Karmalle rokotusaikaa (tokikin soitin myöhemmin uudestaan eläinlääkäriin ja kerroin tästä pissatulehdustilanteesta). Tällä kertaa saatiin pissanäyte otettua. Harmillisesti sen mukaan arvot olivat yhä koholla, joten K sai 10 päivän jatkon ab-kuuriinsa. Ensi viikolla pitää sitten viedä uusi näyte tutkittavaksi.

Ikäviä uutisia tuli myös heti pääsiäisen jälkeen, kun saimme tietää, että koiralla, jonka kanssa olimme tekemisissä pääsiäisenä, todettiin kapi (tämä koira on saanut tartunnan oletettavasti supikoiralta). Näin ollen on melko todennäköistä, että meidän koiramme ovat saaneet siitä tartunnan. Taas soitettiin ja varattiin aika eläinlääkärille, ja kiikutettiin koirat näytille. Kummassakaan ei näkynyt mitään oireita (kuten ei kotonakaan vielä oltu mitään tokikaan havaittu), mutta koska riski on niin ilmeinen, saivat molemmat Stronghold-kuurit. Eli laitettiin liuokset niskaa nyt, ja uudestaan neljän viikon kuluttua. Nelisen viikkoa pitäisi myös pysytellä erossa muista koirista kaiken varalta.

Valan osalta siis koko kevään ja alkukesän kalenteri meni ihan uusiksi. Kaikki yhteistreenit on peruttu, parit kokeet on peruttu, fyssariaika peruttu... Karmallekin olisi ollut ensi viikolla ohjelmassa pentutreffit, jotka nekin nyt sitten meidän osalta peruttu. Kyllä harmittaa! Eikä varmaan tarvitse sanoa, että rahaakin on tässä mennyt ihan hyvin, kun useampaan kertaa lääkärissä ravattu...

Eipä vaan mahda nyt sitten mitään. En halua tätä tietenkään levittää yhtään eteenpäin, joten pysytellään nyt sitten kiltisti sivussa. Pitää yrittää löytää itsestä vaan virtaa ja intoa lähteä yksinkin treenaamaan. Valalle on kuitenkin kokeita tulossa tämän ajan jälkeen...vaikka niihin ei kyllä voi pistää tavoitteita nyt kovin korkealle, koska alle ei varmaan saada ihan riittäviä treenejä. Edellisistä kisoista on kuitenkin jo taas vähän aikaa, niin haluan kuitenkin päästä tsekkaamaan tason ihan oikeassa koetilanteessa. Sittenpähän sen näkee, missä on puutteita.

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Pääsiäisjuttuja

Pääsiäisenä mökkeiltiin ja käytiin kyläilemässä Johanneksen vanhemmilla. Ohjelmassa oli siis Karman ensimmäinen pidempi automatka (pari tuntia). Matkat menivätkin ihan hyvin, lukuunottamatta sitä, että Karma onnistuneesti ensimmäisen minuutin jälkeen kiipesi pois takakontista takapenkkien selkänojan yli (koira-/tavaraverkon reunoille jää hyvin pienen koiran mentävät aukot). Sitä minä en tiedä, miten se onnistui kiipeämään..ehkä se on ponnistanut Valan selästä vauhtia. Tämän jälkeen todettiin, että helpommalla päästään, kun K matkustaa sitten takapenkillä Johanneksen veljen sylissä. Yleensähän Karma on muutoin ollut autossa häkissä, mutta nyt häkki ei mahtunut kaikkien tavaroiden kanssa. Nyt(kin) Karma pääasiassa nukkui matkat, eikä mitään pahoinvointia ole ollut (toisin kuin Valalla pentuna, ja välillä vieläkin).

Pääsiäislomaan sisältyi aika paljon uusia ihmisiä, uusia paikkoja ja uusi koiratuttavuus, ja Karma otti kaikki vastaan oikein hyvin. Se on edelleen melko rohkea, mutta rauhallinen ja järkevän oloinen tutustuessaan uusiin asioihin. Mökillä se kyllä näppärästi onki kahteen kertaan esiin kaappien väliin piilotetun hiirenloukun (juustoa siellä olisi ollut tarjolla..), onneksi ei saanut sitä sentään laukaistua. Jostain pihalta Karma onnistui löytämään myös vanhan kuivuneen hiiren raadon, joka olisi ollut hirveän kiva herkku syödä. Karma viihtyi jonkin verran mökillä ulkona myös itsekseen, mikä on ihan kiva juttu, että uskaltaa mennä myös yksinään. Yöt se nukkui hyvin vieraassa paikassa.




Tehtiin Valalle muutaman sadan metrin mittainen jälki, ja samalla vauhdilla Karmallekin kymmenen metrin jälki kokeiltavaksi. Vala oli omalla jäljellään varsinkin alkupuoliskolla ihan pihalla touhusta. Se nuuskutteli jälkeen, ja poistui sitten useamman kerran määrätietoisesti ihan toiseen suuntaan. Loppupuoli meni vähän paremmin. Edellisestä jäljestyskerrasta onkin taas aikaa jo vuosi, joten ei varmaan tarvitse ihmetellä, että koira ei tuntunut ihan olevan kartalla. Joku kanalintukin pölähti lentoon jäljen alkupuoliskolla, ja samaten sorkkaa kaadoksi vietäessä matkan varrelta lähti lentoon ukkometso. 

Karma oli melko neuraali veren suhteen. Sitä kiinnosti vähän, mutta ei mitenkään erityisesti. Sorkka oli Karman mielestä jännä, ja siinä piti alkuun hetki miettiä, uskaltaako sitä lähestyä. Loppuun jäi kuitenkin päälle melko hyvä into sorkkaa kohtaan, joten nyt saa pikkukoira rauhassa prosessoida ajatuksiaan tämän suhteen ja kokeillaan sitten joskus myöhemmin uudestaan. Tämä oli vasta ihan puhdas tutustumistilaisuus.

Vala auttaa korjaamaan laituria...

 ...ja tekemään sementtiä

Lisäksi Valan pääsiäiseen kuului tunnarisulkeita. Melkoista hinkkausta se olikin, mutta uskon siihen, että me pääsemme tässä asiassa vielä joskus yhteisymmärykseen.  Hirveän kivaa kuitenkin, että pystyn nyt viemään näitä harjoituksia läpi haluamallani tavalla, eikä Vala painestu näistä liikaa, vaikka sille välillä huomauttaakin virheistä. Pitäisi kyllä alkaa taas laittaa liikkeitä pakettiin kokeita varten. Aika näyttää, miten tunnarin käy koetilanteessa. 

Karma oli puolestaan aika paljon ulkoruokinnassa, eli se sai syödä osan aterioistansa maasta. Ekaa kertaa tehtiin nyt tätä lähihakuharjoittelua ulkona, aiemmin on tehty vain kotona sisällä. Eipä näyttänyt juurikaan olevan muutosta asiaan. hyvin se nenu pelitti myös pihalla ja ruoka tuli syötyä.



  Vesikin näyttäisi olevan ihan kiva elementti

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Christa Enqvistin koulutuksessa

Olimme viime viikonloppuna Christa Enqvistin tokokoultuksessa. Tämä olikin sitten näillä näkymin meidän viimeinen koulutuksemme nuorten koirien ringissä, eli rinkipaikan loppu häämöttää jo harmillisesti. Kivaa ja todella hyödyllistä on ollut!

Kirjoittelen tätä blogitekstiä jokseenkin jälkijunassa, joten hirveän täsmällisiä muistiinpanoja ei nyt ole tarjolla. Omat ajatukset ja saadut ehdin sentään heti koulutuspäivän iltana jo kirjata kertaalleen paperille. Tykkäsin koulutuksesta tosi paljon, mukava kouluttaja, jolla oli selkeät ajatukset koiran kouluttamisesta. Christa piti meille päivän alkuun pienen luennon, jossa hän kertoili itsestään ja koulutusfilosofiastaan. Tämän jälkeen oli jokaisen yksittäinen vuoro, ja loppuun ehdittiin vielä tehdä paikallaolot sekä jutella hetki.

Vala treenasi omalla vuorollaan sivulletuloa. Tätähän olen yrittänyt työstää lähinnö luoksetuloa silmälläpitäen, sillä siinähän Vala on törmännyt pahimmillaan tosi rumasti. Ne harjoitukset ovat menneet ihan ok, mutta toistoja on alla ihan liian vähän. Anun koulutuksen jälkeen päätin, että niihin noudon palautuksiin (sivulletuloihin) pitää puuttua, joten sitä kautta päädyin sitten ottamaan Christan koulutukseen meidän aiheeksi tämän perusasennon.

Noutokapulaa ei kannata vielä sotkea kuvioihin, vaan ensin treenataan sivulletuloa ilman kapulaa. Sitten kun se sujuu kunnolla, voidaan ottaa kapula mukaan. Tosin vähän voidaan noutoakin treenata, pääasiassa palautusten kautta, ja näissä harjoituksissa tulee vauhtipalkka "sivu" -käskyn jälkeen. Muutoin perusasentoa hinkataan kiertoharjoitusten kautta sekä tehdään Valan takaosan käyttöä vahvistavia harjoituksia. V ei tällä hetkellä käytä takaosaansa niin hyvin kuin voisi, vaan se voisi olla tehokaampi. Christa antoi kuitenkin oikein positiivista palautetta meille kokonaisuudessaan, mikä kyllä taas kannustaa kovasti jatkamaan treenaamista ja pilkunviilaamista :)

Muiden treeniseteistä sain poimittua ajatuksia mm. istu ja seiso -asentoihin sekä tunnariin. Paljon tuli myös ajatuksia (ja vahvistusta omillekin mietteille) siitä, miten aloitan Karman kanssa treenata tokojuttuja.

Vähän kyllä kävi siinä koulutuspäivän aikana mielessä, että jääköhän tästä kokonaisuudessaan käteen treeni-into vai fiilis, että lyön hanskat tiskiin, koska laji on niin vaativa... mutta kyllä mä  reilusti sinne treeni-innon puolelle päädyin :)

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Karman sisarustreffit

Tänään treffattiin tähän Pirkanmaalle asumaan jääneitä Karman sisaruksia, eli Kodaa, Ricoa ja Ahtia. Kiva, että asutaan suht lähekkäin, ja että on mahdollisuus tällaiseen! Kodan perhe tarjosi upeat puitteet tälle tapaamiselle ja pääsimme paistamaan vuoden eka nuotiomakkarat :)


Karmalla oli alkuun vähän jännää, kuten kaikilla muillakin pennuilla. Hetki meni siinä porukalla miettiessä, että ketähän noi toiset tyypit oikein on... (Vala pidettiin autossa tässä vaiheessa a) siksi, että Karman pitää opetella selviytymään asioista myös yksin ja b) siksi, että otettaessa Karmaa autosta V sikamaisesti karkasi ilman lupaa, joten se sai kyllä välittömän palautuksen takaisin takakonttiin)

 Ahti ja Koda

Ahti, Koda ja Karma

Koda ja Karma

Rico ja Koda (takana Ahti ja Karma)

Sitten syötiin makkaraa

 Karma yritti maastoutua

Kelpaisi se makkara Karmallekin...


Oli todella kiva tavata sisaruksia ja niiden omistajia ja päästä vaihtamaan kuulumisia. Pojat olivat kaikki selvästi Karmaa suurempia, neiti on paljon sirompi rakenteeltaan. Kaikki olivat kyllä tosi mukavan olosia penneleitä. Väsyn iskiessä pennut osasivat hyvin rauhoittua, paitsi Karma nyt vähän tahtoi protestoida, vaikka kyllä sekin nopeasti syliin rauhoittui...sen verran tulikin siitä juteltua, että ilmeisesti meille on nyt sitten osunut todellakin tämä äänekäs kaveri, sillä muista ei kuulemma ainakaan tähän mennessä ole löytynyt tällaista protestointi-ilmaisua. Pieniähän nämä kuitenkin vielä ovat, joten katsotaan nyt, miten hommat etenevät. Varmasti päästään sisaruksia treffaamaan jatkossakin, joten kiva seurata kaikkien kehitystä.

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Karma treenaa...

...yksinoloa, rauhoittumista ja hiljaa olemista. Ei ole helppoa, ei lainkaan. Sillä on meinaan ihan pirun kova ääni. Tiistaina se oli illasta yksin jonkin aikaa, kun Johannes oli salilla ja minä Valan kanssa lenkillä. Kotiintullessani se aloitti huudon, jota kesti 40 minuuttia... siinähän sitä sitten kuunneltiin ja haaveiltiin korvatulpista. Torstaina, kun iltapäivällä töiden jälkeen olin tulossa kotiin, heti rapun alaoven avattuani sain kuunnella, kuinka rappukäytävä kaikui palosireeninomaisesta rääkymisestä. On niitä toki parempiakin päiviä, keskiviikkona se kitisi ehkä minuutin verran ja tänään perjantaina ei oikeastaan yhtään. 

Ei oikein olisi uskonut, että siitä voi lähteä noinkin kova ääni. Valakin kyllä pentuna kitisi, mutta en ainakaan muista, että se olisi tällainen ollut. Se tosin kitisi pitkään esim. sitä, että minä kävin vessassa tai suihkussa, mikä taas on tähän mennessä näyttänyt olevan Karmalle melko yhdentekevä asia. 

Onneksi mulla alkoi keskiviikkona pentukurssin vetovuoro, sain heti kurssilaisilta vertaistukea tämän ääntelyn suhteen! :)


Muutenkin se on nyt saanut olla mukana Valan treeneissä. Pääasiassa sen tehtävä on odotella autossa, mitä nyt pissalle pääsee käymään. Tallilla se on ollut tosi nätisti ja näyttänyt lähinnä nukkuvan, mutta keskiviikkona kun pentukurssin jälkeen otin Valan vielä treenaamaan, niin johan alkoi taas ääntä löytymään. Tosin juuri kun sain tunnaritreenin tehtyä ja mietin, että joutuukohan sitä nyt koko illan sitten parkkiksella kököttämään ja odottelemaan sen hiljenemistä, niin se päättikin ilmeisesti tyytyä kohtaloonsa ja rauhoittui, ja minä pääsin pakkaamaan tavarat ja Valan autoon.


Näitä treenejä me jatketaan ja paljon. Pennun tulo on aiheuttanut myös sen, että minä olen useampana iltana viikossa istunut sohvalla telkkari katsomassa. Tätä ennen on ollut aika pitkä tauko siinä, että olisin "aktiivisesti" jaksanut telkkaa katsella... nyt on vähän niin kuin pakko, kun samalla tehdään illan rauhoittumisharjoituksia. Nämä on yleensä sujuneet aika hyvin, sillä K on monesti jo valmiiksi aika väsynyt. Ja näistä harjoituksista mä tykkään, se on niiiiin maailman söpöin otus, kun tuhisee sylissä <3

Uudet ihmiset ja paikat se on tähän mennessä ottanut vastaan oikein hyvin. Se kiipeää mielellään vieraiden (lattialla istuvien) ihmisten syliin ja varsin luottavaisen oloinen. Pari vierasta koiraa se on tavannut, ja ne se on tervehtinyt hyvinkin hillitysti ja rauhallisesti. Valan kanssa tuo nyt on ihan täysi riiviö, mutta näemmä tajuaa käyttäytyä erilailla muiden koirien kanssa.

Pari kertaa se on syönyt ruokansa olkkarin matolta kuunnellen lähihakupillitystä, ja näitä harjoituksia on myös tarkoitus jatkaa. Damista se ei ihan hirveästi perusta, on vähän tylsän oloinen kapistus. Ajattelin antaa asian nyt hautua, ja kokeillaan vaikka viikon parin päästä uudelleen. Variksen siipi on ihan kiva ja sitä voi hyvin kantaakin jonkin matkaa (kokeilin tänään ulkona metsäpolulla). Naksuakin Karma on saanut kuunnella. En mä ihan oikein osaa sitä hyödyntää, enkä koe omakseni puhdasta naksutinkoulutusta, mutta apuvälineenä tykkään käyttää. Katotaan, saadaanko mitään aikaiseksi... vielä se ei ainakaan osaa mitään :-)

Tässä yritetään ottaa Valan 4-v poseerauskuvaa...

Eikä muuten ole todellakaan vapaa-ajan käytön ongelmia. Päivät menevät melkoista pikavauhtia ohi, töitä ja koiria vaan. Ja silti jopa tuntuu, että en ehdi tarpeeksi tekemään noiden kanssa. Onneksi Vala on tosi kiva ja on hyvin sopeutunut tilanteeseen.

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Koemaisuutta

Ninan koulutuksen jälkeen olen nyt pariin otteeseen päässyt kokeilemaan koemaista treeniä niin, että treenikaverit ovat saanet päättää, mitä me tehdään. Ekalla kerralla maanantaitreeneissä tehtiin sekaisin erilaisia liikkeiden osia. Nyt toinen harjoitus päästiin tekemään vielä vähän koemaisempaan meininkiin nuorten koirien ringin koulutuksen yhteydessä. Kyllä mä tuolla saan itselleni sellaisen jännityksen päälle, ja vähän sellaisen epävarmemman (kun ei tiedä, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan) fiiliksen. Tosi hyvä saada näitä tuntemuksia treeneihin!

Viime sunnuntaina nuorten koirien rinkiä oli koutsaamassa Anu Rantanen. Olimme jo etukäteen valinneet teemaksi koemaiset suoritukset (toki muutakin sai vuorollaan tehdä, jos niin halusi). Minä esitin heti meidän porukalle toiveen, että saisin oman vuoroni alkupäähän ja että liikkuri saisi suunnitella vapaasti, mitkä liikkeet me tehdään kehässä. 

Me oltiinkin sitten ekoina vuorossa, joten sitenkin saatiin hyvää koemaisuutta alle. Mä en edes käynyt hallissa sisällä ennen kuin vasta oli meidän vuoro mennä kehään. Käytiin Valan kanssa pienellä lenkillä ja sitten odoteltiin pihalla melkolailla siihen tyyliin, mitä olen virallisissakin kisoissa tehnyt. Maiju liikkuroi meidät, ja oli valinnut liikkeiksi seuraamisen, ohjatun (vasen), tunnarin ja kaukot. 

Seuraamisessa oli ilmassa vähän samaa laiskuutta kuin yleensäkin koetilanteissa on ollut. Anun mielestä kokonaisuus näytti kyllä ihan hyvältä. Joissakin käännöksissä Vala kuitenkin tipautti kontaktin ja jäi siksi jälkeen. Tällä kertaa huonoin kontakti oli hitaassa kävelyssä. Tosin mä ehkä itse kävelin hitaan liian hitaasti, joten se saattoi vaikuttaa..

Ohjatun merkki oli vaisu, ja Vala ennakoi pysähtymisen tosi reilusti. Hyvä meno kapulalle ja nosto, mutta hidas palautus.

Tunnarissa (rivi) Vala haisteli tosi hyvin ja otti oman heti (jes!), mutta palautti hitaasti.

Kaukoissa ensimmäinen vaihto oli istumaan, ja siihen V tarvitsi kaksi käskyä. Muut vaihdot se teki tosi hyvin. Lopun perusasentoonnousu oli hidas.

Lisäksi meille oli järjestetty muutenkin kivan koemaineen tunnelma. Hallissa oli pääasiassa ihan hiljaista. Liikkeiden jälkeen me saatiin yleisöltä aplodit. Lisäksi ohjatun ja tunnarin väliin osui pidempi tauko, jolloin me jouduttiinkin yllättäen odottelemaan kehässä (olin jo ehtinyt valmistella  tunnarin ja siirtymässä aloituspaikalle), kun tuomari sitten joutuikin poistumaan kehästä hoitamaan paperihommia. En ole ikinä ennen päässyt koemaisissa treeneissä näin lähelle oikeata koemaista fiilistä. Harjoitus meni siis varsin nappiin! 

Anun mukaan kokonaisuus näytti kaikkiaan ihan hyvältä ja ollaan hyvällä mallilla. Kävimme tuon koesuorituksen jälkeen läpi näitä tässä ilmenneitä (meille tyypillisiä) virheitä, ja sitä, miten niihin voisi puuttua. Erityisesti nyt työn alle pitää ottaa nuo palautukset. Noita noutoliikkeitä on kuitenkin aika monta, eli on monta mahdollisuutta menettää pisteitä, kun sama virhe toistuu näissä liikkeissä. 

Eilen tavoitteellisten tokossa mietittiinkin Katrin kanssa aika pitkään tätä sivulletuloa ja noudon loppua, ja tehtiin vähän eläinkokeita ja katsottiin, mikä tähän toimii ja mikä ei. Jostain metkasta syystä Valakin saattaa tehdä kaarroksen, vaikka se olisikin tulossa suoraan takaapäin sivulle.. ei se olekaan pelkkä paimenkoirajuttu, että tulee kaarteluita. Pitää nyt treeneissä ottaa ennen kaikkea kriteeriksi asenne (sivulletuloissa, mutta myös muissa liikkeissä)! Katsotaan, mitä ehditään tehdä ennen seuraavaa koetta.