sunnuntai 14. helmikuuta 2016

"Ja voittoon tänään kaasutti tolleri!"

Eilen lauantaina kisattiin jälleen TamSKin rallykisoissa Valan kanssa. Viime kisastartin jälkeen on käyty treenaamassa tasan yhden kerran, ja silloinkin tehtiin vaan pikkuisen pujottelua yms. Eipä tuo haitannut, luotin kyllä, että Vala osaa. Ja oikeasti, olisi ehkä vähän hävettänyt, jos alle vuosi sitten TVA-arvon saavuttanut koira ei muka yhtäkkiä olisikaan osannut seurata...

Lähdin kisapaikalle ajoissa, koska päätin käydä Valan kanssa siellä lenkillä. Koe olikin sitten aika lailla myöhässä... ehdin tehdä 40 min lenkin ja sen jälkeen hallille palatessani alo-luokan ykkösryhmä oli vasta aloittamassa rataantutustumista! Alossa oli osallistujia 31 kpl, joten luokka oli aikataulullisesti jaettu kahteen ryhmään, ja me olimme siinä kakkosryhmässä aika loppupäässä. Minulle siis jäi tosi paljon aikaa seurailla muiden suorituksia ja opetella samalla rataa.

Edelleen tuntui aika paljon siltä, että olen vielä kovin pihalla rallyn käytännöistä, mutta ehkäpä tämän lajin sääntömaailmaan alkaisi vähitellen päästä syvemmälle mukaan. Tällä kertaa rataan sisältyi juoksuosuus, ja juoksussa tehtävä pujottelu, mikä oli minulle aika painajainen. Vala on tosi huono juoksuseuruussa (jätättää, ei käänny kunnolla). Nytkin radalla törmäsimme toisiimme pariin kertaan. Ihan pienesti kyllä, mutta sen verran kuitenkin, että minua ärsytti hirveästi ja koira tuntui siinä pujottelussa hirveän jähmeältä. Muuten rata meni aika kivan rennosti, ja sen juoksuosuuden jälkeenkin sain koottua paketin kasaan ja loppu oli kivaa. 

Juoksun ongelmat saattavat kuitenkin olla minun mielessäni vähän kohtuuttoman suuria, kun tuomari tuntui kuitenkin kovasti tykkäävän, ja kirjoitti arvostelulappuun yleisiksi kommenteiksi "Hyvä juoksu. Kaunista ja sujuvaa menoa." Olin aidosti yllättynyt, että tuloslistaan ilmestyi meidän nimien perään täydet 100 pistettä! En olisi uskonut! Mutta kyllä se hyvä tekemisen fiilis ja rentous kantaa eteenpäin :) Nyt oli huippukiva kisata Valan kanssa, tältä sen tekemisen pitäisi aina tuntua. 

Kolme koiraa saavutti alo-luokassa 100 pistettä, ja Valan aika oli kaikista nopein, joten pääsimme sitten vielä ykköspalkinnollekin. Kolmannen ja viimeisen alo-tuloksen myötä V sai myös tittelin RTK1 ja menolipun avoimeen luokkaan. Siellä alkaakin olla jo vähän enemmän sellaisia juttuja, että pitänee vähän enemmän treenatakin ;) Saati sitten siitä ylemmät luokat... huh, kun siellä olisi jo kaikenlaisia hirmuvaikean oloisia käännöskiemuroita (katselin tänä aamuna voi-luokan kylttejä..)! Toisaalta huomaan itsestäni, että tässähän meinaa vallan iskeä intoa alkaa oikeasti treenailla näitäkin kuvioita.