torstai 31. tammikuuta 2013

Voi itku!

Tänään oli taas niin huonot tokotreenit, että itkettää (no osasyynä varmaan on ihan helvetillinen niska/olka/yläselkäkipu, jonka vuoksi koko vasenta puolta yläkropasta vihloo aivan älyttömästi). Automatkan kotiin mietin vaan, että mitä mä olen mennyt tekemään, että tästä on tullut yksi iso virheiden ketju koko hommasta. Edellisten kisojen jälkeen kaikki on vaan tuntunut lahoavan käsiin, juuri kun kaikki alkoi näyttää hyvältä (ja ne kisatkin menivät oikeasti tosi hyvin). 

Ensin levisi ruutu. Tai no tämähän karahti kiville jo kisoissa, kun V otti kohteekseen sen luoksarin merkkitötsän. No tätähän on sitten treenattu - ja samaa virhettä toistettu useampaan kertaan. Ai kun kiva.

Sitten meni luoksari. Eräissä treeneissä V ei pysähtynytkään ekalla stopilla seisomaan, vaan alkoi tarjota maahanmenoa - ja sitähän jatkui.

Tänään vuorossa oli tunnari. Vala ei haistellut ollenkaan, vaan paineli suoraan kapuloille ja alkoi summamutikassa nostella niitä.

Miksi tämä menee näin huonosti? Miksi mä en osaa lukea koiraa ja saa korjattua virheitä? 

Joku ääni mielen perukoilla kirkuu nyt täysiä, että pysähdy ajattelemaan ja nollaa tilanne. Miksi minä aina hoen, että jos tulee virhe, niin pitää helpottaa tehtävää ja siten tarjota koiralle onnistuminen, mutta en koskaa tee sitä käytännössä? Miksi pitää jääräpäisesti hinkata sitä juttua asenteella "kyllä se tämän jo osaa", kun selkeästi koirasta näkee, että se ei nyt ainakaan kyseisellä hetkellä suoriudu tehtävästä?

Treenipäivis mallia kynä & paperi oli tosi hyvä idea. Se vaan jäi pitämättä tuossa joulun jälkeen, ja nyt on taas menty ilman mitään. Toki mielessä on jotain suunnitelmia, mutta olisi varmaan aika paljon fiksumpaa uhrata muutama minuutti enemmän suunnitteluun ja kirjata asioita paperille. Pakko ryhdistäytyä.

-----------------------------------------------------------------------
Päivän iloisena asiana on, että gradu on aikataulussaan. Tavoitteena oli saada teoriaosan eka versio valmiiksi tammikuun loppuun mennessä, ja tavoite on nyt saavutettu. Paljon on toki tekemistä vielä jäljellä, mutta yksi etappi tällä saralla on nyt ohitettu.

tiistai 15. tammikuuta 2013

Elämässä on muutakin kuin TOKO

Hiphei, yllätin itseni ja Valan ja nappasin tänään päivälenkille lähtiessäni mukaan damikassin. Eipä olla näitä kangaspötkylöitä hetkeen treffatukaan.

Olin edellisenä päivänä huomannut, että läheisen järven jää näyttää olevan oikein hyvässä kunnossa (jee, vähäksi aikaa taas "uusi" lenkkeilypaikka!), ja sinne suuntasimme nytkin damien kanssa. Hirveästi ei tullut treeniä suunniteltua etukäteen, mutta ihan hyvä pieni kellotaulu-ohjaus -harjoitus saatiin tehtyä. Vähän jouduin painimaan "kyllä minä tiedän"-tolleriasenteen kanssa, mutta pääasiassa Vala kuitenkin uskoi minun osoittamiani suuntia ihan mukavasti. Välimatkat eivät järin pitkiä olleet, ehkä siinä 20-40 metriä. Ensi kerralla sitten taas enemmän.




Muuten olenkin istunut taas yhden päivän oikein mukavasti kotona tietokoneen ääressä. Gradun kirjoittamista, työpaikkahakemusten laadintaa ja Tolleri-lehden TOKO-palstan valmistelua (hah, ei päivää ilman tokoa muodossa tai toisessa..). Tokokoekalenteriakin katselin jo viime viikolla pian tuon edellisen kokeen jälkeen. Yhteen kokeeseen ilmoitin Valan ja muutamaan muuhunkin jo "henkisesti" (eli virallisia ilmoittautumisaikoja odotellessa...).

(ja nuo kuvathan eivät sitten liity mitenkään tämän päivän treeniin... ihan toisaalla napattuja otoksia molemmat :-) )

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

VOI-luokan avaus

Päätin, että tänä vuonna pyritään pääsemään kisaamaan kunnolla ja saamaan alle oikeasti useampi startteja kuin vain yhden. Näinpä kisakausi alkoikin sitten heti näin tammikuun ensimmäisenä viikonloppuna, kun eilen kisattiin pienet iltakisat SDP-hallissa.

Kisapaikka oli meille entuudestaan vieras, mutta meille tarjoutuikin ihan mahtava mahdollisuus päästä pyörähtämään paikalla eräänä arki-iltana tällä viikolla (kiitos vielä Nina!). Saatiin siis hyvä kenraaliharkka alle, ja pääsin edes vähän lievittämään hirvittävää kilpailujännitystäni. Tietty jossain vaiheessa pitää kyllä oppia menemmän ihan vieraaseenkin kisahalliin jne. 

Minulla ei näistä ylemmistä koeluokista hirvittävästi kokemusta ole, mutta optimistisesti ajattelin, että eiköhän siinä ehdin ennen omaa vuoroa katsomaan muiden suorituksia. No eipä ehtinyt, sillä meille toki lankesi starttinumero 1. Minua jännitti ihan älyttömän paljon. Keskittyminen löytyi kuitenkin siihen nähden ihan hyvin ja teimme yhdessä Valan kanssa oikein mukavan kokonaissuorituksen. Johannes videoi kaiken, ja katselimmekin heti illalla kotona vielä tallenteita. Aika opettavaista!

Paikalla makaaminen: Me ohjaajat olimme olleet piilossa ehkä kolmisen minuuttia (tjsp. ei sitä aikaa joka tapauksessa enää paljoa olisi ollut jäljellä), kun kuului tuomari käsky, että ohjaajat takaisin, liike keskeytetään. Pari koiraa oli noussut ylös ja lähtenyt rivistä liikkeelle. Vala pysyi hyvin, joskin se makasikin rivin toisessa päässä reunimmaisena ja nämä nousseet koirat olivat ihan toisesta päästä. Harmitti kyllä ihan älyttömästi, sillä homma vaikeuti heti alkuunsa... tuli aika pitkä paikkamakuu, kun koko homma otettiin alusta uusiksi. Videolta kuitenkin näkyin, että V oli itse asiassa tämän tokan setin ajan paljon rauhallisempi ja makasi paikoillaan kauniisti. Tästä ehkä pitäisi oppia jotakin vastaisuuden varalle... monestihan meille on tullut kommenttia, miten V näyttää paikallaolossa aika levottomalta ja siltä, että se voisi lähteä milloin tahansa (ikinä se ei ole noussut kuitenkaan). Millä sen levollisemman mielentilan saa heti siihen hommaan mukaan? Joka tapauksessa, 10 tuli.

Seuraaminen taluttimetta: V oli hyvä, minä en. Yhtäkään askelsiirtymää en tehnyt oikein (siis osannut laskea tarvittavia askelmääriä). Muutenkin oli ihan hirveä olo ja "käännös vasempaan/oikeaan" aiheutti paniikin tyyliin "kumpionvasen, kumpionvasen, apuaapuaapua". Täyskäännöksessä samaten tuli ihmeellinen paniikki, kun en ollut tajunnut oikeasti etukäteen miettiä, kumman kautta käännnyn. 8½.

Istuminen: Tässä meillä on ollut paljon epävarmuutta, ja Vala on usein jäänyt seisomaan. Päätin luottaa koiraan, että kyllä se tän osaa. Niin se osasikin ja muisti homman hyvin tänään. Videolta kyllä näkyi, että vähän hitaasti se meni istumaan, mutta silti 10.

Luoksetulo: Treeneissä tulee usein huomaamatta tehtyä liian lyhyellä matkalla. Jatkossa huomio tähän! Ekan kutsun jälkeen mieleen tulvahti ajatus "voi helvetti, se tulee ihan liian lujaa", ja niihän se pikku-ferrari tulikin ja eka stoppi meni auttamatta pitkäksi. Maahanmeno oli parempi. Sivulletulo vähän ruma. 7.

Ruutu: Vala ampaisi suoraan luoksetuloliikkeen aloituspaikkaa merkanneelle tötsälle, ja sitten meni sekä mun että koiran pasmat ihan sekaisin. Taas tajusin, että eihän me olla koskaan treenattu ruutua niin, että siinä olisi ruudun tasalla sivummalla muitakin merkkikartioita. 0.

Hyppynouto: Vähiten treenattu, mutta silti helpoin liike. 10.

Metalli: Se perusongelma: hitaampi palautus kuin kapulalle meno. 9.

Tunari: Treenisuunnitelma ei ihan toteutunut aikataulussaan, joten V teki vasta koetta edeltävänä iltana tunarin niin, että sen piti myös palauttaa kapula minulle (tähän mennessä olen palkannut sen vaan haistelusta). Ei mennyt ihan täydellisesti, mutta ajattelin sen silti hoksanneen idean ainakin jotenkuten. Tällä viikolla alettiin myös vasta opetella kunnolla käskyä tähän liikkeeseen, joten sekin oli vielä vähän epävarmalla pohjalla. Vala reagoi kuitenkin käskyyn hyvin ja sinkosi heti kapuloille, haisteli hyvin, bongasi oman, nosti sen, katsoi mua, ja kun en sanonut mitään, niin pudotti oman ja jatkoi haistelua, hetken päästä otti oman uudestaan ja palautti. Palautus oli kyllä sinänsä huono ja epävarmuuttaan V mälväsi kapulaa, mitä se ei normaalisti koskaan tee. Tuomarin mielestä Vala myös nosti väärää kapulaa, joten 0. (Mun mielestä se ei nostanut. Samaten kehän laidalla olleista ihmisistä ilmeisesti puolet oli sitä mieltä, että V otti väärän ja toisen puolen mielestä se vaan tökkäsi väärää. Mutta no joo, ihan sama. Treenien & jatkon kannalta olen kuitenkin ihan älyttömän iloinen tästä suorituksesta!)

Kaukot: Prkl. Eka vaihto oli m-i, eikä V reagoinut ekaan käskyyn. Ärsyttävä vanha ongelma, joka pullahtelee aina välillä pintaan. Vähän se myös eteni. 8

Kokonaisvaikutus: 9. Tuomari kehui yhteistyötä ja käskytystä, mutta sanoi pudottavansa pisteen siitä, että koiran pitäisi kyllä jo voittajaluokassa olla kunnolla hallinnassa. Liikkeiden välillä oli kyllä pientä sinkoilua, ja loppua kohden V kyttäsi jo kehästä pois pääsyä ja palkan saamista... Siirtymiä pitää siis vielä hioa ja muistaa, että nekin on oikeasti iso osa kokonaisuutta, varsinkin mitä pidemmälle tässä lajissa mennään.

Yhteensä 211 pistettä ja VOI3-tulos sekä luokan 3.sija, joten päästiin jopa palkinnoille. Tavoitteena näissä kisoissa oli saada tulos, eli homma meni ihan nappiin.


Tästä on aika hyvä jatkaa taas treenamista ja tutkailla lisää kisakalenteria. Minä tarvitsen lisää rutiinia tekemiseen ja Vala vielä vähän lisää suoritusvarmuutta. Jotakin videonpätkää voisin yrittää vielä ladata näytille näistä kisoista, jos saan tekniikan pelittämään mitenkään fiksusti.

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Joulu

Kaksi varsin toiveikasta pakettien odottajaa.. (kyläpaikka nro 1)

... ja joku taustapiru  haaveilemassa ruuasta (kyläpaikka nro 2)

Zerg-armeijani

Jouluna oli vielä lunta (nythän ollaan jo tas plussakeleissä ja nautitaan hirveästä liukkaudesta ja loskamäärästä)