torstai 31. joulukuuta 2015

Tilinpäätös

Jännä vuosi, oli paljon muutoksia ja kaikkea uutta.

Vala:
  • Isoimpana juttuna vuodesta jää mieleen Valan FI TVA -arvo. Yksi suuren suuri tavoite on saavutettu, haavesta ja unelmasta tuli oikeasti totta!
  • Lisäksi Vala starttasi kerran nome-b -kokeessa. Tulosta ei tullut, mutta kokemusta ja rohkeutta sitäkin enemmän. 
  • Toistaiseksi, pitkällisen harkinnan jälkeen, Vala on tauolla tokosta. Motivaatio ja tekemisen into ei ole ollut ihan sitä mitä toivoisin sen olevan, joten pidetään nyt taukoa ja mietitään asioita. Satunnaisesti voidaan jotakin treenailla, mutta tavoitteita tokoon ei ole ensi vuodelle
  •  Aloitin rally-tokon Valan kanssa viime syksyn aikana. Ihan viihdyttävä laji ja ainakin alemmat luokat tuntuvat tokoilijalle suht helpoilta (kunhan ohjaaja muistaa kaikki sääntökiemurat). Harrastellaan ja kisaillaan, mutta tavoitteena olisi ylläpitää hyvää fiilistä ja nauttia vaan tekemisestä.
  • Muuten sitten touhutaan taas sen mukaan, miten aikaa mahdollisesti on. Nomea, mejää, metsästystä...

Karma:
  • Pienestä Karppakoirasta on kehittynyt vuoden 2015 aika pätevä harrastuskoira
  • Tuloksellisesti isoin juttu oli NOU1-tulos heinäkuussa. Koe sujui juuri niin kuin pitikin. Periaatteessa minun roolini oli vain viedä koira suorituspaikoille ja päästää irti ja se hoiteli sitten homman kotiin :)
  • Tokossa aloitettiin kisaaminen uusilla säännöillä. Minullekin on mukavaa ja opettavaista, kun pääsi/pääsee kokeilemaan heti uusia sääntöjä ihan käytännössä kaikissa luokissa. Karman tuloksina olivat ALO1 ja AVO3. Molempiin suorituksiin olin todella tyytyväinen.
  • Karppa kävi kerran myös näyttelyssä saaden EH
  • Silmät on Karmalta tutkittu terveiksi, samoin lonkat ja kyynärät (vaikka näiden virallisia tuloksia odotellaankin yhä)
  • Karma pääsi treenipaikalle TamSKin tokovalmennusryhmään (10/2015-9/2016) sekä P-H kennelpiirin nuorten koirien rinkiin (1/2016-12/2017). 
  • Ensi vuodelle toivon itselleni ryhtiä nomen treenaamiseen ja rohkeutta ilmoittaa koira kokeisiin
  • Tokossa kisataan avoimessa ja toivottavasti myös ainakin voittajassa
  • Jossakin näyttelyssä voisi käydä, edes hakemassa arvostelun koirasta näin aikuisemmalla iällä. Ja pääseehän se nyt sentään käyttöluokkaan.
  • Lisäksi sitten kaikkea muuta, mitä vaan ehditään, kuten mejää ja metsästystä..


keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Kivoja uutisia joulun alla

Ajeltiin maanantaina Karman sekä Karman Ahti-veljen ja tämän omistajan Elinan kanssa käymään Kankaanpäässä Ventelän vastaanotolla. Kummastakin koirasta otettin lonkka- ja kyynärkuvat. Menomatkalla oli kovasti jännitystä ilmassa, mutta onneksi kotiin saatiin sitten lähteä hyvillä mielin, kun kummankin koiran nivelet näyttivät oikein kauniilta ja terveiltä. Karmalle olisi todennäköisesti tulossa hyvät B-lonkat ja 0-kyynärät :) Nyt odotellaan toki vielä niitä virallisia lausuntoja Kennelliitosta, mutta itselle tärkeitä oli jo heti vastaanotolla saatu tieto, että kaikki on kunnossa.





Tässä yllä meidän TamSKin tokovalkkuryhmän jouluvideo, jolla osallistuimme yhdistyksen treeniryhmille heitettyyn haasteeseen. 

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Vastaus blogihaasteeseen

Heidi heitti meitä Liebster blog award -haasteella ja kasalla kysymyksiä. Tässäpä siis vastauksia. Olen itse kuitenikin sen verran laiska, etten jaksa laittaa haastetta enää eteenpäin kenellekään.


1. Mitä pidät tärkeänä pentua hankittaessa?
 Pentueen vanhempien sukutauluja, pentujen ja pentueen lähisukulaisten terveystilannetta ja luonteita, pentueen lähisukulaisten koetuloksia sekä kasvattajan panostusta pentueen kasvattamiseen.
 
2. Onko sinulle tärkeää, että koirasi kasvattaja ajattelee asioista samalla tavalla?
On, kun on kyse isoista asioista. Eivätkä nykyisten koirieni kasvattajat olisikaan varmaan antaneet minulle kahta pentua heiltä, jos meillä olisi ollut kovin suuria näkemyseroja ;) Ja toisaalta taas minulle olisi kovin vierasta ottaa (nykyisen rotuista) koiraa esimerkiksi kasvattajalta, joka arvostaa tuloksista ykkösenä näyttelymeriitteejä...en usko, että saisin sellaiselta kasvattajalta toivomani laista harrastuskaveria.
 
3. Asia, minkä teet seuraavan koiran kanssa paremmin?
Kaikkien lajien "pohjatyöhön" voisi panostaa aina enemmän. Toisaalta uskon, että se vaatii itseltä tiettyä näppituntumaa, joka taas syntyy ajan myötä, mitä enemmän touhuaa koirien kanssa.  Huomaan koko ajan kehittyväni koirien kouluttajana, aina oppii uutta :) 
Toistaiseksi Karma on vielä niin kakara, etten osaa siitä vielä sanoa mitään erityistä yksittäistä asiaa, johon pitäisi ehkä osata panostaa seuraavan kanssa enemmän.
 
 
4. Mitä koulutusvirhettä tai kouluttamattomuutta kadut nykyisen koirasi kohdalla?
Valan kanssa olisi pitänyt treenata enemmän niin, että koira olisi aktiivisempi tekemään töitä ja tarjoamaan asioita. 

Karmasta puolestaan oli suunnitteilla enemmän nomekoira kuin tokokoira, mutta jotenkin huomaamattakin tässä  kävi nyt näin, että toko on noussut sillä ykköslajiksi, ja jopa niin, että K on tällä hetkellä ykköskisakoiranikin. Nomen treenaamattomuus harmittaa hieman.
 
5. Mikä on paras asia, mitä olet nykyisen koirasi kanssa onnistunut tekemään?
Tuloksellisesti Valan kanssa isoin saavutus on luonnollisesti TVA-arvo. Se on minun ensimmäinen harrastuskoirani, ja olen sen kanssa saavuttanut (ja jopa hyvissä ajoin, Valan ollessa 5,5-vuotias) tuloshaaveen, josta juuri ja juuri uskalsin haaveilla koiran ollessa pentu.
 
Karman kanssa paras fiilis on ehkä ollut taipumuskokeessa, jossa pikkukoira hoiteli homman todella tyylikkästi kotiin. Se oli oikeasti sellainen koe, josta jäi itselle olo, että minun ei tarvinnut muuta tehdä kuin viedä koira koepaikalle ja sitten antaa se tehdä työt.
 
6. Kuinka moneen paikkaan maksat jäsenmaksua koiraharrastuksen vuoksi?
Viiteen, luulisin näin pikaisella laskutoimituksella. Tai neljään, jos alueellinen noutajakoirayhdistys ja SNJ lasketaan samaksi (jäsenmaksu maksetaan yhdessä köntässä, vaikkakin se sitten tavallaan jakautuu kahtia). 
 
7. Aiotko kokeilla tai aloittaa jonkun uuden lajin ensi vuonna?
Ei sitä koskaa tiedä, mistä innostuu ;) NoseWork vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta kalenteri on kyllä jo kovin täysi kaikkea. 
 
8. Mihin olet tyytyväinen tämän vuodenkoiraharrasteissa?
On saavutettu ne tulostavoitteet, joita olin alkuvuodesta miettinyt. 
 
9. Seuraava hankinta minkä aiot ostaa koirallesi/harrastukseesi?
Karppa on huomenna menossa luustokuviin...
 
10. Mistä koirasi on saanut nimensä?
Molempien nimet on vaan itse keksitty / löydetty jostakin. Tarkoituksena on kummankin kohdalla ollut löytää omaan suuhun sopiva nimi, joka kuitenkin olisi sellainen, että jokaiselle vastaantulevalla koiralla ei ole samaa nimeä. 
 
11. Mitä toivot ensi vuodelta?
Toivon koirien (ja toki omankin) terveyden jatkuvan hyvänä, että saadaan jatkaa kaikkea harrastamista ja touhuamista.

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Karman tokotuloksia

Nuorten koirien ringin valintatulokset tulivat alkuviikosta. Ilokseni meille Karman kanssa tarjottiin kahden vuoden paikka rinkiin, miten kivaa!!! Valintakirjeen mukana tuli myös pieni palaute näyttökokeen vastaanottajilta. Siinä kehuttiin erityisesti minun ohjaustyötäni sekä liikkeiden välejä. Tosi kivaa, koska minustakin liikkeiden välit menivät meillä todella kivasti ja sujuvasti, ja olin niihin itse tosi tyytyväinen.

Seuraamisesta tuli vähän noottia (väljyys, hitaas tempo jne.), mutta itse pistän ne aika paljolti omaan piikkiini. Minua jännitti ihan hirveästi, joten se tarttui koiraankin ja näkyi tosiaan epävarmuutena suorituksessa. Samoin huomauttamista tuli liikkeiden lopuista ja perusasennoista, ihan oikeutetusti. Karma tulee tällä hetkellä monissa liikkeissä tosi vauhdilla ja törmää silloin minuun. Näytössä meidän vapaavalintaisena liikkeenä oli estehyppy, jonka loppuosan K "unohti" suorittaa ts. oli tulossa sivulle, mutta hairahtuikin sitten tutkimaan nurmimaton valkoista viivaa tms. Näitä loppuja onkin jo ehditty kivasti harjoitella tuon näytön jälkeen. On tehty appareiden kanssa erilaisilla lelu- ja kartiohäiriöillä, ja on kyllä tuntunut toimivan hyvin.

Tänään startattiin sitten kotikisoissa AVO-luokassa. Minä olin (taas vaihteeksi) kipeä, hirveä kurkkukipu alkoi edellisenä päivänä. Ihan käsittämätöntä, miten voikin aina osua... Karman taippareiden aikaan olin kuumessa, samoin edellisessä tokostartissa, nyt näyttäisi toistaiseksi siltä, että saattaisin selvitä tästä kerrasta vähän lievemmillä oireilla, mutta silti. Joku Karman laki??

Avossa oli paikalla viisi koirakkoa eli just kivasti yhden paikkisryhmän verran. Me starttasimme ensimmäisenä, joka oli vaihteeksi aika kiva, eipähän tarvinnut odotella. Fiiliskin oli kiva koepaikalla, kotona minua oli jännittänyt aika paljon (samoin edellisenä päivänä), mutta hallilla löytyi kuitenkin sopiva rentous ja "treenimäinen" fiilis tekemiseen. Ensin tehtiin paikallaolo ja sitten jokainen vuorollaan kaikki yksilöliikkeet yhteen putkeen. 

Paikalla istuminen: 10. Jes! Tässä on ollut viimeisen kuukauden aikana aika paljon säätöä, kun jostakin syystä tai toisesta Karma on alkanut käymään kovin mielellään maate n. 20-30 sekuntia istuttuaan. 

Seuraaminen: 8. Karma jäi yhdessä kohtaa oudosti jälkeen ja tajusin yhtäkkiä koiran kadonneen rinnalta. Yhdellä ylimääräisellä käskyllä se kuitenkin tuli taas kivasti mukaan ja homma jatkui hyvin loppuun asti. Askeleissa peruutuksessa (2 askelta) se tuli vähän kyljittäin, mutta haki kuitenkin perusasentoon ihan hyvin.

Liikkeestä seisominen: 0. Istui. Ihan käsittämätöntä... istuminen on ollut meille niiiiiin vaikeata tässä viime aikoina, etten olisi kyllä ihan heti uskonut sen yhtäkkiä koetilanteessa tarjoavan sitä näin. Hassu pieni eläin.

Luoksetulo: 7,5. Olin itse vähällä mokata alun, kun olin jo lähdössä liikkeelle, kunnes tajusin, että liikkuri tosiaan sanoi "käsky", mikä siis varmaan tarkoittaakin sitä, että avo:ssa koira kuuluu jättää maahan... Olisihan se hyvä, että osaisi säännöt. Hupsista! En siis ehtinyt siinä vielä paikoiltani liikkua, mutta hetken epäröinti varmaan näkyi kuitenkin heti koiraan, eikä K mennyt ensimmäisellä käskyllä maahan. Lisäksi tuli törmäten sivulle lopussa.

Liikkeestä istuminen: 9. Jestas, se teki jo toisen liikkeestä istumisen onnistuneesti! :D

Ruutu: 0. Jäi vähän turhan eteen (mutta oli kyllä siis selvästi ruudussa, ei siinä mitään). Harmillisesti maahan-käsky ei sitten oikein prosessoitunut läpi pienen koiran aivoihin, vaan K seistä tönötti kovin tyytyväisenä siellä ruudussa. Meni se sitten varmaan viidennellä käskyllä ja reilulla varataloavulla maahankin. Tehtiin tästä vielä loppuun asti liikkuroituna, ja perusasentoonnousussa K esitti vielä jonkun näpsäkän takatassuilla seisomisen ennen kuin istui viereeni.

Nouto: 9,5. Nyt oli parasta pelissä! Nouto on ollut Karmalle tositositosi vaikea liike, tai siis sivulletulo kapulan kanssa. Treenattu on, mutta suoritusvarmuus on ollut vieläkin ihan hukassa. Mutta me onnistuttiin tässä!

Kaukot: 0. Ensin kaukojen istumaannousu oli K:lle kamalan hankala, kun välimatka kasvoi. No sitä on treenattu ja palkattu paljon, ja sitten pari vk ennen koetta havahduin siihen, että K ei osaakaan tehdä useampaa vaihtoa putkeen.. Vähän ehdittiin toki treenata, mutta enemmän tarvitaan vielä aikaa työstämiseen, että kokonaisuus tässä alkaa toimia. Tänään eka istumaannousu hyvin, mutta sitten ei meinannut enää mennä maahan ja kun lopulta meni, niin oltiin molemmat jo vähän uupuneita ja K:lla petti keskittyminen ja se päätti laukata istu-käskyllä minun luokseni. 

Estehyppy: 10.

Merkin kierto: 9. Tökkäsi merkkiä ja hidasteli sen luona vähän.

Kokonaisvaikutus: 9. Hyvä suoritus, pikkuisen vielä viilausta ja tarkkuutta liikkeisiin, niin sitten se on siinä.

Yht. 207,5 p., AVO3-tulos, sijoituksena 4/5. Tuomarina Jaana Tala (ja kehässä mukana myös tuomariharjoittelija Vesa Kallio). 

Karman kanssa oli kivaa olla kehässä, ja hyvin jaksettiin, vaikka tuo avoin luokka oli jo tosi pitkä setti tehdä yhteen putkeen. Karma on huippukiva kaveri, joka ei tänään ainakaan pahemmin ottanut nokkiinsa virheistä ja jatkettiin aina samalla hyvällä mielellä seuraavaan liikkeeseen. Kaikki tehtiin niin hyvin kuin osattiin, ja virheitä tuli melkolailla sellaisissa osioissa, jotka tiesin meille vielä aika haastaviksi. Liikkeiden alut ja fokusoinnit tehtäviin sujuivat hyvin.

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Kaikennäköistä

Syksy on mennyt sellaista vauhtia. että blogia en ole ehtinyt yhtään päivittää. Löysimme loppukesästä varsin pitkältä tuntuneen etsimisen jälkeen meille sopivan uuden kodin, johon pääsimme muuttamaan syyskuun loppupuolella. Muuttopuuhat vaativat oman aikansa ja sen jälkeenkin on vielä kulunut paljon aikaa kotia laittaen (vaikka mitään remonttia ei ole tarvinnut tehdä).

Muuton myötä on jouduttu miettimään haukkuongelmaan ratkaisua. Jännästi on aiemmin asuttu ihan hyvin kerrostalossa, mutta nyt sitten paritaloon muutettaessa alkoikin koirilla melkonen räkytysvaihe. Adaptil-haihdutin oli uudessa kodissa seinässä heti muuttopäivän aamusta lähtien. Molemmilla koirilla oli myös sitruunapannat. Karma vastasikin sitruunapannan käyttöön heti tosi hyvin ja lopetti turhan räkyttämisen. Vala sen sijaan ei pantaa reagoi, vaan käytännössä haukkuu sen tyhjäksi. Apua löytyi lopulta siitä, että Valan oleskelualue yksinolon ajaksi rajattiin portaiden aluseen. Karma saa sitten olla vapaana keittiö-olkkari-eteinen -akselilla. Karma pitää päivin yleensä varmuuden vuoksi sitruunapantaa kaulassaan, mutta ehkä siitäkin voidaan pikkuhiljaa alkaa luopua.

Kotihommien lisäksi on treenattu aika paljon koirien kanssa sekä minulla on / on ollut tässä syksyllä pari tokokurssia vedettävänä. Hain molemmilla koirilla TamSKin tokovalkkuryhmään. Valinnoissa kävikin sitten lopulta yllättäen niin, että pääsin ryhmään vain Karman kanssa Valan jäädessä lähtökohtaisesti ilman treenipaikkaa (Valalla on oikeus olla "tuuraajana" silloin kun jos Karma on kipeä tms. takia estynyt treenaamasta). Minulla meni ensin jonkun verran aikaa tämän sulatteluun, sillä olin ajatellut Karman olevan vielä ns. kakkoskoirani tokossa... Sittemmin on kyllä lähtenyt ihan hyvin rullaamaan, ja Karman kanssa on edetty tosi paljon nyt, kun on treenattukin enemmän ja pätevässä seurassa.

Vala siispä on nyt syksyllä viettänyt aikalailla hiljaiseloa tokon suhteen. Tämä oli hyvin harkittu ratkaisu ja päätin lopulta siis, että V saa nyt toistaiseksi olla tokotauolla jonkin aikaa. Kotosalla tms. vähän jotakin treenaillaan kokeilumielessä (mm. tunnarissa on koitettu vähän kääntää ajatuksia uusille urille), mutta kokeissa ei varmastikaan sen kanssa käydä nyt talven aikana ainakaan. Sen sijaan osallistuin Valan kanssa muutaman kerran mittaiselle rally-toko -kurssille heti lokakuun alussa. TamSKilla oli silloin tarjolla juuri passeli lyhytkurssi "rallya tokoilijoille" -hengessä, jossa käytiin läpi lajin säännöt ja päästiin heti harjoittelemaan kokonaisia ratoja. Sopi siis erinomaisesti, koska kyllähän V:n tokopohjalla on seuruut, käännökset yms. jo ihan hyvässä hanskassa, mutta minä ohjaajana kaipasin juuri tuota sääntöjen opettelua ja sitä, että kouluttaja katsoo näin alussa vähän perään. Ekat kisailmoittautumisetkin on nyt laitettu menemään, aika jännää!

Karman kanssa hain kennelpiirin nuorten koirien rinkiin, nyt kun tokoura on lähtenyt hyvinkin lupaavasti liikkeelle ja olen tajunnut, miten huippukiva treenikaveri pikkukoira oikeasti onkaan. Näyttökoe oli kuukausi sitten, mutta valintatuloksia ei ole vieläkään tullut. Meidän näyttö ei kyllä valitettavasti mennyt ihan putkeen. Kehitin itse itselleni valtavan jännityksen, joka sitten tottakai tarttui koiraankin ja näkyi suorituksessa. Erinomaisen hyvä koetreeni kuitenkin, josta tuli todella paljon infoa itselle! Sanna kuvasi meidät videolle, josta oli hyvä itse vielä jälkeenpäin tsekata, että miltäs se homma oikein ulospäin näyttikään - ja vähän kliseisesti - sehän näytti kuin näyttikin videolla paremmalta kuin  miltä minusta kehässä oli tuntunut. Hassua, miten se usein meneekin noin. Kai ne omat odotukset ovat sillä suoritushetkellä aina niin korkealla, että pienetkin virheet tuntuvat helposti kovin isoilta jutuilta.

Karma on ilmoitettu nyt vielä yhteen virallisen tokokokeeseen tälle vuodelle. Sen jälkeen tehdään sitten lisää uusia treeni-/kisasuunnitelmia. Karmalle on myös varattuna aika luustokuviin vielä ennen joulua. Silmätarkissa Karma kävi jo, tuloksena puhtaat paperit.

Vala kävi syksyllä vähän Johanneksen mukana hirvimettällä, pääasiassa se tosin on vaan istuskellut autossa mukana. Kertaalleen se pääsi kuitenkin jäljittämään haavakkohirveä.

Parina viikonloppuna koirat ovat olleet myös hoidossa sekä minun että Johanneksen vanhempien luona. Vala on ollut vähän vaisuhko, mutta Karppaa ei ole ilmeisesti hirveästi hetkauttanut olla hoitopaikoissa.


keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Karman ensimmäinen TOKO-koe

Päästiin kuin päästiinkin aloittamaan tokokoeura pikkukoiran kanssa 24.9. Minä olin taas flunssainen, mutta onneksi tauti helpotti koepäiväksi.

Koe oli TamSKin alo-avo iltakoe, joka venyi aika pitkäksi ja kenttä kävi jo pimeäksi. Meidän vuoro oli onneksi sen verran ajoissa (seitsemäntenä alo-luokassa), että ehdittiin vielä tehdä yksilösuoritus suht valoisaan aikaan. Yhteensä alo:ssa oli starttilistan mukaan 17 koiraa. Tuomarina Juha Kurtti.

Paikkamakuu: 7. Sählinkiä alasmenossa. Yksitellen käskytys ja siihen liittyvät odottelut ovat vielä Karmalle aika vaikeita

Seuraaminen: 10. <3

Liikk. maahanmeno: 8. Ennakoi pa:n.

Luoksetulo: 8. Lopussa jäi seisomaan / istui vasta vihjeestä

Noutoesineen pito: 10

Kaukot: 10

Estehyppy: 7. Karma teki hyvä hypyn, tuli sivulle ja juuri ennen kuin liikkuri ehti päättää liikettä se pinkaisi uudelleen liikkeelle kohti estettä. Mulla oli kerrankin reagointikyky tallella, joten nimellä kutsumalla ehdin estää koiraa hyppäämästä uudestaa ja sain kutsuttua sen takaisin sivulle. Mikälie ahaa-elämys tämäkin sitten oli koiralta...

Kokonaisvaikutus: 10.

yht. 172 p., ALO1

Minua jännitti ihan hirveästi mennä kehään uuden koiran kanssa. Karmalla oli edellisinä viikkoina ollut erityisiä vaikeuksia estehypyn (kiertää helposti) ja kaukojen (jumittaa maassa) kanssa, joten odotuksena oli, että näissä voi hyvinkin tulla nollaavat virheet kokeessa. Hyvin me kuitenkin selvittiin näistä. Kokonaisuus oli älyttömän kiva: me menimme kehään yhdessä, me teimme kehässä liikkeitä yhdessä, me siirryimme kehässä liikkeestä toiseen yhdessä ja me poistuimme kehästä yhdessä. Kaikkiaan suoritus meni siis todella sujuvasti ja liikevirheistä huolimatta olen aivan käsittämättömän tyytyväinen tähän.

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Kesälomareissu 15.-23.8.2015

Tässä reissukertomusta meidän tämän vuoden lomamatkasta pohjoiseen. Kuvia on aika paljon, toivottavasti niistä välittyy edes rippusia maisemien hienoudesta.

Tämän vuoden varsinaista kesälomaa saatiinkin sitten odotella elokuun puoliväliin asti. Osittain johtui minun töistäni, että loma meni näin pitkälle, mutta meillä oli myös haaveena päästä valloittamaan Suomen korkein kohta Halti-tunturilla, jonne keliolosuhteiden puolesta on yleensä helpointa kivuta elokuun tienoilla. Saatiinkin sitten koko tämän vuoden kesän parhaat kelit meidän reissuun! Itikoitakaan ei juuri ollut, ilkeimmät hyttyset löytyivät sitten seuraavalla viikolla Heinolasta mökiltä...

Lähdimme matkaan aikaisin lauantaiaamuna. Päivän ohjelmaan kuului lähes ainoastaan autossa istumista, kun tavoitteena oli päästä seuraavaksi yöksi Leville. Aamukahvit juotiin Jyväskylässä, Oulussa pidettiin lounastauko (taas hampurilaiset huoltoaseman parkkiksella, koska kuumuuden takia koiria ei voinut hetkeksikään jäättää autoon...), Rovaniemen tienoilla pysähdyttiin geokätkölle, ja melkolailla tasan 12h lähdön jälkeen olimme perillä Levillä hotellilla. Hotelli sijaitsi tunturin rinteessä, joten meidän kevyeksi aiotusta iltalenkistä alas tunturin juurelle etsimään yksi geokätkö ja sitten takaisin hotellille ei sitten tullutkaan ihan niin kevyttä... 

Karma otti heti ilon irti hotellielämästä

Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa kohti Kilpisjärveä. Nyt ajomatka oli verrattain lyhyt, joten oli hyvin aikaa pysähdellä ja muutoinkin ajelimme vähän pienempiä teitä pitkin maisemista nauttien.

Maisema Yrjö Kokko -lintutornista Enontekiön lähellä

Iiton palsasuon luontopolulla käsivarrentien varrella
Muotkatakka-tunturissa. Taustalla näkyy jo Saana.

Muotkatakka oli tosi kiva pysähdyspaikka. Sen alarinteellä on Suomen maanteiden korkein kohta ja hyvä levähdyspaikka, johon pysähtyä. Joku muistomerkkikin taisi siinä olla. Kun nousee korkeammalle tunturiin, niin on tarjolla kaunis maisema (eikä edes tarvitse kovin korkealle kivuta, ja polkujakin siinä kulkee). Ei oltu koskaa aiemmin täällä käyty, ja oli kyllä ehdottomasti pysähtymisen ja maisemien ihailun arvoinen paikka. Täällä nähtiin myös reissun ensimmäinen sopuli (tosin kuollut sellainen). Taisi olla hyvä vuosi menossa, kun niitä tuntui lopulta vilisevän ihan joka paikassa... ja varsinkin Karmasta tuli nopeasti todella hyvä sopulibongari. 

Tsahkaljoella. Karppalle kävi pieni virhearvio, kun päätti mennä uimaan/kahlaamaan jokeen... ei ylettynytkään tassut pohjaan ja voimakas virta lähti kiidättämään pikkukoiraa mukanaan... Onneksi isäntä oli kiinni fleksin toisessa päässä ja onki kaverin takaisin kuivalle maalle :D

Kilpisjärvellä kävimme iltalenkillä kiertelemässä ympäriinsä sekä kävelimme pienen pätkän kalottireittiä Tsahkaljärven rannalle ja takaisin. Taas löytyi uusia kivoja paikkoja. Sen verran kivikkoista tosin oli, että olisi ehkä kannattanut laittaa lenkkareiden sijaan jalkaan vähän tukevammat kengät.

Seuraavana päivänä ohjelmassa oli päiväretki kolmen valtakunnan rajapyykille ja takaisin Mallan luonnonpuiston läpi, yhteensä siis n. 22 km kävelyä. Aikaa oli runsaasti, keli oli hyvä, joten hyvillä mielin pystyi pitämään pidempiäkin taukoja luonnosta nauttien. Sekä mennessä että palatessa pidimme evästauot Kitsiputkouksella ja varsinaisen lounastauon pidimme rajapyykin tuntumassa (taas muuten tälläkin reissulla meillä oli testissä saman retkiruoka-kirjan ohjeita kuin aiemmin tänä kesänä Repovedellä). Maasto tuolla oli pääasiassa varsin helppoa ja paikoin leveätäkin polkua (tuollahan ei sulan maan aikaan saakaan edes poiketa pois polulta), muutamia kivikoita oli sekä huonokuntoisia pitkospuita (joskin viereen oli jo tuotu uusia, joten kunnostushommat olivat ilmeisesti menossa). Pari viimeistä kilometriä alkoi tuntui jalkapohjissa jo aika ilkeältä, mutta muutoin kaikki sujui oikein hyvin sekä meillä että koirilla. Keli oli hyvin lämmin, joten juotavaa kului paljon.

Alkumatkassa, ekan nousun jälkeen oli pakko pitää heti lyhyt juomatauko ja riisua takit. Oli meinaan aika lämmin!

Lumiläntillä oli hirmuinen määrä poroja

Sateenkaari Kitsiputouksella



Kilpisjärvi

Siellä se polku jatkuu vaan...

Perillä Suomen rajalla

Maisemaa paluumatkan varrelta

Sitten seuraavana päivänä olikin se jännittävin ja odotetuin osuus. Matka jatkui Norjaan, jossa ajeltiin rannikkoa pitkin Birtavarreen asti, josta kännyttiin Guolasjärveä kohtie vievälle tielle, jota pääsimme Haltin juurella. Tie jo itsessää oli aika jännä kokemus, ja siitä olimme etukäteen etsineet tietoja, että kuinka ajettavassa kunnossa se on. Loppupeleissä tie oli onneksi parempi, kuin mitä joidenkin kuvausten perusteella pelkäsimme sen olevan, ja pääsimme hyvin perille.

Ylitettävänä oli yksi tuommoinen "kiva" silta... pikkuisen hirvitti!

Näkymä sillalta alas

Lampaita oli paljon. Nämä eivät edes halunneet väistää autoa, vaan minun oli pakko hypätä ulos ja hätistellä niitä hiukan siirtymään

Tien päässä on parkkipaikka ja pari jotakin poromiesten (?) mökkiä sekä laavu. Auto parkkiin varusteiden tsekkaus, kenkien vaihto ja sitten menoksi. 

  Ei se tästä näkökulmasta kauhea isolta tunturilta näytä... petollista! 

Norjan puoleltakin on menevinään merkitty reitti Haltille. Parkkipaikalla on ihan opastaulu ja kaikkea. Maastossa vaan ne reittimerkit ovat kovin onnettomat, eihän niitä sieltä puolikaan löytynyt. Menomatkalla reitti hukkui jo heti ekan jyrkän nousun jälkeen. Palatessa tultiin ehkä vähän enemmän reittiä pitkin takaisin. Reittimerkkien puutteellisuus oli kyllä tiedossa jo ennakkoon, eli yllätyksenä ei todellakaan tullut. Gps oli päällä koko ajan, joten pääasiassa navigoitiin sen avulla. Paperikarttakin oli, mutta siitä ei välttämättä ollut ihan hirveästi apua, kun oman paikan hahmottaminen avotunturissa, jossa ei juuri ole maamerkkejään, oli aika hankalaa.  Nousuun meillä meni aikaa noin neljä tuntia. 

Alarinteellä maasto oli vielä kivaa ja helppoa

Ekan jyrkän nousun jälkeen maisema oli ihan käsittämätön! Nousu otti koville (kipusin itse nelikontin ylös pahimman kohdan), mutta tämä näkymä palkitsi jo aikalailla.

Tätähän se sitten pääasiassa oli koko matka: pelkkiä kiviä. Satunnaisia lumilänttejä oli vielä jäljellä (nämä muutamat ei varmaan sula ollenkaan?)





Menomatkalla huomattiin jo ensimmäisellä lumella, että Valalla on joku tassu rikki. Se ei kuitenkaan sitä itse aristanut sinänsä, joten jatkoimma matkaa. Ei viitsitty alkaa tassuja paketoidakaan, koska silloin koiran ketteryys ja tasapaino olisivat varmaan kärsineet aikalailla tuossa kivikossa. 

Suomen korkein kohta Haltilla, 18.8.2015

Wohoo!

Ja tuosta sitten lähdettäisiin takaisin alaspäin..

Keli ja näkyvyys oli ihan huippuluokkaa. Miinuspuolena tietysti oli, että pilvettömältä taivaalta avotunturiin porottava aurinko polttaa ihon aika herkästi... Mutta tulipahan hankittua rusketusrajatkin tällä lomalla. T-paita -rajat ja pandakarhukuvio silmälasien jäljiltä naamassa ovat kovin tyylikkäät.

Alaspäin lähtiessä Karma teki ihan totaalistopin ja kieltäytyi kävelemästä. Silläkin oli tassut vähän rikki, mutta ennen kaikkea se oli vaan yksinkertaisesti väsynyt. Nuori koira ei osannut säästellä reissussa voimiaan vaan sen piti koko ajan puuhata jotakin (ne sopulit...) (vrt. Vala ei kävellyt mitään ylimääräistä ja käytti lepotauot oikeasti kunnolla lepäämiseen). Valalla taas tassut näyttivät aika ikäviltä. Karman tassut varmaan säästyivät enemmän, koska se on paljon kevyempi rakenteeltaan. Eipä siinä sitten, otettiin kummatkin kettupuuhka olalle ja aloitettiin hidas taivallus takaisin. Karman mielestä taksikyyti alas oli hirmu kivaa, hyvin pystyi katselemaan maisemia ja nuuskuttelemaan tuulia. Karma oli varsin rentona kannettaessa ja sitä olikin sinänsä helppo pitää kyydissä (eikä se toki painakaan ihan kamalasti). Vala sen sijaan oli lähinnä sitä mieltä, että nyt on kyllä ihan hirveän noloa tämä homma, että aikuista koiraa näin kannetaan (mulle tuli ihan mieleen Niki, joka myös protestoi kaikkea nostamista ja kantamista.. ). Päätettiin kuitenkin kantaa Vala siihen jyrkimpään kohtaan asti, jotta tassut säästyisivät mahdollisimman paljon. Jyrkin osuus oli helpointa mennä niin, että V käveli itse (se kun taas painaa jo sen verran enemmän, että kantaminen on aika rankkaa). 

Ylimääräisistä kantamuksista huolimatta matkaan alaspäin meni aikaa hieman vähemmän, noin kolme tuntia. Varsinainen Haltin huippu jäi tällä kertaa saavuttamatta. Ilman koiria olisimme varmastikin käyneet myös siellä, mutta tällä kertaa nelijalkaisten ystävien tassut ja voimat eivät ylimääräistä lenkkiä sallineet.

Tässä mennään jo alarinteen helpommassa maastossa takaisinpäin

Seuraavaksi yöksi meillä olikin sitten varattuna telttamajoitus. Alunperin ajateltiin jäädä ihan siihen parkkipaikan tuntumaan, mutta siihen ilmestyi pyörimään pari norjalaista nuorta miestä autollaan ja mulle tuli ainakin kovin vaivaantunut olo, kun puuhat tuntuivat vähän epämääräisiltä. (Pysäköivät autonsa meidän autoa vastapäätä jokusen matkan päähän, kuski jäi istumaan autoon, toinen tyyppi haki takakontista retkituolin ja pystytti sen kuskin oven viereen ja kävi siihen istumaan.. ) Ei sitten huvittanut alkaa pystyttämään telttaa siihen. Hyppäsimme omaan autoomme ja ajelimme vähän matkaa takaisinpäin. Pysähdyimme Vuolimus Áhkkejávrin rantaa, jossa oli joku nuotiopaikka, ja jossa olimme aamulla ohi mennessämme nähneet pari tyyppiä purkamassa omaa telttaansa. Se olikin huippukiva ja rauhallinen paikka viettää yö. Mitä nyt joku lammas (heräsin kellon kilinään) sitten kävi yöllä teltan nurkkia ihmettelemässä.. 

Telttapaikka, taustalla Halti

Oli komein paikka, missä on tähän mennessä telttailtu!

Seuraavat pari päivää olivat koirille aikalailla täyslepoa, minkä aikana tassut ehtivät jo hyvin parantua. Mitään syviä haavoja tms. ei niihin onneksi tullut, vaan polkuanturat lähinnä olivat kuluneet verekselle.

Reissu jatkui pitkin Norjan rannikkoa, kävimme kääntymässä Hammerfestissa ja yövyimme Skaidissa. Siitä seuraavana päivänä jatkettiin taas rannikkoa pitkin ajellen, poikettiin pikaisesti Suomen puolella Nuorgamissa ja ajettiin yöksi Kirkkoniemelle. Seuraavana päivänä kävimme Norjan ja Venäjän rajalla Grense Jakobselvissa, josta matka jatkui yöksi Saariselälle. Saariselällä tehtiin jo koirien kanssa kävelylenkki Urupäälle, minkä tassut kestivät jo taas ihan hyvin. Seuraavana päivänä kävimme Luostolla Lampivaaran ametistikaivoksella, mikä oli oikein kiva vierailu, viimeksi olin siellä käynyt n. 10 vuotta sitten. Reissun viimeisen yön vietimme puolestaan Kuusamossa, josta ajeltiin Raatteentien ja sen museon kautta lopulta kotiin. 

Haltia seuranneena aamuna oli hyvin sumuisaa alhaalla merenpinnan tasolla. Jossain kohdissa pääsi kuitenkin sumun yläpuolelle, ja silloin maisema oli taas kovin kaunis!







Pykeija

Grense Jakobselv

Grense Jakobselv, kirkko

Lampivaaran ametistikaivoksella. Nelijalkaisetkin olivat onneksi tervetulleita mukaan. Olisikin muutoin jäänyt kaivosvierailu väliin, sillä oli taas niin kuuma keli, ettei koiria olisi voinut autoonkaan jättää.

Raatteentien muistomerkillä

Siinä se. Uskomattoman hienoja maisemia, yksi haave toteutettu (Halti!), monen monta kilometriä takana, huippureissu erinomaisessa seurassa <3

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Loppukesän tokojuttuja

Blogihan laahaa jo niin jäljessä, ettei enää mitään rajaa... On vaan ollut niin paljon elämää ruudun ulkopuolella, että päivittäminen on jäänyt ;) 

Heinäkuussa osallistuin Valan kanssa yhtenä päivänä Riitan/Piian järjestämään puolalaisen Joanna Heweltin tokokoulutukseen. Lähdin mukaan jo ihan siitä mielenkiinnosta, että pääsee tutustumaan ihan uuteen kouluttajaan. Työstettiin Valan ekassa setissä kisaongelmaa ja koiran tylsistymistä samoihin tuttuihin evl-liikkeisiin. Ei tarvinnut paljoakaan laittaa pakkaa sekaisin, kun koiran ilme kirkastui ihan eri tavalla! Tehtiin siis liikkuroituna liikkeitä, jotka muodostuivat sekaisin sääntöjenmukaisten tokoliikkeiden osista. Pointtina on ajoittaa varsinkin tässä vaiheessa liikkeen loppu ja palkkaus siihen kohtaan, kun koiran ilme on halutunlainen. Ohjaajakin joutuu keskittymään tässä harjoituksessa ihan eritavoin kuuntelemaan liikkuria sekä pitää olla luotto treenikaverien mielikuvitukseen, että saa hyviä liikkeitä tehtyä. Joanna liikkuroi meitä itse, joten koulutuksessa extrajuttuna minulle tuli sitten vielä englanninkielinen liikkurointi... vähän lisäjännitystä! Toisessa setissä katsottiin noutojuttuja: huonoa palautusta ja metallia. Palautuksiin sain ihan hyvät ohjeet, jotka vahvistavat sitä, mitä on jo tehtykin. Tosin pakko myöntää nyt näin pari kk koulutuksen jälkeen, että hävettävän vähän olen siltikään jaksanut tätä työstää. Metalli on Valalle ällö jostain syystä. Uusissa säännöissähän ei evl:ssä enää metallia ole, joten sikäli sitä ei hirveästi tarvitse hinkata, mutta treenimielessä ja koulutuksellisesti kuitenkin ihan kiva työstää sitäkin.

Elokuun lopussa meillä oli TamSKin tokovalkkuryhmän kanssa Mika Jalosen pitämä koulutus. Jatkettiin vähän samaa aihetta, eli kuuntelemista, hereilläoloa, keskittymistä tehtävään. Hirmu hyviä juttuja! Lisäksi ihmeteltiin istumisen ongelmaa, jostain syystä V ei istu käskyllä seuraamisesta, vaikka kaikissa muissa tilanteissa istuminen käskystä onnistuu vaivattomasti. Katsotaan, päästäänkö tästä lukosta joskus eroon..

Heh.. nauratti kuvia katsoessa, kun kaikissa seuruukuvissa ilme on ohjaajalla hyvin totinen...

Elokuussa oli myös näyttökoe TamSKin ensi kauden tokovalkkuryhmiin. Hain tulevalle kaudelle molemmilla koirilla. Päätös laittoin omia ajatuksia sitten vähän päälaelleen, sillä ryhmään valittiinkin ensisijaisesti vain Karma. Pakko myöntää, että tämä on nyt väkisin laimentanut treeni-intoa Valan kanssa, kun ei periaatteessa olekaan nyt ollenkaan treenipaikkaa sen kanssa talvikaudelle... tylsyys. Kivaa tietysti, että Karmassa nähtiin potentiaalia noinkin paljon, että se nousi Valan ohi valinnoissa. 5-kerran rally-toko -kurssille ilmoittauduin Valan kanssa, mennään nyt ainakin ihmettelemään sinne.

Karman piti aloittaa viime viikolla tokon kisaura, mutta sillehän tulikin jo taas juoksut. Edellisistä oli aika lyhyt väli, enkä kyllä ihan vielä ollut odottanut näitä alkavaksi.

Vedin Pirkan Nuuskuille nyt syyskuussa yhden tokokurssin, joka meni oikein kivasti. On se jännä, kun taas ei olisi oikein millään huvittanut ottaa kurssia eikä kouluttaa ollenkaan, mutta oli se sitten vaan käytännössä kuitenkin kivaa. Ja nyt oli hirmu kiva ja pieni ryhmäkin. Vajaa parin viikon päästä alkaa sitten syksyn toinen koulutusosuus, kun TamSKin tokokurssi alkaa :)

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Repovesi 29.-30.6.2015

Kävimme kesäkuun lopussa tekemässä pienen vaelllusreissun Repoveden kansallispuistossa. Molemmat koirat olivat myös mukana, ja tämä olikin Karman ensimmäinen pidempi reissu. Kiersimme puistossa Kaakkurin kierroksen, eli n. 24 km pituisen lenkin. Ensimmäiselle päivälle taisi tulla mittaa n. 14 km ja toiselle päivälle sitten 10 km.


Lähdimme liikkeelle Tervajärven parkkipaikalta, kansallispuiston eteläpäästä. Vala sai selkäänsä oman reppunsa, jossa se kantoi molempien koirien ruuat (näin lyhyelle reissulle ei niistä paljoa painoa tullutkaan). Sovitettiin reppua Karmallekin, mutta tuo tuntui sille harmillisesti liian suurelta. Jos jossain vaiheessa raaskii, niin ostetaan sitten toinen pienempi koiranreppu vielä lisäksi...




Vaihtelimme aina vuoroja, kumpi "sai" taluttaa koiria. Vaikka yllättävänkin hyvin käveleminen sujui kahdenkin koiran kanssa. Aika pian molemmat koirat näyttivät tajuavan, että nyt ollaan vähän pidemmällä lenkillä.


Vettä oli kivasti saatavilla, joten koirat pääsivät monin paikoin juomaan ja kastelemaan mahaansa viilentyäkseen. Maanantai oli oli aika lämmin päivä, joten vilvoittelu oli kyllä koirille hyvin tarpeellista. Lisäksi Repovedellä oli tosi kivasti kaivoja reitin varrella, joten itsellekään ei tarvinnut kantaa kovin suurta vesimäärää mukana rinkassa.



Korkeuseroja oli aika paljon, joten käveleminen oli paikoin aika rankkaa. Maasto oli kyllä tiedossa ennalta, ja osittain valitsimmekin retkikohteen sen takia. Hyvää harjoittelua tulevaa kesän toista reissua varten.


Pidimme maanantaina lounastaukon Kirnukankaan laavulla. Repovedellä oli paljon kivoja laavu- ja nuotionpaikkoja, joista löytyi myös siistit puuceet. Verrattain helppoa retkeilyä siis! Yön vietimme Olhavan laavulla. Olhavalla oli paljon porukkaa, mutta suurin osa taisi olla kalliokiipeilijöitä ja he olivat leiriytyneet tulipaikalle, joka oli ihan kallion vieressä. Me jäimme sille hieman kauempana olevalle laavulle, ja saimme ollakin siellä ihan rauhassa.


 

Testilimme reissussa myös erilaisia retkiruokia. Reseptit olivat peräisin Piritta Kantojärven Viiden tähden vaellus -kirjasta. Lohipastaa ei ihan napannut, Arabian pata oli hyvää, samoin panna cotta sekä sienipasta. Kaikki annokset olivat kooltaan todella reiluja, meille ruokaa tuntui olevan ihan liikaa. Jotain oli pakko heittää pois, mutta osa oli myös onneksi sellaista, että pystyi syöttämään koirille.


Telttayö sujui aika mukavasti, ja koirat rauhoittuivat hyvin nukkumaan. Minulla oli testissä uusi makuupussini - ja tämä olikin sitten ensimmäien yö teltassa niin, että minun oli kuuma! Oli pakko nukkua makuupussi auki lähes koko yön... aikamoista! Normaalisti minä palelen todella helposti, joten tämä oli ihan positiivinen kokemus.




Tiistain lounastauko pidettiin Kapiaveden nuotiopaikalla. Tämän kautta kulki myös puiston suosituin ja lyhin merkitty rengasreitti, Ketunlenkki, jolla sitten riittikin kulkijoita. Paljon oli perheitä päiväretkellä yms. Lisäksi tuolloin sattui olemaan jonkin sortin nuorisotapahtuma niin, että paikka vilisi (ulkomaalaisia) teinejä. Meidän onneksemme ehdimme juuri tehdä ruuan ja melkein jo syödäkin, ennen kuin tätä rekikuntaa alkoi lappaa paikalle...


Riippusilta oli koirille jännä kokemus. Johannes meni Karman kanssa edeltä, ja K:ta selkeästi vähän epäilytti moinen alusta... pikkaisen kun tuuppasi välillä takapuolesta, niin se suostui taas etenemään. Minä tulin Valan kanssa perästä, ja Valalla tahtoi lähinnä olla hätä, että mihin ne muut menivät.


Loppumatkaan kuului myös järven ylitys pienellä lossilla. Muuten ihan kiva, mutta kuten kuvastakin näkyy, lossin pohjalautojen välissä oli aika isot raot, mikä oli koiran tassuille aika ikävää.


Tiistai-iltapäivään säätiedotus lupasi sadetta alkavaksi kello kolmen aikaan iltapäivällä, joten aikataulutimme tiistain kävelyn sen mukaan, että kolmeen mennessä pitäisi ehtiä takaisin autolle. Ehdimme hyvin kolmeksi, eikä kauaa ollut tarvinnut autossa istua paluumatkalla, kun tuulilasiin alkoi napsahdella pisaroita. Täydellinen ajoitus siis :)