Kaikennäköistä

Syksy on mennyt sellaista vauhtia. että blogia en ole ehtinyt yhtään päivittää. Löysimme loppukesästä varsin pitkältä tuntuneen etsimisen jälkeen meille sopivan uuden kodin, johon pääsimme muuttamaan syyskuun loppupuolella. Muuttopuuhat vaativat oman aikansa ja sen jälkeenkin on vielä kulunut paljon aikaa kotia laittaen (vaikka mitään remonttia ei ole tarvinnut tehdä).

Muuton myötä on jouduttu miettimään haukkuongelmaan ratkaisua. Jännästi on aiemmin asuttu ihan hyvin kerrostalossa, mutta nyt sitten paritaloon muutettaessa alkoikin koirilla melkonen räkytysvaihe. Adaptil-haihdutin oli uudessa kodissa seinässä heti muuttopäivän aamusta lähtien. Molemmilla koirilla oli myös sitruunapannat. Karma vastasikin sitruunapannan käyttöön heti tosi hyvin ja lopetti turhan räkyttämisen. Vala sen sijaan ei pantaa reagoi, vaan käytännössä haukkuu sen tyhjäksi. Apua löytyi lopulta siitä, että Valan oleskelualue yksinolon ajaksi rajattiin portaiden aluseen. Karma saa sitten olla vapaana keittiö-olkkari-eteinen -akselilla. Karma pitää päivin yleensä varmuuden vuoksi sitruunapantaa kaulassaan, mutta ehkä siitäkin voidaan pikkuhiljaa alkaa luopua.

Kotihommien lisäksi on treenattu aika paljon koirien kanssa sekä minulla on / on ollut tässä syksyllä pari tokokurssia vedettävänä. Hain molemmilla koirilla TamSKin tokovalkkuryhmään. Valinnoissa kävikin sitten lopulta yllättäen niin, että pääsin ryhmään vain Karman kanssa Valan jäädessä lähtökohtaisesti ilman treenipaikkaa (Valalla on oikeus olla "tuuraajana" silloin kun jos Karma on kipeä tms. takia estynyt treenaamasta). Minulla meni ensin jonkun verran aikaa tämän sulatteluun, sillä olin ajatellut Karman olevan vielä ns. kakkoskoirani tokossa... Sittemmin on kyllä lähtenyt ihan hyvin rullaamaan, ja Karman kanssa on edetty tosi paljon nyt, kun on treenattukin enemmän ja pätevässä seurassa.

Vala siispä on nyt syksyllä viettänyt aikalailla hiljaiseloa tokon suhteen. Tämä oli hyvin harkittu ratkaisu ja päätin lopulta siis, että V saa nyt toistaiseksi olla tokotauolla jonkin aikaa. Kotosalla tms. vähän jotakin treenaillaan kokeilumielessä (mm. tunnarissa on koitettu vähän kääntää ajatuksia uusille urille), mutta kokeissa ei varmastikaan sen kanssa käydä nyt talven aikana ainakaan. Sen sijaan osallistuin Valan kanssa muutaman kerran mittaiselle rally-toko -kurssille heti lokakuun alussa. TamSKilla oli silloin tarjolla juuri passeli lyhytkurssi "rallya tokoilijoille" -hengessä, jossa käytiin läpi lajin säännöt ja päästiin heti harjoittelemaan kokonaisia ratoja. Sopi siis erinomaisesti, koska kyllähän V:n tokopohjalla on seuruut, käännökset yms. jo ihan hyvässä hanskassa, mutta minä ohjaajana kaipasin juuri tuota sääntöjen opettelua ja sitä, että kouluttaja katsoo näin alussa vähän perään. Ekat kisailmoittautumisetkin on nyt laitettu menemään, aika jännää!

Karman kanssa hain kennelpiirin nuorten koirien rinkiin, nyt kun tokoura on lähtenyt hyvinkin lupaavasti liikkeelle ja olen tajunnut, miten huippukiva treenikaveri pikkukoira oikeasti onkaan. Näyttökoe oli kuukausi sitten, mutta valintatuloksia ei ole vieläkään tullut. Meidän näyttö ei kyllä valitettavasti mennyt ihan putkeen. Kehitin itse itselleni valtavan jännityksen, joka sitten tottakai tarttui koiraankin ja näkyi suorituksessa. Erinomaisen hyvä koetreeni kuitenkin, josta tuli todella paljon infoa itselle! Sanna kuvasi meidät videolle, josta oli hyvä itse vielä jälkeenpäin tsekata, että miltäs se homma oikein ulospäin näyttikään - ja vähän kliseisesti - sehän näytti kuin näyttikin videolla paremmalta kuin  miltä minusta kehässä oli tuntunut. Hassua, miten se usein meneekin noin. Kai ne omat odotukset ovat sillä suoritushetkellä aina niin korkealla, että pienetkin virheet tuntuvat helposti kovin isoilta jutuilta.

Karma on ilmoitettu nyt vielä yhteen virallisen tokokokeeseen tälle vuodelle. Sen jälkeen tehdään sitten lisää uusia treeni-/kisasuunnitelmia. Karmalle on myös varattuna aika luustokuviin vielä ennen joulua. Silmätarkissa Karma kävi jo, tuloksena puhtaat paperit.

Vala kävi syksyllä vähän Johanneksen mukana hirvimettällä, pääasiassa se tosin on vaan istuskellut autossa mukana. Kertaalleen se pääsi kuitenkin jäljittämään haavakkohirveä.

Parina viikonloppuna koirat ovat olleet myös hoidossa sekä minun että Johanneksen vanhempien luona. Vala on ollut vähän vaisuhko, mutta Karppaa ei ole ilmeisesti hirveästi hetkauttanut olla hoitopaikoissa.