maanantai 24. helmikuuta 2014

Luolakoira


Normiviikonloppu, sunnuntai-illan lenkki suuntautui maan alle...

Suuri koiraharrastajan opas

Kyseessä on siis tämä kirja. Jokunen aika sitten sain noudettua postista tilaamani kappaleen ja nyt on koko teos luettu läpikin. 

Kirjan aiheena ovat nimen mukaisesti koiraharrastukset ja harrastuskoirat. Kirjassa käydään mukavasti läpi eri lajeja sekä rotuja, joiden alkuperäinen käyttötarkoitus ko. laji on. Kirja tuokin kivasti esiin sen, että monet koirarodut ovat oikeasti aktiivisia ja tekemistä varten luotuja. Tavallisessa rotuesittelyjä sisältävässä kirjassa rotujen käyttöpuoli jää yleensä todella vähälle ja lähinnä niissä kai esitellääkin rodut sillä mielellä, että "alkuperäinen käyttö: metsästyskoira, nykyään yleisesti seurakoira". 

Kirja on koottu lukuiset eri ihmisten (aktiivisten harrastajien ja kasvattajien) kirjoittamista teksteistä. Tästä aiheutuu luonnollisesti pieni miinus siitä, että esimerkiksi rotujen esittelytekstit ovat hyvinkin erilaisia verratuna toisiinsa: toiset lyhyitä, toiset pidempiä ja kerrotaan erilaisista asioista. Toisaalta kuitenkin taas jokaisen tekstin perässä on kirjoittajan nimi, ja näinpä selvästi kerrotaan, että tämä on kunkin henkilön "mielipide" aiheesta. Minusta mielenkiintoisempia tekstejä ovatkin ne, joissa kerrotaan suoraan rodusta, otetaan kantaa asioihin eikä peitellä huonoja puolia. 

Kuitenkin ainoa asia, joka minua oikeasti vähän tässä kirjassa harmittaa, on kieliasu. Paikoin teksteissä on aika ikävästi korvaan särähtäviä kielivirheitä... en edes (enää) pidä itseäni pilkunviilaajana (ja kirjoitan tätä blogiakin milloin enemmän ja milloin vähemmän puhekielisesti), mutta jotenkin vaan kirjaa lukiessa nuo virheet kyllä hyppivät heti silmille.

Kokonaisuudessaan tykkään kirjasta kuitenkin paljon, ja se on ehdottomasti ansainnut paikkansa kirjahyllyssä. 

Niin ja olen toki kovin iloinen, että minun ottamiani valokuviakin kelpuutettiin teokseen mukaan kolme kappaletta. Yksi kuvista jopa pääsi kohtuu isona Noutajat-osion otsikkokuvaksi :)

AdLibriksestä teoksen saa ostettua hyvinkin kohtuulliseen hintaan *winkwink*.

lauantai 22. helmikuuta 2014

Kuvia vain tällä kertaa

Valan saama Pirkan Nuuskujen TOKO-kiertopalkinto.

Ja sitten pari räpsyä dobotunnilta:



sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Kakkostulos

Tänään kisattiin taas TamSKin kisoissa "kotihallilla". EVL:ssä oli paikalla 10 koirakkoa, eli tiedossa oli vähän enemmän odottelua kuin viime kisoissa. Meillä oli starttivuoro heti toisena, mikä oli ihan mukava paikka kisata.

Vala ei ollut alussa ihan täysin mukana hommassa, vaan haahuili ja kyttäsi kaikkea muuta ympärillä tapahtuvaa. Jotenkin ensimmäinen kehään meno, paikallaolot ja yksilöliikkeiden eka setti olivat tosi tahmean tuntuiset, ja jouduin useampaan kertaan herättelemään koiraa pitämään kontaktia. Ensimmäisen yksilösetin jälkeen jätinkin Valan autoon odottamaan, sillä tiesin sen nostavan koiran kierroksia (tavallisesti pidän Valaa yleensä mahdollisimman paljon mukanani ja se saa olla kentän reunalla odottelemassa omaa vuoroa). Toisessa yksilösetissä Vala olikin paljon enemmän oma itsensä. Videolla alkupuolikaan ei näyttänyt niin pahalta, kuin miltä minusta kehässä tuntui.

Liikkeet suoritusjärjestyksessä:

Paikalla istumien: 0. Elämänsä ensimmäistä kertaa Vala meni istumisen aikana maahan. Se oli kuulemma ensin rapsutellut itseään ja sen jälkeen sitten asettunut maahan makaamaan (jossakin n. 40 sek kohdalla).

Paikalla makaaminen: 9,5. Vala kääntyi vähän perääni, kun palasin sen taakse. 

Ohjattu nouto: 9. Arvonnassa osui vasen kapula, joten odotukset eivät olleet kovin korkealla. Merkille V olisi voinut mennä vähän nopeamminkin. V kääntyi aika tiukasti, mutta meni kuitenkin ihan suoraan vasemmalle kapulalle. Hidas palautus. 

Zeta: 6. Istu-seiso-maahan. Istumisen V jäi seisomaan, seisomisessa se kääntyi palatessani sen ohi. Maahanmeno hyvin, vaikka vaihdoinkin lennosta käskysanaa tällä viikolla.

Tunnari: 9,5. Hitaahko palautus.

Kaukot: 6. Yksi vaihto (s-m) meni väärin. Muuten jälleen ihan super, tassut pysyivät ihan paikoillaan! Pistemenetyksestä huolimatta olen kovin tyytyväinen :)

Metallihyppy: 10. Oli se tässäkin mun mielestä hidas palautuksessa. Tosin heitto jäi sen verran lyhyeksi, että ehkä hitaus ei kauheasti näkynyt.

Luoksari: 7. Tarvitsi kaksi käskyä maahanmenoon. Pomppu sivulletulossa.

Seuraaminen: 8. Juoksuosuus levisi, muutenkin kontakti oli vähän hakusessa. Kaikkiaan jäi vähän sellainen fiilis, että V oli rennolla sunnuntaikävelyllä sen sijaan, että olisi oikeasti tehnyt töitä.

Ruutu: 9. Tämä oli hyvä, oli kiva lopettaa suoritus tähän. Lopun seuruu oli vähän löysää.

Yhteensä 234,5 pistettä, II-tulos ja luullakseni sijoituksena 4/10. Pisteiden valossa siis oikeastaan ihan mukiinmenevä suoritus. Paljon oli hyvääkin tässä, vaikka itse tahtookin aina takertua virheisiin.

Tämän kokeen tavoitteena oli, että minä pystyisin hengittämään rennosti kehässä. Osittain päästiikin tähän, vaikka välillä vähän kyllä ahdisti. Olo oli kuitenkin paljon parempi ja rennompi kuin esimerkiksi edellisessä kokeessa, enkä tällä kertaa kokenut enää ennakoinnin tuomaa paniikkia siitä, että kohta minun pitäisi reagoida liikkurin käskyyn ja antaa itse käsky jne. Mutta on tässä vielä tekemistäkin.. nyt ehkä vähän tilannetta hankaloitti nuhainen olo, joten nenäsuihkeestakin huolimatta nenä vuosi ja olo oli välillä tukkoinen.

tiistai 11. helmikuuta 2014

Helmikuun alku

Helmikuu on alkanut meillä varsin nomemaisissa merkeissä. Reilu viikko sitten olimme mökillä, jolloin tuli treenattua, viime lauantai kului Riihimäellä tollereiden valkkuringin koulutuksessa kuunteluoppilaana, ja sunnuntaina käytiin sitten kavereiden kanssa treenailemassa. Vallan hurjaa siis, tätähän voi jo melkein sanoa aktiiviseksi harrastamiseksi.

Ekana viikonloppuna muistuteltiin vähän mieleen linjaa pellolla sekä tehtiin hakua pellon ja metsän rajamaastossa. Treenien kannalta onkin ihan kiva, että on ollut näinkin vähän lunta. Valalla riitti tällä kertaa motivaatio ja keskittyminen ihmeen hyvin, vaikka se teki ensin kahdeksan noutoa pellolla linjatreenissä, sitten haki ruudusta 9 damia (viimeinen vähän kangerrellen, muuten hyvin) ja  lopuksi haki aiemmin yhdessä ohjaajan kanssa muistiin viedyn damin n. 80m päästä. 

Viime sunnuntain treeneissä Vala teki pääasiassa markkeerauksia harvassa metsässä. Vala on selkeästi kehittynyt markkeerauksissa, ja se näytti paikallistavan pudotukset hyvin. Sen sijaan muuten sillä oli sitten vähän vaikeata edetä damille asti. Itseluottamus ei vaan tahdo riittää, kun on pidempi matka ja joku vieras heittäjä siellä metsässä. Vala siirtyy helposti sijaistoimintoihin (maan nuuskuttelu) olleessan epävarma ja siten sitten "unohtaa" tehtävän.
Loppuun tehtiin harjoitusta, jossa Vala joutui noutamaan damin vieraan ihmisen (kasvattaja Ville) luota. Tämä onkin sellainen, mitä pitää kokeilla tehdä jatkossakin. Nostetaan koiran virettä, ja sitten noutoja niin, että dami on jollakulla vieraalla ihmisellä kädessä. Näissä varmaan uskaltaa hetsatakin koiraa ihan reilusti, sillä V ei yleensä töitä tehdessäään ääntele. Pitää kokeilla.

Riihimäen koulutuspäivä oli mukava. Kouluttajana oli Jukka Vepsäläinen. Päivän ohjelmassa oli pääasiassa markkeerauksia ja linjaa. Ajattelin tästä kyllä ihan suoraan lainata harjoituksia omiin treeneihin meille. Sen verran vähän on kuitenkin tullut itse lajia vielä harrastettua, että on kiva nähdä oikeasti käytännössä ihan perusharjoituksiakin. Jospa ens kerralla mökkivisiitillä ehdittäisiin taas peltoja lainaamaan.

Jatkossa vaan treeniensuunnittelussa pitää muistaa tarkkaan miettiä treenitilannetta. Jos ollaan ihan vaan itsekseen, niin pitää tehdä haastavia harjoituksia. Helposti tulee sorruttua liian helppohin.. on kiva onnistua, mutta pitäisi vaan uskaltaa ottaa askeleita sinne mukavuusalueen ulkopuolellekin. Sitten taas jos ja kun ollaan treenamaasa muiden kanssa, niin hyödynnetään vieraiden ihmisten (ja koirien) tuomaa häiriötä, eli tehdään helpompia tehtäviä, mutta haastetaan koira häiriöillä ja autetaan sitä voittamaan epävarmuutensa. 


Valaa varmaan vähän painoi sunnuntaina päivän treenit, sillä illan tokoissa se oli aika herkkis. Se ei esimerkiksi meinannut pystyä lainkaan lähtemään tunnariin, ja sitten kun pystyi, niin oli kyllä aika hankalaa.. selkeästi se otti painetta kentällä olleessta sille vieraasta koirasta ja ihmisestä. Saatiin me siitä sitten ihan ok suorituskin tehtyä, josta sitten tuli superlelupalkka. Muutenkin lelulla sai onneksi sitä virettä ja mielialaa nostettua. 

Yleisesti ottaen meidän tokotilanne on tällä hetkellä aika katastrofi. Liikkeet ovat levinneet ihan totaalisesti käsiin. Ajatuksena oli edellisen kokeen jälkeen pitää paketti kasassa ja ehkä vähän hienosäätää jotakin, mitä nyt lyhyessä ajassa voi. En tiedä missä mentiin metsään, mutta treeneissä on kyllä menty aika hurjaa alamäkeä. Ei mahda mitään, käydään nyt nuo seuravaat kisat ja tuumataan sitten niiden jälkeen tulevaisuutta. Kiva olisi pitää suht säännöllinen kisarytmi, mutta pitää oikeasti harkita, mitkä ovat sitten näiden jälkeen seuraavat kisat... 
Näissä tulevissa kisoissa tavoitteena on tosiaan löytää rentoutta minun koesuoritukseeni (normaali hengitys, ei panikointia kehässä), joten sitä lähdetään nyt joka tapauksessa harjoittelemaan.