sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Haaveesta totta

Eilen 25.5. osallistuimme Valan kanssa oman seuran rallykisoihin. Mestariluokka aloitti kisat heti aamulla ja koirakoita oli reilu parikymmentä. Meillä oli starttinumero 11, joten vuoro oli puolivälissä luokkaa. Kisa eteni mukavan sujuvaa vauhtia. Rata ei mielestäni ollut kovinkaan vaikea. Tai kyllähän siinä huolellisuutta vaadittiin monessa kohtaa (tai niinhän toki rallyssa aina..).

Vala jäi radan alkupuolella vähän kiinni häiriöihin. Halli oli pääasiassa tosi hiljainen, joten yksittäiset äänet kuuluivat melko selvästi ja alkuradasta Vala vähän seurailikin ovesta kulkeneita ihmisiä yms. Käytin hyödyksi nuo pysäyttävät kyltit, joissa sitten istuttiin rauhassa ja odotin koiralta kontaktin ennen kuin jatkettiin matkaa, niin eipä tullut tästä haahuilusta virhepisteitä. Pari pikkuvirhettä tuli tehtyä vähän myöhemmin radalla. Ensin puolenvaihto edessä kyltiltä tuli -1 p vino, kun Vala teki vaihdon jotenkin tosi hassulla tekniikalla. En varmaan muistanut itse sitten kuitenkaan antaa koiralle tarpeeksi tilaa ja aikaa, vaikka tätä nimenomaan onkin viime aikoina treenattu. Sitten parin kyltin päästä tuli vielä toinen -1 p. vähennys, tällä kertaa tvä. Kylttinä oli istu käännös oikeaan istu. Siinä Vala tarvitsi pari käskyä viimeiseen istumiseen. Itse pelkäsin, että tästä olisi tullut vinoudestakin vähennys, kun ensimmäinen istuminen jäi aika huonoksi.

Kaikkiaan siis saaliina maalissa meillä oli 98 pistettä, mikä tarkoitti viimeistä valionarvoon vaadittavaa tulosta! Valan nimen eteen saa nyt siis liittää myös tittelin FI RTVA! 

Meidän tiimi <3


Video radasta alla, videoinnista kiitos Kaisalle! :)



keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Voihan sylkirauhanen!

Yhtenä huhtikuun alkupuolen iltana olohuoneessa istuessamme mieheni huomasi koiria rapsutellessaan Karmalla olevan kaulalla vasemalla puolen lähes kananmunan kokoisen patin. Soitin eläinlääkäriin ja saimme ajan Nekalan Evidensiaan seuraavalle päivälle. Minä tietysti ehdin illalla jo hyvin googlettaa diagnoosia ja todennäköisimmin kyseessä olisi vähintäänkin imusolmukesyöpä... no onneksi ei sentään ollut!

Karma tutkittiin päällisin puolin lääkärissä ja todettiin ihan hyvävointiseksi. Imusolmukkeetkin olivat lääkärin mukaan normaalit, paitsi tuota vasemman puolen leuanalusimusolmuketta lääkäri ei löytänyt, koska se patti siinä kohdalla oli niin iso. Lääkäri kuitenkin kertoi epäilevänsä patin olevan sylkirauhanen, mikä varmistettiin vielä ottamalla näyte patista. Kotiin lähdimme siis antibiottikuurin kera ja diagnoosina oli sylkirauhasen tulehdus. 

Kymmenen päivän antibioottikuuri loppui pääsiäisenä ja patti oli ehkä aavistuksen pienentynyt, mutta siinä se kuitenkin möllötti tukevasti paikoillaan. Karman yleisvointi oli edelleen hyvä. Heti pääsiäispyhien jälkeen soitin uudestaan eläinlääkäriin ja sain Karmalle ajan samalle päivälle. Koska ab-kuuri ei ollut tehonnut, lääkäri päätteli kyseessä olevan sylkirauhasen tukkeuman. Tukkeutuneen sylkirauhasen hoito olisi sitten leikkaus, jossa poistettaisiin ko. rauhanen kokonaan. Nekalassa ei kuulemma ollut tällä hetkellä lainkaan sellaista lääkäriä, joka olisi tämän operaation voinut suorittaa, joten taas lähdettiin sitten soittelemaan uutta lääkäriaikaa, tällä kertaa keskustan Evidensiasta. 

Huhtikuun viimeisenä päivänä (tiistaina), Karmalta sitten poistettiin leikkauksessa vasemman puolen leuanalussylkirauhanen sekä sen tiehyt ja tiehyeen liittyvät pienet sylkirauhaset. Operaatio sujui kuulemma hyvin. Karma sai 7 pv tulehduskipulääkekuurin (Onsior) sekä käskyn pitää kauluria päässä n. 12 päivää estämässä haavan raapimista. Lisäksi haavaa piti hoitaa kylmäpussilla muutaman kerran päivässä n. viikon ajan. 

Karma operaation jälkeen

Haava-alueen  kylmähoito

Leikkaushaava


Lauantaina Karma alkoi oksennella sekä ripuloida. Kipulääkkeen yleisinä haittavaikutuksina oli mainittu ko. oireet, joten päätin lopettaa kipulääkkeen antamisen. Maanantaina Karma vaikutti olevan jo parempi voinniltaa. Sitten tiistaina illalla sen vointi huononi taas selvästi, ripuli jatkui, ruoka ei maistunut eikä oikein ollut varmuutta, oliko se edes juonut oikein mitään. Soiteltiin illalla eläinlääkäriin, josta ohjattiin ottamaan yhteyttä Hattulan päivystykseen. Hattulasta ei kuitenkaan puhelimeen vastattu eikä kukaan vastannut myöskään jätettyyn soittopyyntöön. Puolen yön aikoihin ti-ke yönä Karma kuitenkin selvästi rauhoittui ja rentoutui, joten pääsimme nukkumaan. Keskiviikkona Karma oli taas parempi, kunnes sitten torstaina vointi meni jälleen huonoksi. Karman kieltäytyi syömästä kokonaan, eikä juonut mitään. Soitin aamupäivällä lääkäriin (nyt sinne operaation tehneelle ell-asemalle) ja sain ajan samalle illalle. 

Lääkärissä yleistutkimuksessa Karman todettiin olevan muutoin hyvävointinen, mutta väsynyt ja  jonkin verran kuivunut. Karmalta otettiin varuiksi verikoe, jossa pääasiassa kaikki arvot olivat ok (haluttiin varmistaa ja sulkea pois esim. kohtutulehduksen mahdollisuus). CRP oli vähän koholla (15,7), mutta sen todettiin johtuvan todennäköisesti nyt tästä oireilusta. Diagnoosina tällä kertaa oli siis maha-suolistotulehdus, joka ilmeisesti jolla tapaa on reaktio tehtyyn operaatioon ja käytettyihin lääkkeisiin. Lääkärissä Karma sai nahan alle nestettä sekä pahoinvoinninestolääkkeen. Kotiin mukaan se sai 6 pv:n kuurin Pepcidia sekä 10 pv:n kuurin Tylosinia ja lisäksi tukena syötettiin sille vielä Inupekt Fortea. Ruokana Karmalle alettiin tarjota kolme kertaa päivässä pienehköjä annoksia riisiä ja lisänä raejuustoa tai keitettyä broilerin jauhelihaa. Sen jälkeen kun muutamana päivänä oli tullut normaalin näköistä kakkaa, sai ruokaan alkaa lisätä vähitellen nappuloita. 

Tavallisesti koirat eivät meillä saa tulla yläkertaan, jossa meidän makuuhuone on. Leikkauksen jälkeen Karma selvästi kaipasi vähän omaa rauhaa, joten se pääsi öiden ajaksi nukkumaan yläkertaan. Koirien jäädessä yksin kotiin ne olivat myös erotettuna toisistaan kompostiaidalla. Usva varsinkin alkuun meinasi ärsyttää Karmaa kovasti, kun oli niin utelias ja oli ihan pakko laittaa koko ajan nenä sinne kaverin kaulurin sisään... Lisäksi sitten tuon oksentelu-/ripulointiajan oli helpompi seurailla koiran vointia, kun se oli nukkumassa samassa tilassa meidän kanssamme. 

Periaatteessa koirilla ei ole lupaa tulla meidän makkariin saati sitten sänkyyn. Jostakin syystä eräänä aamuna näky oli kuitenkin tämä (ja koira piti vielä nostaa sänkyyn, koska hyppääminen sinne ei olisi onnistunut tötterö päässä...)