perjantai 28. maaliskuuta 2014

Ensimmäinen viikko kotona

Nytpä on sitten takana viikon verran vähän erilaista arkea, ja näyttää siltä, että kaikki alkavat tottua toisiinsa.

Karmasta varsinkin huomasin tiistaina, että sen asenne oli muuttunut. Siitä tuli rohkeampi ja se myös selvästi on alkanut enemmän kokeilla rajoja. Se on kuitenkin aika fiksun oloinen pentu, eikä mikään hullunrohkea. Se tutustuu reippaasti asioihin häntä pystyssä, mutta melko rauhallisesti. Esimerkiksi kylässä käyneet vanhempani ja veljeni sekä hänen tyttöystävänsä se otti vastaan reippaasti, mutta heti kyllä isänikin totesi, että onpa se rauhallisen oloinen.



Ei toki pidä väärin käsittää... kyllä siitä löytyy ihan kiitettävästi pikkupennun termiittivoimaa sekä kengurubensaa. Toistaiseksi se on uskonut varsin hyvin, kun sille huomauttaa jonkun asian olen kiellettyä. Tosin kenkien pohjissa sisälle eteiseen kantautunutta kuivunutta savea se haluaisi mutustaa aina kun vaan mahdollisuus tarjoutuu. Valaa se kiusaa melkolailla, joskin V ei useinkaan tunnu pistävän sitä pahakseen, vaan jatkaa monesti nujuamista pennun kanssa ja yllyttää sitä jatkamaan. Ahne ja röyhkeäkin se on, ja menee surutta varastamaan Valan ruuat, jos sitä ei estä (ja Valahan vaan tekee tilaa kupille...jännä, että se ei sitä yhtään puolusta, vaikka jostain luusta tai lelusta saattakin huomauttaa pennulle).



Ruokakupille olemme kutsuneet sen joka kerta pillillä (pennut on jo kasvattajan luona ehdollistettu luoksetulo-pillitykseen). Ainoa varsinaisesti harjoittelussa ollut sana on ollut sen nimi, Karma, jonka pentu jo tunnistaakin melko hyvin. Tähän liittyen on toki Valallakin harjoiteltavaa, sillä haluan sen oppivan yhtälailla erottelemaan, ketä kutsutaan. Samaten tarkoituksena on opettaa mm. vapaa-käskyyn yhdistelmä nimi+vapaa, jotta koirat pystyy esimerkiksi ottamaan fiksusti ulos autosta yms. 

Lisäksi alusta lähtien on harjoiteltu yksinoloa. Karmaa jää yksin ollessaan makuuhuoneeseen portin taakse, ja Vala taas saa sitten olla muualla asunnossa. Karma selvästi protestoi yksinoloa (erityisesti jättöä) huomattavasti vähemmän, kuin mitä Vala teki pentuna. Kyllä K:kin kitisee, mutta V oli pahempi. Jonkun verran Karma on ilmeisesti kitissyt myös päivällä (juttelin naapurin kanssa). Pahin huuto on kuitenkin kotiintullessa. Se on hiljaa, kun tulee kotiin, mutta kun se tajuaa, että joku on tullut, alkaa useimmiten ihan mieletön huuto ja jopa haukkuminen. Tämä on sellaista käskevää ja vaativaa metelöintiä (ihan eri, kun taas parina ekana päivänä se vähän kitisi sellaiseen hätääntyneeseen malliin, että missä mun sisarukset ym. on). Meillä on kuitenkin ihan alusta lähtien ollut ehdoton periaate, että mitään huomiota ei tipu niin kauan, kun pentu ääntelee. Eli katsotaan nyt, kuinka kauan tuo jaksaa yrittää... Vala oli ainakin aika sitkeä. Korvatulpat ehkä pitäisi hankkia, koska Karmalla on suorastaan helvetillisen kimeä ääni :-) (Kitinä/huuto vaihtelee kyllä tosi paljon. Tiistaina työpäivän jälkeen se huusi 20 min, kun taas keskiviikkona meni sitten ehkä 2 min. Sen jälkeen on ollut sitten jotakin siltä väliltä.)

Hihnassa kävelyä on harrastettu joka päivä ainakin vähän, että tulee totuteltua siihenkin. Alkuun remmi kutitti luonnollisesti pajon ja häiritsikin menoa, mutta kyllä se siitä. Mitään erillistä pentupantaahan meillä ei ole, että voisi harjoitella kotona pannan pitoa. En ole viitsinyt pantaa hankkia, kun se on kuitenkin ihan heti jo liian pieni. Vähän kun kasvaa, niin voi toki siirtyä käyttämään yhtä Valan vanhaa melko ison säätövaran omaavaa pantaa. Toistaiseksi ulkoillaan noutajaremmissä (joka sekin on Nikin vanha...).

Autoajelulle Karma pääsi eilen ja samalla pikaisesti pyörähtämään kylässä vanhempieni luona (tutustui uuteen paikkaan rohkean rauhallisesti), kun kävimme hakemassa Valan sieltä (isäni halusi seuraa metsälenkille, joten V pääsi mukaan). Autossa se kitisi jonkin verran (oli takapaksissa).

Olin tässä viikolla yhdelle kaverille sanomassa, että ei me vielä ekalla viikolla harjoitella mitään, kun kulutetaan vaan aikaa toisiimme tutustuen. Samalla hetkellä tajusin kyllä, että oikeasti tässähän on jo paljon juttuja, joita on harjoiteltu ja joiden harjoittelua jatketaan :-)

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Karma


Eilen meille muutti uusi perheenjäsen, Siipiveikon Repohännän Unelma "Karma". Karma on Valan puolisisko, eli niillä on sama emä Rocmin Daddy's Dream "Oona". Karman isä puolestaan on FI TVA JVA MVA Siipiveikon Rasmusrepohäntä "Rasmus". 

Karma oli heti kotiin saapuessaan reipas tyyppi ja tutki heti omatoimisesti kaikki paikat. Tarpeensa se on tehnyt pääsääntöisesti ulos, vaikka tietysti aina välillä hätä yllättää. Ruoka maistuu sille hyvin.

Virallinen nimi on yhdistelmä vanhempien nimistä. Kutsumanimeä mietimme aika pitkään, ja kaikenmoisia vaihtoehtoja tuli pyöriteltyä mielessä. Kokeilin jopa lenkillä ääneen erilaisia nimiä, sillä tarkoituksena oli kuitenkin valita sellainen nimi, joka ei kuulostaa lausuttuna liian samanlaiselta kuin Vala. Lopulta me päädyimme sitten vähän niin kuin takaisin lähtöpisteeseen, ja nimeksi valittiin vanha suosikkini Karma.

Vala ei kaiketi ole ihan vieläkään päässyt selvyyteen, että mikä tämä otus oikein on. Pääasiassa V vähän välttelee pentua, antaa siis tulla lähelle, mutta ei juurikaan osoita huomiota. Jännä seurata, miten näiden kahden suhde alkaa kehittyä. Nyt on ensimmäistä kertaa tilanne, että on omassa kodissa kaksi koiraa.

Kävin Valan kanssa tänään aamupäivästä lyhyellä lenkillä ja treenaamassa. Yhteensä olimme poissa kotoa kokolailla tunnin verran. Johanneskin on tämän päivän reissussa, joten Karma oli tuon ajan ihan yksin kotona. En mä tiedä, huomasiko se edes sitä... Ainakin se oli ihan hiljaa palatessani ja nukkui tyytyväisen oloisena. Nukkumapaikkaa se oli ainakin kertaalleen kyllä vaihtanut. Katsotaan, miten tämä lähtee etenemään, maanantaina on kuitenkin edessä jo taas työpäivä. Ihan alkuun ainakin saadaan onneksi vähän porrastettua meidän työaikoja.

Onpahan taas hommaa tiedossa. Pennut on ihania, mutta kyllä mä oikeasti jo odotan, että Karma kasvaa aikuiseksi ja että se kanssa pääsee oikeasti harrastamaan kaikkea. Hiukkasen meinaa kyllä ahdistaa ajatus siitä kaikesta, mitä pennun kanssa "pitäisi tehdä" ajatellen pohjaa harrastuskoiran uralle... vaikka toisaalta itseäkin huvittaa tämä. Melkoisen ristiriitaisia fiiliksiä siis välillä.. mutta katsellaan nyt rauhassa ensimmäiset päivät ja ensimmäinen viikko uudessa kodissa. Aloitetaan pennun opettaminen siitä, että se saa tutustua meidän elämänrytmiimme ja me totutella uuteen laumanjäseneen.

Alunperin olin ajatellut ilmoittaa Valan seuraaviin tokokokeisiin huhtikuulle, mutta olen nyt iloinen, että koepäivälle osui muuta menoa. Uskon, että on ihan hyvä pitää pieni hengähdystauko nyt (no siis kyllä tietty treenataan normaalisti), ja antaa Valankin rauhassa totutella muuttuneeseen laumaan. Jospa toukokuussa sitten taas kisattaisiin.

Loppuun vielä video 6-viikon ikäisistä Repo-pennuista. Olivat niin nopeita pentusia, että kamera ei oikein valokuvissa tahtonut pysyä mukana. Video onnistui vähän paremmin. Karma on vaalea pentu, jolla valkoinen viiru päässä sekä valkoinen hännänpää.



sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Nina Mannerin koulutus

Tänään meidän nuorten koirien rinkiä oli kouluttamassa Nina Manner. Meidän osuus kului aika paljon jutellen, mutta sain kyllä hyviä treeni-ideoita kotiinviemiseksi.

Meidän osalta päivän pääaiheena oli tunnistusnouto, joka kaipaisi lisää varmuutta. Välillä Vala tekee ihan hyvin, välillä taas se sahaa kapuloilla edes takaisin pidemmän aikaa ennen kuin palauttaa oman (vaikka yleensä selvästi koiran eleistä näkee, että se on kyllä bongannut oman). Mun on tehnyt mieli puuttua tähän jo aiemmin, mutta en ole oikein itse uskaltanut siinä pelossa, että pilaan (taas) koko liikkeen. Tähän mennessä tunnaria on siis treenattu niin, että tehdään paljon toistoja (lähes joka treenissä tunnari + kotona yksittäisiä), koska pidempi tauko saa aina tuon sahaamisen ja epävarmuuden nousemaan enemmän esiin. Tämä on ihan jees, mutta kokonaan ongelmaa tuskin on mahdollista saada ratkaistua tällä, vaan tarvitaan jotakin vähän radikaalimpaa.

Nyt kokeillaan treenejä niin, että tehdään:
  • pelkän oman piilottamista (mieluiten ulkona). Tarkoituksena vahvistaa oman ottamista ja palauttamista heti löydön jälkeen. Koiraa voi näissä treeneissä nostaa jonkin verran ja hetsata, koska yhden kapulan treeneissä ei ole mahdollisa käydä nostelemassa/tönimässä muita kapuloita
  • jonotreeniä niin, että jos koira ohittaa oman kapulan, minä käyn äkkiä varastamassa oman itselleni tai huomautan kevyesti ja kutsun koiran pois (huom! ei saa painostaa liikaa, pitää olla tosi tarkkana!). Tämän jälkeen koira saa mahdollisuuden yrittää uudestaan. Tätä treeniä tehdään ensin kotona häiriöttömässä ympäristössä. Jos tämä onnistuu, voidaan siirtyä muihin paikkoihin. Tätä ei tehdä liikkuroituna, vaan omana erillisenä juttunaan
  • normaalit "koemaiset" treenit erikseen
  • lisäksi voidaan vielä harjoitella kapulan pitoa huonolla otteella (kohteen kiertoa ym.). Tavoitteena opettaa Vala liikkumaan suht reippaasti, vaikka kapula olisikin huonosti suussa --> palautusvauhdin parantaminen. Ei siis tarvitse hinkata sitä, että koira ottaisi kapulan aina kunnolla, vaan mielummin opettaa sen toimimaan, vaikka kapula sattuisikin olemaan huonossa otteessa (esim. löysästi etuhampaiden välissä).
Meille jäi vielä vähän aikaa, joten käytiin lisäksi läpi kisatilanteessa seuraamiseen liittyviä juttuja. Koemaisuutta on vaikea harjoitella, ohjaaja ei oikein millään pysty treeneissä päättämään, että "nyt mä jännitän" ja harjoittelemaan sitä. Aihetta voi kuitenkin lähestyä niin, että treenikaverit saavat järjestää yllätyksiä ja häiritä ohjaajan keskittymistä, esim. oudolla liikkuroinnilla. Lisäksi treenit voidaan rakentaan niin, että kaverit saavat päättää (tietystä sovituista jutuista), mitä tehdään ja ohjaaja saa tietää seuraavan liikkeen tai liikkeen osan vain muutaman sekunnin etukäteen. Näin saadaan ohjaajan päätä pyörälle ja pakkaa sekaisin, jolloin päästään vähän lähemmäksi koemaista tilannetta. 

Lisäksi seuruun häiriöharjoittelua voidaan tehdä niin, että yhtäkkiä tapahtuu jotakin yllättävää. Muutoin häiriöt pidetään aika pieninä (koska koiran helppo keskittyä silloin, kun sitä häiritään tarkoituksellisesti). Tällaisissa harjoituksissa olisi hyvä, jos häiriöt ovat sellaisia, joita kokeissakin voi tulla eteen. 

Taas tuli sellainen olo, että pitäisi vaan itse jaksaa panostaa vieä enemmän treenien etukäteissuunnitteluun. Nykyään kirjoitan kyllä lähes aina paperille, mitä aion tehdä, mutta monesti tämä suunnitelma on kuitenkin aika karkea runko, jossa luetellaan vain liikkeitä nimeltä. Kehittyminen ja eteneminen olisi ehkä tehokkaampaa, jos vielä jaksaisi tarkemmin miettiä ja kirjoittaa ylös, mitä tarkalleen ottaen ko. liikkeesä haluaa treenata (joskus näin teenkin, joskus mietin vain ajatuksissani, joskus herään miettimään vasta treenipaikalla silloin, kun pitäisi jo oikeasti tietää, mitä tekee).

Loppuposeerauksena Vala ja P-H TOKO-cup palkinnot :-)