Nina Mannerin koulutus

Tänään meidän nuorten koirien rinkiä oli kouluttamassa Nina Manner. Meidän osuus kului aika paljon jutellen, mutta sain kyllä hyviä treeni-ideoita kotiinviemiseksi.

Meidän osalta päivän pääaiheena oli tunnistusnouto, joka kaipaisi lisää varmuutta. Välillä Vala tekee ihan hyvin, välillä taas se sahaa kapuloilla edes takaisin pidemmän aikaa ennen kuin palauttaa oman (vaikka yleensä selvästi koiran eleistä näkee, että se on kyllä bongannut oman). Mun on tehnyt mieli puuttua tähän jo aiemmin, mutta en ole oikein itse uskaltanut siinä pelossa, että pilaan (taas) koko liikkeen. Tähän mennessä tunnaria on siis treenattu niin, että tehdään paljon toistoja (lähes joka treenissä tunnari + kotona yksittäisiä), koska pidempi tauko saa aina tuon sahaamisen ja epävarmuuden nousemaan enemmän esiin. Tämä on ihan jees, mutta kokonaan ongelmaa tuskin on mahdollista saada ratkaistua tällä, vaan tarvitaan jotakin vähän radikaalimpaa.

Nyt kokeillaan treenejä niin, että tehdään:

• pelkän oman piilottamista (mieluiten ulkona). Tarkoituksena vahvistaa oman ottamista ja palauttamista heti löydön jälkeen. Koiraa voi näissä treeneissä nostaa jonkin verran ja hetsata, koska yhden kapulan treeneissä ei ole mahdollisa käydä nostelemassa/tönimässä muita kapuloita
• jonotreeniä niin, että jos koira ohittaa oman kapulan, minä käyn äkkiä varastamassa oman itselleni tai huomautan kevyesti ja kutsun koiran pois (huom! ei saa painostaa liikaa, pitää olla tosi tarkkana!). Tämän jälkeen koira saa mahdollisuuden yrittää uudestaan. Tätä treeniä tehdään ensin kotona häiriöttömässä ympäristössä. Jos tämä onnistuu, voidaan siirtyä muihin paikkoihin. Tätä ei tehdä liikkuroituna, vaan omana erillisenä juttunaan
• normaalit "koemaiset" treenit erikseen
• lisäksi voidaan vielä harjoitella kapulan pitoa huonolla otteella (kohteen kiertoa ym.). Tavoitteena opettaa Vala liikkumaan suht reippaasti, vaikka kapula olisikin huonosti suussa --> palautusvauhdin parantaminen. Ei siis tarvitse hinkata sitä, että koira ottaisi kapulan aina kunnolla, vaan mielummin opettaa sen toimimaan, vaikka kapula sattuisikin olemaan huonossa otteessa (esim. löysästi etuhampaiden välissä).

Meille jäi vielä vähän aikaa, joten käytiin lisäksi läpi kisatilanteessa seuraamiseen liittyviä juttuja. Koemaisuutta on vaikea harjoitella, ohjaaja ei oikein millään pysty treeneissä päättämään, että "nyt mä jännitän" ja harjoittelemaan sitä. Aihetta voi kuitenkin lähestyä niin, että treenikaverit saavat järjestää yllätyksiä ja häiritä ohjaajan keskittymistä, esim. oudolla liikkuroinnilla. Lisäksi treenit voidaan rakentaan niin, että kaverit saavat päättää (tietystä sovituista jutuista), mitä tehdään ja ohjaaja saa tietää seuraavan liikkeen tai liikkeen osan vain muutaman sekunnin etukäteen. Näin saadaan ohjaajan päätä pyörälle ja pakkaa sekaisin, jolloin päästään vähän lähemmäksi koemaista tilannetta. 

Lisäksi seuruun häiriöharjoittelua voidaan tehdä niin, että yhtäkkiä tapahtuu jotakin yllättävää. Muutoin häiriöt pidetään aika pieninä (koska koiran helppo keskittyä silloin, kun sitä häiritään tarkoituksellisesti). Tällaisissa harjoituksissa olisi hyvä, jos häiriöt ovat sellaisia, joita kokeissakin voi tulla eteen. 

Taas tuli sellainen olo, että pitäisi vaan itse jaksaa panostaa vieä enemmän treenien etukäteissuunnitteluun. Nykyään kirjoitan kyllä lähes aina paperille, mitä aion tehdä, mutta monesti tämä suunnitelma on kuitenkin aika karkea runko, jossa luetellaan vain liikkeitä nimeltä. Kehittyminen ja eteneminen olisi ehkä tehokkaampaa, jos vielä jaksaisi tarkemmin miettiä ja kirjoittaa ylös, mitä tarkalleen ottaen ko. liikkeesä haluaa treenata (joskus näin teenkin, joskus mietin vain ajatuksissani, joskus herään miettimään vasta treenipaikalla silloin, kun pitäisi jo oikeasti tietää, mitä tekee).

Loppuposeerauksena Vala ja P-H TOKO-cup palkinnot :-)