keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Treenitauko

Pieni treenitauko nyt. Paino kuitenkin sanalla pieni, eli joskohan tässä pari päivää nyt ollaan ilman suurempia tokoiluja ja sitten taas jatketaan. Kirjoitin kisojen jälkeen treenivihkoon suunnitelman, ja oikein kiva into on taas tehdä kaikkea. 


Tänään vietimme oikein kivaa aurinkoista päivää järven jäällä lenkkeillen ja leikkien. Voi että, kun oli lämmin! Tosin ei-niin-kivana puolena tässä on heti alkanut kurakeli... kaupungissa kadut ovat ihan hirveitä, ja tassupesua olikin heti tiedossa. 0

lauantai 23. helmikuuta 2013

Toiset voittajaluokan kisat

Tänään kisailtiin Lempäälässä TamSKin tallilla. Minulla oli ennen koetta ihan hirveä olo, jo muutamaa päivää ennen alkoi mahakipu ym. Siinä tuli sitten tehtyä ihan tyhmiä paniikkitreenejä, joissa sorruin hinkkaamaan erinäisiä asioita ja sain vaan todennäköisesti koiran pään enemmän pyörälle. Torstaina meillä oli onneksi ihan hyvät treenit oman tokoporukan kanssa, mutta sekään ei tietty estänyt minua vielä perjantaina sekoittamasta kaikkea...

Kisapaikalla meille napsahti taas starttinumero 1. Alkuun vähän masensi, mutta oikeastaan tällä kertaa tämä oli tosi hyvä juttu. Voittajaluokassa oli 11 koirakkoa, joten paikkamakuu tehtiin kahdessa erässä. Meillä oli siinä oikein sopiva lyhyt tauko siis jälkimmäisen paikkamakuuryhmän suorituksen aikana ennen omaa yksilösuoritusta. Oma vuorokin oli nopeasti ohi, ja sitten pystyi taas rentoutumaan. Vala kävi alkuun aika kovilla kierroksilla, mikä ilmeisesti oli lähinnä reagointia minun jännitykseeni. Oman suoritusvuoron jälkeen V nimittäin rauhoittui pötköttelemään hallin lattialle ihan kaikessa rauhassa.

Liikkeistä tuli pisteitä seuraavasti:

Paikkamakuu: 10

Seuraaminen: 9. Lievästi vinoja perusasentoja ja seuraamisessakin jopa hieman poikittamista. Pitää jatkossa kiinnittää huomiota... en ole näitä treeneissä huomannut, mutta nyt ainakin video kertoi tällaista totuutta.

Istuminen: 10.

Luoksetulo: 8½. No kun ne napakat pysätykset on vaan niin vaikeita!

Hyppynouto: 0. Vala lähti hyvin, mutta poimittuaan kapulan se bongasi Johanneksen kentän laidalta ja jäi ihmettelemään. Kutsuin sen tässä vaiheessa luokse, jolloin se kiersi esteen.

Metallinouto: 10.

Tunnari: 10. Vähän se kyllä mun mielestäni pureksi kapulaa, mutta silti ihan mahtavaa!

Kaukot: 6. No just joo. Vala ei noussut ekalla käskyllä istumaan (ylläri vaan..), eikä toisessa vaihdossa seisomaan. Lisäksi vielä jonkin verran etenemistä. Tekniikkatreeniä on tehty paljon, mutta ei kyllä näy mitään eroa edellisten kisojen suoritukseen. 

Ruutu: 7. Ruutu oli vikana liikkeenä, mikä oli meille tosi kiva juttu. Vala meni ekalla vähän yli takareunasta, mutta haki sen jälkeen hyvin ruutun. Maahanmeno vaati pari käskyä. Seuraamaantulo oli vähän turhan lennokas. Treeneissä olen tasan kerran aiemmin käskenyt sen maahan ruudussa, ettei tulisi ennakointia. Jatkossa treeneihin mukaan enemmän myös maahanmenoja :)

Kokonaisvaikutus: 10.

Tuomari ei suorituksia kommentoinut, enkä minä itse ehtinyt pisteitä edes katsomaan, mikä oli ihan hyvä juttu, niin pysyi oma keskittyminen koiraan paremmin kasassa.

Yht. 262 pistettä, VOI1-tulos ja sijoituksena 3/11.

 

torstai 7. helmikuuta 2013

Nomeilua

Ajattelin ensin pistää kaikki treenikuulumiset samaan postaukseen, mutta koska tuosta edellisestä toko-jutusta tuli jo aika pitkä, niin päätin tehdä nomeiluista oman tekstinsä.

Kävimme tiistaina Elinan ja Vilpun kanssa nomeilemassa. Kiva saada treeniseuraa! Tulee vähän enemmän motivaatiota itsellekin.. ja on pakko lähteä treenaamaan, kun on kerrankin sopinut jonkun kanssa treffit.

Vala teki järven jäällä linjaa ja markkeerauksia. Oikeastaan aika helppoja juttuja, mutta eipä me olla tosiaan hirveästi tässä mitään harjoiteltukaan. Tosin nyt tuntuu, että toistan tätä samaan juttua koko ajan. Alkaa jopa omaan korvaan haiskahtaa vähän puolustelulta "no ei se mitään osaa, koska ei me olla treenattu". V taitaa silti osata yllättävän paljon, joten ehkä olisi syytä miettiä jatkossa treenejä vähän tarkemmin ja uskaltaa tehdä jotakin haastavampaa.

Kävelimme jään yli melkein vastarannalle asti. Jätin lähtiessä rannalle kaksi damia Valan nähden. Päästyämme toiselle puolen lähetin V:n hakemaan ekan damin. Olisko ollut 100m linja? Olen tosi huono arvioimaan etäisyyksiä kyllä... joka tapauksessa, ihan kohtuu pitkä. Tämän jälkeen tehtiin toiselle rannalle kaksi helppoa (30 m päähän) ykkösmarkkeerausta, riistalla. Sitten lähetin Valan vielä hakemaan linjalta sen toisen damin.


Linja oli vähän tyhmästi tehty. Oma moka täysin. Hirveän fiksusti kun ajattelin, että miten hyvä sivutuuli meillä on markkeerauksissa. No joo, jos tehdään vastakkaiseen suuntaan linja, niin on se sivutuuli siinäkin sitten... tästä johtuen Vala sitten painuikin aika vinoon. Toisaalta se kyllä käytti hyvin nenäänsä ja sai helposti molemmat damit ylös. Linja kannalta siis huono treeni, mutta oikeestaan kokonaisuutena kuitenkin ihan jees.

Markkeerauksissa Vala pääsi kohtaamaan ihan uusia tuttavuuksia: heinäsorsan ja tavin. Vala lähti noutoihin täysillä, mutta stoppasi ihmettelemään riistalla. Piti näitä siinä ilmeisesti jonkin aikaa puntaroida ja miettiä. Maltoin itse olla ihan hiljaa ja annoin Valan tehdän itsenäisesti ratkaisunsa (kertaalleen se kääntyikin kyselemään multa neuvoja). Taisivat ne kaksi hernettä siellä koiran päässä kohdata toisensa, ja Vala palautti riistat minulle hyvällä otteella. Ylläoleva kuva on vähän feikki. Kamera ei olisi hämäränä talvipäivänä pysynyt liikkuvan koiran mukana, joten piti ottaa lavastettu poseerauskuva. Ja kuvahan oli pakko saada siksi, että tästä piti tulla 365-haasteen päivän kuva. Lopulta tosin päädyin ottamaan toisen kuvan haasteeseen, kun V niin söpösti illalla käpertyi nukkumaan lammas-pehmolelunsa kanssa.

Seuraavana aamuna tein V:lle vielä kylppärissä pari mininoutoa variksilla. Vaakut olivat puolijäisiä oltuuaan yön yli autossa. En tiedä, olisivatko olleet sen takia V:n mielestä vähän epämiellyttäviä, omaan käteen ne ainakin tuntuivat vähän inhottavan jäätäviltä. Vähän piti siis vääntää kättä, että Vala otti vaakut kantoon. Tai sitten vaakut olivat sorsien jäljeen muuten vaan ällöjä. Niin tai näin, pitäisi ehkä tehdä joskus V:lle ihan kunnon riistatreeni pitkästä aikaa. Tosin talvi ehkä vietetään vielä hiljaiseloa, ja paneudutaan asioihin enemmän lumien sulettua.

Tokon korjaussarja

Edellisen postauksen jälkeen kaivoin todellakin vihon ja kynän esille. Kirjoitin paperilla kaikki voi-liikkeet ja niiden ongelma-alueet, joihin treeneissä keskitytään.

Viikonloppuna kävin Valan kanssa yksin treenailemassa pariin kertaan. Ensimmäisellä kerralla teemana oli tunnari ja seuruu, toisella luoksari ja ruutu. Alkuviikosta Johannes auttoin kertaalleen tekemään tunnaritreenin ja tänään olimme taas oman tokoporukan treeneissä, jossa Vala teki paikkamakuun, liikkeestä istumisen ja tunnarin. Voi että, kun mä olen taas niin tyytyväinen kaikkeen!

Tunnaria on paha treenata yksin, mutta tehtiin silti, koska halusin ottaa uusinta yrityksen pian edellisen katastrofin jälkeen. Grillipihtien kanssa on aina hauska kyykkiä maassa siirtelemässä kapuloita (ja seurailla, kuinka satunnaisten ohikulkijoiden jokseenkin kummastelevia katseita..). Tehtiin kaksi toistoa. Ekalla palkkaus oman nuuskimisesta, tokalla kapulan nostamisesta. Alkuviikon treenissä oli tosiaan appari viemässä kapulat (hänkin tosin tuttuna ihmisenä saa käyttää grillipihtejä kapuloiden siirtelyyn), muutoin samaa settiä. Tämän päivän treeneissä tehtiin semi-koemaisesti Katrin liikkuroidessa. Niin ikään kaksi toistoa: ekalla palkkaus kapulan nostosta (V oli aika epävarma), tokalla kerralla V palautti kapulan.
Katrilta tuli hyvä treeni-idea koiran itseluottamuksen / päätöksentekokyvyn vahvistamiseen. Välillä voisi treenata siis niin, että kapulat ovat seinän takana tai eri huoneessa, jolloin koiralla ei ole suoraa kontaktia ohjaajaan eikä mahdollisuutta kysellä apuja. 

Seuruussa on hiottu käännöksiä. Aika jees. Lisää voi kyllä hinkata. Ehkä jopa vähän vireen nostoa ja enemmän tekemisen meninkiä ja näyttävyyttä? Liikkeestä istuminen meni hyvin. Tosin oma luotto Valan osaamiseen tässä on edelleen vähän hakusessa.
Paikkamakuussa ei suurempia ongelmia.

Luoksarin pysäytyksistä on tullut laiskoja. Plaa. Näitä pitää treenata, mutta ehkä tässä tilanteessa mielummin erikseen vaikka puunkiertojen kautta tms. Luoksari + ruutu yhdistelmä on V:lle vaikea. Teinkin sille tarkoituksella sunnuntaiaamuna tyhjälle parkkikselle treenikentän, jossa oli ruutu sekä luoksarimerkit. Tehtiin eka luoksaria ja sitten perään ruutua. Olin vienyt salaa ruutun lelupalkan. Lähetys täydeltä matkalta. V lähti hyvin, mutta noin puolimatkassa se poikkesi linjalta ja alkoi kaartaa ruutua lähinnä olevan luoksarin merkin luo. Huomautin sille ja otin sen pois ja palasimme takaisin ruudun lähetyspaikalle. V todennäköisesti ehti huomata lelupalkan ruudussa ekan yrityksen aikan, joten nyt sen ampaisi ihan suoraan ruutuun. Tätä sitten pari toistoa, niin, että ruudussa oli joka kerta valmiina lelupalkka odottamassa (aika helppo onneksi viedä itsekin koiran huomaamatta, kun V juoksee sillä välin yksin ympyrää leikkien ekana palkaksi saamallaan lelulla...). Tässäkin kaivataan vielä paljon vahvistamista lisää, mutta oikealla tiellä ollaan taas.

Ainoa harmittava asia näissä tokoilussa on alkuviikon treenissä sattunut tapaus. Irrallaan oleva "Deisi" the bichon frise päätti tulla moikkaamaan meitä. Omistaja nainen oli ehkä 10 m päässä, mutta ei tehnyt elettäkään kytkeäkseen koiransa tai kutsuakseen sen pois. No Deisihän tallusti sitten ihan meidän viereen, kun mulla oli V perusasennossa seuraamistreenissä. Minä komensin koiraa vihaisesti menemään pois ja kevyesti työnsin sitä rintakehästä pois päin meistä. No Deisin mammahan suuttui tästä sitten ihan kunnolla ja alkoi huutamaan, että "et sä saa töniä mun koiraa!". Kävimme lyhyen sananvaihdon tilanteesta, joskin ainoa asia, mitä täti jaksoi toistaa oli tuo em. asia. No älysi hän muistuttaa, että minunkin koirani on irti. Minä sitten kysyi, että "kummankohan koira tässä on hallinnassa", kun V pönötti yhä kiltisti perusasennossa. Tähän nainen sitten vaan jatkoi ilmoittamalla, ettei hänen koiraansa saa töniä. 

Ihan oikeasti:
a) minä todellakin kevyesti työnsin koiran pois kertoakseni sille, että se ei ole tervetullut meidän luo. En takuuvarmasti millään tavalla vahingoittanut koiraa, eikä se todellakaan ollut edes aikoimukseni.
b) voisivatko ihmiset rehellisesti myöntää virheensä? Jos oma koira karkaa toisen luo, niin miksi pitää syyttää tätä toista osapuolta?
c) opettelisivat alkeelliset koiranomistajan käytöstavat. Kaikkia vieraita ei tarvitse tervehtiä. Etenkään silloin, kun selkeästi näkee, että toinen ei ole tulossa tervehtimään. 

Tällainen avautuminen vielä tähän loppuun. Vitutti koko tilanne ihan suunnattomasti. Ja tämä on toki vain minun näkemykseni tapahtumista :P