tiistai 31. joulukuuta 2013

Uutta ja vanhaa vuotta

Tämä vuosi on sujunut koiraharrastusrintamalla varsin hyvin. Tokossa on menty eteenpäin ihan huikeata vauhtia: pääsimme nuorten koirien rinkiin (jossa meillä on ollut tosi hyviä koulutuksia!) ja syksyllä saatiin treenipaikka TamSK:in tavoitteellisesti treenaavien ryhmästä (jossa on tosi hyvät treenikaverit!). Kisapuolella eka voittajaluokan ykkönen tuli vähän yllättäen, ja sen jälkeen napsahti vielä toinenkin ykkönen huippupisteillä. Kolmatta sen sijaan ei saa, mikä kyllä kismitti jonkin aikaa melko rajusti. Nyt ei enää harmita, vaan ajattelen tämän vuoden kisakautta oikein hyvillä mielin :)

Nomessa starttasin Valan kanssa Pirkan Dameissa, mikä sujui ihan meidän tason mukaisesti. Myöhemmin keväällä meillä alkoi vähän mennä sukset ristiin tässä lajissa, ja kysyinkin, josko Johannes haluaisi kokeilla Valan ohjaamista. Loppuvuosi onkin sitten menty niinpäin, että hän on toiminut koiran ohjaajana, ja minä treeneissä damin heittäjänä / hakuruuduntäyttäjänä jne. Lintumetsälle ei tänä syksynä juurikaan ehditty, ja se yksi ainoa viikonloppukin jäi ihan pelkäksi passitreeniksi (V oli kyllä tosi kivasti!). Hirvimetsällä V sai käydä mukana istuskelemassa autossa ja tauolla kerjäämässä makkaranpaloja metsämiehiltä..

Muista lajeista Vala ehti tämän vuoden aikana nuuskuttelemaan yhden verijäljen. Ei kauheasti tapahdu editystä tässä lajissa, jos treenivauhti on tällainen, mutta tuli sentään yksi tehtyä, että ei ihan ainakaan täysin unohdu tämä homma. Uutena lajina tutustuimme flyballiin, joka on hauskaa ja vauhdikasta vapaa-ajanvietettä. Lisäksi Vala on kunnostautunut geokoirana, eli sen lisäksi, että se vaan olisi mukana lenkillä etsiessämme geokätköjä, se myös itse osaa pyynnöstä etsiä piilotettua purkkia. Useimmiten kirsu toimiikin varsin hyvin :) Yhteensä tälle vuodelle kätkölöytöjä kertyi 291 kpl ((keskimäärin 0,8 löytöä/päivä)., mikä on kyllä aika vähän edellisiin vuosiin verrattuna.

Alkuvuodesta piti jättää hyvästit Niki-papalle, joka sai elää mukavat 13 vuotta. Vanhemmilleni ei kuulemma näillä näkymin uutta koiraa tule, mutta olen luvannut, että Valaa saa kyllä hakea lenkille ja hoitoon, jos siltä tuntuu (ja onhan V vanhemmillani hoidossa nyt ollutkin muutaman kerran meidän menojemme takia).

Kuva on otettu joulukuun alkupuolella, jolloin vielä oli lunta... Vala on muutoin karvaton, mutta onhan tuo häntä aika tyylikäs tupsu!


Koiraharrastuksen ulkopuolella elämään on mahtunut paljon kaikenlaista - sekä niitä ylä- että alamäkiä. Onneksi kokonaisuus on kuitenkin plussan puolella :) Ensi vuodelle toivon työpaikkaa ja sitä myöten valmistumista koulusta.

Valan kanssa startataan EVL:ssa ja kisataan niin paljon kuin huvittaa. Nytpä voi ainakin ilmoittaa huoletta kisoihin, sillä ei tarvitse pelätä ja laskeskella luokkanousujen mahdollisuuksia ;) Eiköhän me siitä se valiokin tehdä, ennemmin tai myöhemmin (ei siis välttämättä edes vielä ensi vuoden aikana, katsotaan rauhassa, miltä matka näyttää). Bh-kokeen voisi käydä suorittamassa, jos sopiva koe osuu kohdalle. Ehkä käydään jossakin näyttelyssä, tai sitten ei. Muutoin ohjelmassa on toivottavasti ainakin nomeilua, metsästystä, ja edes vähän mejäilyä ja ehkä sitten jotain muutakin (sitä flyballia tms.). Silmäpeilaukseen on varattu aika Valalle alkuvuodesta, toivottavasti kaikki on ok.

Mitäs vielä... yhdistyshommia on tiedossa ensi vuonnakin (varsin TOKO-painotteisia juttuja nekin). Valan jäsenyys nuorten koirien ringissä jatkuu vielä puolisen vuotta, joten otetaan ilo ja kaikki hyöty irti alkuvuoden koulutuksista. Toisen koiran ottaminenkin on kutkutellut mieltä jo jonkin aikaa, varsinkin nyt, kun uudessa kodissa on tilaa ja meitä on periaatteessa kaksi ihmistä harrastamassa koirien kanssa, eikä Nikiäkään enää ole (vaikka N asuikin päätoimisesti vanhempieni luona).

Rauhallista vuodenvaihdetta kaikille ja onnellista tulevaa vuotta!

torstai 19. joulukuuta 2013

Psyykkinen valmentautuminen

Teimme viime viikonloppuna muutaman muun Pohjois-Hämeläisen kanssa excursion Turkuun Varsinais-Suomen nuorten koirien ringin järjestämälle Vappu Alatalon luennolle. Minun lähtemiseni oli alkuun epävarmaan, mutta olen nyt kovin iloinen, että kyyti järjestyi, sillä luento oli hyvä.

Luennon aiheeksi valikoitui ohjaajan vireystila, jännittäminen ja keskittyminen. Kolme ja puolituntinen luento menikin yhdessä hurahduksessa, sillä asia oli sen verran mielenkiintoista. Vappu selitti luennon lomassa muutamia tehtäviä, jotka tulivat meille "kotiläksyksi". Aion kokeilla näitä ensi vuoden kisojen yhteydessä (ideana siis aktiivisesti miettiä ja työstää omaa vireystilaa, keskittymistä, kuulostella miltä kroppa tuntuu, mitä ajatuksissa pyörii, kuinka paljon jännittää, mikä jännitykseen auttaa...). 

Luennolla mietittiin omia onnistumisen ja epäonnistumisen kokemuksia tokon parissa. Aihetta lähestyttiin esimerkiksi fyysisyyden kautta, miltä esimerkiksi sen parhaimman onnistumisen aikana (tai sitä ennen) on tuntunut kropassa jne. Olen aiemminkin vähän näitä miettinyt, ja tiedän, että meillä esim. kisaonnistuminen tai ei niin hyvä suoritus riippuu ihan hirveästi minusta. Nyt pääsi viemään ajatuksia vielä pidemmälle, ja sai joitakin työkalujakin oman itsensä kehittämiseen.

Lisäksi huomionarvoista minun kannaltani oli keskittymisen. Vappu kielsi ehdottomasti tulosruletin pelaamisen kisatilanteessa - sen mitä minä juurikin olen esimerkiksi tämän vuoden viimeisimmissä kokeissa tehnyt. Kun kisaan lähteen ajatuksella, että on "pakko" saada vika ykkönen, niin fokus on ihan väärässä suunnassa. Lisäksi kun ensimmäisessä liikkeessä tulee virhe, paine kasvaa entisestään ja koko loppusuoritus menee väärässä mielentilassa (aiheuttaen lisää virheitä). Kyllä minä olen tiennytkin, ettei niitä pisteitä pitäisi kehässä laskeskella, mutta kun... 
Tästä lähtien opettelen asettamaan fiksut tavoitteet kullekin kisalle (tavoite ei ole pistemäärä eikä tietty tulos).

Meidän ensimmäinen evl-kisastartti on sitä, että mennään katsomaan ja opettelemaan, miltä sillä tasolla kilpaileminen tuntuu. Vaikka kisoja onkin nyt takana jonkin verran, evl on kuitenkin uutta, joten haetaan rauhassa fiilistä ja kokemusta. Kokemus puolestaan taas auttaa jatkossa keskittymään paremmin. Fiksuilla tavoitteilla eteenpäin! 

Yo. liittyen on ehkä pakko antaa itselle tunnustustakin, sillä juuri tuolla asenteella lähdin meidän ensimmäisiin voi-luokan kisoihinkin alkuvuodesta. Vähän hapartointiahan se olikin, mutta siitä seuraavat kisat menivätkin paremmin, kun takana oli vähän kokemusta ja tietoa kehän kulusta ja liikkeistä käytännön koetilanteessa.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Pikkujoulut

Suuntasimme eilen Valkeakoskelle juhlimaan pikkujouluja Siipiveikkojen kanssa. Ohjelmassa oli ensin päivällä nometreeniä ja illalla sitten seurustelua, syömistä ja tolleripentujen ihastelua. 

Treeni tehtiin kahtena rastina. Toisella rastilla ohjelmassa oli markkeerausta ja ohjausta, ja toisella taas hakutehtävä. Johannes ohjasi Valaa, joten minä sain nakin toimia damin heittäjänä pellolla. Kivaahan tuokin on, sillä siinä pääsee ihan aitiopaikalta katsomaan eri koirakoiden suoritukset :) Kamerakin oli minulla mukana pellolla, vaikka lumisade tarjosikin aika nuivat kuvausolosuhteet. 


Markkeerausrastilla tehtiin ensin helppo ykkönen pellon reunaan (minä heitin). Vala nouti tämän ihan hyvin. Ykkösen jälkeen piti kuitenkin kääntyä ympäri 180 astetta ja suorittaa toinen ykkönen metsän puolelle, johon ammuttiin myös starttipyssyllä laukaus. Tämä olikin Valalle vaikea, se ei pystynyt millään istumaan paikoillaan ja katsomaan oikeaan suuntaan, vaan kääntyi jääräpäisesti ympäri ja tuijotti pellolle, kun oli tajunnut, että minä seisoin siellä. Käännyin ympäri ja olin loppuajan täysin selin koiraan, joten enpä sitten paljoa nähnytkään enää tuon jälkeen V:n suorituksesta. Metsään tehdyn markkeerauksen jälkeen suoritettiin vielä ohjaus samaan paikkaan pellolla, johon ensimmäinen markkeeraus oli tehty (kävin viemässä ohjausdamin sillä välin, kun koira teki metsän markkeerausta). Johannes joutui ilmeisesti tässä kävelemään aika lähelle ohjausdamia, ennen kuin pystyi lähettämään Valan, joka olisi ilmeisesti muutoin tullut kovasti vaan minun luokseni tsekkaamaan. Saivat kuitenkin lopulta damin ylös, ilman että V olisi karannut, joten ihan jees :)

Hakurastia en nähnyt, mutta Vala oli kuulemma toiminut ihan "tavalliseen tapaan". Alkuun sillä oli ollut nenä hyvin auki, ja se oli hakenut 5 damia hyvällä innolla. Sen jälkeen motivaatio kuitenkin lopahti, ja viimeisen damin ylössaaminen oli haastavaa. Tuotahan V on tosiaan tehnyt ennenkin...se hakee hyvin 4-5 damia, ja sen jälkeen jää pyörimään alueen etualalle sen näköisenä, ettei viitsi enää mihinkään lähteä, koska ei siellä mitään ole. Tämän vuoksi V onkin tämän vuoden aikana tehnyt vain isoja hakuruutuja, niin, että sen pitää aina hakea 6-10. Tätä kirjoittaessa pulpahti mieleen yksi näppärän oloinen hakuharjoitus, josta kuulin aiemmilla kenneltreffeillä. Pitänee ottaa se kokeiluun.