Teimme viime viikonloppuna muutaman muun Pohjois-Hämeläisen kanssa excursion Turkuun Varsinais-Suomen nuorten koirien ringin järjestämälle Vappu Alatalon luennolle. Minun lähtemiseni oli alkuun epävarmaan, mutta olen nyt kovin iloinen, että kyyti järjestyi, sillä luento oli hyvä.
Luennon aiheeksi valikoitui ohjaajan vireystila, jännittäminen ja keskittyminen. Kolme ja puolituntinen luento menikin yhdessä hurahduksessa, sillä asia oli sen verran mielenkiintoista. Vappu selitti luennon lomassa muutamia tehtäviä, jotka tulivat meille "kotiläksyksi". Aion kokeilla näitä ensi vuoden kisojen yhteydessä (ideana siis aktiivisesti miettiä ja työstää omaa vireystilaa, keskittymistä, kuulostella miltä kroppa tuntuu, mitä ajatuksissa pyörii, kuinka paljon jännittää, mikä jännitykseen auttaa...).
Luennolla mietittiin omia onnistumisen ja epäonnistumisen kokemuksia tokon parissa. Aihetta lähestyttiin esimerkiksi fyysisyyden kautta, miltä esimerkiksi sen parhaimman onnistumisen aikana (tai sitä ennen) on tuntunut kropassa jne. Olen aiemminkin vähän näitä miettinyt, ja tiedän, että meillä esim. kisaonnistuminen tai ei niin hyvä suoritus riippuu ihan hirveästi minusta. Nyt pääsi viemään ajatuksia vielä pidemmälle, ja sai joitakin työkalujakin oman itsensä kehittämiseen.
Lisäksi huomionarvoista minun kannaltani oli keskittymisen. Vappu kielsi ehdottomasti tulosruletin pelaamisen kisatilanteessa - sen mitä minä juurikin olen esimerkiksi tämän vuoden viimeisimmissä kokeissa tehnyt. Kun kisaan lähteen ajatuksella, että on "pakko" saada vika ykkönen, niin fokus on ihan väärässä suunnassa. Lisäksi kun ensimmäisessä liikkeessä tulee virhe, paine kasvaa entisestään ja koko loppusuoritus menee väärässä mielentilassa (aiheuttaen lisää virheitä). Kyllä minä olen tiennytkin, ettei niitä pisteitä pitäisi kehässä laskeskella, mutta kun...
Tästä lähtien opettelen asettamaan fiksut tavoitteet kullekin kisalle (tavoite ei ole pistemäärä eikä tietty tulos).
Meidän ensimmäinen evl-kisastartti on sitä, että mennään katsomaan ja opettelemaan, miltä sillä tasolla kilpaileminen tuntuu. Vaikka kisoja onkin nyt takana jonkin verran, evl on kuitenkin uutta, joten haetaan rauhassa fiilistä ja kokemusta. Kokemus puolestaan taas auttaa jatkossa keskittymään paremmin. Fiksuilla tavoitteilla eteenpäin!
Yo. liittyen on ehkä pakko antaa itselle tunnustustakin, sillä juuri tuolla asenteella lähdin meidän ensimmäisiin voi-luokan kisoihinkin alkuvuodesta. Vähän hapartointiahan se olikin, mutta siitä seuraavat kisat menivätkin paremmin, kun takana oli vähän kokemusta ja tietoa kehän kulusta ja liikkeistä käytännön koetilanteessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti