lauantai 25. heinäkuuta 2015

Repovesi 29.-30.6.2015

Kävimme kesäkuun lopussa tekemässä pienen vaelllusreissun Repoveden kansallispuistossa. Molemmat koirat olivat myös mukana, ja tämä olikin Karman ensimmäinen pidempi reissu. Kiersimme puistossa Kaakkurin kierroksen, eli n. 24 km pituisen lenkin. Ensimmäiselle päivälle taisi tulla mittaa n. 14 km ja toiselle päivälle sitten 10 km.


Lähdimme liikkeelle Tervajärven parkkipaikalta, kansallispuiston eteläpäästä. Vala sai selkäänsä oman reppunsa, jossa se kantoi molempien koirien ruuat (näin lyhyelle reissulle ei niistä paljoa painoa tullutkaan). Sovitettiin reppua Karmallekin, mutta tuo tuntui sille harmillisesti liian suurelta. Jos jossain vaiheessa raaskii, niin ostetaan sitten toinen pienempi koiranreppu vielä lisäksi...




Vaihtelimme aina vuoroja, kumpi "sai" taluttaa koiria. Vaikka yllättävänkin hyvin käveleminen sujui kahdenkin koiran kanssa. Aika pian molemmat koirat näyttivät tajuavan, että nyt ollaan vähän pidemmällä lenkillä.


Vettä oli kivasti saatavilla, joten koirat pääsivät monin paikoin juomaan ja kastelemaan mahaansa viilentyäkseen. Maanantai oli oli aika lämmin päivä, joten vilvoittelu oli kyllä koirille hyvin tarpeellista. Lisäksi Repovedellä oli tosi kivasti kaivoja reitin varrella, joten itsellekään ei tarvinnut kantaa kovin suurta vesimäärää mukana rinkassa.



Korkeuseroja oli aika paljon, joten käveleminen oli paikoin aika rankkaa. Maasto oli kyllä tiedossa ennalta, ja osittain valitsimmekin retkikohteen sen takia. Hyvää harjoittelua tulevaa kesän toista reissua varten.


Pidimme maanantaina lounastaukon Kirnukankaan laavulla. Repovedellä oli paljon kivoja laavu- ja nuotionpaikkoja, joista löytyi myös siistit puuceet. Verrattain helppoa retkeilyä siis! Yön vietimme Olhavan laavulla. Olhavalla oli paljon porukkaa, mutta suurin osa taisi olla kalliokiipeilijöitä ja he olivat leiriytyneet tulipaikalle, joka oli ihan kallion vieressä. Me jäimme sille hieman kauempana olevalle laavulle, ja saimme ollakin siellä ihan rauhassa.


 

Testilimme reissussa myös erilaisia retkiruokia. Reseptit olivat peräisin Piritta Kantojärven Viiden tähden vaellus -kirjasta. Lohipastaa ei ihan napannut, Arabian pata oli hyvää, samoin panna cotta sekä sienipasta. Kaikki annokset olivat kooltaan todella reiluja, meille ruokaa tuntui olevan ihan liikaa. Jotain oli pakko heittää pois, mutta osa oli myös onneksi sellaista, että pystyi syöttämään koirille.


Telttayö sujui aika mukavasti, ja koirat rauhoittuivat hyvin nukkumaan. Minulla oli testissä uusi makuupussini - ja tämä olikin sitten ensimmäien yö teltassa niin, että minun oli kuuma! Oli pakko nukkua makuupussi auki lähes koko yön... aikamoista! Normaalisti minä palelen todella helposti, joten tämä oli ihan positiivinen kokemus.




Tiistain lounastauko pidettiin Kapiaveden nuotiopaikalla. Tämän kautta kulki myös puiston suosituin ja lyhin merkitty rengasreitti, Ketunlenkki, jolla sitten riittikin kulkijoita. Paljon oli perheitä päiväretkellä yms. Lisäksi tuolloin sattui olemaan jonkin sortin nuorisotapahtuma niin, että paikka vilisi (ulkomaalaisia) teinejä. Meidän onneksemme ehdimme juuri tehdä ruuan ja melkein jo syödäkin, ennen kuin tätä rekikuntaa alkoi lappaa paikalle...


Riippusilta oli koirille jännä kokemus. Johannes meni Karman kanssa edeltä, ja K:ta selkeästi vähän epäilytti moinen alusta... pikkaisen kun tuuppasi välillä takapuolesta, niin se suostui taas etenemään. Minä tulin Valan kanssa perästä, ja Valalla tahtoi lähinnä olla hätä, että mihin ne muut menivät.


Loppumatkaan kuului myös järven ylitys pienellä lossilla. Muuten ihan kiva, mutta kuten kuvastakin näkyy, lossin pohjalautojen välissä oli aika isot raot, mikä oli koiran tassuille aika ikävää.


Tiistai-iltapäivään säätiedotus lupasi sadetta alkavaksi kello kolmen aikaan iltapäivällä, joten aikataulutimme tiistain kävelyn sen mukaan, että kolmeen mennessä pitäisi ehtiä takaisin autolle. Ehdimme hyvin kolmeksi, eikä kauaa ollut tarvinnut autossa istua paluumatkalla, kun tuulilasiin alkoi napsahdella pisaroita. Täydellinen ajoitus siis :)

lauantai 18. heinäkuuta 2015

FI TVA!!!



Tänään kisattiin Valan kanssa Pohjois-Hämeen kennelpiirin piirinmestaruuskokeessa. Aika pitkään mietin ilmoittautumista, että kehtaako lähteä näihin kisoihin, kun siellä on kuitenkin "kaikki huiput". Treenikaverit kuitenkin yllyttivät, ja kun koepaikat ennen sääntömuutosta ovat olleet aika tiukassa, niin viime metreillä pistin sitten ilmoittautumisviestin menemään.

Edellisten kokeiden jälkeen on treenattu paljon palkatonta, siirtymiä ja kokonaisuuksia. En tiedä, voiko se toimia näin lyhyenkin ajan jälkeen jo kokeessa. vai olivatko tähdet tänään muuten vaan kohdillaan. Tosin kisojen alle osui tahattomasti lähes 2vk treenitaukokin, ja koepäivänäkin minua vaivasi vielä flunssa.

EVL:ssä starttasi 17 koirakkoa, ja meille oli arpoutunut suorituvuoroksi viimeinen... Käytiin tekemässä paikallaolot ja sitten sitä odoteltiin tunti jos toinenkin omaa yksilövuoroa. Yksilöliikkeet tehtiin kaikki yhteen putkeen. Oman vuoron odottelu sujui lopulta yllättävänkin kivuttomasti ja rauhallisesti (ensin alkuun kyllä harmitti, kun näin suoritusjärjestyksen...). Paikallaolojenkin jälkeen vaan harmitti, kun Vala vaipui taas kerran makuussa omaan maailmaansa, eikä ollut yhtään mukana hommassa... Loppupeleissä pitkä odottelu taisi olla meille onni, kun siinä ajassa ehti jo unohtaa paikkamakuun harmituksen ja muihin liikkeisiin pystyi kerrankin lähtemään nollatusta tilanteesta.

Paikkaistuminen: 10. 
Paikkamakuu: 6. Kaksoiskäsky alas ja ylös. Vala oli taas ihan omassa maailmassaan, eikä yhtään hereillä touhussa.
Metalli: 7½. Empi kapulan nostoa, hidas palautus
Ohjattu: 9: Hidas pa lopussa / loppupalautus
Seuraaminen: 6. Aika pitkä kaavio, joka pelotti ennakkoon. Vala skarppasi ja me selvittiin siitä läpi niin, että mulle jäi jopa hyvä fiilis! (Suorituksessa kaavio tuntui aika kivalta oikeastaan, oli paljon tapahtumia, vaikka se pitkä olikin)
Ruutu: 7½. Lähti merkiltä epävarmana, ei selkeästi tiennyt, mihin mennä. Uudella ohjauskäskyllä hyvin ruutuun.
Zeta (i-s-m): 6½. Seisoi istumisen.
Kaukot: 9. SUPER! Vikassa maahanmenossa veti lonkalle, joten pa nousu oli vähän hankala.
Tunnari: 8½. Hidas palautus
Luoksari: 9.
yht. 256½ p., EVL1, TK4 => FI TVA
Tuomarina Ralf Björklund

Kokonaisuus kantoi tällä kertaa hyvin, ja Vala teki samalla tempolla töitä loppuun asti (vaikka kaikki liikkeet tehtiinkin siis yhteen menoon!). Jossain puolivälin tienoilla tuli hassu fiilis, että tämähän ihan oikeasti sujuu tänään ja me todella ollaan yhdessä kehässä. Ja, kun ruudusta ja zetasta oltiin selvitty nollitta, niin alkoi jo vähän jänskättääkin... muutoin en pisteitä kehässä ehtinyt katsoa, mutta tajusin vaan, että kaikista on pisteitä saatu. 

Ensi viikolla on vielä yhdet kisat, viimeiset vanhoilla säännöillä. Sitten varmaan jonkinmoinen koetauko ja uusien liikkeiden opettelua.



torstai 16. heinäkuuta 2015

Karma taippareissa

Osallistuin eilen Karman kanssa Pirkan Nuuskujen järjestämiin taippareihin Mänttä-Vilppulassa. Hienosti meni, ja Karma teki töitä ihan omalla tasollaan suorittaen helposti tehtävät. Alla arvostelu:

Sosiaalinen käyttäytyminen: Suhtautuu hyvin vieraisiin ihmisiin ja koiriin. (hyväksytty)
Uimahalu: Ui mielellään. Rantaviivan ylitys oisi lähteä reippaammin. Lähtee itsenäisesti. (hyväksytty)
Hakuinto: Hyvällä vauhdilla, kattaa nopeasti alueen. (hyväksytty)
Noutohalu: Löytää hyvin ja hyvä halu noutaa ohjaajalle riistoja. (hyväksytty)
Nouto-ote: Hyvät otteet kaikista riistoista. (hyväksytty)
Palauttaminen: Riistat ohjaajalle. (hyväksytty)
Reagointi laukaukseen: Tarkkaavainen. Vesialueella pientä ääntelyä. Hakualueen laukauksessa hiljainen. (hyväksytty)
Itseluottamus ja aloitekyky: Suorittaa jälkitarkasti ja rauhallisesti jäljen.
Yhteistyö: Hyvässä yhteistyössä. (hyväksytty)
Yleisvaikutelma: Mukavanoloinen koira. Suorittaa reippaat vesitehtävät. On tehokas ja kattaa hyvin alueen haussa. Hyvä itseluottamus ja riistaotteet. Jäljen suorittaa varmasti. (hyväksytty)

Tuloksena NOU1. Tuomari Petri Tuominen.

Meille oli arvottu aamupäiväryhmään starttinumero 3, mikä oli aika kiva. Ei tarvinnut ihan kamalan kauaa odotella omaa vuoroa. Paitsi tietysti sitten jälkeä, mutta sitä en enää suuremmalti jännittänyt, joten odottelukin oli ihan ok.

Hiphei, pikkukoiran eka virallinen koetulos! Olisikohan sitten seuraavaksi tokostartin vuoro...