Töistä tullessa ensimmäisenä vastassa oli kaksi ruskeata läikkää matossa. Hajun perusteella (tai oikeastaan hajuttomuuden) kyseessä oli kuitenkin "vain" nappulaoksennus, joka sittemmin oli ilmeisesti syöty toiseen kertaan. Oh well.
Yksi vaakku oli sulamassa päivän ajan, joten heti töiden jälkeen lähdettiin treenaamaan. Luottavaisin mielin suuntasin järven rantaan tekemään vesinoutoja. Edellisessä postauksessa hehkuttamastani uimataidosta ei ollut vaan nyt enää tietokaan. Ihan järjetöntä räpiköintiä, uppeluksiin painumista, lisää räpiköintiä, uppeluuksin, räpiköintiä ja muuta sähläystä ja minä rannalla valmiina potkaisemaan kengät pois jaloista ja syöksymään veteen onkimaan idiootin koirani takaisin pinnalle. No en mennyt veteen ja koirakin selvisi kotiin. Intoa sillä on vaikka kuinka paljon ja se menee veteen hyvin mielellään, joten sen suhteen meillä ei ole ongelmaa. Käytössä oli nyt tuollainen suht ohut vesidami (ajatuksena oli, että olisin vaakunkin voinut pistää vesille, jos daminouto olisi sujunut ok.), jota Vala kyllä haki sitkeästi kaikesta huolimatta ja piti otteen damista, vaikka välillä tulikin noita sukelluksia ja uiminen oli vaan paikoillaan lätkyttelyä ja pyörimistä. Mutta voi *ttu. Miksei tämä suju?!
Vaakulla tehtiin sitten kuivalla maalla muutamia perusnoutoja ja hinkattiin pitämistä. Ei olisi varmaan kannattanut, kun oma fiilis oli aika huono tuon uimaepisodin jälkeen. Mutta kun se vaakku oli nyt sulana, niin pitihän sitä käyttää. Sellainen välttävän arvosanan treeni. Olisi kannattanut jättää väliin. Ärsyttää, kun jään itse hinkkaamaan liikaa luovutusten kanssa, mutta en vaan yhtään tykkää kun toi tulee ja roiskaisee linnun johonkin jalkojen juureen (kun se kuitenkin sinänsä osaa täydellisen tokonoutoliikkeen yms.) ja luikahtaa aina sen jälkeen parin metrin päähän. Sivulle-käskylläkin on työn ja tuskan takana saada V tulemaan sivulle ja pitämään vaakkua suussa yhtäaikaa. Aina se sylkäisee sen linnun pois. Tästä käytiin aika vakavia neuvotteluja, joiden seurauksena V kyllä lopulta saatiin perusasentoon vaakun kanssa, mutta ei tästä todellakaan hyvä fiilis jäänyt.
Ehkä ollutkin liian hyvää ja iloista treenibloggausta viime aikoina, joten otetaan nyt tähän väliin tällainen avautuminen perjantain kunniaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti