Nometeltiin Nuuskulaisten kanssa. Paikalla oli tosi paljon pentuja ja muutama kokeneempi sekä me. Tuli vähän sellainen väliinputoajan olo tällä kertaa. Pupsit teki ihan alkeisharjoituksia, kokeneemmat halusivat lähteä tekemään ohjauksia. Minä halusin tehdä Valalle hakuruudun, joka onneksi saatiin sitten myös järjestettyä. Ruudun täyttäjänä oli V:lle entuudestaan tuntematon henkilö, eikä hakualueella ollut nyt lainkaan minun tai kenenkään tutun ihmisen jälkiä (tämä oli treenin tarkoituskin). 6 damia ja n. taipparikokoinen alue. Vala teki ihan hyvää työtä ja löysi 4 ensimmäistä damia helposti, viides teetti jo hieman enemmän työtä, joten lopettiin sitten siihen, että jäi mukava onnistuminen loppuun (minulla ei ollut edes tietoa viimeisen damin sijainnista).
Sivussa tehtiin kepon kanssa Valalle myös pieni markkeerausharjoitus. Ensin ykkönen pieneen pusikkoon. Vala näki heiton hyvin, mutta ei silti oikein edennyt pudotuspaikalle asti vaan jäi pyörimään lähemmäs. Pienen hakukierroksen jälkeen dami löytyi. Seuraavaksi kakkonen niin, että ensimmäinen heitto tuli samaan paikkaan kuin edellinenkin ja toinen sitten ehkä n. 90 asteen kulmaan siitä. Vala lähti ensin jälkimmäiselle, jossa taas toistui sama, että Vala jäi etsimään damia jokusen metrin lähempää kuin todellinen putoamispaikka oli, ja haulla sitten sai damin ylös. Ensimmäisenä heitetty dami löytyi sitten vähän paremmin, ja tällä kertaa V:llä selkeästi oli pysynyt pudotuspaikka muistissa. Hyvä niin. Etäisyyksien hahmottamista pitäisi kyllä jotenkin treenata, kun nyt selkeästi jää aina pyörimään paljon lähemmäksi. En tiedä, onko vaan kokemattomuutta (markkeerauksia on kuitenkin tehty tosi vähän) vai olisiko se oppinut, että meikäläinen heittää damia aika lyhyen matkan, eikä siksi etene (ja nyt sitten ei tajua, kun onkin toinen heittäjänä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti