Alkuvuoden nomet

Syytetään ennen kaikkea minun työtäni ja sen alkuvuoteen painottuvaa luonnetta, että blogi on tosiaankin viettänyt, muutamaa tulosraportointia lukuunottamatta, todellista hiljaiseloa. Tässä tekstissä on tarkoitus olla koottuna alkuvuoden nometreenailujuttuja.

Tammikuussa treffattiin Karman sisarusten kanssa ja meitä oli jälleen koutsaamassa Rasmus-iskän omistaja Päivikki. Oli järkyttävä pakkaskeli, minä en itse yhtään kestä tuollaista, kun sormet ja varpaat on heti ihan umpijäässä ja tunto häviää.. Karman kanssa katsottiin linjaa, koska minulla oli kovasti fiilis, että koira ei osaa mitään, ei tajua mitään, enkä minä osaa yhtään kertoa sille, mitä siltä odotan. Tehtiin lumisella pellolla helpohkoja linjoja tyhjien alueiden yli + muutamissa kohdin koiran piti ylittää ristikkäin kulkeva polku. Karppahan näytti vallankin osaavan, keskittyi kivasti ja teki pidempiä linjoja, kuin mitän olin sen kanssa siihen mennessä edes uskalatanutkaan kokeilla (epäonnistumisen pelossa kun ei oltu tehty sitten juuri mitään...).

Koda, Karma, Ahti, Rico, Tarmo & Leo.

Kaikki "pennut" koossa :)

Linjatreenejä on jatkettu itsenäisesti. Kylläkin melko harvakseltaan treenaillen, pakko myöntää. On tehty pidempiä linjoja järven jäällä, vieden damit takakautta, jolloin koira menee aina linjaa tyhjän alueen yli. Nyt voidaan jo oikeasti puhua useiden kymmenien metrien linjoista (meille/minulle jo varsin iso askel!). Itsekseen treenailleen minulla on ollut aina molemmat koirat mukana. Viimeisimmällä kerralla oli aika yllätys huomata, että K meni n. 60-70 m linja kuin vettä vaan, mutta Valalta jäi tämä tehtävä suorittamatta, sillä ei ollut mitään käryäkään siitä, että pitäisi edetä suoraan eteenpäin eikä luottoa siihen, että sieltä se noutoesine löytyy. Damit vielä oli viety yhdessä koirien kanssa (kävelin samalla lämppälenkkiä jäällä), tauko linjalle lähetykseen oli kyllä aika pitkä (piti väistellä yhtä irtokoiraa yms.), mutta olin jättänyt damit pystyyn hankeen, joten ne olivat kyllä ihan selvästi näkyvissä. Valan kanssa käveltiin sitten lopulta yhdessä suoraa linjaa katsomaan se dami, käveltiin takaisin ja sitten lähetin koiran noutoon. Sen se sentään osasi.

Lisäksi on tehty kellotauluharjoitusta lyhyillä matkoilla. Näissä kaikissa omissa treeneissä Karmalla on ollut minusta tosi kiva ilme, se keskittyy ja sillä on nyt selvästi ajatus eteenpäin menosta. Tykkään! 

Treeneissä minulla on myös ollut mukana selvästi kaksi aikuista järkevää koiraa. Kumpikin koira voi olla ilman hihnaa. Kutsun jomman kumman tekemään minun kanssani töitä ja toisen tehtävä on sitten odotella paikoillaan rauhassa sillä välin. Ja tämähän toimii oikeasti, ihan älyttömän kivaa ja helppoa! Tehtiin kerran jopa "parihakua", kun laiskana en jaksanut käydä itse keräämässä dameja pois, vaan lähetin koirat sitten vuorotellen noutoon... kumpikin lähti omalla luvallaan ja jäi toinen pysyi nätisti odottamassa sillä välin, eikä mistään kuulunut pienintäkään piippausta. Ihanaa, kun arki toimii hyvin kahden koiran kanssa :)

Kuumenemisesta on kuitenkin pakko mainita, että muissa tilanteissa Valasta näkyy helposti kierrosten nousua ja sen on välillä vaikeahko rauhoittua (kun kyse siis noutohommista). Esim. parilla metsälenkillä sillä on mennyt kuppi nurin, kun on päässyt tekemään yhden noudon, ts. loppulenkin aikana se vaan kyttää minua. Karma taas vastaavassa tilanteessa tekee sen yhden noudon ja pystyy sen jälkeen jatkamaan lenkkiä eteenpäin rennon oloisena tavalliseen tapaan. 

Viime viikonloppuna oltiin Nuuskujen tokokouluttajaporukalla Susanna Salosen nomekoulutuksessa. Osallistuin Karmalla. Vala oli myös mukana ja sai pönöttää välillä Johanneksen kanssa pellon laidalla ihan vaan katselemassa. Tehtiin ohjausharjoituksia sekä vähän markkeerausta ja "metsästystä" (lähihakua). Minulle tämä koulutus avasi paljon silmiä ja tarjosi uutta. En tokikaan ole juuri ulkopuolisissa nomekoulutuksissa käynytkään, mutta esim. muutamista kuunteluoppilaana käydyistä on vähän jäänyt sellainen fiilis, että koulutukset eivät ole yhtään minun tasolleni eikä niistä siten ehkä saa kovin järkeviä juttuja irtikään. Tässä koulutuksessa osallistujina oli pari osaavaa koirakkoa ja sitten meitä oli neljä tasolla "taipparit läpi - alo".

Sain lisää eväitä ohjausten treenaamiseen, maaston hyödyntämiseen, omien käsien käyttöön, häiriöiden rakentamiseen, harjoitusten tason miettimiseen, tavoitteiden asettamiseen koiran toiminnalle... aika paljon kaikkea! Nome on kuitenkin itselle sen verran vieras laji, että selvästi tarvitsin myös ihan peruskoirankoulutusjuttujen läpikäymistä. Tästähän meinasi vallan puskea treeni-intoa... kirjoitin muistiinpanojakin vihkoon tästä koulutuksesta useamman sivun verran!

Karma oli aika hyvä, kun oikeasti miettii meidän tasoa. Tutustuttiin nyt ekaa kertaa oikeastaan kunnolla taakselähetykseen ja ohjauksen sivusuuntiin sekä kokeiltiin taas astetta vaativampia linjoja (esim. ojan ylitys, ojan ylitys vinottain). Ai hitsi, pikkukoirahan saattais osata vaikka mitä, jos sen kanssa treenaisi!