Olimme sunnuntaina Nuuskujen järjestämissä rally-toko –treeneissä. Laji sinänsä oli tuttu minulle, noin niin kuin paperilta luettuna. Käytännön kertana tämä oli kuitenkin uusi – ja kivaa oli!
Tarjolla helpohko alokasluokan rata kokeiltavaksi, joka ensin käveltiin ryhmänä läpi ja katsottiin siinä rauhassa kaikki kyltit. Sen jälkeen kukin saikin vuorollaan suorittaa radan koiran kanssa. Vala oli vähän ihmeissään, että mitäs tämä tällainen tokoilu on. Toisaalta sitä iloista asennetta ja intoa ainakin löytyi. Vala teki myös vaaditut asiat nopeasti (esim. maahanmenot) ja oli aika skarpin oloinen. Pitäisi muistaa pitää se yllätyksellisyys mukana tavallisissa tokotreeneissäkin.
Kokeilukerrasta jäi oikein kiva fiilis. Pieni kilpailuintokin syttyi, joten katsotaan jos sitä vaikka joskus huvin vuoksi…
Tokoakin tehtiin vähäsen, sillä paikalla oli hyppyeste. Ensin kapulan kanssa kutsuhyppy ja sitten perään kunnon hyppynouto. Hyvin meni. Lisäksi Vala jumppasi kaukoja (näitä on koitettu muistaa treenailla myös kotona esim. ruokakupilla) sekä teki yhden kapulan tunnarin. Tunnarissa nousi esiin yksi ilmeisen merkittävä pointti: tajusin, että V käyttää ilmavainua. Siksi se ilmeisesti epäonnistuu nyt niin helposti. Se haistaa, että ”oma” on jossakin siinä, mutta koska nenu ei painu maahan, niin se päätyy arpakaupalla nappaamaan vaan jonkun kapulan. Tehtiin tunnaria myös eilenillalla: ensin yhdellä ja sitten häiriökapuloiden kanssa. Yhdellä ok, mutta häiriökapuloiden kanssa se todellakin näytti poimivan kapulan aivan satunnaisesti. Milläs minä nyt saan sen kirsun kääntymään takaisin maata kohti, jotta V tajuaisi oikeasti haistella niitä kapuloita ilman sijasta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti