Tämän viikon torstaina meillä oli ensimmäinen kennelpiirin nuorten koirien tokoringin puitteissa järjestetty koulutustilaisuus. Kouluttajana meillä oli Kati Selkämaa.
Itse kirjoittelin jo omaan treenivihkooni perjantaina illalla 1,5h ajan muistiinpanoja, joten kyllä tästä koulutustilaisuudesta ainakin jäi jotakin mieleen :)
Vala teki tunnaria, seuruuta ja noutoa. Tunnarissa ongelmana on Valan hitaus / epävarmuus oman nostamisessa ja palauttamisessa. Aloitettiin koemaisella liikkeellä, jonka Vala tosin nyt teki varsin hyvällä vauhdilla, mutta pureskeli vähän kapulaa. Tähän Kati ehdotti tunnarin treenausta ihan lähietäisyydellä, jolloin koiraa pääsee palkkamaan nopeammin. Alkuun voi ottaa kuurin lähitreeniä, ja jatkossa tunnaria voisi treenailla esim. niin, että joka toinen kerta tehdään "lähitreeni" ja joka toinen kerta sitten kisamatkalla. Koiran voisi treeneissä opettaa myös menemään kapuloille namialustan kautta, jolloin voi pyrkiä vahvistamaan haistelun aloittamista tietystä kohtaa. (Jos tunnarikapulat ovat rivissä, olisi suotavaa, että koira osaisi aloittaa haistelun jommasta kummasta päästä - ei keskeltä.)
Lisäksi tunnarissa on hirveän tärkeätä varoa tiedostamattomia eleitä. Jos treenaa yksin, niin silloin aina tietää, missä oma kapula on --> ohjaaja paljastaa koiralle tosi helposti pienilläkin eleillä, että nyt koira on poiminut oikean. Kokeessa on sitten edessä ongelmia, kun onkin tilanne, joss ohjaaja ei tiedäkään oman sijaintia. Muutenkin Valan kanssa pitää varoa painostamista, koiraa ei pitäisi tuijotella turhaan sen ollessa kapuloilla, vaan katse on parempi suunnata jonnekin taivaanrantaan tm. ohi koiran. Tunnaritreenissäkin pitää muistaa vaihtelevuus ja haastavuus. Kun koira osaa, sille voi tehdä hankalempia harjoituksia, jotka vaativat siltä entistä tarkempaa nenän käyttöä.
Seuraamisen osalta syynättiin Katin kanssa meidän askelsiirtymiä. Saldona pääpiirteittäin se, että periaatteessa Vala osaa käyttää takaosaansa ihan hyvin, mutta se ei tee sitä askelsiirtymissä. Käytännössä tilanne vaatii vain paljon työtä. Sivuttaissiirtymissä koiran pitäisi ottaa ristiaskeleita, mitä Vala ei nyt tee. Eli niitä pitäisi saada kaivettua esiin (naksuttelu). Erityisesti sivuttaissiirtymässä vasemmalle (mutta myös yleisestikin seuruussa) ongelmana on Valan paikka vähän turhan edessä. Minun on vaikea liikkua, koska koira on esteenä. Eli seuruun paikkaa pitäisi saada siirrettyä jonkin verran taaemmas. Tässä voinee käyttää ihan namia apuna, eli namipalkka kädessä (käsi voi olla ylhäällä, koska koiran ajatuksia voisi siirtää enemmän "ylös" sen sijaan, että se ajattelisi "eteen"), ja palkkaus aina ihan maksimissaan housun sivusaumasta, ei koskaa edempää. Peruuttamista voi seurauttaa pidempiäkin pätkiä, ja tehdä siinä myös käännöksiä.
Noudon ongelma meillä on kapulan saalistaminen, eli nopea syöksähtäminen kapulalle, "huono" tarttuminen ja menoa hitaampi palautus. Palautusvauhtia voi nostattaa vauhtipalkalla eli vapauttamalla koiran lelulle palautuksen eri kohdista. Lisäksi voi tehdä ns. pelkkiä palautuksia, eli ei lainkaan sitä kapulan heittoa ja sille syöksymistä. Välimatkaa voi myös kasvattaa, eli tehdä reilusti "ylipitkällä" matkalla. Kapulaan tarttumiseen voi pyrkiä vaikuttamaan sijoittamalla kapulan jonkin pienen esteen taakse, jolloin koira joutuu hieman kiertämään sen sijaan, että voisi suoraan hyökätä kapulalle.
Yleisesti ottaen Kati mielestä on tärkeätä, että ohjaaja miettii mielessään liikkeen ihannesuorituksen ennen kuin alkaa treenata yhtään mitään. Pitäisi olla selkeä visio siitä, miltä homman pitäisi parhaimmassa tapauksessa näyttää. Tämä ihanne sitten pitää pitää mielessä, eikä siitä pidä luopua. Kuitenkin jokaisella koiralla on omat heikot alueensa, jotka ohjaajan täytyy hyväksyä. Kaikissa kohdin ei koskaan pääse ihannesuorituksen tasolle, mikä ohjaajan pitää ymmärtää, ja ohjaajan tulee osata olla tyytyväinen koiran suoritukseen siitä huolimatta.
Oli oikein kiva ilta tokon parissa. Vähän meinasi tulla kiire, koska pääsin itse töistä Pirkkalasta tasan klo 16, siitä sitten nopeasti hakemaan Vala ja treenikamat sekä vaihtamaan vaatteet, ja sitten taas klo 17 piti olla jo takaisin Pirkkalan puolella valmiina treenaamaan. Vala kesti tämän tosi hyvin, vaikkei se työpäivän jälkeen edes päässyt purkamaan ylimääräisiä energioitaan lenkillä. Muutenkin se oli kentällä yllättävän cool, sidoin se kiinni vain repun olkahihnaan ja siinähän se sitten makoili kentän laidalla suht rauhallisesti. On se vaan kiva eläin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti