Eilen oli Valan kasvattajien järjestämä epävirallinen nome-koe. Kivastihan siinä vierähti yksi päivä. Vala starttasi Johanneksen kanssa mölli-alo -luokassa, kun taas minä tarkkailin maailmaa paljolti kameran etsimen läpi.
Tehtävät eivät olleet vaikeita, mutta koska Valan suurin ongelma tällä hetkellä on "kyllä se kotona osaa", niin näissäkin oli jo ihan hyvin haastetta. Sen, mitä itseksemme olemme käyneet treenaamassa, Vala on tehnyt hirveän hyvin: se ui kivasti, on tehnyt hyviä vesimarkkeerauksia, ihan ok hakua ja lyhyitä ohjauksia sekä hyvin laahausjälkeä. Ennakkoon oli kuitenkin jo tiedossa ja arveltavissa, että koetilanne koiralle vieraine ihmisineen ja "ällöine" riistoineen on todennäköisesti Valalle hankala, joten siksikin ilmoittauduimme mölli-luokkaan alo:n sijaan.
Vala oli vuorossa vasta päivän toiseksi viimeisenä koirana juoksujensa takia. Ensimmäisenä tehtävänä oli helppo ykkösmarkkeeraus veteen. Vala empi veteenmenoa, ja uimaan lädettyäänkin se totesi, että on parempi käätyä puolimatkassa takaisin. Johannes sai kuitenkin Valan pysäytettyä ja kehotti sitä uudestaan hakemaan heitetyn linnun. Tässä vaiheessa heittäjänä ollut Minna sanoi koiralle muutaman sanan (ja V sai todeta, ettei se ollutkaan mikään mörkö siellä rannalla), mistä Vala saikin sitten rohkeutta käydä noutamassa linnun.
Tämän jälkeen piti ottaa hakualueelta ylös yksi riista. Valan hakutyöskentely oli tänään todella vaisua. Se lähinnä näytti juoksentelevan alueella muuten vaan (etsi silmillään?), eikä tehnyt varsinaista hakua. Välissä tehtiin ohjaus (helppo, lyhyt linja), jossa metsä vähän veti liikaa Valaa puoleensa. V kuitenkin kuunteli ihan kivasti pilliä ja ohjauskäskyä. Sitten piti palata takaisin hakuun, jossa V jatkoi jokseenkin päämääräntöntä kuljeskelua. Johannes etenikin sitten yhdessä koiran kanssa alueella, ja näi V sai poimittua muutaman riistan talteen. Riistoista erityisesti iso sorsa oli Valan mielestä ällö, ja sen ottamiseen V vaatikin enemmän kannustusta.
En sitten tiedä, miten paljon juoksut vaikuttivat tähän hakutyöskentelyyn. Veikkaan, että vähän ainakin, mutta selkeästi kyllä näkyi myös se, että haku on ollut viime aikoina vähiten treenattu osa-alue.
Loppuun Valalle tehtiin vielä toinen helppo ykkösmarkkeeraus veteen. Tässä Vala juoksi ensin rantaa pitkin etsien sopivaa veteenmenopaikkaa ja empi hetken aikaan ennen kuin ponnisti järjettömällä tiikeriloikalla.
Tämän jälkeen kävelimme takaisin autolle, jossa pieni hetki odottelua ja sitten vielä laahausjälki, n. 100 m. Vala nuuski alkumakauksen todella tarkkaan, mutta lähti siitä sitten kuitenkin juoksemaan väärään suuntaan. Se teki pienen lenkin, jonka jälkeen palasi omatoimisesti takaisin alkuun ja lähti etenemään jälkeä pitkin. Tovi odottelua, ja sitten jo Vala tulikin hienosti takaisin kanin kanssa.
Kaikkiaan oli todella kiva päästä kokeilemaan taitoja kokeenomaiseen tilanteeseen. Oli todella hyvä harjoittelumahdollisuus, joka selvästi osoitti koiran ongelmat ja lisäharjoittelua vaativat osa-alueet. Muutoinkin tietysti oli hyödyllistä, kun pääsi lähietäisyydeltä seurailemaan muiden koirakoiden työskentelyä. Eikä ollut yhtään valittamista, kun sääkin oli mukavan puolipilvinen, niin kiva oli olla päivä ulkona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti