Kisasimme tänään Nokialla, NPKH:n järjestämässä tokokokeessa. Kivat puitteet kisoilla, kiva kenttä.
Me olimme ainoat voittajaluokan osallistujat tällä kertaa. Kokeesta jäi kokonaisuudessaan aika huono fiilis, ei todellakaan mennyt ihan putkeen tämä suoritus. Vala ei ollut mukana, vaan haahuili ja nuuskutteli kenttää sekä kyttäsi jatkuvasti pääsyä pois kehästä. En tiedä, mikä sitä eniten veti puoleensa kehän ulkopuolella, oliko Johannes vai autoon jätetty namipussi vai mikä... joka välissä se kuitenkin koitti kuikuilla siihen suuntaan ja liikkeiden välillä siirtymät suorituspaikasta toiseen olivat ihan kamalia tämän takia.
Liikkeet suoritusjärjestyksessä:
Istuminen: Ok, vähän löysyyttä seuraamisessa. 9½
Ruutu: Hyvä! Meni vauhdilla (nauratti yleisöä kenguruloikilla...) ja pysähtyi kivasti. Seuruuseen kutsuttaessa se tosin kaahasi ohi ja kiersi lopulta takakautta viereen. 9½
Kaukokäskyt: Ihan ok. Eka vaihto onnistui :) Muuten liikkui jonkin verran, pahin moka tuli s-m -vaihdossa. 7
Seuraaminen: Vala ei ollut yhtään mukaan. Haahuili ja tallusteli vähän niin kuin muuten vaan siinä rinnalla. Hirveätä! 7½
Luoksetulo: Pysäytykset menivät pitkäksi, koska vauhtia oli taas niin paljon. Ruma sivulletulo. 7
Hyppynouto: Katastrofi! Vala aivan tyynen rauhallisesti kiersi esteen palautuksessa (enkä edes heittänyt pahasti vinoon!). Voi kökkö. 0
Metallinouto: 10
Tunnistusnouto: Vala meni kapuloille, haistoi kahta ja nosti toisen. Sitten se pudotti nostamansa kapulan (olin ihan varma, että se oli ottanut väärän, kun tarttui näin nopeasti kapulaan), haisteli muita läpi ja nosti uudelleen saman kapulan, jonka sitten myös palautti. Kyllä se oli oma :) 7
Paikkamakuu: Ok. Aika loppuajalla Vala bongasi kentästä jonkun hajun, jota se kääntyi haistelemaan... venytti ja venytti kaulaansa ja kääntyi melkoiselle mutkalle... mutta piti silti tassut tarkasti paikoillaan. 9½
Kokonaisvaikutus: 8½
Yhteensä 247 pistettä ja VOI2-tulos. Jos tuota hyppynoudon emämokaa ei olisi sattunut, niin olisi ollut ykköstulos... jos ja jos. Tällä kokonaisfiiliksellä kakkonen on kuitenkin ihan ansaittu. Sattuneesta syystä sijoitus oli kuitenkin 1. ja pääsimme palkinnoille :P
Nyt kaivataan kipeästi ratkaisua kokonaisen kisasuorituksen rakentamiseen. Koiran pitää kestää palkkaamattomuus ("hyvä" pitäisi olla riittävä palkka) ja lopettaa palkan/tuttujen ihmisten kyttäily. Tähän mennessä tämä on ollut ihan ok hanskassa, mutta nyt meni homma kunnolla metsään. En oikein tiedä, mistä suunnasta tätä ongelmaa pitäisi lähestyä. Kisanomaiset treenit? Miten se pitäisi niissä palkata, ettei kyttäilyä tulisi? Entä tutut ihmiset mukana kisoissa - millä heistä saa koiralle "yhdentekeviä"? Pitäisikö heidän olla aina mukana treeneissä? Väistän ongelman ja alan käymään kisoissa yksin?
Tänään tilanne oli loppua kohti lähinnä se, että minä en edes uskaltanut kehua Valaa kehässä, koska pelkäsin, että se tulkitsee pienimmänkin vihjeen luvaksi singahtaa heti kehänauhojen ulkopuolelle. Siirtymissä se pyrki jatkuvasti edistämään ja "karkaamaan". Aiemmin olen nauttinut Valan kanssa kisaamisessa siitä, että yhteistyö toimii ja koira on hyvässä kontaktissa. Tänään sellaisesta ei ollut tietoakaan.
Minä jo mietin, että kyllä sitä voisi uskaltaa siirtyä evl:ään, mutta ei tällä meiningillä kyllä kehtaa edes haaveilla siitä. Eli seuraavat kisat kisataan vielä hyvin nöyrin mielin voi:ssa, ja niitä ennen yritetään löytää ratkaisua tähän tämänhetkiseen tilanteeseen.
Lueskelin tässä heti tämän kirjoittamisen jälkeen tokojuttuja netistä, ja treenisuunnitelmaa alkoikin jo hahmottua ihan kivasti. Kyllä tämä tästä.
VastaaPoista