Pentukurssilla

Aloitin Karman kanssa Nuuskujen pentunoutokurssin. Mietin aika pitkään, etteä ilmoittaudunko vai en. Epäröin osallistumista siksi, että en hirveästi haluaisi nostaa kierroksia enkä välttämättä treenata ryhmätilanteissa noutamista näin varhaisessa vaiheessa. Toisaalta kuitenkin osalistuminen houkutti, sillä olisi hyvä käydä Karman kanssa jossain ihan vaan kaksin. Taas olen nimittäin havahtunut siihen, että mulla on useimmiten aina molemmat koirat mukana, ihan vaan jo ajanpuutteen vuoksikin. 

Päästiinkin sitten Sanna Rantasen vetämään penturyhmään. Viime viikolla meillä oli eka kokoontumiskerta, ja olin kovin tyytyväinen siihen. Ei nimittäin tehty juurikaan mitäään! Istuskeltiin metsän keskellä parkkiksella ja koirat saivat vaan olla ja odotella. Koirien rauhoituttua, jokainen kävi sivummalla esittämässä pienen näytön lähtötasosta, eli vähän kontaktijuttuja, paikallaoloa ja luoksetulon. Sitten taas vaan oltiin ja rauhoituttiin, ja sen jälkeen lähdettiin kotiin. Karma oli ihan ok. Toivoisin sen pystyvän rauhoittumaan vielä paremmin, mutta on ehkä toistaiseksi sille vähän turhan suuri haaste arki-illan treeneissä, kun se on ensin ollut työpäivän ajan sisällä kotona. Se ei pahemmin kitise, mutta touhuaa mielellään koko ajan jotakin pientä itsekseen, kuten kaivaa maata, syö maata, syö ruohoa ja nyppii kasveja muuten vaan irti maasta.

Muutoinhan se on ihan kohtuullisen paljon saanut olla kyllä mukana hengailemassa. Yritän välttää kyttäämästä sitä, silloin kun sen kanssa ei tehdä, niin en tarkkaan tiedä, miten paljon se tuollaista touhuilua harrastaa yleensäkin. Jonkin verran ainakin, kun maassa näkyy aina välillä kuopsutusjälkiä. Kentän laidalla se pystyy olemaan hiljaa ja rauhallisesti silloin, kun minä olen kouluttamassa ja/tai auttamassa muita koirakoita, ja käpertyykin usein kerälle nukkumaan. Jos treenaan Valan kanssa, niin ääntä tulee jonkun verran, mutta kyllä se siinäkin aina rauhoittuu, kun jossain vaiheessa tajuaa, että sieltä ei pääse mukaan. Eikä se siis lähimainkaan enää huuda siihen malliin kuin ollessaan pikkupentu... Me on myös aktiivisesti Valan kanssa treenattu korvien sulkemista kakaralta, ja koitetaan vaan keskittyä täysillä omaan hommaan ja tekemiseen. Alkuun Vala paineistui K:sta, mutta ei onneksi enää kovin paljoa, ja välillä ei ollenkaan.

Karma on loppukesän/alkusyksyn aikana tehnyt pari kertaa lähihakua damilla motivoituna. Se on mennyt ihan hyvin. Pitänee seuraavaksi koittaa sokkona. Haun etsi-käskyä se on vähän treenannut, toistaiseksi namietsinnän avulla. Ihan hyvä mielikuva sillä näyttäisi olevan nyt nenätyöskentelystä siihen liittyen. Lenkillä silloin tällöin on tehty pillipysäytyksiä ja tietty luoksaria. Yksittäisiä eteenlähetyksiä on tehty ruokakupille. Hirmuisesti olisi kaikkea, mitä pitäisi ja voisi treenata, mutta kun aika on vaan niin kovin rajallinen.