Karma aloitti juoksut noin puolitoista viikoa sitten. Itse olin ensin ihan varma, että lattialla olleet yksittäiset veritipat ovat Valan tassuhaavasta, mutta eihän ne sitten olleetkaan... Ikää Karmalla on nyt siis n. 7,5 kk.
Valalla on tosiaan ollut taas tassussa yhdessä varpaiden välissä räpylä halki. En tajua, mistä näitä nyt tulee. Haava ei taaskaan ole vaikuttanut erityisemmin kipeältä (varmuudeksi sitä on alkuvaiheessa vähän putsailtu / suihkettu haavasuihketta), ja Vala on puuhaillut kaikkea ihan normaalisti. Ei olla keksitty mitään yksittäistä syytä, mikä näitä aiheuttaisi tai mitään, mihin Vala voisi itseään muka esim. ulkona teloa. Kokeillaan nyt syöttää sille biotiini-lisää, jos sillä olisi vaikka jotain vaikutusta ihon kuntoon ja sitä kautta sitten noihin tassuihinkin. Aika merkillistä...
Viime viikonloppuna käytiin maalla oleilemassa, ja tämän kirjoituksen kuvat on otettu silloin. Karma teki mökillä pari motivoitua hakuruutua. Ihan kiva pikkueläin se on. Juoksee lujaa, ja mieluiten käykin juoksemassa ensin kierroksen metsässä ihan vaan juoksemisen ilosta ja tsekkaa samalla damien viejän jalanjäljet. Sen jälkeen lähtee nenä tosissaan päälle, ja se alkaa etsiä dameja, löytääkin ne melko nopeasti. Maksimietäisyys meillä on tainnut olla nyt 20-25 m, ja sellaisessa maastossa, että olen pääasiassa koko ajan nähnyt, mitä koira tekee (kuitenkaan koira ei välttämättä aina näe lähetyspaikalle). Kovin montaa damia se ei vielä jaksa hakea peräkkäin, ei vaan ole tarpeeksi keskittymiskykyä vielä. Lisäksi palautuksissa on hiottavaa, mutta sitä pitää tehdä ihan omana juttunaan.
Valan kanssa käytiin tekemässä passitreeniä kaislikon reunalla veneessä istuskellen. Oli ainakin hieno ilta katsella auringon laskua ja hämärtymistä. Yksi sorsaparvi lensi ohi, mutta sekin kovin kaukaa. Vala oli tosi kiva, oli ihan hiljaa. Se istui skarppina, mutta levollisena koko ajan ja seuraili ympäristöä. Sehän ei edes ole hirveästi ollut veneessä mukana, joten tämä oli hyvää kokemusta.
Muuten sitten vaan oltiin. Koirat saivat juosta pellolla ja uida pikkulammessa. Tai siis tollerit uivat, Jaska bc katseli vierestä hullujen menoa...
Tällä viikolla osallistuin torstaina koiran lihashuoltoa käsittelevälle luennolle. Puhujina olivat ell Virpi Arminen ja eläinfyssari Elina Karhumäki. Tykkäsin, tuli kolme tuntia hyvää asiaa (ja paljon olisi varmaan voinut käsitellä aihetta lisääkin). Paljon oli sellaisiakin juttuja, jotka tiesin, mutta en silti pitänyt yhtään huonona asiana vähän kerrata näitä. Luennolla käytiin myös ihan konkereettisesti läpi koiran treenausta: alkulämppä, lopun jäähdyttely, konkreettiset esimerkit näihin sopivista harjoituksista, venytteilyistä sekä vähän jotain jumppajuttujakin. Puhuttiin myös vähän ruokinnasta ja vähän enemmän sitä tärkeämmästä (ja liian usein laiminlyödystä) nesteytyksestä. Luennolla valtaosa kuuntelijoista oli aksaajia, ja sikäli aiheita käsiteltiinkin paljon aksan kautta. Todettiin kuitenkin, että jos tokokoirasta huolehtii samalla lailla kuin aksakoirastakin, niin silloin on asiat aika hyvällä mallilla. Ja muutenkin nuo ohjeet pätevät kuitenkin loppujen lopuksi aika pitkälti niin lajiin kuin lajiin.
Vähän tuli huono omatuntokin, kun tiedän luistavani välillä liikaa ihan perusjutuista kuten alku- ja loppuverryttelyistä. Pitäisi vaan ottaa asiakseen oikeasti huolehtia näistä! Talvella meni ihan hyvin, kun kuljin treeneihin hallille pääasiassa kävelle, mutta nyt kesäkauden aikana on kyllä lipsuttu, kun mennään useimmiten autolla treeneihin...
Elina käski muistaa luennosta edes yhden asian: harrastuskoira on huippu-urheilija, joten kohtele sitä kuten huippu-urheilijaa. Pienilläkin asioilla voi saada jo paljon aikaiseksi koiran hyvinvoinnin ja fyysisen kunnon ylläpitämiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti