Kuvapläjäys

Tällä kertaa muiden ottamia kuvia, siispä minäkin esiinnyn näissä.

Ensin tokokuvia viime sunnuntailta. Nämä kuvat (c) Tiina Palmu:

 

 

 

Näiden lisäksi tarjolla on muutamia kuvia viime syksyn Siipiveikon-treffeiltä. Nämä kuvat (c) Anssi & Katja Koliini:

 

 

 

 

Tokoura kivassa nousussa

Hiphei, alkuviikosta saapui viesti, jossa kerrottiin meidän pääseen Pohjois-Hämeen kennelpiirin nuorten koirien tokorinkiin vuoden mittaiselle määräaikaiselle paikalle. Onpas hienoa! Samalla viestissä tuli sanallinen arvio muutaman viikon takaisesta näyttökoesuorituksesta. Yhteistyö näytti kuulemma kivalta ja koira on nopea. Nipotusta (eli siis treenattavaa) tuli seuruun juoksuosuudesta, sivulletulon pompuista ja noutokapulaan tarttumisesta (ei saisi käyttää tassuja). Juoksuosuus oli minun virheeni siinä kokeessa, sillä tein vaihdoksen huolimattomasti (kisapaniikki?) ja Vala reagoi siihen.

Näitä ja kaikenmoista muuta onkin nyt sitten treenailtu itsekseen ja kimppatokoissa. Viikolla on vaan ollut astetta kurjempi keli, joten itseä ei ole ihan hirveästi aina houkutellut lähteä ulos. Lenkillä on kuitenkin ollut pakko luonnollisesti käydä, joten siinä lomassa on sitten aina vähän tokoiltukin. Sivulletulossa onkin mielestäni tapahtunut hieman parannusta. Kapulaan tarttumista on työstetty naksuttelemalla ja palkkaamalla näteistä nostoista sekä toisaalta asettamalla kapula maahan pystyyn.

Muutoin ajatukset ovat pyörineet aika paljon gradun parissa. Tällä viikolla oli pari seminaaripäivää. Minä esitin työni pitkän käsikirjoituksen, eli jo suhteellisen hyvällä mallilla olevan gradun. Viimeinen loppuluku puuttuu vielä kokonaan, mutta muutoin jäljellä on lähinnä muokkausta ja vähän ehkä tekstin "lihotusta". Toki tuohon muokkaukseen ja oikolukuun saa vielä aikaa kulumaan, mutta eiköhän tässä projektissa olla jo kokonaisuudessaan voiton puolella.

Sunnuntaina olimme tokoilemassa Pirkan Nuuskujen tokokouluttajien kanssa porukalla, Riitta Räsäsen toimiessa meidän kouluttajanamme. Treenattaviksi asioiksi valitsin seuruun hitaan kävelyn, luoksetulon, ruudun ja tunnarin.

Hitaasta kävelystä halusin lähinnä mielipiteen, että miltä näyttää ja millaista vauhtia siinä pitäisi kävellä. Näytti kuulemma ihan hyvältä. Aiemmin olen saanut kommentteja sekä liian hitaasta kävelystä että myös yhtälailla siitä, että hidas osuus ei olisi tarpeeksi hidas. Oleellista seuruu-liikkeessä kuulemma on, että temmonvaihdot ovat selkeitä ja toisistaan erottuvia. Vala on nopea koira, joten normaalikäynti sen kanssa voisi olla myös suhteellisen nopeata, jolloin hidas voisi vastaavasti olla myös hieman nykyistä nopeampaakin.

Luoksarissa viime aikojen ongelmana on ollut pysähtymisten tarkkuus ja toisaalta himmailu. Tasapaino siis ollut vähän hukassa. Nyt tämäkin näytti kuulemma ihan mukavalta, ja pitää osata hyväksyä, että tämän koiran tyyliin kuuluu leikkisyys ja tietty loikkiminen (joskaan sitä ei ei saa turhaan vahvistaa). Ohjaajan pitää sen sijaan harjoitella hahmottamaan koiran sijaintia suhteessa merkkeihin, jotta käskytys tulee oikeaan aikaan. Nopean koiran kanssa voi ennakoida ihan vähän, mutta periaatteessa käskyä ei kuulu antaa ennen merkkiä.

Ruudussa V kaahotti ilman pysähtymiskäskyä yli (sen pitäisi periaatteessa osata itse hakea oikea paikka). Pysähtymiskäskyllä meni hyvin, joten otetaan se nyt sitten vakiokäyttöön. "Uutena" käskysanana "seis", joka on muutoin ollut käytössä jäävässä. Jostain syystä en ole sitä aiemmin ruudussa käyttänyt...

Viimeisenä yksilöliikkeenä tehtiin tunnari, jossa V on tämän viikon aiemmissa treeneissä ollut hirveän levoton ja syöksynyt kapuloille lennättäen niitä ympäriinsä ja töninyt niitä ym. Nyt tehtiin lyhyemmällä matkalla, ja V teki ihan älyttömän hyvän haistelun. Palautuksessa se vähän pureksi kapulaa, mutta siihen ei nyt puututtu.

Kokonaisuutena siis meidän osalta meni oikein hyvin ja oli kivaa. Kaikki ohjatut treenit / koulutukset tuntuvat menevän paljon paremmin kuin omat yksin tehdyt treenit. Omissa treeneissä isoimpana ongelmana onkin älytön hinkkaus ja turhat toistot (kuten tänäänkin). Tyhmästä tavasta pitä päästä eroon!

Oivallus

Aina välillä tulee mietittyä, miksi tuo koira niin kauheasti tykkää silputa oksia ja keppejä. Siis tähän tyyliin:

Tänään selailin sattumalta pentukuvia läpi, ja kas vain siellähän se pikkukakara pistelee oksia palasiksi...

Lienee siis synnynnäinen ominaisuus :D

Kenneltreffeillä

Nome-painotteisen viikonlopun sunnuntaina vuorossa oli Siipiveikon kenneltreffit Valkeakoskella. Olimme Valan kanssa Maarit Nikkasen koulutusryhmässä, joten siinähän se päivä kului yhtä Suomen huippua kuunnellessa.

Päivä alkoi teoriaosuudella, jossa käytiin läpi noutoa eri osa-alue kerralaan. Tarkoituksena oli miettiä, mitä kaikkea hyvään suoritukseen kuuluu, miten koiran ja ohjaajan tulisi toimia jne. Kokonaisuudessa on monta palaa, jotka pitää osata huomioida treeneissä. Tämän jälkeen lähdettiin maastoon tekemään harjoituksia koirien kanssa. Me treenasimme aamupäiväryhmässä ja iltapäivän saimme seurailla kuuntelijoina toisten tekemistä.

Juttuja:

• Harjoittele ennen kaikkea koiran heikkoja osa-alueita (äläkä "turhaan" asioita, jotka se jo osaa)
• Harjoitukset aina koiran tason mukaan ja suhteutettuna tilanteeseen. Ei saa verrata muihin ja miettiä, mitä tekevät koirillaan
• Opeta heti pennusta lähtien damien oikea käsittely: hyvä ote keskeltä ja damin rauhallinen ja tukeva pito suussa. 
• Linjalle lähetys: Kävele pari askelta linjan suuntaisesti kohti noutokohdetta. (Ei sivuaskeleita tms., koska ne häiritsevät koiraa ja saattavat ohjata sen ajatukset kohti "väärää" noudettavaa esim. äsken heitettyä häiriömarkkeerausta)
• Ei saa olla damihullu. Damit ovat vain apuväline harjoituksessa, eivät itse tarkoitus. Tärkeintä harjoituksessa on aina, että koira menee siitä ja sinne, mistä/mihin ohjaaja sanoo (ei siis damin noutaminen sinänsä)
• Seuruu kuntoon! Koiran pitäisi olla tiiviinä mukana kulkeva varjo
• Pillipysäytys: Koira istumaan ja sen pitää pysyä siinä ihan rauhassa hetki. Ei ole kiire! (Tee vaikka itse jotain jumppaliikkeitä ja venyttele vähän välissä. Varo kuitenkin näyttämästä esim. luoksetulo-käsimerkkiä ;) ) Sitten vasta uusi käsky tai koiran vapautus
• Ei heitettävää lelupalkka pysäytyksen harhjoittelussa, koska lelu nostaa liikaa kierroksia ("hyvä" pitäisi olla riittävä palkka koiralle)
• Yllätä koira, eli älä tee sitä, mitä se odottaa. Koiran tehtävänä on pysyä tarkkana ja seurata, mitä ohjaaja tekee. Ei niin, että ohjaaja joutuu herättelemään koiraa ja hakemaan sen huomiota
• Opettele itsekin markkeeraamaan. Ohjaajan pitäisi myös aina osata katsoa damin/riistan putoamispaikka ja muistaa se
• Mieti, onko tarpeen vaatia koiraa istumaan sivulla (erityisesti talvella). Koiran kannalta voi olla parempi ja käytännöllisempi seisoa (tosin sitten taas, jos menee sanomaan sen istu-käskyn, niin toki silloin pitää vaatia sen toteuttamistakin)
• Kehu ja kannusta koiraa harjoituksissa
• Ole valmis muokkaamaan harjoitusta aina tilanteen mukaan. Ihanteellista olisi, jos jo harjoitusta suunnitellessaan voisi miettiä muutamia toimintavaihtoehtoja tilanteeseen, jos (ja kun) jotakin tapahtuu, eikä alkuperäisen tehtävän suorittaminen onnistu koiralta. (Esim. palkkaa vaikka pysähtymisestä, jos damin ylösotto tm. ei suju)

Alku meni Valan kanssa ihan hyvin. Siirtymissä (esim. koiran seurauttaminen suorituspaikalle) oli kuitenkin vähän hankaluuksia, kun V:n nenä tahtoi painua maahan ja muuten vaan oli löysää lusmuilua. Lämmittelynä tehty helppo markkeeraus meni kuitenkin hyvin. Tämän jälkeen siirryttiin vähän tekemään linjaharjoituksia samaan paikkaan, mihin ensimmäinen markkeeraus oli heitetty. Puuha tuntui menevät aika säätämiseksi Valan kanssa. Minua ärsytti, koska en saanut Valaa kuulolle siirtymissä, ja se seurasi rumasti ja tuli huonosti sivulle. Joku juttu meidän yhteistyössä ei vaan napsahtanut kohdilleen. Loppua kohti Vala alkoi selvästi väsyä eikä jaksanut enää keskittyä kunnolla, ja varmaan sitäkin stressasi tilanne, kun minä jääräpäisesti hinkkasin sivulletuloja.

Tehtiin kivoja linja- ja markkeerausharjoituksia, ja kyllä tästä sai taas uusia ideoita jatkoa varten. Iso ongelmahan minulla on ollut myös se, että en ole tiennyt, mitä tuon koiran kanssa voisi tehdä. Iltapäivälläkin oli kiva seurailla vähän osaavampien koirien työskentelyä linja- ja markkeeraustehtävissä. Paljon oppii ihan vaan kuuntelemalla

Valan kanssa pitää erityisesti treenata tottelevaisuutta ja tehdä muistiharjoituksia.

Me yritämme välttää turhautumisten tietä jatkossa. Näin ollen päädyimme ratkaisuun vaihtaa ferrarin kuskia toistaiseksi. Vähän harmittaa luovuttaa (tai ehkä se on vaan sellainen minäminäminä-asenne. Minun koirani.). Toisaalta uskon, että näin tästä voidaan saada enemmän iloa irti. Johanneshan on tähänkin asti ollut se, joka kulkee mukana muistuttamassa minua, että ei saa hermostua koiralle... :-)

Muillakin ohjaajanvaihdokset ovat näkyneet toimivan ihan hyvin, joten eiköhän meilläkin. Ylimääräisenä plussana keksin, että nytpä on myös ehkä mahdollisuus päästä valokuvaamaan omaa koiraa noutopuuhissa :-)

Kiitos vielä Annalle ja Villelle järjestämisestä! Todella kiva, että tarjotaan mahdollisuuksia päästä  tällaiseen koulutukseen.
 

Pirkan Damit

Lauantaina suuntasimme heti aamusta auton nokan kohti Pälkänettä ja Rönnvikin viinitilaa. Vala starttasi tämän vuoden Pirkan Dameissa yksilökilpailussa. Meille osui heti alkupään starttinumero, mikä käytännössä paikan päällä tarkoittikin rastien suorittamista heti toisena koirakkona (Katariinan ja Nallin ollessa ensimmäisenä). Eipähän tarvinnut aamusta turhia odotella ja jännittää kisapaikalla.

Aamusta tosin meinasi vähän tulla kiire. Olin illalla laittanut puhelimeni herätyskellon soimaan klo 05:30. Jostakin hirvittävän kivasta syystä herätys meni päälle vasta 06:00...(Puhelin on joskus ennenkin temppuillut, mutta aiemmin on heittänyt vain kymmenellä minuutilla, ei koskaan näin pahasti..) Aamulenkki jäi sitten vähän lyhyeksi, mutta ei se onneksi loppujen lopuksi haitannut.

Ensimmäisenä tehtävänä oli ohjaus, eli lyhyt linja, jolla oli kaksi damia. Linjalle ammuttiin motivointilaukaus starttipyssyllä. Ensimmäisellä lähetyksellä Vala lähti sivuun, ilmeisesti samoja jälkiä kuin Nalli oli ensin lähtenyt ja sitten meidän jälkeen myös jokunen muukin koira (eräs ohjaaja osasi selittää tätä sillä, että ampuja oli sijoitettu väärin ja "ampunut" väärään suuntaan..). Pysähtyi kuitenkin hyvin ja tuli kutsusta takaisin. Uudella lähetyksellä V lähti hyvin, mutta meni sitten taas ekan damin ohi vauhdilla ja bongasikin sieltä jo sen jälkimmäisen ja palautti sen ensimmäisenä. Sitten piti saada vielä se lähempi ylös. Tässä V oli taas menossa pidemmälle, tuntui olevan aika vaikea saada koira tajuamaan, että se dami on ihan oikeasti siinä ihan lähellä. Onnistui kuitenkin lopulta :)

Sitten samalla paikalla suoritettiin toiseen suuntaan kakkosmarkkeeraus, jossa molemmat heitot ammuttiin starttarilla (tästäkin tuli kanssakilpailijalta noottia, että ampuja oli sijoittu väärin, jolloin se vähän häiritsi koirien suorituksia). Ensimmäinen heitto tuli aika puiden takana, joten en usko V:n edes rekisteröineen sitä hirveän tarkkaan. Toinen heitto tuli huomattavasti avoimempaan paikkaan ison juurakon luo. Vala haki ensin jälkimmäisen heiton. Tämän jälkeen käännyin lähettämään sitä ensimmäisen heiton pudotuspaikan suuntaan, ja Vala lähtikin ihan hyvin, mutta kääntyi sivuun n. 2/3 matkasta edettyään ja kiersi siinä ihmettelemässä pienen kierroksen. Kutsuin koiran pois ja lähetin uudestaan, jolloin oli jo ihan selvää, ettei se enää todellakaan muistanut putoamispaikkaa. Tuomari olisi antanut yrittää lähettämistä vielä kolmannenkin kerran, mutta eipä siinä olisi ollut yhtään mitään järkeä.

Seuraavaksi siirryttiin hakurastille, jossa tehtävänä oli 3 min. ajassa löytää mahdollisimman monta damia alueelta (yht. 6 kpl). Hanki oli erityisesti tällä rastilla koiran kannalta todella ikävä, upottavaa ja jäistä :( Koska olimme alkupään koirakkona, ei maastossa vielä ollut hirveästi edes jälkiä (päivällä startanneille olosuhteet olivat varmasti vähän helpommat). Valasta näkikin aika selvästi, että se ei tykännyt lumihangesta yhtään ja vauhti oli siksi aika hidasta. Kolme damia saatiin talteen, mikä oli ihan kuitenkin ihan hyvä suoritus tässä tilanteessa.

Yhteensä saimme 57 pistettä (max. 80), ja Vala suoriutui tehtävistä ihan oman tasonsa ja olosuhteiden mukaan. Olen kokonaisuutena suoritukseen ihan tyytyväinen, kannatti lähteä kokeilemaan.

Asia, joka minua eniten jäi suorituksessa kaivamaan, on V:n toiminta "siirtymissä". Damin palautettuaan se jotenkin menee lievään off-tilaan, ja alkaa helposti vaeltamaan jonnekin ja nuuskuttamaan, ja joudun sitä komentamaan siitä. Muutenkin koiran saaminen sivulle on nome-jutuissa toisinaan ihan älyttömän vaikeata, kun koira ei tunnu millään olevan kuulolla ja tekee sivulletulon kamalan laiskasti. Minä en oikein tiedä, mistä tämä johtuu, vai mitä lie sijaistoimintaa nuuskuttelu mahdollisesti on (nostaako noudot kierroksia, ja koira sitten yrittää itse rauhoitella itseänsä tällä?). Joka tapauksessa ratkaisu tähän pitäisi löytää, koska muuten homma on aina hirveätä säätämistä ja hinkkaamista. 

Aktiiviloma

Pääsiäinen (to-ma) oli meille kunnon aktiiviloma. Ohjelmassa oli mökkeilyä ja puuhailua kotonurkissa, paikoilla ei hirväesti ehditty olemaan. Oikein mukava loma kaikinpuolin, ja minulle tämä siis tarkoitti viittä päivää ilman gradua! 

Keli oli äärettömän kaunis, joten teimme paljon pitkiä kävelylenkkejä, joiden suunta määräytyi lähinnä etsittävien geokätköjen mukaan. Viedä ehdimme hyödyntää viimeisiä mahdollisuuksia käydä kirjaamassa nimmarit monen saaressa sijaitsevat kätkön lokivihkoon. Vala on saanut ulkoilla pääasiassa vapaana, ja eläinhän on painanut menemään sata lasissa joka sekunti.

Parina päivänä teimme aamupäivästä damitreenit Valalle. Teemoina olivat kakkosmarkkeeraukset ja linja. Omat treeni-ideat taisivat taas olla vähän sitä ja tätä..periaatteessa tiedän, mitä haluaisin tehdä, mutta tuntuu, että etenen tässä hommassa ihan sokkona. Joko tehdään liian helppoa tai sitten jotakin Valalle ihan liian vaikeata, josta se ei selviydy. Onneksi Johannes oli mukana ja osasi ehdottaa erilaista näkökantaa ja harjoituksia, koska ei minun aivoihini taas tuntunut mahtuvan mitään fiksua. Vala oli muutoin ihan hyvä, ja pillikuuliaisuus oli kohdillaan! Palautuksissa se meinasi tosin nytkin kierrellä jonkin verran (plus kokeili pari kertaa palauttaa markkeerauksia heittäjänä toimineelle Johannekselle), joten jouduin "korjaamaan" luoksetulokutsulla. Muutoin palautukset olivat nättejä ja tulivat suoraan käteen. 

Vala juhli 3-vuotis synttäreitään pitkäperjantaina. Tämän kunniaksi neiti löysikin illalla ruokakupistaan possun sisäfilettä ja pekonia (huomautettakoon, että tämä ei tosin ollut minun ideani..minä olisin ehkä tyytynyt tarjoamaan päivänsankarille vain ylimääräisen koirankeksin.).

Kuvassa Vala mussuttaa raakaa hirveä. Tämä riistalihajuttu menee aina vaan mielenkiintoisemmaksi. Moneen kertaan on jo todettu, että kotona tuo ei suostu sitä syömään. Mutta kas kummaa, kun lihasta tulee suurinta herkkua siinä vaiheessa, kun olemme maalla ja vieressä on kilpailijana toinen koira...

Tänään meillä vietetään lepopäivää pääsiäisreintojen jälkimainingeissa. Vala ei siis toisin sanottuna tee tänään mitään muuta kuin lyhyet remmilenkit ja nukkuu kotona. Huomenna sitten taas pidempää ulkoilua ja treenejä. Tuntuu ihan hassulta jo, koska emme ole viikkoon tehneet mitään tokojuttuja. Tässähän ihan tulee vieroitusoireita.

Treenimietteitä

Elämä jatkuu. Ikävä on ollut kova, mutta eteenpäin on mentävä. Käytiin viime viikonloppuna vanhempieni luona perkaamassa kaikki koiratarvikkeet, joista Vala saikin suurimman osan perintönä. Muistan, miten hyvät fiilikset nousi pintaan silloin, kun Vala oli tullut minulle, ja pääsin lähtemään ulos taluttamaan kahta koiraa. Voi että :-) Se oli sillä hetkellä aikalailla haaveiden täyttymys. Nyt on sitten taas vain yksi nelijalkainen kaveri.

Viime viikonloppuna osallistuimme Valan kanssa Pohjois-Hämeen kennelpiirin nuorten koirien tokoringin näyttökokeeseen. Se olikin aika jännä tilanne, koe tuntui haastavammalta kuin ihan vaan normikisat. Osasyynä tilanne itsessään ja toisaalta toisena osana se, että osallistujat olivat ihan hurjan hyviä (tavallisessa tokokokeessa taso on usein paljon vaihtelevampaa). Paikanpäällä ei saanut mitään palautetta, vaan nyt pitää viikon tai parin verran malttaa odotella tietoa ja kommentteja. Tuomareina kokessa olivat Riitta Räsänen ja Katja Kiviaho. Alokasluokan paikkamakuu on paha liike, omat jalat tuntuvat näemmä aina valahtavan ihan hyytelöksi siinä rivissä seistessä. Kiva fiilis jäi kuitenkin, joten nyt vaan odotellaan.

Parit kisailmot on taas laitettu menemään, ensin vuorossa on Pirkan damit ja sitten vähän myöhemmin keväällä tokokoe (kesällekin on noita kokeita alustavasti katsottuna). Pirkan dameja varten pitäisi nyt koittaa treenailla aktiivisemmin. Kävinkin eilen läheisen järven jäällä tekemässä linjaharjoituksen. Vala meni kivasti, tosin tehtiin sen verran lyhyellä matkalla, että se pystyi näkemään damit lumesta suhteellisen hyvin (tai ainkin vähintään heti edettyään pienen matkan). Sen sijaan palautuksissa ilmeni jostain syystä erinäisiä banaanikuvioita... kaarroksen jälkeen Vala kyllä palautti damit kauniisti käteen. Oma pää on vähän tyhjä treeni-ideoista, mutta olen tässä yrittänyt ehtiä lueskelemaan toisen noutajaharrastajien blogeja ja poimimaan sieltä sitten jotakin sopivaa tekemistä.

Toko on kivaa, Vala on ihan huippu ja tykkää tehdä täysillä. Isoimpina treenattavina asioina tällä hetkellä mielessä pyörivät erityisesti

• Siirtymät. Nämä ovat jääneet ihan liian vähälle huomiolle treeneissä. Vala pitäisi saada hieman rauhoittumaan ja pysymään paremmin hanskassa. Omissa treeneissä tulee helposti tehtyä liikkeiden osia, ja väliajat V on saanut riehua palkan kanssa tm. Kokonaisuus pitää saada kauniiseen pakettiin! Samoin treeniä kehästä poistumiseen --> koiralla on nyt ihan hirveä kiire päästä palkalle, joten se lähtee edistämään rinnalta kulkemisesta / seuruusta, jos yrittää tehdä hillittyä ja hallittua kehästä poistumista oman suorituksen jälkeen. Minä haluaisin sille rauhallisemman mielentilan: mennään yhdessä hakemaan palkka (esim. autosta), eikä sinne tarvitse kaahata.
• Kaukojen s-i -vaihto. Äää-äää, kun on vaikea!! Apujen kanssa V tekee ok, mutta ilman se ei osaa peruuttaa. Päätin vaihtaa käskysanan tähän ja opettaa uudestaan rauhassa.
• Ohjattu nouto. Tätä on tehty pitkästä aikaa. Ensin vähän aikaa namikipoilla ja eilen vaihdoin tilalle kapulat. Lähetys lähietäisyydeltä hyvin, nyt vaan pitää pidentää sekä minun ja Valan että merkin ja kapuloiden väliset etäisyydet siihen kymmeneen metriin. Merkki ei toistaiseksi kuulu treeniohjelmaan tässä, vaan seurautan/vien Valan aina itse merkille odottamaan. Huomio pitää olla kuuntelussa! Ei saa antaa koiran ennakoida! Jos se kyttää toista puolta, niin joutuu hakemaan aina sitten sen vastakkaisen kapulan. (Sama "ongelma" kuin nomessa, pikkuferrari osaa laskea ja omasta mielestään tietää erinomaisen hyvin, kumman puolen hakee seuraavaksi.)
• Ruutu. Joka kerta, kun minusta alkaa tuntua siltä, että tämä liike alkaa toimia, niin tapahtuu jotakin... Kaivannee siis vaan vielä oikeasti paljon vahvistusta. Valalle pitää saada vielä selkeämpi mielikuva, mikä on oikea paikka ruudussa. Vauhti vaikeuttaa asiaa aikalailla, kun ferrari kaahaa täysillä. Lähietäisyydeltä V hakee ihan hyvin. Nyt on vaan paha treenata, kun tuolla ulkona on ihan älyttömän liukasta, joten pitää ehkä odotella jokunen viikko ja antaa kevään edetä. Ennen liukkautta ehdittiin tekemään yhtenä aamuna aika kivaa kahden ruudun treeniä.
• Jäävät. Tehtiin viime viikolla ensimmäistä kertaa samassa liikkeessä sekä maahanmeno että seisominen, onnistuneesti :-) Pitää enemmän alkaa yhdistellä ja viedä ajatuksia kohti evl:n zetaa. Koiran pitää osata kuunnella, että mitä tehdään. Minun osaltani käskysanojen äänenpainolla on hirveän iso merkitys, eli niihin pitää muistaa keskittyä. 

Lisäksi on kaikkea muuta - AINA voi treenata kaikkea ja kaikessa on jotain parannettavaa. Tulostin itselleni EVL-säännöt, jotenkin niitäkin on nyt luettu ihan ajatuksella läpi. Toistaiseksi kyllä kisataan vielä voittajassa, mutta ajatukset silti alkavat jo kääntyä tosissaan kohti kuninkuusluokkaa.

Olen päässyt miettimään tokojuttuja myös toiselta kantilta, kun minut pyydettiin Pirkanmaan noutajakoirayhdistyksen riveihin tokokurssia vetämään. Pari kertaa on nyt takana, ja onhan tuo ihan mukavaa puuhaa. Vala on ollut mukana näillä kerroilla: ekalla kerralla se sai istuskella autossa ja nyt toisella kerralla tein sen kanssa ensin itse lyhyen treenin ja sitten jätin sen remmissä kiinni tolppaan odottelemaan tunnin ajaksi. Mukavan rauhallisesti se jaksaa odotella ja katsella.