Kenneltreffeillä

Nome-painotteisen viikonlopun sunnuntaina vuorossa oli Siipiveikon kenneltreffit Valkeakoskella. Olimme Valan kanssa Maarit Nikkasen koulutusryhmässä, joten siinähän se päivä kului yhtä Suomen huippua kuunnellessa.

Päivä alkoi teoriaosuudella, jossa käytiin läpi noutoa eri osa-alue kerralaan. Tarkoituksena oli miettiä, mitä kaikkea hyvään suoritukseen kuuluu, miten koiran ja ohjaajan tulisi toimia jne. Kokonaisuudessa on monta palaa, jotka pitää osata huomioida treeneissä. Tämän jälkeen lähdettiin maastoon tekemään harjoituksia koirien kanssa. Me treenasimme aamupäiväryhmässä ja iltapäivän saimme seurailla kuuntelijoina toisten tekemistä.

Juttuja:

• Harjoittele ennen kaikkea koiran heikkoja osa-alueita (äläkä "turhaan" asioita, jotka se jo osaa)
• Harjoitukset aina koiran tason mukaan ja suhteutettuna tilanteeseen. Ei saa verrata muihin ja miettiä, mitä tekevät koirillaan
• Opeta heti pennusta lähtien damien oikea käsittely: hyvä ote keskeltä ja damin rauhallinen ja tukeva pito suussa. 
• Linjalle lähetys: Kävele pari askelta linjan suuntaisesti kohti noutokohdetta. (Ei sivuaskeleita tms., koska ne häiritsevät koiraa ja saattavat ohjata sen ajatukset kohti "väärää" noudettavaa esim. äsken heitettyä häiriömarkkeerausta)
• Ei saa olla damihullu. Damit ovat vain apuväline harjoituksessa, eivät itse tarkoitus. Tärkeintä harjoituksessa on aina, että koira menee siitä ja sinne, mistä/mihin ohjaaja sanoo (ei siis damin noutaminen sinänsä)
• Seuruu kuntoon! Koiran pitäisi olla tiiviinä mukana kulkeva varjo
• Pillipysäytys: Koira istumaan ja sen pitää pysyä siinä ihan rauhassa hetki. Ei ole kiire! (Tee vaikka itse jotain jumppaliikkeitä ja venyttele vähän välissä. Varo kuitenkin näyttämästä esim. luoksetulo-käsimerkkiä ;) ) Sitten vasta uusi käsky tai koiran vapautus
• Ei heitettävää lelupalkka pysäytyksen harhjoittelussa, koska lelu nostaa liikaa kierroksia ("hyvä" pitäisi olla riittävä palkka koiralle)
• Yllätä koira, eli älä tee sitä, mitä se odottaa. Koiran tehtävänä on pysyä tarkkana ja seurata, mitä ohjaaja tekee. Ei niin, että ohjaaja joutuu herättelemään koiraa ja hakemaan sen huomiota
• Opettele itsekin markkeeraamaan. Ohjaajan pitäisi myös aina osata katsoa damin/riistan putoamispaikka ja muistaa se
• Mieti, onko tarpeen vaatia koiraa istumaan sivulla (erityisesti talvella). Koiran kannalta voi olla parempi ja käytännöllisempi seisoa (tosin sitten taas, jos menee sanomaan sen istu-käskyn, niin toki silloin pitää vaatia sen toteuttamistakin)
• Kehu ja kannusta koiraa harjoituksissa
• Ole valmis muokkaamaan harjoitusta aina tilanteen mukaan. Ihanteellista olisi, jos jo harjoitusta suunnitellessaan voisi miettiä muutamia toimintavaihtoehtoja tilanteeseen, jos (ja kun) jotakin tapahtuu, eikä alkuperäisen tehtävän suorittaminen onnistu koiralta. (Esim. palkkaa vaikka pysähtymisestä, jos damin ylösotto tm. ei suju)

Alku meni Valan kanssa ihan hyvin. Siirtymissä (esim. koiran seurauttaminen suorituspaikalle) oli kuitenkin vähän hankaluuksia, kun V:n nenä tahtoi painua maahan ja muuten vaan oli löysää lusmuilua. Lämmittelynä tehty helppo markkeeraus meni kuitenkin hyvin. Tämän jälkeen siirryttiin vähän tekemään linjaharjoituksia samaan paikkaan, mihin ensimmäinen markkeeraus oli heitetty. Puuha tuntui menevät aika säätämiseksi Valan kanssa. Minua ärsytti, koska en saanut Valaa kuulolle siirtymissä, ja se seurasi rumasti ja tuli huonosti sivulle. Joku juttu meidän yhteistyössä ei vaan napsahtanut kohdilleen. Loppua kohti Vala alkoi selvästi väsyä eikä jaksanut enää keskittyä kunnolla, ja varmaan sitäkin stressasi tilanne, kun minä jääräpäisesti hinkkasin sivulletuloja.

Tehtiin kivoja linja- ja markkeerausharjoituksia, ja kyllä tästä sai taas uusia ideoita jatkoa varten. Iso ongelmahan minulla on ollut myös se, että en ole tiennyt, mitä tuon koiran kanssa voisi tehdä. Iltapäivälläkin oli kiva seurailla vähän osaavampien koirien työskentelyä linja- ja markkeeraustehtävissä. Paljon oppii ihan vaan kuuntelemalla

Valan kanssa pitää erityisesti treenata tottelevaisuutta ja tehdä muistiharjoituksia.

Me yritämme välttää turhautumisten tietä jatkossa. Näin ollen päädyimme ratkaisuun vaihtaa ferrarin kuskia toistaiseksi. Vähän harmittaa luovuttaa (tai ehkä se on vaan sellainen minäminäminä-asenne. Minun koirani.). Toisaalta uskon, että näin tästä voidaan saada enemmän iloa irti. Johanneshan on tähänkin asti ollut se, joka kulkee mukana muistuttamassa minua, että ei saa hermostua koiralle... :-)

Muillakin ohjaajanvaihdokset ovat näkyneet toimivan ihan hyvin, joten eiköhän meilläkin. Ylimääräisenä plussana keksin, että nytpä on myös ehkä mahdollisuus päästä valokuvaamaan omaa koiraa noutopuuhissa :-)

Kiitos vielä Annalle ja Villelle järjestämisestä! Todella kiva, että tarjotaan mahdollisuuksia päästä  tällaiseen koulutukseen.