Hiphei, alkuviikosta saapui viesti, jossa kerrottiin meidän pääseen Pohjois-Hämeen kennelpiirin nuorten koirien tokorinkiin vuoden mittaiselle määräaikaiselle paikalle. Onpas hienoa! Samalla viestissä tuli sanallinen arvio muutaman viikon takaisesta näyttökoesuorituksesta. Yhteistyö näytti kuulemma kivalta ja koira on nopea. Nipotusta (eli siis treenattavaa) tuli seuruun juoksuosuudesta, sivulletulon pompuista ja noutokapulaan tarttumisesta (ei saisi käyttää tassuja). Juoksuosuus oli minun virheeni siinä kokeessa, sillä tein vaihdoksen huolimattomasti (kisapaniikki?) ja Vala reagoi siihen.
Näitä ja kaikenmoista muuta onkin nyt sitten treenailtu itsekseen ja kimppatokoissa. Viikolla on vaan ollut astetta kurjempi keli, joten itseä ei ole ihan hirveästi aina houkutellut lähteä ulos. Lenkillä on kuitenkin ollut pakko luonnollisesti käydä, joten siinä lomassa on sitten aina vähän tokoiltukin. Sivulletulossa onkin mielestäni tapahtunut hieman parannusta. Kapulaan tarttumista on työstetty naksuttelemalla ja palkkaamalla näteistä nostoista sekä toisaalta asettamalla kapula maahan pystyyn.
Muutoin ajatukset ovat pyörineet aika paljon gradun parissa. Tällä viikolla oli pari seminaaripäivää. Minä esitin työni pitkän käsikirjoituksen, eli jo suhteellisen hyvällä mallilla olevan gradun. Viimeinen loppuluku puuttuu vielä kokonaan, mutta muutoin jäljellä on lähinnä muokkausta ja vähän ehkä tekstin "lihotusta". Toki tuohon muokkaukseen ja oikolukuun saa vielä aikaa kulumaan, mutta eiköhän tässä projektissa olla jo kokonaisuudessaan voiton puolella.
Sunnuntaina olimme tokoilemassa Pirkan Nuuskujen tokokouluttajien kanssa porukalla, Riitta Räsäsen toimiessa meidän kouluttajanamme. Treenattaviksi asioiksi valitsin seuruun hitaan kävelyn, luoksetulon, ruudun ja tunnarin.
Hitaasta kävelystä halusin lähinnä mielipiteen, että miltä näyttää ja millaista vauhtia siinä pitäisi kävellä. Näytti kuulemma ihan hyvältä. Aiemmin olen saanut kommentteja sekä liian hitaasta kävelystä että myös yhtälailla siitä, että hidas osuus ei olisi tarpeeksi hidas. Oleellista seuruu-liikkeessä kuulemma on, että temmonvaihdot ovat selkeitä ja toisistaan erottuvia. Vala on nopea koira, joten normaalikäynti sen kanssa voisi olla myös suhteellisen nopeata, jolloin hidas voisi vastaavasti olla myös hieman nykyistä nopeampaakin.
Luoksarissa viime aikojen ongelmana on ollut pysähtymisten tarkkuus ja toisaalta himmailu. Tasapaino siis ollut vähän hukassa. Nyt tämäkin näytti kuulemma ihan mukavalta, ja pitää osata hyväksyä, että tämän koiran tyyliin kuuluu leikkisyys ja tietty loikkiminen (joskaan sitä ei ei saa turhaan vahvistaa). Ohjaajan pitää sen sijaan harjoitella hahmottamaan koiran sijaintia suhteessa merkkeihin, jotta käskytys tulee oikeaan aikaan. Nopean koiran kanssa voi ennakoida ihan vähän, mutta periaatteessa käskyä ei kuulu antaa ennen merkkiä.
Ruudussa V kaahotti ilman pysähtymiskäskyä yli (sen pitäisi periaatteessa osata itse hakea oikea paikka). Pysähtymiskäskyllä meni hyvin, joten otetaan se nyt sitten vakiokäyttöön. "Uutena" käskysanana "seis", joka on muutoin ollut käytössä jäävässä. Jostain syystä en ole sitä aiemmin ruudussa käyttänyt...
Viimeisenä yksilöliikkeenä tehtiin tunnari, jossa V on tämän viikon aiemmissa treeneissä ollut hirveän levoton ja syöksynyt kapuloille lennättäen niitä ympäriinsä ja töninyt niitä ym. Nyt tehtiin lyhyemmällä matkalla, ja V teki ihan älyttömän hyvän haistelun. Palautuksessa se vähän pureksi kapulaa, mutta siihen ei nyt puututtu.
Kokonaisuutena siis meidän osalta meni oikein hyvin ja oli kivaa. Kaikki ohjatut treenit / koulutukset tuntuvat menevän paljon paremmin kuin omat yksin tehdyt treenit. Omissa treeneissä isoimpana ongelmana onkin älytön hinkkaus ja turhat toistot (kuten tänäänkin). Tyhmästä tavasta pitä päästä eroon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti