Tokon korjaussarja

Edellisen postauksen jälkeen kaivoin todellakin vihon ja kynän esille. Kirjoitin paperilla kaikki voi-liikkeet ja niiden ongelma-alueet, joihin treeneissä keskitytään.

Viikonloppuna kävin Valan kanssa yksin treenailemassa pariin kertaan. Ensimmäisellä kerralla teemana oli tunnari ja seuruu, toisella luoksari ja ruutu. Alkuviikosta Johannes auttoin kertaalleen tekemään tunnaritreenin ja tänään olimme taas oman tokoporukan treeneissä, jossa Vala teki paikkamakuun, liikkeestä istumisen ja tunnarin. Voi että, kun mä olen taas niin tyytyväinen kaikkeen!

Tunnaria on paha treenata yksin, mutta tehtiin silti, koska halusin ottaa uusinta yrityksen pian edellisen katastrofin jälkeen. Grillipihtien kanssa on aina hauska kyykkiä maassa siirtelemässä kapuloita (ja seurailla, kuinka satunnaisten ohikulkijoiden jokseenkin kummastelevia katseita..). Tehtiin kaksi toistoa. Ekalla palkkaus oman nuuskimisesta, tokalla kapulan nostamisesta. Alkuviikon treenissä oli tosiaan appari viemässä kapulat (hänkin tosin tuttuna ihmisenä saa käyttää grillipihtejä kapuloiden siirtelyyn), muutoin samaa settiä. Tämän päivän treeneissä tehtiin semi-koemaisesti Katrin liikkuroidessa. Niin ikään kaksi toistoa: ekalla palkkaus kapulan nostosta (V oli aika epävarma), tokalla kerralla V palautti kapulan.

Katrilta tuli hyvä treeni-idea koiran itseluottamuksen / päätöksentekokyvyn vahvistamiseen. Välillä voisi treenata siis niin, että kapulat ovat seinän takana tai eri huoneessa, jolloin koiralla ei ole suoraa kontaktia ohjaajaan eikä mahdollisuutta kysellä apuja. 

Seuruussa on hiottu käännöksiä. Aika jees. Lisää voi kyllä hinkata. Ehkä jopa vähän vireen nostoa ja enemmän tekemisen meninkiä ja näyttävyyttä? Liikkeestä istuminen meni hyvin. Tosin oma luotto Valan osaamiseen tässä on edelleen vähän hakusessa.

Paikkamakuussa ei suurempia ongelmia.

Luoksarin pysäytyksistä on tullut laiskoja. Plaa. Näitä pitää treenata, mutta ehkä tässä tilanteessa mielummin erikseen vaikka puunkiertojen kautta tms. Luoksari + ruutu yhdistelmä on V:lle vaikea. Teinkin sille tarkoituksella sunnuntaiaamuna tyhjälle parkkikselle treenikentän, jossa oli ruutu sekä luoksarimerkit. Tehtiin eka luoksaria ja sitten perään ruutua. Olin vienyt salaa ruutun lelupalkan. Lähetys täydeltä matkalta. V lähti hyvin, mutta noin puolimatkassa se poikkesi linjalta ja alkoi kaartaa ruutua lähinnä olevan luoksarin merkin luo. Huomautin sille ja otin sen pois ja palasimme takaisin ruudun lähetyspaikalle. V todennäköisesti ehti huomata lelupalkan ruudussa ekan yrityksen aikan, joten nyt sen ampaisi ihan suoraan ruutuun. Tätä sitten pari toistoa, niin, että ruudussa oli joka kerta valmiina lelupalkka odottamassa (aika helppo onneksi viedä itsekin koiran huomaamatta, kun V juoksee sillä välin yksin ympyrää leikkien ekana palkaksi saamallaan lelulla...). Tässäkin kaivataan vielä paljon vahvistamista lisää, mutta oikealla tiellä ollaan taas.

Ainoa harmittava asia näissä tokoilussa on alkuviikon treenissä sattunut tapaus. Irrallaan oleva "Deisi" the bichon frise päätti tulla moikkaamaan meitä. Omistaja nainen oli ehkä 10 m päässä, mutta ei tehnyt elettäkään kytkeäkseen koiransa tai kutsuakseen sen pois. No Deisihän tallusti sitten ihan meidän viereen, kun mulla oli V perusasennossa seuraamistreenissä. Minä komensin koiraa vihaisesti menemään pois ja kevyesti työnsin sitä rintakehästä pois päin meistä. No Deisin mammahan suuttui tästä sitten ihan kunnolla ja alkoi huutamaan, että "et sä saa töniä mun koiraa!". Kävimme lyhyen sananvaihdon tilanteesta, joskin ainoa asia, mitä täti jaksoi toistaa oli tuo em. asia. No älysi hän muistuttaa, että minunkin koirani on irti. Minä sitten kysyi, että "kummankohan koira tässä on hallinnassa", kun V pönötti yhä kiltisti perusasennossa. Tähän nainen sitten vaan jatkoi ilmoittamalla, ettei hänen koiraansa saa töniä. 

Ihan oikeasti:

a) minä todellakin kevyesti työnsin koiran pois kertoakseni sille, että se ei ole tervetullut meidän luo. En takuuvarmasti millään tavalla vahingoittanut koiraa, eikä se todellakaan ollut edes aikoimukseni.

b) voisivatko ihmiset rehellisesti myöntää virheensä? Jos oma koira karkaa toisen luo, niin miksi pitää syyttää tätä toista osapuolta?

c) opettelisivat alkeelliset koiranomistajan käytöstavat. Kaikkia vieraita ei tarvitse tervehtiä. Etenkään silloin, kun selkeästi näkee, että toinen ei ole tulossa tervehtimään. 

Tällainen avautuminen vielä tähän loppuun. Vitutti koko tilanne ihan suunnattomasti. Ja tämä on toki vain minun näkemykseni tapahtumista :P

Voi itku!

Tänään oli taas niin huonot tokotreenit, että itkettää (no osasyynä varmaan on ihan helvetillinen niska/olka/yläselkäkipu, jonka vuoksi koko vasenta puolta yläkropasta vihloo aivan älyttömästi). Automatkan kotiin mietin vaan, että mitä mä olen mennyt tekemään, että tästä on tullut yksi iso virheiden ketju koko hommasta. Edellisten kisojen jälkeen kaikki on vaan tuntunut lahoavan käsiin, juuri kun kaikki alkoi näyttää hyvältä (ja ne kisatkin menivät oikeasti tosi hyvin). 

Ensin levisi ruutu. Tai no tämähän karahti kiville jo kisoissa, kun V otti kohteekseen sen luoksarin merkkitötsän. No tätähän on sitten treenattu - ja samaa virhettä toistettu useampaan kertaan. Ai kun kiva.

Sitten meni luoksari. Eräissä treeneissä V ei pysähtynytkään ekalla stopilla seisomaan, vaan alkoi tarjota maahanmenoa - ja sitähän jatkui.

Tänään vuorossa oli tunnari. Vala ei haistellut ollenkaan, vaan paineli suoraan kapuloille ja alkoi summamutikassa nostella niitä.

Miksi tämä menee näin huonosti? Miksi mä en osaa lukea koiraa ja saa korjattua virheitä? 

Joku ääni mielen perukoilla kirkuu nyt täysiä, että pysähdy ajattelemaan ja nollaa tilanne. Miksi minä aina hoen, että jos tulee virhe, niin pitää helpottaa tehtävää ja siten tarjota koiralle onnistuminen, mutta en koskaa tee sitä käytännössä? Miksi pitää jääräpäisesti hinkata sitä juttua asenteella "kyllä se tämän jo osaa", kun selkeästi koirasta näkee, että se ei nyt ainakaan kyseisellä hetkellä suoriudu tehtävästä?

Treenipäivis mallia kynä & paperi oli tosi hyvä idea. Se vaan jäi pitämättä tuossa joulun jälkeen, ja nyt on taas menty ilman mitään. Toki mielessä on jotain suunnitelmia, mutta olisi varmaan aika paljon fiksumpaa uhrata muutama minuutti enemmän suunnitteluun ja kirjata asioita paperille. Pakko ryhdistäytyä.

-----------------------------------------------------------------------

Päivän iloisena asiana on, että gradu on aikataulussaan. Tavoitteena oli saada teoriaosan eka versio valmiiksi tammikuun loppuun mennessä, ja tavoite on nyt saavutettu. Paljon on toki tekemistä vielä jäljellä, mutta yksi etappi tällä saralla on nyt ohitettu.

Elämässä on muutakin kuin TOKO

Hiphei, yllätin itseni ja Valan ja nappasin tänään päivälenkille lähtiessäni mukaan damikassin. Eipä olla näitä kangaspötkylöitä hetkeen treffatukaan.

Olin edellisenä päivänä huomannut, että läheisen järven jää näyttää olevan oikein hyvässä kunnossa (jee, vähäksi aikaa taas "uusi" lenkkeilypaikka!), ja sinne suuntasimme nytkin damien kanssa. Hirveästi ei tullut treeniä suunniteltua etukäteen, mutta ihan hyvä pieni kellotaulu-ohjaus -harjoitus saatiin tehtyä. Vähän jouduin painimaan "kyllä minä tiedän"-tolleriasenteen kanssa, mutta pääasiassa Vala kuitenkin uskoi minun osoittamiani suuntia ihan mukavasti. Välimatkat eivät järin pitkiä olleet, ehkä siinä 20-40 metriä. Ensi kerralla sitten taas enemmän.

Muuten olenkin istunut taas yhden päivän oikein mukavasti kotona tietokoneen ääressä. Gradun kirjoittamista, työpaikkahakemusten laadintaa ja Tolleri-lehden TOKO-palstan valmistelua (hah, ei päivää ilman tokoa muodossa tai toisessa..). Tokokoekalenteriakin katselin jo viime viikolla pian tuon edellisen kokeen jälkeen. Yhteen kokeeseen ilmoitin Valan ja muutamaan muuhunkin jo "henkisesti" (eli virallisia ilmoittautumisaikoja odotellessa...).

(ja nuo kuvathan eivät sitten liity mitenkään tämän päivän treeniin... ihan toisaalla napattuja otoksia molemmat :-) )

VOI-luokan avaus

Päätin, että tänä vuonna pyritään pääsemään kisaamaan kunnolla ja saamaan alle oikeasti useampi startteja kuin vain yhden. Näinpä kisakausi alkoikin sitten heti näin tammikuun ensimmäisenä viikonloppuna, kun eilen kisattiin pienet iltakisat SDP-hallissa.

Kisapaikka oli meille entuudestaan vieras, mutta meille tarjoutuikin ihan mahtava mahdollisuus päästä pyörähtämään paikalla eräänä arki-iltana tällä viikolla (kiitos vielä Nina!). Saatiin siis hyvä kenraaliharkka alle, ja pääsin edes vähän lievittämään hirvittävää kilpailujännitystäni. Tietty jossain vaiheessa pitää kyllä oppia menemmän ihan vieraaseenkin kisahalliin jne. 

Minulla ei näistä ylemmistä koeluokista hirvittävästi kokemusta ole, mutta optimistisesti ajattelin, että eiköhän siinä ehdin ennen omaa vuoroa katsomaan muiden suorituksia. No eipä ehtinyt, sillä meille toki lankesi starttinumero 1. Minua jännitti ihan älyttömän paljon. Keskittyminen löytyi kuitenkin siihen nähden ihan hyvin ja teimme yhdessä Valan kanssa oikein mukavan kokonaissuorituksen. Johannes videoi kaiken, ja katselimmekin heti illalla kotona vielä tallenteita. Aika opettavaista!

Paikalla makaaminen: Me ohjaajat olimme olleet piilossa ehkä kolmisen minuuttia (tjsp. ei sitä aikaa joka tapauksessa enää paljoa olisi ollut jäljellä), kun kuului tuomari käsky, että ohjaajat takaisin, liike keskeytetään. Pari koiraa oli noussut ylös ja lähtenyt rivistä liikkeelle. Vala pysyi hyvin, joskin se makasikin rivin toisessa päässä reunimmaisena ja nämä nousseet koirat olivat ihan toisesta päästä. Harmitti kyllä ihan älyttömästi, sillä homma vaikeuti heti alkuunsa... tuli aika pitkä paikkamakuu, kun koko homma otettiin alusta uusiksi. Videolta kuitenkin näkyin, että V oli itse asiassa tämän tokan setin ajan paljon rauhallisempi ja makasi paikoillaan kauniisti. Tästä ehkä pitäisi oppia jotakin vastaisuuden varalle... monestihan meille on tullut kommenttia, miten V näyttää paikallaolossa aika levottomalta ja siltä, että se voisi lähteä milloin tahansa (ikinä se ei ole noussut kuitenkaan). Millä sen levollisemman mielentilan saa heti siihen hommaan mukaan? Joka tapauksessa, 10 tuli.

Seuraaminen taluttimetta: V oli hyvä, minä en. Yhtäkään askelsiirtymää en tehnyt oikein (siis osannut laskea tarvittavia askelmääriä). Muutenkin oli ihan hirveä olo ja "käännös vasempaan/oikeaan" aiheutti paniikin tyyliin "kumpionvasen, kumpionvasen, apuaapuaapua". Täyskäännöksessä samaten tuli ihmeellinen paniikki, kun en ollut tajunnut oikeasti etukäteen miettiä, kumman kautta käännnyn. 8½.

Istuminen: Tässä meillä on ollut paljon epävarmuutta, ja Vala on usein jäänyt seisomaan. Päätin luottaa koiraan, että kyllä se tän osaa. Niin se osasikin ja muisti homman hyvin tänään. Videolta kyllä näkyi, että vähän hitaasti se meni istumaan, mutta silti 10.

Luoksetulo: Treeneissä tulee usein huomaamatta tehtyä liian lyhyellä matkalla. Jatkossa huomio tähän! Ekan kutsun jälkeen mieleen tulvahti ajatus "voi helvetti, se tulee ihan liian lujaa", ja niihän se pikku-ferrari tulikin ja eka stoppi meni auttamatta pitkäksi. Maahanmeno oli parempi. Sivulletulo vähän ruma. 7.

Ruutu: Vala ampaisi suoraan luoksetuloliikkeen aloituspaikkaa merkanneelle tötsälle, ja sitten meni sekä mun että koiran pasmat ihan sekaisin. Taas tajusin, että eihän me olla koskaan treenattu ruutua niin, että siinä olisi ruudun tasalla sivummalla muitakin merkkikartioita. 0.

Hyppynouto: Vähiten treenattu, mutta silti helpoin liike. 10.

Metalli: Se perusongelma: hitaampi palautus kuin kapulalle meno. 9.

Tunari: Treenisuunnitelma ei ihan toteutunut aikataulussaan, joten V teki vasta koetta edeltävänä iltana tunarin niin, että sen piti myös palauttaa kapula minulle (tähän mennessä olen palkannut sen vaan haistelusta). Ei mennyt ihan täydellisesti, mutta ajattelin sen silti hoksanneen idean ainakin jotenkuten. Tällä viikolla alettiin myös vasta opetella kunnolla käskyä tähän liikkeeseen, joten sekin oli vielä vähän epävarmalla pohjalla. Vala reagoi kuitenkin käskyyn hyvin ja sinkosi heti kapuloille, haisteli hyvin, bongasi oman, nosti sen, katsoi mua, ja kun en sanonut mitään, niin pudotti oman ja jatkoi haistelua, hetken päästä otti oman uudestaan ja palautti. Palautus oli kyllä sinänsä huono ja epävarmuuttaan V mälväsi kapulaa, mitä se ei normaalisti koskaan tee. Tuomarin mielestä Vala myös nosti väärää kapulaa, joten 0. (Mun mielestä se ei nostanut. Samaten kehän laidalla olleista ihmisistä ilmeisesti puolet oli sitä mieltä, että V otti väärän ja toisen puolen mielestä se vaan tökkäsi väärää. Mutta no joo, ihan sama. Treenien & jatkon kannalta olen kuitenkin ihan älyttömän iloinen tästä suorituksesta!)

Kaukot: Prkl. Eka vaihto oli m-i, eikä V reagoinut ekaan käskyyn. Ärsyttävä vanha ongelma, joka pullahtelee aina välillä pintaan. Vähän se myös eteni. 8

Kokonaisvaikutus: 9. Tuomari kehui yhteistyötä ja käskytystä, mutta sanoi pudottavansa pisteen siitä, että koiran pitäisi kyllä jo voittajaluokassa olla kunnolla hallinnassa. Liikkeiden välillä oli kyllä pientä sinkoilua, ja loppua kohden V kyttäsi jo kehästä pois pääsyä ja palkan saamista... Siirtymiä pitää siis vielä hioa ja muistaa, että nekin on oikeasti iso osa kokonaisuutta, varsinkin mitä pidemmälle tässä lajissa mennään.

Yhteensä 211 pistettä ja VOI3-tulos sekä luokan 3.sija, joten päästiin jopa palkinnoille. Tavoitteena näissä kisoissa oli saada tulos, eli homma meni ihan nappiin.

Tästä on aika hyvä jatkaa taas treenamista ja tutkailla lisää kisakalenteria. Minä tarvitsen lisää rutiinia tekemiseen ja Vala vielä vähän lisää suoritusvarmuutta. Jotakin videonpätkää voisin yrittää vielä ladata näytille näistä kisoista, jos saan tekniikan pelittämään mitenkään fiksusti.

Joulu

Kaksi varsin toiveikasta pakettien odottajaa.. (kyläpaikka nro 1)

... ja joku taustapiru  haaveilemassa ruuasta (kyläpaikka nro 2)

Zerg-armeijani

Jouluna oli vielä lunta (nythän ollaan jo tas plussakeleissä ja nautitaan hirveästä liukkaudesta ja loskamäärästä)

Loppuvuoden kuulumisia

Eipä ole hirveästi tullut tänne blogiin mitään kirjoiteltua. En oikein jaksa tokoilusta erikseen tänne tekstiä laatia, kun kaikki tulee jo kertaalleen raapustettua omaan treenivihkoon. Enkä oikeasti usko, että ne jutut ihan hirveästi kiinnostavat muita... (tai jos kiinnostaa, niin tervetuloa mukaan treenaamaan ja ihmettelemään menoa livenä. Treeniseura on toki aina tervetullutta). 

Vala mietiskeli joulukuun ensimmäisenä viikonloppuna, josko sitä vielä tohtisi mennä uimaan...

Kotisivutkin loistavat päivittämättömyyttään. Siihen jopa sikäli fiksu syy, sillä en tällä hetkellä pääse käsiksi palvelimeen salasanan kadottua päivityksen yhteydessä... Pitäisi ryhdistäytyä. Itse en yhtään pidä nimittäin siitä, että ihmiset jättävät vanhoja kotisivujaan roikkumaan nettiin päivittämättöminä.

Niki-pappakin porskuttaa yhä. Vanhuus on kuitenkin selkeästi nähtävissä jo siitä, joten voipi olla, ettei koiravanhus enää kauaa viihdy tässä maailmassa. Toistaiseksi se on kuitenkin kaikesta huolimatta suhteellisen iloinen ja ilmeisen tyytyväinen elämäänsä. 

Mitäpä tästä vuodesta jäi sitten käteen? Tuloksia ei hirveästi saatu aikaan: tokossa ehdimme kisata kokonaisen yhden kerran. Tosin siitä kisasta napsahti AVO1-tulos, joten vuoden tavoite tuli kuitenkin saavutettua. Taipparit Vala läpäisi myös, mikä olikin oikeastaan tämän vuoden tärkein juttu. Pääsin myös Valan kanssa käymään parin metsästäjän mukana kyyhky- ja sorsapassissa, mikä oli oikein kiva kokemus. Lisäksi Vala kävi muutaman kerran näyttelyssä, mutta varsin laihoin tuloksin. Uusiin ihmisiin on tullut tutustuttua, ja ennen kaikkea on saanut nauttia hyvistä treenihetkistä. 

Entä ensi vuosi? Tokossa on tavoitteena päästä kisaamaan kunnolla ja hankkia kokemusta - tarkoittaen siis lukumääräisesti enemmän startteja, kuin mitä tälle vuodelle osui. Tulostavoitteena on ainakin VOI1-tuloksen saavuttaminen (ehkä TK3?). Nomessakin olisi nyt starttioikeus, mutta tiedä häntä... epävirallisesti varmaankin käydään yrittämästä, mutta virallista koestarttia pitää hiukan miettiä ja katsella, miten treenit etenevät. Oikealle metsälle olisi kuitenkin ainakin tarkoitus ehtiä. Jossakin näyttelyssä voisi ehkä käydä, mutta mitään suurta hinkua tämän esiintymisen pariin ei tällä hetkellä ole. Mejää ja rally-tokoa olisi kiva harrastella, mutta pelkään, ettei aika välttämättä enää riitä näihin huveihin. Lisäksi tähän koiraharrasteluun kuuluvat nuo kaikenmoiset yhdistysaktiviteetit ja talkoopuuhailut. Vapaa-ajan vietto-ongelmia siis tuskin on tiedossa.

Vuoden 2013 tärkein tavoite on kuitenkin "koulutustunnuksen" KTM hankkiminen. Opintorekisteri näyttää tällä hetkellä reilua kolmeasataa pistettä, eli melkein 17 vuoden yhtäjaksoinen opiskelurupeama olisi gradua vaille valmis.

Ensi vuodelle on luvassa myös tämän blogin lisäksi toinen projekti: haasteena 365. Katsotaan, kuinka siinä käy...

 

Silloin tällöin pilkahtelevan joulukuisen auringon myötä toivotamme oikein hyvää joulua ja menestyksekästä vuotta 2013!

Keltainen kortti heilahti

Eilen vietimme itsenäisyyspäivän varsin perinteisin menoin: koiranäyttelyssä. Vala esiintyi tällä kertaa käyttöluokassa. Tuomari ei erityisemmin Valasta tykännyt, joten arvosanaksi tuli H. Muutoin kuitenkin oli oikein kiva päivä. Paikalla oli tosi paljon tuttuja, joten päivä tuntui kuluvan yllättävän nopeasti (aikaahan siellä nimittäin meni, lähdettiin ajamaan klo 9.30 ja olimme takaisin kotona 16.30, vaikka olikin tällainen lähinäyttely meille).

Valan arvostelu, tuomarina Pia Itkonen:
Hyväntyyppinen, hieman huolestuneen oloinen narttu, jolla hyvä pää, kauniit silmät, riittävä kaula. Selässä hieman pehmeyttä ja lantio kovin pyöreä. Alas kiinnittynyt häntä. Tasapainoiset, joskin niukahkot kulmaukset. Hyvä kylkiluiden kaarevuus, eturinta voisi olla selvempi. Karvapeite ok, ei tänään parhaassa karvassa. Suorat etuliikkeet, takaa ahdas. Esitetään kauniisti.

Tuomari tuntui olevan suht tiukka, ja hän syynäsi koiria läpi varsin tarkasti. Ainakin hänellä oli mielipide, ja hän saneli mukavan pitkiä arvosteluja.

Valan arvostelu herätti vähän hilpeyttä, ja Johannes tuumasikin, että pientä koiraa saattaa huolestuttaa esimerkiksi ajatus, että mahtaakohan tänään saada iltaruokaa :-)