Viime viikolla kävimme torstaina nomeilemassa Katsun & Nallin kanssa. Molemmille koirille tehtiin ihan perusnoutoja, Vala teki osuutensa riistalla. Vala pääsikin vähän yllättämään, sillä ensimmäisellä noudolla se laukkasi täyttä vauhtia varikselle, pysähtyi katomaan minua, ja kun minä en reagoinut, se ihan itse otti vaakun ylös ja palautti minulle. Tämän jälkeen tehtiin vastaavia perusnoutoja vaakulla ja korpilla. Vaakun kanssa ei enää ensimmäisen kerran jälkeen ollut epäröintiä, mutta iso korppi sitten pisti V:n kyllä taas empimään ja kyseenalaistamaan homman. Nouti kuitenkin senkin lopulta. Otteet olivat aika pinnallisia ja palautuksetkin sellaisia roiskaisuja minun jalkoihini, mutta näistä huolimatta jäi kyllä mielettömän hyvä fiilis treenistä. Meillä on vielä toivoa :)
Sunnuntaina suunnatasimme sitten Niihamaan Nuuskujen kimppatreeneihin. Vala aloitti markkeerauksilla, muutaman kymmenen metrin matkalla. Ensin ykkönen, jossa ei mitään ongelmaa. Sitten kakkosta, ensimmäisellä kerralla V unohti heti ensimmäiseksi heitetyn damin (nouti siis ensin jälkimmäisen heiton). Heittäjän avustuksella toinenkin dami löytyi. Tehtiin uusinta samoihin paikkoihin, ja nyt V:llä oli selkeästi idea, että niitä dameja on tosiaan kaksi siellä... Lisää vaan tätä ja kaikenlaista muistitreeniä. Toisena treeninä tehtiin eteenlähetyksiä, jossa toinen treenaaja kävi viemässä damin polulle. Motivoidusti ok, ei ongelmia, mutta yksi sokkolähetys todisti, ettei V:llä ole oikein vieläkää haisua tästä ideasta. Sain kyllä kivoja vinkkejä treenaamiseen ja millaisia ohjausharjoituksia ehkä voisi alkaa tekemään. Eikä niitä motivoituja harjoituksia pidä pelätä, vaan treeneissä mielummin motivoidusti kuin turhaa sokkona hosumista. Motivoiduilla harjoituksilla koira pitäisi saada uskomaan, että aina on noudettavaa. Loppuun vielä pieni riistatreeni vaakulla. Tämä vaakku olikin sitten Valan mielestä vähän ällö (kun olihan se ollut aiemmin toisten korien suussa... plus että tämä oli täysin sula, kun taas edellissä treenissä riistat olivat vielä hieman jäisiä). Nouti kuitenkin lopulta, mistä ruhtinaallinen palkka.
Edelleen Vala kaipaa ennen kaikkea riistatreeniä vieraalla riistalla. Eli jos jonkun treeneissä on tilaa, niin saa vinkata! :) Tosin meillä nyt kovasti odotellaan niitä juoksuja, joten toivottavasti kohta pidetään vähän treenitaukoa ainakin muiden koirien seurasta...
Tänään suuntasin Valan kanssa heti työpäivän jälkeen tokoilemaan kavereiden kanssa. Jotenkin tuntuu, että meidän tokoura on ollut ihan heitteillä viime aikoina... aina ajattelee, että pitäisi ryhdistäytyä, mutta ei sitten kuitenkaan saa aikaiseksi. Nyt kuitenkin tehtiin ihan kunnon treeniä. Saiskohan tän fiiliksen säilytettyä? Tai ehkä se tästä, kun pistäisi kisailmoja menemään...
Tehtiin hyppyesteellä kaikenlaista. Alkuun lämmittelynä kutsuhyppy (pieni paniikki, että muistaakohan koira edes, mikä tuo tuollainen este oikein on... hyvinhän se onneksi muisti), sitten avo-hyppyä, jossa ei ongelmia. Kerran Vala tosin kolautti itsensä esteeseen vähän ilkeän oloisesti, mutta ei se onneksi sitä itseään näyttänyt haittaavan. Otin mukaan myös noutokapulan, ja tehtiin ensin kutsuhyppynä. Kun se meni kivasti, niin päätin pienellä riskillä kokeilla, mitenkäs sitten hyppynouto sujuisi. No sehän sujui oikein mallikkasti. Kivaa, että jotkut asiat menee näin helposti!
Tehtiin myös luoksaria. Ensin liikkurin kera. Vala tuli lujaa, ja pysähdys meni vähän pitkäksi (mutta sinänsä pysähtyi kuitenkin ihan hyvin). Myöhemmin vielä lelupalkalla, nyt tuli paljon napakampi pysähdys. Ehkä Vala osasi ennakoida, kun tehtiin uudestaan, ja toisaalta se näki lelun minun kädessäni. Toisaalta minäkin osasin ehkä käskyttää vähän täsmällisemmin. Paljon tekijöitä! Lisää treeniä ja rutiinia tähän kuitenkin vielä kaivataan.
Avon kaukokäskyt menivät ihan riman alta, Vala ei oikein ollut mukana ja eteni asennonvaihdoissa. Huomio palkkauksen suuntaan!
Jäävistä treenattiin paikoillaan seisomista. Ei sinänsä ole (vielä) ollut iso ongelma, mutta aina välillä Vala liikuttaa etutassuja kun minä palaan kiertämään sen taakse.
Loppuun vielä paikkamakuu piilossa n. 3 min liikkuroituna. Kivasti meni.
Ai niin, loppuun pitää esitellä uusi perheenjäsen:
eli siis Canon Speedlite 430EX II. Vielä kun oppisi käyttämään kunnolla :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti