Tilaisuus uudelle mökkireissulle ilmaantuikin yllättävän pian, kun "piti" lähteä katsomaan bordercollievauva Jaskaa. Vala osoittautui varsin hyvähermoiseksi leikkitädiksi, ja antoi pennun ehkä vähän liiankin kanssa roikkua kiinni turkissaan. Ruokakupiltakin Jaska olisi saanut ihan vapaasti ajaa Valan pois, ja sisällä olleessa pentu sai varastaa Valan suusta lelut.
Valalle tehtiin myös pikkasen treeniä: vähän tokoa (jei, eiköhän sitä voi tässä ihan hyvillä mielin suunnitella avo-startteja) ja nomea. Nometreenin aiheena oli tällä kertaa hakuruutu, johon kävimme viemässä neljä damia. Veimme damit takakautta alueelle, pieneen rinteeseen. Ihan kiva idea, mutta käytännön toteutuksena ruudusta tuli kyllä turhan haastava koiralle, sillä lunta olikin kasaantunut rinteeseen yllättävän paljon. Vala oli sisällä sillä välin, kun teimme ruudun, eli piiiitkästä aikaa tehtiin sokkona. Vala lähti hakuun hyvin ja saikin vainun ensimmäisestä damista suht nopeasti. Vaan sitten tulikin se ongelma, kun koira ei vaan yksinkertaisesti millään päässyt nousemaan rinnettä lumen takia... mutta sitkeästi se jaksoi yrittää ja kokeilla eri reittejä, ja onnistui lopulta! Toinen dami löytyi helpommin tasaisemmalta alueelta ja sitä palauttaessaan Vala hoksasi hyödyntää meidän jälkiämme. Kolmannen damin Vala paikallisti jälleen rinteestä, vielä edellistä haastavammasta paikasta. Vala tuli kerran tyhjänä pois ja vilkaisi minua, mutta kun en itse reagoinut siihen, se lähti uudestaan hakuun ja jatkoi työskentelyä, vaikka sitä selkeästi alkoikin jo väsyttää. Aikansa rinteen alaosassa pyörittyään, pikkutolleri keksi nerokkaasti, että ne ihmisten jäljet siellä alueen reunassa varmaan johtavat toiseeen suuntankin, ja niinpä V lähtikin etenemään niitä ja pääsi kiertämään helpompaa reittiä ylös sen paikallistamansa damin luokse. Viimeisen damin kävin sitten hakemassa itse pois.
Tuli siis todellakin tehtyä haastava ruutu, vaikka alue ei kovin iso ollutkaan. Vähän ehkä olisi kannattanut itse miettiä tarkemmin tätä hommaa. Toisaalta, olen kyllä ihan mielettömän ylpeä Valasta, sillä se teki todella sitkeästi töitä! (Ehkä toisaalta lumimäärä hidastikin vauhtia sopivasti sen verran, ettei V voinut vaan päättömästi juoksennella alueella, vaan oli pakko edetä rauhallisemmin ja siinä vauhdissa sitten nenukin ehti mukaan toimintaan.)
Lisää kuvia viikonlopulta löytyypi täältä. Niitä on aika paljon :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti