Tehtiin viikolla Valalle pieni malttitreeni. Otettiin lenkille mukaan pari damia, joilla tehtiin markkeerauksia - joskaan Vala ei niitä nyt sitten päässytkään noutamaan. J heitti kakkosen, jonka jälkeen minä seuruutin Valan damien luo ja poimin ne itse ylös. Tämä tehtiin kahteen kertaan, ensin Vala on remmissä ja toisella kerralla sitten vapaana. Eipä tässä näin tehtynä ollut mitään ongelmaa, vaan Vala pysyi heittojen aikana kiltisti paikoillaan, eikä muutenkaan yrittänyt päästä damien kimppuun niitä hakiessa. Nomeseuruu nyt oli vähän niin ja näin, mutta eipä tuo oikeastaan parempaa osaakaan, joten ihan meidän tasoisesti tehtiin nytkin.
Tänään olin Valan kanssa Nuuskujen kimppatreeneissä. Paikalla oli paljon koiria ja ihmisiä, joten häiriöitä ainakin riitti. Meidän pikkuryhmämme aloitti hakuruudulla, Vala ensimmäisenä. Pyysin muita viemään damit (5 kpl) n. taippariruudun kokoiselle alueelle, jossa kävin myös itse tallomassa jälkiä. Tarkoituksena oli nyt hyödyntää muita, kun yksin treenatessahan ne on sitten aina vaan minun jälkeni siellä maastossa... tällä kertaa siis minun jälkiäni seurailemalla ei päässyt suoraan damien luo. Lunta oli aika paljon, mikä pisti koirien kunnon koetukselle. Vala oli hakualueen reunassa puussa kiinni damien viennin ajan.
Vala toi ensimmäiset kaksi damia ihan hyvin. Tämän jälkeen alkoi tulla vähän haahuilua, ja Vala selkeästi vaan seuraili metsään jo muodostuneita polkuja sen sijaan, että olisi edennyt tallamattomassa lumessa. Pari kertaa se tuli tyhjänä takaisin (ja kerran kutsuin pois, kun se oli ajautumassa naapuriryhmän treenialueelle). Lopulta kuitenkin löytyi kolmas dami, joka sai sitten jäädä viimeiseksi. Kaikkiaan olen varsin tyytyväinen Valan suoritukseen, se teki kivasti töitä, eikä ruudussa ollessaan juurikaan häiriintynyt muiden koirien tekemisistä. Kiva suoritus siis, varsinkin kun muistetaan, ettemme me ole olleet nomeilemassa toisten korien läsnäollessa ties koska viimeksi...
Loppuajan Vala saisin sitten vaan katsella muiden tekemisiä. Toiset tekivät vuorollaan hakua ja sen jälkeen vielä vähän markkeerauksia. Markkeeraukset Vala seurasi nytkin nätisti, eikä tehnyt elettäkään karataakseen heiton perään. Muutoinhan tuo kyllä piippaili odotusajalla välillä enemmän ja välillä sitten onneksi vain ihan pienen pienellä äänellä. Töitä tehdessäänhän tuo on ihan hiljaa (ja myös silloin, jos se on esim. paikkamakuussa käskyn alla), mutta sitten kun mitään ei tapahdu, niin tulee myös piip, piip, piip...
Nyt minä kaivaudun sängynpohjalle parantelemaan kurkkukipua ja yskää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti