Tänään ohjelmassa oli TamSKin tokokoulutusohjaajakurssi, jonne olin ilmoittautunut demokoirakoksi. Teemana oli ylempien kilpailuluokkien liikkeet, ja oletustasona, ettei koira niin vielä osaa (mutta tarkoituksena on opettaa). Eli ihan kivasti Valan tasoon sopivaa treeniä.
Ensimmäisenä ihmeteltiin tunnistusnoutoa. Vala ei ole ikinä tehnyt tätä, mitä nyt joskus kerran tai kaksi saanyt pitää tunarin kapulaa suussa. Tätä tehtiin ulkona, lumessa (joo-o. Yön aikana oli satanut oikein kiva uusi lumipeite maahan). Muutaman metrin päähän koiran eteen vietiin kasa palikoita, ja sitten apuohjaaja haki ohjaajalta oman kapulan ja vei sen parin metrin päähän em. kasasta selkeästi osoittaen koiralle, mihin oma kapula laitettiin. Oma kapula asetettiin kuitenkin hieman piilon, niin ettei koira aivan suoraan voinut nähdä sitä lähetyspaikalta. Harjoituksen pointtina on totuttaa koira siihen, että se palikkakasa on täysi neutraali juttu, eikä niistä muista kapuloista tarvitse välittää.
Vala oli alkuun vähän pihalla, ja fokus oli ensin vaan siinä näkyvässä kasassa. Parin kerran jälkeen päässä kuitenkin syttyi selkeästi lamppu, ja V tajusi, että se on se yksi tietty kapula, joka halutaan. Harjoituksessa oma kapula vietiin vuorotelle molemmille puolille kasaa, ja pikkuhiljaa myös lähemmäksi kasaa. Valalla pienin etäisyys oman kapulan ja kasan välillä taisi olla noin puoli metriä.
Tämän jälkeen siirryttiin sisälle halliin tekemään ruutua. Selitin meidän epätoivoisen ruutuyritysten historian, ja sitten lähdettiin taas liikkeelle ihan alkeistason harjoituksista. Nyt tehtiin täysikokoisella ruudulla, niin että appari vei sinne ensin koiran nähden lelun ja myöhemmillä lähetyksillä sitten vienti niin, että ohjaaja teki koiran kanssa sillä välin jotakin muuta. Meikälle tuli vähän noottia epäselvästä käsimerkistä. Vala on vähän häslä ja nopea koira --> ohjaajan pitää olla rauhallinen. Näissä ruudun alkeissa hyväksi on korostetun selkeä ja pitkä käsimerkki, jotta koira rauhoittuu ja keskittyy tehtävään. Lähetyspaikkaa pitää vaihdella, nyt Vala on kuulemma aivan liian selkeästi tottunut lähetyksiin aina kohtisuoraan ruudun reunaan nähden, ja olikin hetken hämillään, kun lähetys tulikin kohti ruudun kulmaa. Ruudussa myös pienenä ongelmana nyt meidän tekemämme merkkitreeni. Merkkiä on ollut helppo harjoitella sisällä kotona, joten siksi me on sitä tehtykin. Merkki kuitenkin tuottaa helposti ongelmia ruudun hahmottamiseen, ts. riskinä on aina, että koira voittajaluokassa tarjoaa ruudussa kulmamerkille menoa. Koska merkki on kuitenkin suhteellisen helppo opettaa, olisi ehkä fiksuinta jättää se nyt pois ja palata siihen sitten siinä vaiheessa, kun on aika siirtyä evl:aan.
Ruutuun lähetyksiä pitää siis tehdä eri kohdista, ja pitkältä matkalta. Treeneissä esim. niin, että käydään rakentamassa ruutu niin, ettei koira näe sitä, ja jätetään sinne lelupalkka. Sitten haetaan koira, treenataan jotakin muuta, ja sen jälkeen tehdään ruutu. Tyhjän ruudun kanssa pitää joko hyödyntää apparia palkkalelun heittäjänä tai sitten itse juosta nopeasti koiran perään tarpeeksi lähelle, jotta oma heitto kantaa mielellään koiran pään yli.
Viimeisenä liikkeenä perehdyttiin vielä ohjattuun noutoon. Lähetyspaikkana oli merkkitötsä, johon kuitenkaan sinänsä ei kiinnitetty huomiota. Vein vain Valan "muuten vaan" seisomaan tötsän taakse, ja siitä sitten lähetys aina jommalle kummalle puolen noutoon (molempia puolia kannattaa tehdä tasaisesti, ettei treeni jää junnaamaan paikoilleen vain toisen puolen hinkkaamiseen). Keskimmäisen kapulan tilalla voi pitää ihan mitä tahansa neutraalia esinettä. Esineen vaihtamisella kapulaan ei ole kiire, sen ehtii ihan hyvin tehdä vasta viimeisenä asiana sitten, kun muu liike (mukaan lukien siis merkille lähetys) on valmis.
Vala teki ihan kivasti. Parilla ekalla kerralla oli vähän hämmentynyt, mutta hoksasi pian idean. Tähän pitää kyllä ottaa oikeat suuntakäskysanat pian mukaan. Nyt tehtiin ihan vaan "nouda"-käskyllä, joka on meillä tavallisessa noudossa. ("Vasen" ja "oikea" puolestaan ovat nyt käytössä nometreeneissä, enkä halua niitä tuoda tähän. En tiedä, voi olla että koira ihan hyvin erottaa nome- ja tokotilanteet toisistansa, mutta minusta tuntuu ainakin fiksummalta käyttää eri sanoja. Nomessa suuntakäskyillä haluan koiran kuitenkin lähtevään suoraan siihen suntaan, kun taas tässä ohjatussa koiran pitää lähteä takaviistoon.)
Kolmeen tuntiin kuului paljon odottelua, ja olinkin aika yllättynyt, miten rauhallisesti Vala malttoi olla. Välillä tuli vähän piippausta, mutta paljon se oli myös ihan hiljaa ja rauhoittui jopa makuulle lattialle, kun totesi, ettei täällä nyt tapahdu mitään. Mahtavaa!
Sinänsä treenin anti oli ihan jees, koska Vala on nyt ensimmäinen koira, jolle itse alan näitä liikkeitä opettamaan. Tästä se lähtee! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti