Christa Enqvistin koulutuksessa

Olimme viime viikonloppuna Christa Enqvistin tokokoultuksessa. Tämä olikin sitten näillä näkymin meidän viimeinen koulutuksemme nuorten koirien ringissä, eli rinkipaikan loppu häämöttää jo harmillisesti. Kivaa ja todella hyödyllistä on ollut!

Kirjoittelen tätä blogitekstiä jokseenkin jälkijunassa, joten hirveän täsmällisiä muistiinpanoja ei nyt ole tarjolla. Omat ajatukset ja saadut ehdin sentään heti koulutuspäivän iltana jo kirjata kertaalleen paperille. Tykkäsin koulutuksesta tosi paljon, mukava kouluttaja, jolla oli selkeät ajatukset koiran kouluttamisesta. Christa piti meille päivän alkuun pienen luennon, jossa hän kertoili itsestään ja koulutusfilosofiastaan. Tämän jälkeen oli jokaisen yksittäinen vuoro, ja loppuun ehdittiin vielä tehdä paikallaolot sekä jutella hetki.

Vala treenasi omalla vuorollaan sivulletuloa. Tätähän olen yrittänyt työstää lähinnö luoksetuloa silmälläpitäen, sillä siinähän Vala on törmännyt pahimmillaan tosi rumasti. Ne harjoitukset ovat menneet ihan ok, mutta toistoja on alla ihan liian vähän. Anun koulutuksen jälkeen päätin, että niihin noudon palautuksiin (sivulletuloihin) pitää puuttua, joten sitä kautta päädyin sitten ottamaan Christan koulutukseen meidän aiheeksi tämän perusasennon.

Noutokapulaa ei kannata vielä sotkea kuvioihin, vaan ensin treenataan sivulletuloa ilman kapulaa. Sitten kun se sujuu kunnolla, voidaan ottaa kapula mukaan. Tosin vähän voidaan noutoakin treenata, pääasiassa palautusten kautta, ja näissä harjoituksissa tulee vauhtipalkka "sivu" -käskyn jälkeen. Muutoin perusasentoa hinkataan kiertoharjoitusten kautta sekä tehdään Valan takaosan käyttöä vahvistavia harjoituksia. V ei tällä hetkellä käytä takaosaansa niin hyvin kuin voisi, vaan se voisi olla tehokaampi. Christa antoi kuitenkin oikein positiivista palautetta meille kokonaisuudessaan, mikä kyllä taas kannustaa kovasti jatkamaan treenaamista ja pilkunviilaamista :)

Muiden treeniseteistä sain poimittua ajatuksia mm. istu ja seiso -asentoihin sekä tunnariin. Paljon tuli myös ajatuksia (ja vahvistusta omillekin mietteille) siitä, miten aloitan Karman kanssa treenata tokojuttuja.

Vähän kyllä kävi siinä koulutuspäivän aikana mielessä, että jääköhän tästä kokonaisuudessaan käteen treeni-into vai fiilis, että lyön hanskat tiskiin, koska laji on niin vaativa... mutta kyllä mä  reilusti sinne treeni-innon puolelle päädyin :)

Karman sisarustreffit

Tänään treffattiin tähän Pirkanmaalle asumaan jääneitä Karman sisaruksia, eli Kodaa, Ricoa ja Ahtia. Kiva, että asutaan suht lähekkäin, ja että on mahdollisuus tällaiseen! Kodan perhe tarjosi upeat puitteet tälle tapaamiselle ja pääsimme paistamaan vuoden eka nuotiomakkarat :)

Karmalla oli alkuun vähän jännää, kuten kaikilla muillakin pennuilla. Hetki meni siinä porukalla miettiessä, että ketähän noi toiset tyypit oikein on... (Vala pidettiin autossa tässä vaiheessa a) siksi, että Karman pitää opetella selviytymään asioista myös yksin ja b) siksi, että otettaessa Karmaa autosta V sikamaisesti karkasi ilman lupaa, joten se sai kyllä välittömän palautuksen takaisin takakonttiin)

 Ahti ja Koda

Ahti, Koda ja Karma

 

Koda ja Karma

Rico ja Koda (takana Ahti ja Karma)

 

Sitten syötiin makkaraa

 Karma yritti maastoutua

Kelpaisi se makkara Karmallekin...

Oli todella kiva tavata sisaruksia ja niiden omistajia ja päästä vaihtamaan kuulumisia. Pojat olivat kaikki selvästi Karmaa suurempia, neiti on paljon sirompi rakenteeltaan. Kaikki olivat kyllä tosi mukavan olosia penneleitä. Väsyn iskiessä pennut osasivat hyvin rauhoittua, paitsi Karma nyt vähän tahtoi protestoida, vaikka kyllä sekin nopeasti syliin rauhoittui...sen verran tulikin siitä juteltua, että ilmeisesti meille on nyt sitten osunut todellakin tämä äänekäs kaveri, sillä muista ei kuulemma ainakaan tähän mennessä ole löytynyt tällaista protestointi-ilmaisua. Pieniähän nämä kuitenkin vielä ovat, joten katsotaan nyt, miten hommat etenevät. Varmasti päästään sisaruksia treffaamaan jatkossakin, joten kiva seurata kaikkien kehitystä.

Karma treenaa...

...yksinoloa, rauhoittumista ja hiljaa olemista. Ei ole helppoa, ei lainkaan. Sillä on meinaan ihan pirun kova ääni. Tiistaina se oli illasta yksin jonkin aikaa, kun Johannes oli salilla ja minä Valan kanssa lenkillä. Kotiintullessani se aloitti huudon, jota kesti 40 minuuttia... siinähän sitä sitten kuunneltiin ja haaveiltiin korvatulpista. Torstaina, kun iltapäivällä töiden jälkeen olin tulossa kotiin, heti rapun alaoven avattuani sain kuunnella, kuinka rappukäytävä kaikui palosireeninomaisesta rääkymisestä. On niitä toki parempiakin päiviä, keskiviikkona se kitisi ehkä minuutin verran ja tänään perjantaina ei oikeastaan yhtään. 

Ei oikein olisi uskonut, että siitä voi lähteä noinkin kova ääni. Valakin kyllä pentuna kitisi, mutta en ainakaan muista, että se olisi tällainen ollut. Se tosin kitisi pitkään esim. sitä, että minä kävin vessassa tai suihkussa, mikä taas on tähän mennessä näyttänyt olevan Karmalle melko yhdentekevä asia. 

Onneksi mulla alkoi keskiviikkona pentukurssin vetovuoro, sain heti kurssilaisilta vertaistukea tämän ääntelyn suhteen! :)

Muutenkin se on nyt saanut olla mukana Valan treeneissä. Pääasiassa sen tehtävä on odotella autossa, mitä nyt pissalle pääsee käymään. Tallilla se on ollut tosi nätisti ja näyttänyt lähinnä nukkuvan, mutta keskiviikkona kun pentukurssin jälkeen otin Valan vielä treenaamaan, niin johan alkoi taas ääntä löytymään. Tosin juuri kun sain tunnaritreenin tehtyä ja mietin, että joutuukohan sitä nyt koko illan sitten parkkiksella kököttämään ja odottelemaan sen hiljenemistä, niin se päättikin ilmeisesti tyytyä kohtaloonsa ja rauhoittui, ja minä pääsin pakkaamaan tavarat ja Valan autoon.

Näitä treenejä me jatketaan ja paljon. Pennun tulo on aiheuttanut myös sen, että minä olen useampana iltana viikossa istunut sohvalla telkkari katsomassa. Tätä ennen on ollut aika pitkä tauko siinä, että olisin "aktiivisesti" jaksanut telkkaa katsella... nyt on vähän niin kuin pakko, kun samalla tehdään illan rauhoittumisharjoituksia. Nämä on yleensä sujuneet aika hyvin, sillä K on monesti jo valmiiksi aika väsynyt. Ja näistä harjoituksista mä tykkään, se on niiiiin maailman söpöin otus, kun tuhisee sylissä <3

Uudet ihmiset ja paikat se on tähän mennessä ottanut vastaan oikein hyvin. Se kiipeää mielellään vieraiden (lattialla istuvien) ihmisten syliin ja varsin luottavaisen oloinen. Pari vierasta koiraa se on tavannut, ja ne se on tervehtinyt hyvinkin hillitysti ja rauhallisesti. Valan kanssa tuo nyt on ihan täysi riiviö, mutta näemmä tajuaa käyttäytyä erilailla muiden koirien kanssa.

Pari kertaa se on syönyt ruokansa olkkarin matolta kuunnellen lähihakupillitystä, ja näitä harjoituksia on myös tarkoitus jatkaa. Damista se ei ihan hirveästi perusta, on vähän tylsän oloinen kapistus. Ajattelin antaa asian nyt hautua, ja kokeillaan vaikka viikon parin päästä uudelleen. Variksen siipi on ihan kiva ja sitä voi hyvin kantaakin jonkin matkaa (kokeilin tänään ulkona metsäpolulla). Naksuakin Karma on saanut kuunnella. En mä ihan oikein osaa sitä hyödyntää, enkä koe omakseni puhdasta naksutinkoulutusta, mutta apuvälineenä tykkään käyttää. Katotaan, saadaanko mitään aikaiseksi... vielä se ei ainakaan osaa mitään :-)

Tässä yritetään ottaa Valan 4-v poseerauskuvaa...

Eikä muuten ole todellakaan vapaa-ajan käytön ongelmia. Päivät menevät melkoista pikavauhtia ohi, töitä ja koiria vaan. Ja silti jopa tuntuu, että en ehdi tarpeeksi tekemään noiden kanssa. Onneksi Vala on tosi kiva ja on hyvin sopeutunut tilanteeseen.

Koemaisuutta

Ninan koulutuksen jälkeen olen nyt pariin otteeseen päässyt kokeilemaan koemaista treeniä niin, että treenikaverit ovat saanet päättää, mitä me tehdään. Ekalla kerralla maanantaitreeneissä tehtiin sekaisin erilaisia liikkeiden osia. Nyt toinen harjoitus päästiin tekemään vielä vähän koemaisempaan meininkiin nuorten koirien ringin koulutuksen yhteydessä. Kyllä mä tuolla saan itselleni sellaisen jännityksen päälle, ja vähän sellaisen epävarmemman (kun ei tiedä, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan) fiiliksen. Tosi hyvä saada näitä tuntemuksia treeneihin!

Viime sunnuntaina nuorten koirien rinkiä oli koutsaamassa Anu Rantanen. Olimme jo etukäteen valinneet teemaksi koemaiset suoritukset (toki muutakin sai vuorollaan tehdä, jos niin halusi). Minä esitin heti meidän porukalle toiveen, että saisin oman vuoroni alkupäähän ja että liikkuri saisi suunnitella vapaasti, mitkä liikkeet me tehdään kehässä. 

Me oltiinkin sitten ekoina vuorossa, joten sitenkin saatiin hyvää koemaisuutta alle. Mä en edes käynyt hallissa sisällä ennen kuin vasta oli meidän vuoro mennä kehään. Käytiin Valan kanssa pienellä lenkillä ja sitten odoteltiin pihalla melkolailla siihen tyyliin, mitä olen virallisissakin kisoissa tehnyt. Maiju liikkuroi meidät, ja oli valinnut liikkeiksi seuraamisen, ohjatun (vasen), tunnarin ja kaukot. 

Seuraamisessa oli ilmassa vähän samaa laiskuutta kuin yleensäkin koetilanteissa on ollut. Anun mielestä kokonaisuus näytti kyllä ihan hyvältä. Joissakin käännöksissä Vala kuitenkin tipautti kontaktin ja jäi siksi jälkeen. Tällä kertaa huonoin kontakti oli hitaassa kävelyssä. Tosin mä ehkä itse kävelin hitaan liian hitaasti, joten se saattoi vaikuttaa..

Ohjatun merkki oli vaisu, ja Vala ennakoi pysähtymisen tosi reilusti. Hyvä meno kapulalle ja nosto, mutta hidas palautus.

Tunnarissa (rivi) Vala haisteli tosi hyvin ja otti oman heti (jes!), mutta palautti hitaasti.

Kaukoissa ensimmäinen vaihto oli istumaan, ja siihen V tarvitsi kaksi käskyä. Muut vaihdot se teki tosi hyvin. Lopun perusasentoonnousu oli hidas.

Lisäksi meille oli järjestetty muutenkin kivan koemaineen tunnelma. Hallissa oli pääasiassa ihan hiljaista. Liikkeiden jälkeen me saatiin yleisöltä aplodit. Lisäksi ohjatun ja tunnarin väliin osui pidempi tauko, jolloin me jouduttiinkin yllättäen odottelemaan kehässä (olin jo ehtinyt valmistella  tunnarin ja siirtymässä aloituspaikalle), kun tuomari sitten joutuikin poistumaan kehästä hoitamaan paperihommia. En ole ikinä ennen päässyt koemaisissa treeneissä näin lähelle oikeata koemaista fiilistä. Harjoitus meni siis varsin nappiin! 

Anun mukaan kokonaisuus näytti kaikkiaan ihan hyvältä ja ollaan hyvällä mallilla. Kävimme tuon koesuorituksen jälkeen läpi näitä tässä ilmenneitä (meille tyypillisiä) virheitä, ja sitä, miten niihin voisi puuttua. Erityisesti nyt työn alle pitää ottaa nuo palautukset. Noita noutoliikkeitä on kuitenkin aika monta, eli on monta mahdollisuutta menettää pisteitä, kun sama virhe toistuu näissä liikkeissä. 

Eilen tavoitteellisten tokossa mietittiinkin Katrin kanssa aika pitkään tätä sivulletuloa ja noudon loppua, ja tehtiin vähän eläinkokeita ja katsottiin, mikä tähän toimii ja mikä ei. Jostain metkasta syystä Valakin saattaa tehdä kaarroksen, vaikka se olisikin tulossa suoraan takaapäin sivulle.. ei se olekaan pelkkä paimenkoirajuttu, että tulee kaarteluita. Pitää nyt treeneissä ottaa ennen kaikkea kriteeriksi asenne (sivulletuloissa, mutta myös muissa liikkeissä)! Katsotaan, mitä ehditään tehdä ennen seuraavaa koetta.

Ensimmäinen viikko kotona

Nytpä on sitten takana viikon verran vähän erilaista arkea, ja näyttää siltä, että kaikki alkavat tottua toisiinsa.

Karmasta varsinkin huomasin tiistaina, että sen asenne oli muuttunut. Siitä tuli rohkeampi ja se myös selvästi on alkanut enemmän kokeilla rajoja. Se on kuitenkin aika fiksun oloinen pentu, eikä mikään hullunrohkea. Se tutustuu reippaasti asioihin häntä pystyssä, mutta melko rauhallisesti. Esimerkiksi kylässä käyneet vanhempani ja veljeni sekä hänen tyttöystävänsä se otti vastaan reippaasti, mutta heti kyllä isänikin totesi, että onpa se rauhallisen oloinen.

Ei toki pidä väärin käsittää... kyllä siitä löytyy ihan kiitettävästi pikkupennun termiittivoimaa sekä kengurubensaa. Toistaiseksi se on uskonut varsin hyvin, kun sille huomauttaa jonkun asian olen kiellettyä. Tosin kenkien pohjissa sisälle eteiseen kantautunutta kuivunutta savea se haluaisi mutustaa aina kun vaan mahdollisuus tarjoutuu. Valaa se kiusaa melkolailla, joskin V ei useinkaan tunnu pistävän sitä pahakseen, vaan jatkaa monesti nujuamista pennun kanssa ja yllyttää sitä jatkamaan. Ahne ja röyhkeäkin se on, ja menee surutta varastamaan Valan ruuat, jos sitä ei estä (ja Valahan vaan tekee tilaa kupille...jännä, että se ei sitä yhtään puolusta, vaikka jostain luusta tai lelusta saattakin huomauttaa pennulle).

Ruokakupille olemme kutsuneet sen joka kerta pillillä (pennut on jo kasvattajan luona ehdollistettu luoksetulo-pillitykseen). Ainoa varsinaisesti harjoittelussa ollut sana on ollut sen nimi, Karma, jonka pentu jo tunnistaakin melko hyvin. Tähän liittyen on toki Valallakin harjoiteltavaa, sillä haluan sen oppivan yhtälailla erottelemaan, ketä kutsutaan. Samaten tarkoituksena on opettaa mm. vapaa-käskyyn yhdistelmä nimi+vapaa, jotta koirat pystyy esimerkiksi ottamaan fiksusti ulos autosta yms. 

Lisäksi alusta lähtien on harjoiteltu yksinoloa. Karmaa jää yksin ollessaan makuuhuoneeseen portin taakse, ja Vala taas saa sitten olla muualla asunnossa. Karma selvästi protestoi yksinoloa (erityisesti jättöä) huomattavasti vähemmän, kuin mitä Vala teki pentuna. Kyllä K:kin kitisee, mutta V oli pahempi. Jonkun verran Karma on ilmeisesti kitissyt myös päivällä (juttelin naapurin kanssa). Pahin huuto on kuitenkin kotiintullessa. Se on hiljaa, kun tulee kotiin, mutta kun se tajuaa, että joku on tullut, alkaa useimmiten ihan mieletön huuto ja jopa haukkuminen. Tämä on sellaista käskevää ja vaativaa metelöintiä (ihan eri, kun taas parina ekana päivänä se vähän kitisi sellaiseen hätääntyneeseen malliin, että missä mun sisarukset ym. on). Meillä on kuitenkin ihan alusta lähtien ollut ehdoton periaate, että mitään huomiota ei tipu niin kauan, kun pentu ääntelee. Eli katsotaan nyt, kuinka kauan tuo jaksaa yrittää... Vala oli ainakin aika sitkeä. Korvatulpat ehkä pitäisi hankkia, koska Karmalla on suorastaan helvetillisen kimeä ääni :-) (Kitinä/huuto vaihtelee kyllä tosi paljon. Tiistaina työpäivän jälkeen se huusi 20 min, kun taas keskiviikkona meni sitten ehkä 2 min. Sen jälkeen on ollut sitten jotakin siltä väliltä.)

Hihnassa kävelyä on harrastettu joka päivä ainakin vähän, että tulee totuteltua siihenkin. Alkuun remmi kutitti luonnollisesti pajon ja häiritsikin menoa, mutta kyllä se siitä. Mitään erillistä pentupantaahan meillä ei ole, että voisi harjoitella kotona pannan pitoa. En ole viitsinyt pantaa hankkia, kun se on kuitenkin ihan heti jo liian pieni. Vähän kun kasvaa, niin voi toki siirtyä käyttämään yhtä Valan vanhaa melko ison säätövaran omaavaa pantaa. Toistaiseksi ulkoillaan noutajaremmissä (joka sekin on Nikin vanha...).

Autoajelulle Karma pääsi eilen ja samalla pikaisesti pyörähtämään kylässä vanhempieni luona (tutustui uuteen paikkaan rohkean rauhallisesti), kun kävimme hakemassa Valan sieltä (isäni halusi seuraa metsälenkille, joten V pääsi mukaan). Autossa se kitisi jonkin verran (oli takapaksissa).

Olin tässä viikolla yhdelle kaverille sanomassa, että ei me vielä ekalla viikolla harjoitella mitään, kun kulutetaan vaan aikaa toisiimme tutustuen. Samalla hetkellä tajusin kyllä, että oikeasti tässähän on jo paljon juttuja, joita on harjoiteltu ja joiden harjoittelua jatketaan :-)

Karma

Eilen meille muutti uusi perheenjäsen, Siipiveikon Repohännän Unelma "Karma". Karma on Valan puolisisko, eli niillä on sama emä Rocmin Daddy's Dream "Oona". Karman isä puolestaan on FI TVA JVA MVA Siipiveikon Rasmusrepohäntä "Rasmus". 

Karma oli heti kotiin saapuessaan reipas tyyppi ja tutki heti omatoimisesti kaikki paikat. Tarpeensa se on tehnyt pääsääntöisesti ulos, vaikka tietysti aina välillä hätä yllättää. Ruoka maistuu sille hyvin.

Virallinen nimi on yhdistelmä vanhempien nimistä. Kutsumanimeä mietimme aika pitkään, ja kaikenmoisia vaihtoehtoja tuli pyöriteltyä mielessä. Kokeilin jopa lenkillä ääneen erilaisia nimiä, sillä tarkoituksena oli kuitenkin valita sellainen nimi, joka ei kuulostaa lausuttuna liian samanlaiselta kuin Vala. Lopulta me päädyimme sitten vähän niin kuin takaisin lähtöpisteeseen, ja nimeksi valittiin vanha suosikkini Karma.

Vala ei kaiketi ole ihan vieläkään päässyt selvyyteen, että mikä tämä otus oikein on. Pääasiassa V vähän välttelee pentua, antaa siis tulla lähelle, mutta ei juurikaan osoita huomiota. Jännä seurata, miten näiden kahden suhde alkaa kehittyä. Nyt on ensimmäistä kertaa tilanne, että on omassa kodissa kaksi koiraa.

Kävin Valan kanssa tänään aamupäivästä lyhyellä lenkillä ja treenaamassa. Yhteensä olimme poissa kotoa kokolailla tunnin verran. Johanneskin on tämän päivän reissussa, joten Karma oli tuon ajan ihan yksin kotona. En mä tiedä, huomasiko se edes sitä... Ainakin se oli ihan hiljaa palatessani ja nukkui tyytyväisen oloisena. Nukkumapaikkaa se oli ainakin kertaalleen kyllä vaihtanut. Katsotaan, miten tämä lähtee etenemään, maanantaina on kuitenkin edessä jo taas työpäivä. Ihan alkuun ainakin saadaan onneksi vähän porrastettua meidän työaikoja.

Onpahan taas hommaa tiedossa. Pennut on ihania, mutta kyllä mä oikeasti jo odotan, että Karma kasvaa aikuiseksi ja että se kanssa pääsee oikeasti harrastamaan kaikkea. Hiukkasen meinaa kyllä ahdistaa ajatus siitä kaikesta, mitä pennun kanssa "pitäisi tehdä" ajatellen pohjaa harrastuskoiran uralle... vaikka toisaalta itseäkin huvittaa tämä. Melkoisen ristiriitaisia fiiliksiä siis välillä.. mutta katsellaan nyt rauhassa ensimmäiset päivät ja ensimmäinen viikko uudessa kodissa. Aloitetaan pennun opettaminen siitä, että se saa tutustua meidän elämänrytmiimme ja me totutella uuteen laumanjäseneen.

Alunperin olin ajatellut ilmoittaa Valan seuraaviin tokokokeisiin huhtikuulle, mutta olen nyt iloinen, että koepäivälle osui muuta menoa. Uskon, että on ihan hyvä pitää pieni hengähdystauko nyt (no siis kyllä tietty treenataan normaalisti), ja antaa Valankin rauhassa totutella muuttuneeseen laumaan. Jospa toukokuussa sitten taas kisattaisiin.

Loppuun vielä video 6-viikon ikäisistä Repo-pennuista. Olivat niin nopeita pentusia, että kamera ei oikein valokuvissa tahtonut pysyä mukana. Video onnistui vähän paremmin. Karma on vaalea pentu, jolla valkoinen viiru päässä sekä valkoinen hännänpää.

Nina Mannerin koulutus

Tänään meidän nuorten koirien rinkiä oli kouluttamassa Nina Manner. Meidän osuus kului aika paljon jutellen, mutta sain kyllä hyviä treeni-ideoita kotiinviemiseksi.

Meidän osalta päivän pääaiheena oli tunnistusnouto, joka kaipaisi lisää varmuutta. Välillä Vala tekee ihan hyvin, välillä taas se sahaa kapuloilla edes takaisin pidemmän aikaa ennen kuin palauttaa oman (vaikka yleensä selvästi koiran eleistä näkee, että se on kyllä bongannut oman). Mun on tehnyt mieli puuttua tähän jo aiemmin, mutta en ole oikein itse uskaltanut siinä pelossa, että pilaan (taas) koko liikkeen. Tähän mennessä tunnaria on siis treenattu niin, että tehdään paljon toistoja (lähes joka treenissä tunnari + kotona yksittäisiä), koska pidempi tauko saa aina tuon sahaamisen ja epävarmuuden nousemaan enemmän esiin. Tämä on ihan jees, mutta kokonaan ongelmaa tuskin on mahdollista saada ratkaistua tällä, vaan tarvitaan jotakin vähän radikaalimpaa.

Nyt kokeillaan treenejä niin, että tehdään:

• pelkän oman piilottamista (mieluiten ulkona). Tarkoituksena vahvistaa oman ottamista ja palauttamista heti löydön jälkeen. Koiraa voi näissä treeneissä nostaa jonkin verran ja hetsata, koska yhden kapulan treeneissä ei ole mahdollisa käydä nostelemassa/tönimässä muita kapuloita
• jonotreeniä niin, että jos koira ohittaa oman kapulan, minä käyn äkkiä varastamassa oman itselleni tai huomautan kevyesti ja kutsun koiran pois (huom! ei saa painostaa liikaa, pitää olla tosi tarkkana!). Tämän jälkeen koira saa mahdollisuuden yrittää uudestaan. Tätä treeniä tehdään ensin kotona häiriöttömässä ympäristössä. Jos tämä onnistuu, voidaan siirtyä muihin paikkoihin. Tätä ei tehdä liikkuroituna, vaan omana erillisenä juttunaan
• normaalit "koemaiset" treenit erikseen
• lisäksi voidaan vielä harjoitella kapulan pitoa huonolla otteella (kohteen kiertoa ym.). Tavoitteena opettaa Vala liikkumaan suht reippaasti, vaikka kapula olisikin huonosti suussa --> palautusvauhdin parantaminen. Ei siis tarvitse hinkata sitä, että koira ottaisi kapulan aina kunnolla, vaan mielummin opettaa sen toimimaan, vaikka kapula sattuisikin olemaan huonossa otteessa (esim. löysästi etuhampaiden välissä).

Meille jäi vielä vähän aikaa, joten käytiin lisäksi läpi kisatilanteessa seuraamiseen liittyviä juttuja. Koemaisuutta on vaikea harjoitella, ohjaaja ei oikein millään pysty treeneissä päättämään, että "nyt mä jännitän" ja harjoittelemaan sitä. Aihetta voi kuitenkin lähestyä niin, että treenikaverit saavat järjestää yllätyksiä ja häiritä ohjaajan keskittymistä, esim. oudolla liikkuroinnilla. Lisäksi treenit voidaan rakentaan niin, että kaverit saavat päättää (tietystä sovituista jutuista), mitä tehdään ja ohjaaja saa tietää seuraavan liikkeen tai liikkeen osan vain muutaman sekunnin etukäteen. Näin saadaan ohjaajan päätä pyörälle ja pakkaa sekaisin, jolloin päästään vähän lähemmäksi koemaista tilannetta. 

Lisäksi seuruun häiriöharjoittelua voidaan tehdä niin, että yhtäkkiä tapahtuu jotakin yllättävää. Muutoin häiriöt pidetään aika pieninä (koska koiran helppo keskittyä silloin, kun sitä häiritään tarkoituksellisesti). Tällaisissa harjoituksissa olisi hyvä, jos häiriöt ovat sellaisia, joita kokeissakin voi tulla eteen. 

Taas tuli sellainen olo, että pitäisi vaan itse jaksaa panostaa vieä enemmän treenien etukäteissuunnitteluun. Nykyään kirjoitan kyllä lähes aina paperille, mitä aion tehdä, mutta monesti tämä suunnitelma on kuitenkin aika karkea runko, jossa luetellaan vain liikkeitä nimeltä. Kehittyminen ja eteneminen olisi ehkä tehokkaampaa, jos vielä jaksaisi tarkemmin miettiä ja kirjoittaa ylös, mitä tarkalleen ottaen ko. liikkeesä haluaa treenata (joskus näin teenkin, joskus mietin vain ajatuksissani, joskus herään miettimään vasta treenipaikalla silloin, kun pitäisi jo oikeasti tietää, mitä tekee).

Loppuposeerauksena Vala ja P-H TOKO-cup palkinnot :-)