Voivoi...

Käytiin Karman kanssa kisoissa maaliskuun puolivälissä. Tämä oli Karman eka voi-startti. Saatiin ennätyspaljon nollia tuloslappuun. Loppupeleissä olin kuitenkin tyytyväinen, koska me olimme kehässä yhdessä ja teimme yhdessä kaiken. Olen huomannut, että toko on minulle vaikea laji, kerään helposti painetta onnistumisesta ja suorittamisesta, ja tämän asian kanssa olen tässä tuskaillut... Harrastuksen pitää olla kivaa sekä koiralle että ohjaajalle, ajatus, joka ikävä kyllä rehellisesti myönnettynä on aina välillä hukkunut minulta. Nyt tässä kokeessa kuitenkin olimme oikeiden asioiden äärellä: tuloksesta ja pieleen menneistä liikkeistä viis: me tehtiin yhdessä töitä ja nautittiin siitä.

Alla pisteet liikkeittäin ja samalla vähän tsekkiä siitä, missä kunkin liikkeen osalta mennään.

Luoksetulo: 0. Jättö ja lähtö hyvin. Ei meinnannut pysähtyä, annoin kaksi käskyä. Pysähtymisen jälkeen ei sitten tullut enää luokse ennen kuin kolmannella käskyllä. Ei yllättänyt, ihan odotettavissa ollut jumitilanne, valitettavasti. Karma jää kiinni palkkoihin, mahdolliseen palkanodotukseen. Suoranaista takapalkkaa en sillä ole tämän vuoksi käyttänyt (yrittäen kiertää ongelmaa), mutta jumitusta aiheuttaa jo ihan vaan ajatus palkasta jollakin tasolla, ja näemmä tämä vaan pahenee koko ajan (hirveän kivasti kuitenkin hetken aikaa ehdin huijata itseäni, että ehkä ongelma vaan poistuisi itsellään ajan kanssa). Onneksi meillä oli seuraavalla viikolla taas valkun koulutus, joten siellä sitten alettiin Piian avulla työstää tätä... voi että, kun pieni koira joutui treenissä ajattelemaan ihan tosissaan!

Hyppynouto: 0. Kapula pomppi heiton jälkeen ihan hirveästi ja päätyi todella sivuun ja ihan seinän viereen. K meni hyvin, otti hyvin kapulan (tästä tuomarin kehukin, että otti hyvin, vaikka oli hankala paikka), mutta kiersi palatessa esteen.

Seuraaminen: 8. Aika hyvin. Peruutuksesta en tykkää, se on hajosi uudestaan viikkoa ennen koetta (K poikittaa, astuin treeneissä vähän sen varpaille, joten se ilmeisesti varoo sitä nyt). Juoksuosuudessa Karma alkoi jätättää, paineistui varmaan siinä vähän, mutta saatiin tsempattua loppuun asti (juoksu oli kaavion loppupuolella). Joku perusasento meinasi jäädä tekemättä, mutta istui ihan hiljaa kuiskatulla istu-käskyllä. Satuimme siinä vaiheessa olemaan selin tuomariin, joten hän ei ilmeisesti tätä edes voinut huomata. Tuomarin kommentin mukaan alku oli kympin seuruuta, mutta loppua kohti keskittyminen herpaantui.

Ohjattu: 9½. Vino pa lopussa, mutta tosi hienosti :)

L: 6½. Asennot seiso - istu. Karma teki kaksi seisomista. Se reagoi toisella suoralla jo liikkurin käskyyn ja jäi siitä seisomaan, joten eipä siinä ollut sitten mulla vaihtoehtoa kuin nopeasti käskeä istu, vaikka tiesinkin jo siinä vaiheessa, että olisi hyvin epätodennäköistä saada se istumaan. Tämä on sille ihan hirmuvaikea... tehtävä olisi niin paljon helpompi, jos asennot olisivat toisessa järjestyksessä. Mutta eipä siinä. Kertoo ehkä vaan siitä, että istumista pitäisi vahvistaa vaan tosi paljon lisää. Liikkurin käskyyn reagoiminen oli uusi juttu, johon pitää kyllä nyt muistaa jatkossa kiinnittää treeneissä huomiota.

(tauko)

Ruutu: 7. Meni takareunasta yli. Mun moka, olisi pitänyt pysäyttää ihan inasen aikaisemmin.... ihme kyllä sain sen siirtymään siitä sitten vielä ruutuu, aika hienoa! Loppu ilmeisesti ihan hyvin.

Tunnari: 0. Tunnaria työstettiin hiki hatussa pari viimeistä viikkoa ennen koetta. Kun homma saatiin treenattua suunnilleen pakettiin, törmättiin seuraavana ongemana siihen, että K jumitti sivulla eikä millään lähtenyt käskyllä etsimään kapuloita. Tehtiin sitten vielä koepäivän aamullakin tunnaritreeniä niin, että sain vaan koiran irtoamaan perusasennosta. Ja sehän teki sen nyt kokeessa! Kapulat rivissä, bongasi hyvin oman, otti sen, mutta sitten oli pakko jatkaa haistelua (ei yleensä tee tätä treeneissä) tiputti oman, haisteli pari viereistä kapulaa ja luuli nappaavansa siitä sitten sen oman ja palautti sen nätisti. Harmi vaan se oma oli pudonnut ihan toisen kapulan viereen, ja niinpä K kiiressä otti lopulta väärän. Olin silti supertyytyväinen tähän!

Kaukot: 0. Kaukot oli samalta paikalta ja samaan suuntaan kuin tunnari. Karma ilmeisesti jäi kiinni kapuloihin, koska ekalla maahan -käskyllä se singahti eteenpäin... Kutsuin takaisin sivulle, käskin uudestaan maahan ja tehtiin kuitenkin liike loppuun. Tekniikka petti vaihdoissa aika pahasti, ja Karma tuli eteenpäin varmaan sen oman mittansa verran. Asenne tekemisessä oli kuitenkin ihan kiva.

(tauko)

Paikkamakuu: 10. Tämä oli hyvä. Vähän se meni mun makuuni hitaasti alas ja nousi hitaasti ylös, mutta ei pahasti ja se teki samalla temmolla molemmat.

Kokonaisvaikutus: 8½. Tuomari kehui hyvää yhteistyötä.

Yhteensä kokonaiset 137 p. eikä siis tulosta näistä karkeloista. Tuomarina Vesa Kallio. Tamskin koe omassa kotihalissa. Koe alkoi aikalailla myöhässä arvioidusta aikataulusta, johtuen pääasiassa aiemmin päivällä olleesta maajoukkuekarsintakokeen pitkästä kestosta. Minua ei hirveästi odottelu häirinnyt, eikä Karmaakaan. Laitoin sen häkkiin ja siellä se odotteli kiltisti. Koitin pitää valmistelut mahdollisimman samanlaisena kuin treeneissäkin.

Tammi-helmikuun tokot

Karman kanssa on nyt tokoiltu aika ahkeraan, vaikka oma vapaa-aikani onkin alkuvuodesta ollut melko rajallista töiden takia. Ihan alkuvuodesta lipsahdettiin yliyrittämisen ja ahnehtimisen puolelle, mutta nyt tuntuu taas siltä, että aletaan olla oikealla tiellä.

Meillä on ollut pari kertaa valkkuryhmän treeneissä kouluttajat katsomassa perään. Tammikuussa tehtiin kisamainen setti, joka oli meidän osalta enemmän tai vähemmän pohjanoteeraus. Herätti kuitenkin huomaamaan, että nyt mennään treeneissää väärään suuntaan ja siitä on taas sitten päästy eteenpäin. Fiilis on tärkeä ja harrastuksen pitää olla kivaa!

Helmikuussa ratkottiin Piian kanssa Karman lukkoja tunnarissa ja kaukoissa. Jotenkin olin molemmissa liikkeissä ajautunut tilanteeseen, jota en oikein osannnut itse ratkaista. Tunnarissa pohdittiin mielentilaa. Kyllähän minä sen tiesin, että se on tärkeä, mutta nyt saatiin uusia työkaluja tilanteen työstämiseen ja rentouttamiseen. Osa oli pienempiä juttuja, kuten esim. se tyyli, jolla koiralle annetaan nami ennen tunnaria, osa sitten taas suurempia uusia treeni-ideoita (ns. kutsu-tunnari). Tämän jälkeen onkin saatu jo tehtyä useampia hyviä toistoja. Tosi paljon tämä kuitenkin vaatii treeniä, että liikkeen saa rakennettua varmaksi. Karma on nyt ilmoitettu kokeisiin, mutta vähän luulen, että tunnari ei siinä vaiheessa ole vielä oikeasti valmis.

Kaukoihin puolestaan löydettiin uutta rytmiä. Kaukoja Karma on tehnyt ja tekee yhä pääasiassa niin, että takajalkojen edessä on rima tms. Näin tekniikka pysyy kasassa ja pystyy treenamaan muita liikkeeseen liittyviä asioita (kuunteleminen, reagointi käskyy, oikean vaihdon tekeminen, paikalla pysyminen asennossa, välimatkan kasvattaminen). Välillä pitää aina vaan muistaa tsekata tilanne myös ilman apuvälinettä. Lisäksi pohdittiin peruutuksen mukaan ottamista palkkaukseen, eli kaukoista pyydetään koiraa peruuttamaan ja sitten se saa tulla ottamaan palkan ohjaajan luota. Näin voisi käyttää etupalkkaa ilman, että koira kuitenkaan ajattelee liikaa eteenpäin. Toistaiseksi Karma ei osaa vielä kovin hyvin peruuttaa ohjaajasta poispäin, joten sitä pitäisi treenata nyt erikseen.

Viime viikonloppuna Karmalla oli ohjelmassa Nuorten koirien ringin koulutus kana-areenalla, ja meitä koutsaamassa oli Maarit Hellman. Olin juuri samalla viikolla päässyt jo työstämään noita tämän hetken isoimpia ongelmia tunnaria ja kaukoja, joten tähän piti valita sitten aiheeksi jotakin muuta. Päädyttiin treenamaan ohjattua ja vähän seuraamisen peruutusta, jossa Karma olikin yllättäen aika hyvä. Peruutuksen tuomio oli siis lähinnä, että opettelee itse kävelemään sen hyvin, jotta koirakin pystyy tekemään sen kunnolla. Karma osasi myös melko hyvin jo tehdä käännöksen peruutuksessa, vaikka muistaakseni ei olla näitä koskaan aiemmin tehtykään...

Ohjatun ongelmana on keskikapula, josta on salaa yhtäkkiä tullut todellinen magneetti Karmalle. Tämä pitäisi saada työstettyä pois, mutta kokeiden ollessa nyt tulossa, treenataan vain niillä kahdella kapulalla... 

Tehtiin treeniä niin, että ohjaaja kävi itse viemässä noudettavan puolen kapulan, kävellen melko laajan kaaren sivusta. Lisäksi tehtiin toista harjoitsta niin, että ohjaaja heitti kummankin sivukapulan paikoilleen. Helpommassa versiossa koira lähetetään noutamaan viimeksi heitetty, vaikeammassa koiran tulee noutaa ensiksi heitetty kapula. Heittoversio oli Karmalle helppo, siinä se oli ihan eri ilmeellä töissä (muutoin se on jotenkin "päätön" ohjatussa, juoksee vaan jonnekin eikä tunnu fokusoivan ihan kuunnolla). Katsun kanssa mietittiinkin heti, että tässä varmaan nousi esiin nome-treenit ja siksi tällainen kentällä tehty kaksoismarkkeeraus oli helppo. Tosin heittämisen myös selvästi nostivat kierroksia, joten liikaa tätä ei voi tehdä.

Ehkä hieman hämmentävää kyllä, Karma palkittiin Pirkan Nuuskujen viime vuoden parhaana TOKO-koirana.

Novascotiannoutajat ry:n vuoden toko-tolleri kisassa Karma oli sijalla 5.

Vala sijoittui Novascotiannoutaja ry:n vuoden rally-toko-tolleri kisassa 7. ollen avo-luokan paras rallaaja. Ei nyt ihan kärkikahinoissa, mutta nimi mainittu, sehän se tärkeintä ;) Vuoden Tollerit löytyvät täältä.

Vuosi 2016

Mitä jäi käteen ja mitä me suunnittelemme ensi vuodelle (tai siis tälle vuodelle, nythän on jo 1.päivä)?

Vala:

• Vala kisasi rallytokossa 7 starttia, tehden jokaisella kerralla yli 90 pisteen ratasuorituksen. Ohjaaja sitten mokasi sen yhden kisan ja siitä tuli lopulta nollatulos. Saldona siis koulutustunnukset RTK1 ja RTK2
• Päästiin mukaan rallyn SM-joukkuekilpailuun TamSK ry:n joukkueessa. Oli kiva reissu ja meidän ekat isot kisat.
• Vala sai myös treenipaikan TamSKin rally-tokon valmennusryhmästä ajalle 10/2016 - 9/2017
• Nomea Vala treenasi vähän. Se on ihan hyvä siinä, mutta vire on se haaste. 
• Tänä vuonna päästään toivottavasti jatkamaan rallyssa kisaamista ja saataisiin ainakin voittajaluokan koulutustunnus sekä päästäisiin korkkaamaa myös mes-luokka
• Muutoin sitten sama toteamus kuin edellisessäkin vuoden vaihteessa: tou hutaan ja harrastellaan, mitä ehditään :)

Karma:

• Karma kisasi tokoa muutaman kokeen verran. Alunperin oli tarkoitus suunnata voi-luokkaan jo paljon aiemmin, mutta SM-joukkuekilpailu muutti suunnitelmat ja pysyttiinkin vielä avoimessa luokassa.
• SM-kisoissa TamSK ry:n joukkueessa Karma teki hirmu hyvän ykköstuloksen. Nämä olivat myös meidän ekat isot kisat.
• Nome-b -kokeissa Karma starttasi kaksi kertaa. Toisesta kokeesta tuli ALO2-tulos, joka taisinkin olla koko harrastusvuoden kohokohta.  
• Näyttelyissäkin Karma kävi pari kertaa
• Karma sai treenipaikan TamSKin tokovalmennusryhmästä ajalle 10/2016 - 9/2017
• Tälle vuodelle tavoitteena on tokon voittajaluokan selätys, sekä nome-b ja/tai wt -startit olisi hieno juttu, mutta katsotaan, miten niihin on aikaa.
• Karmalle on suunnitteilla pennut ensi kesäksi, http://www.siipiveikon.net/

Loppuvuoden treenijuttuja ja muita kuulumisia

Loppuvuosikin meni blogin suhteen hyvin hiljaisesti. Tässä tiivistetysti kuulumisia. 

Molemmat koirat ovat treenanneet aktiivisesti valkkuryhmissään. Joskin marras-joulukuun vaihteessa tuli myös molemmille muutaman viikon treenitauot, kun koko perhe vietti lomaa. Koirat olivat siis hoitopaikassa (, jota kutsun viiden tähden all-inclusive lomakodiksi ;) ) ja me kaksijalkaiset saimme nauttia unelmien häämatkasta Mauritiuksella. Muutoinkin joulun alla on ollut jos jonkinlaista menoa.

Karman kanssa treenattiin kuitenkin hyvin aktiivisesti tokoa, koska ilmoitin sen loppiaisviikonlopun tokokisoihin. Kaukokäskyissä alkoi tapahtua ihanaa edistystä, selvästi me päästiin asiassa yhteiselle aaltopituudelle. Tunnari oli hyvällä mallilla, mutta sitten se alkoi vähän tökkiä. Luoksarin stoppi on edelleen supervaikea. Meillä oli myös valkun koulutus, jossa olimme Riitta Kivimäen syynissä. Tehtiin paljon kentälle tuloja ja perusasentoa sekä lyhyt kisamainen setti (seuruu, seuora luokse, tunnari). Tuntui, että sain itse tästä tosi paljon irti: kriteeristä kiinni pitäminen, koiran fokus tehtävään sekä myös löytyi ehkä avain tunnarin lukkotilanteeseenkin. Taas kauhean yksinkertaisia asioita, mutta välillä vaan tarvitsee näemmä sen, että joku toinen ohjaa lähes kädestä pitäen toimimaan tilanteessa.

Valan rallytreenitkin on sujuneet kivasti. Edelleen ohjaaja on se tiimin heikompi lenkki, mutta vähitellen opitaan. Oikealla puolen käännöksen oikealla ovat Valalle tosi vaikeita, ja näitä pitäisi alkaa työstää ihan kunnolla. Samaten puolenvaihto edessä on vielä kyltti, jota me ei olla treenattu lainkaan. Voittajaluokan kisoihin olisin kuitenkin jo mielelläni menossa, mutta harmillisesti sopivia kisoja ei nyt oikein ole kalenteriin löytynyt.

Jouluviikolla Karmalle tuli kuitenkin silmätulehdus, mikä tiesi sille viikon sairasloman ja lisäksi tietysti dopingin takia myös kisojen peruuntumisen (10pv ab-kuuri, jossa varoaika 7vrk ja eläinlääkärissä saatu särkylääke, jossa varoaika 28vrk). Tosi kipeä se tulehtunut silmä oli sitten ilmeisesti ollutkin, koska koira piristyi ihan hirveästi heti lääkärireissun ja särkylääkkeen saamisen jälkeen.

Olin varannut koirille joulun jälkeiselle viikolle hieronta-ajat, tarkoituksena tsekata mahdolliset liukkauden kelien aiheuttamat jumit sekä katsoa varsinkin Karma kuntoon kisoja varten. Karmalla olikin jumeja niskassa ja selässä, sekä kireyttä oikeassa ranteessa ja vasemmassa takajalassa. Nämä kuitenkin kaikki aukesivat ihan hyvin, eli ei sinänsä ollut mitään kummempia. Vala olikin sitten osaltaan yllätys, sillä on selkä tosi kipeänä ja kroppa ihan jumissa. En ole ennen nähnyt, että se olisi noin kipeä :( Muutoinkin se oli tosi hyvin peittänyt tuon arjessa, eikä siis ollut mitenkään erityisemmin oireillut (sen sijaan Karmaa katselin esim. jouluna, että istui hirveästi lonkallaan ym.). Vala sai nyt sitten vuorostaan totaalisen lepotauon, ei treenejä, ei pitkiä lenkkejä, ja ensi viikolla sitten uusi tsekkaus hierojalla, että missä kunnossa selkä on.

Rallia!

Nyt on reilu kuukausi kulunut talven treenikautta. Valan rally-treenit ovat pyörähtäneet hyvin käyntiin. Ihan ensin alkuun minun vähän hirvitti, että mitä tulikaan tehtyä, miten ihmeessä me olemma Valan kanssa valmennusryhmään päätyneet, pärjätäänköhän me siellä ollenkaan...

Vallan hyvin on pärjätty. Ihana päästä treenaamaan säännöllisesti, alun lievä ahdistus osaamattomuudesta on vaihtunut uusien asioiden opettelun innoksi ja minä olen ohjaajana jo nyt oppinut myös paljon ihan lyhyessä ajassa. Parisen viikkoa sitten treeneissä tein Valan kanssa kokonaisena ratasuorituksena voi-radan, joka sujui tosi hyvin. Harmillisesti kisakalenterin tutkiminen vaan paljasti, että sopivia kisoja ei näytä ihan lähitulevaisuudessa olevan. Loppuvuosi on meillä on varsin täynnä kaikenlaista ohjelmaa ja laskeskelin sitten vielä, että Vala aloittanee seuraavat juoksut tammikuussa... No, kai me joskus johonkin päästään kisaamaan.

Rallystä on myös tullut itselle entistä mielenkiintoisempi laji, nyt kun siihen on pääsyt hiukankin enemmän mukaan. Koiran ohjaamisen tekniikka ja vapaus on kivaa. Askelkuviot, käsimerkit ja sanalliset käskyt saa miettiä tarkkaan, että homma pysyy hanskassa ja koira ymmärtää, mitä se ohjaaja milloinkin yrittää kartturoida. 

Minulle tärkeitä juttuja treenata ja muistaa on tietyissä käännöksissä paikoilla pysyminen, askelten pituus tietyissä tehtävissä (viimeisestä askeleesta saa kuulemma helposti huomaamattaan otettua virhepisteitä) sekä pysyminen riittävän kaukana kylteistä, ettei ajan koiraparkaa päin telineitä ja muistaa jättää esim. käännöksissä riittävästi tilaa. Lisäksi tietty muistaa käyttää oikeita käskyjä ja käsimerkkejä, ja oikeastaan ennen kaikkea ohjata koiraa riittävästi! Tokomoodissa helposti sortuu jättämään koiran omilleen, vaikka rallyssä koiraa pystyy kuitenkin ohjaamaan ja tukemaan enemmän, voidaan tehdä siis enemmän yhdessä.

Valan treeniohjelmassa on takaisin seuraa-käsky. Sitähän käytin joskus alussa tokoseuraamiseen (sivu oli pa paikoillaan ja seuraa oli sittten liikkuessa). Nyt taas takaisin tässä, seuraa tarkoittaisi siis seisoma-asentoa. Aluksi kyltti kolme askelta peruuttaen tuntui hirmu vaikealta, mutta seuraa-käskyn kautta se alkoi rakentua aika kivasti. Oikealla puolella seuraaminen sujuu hyvin oikealle käännöksiä lukuunottamatta. Niitä Vala ei oikeasti vaan tällä hetkellä osaa lainkaan. Puolenvaihto edessä on myös sellainen, jota ei olla paria testikertaa lukuunottamatta treenattu lainkaan. Puolenvaihto jalkojen välistä sujuu muuten hyvin, mutta siinä Vala alkaa helposti tarjota jalkojen välistä pujottelua, eli se sujahtaa helposti seuraavalla askeleella taas jalkojen välistä toiselle puolen, jollei itse huomaa olla tosi tarkkana. Putki ei näytä olevan ongelma. Esteet ovat ohjaajalle vaikeita, en osaa lähestyä hyppyä järkevästi.. pitäisi kertoa koiralle, että tehdään hyppy, mutta sitten kuitenkin koiran pitäisi vielä silloin pysyä seuruussa jne. Ohjaajan edessä peruuttaaminen on vielä ihan alkutekijöissään.

Ylempien luokkien erikoisemmat käännäkset alkoivat sujua hämmentävän hyvin. Näitä käytiin yhdessä treenissä läpi Sarin kanssa ja oivalsin silloin, miten paljon Vala pystyy lukemaan vartalo- ja käsiohjausta eikä joka juttu todellakaan kannata alkaa yrittää keksiä erillisiä käskysanoja. Kun ohjaaja osaa ohjata koiraansa, niin kaikenlaiset pyörähdykset ja käännähdykset alkavat sujua yllättävän näppärästi.  Käytösruutu on himan outo Valan mielestä, vähän on työstämistä siinä, että V pysyy koko ajan paikoillaan vaaditussa asennossa (eikä esim. ottaisi painetta ohjaajan läheisyydestä). 

Iiks. Ensi viikolla menen kouluttamaan rallya elämäni ensimmäistä kertaa.

Tokon talvikauden aloitus

Lokakuun toisena viikonloppuna osallistuimme muiden nuorten koirien rinkiläisten kanssa Mari Leiviskän tokokoulutukseen. Karman aiheiksi olin valinnut luoksetulon ja seuraamisen.

Luoksetulo on tosiaan ollut meillä murheenkryyni jo siitä lähtien kun taannoin alettiin stoppia opetella. Kaipasin tähän nyt neuvoja, mihin suuntaan edetä. Mari oli sitä mieltä näkemänsä perusteella, että me oltaisiin menossa oikeaan suuntaan tällä treenillä, jota nyt on tehty. Eli Karma saa juosta minun ja apparin välillä ja kummallakin on nameja (ohjaajalla on etupalkka ja apparilla takapalkka). Pointteja tähän treeniin:

• Harjoituksen vieminen kohti koemaisuutta. Appari voi myös liikkuroida, voi tehdä koemaisen jätön, ohjaajan asento koemaisen jäykkä jne.
• Eka stoppi on vaikea ja huonoin, jos tekee treenin, jossa tulee useampi stoppi. Nyt siis ehdoton varmistus, että koira oikeasti stoppaa jo sillä ekalla! --> Lyhyempi matka, reilu vartaloapu stoppiin.

Seuraamisessa Karman kontakti oli ihan kiva, se teki hyvällä innolla töitä, mutta se edisti vallan reilusti. Tehtiin vain normaalivauhtista seuraamista. Eikä oikeastaan ollut tarvettakaan tempon muutoksille, koska normiseuruussakin on nyt iso ongelma. Tarkkana kriteerin kanssa, ja namipalkan paikka ehdottomasti housun lahkeesta. Ei saa sortua omaan perusvirheeseeni, eli syötellä nameja koiralle suoraan sen suuhun riippumatta siitä, missä kohdin koira menee suhteessa ohjaajaan.. Mari kuitenkin kiinnitti huomiota, että minulla on nyt hyvä tapa palkata namilla tuoden nami takakautta oikealla kädellä vasempaan käteen.

• Seuraamisen / perusasennon paikka, riittävän takana!

Lisäksi ehdittiin katsoa vielä seuraamisen liittyen peruuttamista. Peruutustreenit eivät oikein ole tuntuneet meillä etenävän toivotunlaisesti. Olen käyttänyt Karmalle etupalkkana namialustaa, jolloin saan koiran kulkemaan yleensä suht suorassa eikä se tarjoa silloin myöskään istumista. Ongelmaksi muodostuu, että K ei tällöin myöskään oikein keskity siihen seuraamiseen, minkä Mari bongasikin heti. Hän myös totesi etupalkan ihan yleisesti johtavan tällaisessa treenissä tosi helposti hosumiseen ja sähläämiseen. Marin seuraava kysymys olikin, että osaako se nousta vierellä seisomaan. No juu ei osaa. Peruuttamaan on aika vaikea lähteä istuma-asennosta, mutta seisoma-asennosta se on yleensä huomattavasti helpompaa. Jep, olen useammankin kerran kokenut tilanteen, jossa pieni koira lähes kaatuu selälleen, kun yrittää istuma-asennosta vaan kallistua taaksepäin ohjaajan lähtiessä kävelemään takaperin... Yleisempi virhe/ongelma tässä tietysti on se, että koira lähtee peruuttaman vinoon.

• Opeta koira nousemaan sivulla seisomaan --> treenissä nyt "pakki"-käsky, jolla koira saa nousta seisomaan ja sitten minun liikkeestäni lähdetään yhdessä kävelemään taaksepäin. 

Tästä koulutuksesta seuraavana keskiviikkona oli sitten meidän osalta uuden valkkuryhmän kauden aloitus. Treenikausi sinänsä oli alkanut jo edellisellä viikolla, mutta me emme päässeet ekalle kerralle, kun Karmalla oli hieronta-aika samana päivänä (selästä löytyikin jumeja, mutta ilmeisen hyvin saatiin ne auki). Tänä vuonna meidän valkkukauteen kuuluu myös säännöllisiä koulutuksia, ykkösvalkussa treenaavat tulevat valmentamaan meidän ryhmää. Kivaa! Ja pitkästä aikaa on joku kouluttaja (tai toki tässäkin kouluttajat vaihtuvat kauden aikana) katsoo vähän perään.

Eka koulutuskerta muodostui ns. taidon tarkistus -kokeesta. Päädyin lopulta tekemään tässä kokeessa vielä avo-luokan liikkeitä, koska voi-liikkeisiin sisältyy kuitenkin vielä niin hurjasti keskeneräisyyksiä ja treenitaukoakin oli meillä alla. Liikkeet arvottiin luokittain, jokaisesta luokasta neljä liikettä. Avo-luokan liikkeiksi osuivat seuraaminen, luoksetulo, kaukot ja kartion kierto.

Video kertoo aika paljon. Liikevirheinä esiin tuli tosi räikeästi seuruun edistäminen, seuruun peruutuksen osaamattomuus, seuruun hajoaminen juoksuvauhdissa, sivulletulon törmäys luoksarin lopussa, pieni eteneminen ja levottomuus kaukojen tekniikassa, fokuksen hukkuminen kartion kierrossa, sekä lisäksi tuplakäskyjä, häiriöihin reagoimista ja ympäristön tarkkailua jätöissä. Hirveästi kaikkea siis. Mutta hei, jos tämä oli taidon tarkistus näin alkukaudesta, niin tavoitteena on suunta ylöspäin!

Isoin ongelma meillä on fokuksen hukkuminen. Karma seurailee kovasti ympäristöä, reagoi häiriöihin, eikä keskity kunnolla tehtävään, jota ollaan tekemässä. Kun fokus häviää, niin silloin tulee erityisesti niitä tuplakäskyjä, koira valitsee väärän tehtävän (kartio vs. ruutu) jne. Sosiaalinen palkkaus meillä näytti kuulemma hyvältä, mutta se mitä sen jälkeen tapahtuu ennen seuraavaa liikettä ei näyttänyt. Minä houkuttelen hirveästi koiraa, kalastelen sitä tulemaan mukanani sen sijaan, että koira itse olisi aktiivinen ja tarjoaisi minulle kontaktia. Olen nyt muutamaan kertaan katsonut tuon videon, ja siis apua noita mun käsiapuja ja houkuttelua siirtymässä. Nämä eleet juontavat juurensa eräästä koulutuksesta, jossa taannoin olin Valan kanssa, ja jossa minä kovasti treenasin siirtymiä Valan kanssa... nyt on vaan kyseessä eri koira, eri tilanne, eikä tämä homma näytä nyt kauhean hyvältä. 

Videolla näkyy myös selvästi, kuinka Karma haukottelee kehääntulossa kovasti. Rauhoittelee itseään? Ainakin sillä tuntui olevan kierroksia jonkun verran, on niin siistiä päästä halliin, siistiä päästä kentälle. Riitta kovasti tenttasikin, että äänteleekö se tokossa, kun näyttää sen verran levottomalta. Onneksi ei ääntele :) Ykkösasia, mitä Karman kanssa pentuna treenattiin, oli hiljaa odottaminen ja maltti.

Rally-Toko SM 1.10.2016

Lauantaina kilpailtiin Lahdessa rally-tokon Suomen mestaruuksista. Minä olin Valan kanssa mukana Tampereen seudun koirakerhon joukkueessa. Kun viime keväänä yhdestä kisasta ei tullutkaan tulosta panta-episodin takia (eikä siis saatu koularia keväällä), päätin samoin tein jättää Valan viimeisen avo-startin odottelemaan SM-kisoja. TamSKilla olikin joukkuekoirakoiden haku jo melko aikaisin ja hyvissä ajoin sain vahvistuksen, että meillä on paikka SM-joukkueessa.

Lauantaiaamuna lähdin kuudelta ajelemaan kohti Lahtea ja takaisin kotona olin illalla puoli seitsemän aikaan, vaikka en edes jäänyt enää katselemaan yksilöfinaalia enkä joukkuepalkintojen jakoa. Tuumasin oman kisakirjan takaisin saatuani, että päivä on jo ollut sen verran pitkä, että lähdetään samoin tein kotin, kun keretään vielä valoisaan aikaan ajellakin.

Meille oli Valan kanssa osunut starttinumeroni heti avo-luokan kuudes, joten omaa kilpailusuoritusta ei tarvinnut kauaa odotella eikä jännittää. Kiva starttipaikka, kun ehti rataantutustumisen jälkeen rauhassa katsella pari ekaa koirakkoa ja sitten hakemaan oma koira häkistä, virittely ja radalle. Pientä viivettä tuli juuri ennen omaa suoritusta, kun tuomarilla kestikin aika kauan kirjoittaa edellisen koiran kommentteja.

Vala oli ennen kehää jopa yli-innostunut, mutta kehänauhan sisäpuolella vire laski heti ja varsinkin radan alku oli tahmea ja Vala oli ahdistunut. Ensimmäiseltä kyltiltä tulikin -2 p. (kyl, tvä), kun oli vaikeuksia saada Vala tulemaan eteen istumaan. Radalla ajattelin, että tästä tuli heti hirveästi miinuksia, ja jopa mietin, että pitääkö uusia, mutta päätin että en uusi, koska Valaa ahdistaa vaan jatketaan eteenpäin eikä oteta paineita tästä. Onneksi en uusinut, olisi tullut enemmän miinusta. On tämä vaan vaikea laji itse radalla hahmottaa, että mitä tapahtuu...

Viitoskyltiltä (istu, täyskäännös vasempaan) kirjattiin -3 p. ov. Tätä en yhtään huomannut radalla, että olisi tapahtunut virhettä. Ilmeisesti kävelin liian laajana täyskäännöksen?

Kyltti nro 11 oli houkutus ja siitä napsahti -1 p. kontr. Tässä tuli Valan kanssa pieni törmäys. Itse en ollut muutenkaan ihan tyytyväinen houkutuksen suoritukseen, selvästi Vala reagoi kohteisiin (barf-lihapullia ja lelu) ja seuruu kärsi heti.

Viimeiseltä tehtäväkyltiltä tuli sitten vielä yksi -1 p, tvä. Vala nukahti seuruussa eikä ollut yhtää hereillä pysähtymiseen. Hyvin korjasi kuitenkin itse pa:n. Sivuaskeleen päätteeksi V myös haukotteli, mikä kertoi vähän paineistumisesta (luulen, että se oli reaktio tähän pa-virheeseen). Onneksi oli vika kyltti, joten tästä sitten maaliin ja pääsi palkkaamaan koiran :) Kehän ulkopuolella oli lelupalkkana vetoleikki ja siihen V lähti tosi hyvin mukaan ja osoitti siinä taas heti rentoutuvansa.

Yhteensä saimme siis pisteitä 93 p. ja tätä myöten koulutustunnuksen RTK2. Pisteet oikeuttivat näissä karkeloissa kymmenenteen sijaan, kun avo-luokassa kilpailijoita oli yhteensä 46. Tuomarin kommentti arvostelupaperissa on: "Hyvää täsmällistä työtä". TamSK ry:n joukkueen sijoitus oli 14./36. Lupasin Valalle, että se sai käydä shoppailemassa mieleisensä lelun tämän kilpailusuorituksen jälkeen. Paljon oli hyviä vaihtoehtoja, mutta kanikarvalelun löydyttyä ratkaisu oli päivänselvä.