Uutta ja vanhaa vuotta

Tämä vuosi on sujunut koiraharrastusrintamalla varsin hyvin. Tokossa on menty eteenpäin ihan huikeata vauhtia: pääsimme nuorten koirien rinkiin (jossa meillä on ollut tosi hyviä koulutuksia!) ja syksyllä saatiin treenipaikka TamSK:in tavoitteellisesti treenaavien ryhmästä (jossa on tosi hyvät treenikaverit!). Kisapuolella eka voittajaluokan ykkönen tuli vähän yllättäen, ja sen jälkeen napsahti vielä toinenkin ykkönen huippupisteillä. Kolmatta sen sijaan ei saa, mikä kyllä kismitti jonkin aikaa melko rajusti. Nyt ei enää harmita, vaan ajattelen tämän vuoden kisakautta oikein hyvillä mielin :)

Nomessa starttasin Valan kanssa Pirkan Dameissa, mikä sujui ihan meidän tason mukaisesti. Myöhemmin keväällä meillä alkoi vähän mennä sukset ristiin tässä lajissa, ja kysyinkin, josko Johannes haluaisi kokeilla Valan ohjaamista. Loppuvuosi onkin sitten menty niinpäin, että hän on toiminut koiran ohjaajana, ja minä treeneissä damin heittäjänä / hakuruuduntäyttäjänä jne. Lintumetsälle ei tänä syksynä juurikaan ehditty, ja se yksi ainoa viikonloppukin jäi ihan pelkäksi passitreeniksi (V oli kyllä tosi kivasti!). Hirvimetsällä V sai käydä mukana istuskelemassa autossa ja tauolla kerjäämässä makkaranpaloja metsämiehiltä..

Muista lajeista Vala ehti tämän vuoden aikana nuuskuttelemaan yhden verijäljen. Ei kauheasti tapahdu editystä tässä lajissa, jos treenivauhti on tällainen, mutta tuli sentään yksi tehtyä, että ei ihan ainakaan täysin unohdu tämä homma. Uutena lajina tutustuimme flyballiin, joka on hauskaa ja vauhdikasta vapaa-ajanvietettä. Lisäksi Vala on kunnostautunut geokoirana, eli sen lisäksi, että se vaan olisi mukana lenkillä etsiessämme geokätköjä, se myös itse osaa pyynnöstä etsiä piilotettua purkkia. Useimmiten kirsu toimiikin varsin hyvin :) Yhteensä tälle vuodelle kätkölöytöjä kertyi 291 kpl ((keskimäärin 0,8 löytöä/päivä)., mikä on kyllä aika vähän edellisiin vuosiin verrattuna.

Alkuvuodesta piti jättää hyvästit Niki-papalle, joka sai elää mukavat 13 vuotta. Vanhemmilleni ei kuulemma näillä näkymin uutta koiraa tule, mutta olen luvannut, että Valaa saa kyllä hakea lenkille ja hoitoon, jos siltä tuntuu (ja onhan V vanhemmillani hoidossa nyt ollutkin muutaman kerran meidän menojemme takia).

 

Kuva on otettu joulukuun alkupuolella, jolloin vielä oli lunta... Vala on muutoin karvaton, mutta onhan tuo häntä aika tyylikäs tupsu!

Koiraharrastuksen ulkopuolella elämään on mahtunut paljon kaikenlaista - sekä niitä ylä- että alamäkiä. Onneksi kokonaisuus on kuitenkin plussan puolella :) Ensi vuodelle toivon työpaikkaa ja sitä myöten valmistumista koulusta.

Valan kanssa startataan EVL:ssa ja kisataan niin paljon kuin huvittaa. Nytpä voi ainakin ilmoittaa huoletta kisoihin, sillä ei tarvitse pelätä ja laskeskella luokkanousujen mahdollisuuksia ;) Eiköhän me siitä se valiokin tehdä, ennemmin tai myöhemmin (ei siis välttämättä edes vielä ensi vuoden aikana, katsotaan rauhassa, miltä matka näyttää). Bh-kokeen voisi käydä suorittamassa, jos sopiva koe osuu kohdalle. Ehkä käydään jossakin näyttelyssä, tai sitten ei. Muutoin ohjelmassa on toivottavasti ainakin nomeilua, metsästystä, ja edes vähän mejäilyä ja ehkä sitten jotain muutakin (sitä flyballia tms.). Silmäpeilaukseen on varattu aika Valalle alkuvuodesta, toivottavasti kaikki on ok.

Mitäs vielä... yhdistyshommia on tiedossa ensi vuonnakin (varsin TOKO-painotteisia juttuja nekin). Valan jäsenyys nuorten koirien ringissä jatkuu vielä puolisen vuotta, joten otetaan ilo ja kaikki hyöty irti alkuvuoden koulutuksista. Toisen koiran ottaminenkin on kutkutellut mieltä jo jonkin aikaa, varsinkin nyt, kun uudessa kodissa on tilaa ja meitä on periaatteessa kaksi ihmistä harrastamassa koirien kanssa, eikä Nikiäkään enää ole (vaikka N asuikin päätoimisesti vanhempieni luona).

Rauhallista vuodenvaihdetta kaikille ja onnellista tulevaa vuotta!

Joulutervehdys

Psyykkinen valmentautuminen

Teimme viime viikonloppuna muutaman muun Pohjois-Hämeläisen kanssa excursion Turkuun Varsinais-Suomen nuorten koirien ringin järjestämälle Vappu Alatalon luennolle. Minun lähtemiseni oli alkuun epävarmaan, mutta olen nyt kovin iloinen, että kyyti järjestyi, sillä luento oli hyvä.

Luennon aiheeksi valikoitui ohjaajan vireystila, jännittäminen ja keskittyminen. Kolme ja puolituntinen luento menikin yhdessä hurahduksessa, sillä asia oli sen verran mielenkiintoista. Vappu selitti luennon lomassa muutamia tehtäviä, jotka tulivat meille "kotiläksyksi". Aion kokeilla näitä ensi vuoden kisojen yhteydessä (ideana siis aktiivisesti miettiä ja työstää omaa vireystilaa, keskittymistä, kuulostella miltä kroppa tuntuu, mitä ajatuksissa pyörii, kuinka paljon jännittää, mikä jännitykseen auttaa...). 

Luennolla mietittiin omia onnistumisen ja epäonnistumisen kokemuksia tokon parissa. Aihetta lähestyttiin esimerkiksi fyysisyyden kautta, miltä esimerkiksi sen parhaimman onnistumisen aikana (tai sitä ennen) on tuntunut kropassa jne. Olen aiemminkin vähän näitä miettinyt, ja tiedän, että meillä esim. kisaonnistuminen tai ei niin hyvä suoritus riippuu ihan hirveästi minusta. Nyt pääsi viemään ajatuksia vielä pidemmälle, ja sai joitakin työkalujakin oman itsensä kehittämiseen.

Lisäksi huomionarvoista minun kannaltani oli keskittymisen. Vappu kielsi ehdottomasti tulosruletin pelaamisen kisatilanteessa - sen mitä minä juurikin olen esimerkiksi tämän vuoden viimeisimmissä kokeissa tehnyt. Kun kisaan lähteen ajatuksella, että on "pakko" saada vika ykkönen, niin fokus on ihan väärässä suunnassa. Lisäksi kun ensimmäisessä liikkeessä tulee virhe, paine kasvaa entisestään ja koko loppusuoritus menee väärässä mielentilassa (aiheuttaen lisää virheitä). Kyllä minä olen tiennytkin, ettei niitä pisteitä pitäisi kehässä laskeskella, mutta kun... 

Tästä lähtien opettelen asettamaan fiksut tavoitteet kullekin kisalle (tavoite ei ole pistemäärä eikä tietty tulos).

Meidän ensimmäinen evl-kisastartti on sitä, että mennään katsomaan ja opettelemaan, miltä sillä tasolla kilpaileminen tuntuu. Vaikka kisoja onkin nyt takana jonkin verran, evl on kuitenkin uutta, joten haetaan rauhassa fiilistä ja kokemusta. Kokemus puolestaan taas auttaa jatkossa keskittymään paremmin. Fiksuilla tavoitteilla eteenpäin! 

Yo. liittyen on ehkä pakko antaa itselle tunnustustakin, sillä juuri tuolla asenteella lähdin meidän ensimmäisiin voi-luokan kisoihinkin alkuvuodesta. Vähän hapartointiahan se olikin, mutta siitä seuraavat kisat menivätkin paremmin, kun takana oli vähän kokemusta ja tietoa kehän kulusta ja liikkeistä käytännön koetilanteessa.

Pikkujoulut

Suuntasimme eilen Valkeakoskelle juhlimaan pikkujouluja Siipiveikkojen kanssa. Ohjelmassa oli ensin päivällä nometreeniä ja illalla sitten seurustelua, syömistä ja tolleripentujen ihastelua. 

Treeni tehtiin kahtena rastina. Toisella rastilla ohjelmassa oli markkeerausta ja ohjausta, ja toisella taas hakutehtävä. Johannes ohjasi Valaa, joten minä sain nakin toimia damin heittäjänä pellolla. Kivaahan tuokin on, sillä siinä pääsee ihan aitiopaikalta katsomaan eri koirakoiden suoritukset :) Kamerakin oli minulla mukana pellolla, vaikka lumisade tarjosikin aika nuivat kuvausolosuhteet. 

Markkeerausrastilla tehtiin ensin helppo ykkönen pellon reunaan (minä heitin). Vala nouti tämän ihan hyvin. Ykkösen jälkeen piti kuitenkin kääntyä ympäri 180 astetta ja suorittaa toinen ykkönen metsän puolelle, johon ammuttiin myös starttipyssyllä laukaus. Tämä olikin Valalle vaikea, se ei pystynyt millään istumaan paikoillaan ja katsomaan oikeaan suuntaan, vaan kääntyi jääräpäisesti ympäri ja tuijotti pellolle, kun oli tajunnut, että minä seisoin siellä. Käännyin ympäri ja olin loppuajan täysin selin koiraan, joten enpä sitten paljoa nähnytkään enää tuon jälkeen V:n suorituksesta. Metsään tehdyn markkeerauksen jälkeen suoritettiin vielä ohjaus samaan paikkaan pellolla, johon ensimmäinen markkeeraus oli tehty (kävin viemässä ohjausdamin sillä välin, kun koira teki metsän markkeerausta). Johannes joutui ilmeisesti tässä kävelemään aika lähelle ohjausdamia, ennen kuin pystyi lähettämään Valan, joka olisi ilmeisesti muutoin tullut kovasti vaan minun luokseni tsekkaamaan. Saivat kuitenkin lopulta damin ylös, ilman että V olisi karannut, joten ihan jees :)

Hakurastia en nähnyt, mutta Vala oli kuulemma toiminut ihan "tavalliseen tapaan". Alkuun sillä oli ollut nenä hyvin auki, ja se oli hakenut 5 damia hyvällä innolla. Sen jälkeen motivaatio kuitenkin lopahti, ja viimeisen damin ylössaaminen oli haastavaa. Tuotahan V on tosiaan tehnyt ennenkin...se hakee hyvin 4-5 damia, ja sen jälkeen jää pyörimään alueen etualalle sen näköisenä, ettei viitsi enää mihinkään lähteä, koska ei siellä mitään ole. Tämän vuoksi V onkin tämän vuoden aikana tehnyt vain isoja hakuruutuja, niin, että sen pitää aina hakea 6-10. Tätä kirjoittaessa pulpahti mieleen yksi näppärän oloinen hakuharjoitus, josta kuulin aiemmilla kenneltreffeillä. Pitänee ottaa se kokeiluun.

Lentopalloa

Huomasin sopivan mahdollisuuden päästä kokeilemaan flyballia, joten suuntasimme Valan kanssa tiistaina treeneihin lähihallille. Koska meillä oli kivaa, käytimme tilaisuuden hyväksemme ja kävimme keskiviikkona heti treenailemassa lisää. Nikin kanssa olen joskus vähän flyballia kokeillutkin, mutta se taisi jäädä kokonaiseen yhteen kokeilukertaan silloin.

Ensimmäisellä kerralla harjoittelimme palloboksin käyttöä, eli että koira osaisi käydä tassuilla painamassa boksia ja sinkauttamassa pallon. Vala oli alkuun vähän varovainen, ja monesti se tökkäsikin mielummin nenällä boksia pallon saadakseen. Ehkä sitä vähän myös ahdisti juosta kohti vierasta ihmistä, joka oli boksin lataajana (vaikka ei nyt ihan täysin vieras tyyppi kyllä ollutkaan :) ). Aika nopeasti vauhtia kuitenkin löytyi, kun juoksin yhdessä V:n kanssa kilpaa boksille. Kokeilimme myös muutaman kerran yhden hyppyesteen suorittamista ennen boksia.

Seuraavalla kerralla teimme alkuun samoja boksiharjoituksia kuin edellisenäkin päivänä. Nyt Valalla oli selvästi parempi idea touhusta, ja se uskalsi nykiäkin lähdössä hetsatessa. Tällä kerralla tehtiin jo muutamia palautuksiakin yhden esteen yli. Lisäksi treenasin Valan kanssa pallon hakemista maasta esteiden yli hypäten, ensin yhdellä esteellä ja sitten kahdella - eipä siinä ongelmia ollut (no aika paljon on sitä hyppynoutoa tehtykin). 

Kaikkiaan ihan hauska laji, eiköhän me jatkossakin aina silloin tällöin tätä treenailla omaksi iloksi. Nopeastihan tässä puuhassa saa nostettua koiran kierrokset ihan tappiin, mutta Vala tuntuu nyt pysyvän hyvin hanskassa, etten ole tästä huolissani. Saattaa jopa tehdä ihan hyvää päästä irrottelemaan ja kaahaamaan jossakin lajissa :) Näissäkin treeneissä Vala rauhoittui tosi hyvin väliajoilla makaamaan maahan, eli se pystyi helposti laskemaan kierrokset takaisin matalalle tasolle.

Operaatio: Seuraaminen. Osa 2

Tältä se näytti eilisissä treeneissä:

Pahoittelut paikoin kovin vihreästä kuvasta...kamera ei näemmä tykännyt hallin valaistuksesta.

Reilu kuukausi sitten oli tällaista. Oma olo oli nyt parempi, ja pystyin suht rennosti kuuntelemeaan liikkuria. Vikassa täyskäännöksessä tuli vähän paniikki, kun jostain syystä olin kääntymässä vasemmalle, ja sitten samalla tajusinkin, että eikun se sanoikin "täyskäännös". Kädetkin näyttävät tässä videossa paremmilta :) 

Ensimmäisessä juoksuosuudessa Vala ei alkuun pääse raville, mutta pitää kuitenkin paikkansa ihan hyvin, vaikka askellus onkin pomppivaa. Käännökset ovat parempia edelliseen videoon verrattuna, mutta olisihan siinä vieläkin parantamiseen varaa. Perusasentoja Vala näkyy nyt tekevän välillä vinoon, joten niihin pitää jatkossa kiinnittää huomiota ja miettiä palkkauksen suuntaan. Taaksepäin askelissa V ei taaskaan peruuta kunnolla (askelsiirtymiä ei tosin edes olla nyt kuluneen kuukauden aikana treenattukaan).

Olen tyytyväinen, me olemme edistyneet!

Ongelmien välttelyä

Aina muistetaan toitottaa, että jos haluaa kehittyä, pitää harjoitella vaikeita asioita (eikä niitä jo muutenkin helppoja ja hyvin sujuvia). Ihan loogista. Kyseessä sattuu kuitenkin olemaan asia, jonka muistan aina silloin tällöin - mutta en siis läheskään aina. (Ehkä vain välttelen hankalia juttuja.)

Tein itselleni listan evl-liikkeistä miettien samalla meidän tilannetta niissä. Luokassa on kolme liikettä, joissa on kertoimena neljä: luoksetulo, ruutu ja kaukot. Meille kaksi tällä hetkellä vaikeinta liikettä ovat luoksetulo ja kaukokäskyt. Kannattaisi varmaan oikeasti treenata. Itse asiassa minä sain tästä tilanteen tajuamisesta kyllä lisää treenimotivaatiota.

Luoksari onneksi otettiin esille Tiltun koulutuksessa reilu viikko sitten. Koulutuksesta saatuja ideoita onkin nyt toteutettu käytännössä. Vala on tehnyt suoria luoksetuloja (saa ampua kiinni lelupalkkaan) aika paljonkin, välillä paremmalla menestyksellä ja välillä vähän heikommalla. Maanantaina tavoitteelisten tokoissa V teki pari tosi hyvää toistoa. Matka ei ole kovin pitkä, sillä pidemmällä matkalla V alkaa helpommin tarjota pomppuja. Samaten merkkikartiot ilmeisesti aiheuttavat jonkin verran pomppimista. Eli vähitellen pitää pidentää matkaa, ja pitää luoksarimerkit mukana treeneissä. Varmasti vaaditaan paljon toistoja... jos koira on 3,5 vuotta saanut tulla loikkimalla, niin ei liikkumista ihan hetkessä korjata sujuvaksi matalammaksi laukaksi. Olen kuitenkin toiveikas tämän suhteen.

Stoppia on tehty ensin ihan vaan paikalla seisomisena. Eli olen jättänyt Valan seisomaan, kävellyt itse jonkin matkan päähän, appari on huutanut "käsky" (1-3 krt), ja sitten olen palannut koiran luo palkkaamaan antamalla pallon. Hakusessa on siis nyt alkuun ollut rauhallisempi mielentila paikoilla seisomiseen ja odottamiseen. Tämä on alkanut sujua, ja tänään kokeilin treeneissä pienen tauon jälkeen pysäyttää Valan kohteen kierron jälkeen. Vala pysähtyikin hyvin, vähän katseli levottoman oloisena ympärilleen, kun Satu huusi "käsky":n, mutta jalat pysyivät nätisti niillä sijoillaan paikoillaan. Tästä sitten taas palkkasin viemällä pallon koiralle. 

Kaukot on sitten kaukot. Kuten jo aiemmin totesin, kyseessä on minun inhokkiliikkeeni. Alkusyksystä lähtien näitä on (muka) treenattu ahkerasti, mutta oikeasti treenit ovat olleet aika kausiluonteisia. Välillä on intoa, ja tehdään ehkä viikon verran päivittäin, mutta sitten taas hetken päästä on valuttu takaisin 1-2 krt viikossa treenirytmiin. Tämä liike kuitenkin oikeasti vaatisi ihan älyttömän paljon treeniä. Nyt siis taas on menossa uusi yritys tehokkaaseen treeniin. Pitkästä aikaa tänään tehtiinkin kaukoja tallilla, kun yleensä tämä ällötys on kaiken huipuksi säästetty vai kotiharjoitteluun. Tehtiin i-s-i -vaihtoja. Minun ollessani kyykyssä koiran edessä meni ihan ok, mutta V ei kestänyt sitä, että nousisin seisomaan. I-s on helpompi kuin s-i, jossa koiran pitäisi osata peruuttaa etujaloilla. Hitsi, kun saisin tuon eläimen ymmärtämään, että tahtoisin sen liikuttavan etutassuja, mutta pitävän takatassut paikoillaan. Hirveän vaikeata! (Vala teki yhden huikean venytysyrityksen, kun se koitti käskystä istua niin, että piti kaikki jalat paikoillaan :D Hetken päästä se totesi, ettei tämä nyt oikein ole hyvä, ja siirsi pyllyn etujalkojen luo... plaaa...)

Vähän pelottaa, ettei me saada näitä liikkeitä kuntoon ennen ensimmäisiä evl-kisoja (joihin olen siis "henkisesti ilmoittautunut"). Toisaalta en usko, että saisin välttämättä näitä treenattua yhtään paremmiksi siltikään, jos päättäisin myöhentää kisaamisen aloitusta. Kummasti se koestartti motivoi treenaamaan.