maanantai 9. huhtikuuta 2018

Sukulaistreffit

Muutama kuva muutaman viikon takaa, kun olimme käymässä kasvattajan luona juhlistamassa Kiian (Damiikan Keck) ja Oonan (Rocmin Daddy's Dream) synttäreitä. Vitsi, mitä mummukoiria <3


Vasemmalta oikealle: Pippa (Kiian pentu), Kiia, Oona, Vala (Oonan pentu), Karma (Oonan pentu) sekä siskokset Usva ja Toska (Karman pennut, Oonan ja Kiian lapsenlapset) 


Oona ja Oonan jälkeläiset. Oona ja Toska tapittavat toisiaan, Valaa ja Karmaa ei kuvaaminen huvita ja Usva uskoo olevansa huomion keskipisteenä. 


Toska, Karma ja Usva


Karma treenaa


Vala


Vala, joka sekin tuli jo "veteraani-ikäiseksi", kun täytti maaliskuun lopussa 8v.!

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Pääsiäisrallyt

Pääsiäisviikonloppuna omalla seuralla oli tarjolla kolmet rallykisat, launtaina yksi kisa ja sunnuntaina kaksi. Ilmoitin lauantaille Karman alokasluokkaan ja sunnuntaille Valan mestariin kumpaankin starttiin.

Lauantain alo-rata oli mukavan helpohko, vaikkakin rata päättyi pujotteluun juoksuvauhdissa, mitä vähän jännitin. Tiistain kenraalitreeneissä Karmalla niin hirveän kivaa, että juoksussa se kävi pari kertaa napsimassa minua! Lauantainakin kisoissa Karmalla oli ihan mielettömän siistiä ja se oli ihan täpinöissään päästessään hallille ja radalle. Oli kuitenkin hiljaa koko ajan, vaikka kierroksia olikin paljon. Meidän vuoro oli heti neljäntenä, joten kauaa ei tarvinnut odotella. Seuraaminen ei ollut kauhean nättiä, vaan Karma lähinnä tuntui superpallolta ja pomppi radan läpi. Olin ihan varma, että virheitä tästä jo napsuu ja vinoja asentojakin tuli. No eipäs tullut, vain yhdeltä kyltiltä (koira eteen, oikealta sivulle istu) tuli -1p kontr. Sen sijaan ensimmäisenä olleelta kyltiltä (koira eteen, ohj. peruuttaen 1-2-3 askelta) napsahti -10p., koska tuomarin mukaan otin itse vain 1-2-2 askelta. Voisin vaikka vannoa, että otin kolme, mutta ilmeisesti joku ihan totaalinen blackout on käynyt sitten itselle siellä radalla. Voihan hitto. Ensimmäistä kertaa ikinä taisin itse tehdä tällaisen mokan. Karmalle siis yhteensä 89 p. tuomari Pia Heikkisen kommentilla "Energinen koira, sujuvaa yhteistyötä".

Sunnuntaina jatkui sitten kisaturnee. Harmillisesti sunnuntain luokkajärjestys menikin niin, että mes oli viimeisenä. Minulle aamupäiväkisat sopisivat paljon paremmin. Kumpikin rata näytti alkuun paperilla vähän haastavalta, mutta eivätpä se sitten käytännössä niin pahoja olleetkaan. Virheitä tuli kuitenkin harmillisesti tehtyä. Odottelua meille tuli paljon, ensimmäiselle radalle startattiin ihan viimeisten joukossa, toiselle radalle kakkosryhmän toisena koirakkona. Pidin Valaa aika paljon häkissä ennen ratoja ja otin sen hihnaan vasta aika lähellä ennen omaa vuoroa. Tavoitteena hakea treenimäisempää fiilistä, koska treeneissäkin olen ensin apparoimassa muita ja sitten pikaiseen käyn hakemassa oman koiran tekemään. Kiva rennohko yhteisen tekemisen fiilis löytyikin meille nyt. Valan häntä heilui radalla eikä oikean puolen tekeminen ahdistanut yhtään (päin vastoin, varsinkin jälkimmäisellä radalla oli aika siistiä!), mikä on pitkään ollut pieni murheenkryyni kisatilanteissa. 

Ensimmäisellä, Hannele Pirttimaan, radalla harmillisesti vasemmalla peruutus lähti huonosti liikkeelle ja Vala oli hetken poikittain minuun nähden (korjasi kyllä hienosti itse!), joten tästä -10p. Lisäksi tuli kaksi uusimista, ensin liikkeestä maahan kierrä koira, kun V jäi istumaan (oho, outo virhe?) ja sitten heti seuraavalla kyltillä perskukkasessa V ei ensin vaihtanutkaan seuraamispuolta. Molemmat tehtävät kuitenkin uusinnalla virheettä. Näiden lisäksi vielä kaksi -1p virhettä, 360 vasempaan oli tahmea ja tuplasaksalainen oikealla, joka taisi taas olla vähän eriaikaisesti suoritettu. Yhteensä pisteitä 82 p., tuomarin kommentti "Hyvä sujuva rata". 

Toinen rata oli Anna Pekkalan tuomaroima. Se sujui muuten hyvin, MUTTA ensimmäisenä oli kylttitehtävä istu, seiso, maahan. Vala meni ensimmäisellä maahan käskyllä istumaan ja siitä toisella käskyllä maahan. Sen enempää ajattelematta jatkoin eteenpäin, enkä yhtään siinä radalla hoksannut, että tuo oli -10p. virhe. Loppupuolella tuli -1p. kyltiltä koira eteen, oikealta oikealle, istu, kun V oli aikeissa lähteä peruuttamaan eikä istunut heti eteen (hetken aiemmin oli tehty edessä peruutus).  Lisäksi vielä käytösruudusta (edessä maaten) -1p., kun V kerran nuuskaisi maata. Voihan hittolainen, kun olisin hoksannut uusia tuon ensimmäisen kyltin suorituksen. Kyllä harmittaa :( Tältä radalta 88p., kommentti "Hieno, iloinen yhteistyö". Vala on kultainen <3 Tarttis vaan jostakin löytää parempi ohjaaja.


tiistai 27. maaliskuuta 2018

Talvilomalla

Ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin talvella pohjois-Suomeen lomailemaan. Aiemmin ei ole ollut oikeastaan erityistä hinkua sinne, koska en laskettele, ja hiihtänytkin olen viimeksi ylä-asteella pakotettuna. Onneksi talvella voi tehdä kuitenkin paljon kaikkea muutakin: monet patikkareitit ovat käytettävissä ja lumikengillä pääsee hyvin kulkemaan! Loman päämaja sijaitsi Rukan tuntumassa Konttaisjärven rannalla, jossa oli jo ihan vieressä kivat ulkoilumaastot ja lähietäisyydellä lisäksi paljon muita mielenkiintoisia kohteita.


Tytöt Konttaisen huipulla, juuri ennen lumisadetta. Ensimmäisenä kokonaisena päivänä kivuttiin toki heti mökin vieressä nousseen vaaran päälle, josta oli vallan hienot näkymät. Samalla patikoitiin pätkä Karhunkierroksen reittiä ja käytiin katsomassa Suolammen laavua (kokolailla lumessa, jäikin sitten evästauko pitämättä).


Painit menossa...


Revontulet Konttaisen yllä


Lisää revontulia Konntaisjärven jään yllä


Riisitunturin kansallispuistossa - täällä meinasi alkutaipaleella olla ihan ruuhkaa, melkein jonossa sai kulkea kohti tunturin huippua...


... vaan onneksi suurin osa käänty huipulta takaisin parkkialueelle. Meidän reittimme (Riisin rietas) jatkui eteenpäin, tässä kuvassa vielä juuri ja juuri näkyy jopa merkkitolpat. Alempana rinteessä ne olivat jo ihan kokonaan hautauneet lumeen, joten eteenpäin oli suunnistettava muilla keinoin.


Olen itse kerran aiemmin käynyt Riisitunturilla kesäaikaan ja siitä reissusta jäi sellainen fiilis, että joskus pitää päästä uudestaan. Uutta kesäreissua ei ole tullut, mutta talvinen Riisitunturi on jotakin todella kaunista, suosittelen ehdottomasti! Saimme päivän aikana kokea vaihtelevaa keliä, kun alkumatkalla ja tunturin huipulla ihmeteltiin maisemia täydessä auringonpaisteessa ja myöhemmin päivällä iski sitten sellainen lumipyry, että hetkittäin näkyväisyys meni kovin heikoksi (ja siinä sitä sitten taas tähyiltiin niitä reittimerkkejä ja suunnistettiin eteenpäin gps:n avulla).


Riisinsuo lumipyryssä


Pikku-Karppi, onneksi prinsessalle oli edes pyllynalunen tarjolla!


Vielä kerran Riisitunturin maisemaa - aurinko yrittää pilkahtaa lumipyryn jälkeen


Konttainen, revontulet ja tähdenlento


Yhtenä päivänä käytiin kiertämässä pieni Karhunkierros. Olen tämän reitin kävellyt kahteen kertaan kesäaikana, nyt ensimmäistä kertaa talvella. Polut olivat talvellakin selkeät (kesäaikaan jopa turhankin tylsää "hiekkatietä"), ainoa haastava osuus on Kallioportin rappuset, jotka lumiseen aikaan ovat vähintäänkin liukkaat... 


Korouoman rotkolaakso. Muuten kiva lenkki, mutta yhden osuudet oli kansoittanut kolme bussilastillista turisteja, joiden mielestä me olimme jotakin ilmeisen mielenkiintoista, kun kovasti halusivat meitä valokuvata. Ihan hauska oli muutama sana heidän kanssaan vaihtaa (osa oli kovin kiinnostunut koirista), mutta loppupeleissä alkoi kyllä jo ärsyttää, kun porukkaa oli järkyttävän paljon eikä luonnonrauhasta ollut tietoakaan. 

Lisäksi ehdittiin tietysti vähän ihmetellä Rukan menoakin. Usvan kanssa käytiin harjoittelemassa hihnassa kulkemista ym., sillä välin kun toiset olivat laskettelemassa. Pääsimme myös testaamaan, miltä tuntuu, kun helikopteri lentää yli matalalla pään yläpuolelta: ei juuri miltään, totesi Usva. Sen sijaan ihmiset, jotka liikkuvat omituisesti kävellen monot jaloissan saati sitten suksilla mäkeä laskiessaan, aiheuttivat teinikoiralle päänvaivaa...

lauantai 10. maaliskuuta 2018

Tokovalmennusta

Karman tokovalmennusryhmää on talvikaudella käynyt koutsaamassa Katja Kiviaho kolmeen kertaan. Ollaan saatu paljon hyvää irti näistä tunneista ja tällainen säännöllinen saman kouluttajan koulutus on ollut oikein kiva. 

Karman treenit tosin eivät ole sinänsä edenneet. Päinvastoin, olen laittanut lähes kaikki liikkeet palasiksi. Ensin mammalomalta paluun jällkeen yritettiin saada paketti kasaan ja päästä kisoihin, jotta voittajaluokan olisi saanut pois alta. Nollatulos kokeesta pisti ajattelemaan,ja tätä ajatusta on nyt talvi työstetty, ja lopputulemana on nyt päädytty tähän, että tällä hetkellä meillä ei ole yhtäkään koevalmista liikettä. Oikeastaan kaiken epävarmuuden ja pohtimisen jälkeen minulla alkaa vidoin olla ihan hyvä fiilis tästä, tiedän  nyt mitä haluaisin treenata ja mihin suuntaan haluaisin edetä.

Viime valmennuskerralla puhuttiin paljon kokonaisuudesta, asenteesta ja visiosta. Asiat, joihin olen itsekin omissa pohdiskeluissani päätynyt. Oli hyvät treenit ja sain omille mietteilleni vahvistusta. Jatkossa yritetään treenatata vähän erilaisella tyylillä. Ei varmaan pitäisi sanoa, että yritetään treenata, vaan todeta, että treenataan, mutta muutos on aina hankala ja vanhoihin kaavoihin lipsahtaa kuitenkin niin kovin helposti takaisin. Tavoitteeni on myös höllätä omaa pipoa (monessakin asiassa) ja luopua samalla tietyistä tavoitteista. 

Karman kanssa jatkossa pyritään vahvistamaan koiran aktiivisuutta kaikessa tekemisessä treenitilanteissa. Pienilläkin jutuilla Karmasta sai esiin erilaisen puolen, joten näiden työstämistä jatketaan. Asenne ja ilme, ne on meille tärkeät. Kotiläksynä perusasentoharjoitus --> ohjaajan jännittyminen ja jäykistely tarkoittaa hyviä juttuja, tavoitteena Karman vireen nostaminen. Kaikessa tekemisessä olisi hyvä muistaa huomioida koiran aktiivisuus. Nyt kun pa-virittelyä työstetään, olisi muuten treeneissä syytä välttää liikkeiden aloituksia pa:sta, vaan aloitukset siitä, että koira on aktiivinen. Ylipäänsä tavoitteena intensiivisemmät mutta lyhyemmät treenit, joissa etukäteissuunnittelu on tärkeätä. Ei turhia odotteluita koiralle kentällä, ja jos pitää jotakin jäädä pohtimaan, niin koira viedään pois tilanteesta. 

Äänen kanssa varovasti kuitenkin. Jos vireen nostamisesta alkaa tulla ääntä, treeni loppuu välittömästi. Toistaiseksi on vielä pärjätty hyvin, mutta pentujen jälkeen K on muutaman kerran treeneissä vingahtanut (ennen pentulomaa ei koskaan!), joten tarkkana tämän homman kanssa.

maanantai 26. helmikuuta 2018

maanantai 19. helmikuuta 2018

Helmikuun rallykisat

Ilmoitin oman seuran helmikuun rallykisoihin sekä Valan ja Karman. Karman kanssa rallailua olen kyllä miettinyt (ja esim. oikean puolen seuruuta se on treenaillut kohtalaisesti, jo ihan vaan kropan kuormituksen kannalta). Ilmoittautumisen jälkeen oli sitten ryhdyttävä toimeen ja vähän edes treenattava. 

Olkkarissa tehtiin seuruuta (sikäli kun pikkutilassa mahtuu), treenattiin käyttöön uutta "seuraa" -käskyä; ideana siis opettaa nyt myös Karmalle, että seuraa-käskyllä kuuluu seisoa vierellä, kun taas tokoseuruu "sivu" edellyttää omatoimista istumista aina ohjaajan pysähtyessä. Olen ollut kuitenkin laiska treenaamaan, joten vihjeiden erottelu ei vielä toimi ihan kunnolla. Seuraamisessa opeteltavia uusia asioita olivat käännökset 270 ja 360 astetta, täyskäännös oikeaan ja saksalainen täyskäännös. Lisäksi piti opetella ohjaajan eteen istuminen sekä edestä sivulle siirtyminen joko suoraan vasemmalle kiepsahtaen tai ohjaajan takaa kiertäen. Vähän uuden opettelua vaativat myös esimerkiksi liikkeestä maahanmeno sekä pujottelu ja spiraali. Kokonaiset kaksi ratatreeniä ehdittiin tekemään (yksin omissa treeneissä) ennen kisoja. 

Eilen sunnuntaina sitten kisattiin. Aamulla aloitettiin mes-luokalla, jossa tarjolla oli aika haastava rata. Vala oli jopa ylivireinen kisapaikalla ja mm. vinkui häkissään ! Mutta sitten jotakin tapahtui lyhyenä aikana ennen radalla menoa, ja radalla meitä oli sitten hyvin hermostunut ohjaaja ja kivirekenä perässä vedettävä koira. Loppurataa kohden meno kuitenkin parani ja vähän löydettiin yhteistä säveltä ja rentoutta tekemiseen. Oman jännityksen piikkin tämä menee, en tiedä, miksi omat hermot eivät yhtään pysyneet kasassa.

Kolmelta ensimmäiseltä kyltiltä (liik.maahan kierrä koira, merkki, liikkeestä kutsu koira) meille kirjattiin jokaiselta -1 p. koodilla puutteellinen yhteistyö (jännä, tätä ei ollakaan vielä ennen saatu... aiemmin samantyyppiset virheet on menneet lähinnä ov tai tvä -koodeille). Vala vissiin tässä alussa myös tähyili vähän suoraan edessä radan toisessa päässä olevaan houkutukseen, jossa superherkullinen kinkkupaketti odotteli. -3 p. ov tuli oikealla puolen tehtävästä tuplasaksalaisesta. Tässä tuomari oli ilmeisesti tosi tarkkana ja monelle napsui virhepisteitä. V oli epävarma toisessa käännöksessä, ja tehtävä menikin vähän huitomiseksi ja kalasteluksi. Houkutuksen jälkeen tuli pyörähdys (koira oikealla) ja sitä V ei pystynyt tekemään ollekaan, joten uusittiin tämä, siitä siis -3 p. Toinenkin yritys oli äärettömän tahmea ja vaati kaksi käskyä ja jouduin itse mielestäni siinä hidastamaankin, mutta siitä ei sitten näemmä virhettä tullut kuitenkaan. Pari kylttiä tästä eteenpäin oli vielä liikkeestä maahanmeno, josta napattiin sitten -10 p. (tvä), kun Vala istui ensin sivulle perusasentoon ja meni vasta sitten erillisellä käskyllä maahan. En uusinut, koska oli sellainen fiilis, että tästä tehtävästä ei nyt mitään tule kuitenkaan. Loppurata meni ihan siististi ja sujuvammin maaliin asti. Yhteensä siis Valalle 81 p.  Kaikesta tuskailustani huolimatta tuomarin kommentti lapussa on "Kauniisti ohjattu rata!"

Mestariluokan jälkeen hurautin käymään kotona ja ehdin pari tuntia kotona pyöriä. Jännitykseltäni en osannut oikein  mitään tehdä... mutta pysyin sentään yläkerrassa poissa koirien luota, ettei niitä tarvinnut omalla hermoilullani stressata.

Karman kanssa ajeltiin takaisin hallille, käytiin lyhyt kävely ja sitten vaan odoteltiin, että koska tuomari tulee varmentamaan ensikertalaisten kisakirjat. Avoin luokka oli jo loppunut hyvissä ajoin, mutta siitä huolimatta alo-luokan alku kestikin aika pitkään. Mittaustilanne ja siruntarkistus sujuivat Karman osalta hyvin, ei ihmeempiä. Tosin mittaaja oli sitä mieltä, että K:n säkä olisi 48 cm... tuumasin siihen itse, että taitaa se kuitenkin lähempänä 45cm olla ;) Vaan eipä sillä näissä karkeloissa väliä ole, samaan säkäluokkaan (40-50cm) se silti menee.

Karman vuoro vasta toiseksi viimeisenä, joten sitten taas odoteltiin. K ei oikein rauhoittunut häkkiin, kun alkuvaiheessa viereen tuli vehnäterrierin häkki, ja ärrieri kävi kurkkaamassa ja rähähtämässä K:n häkin ovella (ja K tietty siihen vastasi muristen). Tämä taisi kuitenkin jäädä Karmaan vähän vaivaamaan, vaikka levittelin omaa takkiani ym. väliin näkösuojaksi ja hilasin meidän häkkiä naapurista kauemmaksi. 

Alo-rata oli helpohko, ei mitään ihmeellistä siinä. Jännityksen onnistui kuitenkin taas kasaamaan itseeni oikein kunnolla ja tattui tietty sitten Karmaankin. Seuruu oli tahmeata ja esim. pujottelussa piti tehdä kunnolla töitä, että sain Karman kääntymään vasemmalle ilman, että törmäsimme toisiimme. Kerran kontakti tipahti ja K meinasi lähteä nuuhkimaan, remmi kuitenkin pysyi löysälle, joten ei virheitä tästä. Sama liikkeestä maahanmeno -kyltti oli myös alo-radalla, ja kappas, siitähän tuli oikein sudenkuoppa. Karma istui perusasentoon kyltillä. Käskin sen siitä maahan, kehui ja ilmoitin uusivamme. Ja uusinnalla sama homma. Uusittiin uudestaan. Kolmas kerta meni onneksi nappiin lopulta ja pääsimme jatkamaan rataa maaliin asti, huhhuh. Muita virheitä ei tullut, mutta uusimisista siis yhteensä -6 p ja loppusaldoksi 94 p. 

Karman kanssa tavoitteena oli kuitenkin olla sotkeutumatta taluttimeen ja välttää ylimääräisiä istumisia seuraamisessa (käännöksissä), ja nämä molemmat onnistuivat :)

Jatkoa varten tämä ohjaaja tarttis aika paljon paremmat hermot... Sopii myös pohdiskella, että miten ihmeessä onnistuin molempien koirien kanssa toheloimaan saman kylttitehtävän...

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Usva 6kk



Usva täytti perjantaina 6kk. Painoa sillä on jo 14,3 kg ja korkeutta n. 48-49 cm. Yritin kovasti sille kuiskutella, että nyt voisi sitten olla aika hyvä hetki jo lopettaa korkeuskasvu... paitsi, että etuosa saisi kyllä ottaa takaosan kiinni kasvussa, ettei koira näyttäisi niin eripariselta...

Hauska pentu se on ollut. Energiaa on tällä hetkellä ihan hirveästi ja välillä ärsyttää itseä ihan suunnattomasti, kun en ehdi sen kanssa puuhata niin paljon kuin haluaisin. Toisaalta Usva on osoittautunut aika kivaksi pennuksi, ja se kestää kyllä kotona ihan nätisti, vaikka välillä onkin turhan pitkiä kausia, että ei tehdä mitään, missä energian pääsisi purkamaan.

TamSKin hallilla on käyty treenaamassa muutamia kertoja, välillä yksin omalla vuorolla ja välillä sitten Pirkan Nuuskujen kouluttajien vuorolla niin, että kentällä on ollut samaan aikaan paljon muitakin koiria ja ihmisiä. Usvan treeni hallilla on sisältänyt pääasiassa leikkimistä minun kanssani, sekä vähän kontaktikävelyä ympäri kenttää, ja vähän istu, maahan ja odota -käskyjen harjoittelua. Yksin tehdessä on myös pari kertaa tehty irtoamista, että U on saanut juosta toiseen päähän kenttää sinne jätetyn lelun luo. Usva on nopeasti päässyt yli jäskätyksestä, jota vieraiden koirien haukunta sai aikaan (ja sitähän hallilla riittää...). Alkuun sitä myös kimppatreeneissä epäilytti vähän muut kentällä olijat. Samaan aikaan se kuitenkin oli ihan uskomattoman ihana ja epävarmuuden "turvana" haki kontaktia minuun, josta pääsin hyvin sitä palkkamaan, ja näin sen itsevarmuus nousi ihan kohisten. Samaten leluilla se leikkii todella hyvin, vetää mielellään. Pieni epävarmuus toisia koiria kohtaa näkyy välillä siitä, että silmät pyörii päässä, mutta samaan aikaan se pitää kuitenkin tiukasti lelusta kiinni ja jatkaa leikkiä. 

Vitsit, kun vaan oliskin enemmän aikaa puuhailla yhdessä! Tämä alkuvuosi on vaan aina niin hankala, kun itse olen "koko ajan" töissä.

Riistaa Usva on nähnyt nyt alkuvuonna pari kertaa, silloin tammikuun alussa pentutreffeillä ja siitä sitten kolmen viikon päästä kotona sulatin sille variksen. Kotona meininki variksen kanssa meinasi lähteä vähän lapasesta, kun oli niiiin siistiä kantaa lintua. 

Hakua Usva on aloitellut ihan vähäsen, tätä olisi syytä alkaa työstää enemmänkin. Lähinnä nyt alkuun saada "etsi" -käskysana kunnolla ajettua sisälle. Isojen damien kantaminen on myös treenilistalla, homma meinaa mennä nyt vähän pelleilyksi. Samoin lumi häiritsee Usvaa paljon, jos (kun) treenataan ulkona ja lunta tarttuu dameihin kiinni. Luoksetulopilli sillä on vahva, sitä käytetään satunnaisesti lenkillä ja siitä tulee aina superkehut ja namit. Lähihakupilliä ei olla oikeastaan nyt juuri tehty lumien tulon jälkeen, ehkä sitäkin olisi kuitenkin hyvä vähän muistutella mieleen. 

Lisäksi kotona on vähäsen treenailtu takapään käyttöä (siis tosi vähän, tätäkin olisi hyvä tehdä enemmän). Etujalat tasapainotyynyn päällä pyöriminen on ollut treenissä, tai lähinnä se on meillä tässä vaiheessa ihan muutamia askelia, ei siis vielä mitään pyörimistä varsinaisesti. Lisäksi nyt on opeteltu kiipeämään portaita ylöspäin. Haluan, että U oppisi kävelemään raput nätisti ylöspäin; rynniminen ja hyppiminen ei ole sallittua. 

To-do-list sisältää siis ainakin: istu, maahan, seiso, pistä maate (taukokäsky), sivulletulo (tätä varten ensin se alustalla pyöriminen), etsi, perusnouto...