Sanotaan, että tollerinomistajalta vaaditaan hyvää huumorintajua. Hyvyydestä en tiedä, mutta tähän asti sitä on kuitenkin vielä riittänyt. Vaan tänäänpä päästiin oikeasti siihen rajalle, että nyt ei vaan enää jaksa.
Vala oli nelisen tuntia yksin päivällä, ennen sitä käytin sen kahteen kertaan ulkona (pissatuslenkkejä tosin vain). Yksinollessaan se oli repinyt kahteen sohvatyynyyn reiät ja levittänyt täytteet ympäriinsä sekä kiskonut sohvalla olleen viltin lattialle. Minkä takia aina vähän väliä tulee näitä päiviä, että se yksin ollessaan tuhoaa jotakin? Miksi se käyttäytyy näin? Aiemmin olen yhdistänyt tämän juoksuihin, mutta toisaalta edellisen kerran, kun se alkusyksystä tuhosi yhden tyynyn, vietettiin ihan normaalia juoksujen välistä aikaa.
Kävi jo mielessä, että jätän sen tästä lähtien yksinollessaan häkkiin. Vaan eipä taida toimia, siinä varmaan kävisi vielä huonommin, sillä uskon V:n ahdistuvan näin rajatusta tilasta kotona. Piski saisi varmaan vaan itselleen vahinkoa aikaiseksi siinä.
Toimintaideoita saa esittää vapaasti. Minusta tuntuu, että mikään ei toimi tai ole erityisesti yhteydessä tähän käyttäytymiseen. Ei lenkityksen määrä, ei "puuhapelit", ei treenaus. Joskus se tuhoaa ja sitten taas toisella kertaa ei. Monesti se pärjää ihan hyvin työpäivän mittaisen ajan kotona tuhoamatta mitään, vaikka olisikin joutunut olemaan ennen sitä vähemmällä huomiolla ja tekemisellä.
Pystyisitkö rajaamaan Valan yksinolotilaa vaikka niillä Bilteman kompostiverkkosysteemeillä? Jos se ei olisi niin ahdistava kuin häkki.
VastaaPoistaMeillä on ne kompostiaidat olleet käytössä nyt kun Vilppu ei enää vietä aikaa häkissä. Ja hermot on kans tässä vähän ollu kireellä kun yksi jalkalistan pätkä on kaluttu nyt 3 kertaa. Ollaan siis asennettu uusi pätkä listaa jo 3 kertaa samaan kohtaan eikä auta sitruunat tai etikat, toimii vissiin vaan hyvänä mausteena... En usko että se tuhoaminen on yhteydessä aktiviteetin määrään meilläkään, Vilppu vaan sattuu joskus keksimään että tuossahan oli tuollainenkin mitä ois kiva kalvaa...
Mä olen lähinnä nyt hyödyntänyt kompostiaitoja niin, että ne on jonkun edessä. Esimerkiksi yksi levy on aina kenkätelineen suojana. Valan aitaaminen sinänsä tuskin onnistuu, se tulee noista läpi kyllä muutoin. Eikä tässä asunnossa oikein muutenkaan saa sitä mitenkään fiksusti rajattua :/
VastaaPoistaValalla toimii jonkin verran tabasco, tai ainakin toimi sen ollessa pentu. Miinuspuolena on se, että se tuntuu tosi voimaakkaasti omaankin nenään, joten en sitä ihan kaikkialle viitsi levitellä. Mutta esim. tuo viltti, jonka se nyt tänäänkin oli repinyt lattialle, on kerran käsitelty tabascolla (jo aikaa sitten). V nuorempana söi viltistä yhden kulman, jonka jälkeen minä sitten maustoin sen tabascolla, koska ajattelin, että koitan sillä saada koiran tajuamaan, että kaikki esilläoleva ei ole sen. Eipä V ole sitä enää syönytkään (ainakaan toistaiseksi) lisää... ennenkin se on kyllä revitty lattialle ym, mutta syöty alue ei ole yhtään laajentunut.
Rasittavaahan tämä on - ja kalliiksikin tulee, jos paljon jatkuu...
Viirulla on toiminut hyvin se, että laitan sen lähtötohinoideni ajaksi omalle pedilleen odottelemaan. Näin se ei seuraile minua joka paikkaan ja jää rauhallisin mielin yksin. Toki liikuntakin täytyy muistaa.
VastaaPoistaEn myöskään ota siihen kontaktia lähtiessäni tai palatessani kotiin. Huomiota saa sitten, kun olen himmaillut kotosalla jo hetken. Viime viikolla sain oikein pätevän syyn noudattaa näitä rutiineja tarkasti ukon keksittyä särkylääkkeitteni olinpaikan. Siinä oli elämä karvan varassa.
Huomioimattomuus on ollut käytössä ihan tämän koiran pentuajoista lähtien, ja sillä sen saikin pikkupentuna varsin nopeasti opetettua olemaan yksin. En ole tälläkään havainnut yhteyttä koiran tuhokäytökseen... ts. se voida jäädä ihan rauhassa kotiin nukkumaan minun lähtiessäni pois ja silti sitten parikin tunnin yksinolon aikana tuhota jotakin. Seuraavalla kerralla se taas jää levottomampana, mutta silloin taas ei olekaan tapahtunut yksinollessa mitään. Ota siitäkin nyt sitten selvää.
VastaaPoista(Mutta sinänsä olen kyllä siis ihan samaa mieltä tuosta huomioimattomuudesta lähtö- ja kotiintulotilanteissa, se on oikein hyvä tapa!)
En sitten tiedä, olisko sellaisesta ylikorostetusta huomioimattomuudesta arjessa apua tähän. Eli että koira ei ikinä kotona saisi mitään huomiota, yhdessä tehdään juttuja sitten lenkillä & treeneissä. Mutta en mä kyllä tällaiseen haluaisi mennä... olkoonkin vaikka millainen harrastuskoira, niin kyllä sen ykköstehtävä on olla lemmikki ja kiva koira kotona.