Ajasta ikuisuuteen

6.3.2000 - 18.3.2013

Kansainvälinen kasvattajakirja (Pekka Hannula, Marjo Nygård)

Kävin pitkästä aikaa kirjastossa, niin että oli vaan aikaa haahuilla päämäärättömästi hyllyjen välissä. (Siis kaupungin kirjastossa. Sattuneesta syystä viime aikoina kirjastovisiitit ovat koskeneet lähinnä vain yliopiston kirjastoa..) Koirakirjahyllyltä bongasin pari ihan mielenkiintoista uudehkoa teosta: tuo otsikossa mainittu sekä vielä lukemista odotteleva "Maailman koirat ihmisen ystävinä ja apureina", jossa ainakin näkyy olevan kauniita kuvia.

Kasvattajakirja on nyt kuitenkin luettu, ja se oli minusta todella mielenkiintoinen. Kirjaan on koottu 22 menestyneen kasvattajan haastattelut, joissa kasvattajat kertovat itsestään ja kasvatustyöstään. Jo sisällysluetteloa silmäillessäni mieleeni hiipi aavistus, että tässä tapauksessa kenties termillä "huippukasvattaja" viitattaisiin lähinnä näyttelysaavutuksiin. Olin oikeassa. Vielä mielenkiintoisemmaksi kirjan olisi tehnyt, jos mukana haastateltavissa olisi ollut esim. 1-3 kasvattajaa, joiden jalostuspäätökset perustuvat ennen kaikkea koirien ominaisuuksiin työ- ja harrastuskoirina. En sano, etteikö ole hieno kertoa, kuinka monta muotovaliota, ryhmä- ja bis-voittajaa, vuoden koiraa jne. kasvattien joukosta löytyy. Ne ovat hienoja saavutuksia. Silti rinnalle olisi myös voinut nostaa kasvattajan, joka voisi listata kasvateista löytyvän kymmeniä toko-/agility-/käyttövalioita tai erinomaisia työkoiria.

Monissa haastatteluissa painotettiin kovasti koiran oikeaa rakennetta ja tyyppiä, luonnetta ja terveyttä. Ilman niitä ei voi näyttelyissä pärjätä ja niitä vaaditaan jalostuskoiralta. Ihan yhtälailla nuo ominaisuudet ovat tärkeitä harrastuskoiralle. Ei noita KVA-arvoja sairaille koirille ihan hirveästi saane hankittua. Vähän jotenkin jopa surullista oli minun mielestäni muutamissa kohdin esiin noussut viittaus koiran käyttöominaisuuksiin ja alkuperäiseen käyttöön metsästys- ja/tai muuten työkoirana. Asioita, jotka kuulemma pitää huomioida jalostuksessa. Haastatteluista ei käynyt ilmi, tarkoittaako huomiointi ihan oikeasti jotakin näyttöä koiran kyvyistä, vai vaan ihan sitä, että koira on rakenteeltaan sanallisen rotumääritelmän mukainen. Rotumääritelmänmukaisuus tuntui painottuvan aika lailla.

Jossain kohdin oli ihan ymmärrettävä selitys asialle. Esimerkiksi eräs norjan harmaiden kasvattaja kertoi, kuinka Yhdysvalloissa ei saa metsästää hirveä. Paitsi ilmeisesti Alaskassa, joskaan sielläkään hirveä ei saa jahdin päätteeksi ampua, mutta koira pääsee kuitenkin haukkumaan. Aika hienolta kuulosti myös britti Angela Cavillin omistautuneisuus, kun hän kertoi mm. suorittaneensa suomalaisen metsästyskortin ja koetuomaritutkinnon. (Asiasta toiseen: Minulla on hirveä suomenpystykorvakuume! Ehkä vielä joskus...)

Minun mielestäni aika silmiinpistävää oli basset-kasvattajan luonnehdinta bassetista aktiivisena ja kestävänä työkoirana. Kirjassa puhutaan vain nimellä "basset", mutta kuvista päättelin kyseessä olevan basset hound (eikä siis mikään muu lukuisista roduista, jonka nimessä sana basset esiintyy..). Oma kokemukseni rodusta on hyvin vähäinen, mutta niiden parin yksilön perusteella, jotka olen nähnyt hieman lähemmin, ei kyllä ensimmäisenä tule mieleen sanoja aktiivinen ja kestävä. Okei, työkoira se on joskus ollut historiassa...

Tässä vaiheessa vilkaisin KoiraNetiä, ja kyllä siellä näyttää olevan muutama JVA-titteli basset houndeilla, joten saatan olla yllä vähän väärässä :) Tosin vilkaisin myös wikipediaan, ja nauroin luettuani lauseen: "Even though Bassets sleep a lot, walks are still necessary." Voi hyvänenaika, jotenkin luulisi jokaisen koiranomistajan pitävän lenkkejä itsestäänselvyytenä. Tosin tästä pääsee taas tuonne ameriikan ihmeelliseen maailmaan.. joskus, kun olen Cesar Millania seuraillut, niin ilmeisesti jenkkilässä koirien lenkille vieminen ei ole ihan niin varmaa. Moni omistaja tuntuu olevan sitä mieltä, että oleskelu pienellä pihalla on ihan riittävästi. Ja sitten tulle hra Millan, joka käskee laittaa koiran juoksumatolle...

(Vilkaisin vielä basset houndien yhdistyksen sivuja. Siellä todetaan, että rotun joko ihastuu tai sitä inhoaa. Minä taidan kuulua jälkimmäiseen ryhmään :P Ei vaan ole ulkonäön eikä luonteen puolesta millään tavalla minua kiinnostava rotu.) 

En minä tiedä. Mitä enemmän yrittää koiramaailmasta ottaa selville, niin sitä vähemmän sitä tajuaa tietävänsä mistään yhtään mitään. Kirjan myötä innostuin kyllä taas lueskelemaan paljon kaikkea netistä. Kiva lukea mielipiteitä asioista silloin, kun kirjoittaja perustelee ne. Hannulan kirja oli oikeasti mielenkiintoista lukemista, on kiva vähän kuulla ajatuksia menestyneiltä kasvattajilta (vaikka se menestys nyt olikin lähinnä mitattu näyttelysaavutusten muodossa..). Monien kasvattajien esiinnostama pointti oli se, että aloittelijan kannattaa kuunnella kokeneempia, kysellä, olla utelias ja reilu. Kateudella ei pääse mihinkään.

Omasta puolestani suosittelen Kansainvälistä kasvattajakirjaa luettavaksi, jos aihe vähänkään kiinnostaa. Menee vaikka näppäränä iltalukemisena, sillä kirjan luvut ovat suhteellisen lyhyitä ja teksti helppolukuista :)

Mietteitä

Tokon eteen ei olla vieläkään hirveästi tehty. Oikeastaan olemme nyt käyneet ainoastaan meidän kimppaporukan viikottaisissa treeneissä, mutta oma tekeminen on jäänyt aikalailla nollaan. Taas tuntuu siltä, että gradu ja työnhaku vievät ihan liian tehokkaasti aikaa. Osasyy on myös vähän se, että minä en tiedä, miten tästä pitäisi mennä eteenpäin. Kaukokäskyihin pitäisi kipeästi kehitellä jokin hyvä korjaussarja.

Nuo kimppatreenit ovat kyllä menneet ihan mukavasti, ja olemme mm. päässeet hinkkaamaan tuota edellisissä kisoissa nollattua hyppynoutoa kunnolla. Viime kerralle Hellu teki meille vähän erilaisen tunnari laittaen kapulat hyvin tiiviiseen muodostelmaan ihan kiinni toisiinsa. Vala oli hetken hieman ihmeissään, mutta kun minulta ei apuja tullut, se pisti nuuskuttimen päälle ja toi hienosti oman kapulan. Tämä harjoitus pisti kyllä jälkeenpäin hieman ajattelemaan, että tokotreeneihin pitäisi ottaa mukaan paljon enemmän vaihtelua. Jotenkin olen kuvitellut tekeväni hirveänkin fiksuja juttuja ja vaihtevasti, mutta nyt kun mietin, niin oikeastaan variaatiot harjoituksissa ovat olleet aika pieniä. Muutoinkin ajatukset ovat viime aikoina olleet ehkä himpun verran liikaa vaan noissa VOI-jutuissa, vaikka sitä EVLääkin pitäisi jo tähyillä sillä silmällä.

Eilen aamulla oli vähän ikävät fiilikset, kun heräsin puoli viiden aikoihin Valan kakomiseen. Se alkoi oksennella vaahtoa ja oli ihan älyttömän levoton. Oksentelu sinänsä ei toki ole mitään ihmeellistä, mutta jotenkin sitä heti huomasi koirasta, että nyt ei ole kyse ihan siitä normaalista "oho söin ruohoa/keppejä tms." -jutusta. Käytin Valan ulkona, jossa se oli suht normaali (siellä sitä taskulampun valossa tiirailtiin kakkaa...), mutta kotiintullessa huomasin hississä, kuinka koko koira tärisi. Tärinä jatkui aaltoina kotona ja koira makasi jäykkänä lattialla. Mieleen hiipi hirveitä ajatuksia, sillä täällä on nyt ollut älyttömän paljon juttua liikkeellä koiranmyrkyttäjistä ym.

Ei siinä lopulta kuitenkaan onneksi kauaa mennyt, kun Vala oli jo taas ihan normaalin oloinen. Varmuuden vuoksi pistin sen hetkeksi riisi-kermaviili -kuurille, jotta masu saisi aikaa rauhoittua. En tiedä, mistä tässä oli kyse, mutta tuon aamun jälkeen ei ole mitään "vikaa" koirassa taas ollut. Olimme viikonlopun mökillä, joten ehkä se vaan oli siellä ulkona touhutessaan syönyt jotakin hieman sopimatonta.

Niki 13v.

Vanhaherra juhlii tänään synttäreitään :)

Treenitauko

Pieni treenitauko nyt. Paino kuitenkin sanalla pieni, eli joskohan tässä pari päivää nyt ollaan ilman suurempia tokoiluja ja sitten taas jatketaan. Kirjoitin kisojen jälkeen treenivihkoon suunnitelman, ja oikein kiva into on taas tehdä kaikkea. 

Tänään vietimme oikein kivaa aurinkoista päivää järven jäällä lenkkeillen ja leikkien. Voi että, kun oli lämmin! Tosin ei-niin-kivana puolena tässä on heti alkanut kurakeli... kaupungissa kadut ovat ihan hirveitä, ja tassupesua olikin heti tiedossa. 0

Toiset voittajaluokan kisat

Tänään kisailtiin Lempäälässä TamSKin tallilla. Minulla oli ennen koetta ihan hirveä olo, jo muutamaa päivää ennen alkoi mahakipu ym. Siinä tuli sitten tehtyä ihan tyhmiä paniikkitreenejä, joissa sorruin hinkkaamaan erinäisiä asioita ja sain vaan todennäköisesti koiran pään enemmän pyörälle. Torstaina meillä oli onneksi ihan hyvät treenit oman tokoporukan kanssa, mutta sekään ei tietty estänyt minua vielä perjantaina sekoittamasta kaikkea...

Kisapaikalla meille napsahti taas starttinumero 1. Alkuun vähän masensi, mutta oikeastaan tällä kertaa tämä oli tosi hyvä juttu. Voittajaluokassa oli 11 koirakkoa, joten paikkamakuu tehtiin kahdessa erässä. Meillä oli siinä oikein sopiva lyhyt tauko siis jälkimmäisen paikkamakuuryhmän suorituksen aikana ennen omaa yksilösuoritusta. Oma vuorokin oli nopeasti ohi, ja sitten pystyi taas rentoutumaan. Vala kävi alkuun aika kovilla kierroksilla, mikä ilmeisesti oli lähinnä reagointia minun jännitykseeni. Oman suoritusvuoron jälkeen V nimittäin rauhoittui pötköttelemään hallin lattialle ihan kaikessa rauhassa.

Liikkeistä tuli pisteitä seuraavasti:

Paikkamakuu: 10

Seuraaminen: 9. Lievästi vinoja perusasentoja ja seuraamisessakin jopa hieman poikittamista. Pitää jatkossa kiinnittää huomiota... en ole näitä treeneissä huomannut, mutta nyt ainakin video kertoi tällaista totuutta.

Istuminen: 10.

Luoksetulo: 8½. No kun ne napakat pysätykset on vaan niin vaikeita!

Hyppynouto: 0. Vala lähti hyvin, mutta poimittuaan kapulan se bongasi Johanneksen kentän laidalta ja jäi ihmettelemään. Kutsuin sen tässä vaiheessa luokse, jolloin se kiersi esteen.

Metallinouto: 10.

Tunnari: 10. Vähän se kyllä mun mielestäni pureksi kapulaa, mutta silti ihan mahtavaa!

Kaukot: 6. No just joo. Vala ei noussut ekalla käskyllä istumaan (ylläri vaan..), eikä toisessa vaihdossa seisomaan. Lisäksi vielä jonkin verran etenemistä. Tekniikkatreeniä on tehty paljon, mutta ei kyllä näy mitään eroa edellisten kisojen suoritukseen. 

Ruutu: 7. Ruutu oli vikana liikkeenä, mikä oli meille tosi kiva juttu. Vala meni ekalla vähän yli takareunasta, mutta haki sen jälkeen hyvin ruutun. Maahanmeno vaati pari käskyä. Seuraamaantulo oli vähän turhan lennokas. Treeneissä olen tasan kerran aiemmin käskenyt sen maahan ruudussa, ettei tulisi ennakointia. Jatkossa treeneihin mukaan enemmän myös maahanmenoja :)

Kokonaisvaikutus: 10.

Tuomari ei suorituksia kommentoinut, enkä minä itse ehtinyt pisteitä edes katsomaan, mikä oli ihan hyvä juttu, niin pysyi oma keskittyminen koiraan paremmin kasassa.

Yht. 262 pistettä, VOI1-tulos ja sijoituksena 3/11.

 

 

Nomeilua

Ajattelin ensin pistää kaikki treenikuulumiset samaan postaukseen, mutta koska tuosta edellisestä toko-jutusta tuli jo aika pitkä, niin päätin tehdä nomeiluista oman tekstinsä.

Kävimme tiistaina Elinan ja Vilpun kanssa nomeilemassa. Kiva saada treeniseuraa! Tulee vähän enemmän motivaatiota itsellekin.. ja on pakko lähteä treenaamaan, kun on kerrankin sopinut jonkun kanssa treffit.

Vala teki järven jäällä linjaa ja markkeerauksia. Oikeastaan aika helppoja juttuja, mutta eipä me olla tosiaan hirveästi tässä mitään harjoiteltukaan. Tosin nyt tuntuu, että toistan tätä samaan juttua koko ajan. Alkaa jopa omaan korvaan haiskahtaa vähän puolustelulta "no ei se mitään osaa, koska ei me olla treenattu". V taitaa silti osata yllättävän paljon, joten ehkä olisi syytä miettiä jatkossa treenejä vähän tarkemmin ja uskaltaa tehdä jotakin haastavampaa.

Kävelimme jään yli melkein vastarannalle asti. Jätin lähtiessä rannalle kaksi damia Valan nähden. Päästyämme toiselle puolen lähetin V:n hakemaan ekan damin. Olisko ollut 100m linja? Olen tosi huono arvioimaan etäisyyksiä kyllä... joka tapauksessa, ihan kohtuu pitkä. Tämän jälkeen tehtiin toiselle rannalle kaksi helppoa (30 m päähän) ykkösmarkkeerausta, riistalla. Sitten lähetin Valan vielä hakemaan linjalta sen toisen damin.

Linja oli vähän tyhmästi tehty. Oma moka täysin. Hirveän fiksusti kun ajattelin, että miten hyvä sivutuuli meillä on markkeerauksissa. No joo, jos tehdään vastakkaiseen suuntaan linja, niin on se sivutuuli siinäkin sitten... tästä johtuen Vala sitten painuikin aika vinoon. Toisaalta se kyllä käytti hyvin nenäänsä ja sai helposti molemmat damit ylös. Linja kannalta siis huono treeni, mutta oikeestaan kokonaisuutena kuitenkin ihan jees.

Markkeerauksissa Vala pääsi kohtaamaan ihan uusia tuttavuuksia: heinäsorsan ja tavin. Vala lähti noutoihin täysillä, mutta stoppasi ihmettelemään riistalla. Piti näitä siinä ilmeisesti jonkin aikaa puntaroida ja miettiä. Maltoin itse olla ihan hiljaa ja annoin Valan tehdän itsenäisesti ratkaisunsa (kertaalleen se kääntyikin kyselemään multa neuvoja). Taisivat ne kaksi hernettä siellä koiran päässä kohdata toisensa, ja Vala palautti riistat minulle hyvällä otteella. Ylläoleva kuva on vähän feikki. Kamera ei olisi hämäränä talvipäivänä pysynyt liikkuvan koiran mukana, joten piti ottaa lavastettu poseerauskuva. Ja kuvahan oli pakko saada siksi, että tästä piti tulla 365-haasteen päivän kuva. Lopulta tosin päädyin ottamaan toisen kuvan haasteeseen, kun V niin söpösti illalla käpertyi nukkumaan lammas-pehmolelunsa kanssa.

Seuraavana aamuna tein V:lle vielä kylppärissä pari mininoutoa variksilla. Vaakut olivat puolijäisiä oltuuaan yön yli autossa. En tiedä, olisivatko olleet sen takia V:n mielestä vähän epämiellyttäviä, omaan käteen ne ainakin tuntuivat vähän inhottavan jäätäviltä. Vähän piti siis vääntää kättä, että Vala otti vaakut kantoon. Tai sitten vaakut olivat sorsien jäljeen muuten vaan ällöjä. Niin tai näin, pitäisi ehkä tehdä joskus V:lle ihan kunnon riistatreeni pitkästä aikaa. Tosin talvi ehkä vietetään vielä hiljaiseloa, ja paneudutaan asioihin enemmän lumien sulettua.