Tokon eteen ei olla vieläkään hirveästi tehty. Oikeastaan olemme nyt käyneet ainoastaan meidän kimppaporukan viikottaisissa treeneissä, mutta oma tekeminen on jäänyt aikalailla nollaan. Taas tuntuu siltä, että gradu ja työnhaku vievät ihan liian tehokkaasti aikaa. Osasyy on myös vähän se, että minä en tiedä, miten tästä pitäisi mennä eteenpäin. Kaukokäskyihin pitäisi kipeästi kehitellä jokin hyvä korjaussarja.
Nuo kimppatreenit ovat kyllä menneet ihan mukavasti, ja olemme mm. päässeet hinkkaamaan tuota edellisissä kisoissa nollattua hyppynoutoa kunnolla. Viime kerralle Hellu teki meille vähän erilaisen tunnari laittaen kapulat hyvin tiiviiseen muodostelmaan ihan kiinni toisiinsa. Vala oli hetken hieman ihmeissään, mutta kun minulta ei apuja tullut, se pisti nuuskuttimen päälle ja toi hienosti oman kapulan. Tämä harjoitus pisti kyllä jälkeenpäin hieman ajattelemaan, että tokotreeneihin pitäisi ottaa mukaan paljon enemmän vaihtelua. Jotenkin olen kuvitellut tekeväni hirveänkin fiksuja juttuja ja vaihtevasti, mutta nyt kun mietin, niin oikeastaan variaatiot harjoituksissa ovat olleet aika pieniä. Muutoinkin ajatukset ovat viime aikoina olleet ehkä himpun verran liikaa vaan noissa VOI-jutuissa, vaikka sitä EVLääkin pitäisi jo tähyillä sillä silmällä.
Eilen aamulla oli vähän ikävät fiilikset, kun heräsin puoli viiden aikoihin Valan kakomiseen. Se alkoi oksennella vaahtoa ja oli ihan älyttömän levoton. Oksentelu sinänsä ei toki ole mitään ihmeellistä, mutta jotenkin sitä heti huomasi koirasta, että nyt ei ole kyse ihan siitä normaalista "oho söin ruohoa/keppejä tms." -jutusta. Käytin Valan ulkona, jossa se oli suht normaali (siellä sitä taskulampun valossa tiirailtiin kakkaa...), mutta kotiintullessa huomasin hississä, kuinka koko koira tärisi. Tärinä jatkui aaltoina kotona ja koira makasi jäykkänä lattialla. Mieleen hiipi hirveitä ajatuksia, sillä täällä on nyt ollut älyttömän paljon juttua liikkeellä koiranmyrkyttäjistä ym.
Ei siinä lopulta kuitenkaan onneksi kauaa mennyt, kun Vala oli jo taas ihan normaalin oloinen. Varmuuden vuoksi pistin sen hetkeksi riisi-kermaviili -kuurille, jotta masu saisi aikaa rauhoittua. En tiedä, mistä tässä oli kyse, mutta tuon aamun jälkeen ei ole mitään "vikaa" koirassa taas ollut. Olimme viikonlopun mökillä, joten ehkä se vaan oli siellä ulkona touhutessaan syönyt jotakin hieman sopimatonta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti