Keskiviikon nomeilut

Illalla käytiin kasvattajan järjestämissä taipparitreeneissä. Teemana olivat jälki ja laukaukset, joten ajattelin, että mennään tuon ala(taippari)ikäisen kanssa kuuntelemaan haulikkoa. Vähän yllättäen Valalle tarjottiin mahdollisuus myös treenata jälkeä (alunperin V:n piti olla vaan autossa mukana, ettei tarvitse kotiin jäädä...)

Johannes oli Valan kanssa ja minä Karman. En nähnyt V:n jälkeä, mutta lähetys oli kuulemma niin, että koira piti lähettää jäljen alkuun vähän kauempaa. Ekalla kerralla V oli (taas...) lähtenyt vaan kaahaamaan, mutta tokalla lähetyksellä se otti jäljen, jota seurasi ilmeisesti n. puoliväliin maavainulla, poistui jäljeltä, ja eteni sitten omatoimisesti ilmavainulla kaadolle ja palautti kanin hyvin.

Haulikolla ammuttiin muutamia laukauksia. Kokeeneemmat koirat (ml. Johannes & Vala) aloittivat lähempää ja me pentujen kanssa reilusti kauempaa. Siitä sitten siirryttiin vähitellen aina lähemmäs ampujaa. Vala oli ollut alkuun ihan ok, mutta ihan ampujan lähellä ollessa alkoivat kierrokset vähän nousta; ts. V reagoi aseen nostoon. Ihan kohtuullisesti oli kuulemma kuitenkin pysynyt hanskassa...mutta erinomaisen hyvää treeniä sille siis!

Karma veti ekalla laukauksella vähän korvia luimuun, mutta palautui heti, kun syöttelin nameja sille. Tämän jälkeen seuraavilla laukauksissa se kääntyi vilkaisemaan äänen suuntaan, mutta ei reagoinut muuten. Välillä vaan oltiin ja välillä tehtiin vähän temppuja (maahanmenon tarjoamista) ja vikalla laukauksella leikin sen kanssa vetoleikkiä lelulla. Hyvähyvä :)

SV-nome

Eilisen päivän ohjelmana oli Siipiveikon-nome"koe" Sastamalan seudulla. Johannes teki Valan kanssa alo-luokan tehtävät.

Suoritus alkoi helpolla ykkösmarkkeerauksella veteen (heitto maalta). Valalle tehtiin aloitus niin, että heittäjä kävi ensin moikkaamassa koiran iloisesti ja lähti sitten hetsaten ja heinuria esitellen heittopaikalle. Vala pystyikin nyt lähtemään ihan hyvin noutoon, eikä ottanut tilanteesta eikä ihmisistä paineita.

Sitten oli hakuruutu, josta oli tarkoituksena ottaa ylös pari riistaa. Valan haku oli outoa.. se jopa irtosi kohtalaisen pitkälle (vrt. miten huonosti se on välillä tällaisissa tilanteissa lähtenyt), mutta ei kuitenkaan käyttänyt nenäänsä eikä löytänyt riistoja. Tai ei halunnut käyttää nenäänsä ja löytää riistoja. Jäi vähän mysteeriksi, mikä tässä nyt tänään tökki... harakan se sai sentään palautettua.

Tämän jälkeen oli ohjaus, jossa koira piti saada ylittämään maastonvaihteluita, allaolevasta kuvasta näkyy vähän olosuhteita.

 

Vala ei ole juurikaan linjaa harjoitellut viime aikoina, joten ei ollut yllätys, että meni vähän säätämiseksi. Yllättävän hyvin Vala kuitenkin kesti ja jaksoi homman Johanneksen ohjauksessa (tiedän, että itse olisin aika helposti saanut koiran ihan solmuun tuossa tilanteessa...). 

Sitten tehtiin kakkosmarkkeeraus veteen, heitot veneestä. Olin iloinen, että V pystyi lähtemään uimaan kohti venettä ja noutamaan riistan ilman sen suurempia venkoiluja. Valitettavasti (joskaan ei yllättävästi) Vala ekan noudon jälkeen oli jo ihan totaalisen unohtanut toisen riistan, joten se jäi hakematta.

Loppuun olisi voinut vielä jatkaa hakua, mutta se jäi Valalta tällä kertaa väliin.

Laukaukset ammuttiin starttipyssyllä. Vähän Vala meinasi varastaa paukkuihin, ja sille joutui hiukan asiasta huomauttamaan. Muutenkin luovutuksiin ja etenkin niiden jälkeen tapahtuvaan yleiseen häröiluun pitäisi kiinnittää  huomiota.

Jotain hyvää, mutta tosi paljon olisi kaikkea treenattavaa. Laiskanpuoleisesti on meinaan harjoiteltu (itse tosin puolustaudun sillä, että en toimi ohjaajana tässä lajissa ;) ).

Karma oli myös mukana reissussa. Se oli nätisti autossa melkein koko päivän, hyvin malttoi olla ja torkkua siellä. Loppuun se pääsi vähän jaloittelemaan ja kävelemään tuossa rantamaastossa sekä kantamaan varista.

Kuvapäivitys

Hiphei, tänä viikonloppuna on pitkästä aikaa tullut ulkoilutettua kameraakin kunnolla. Näinpä tämä blogiteksti koostuukin lähinnä kuvista ja kuvateksteistä.

Ostin Tampere KV -näyttelystä koirille viidellä eurolla uuden patjan. Se kelpasikin nelijalkaisille oikein hyvin, ja toistaiseksi ainakin mahtuvat jopa molemmat siihen nukkumaan.

Kävimme eilen pitkästä aikaa toisella mökillä. Ei tehty oikein mitään ihmeellistä, oleiltiin ja syötiin vaan. Koirat saivat touhuta omiaan ihan vapaasti.

 

Njääh, ei me mitään pentuja täällä tarvita...

Tänään kävimme nomeilemassa riistatreenien muodossa. Karma päästi ekaa kertaa tutustumaan lokkiin ja kaniin. Lokkia se kantoi koosta huolimatta varsin hyvin. Kanikin kiinnosti sitä ihan hirveästi, mutta se oli jo sen verran painava, että oli haasteellinen kantaa. Muutenkin se näytti kiinnostavan K:ta myös siinä mielessä, että sen olisi voinut vaikka syödäkin, jos olisi tilaisuus annettu. Karma toi riistoja mielellään myös näytille minulle, samaten se viikolla damilla treenatessa toi damia iloisesti minulle syliin.

 

Valan ohjelmassa oli (helppoja) vesimarkkeerauksia (2x 1-markkeeraus + 1x 2-markkeeraus) sekä laahausjälki. Markkeeraukset ok, vähän vinkumista. Vedestä rannalle nousu lokki suussa oli vähän vaikeata. Jäljelle se lähti hyvin, mutta vaihtoi muutaman kymmenen metrin jälkeen juoksumoodiin ja painatti menemään ties minne (vaihtoi hakuun? Vanha edellisissä treeneissä tehty hakualue veti puoleensa?). Tokalla lähetyksellä V ei lähtenyt edes jäljelle, vaan ampaisi suoraan juoksuun ihan väärään suuntaan (ei kuunnellut käskyä, vaan oletti ilmeisesti lähtevänsä hakuun). Kolmas lähetys onnistui, kun V vihdoin keskittyi, ja se jäljesti hyvin kanin luo. Ihan jäljen loppua ei lähetyspaikalta nähnyt, mutta oletettavasti meni hyvin, kun V hetken päästä palasi kania kantaen.

 

Pissaa...

On meinaan tullut käytyä nyt aika paljon eläinlääkärin luona. Karman pissatulehdus ei tahdo mennä ohi, ei sitten näemmä millään. Vaikka en mä tiedä, onko se nyt niin ihmeellistä...kavereilta on löytynyt vertaistukea ja saanut kuulla melko paljonkin kokemuksia tästä narttupentujen yleisestä (?) vaivasta. 

Käytiin eilen viemässä siis kolmannen kerran pissanäyte analysoitavaksi, ja ikävä kyllä arvot olivat yhä koholla. Päätettiin nyt kuitenkin lopettaa antibiootit (koska K on ollut melkein koko kuurin ajan oireeton), ja kokeillaan jatkoa Urinaid-tableteilla. Katsotaan miten käy. Varasimme viikon päähän rokotusajan molemmille koirille, joten voidaan siinä sitten samalla ihan vaihtelun vuoksi viedä vaikka taas pissanäytekin tutkittavaksi. C-vitamiiniakin olen K:lle syöttänyt, mutta liekö siitä sitten mitään apua ollut...

Tärkeintähän tässä kuitenkin on, että Karma itsessään on ollut ihan normaali ja sinänsä terveenoloinen, vilkas ja reipas pikkupentu :)

Karma on ilmoitettu tokokurssille, joten pääsen senkin kanssa vähän kokeilemaan toimimista muiden koirien läsnäollessa. Katsotaan, miten käy. Tavoitteita ei ole muuten, kuin että keskitytään yhteistyöhön ja yhdessäolemiseen. Ekalle kerralle ei vielä päästä, kun on tuo karanteeni voimassa.

Muutoin Karma harjoittelee mm. hihnassa kulkemista ( a) ei saa vetää, b) Valan hihnaa ei saa syödä tai siinä ei saa roikkua), luoksetuloa, damin kantoa, lähihaun alkeita sekä kotona vähän istumista, maahanmenoa, katsekontaktia ja odottamista. Niin ja rauhoittumista (siinä me ollaan edistytty melko kivasti!). Siitä on kuoriutunut nyt ihan mukavan oloinen pentu :-)

Valan kanssa on treenattu tokoa laiskanpuoleisesti. Kyllä tämä karanteeni vaan syö motivaatiota niin pahasti. Plääh. Viime viikonloppuna käytiin nomeilemassa.

Metsässä ja vähän treeniä

Karma putosi metsälampeen, kun painoi menemään Valan perässä. Kokemus ei ilmeisesti ollut ihan kamala, koska hetken päästä pikkukoira "putosi" sinne uudestaan... ja osasi jopa itse kiivetä reunalta ylöskin.

 

Ensimmästä kertaa meillä olon aikana Karma näki nyt riistaa. Tai sitä kuivattua variksen siipeä se on muutaman kerran nähnyt, mutta ei kokonaista lintua. Ei olla pidetty kiirettä tämän kanssa, koska Karmalla on vaikuttanut olevan riistaintoa ihan riittämiin (lähinnä siis pikkupentuna on hyvinkin kiivasti pyritty syömään vaakkua yms...).

Eilen  meni aika hyvin, tässä Karma n. 13 vk treenaa:

 

Valakin pääsi noutamaan mielenvirkistykseksi, ja teki yhden riistan hakuruudun.Tarttis sen kanssa kyllä "vähän" enemmänkin treenata...

Suunnitelmat uusiksi

Karmalla on meneillään antibioottikuuri pissatulehdukseen. Se kävi ekan kerran näytillä eläinlääkärissä pari viikkoa sitten päivystyksessä. Silloin siitä ei saatu edes pissanäytettä otettua, mutta koska ell piti oireita niin selvinä, Karma sai 10 päivän antibiottikuurin. Tämä kuuri sitten loppui sopivasti ajankohtaan, johon olin jo aiemmin varannut Karmalle rokotusaikaa (tokikin soitin myöhemmin uudestaan eläinlääkäriin ja kerroin tästä pissatulehdustilanteesta). Tällä kertaa saatiin pissanäyte otettua. Harmillisesti sen mukaan arvot olivat yhä koholla, joten K sai 10 päivän jatkon ab-kuuriinsa. Ensi viikolla pitää sitten viedä uusi näyte tutkittavaksi.

Ikäviä uutisia tuli myös heti pääsiäisen jälkeen, kun saimme tietää, että koiralla, jonka kanssa olimme tekemisissä pääsiäisenä, todettiin kapi (tämä koira on saanut tartunnan oletettavasti supikoiralta). Näin ollen on melko todennäköistä, että meidän koiramme ovat saaneet siitä tartunnan. Taas soitettiin ja varattiin aika eläinlääkärille, ja kiikutettiin koirat näytille. Kummassakaan ei näkynyt mitään oireita (kuten ei kotonakaan vielä oltu mitään tokikaan havaittu), mutta koska riski on niin ilmeinen, saivat molemmat Stronghold-kuurit. Eli laitettiin liuokset niskaa nyt, ja uudestaan neljän viikon kuluttua. Nelisen viikkoa pitäisi myös pysytellä erossa muista koirista kaiken varalta.

Valan osalta siis koko kevään ja alkukesän kalenteri meni ihan uusiksi. Kaikki yhteistreenit on peruttu, parit kokeet on peruttu, fyssariaika peruttu... Karmallekin olisi ollut ensi viikolla ohjelmassa pentutreffit, jotka nekin nyt sitten meidän osalta peruttu. Kyllä harmittaa! Eikä varmaan tarvitse sanoa, että rahaakin on tässä mennyt ihan hyvin, kun useampaan kertaa lääkärissä ravattu...

Eipä vaan mahda nyt sitten mitään. En halua tätä tietenkään levittää yhtään eteenpäin, joten pysytellään nyt sitten kiltisti sivussa. Pitää yrittää löytää itsestä vaan virtaa ja intoa lähteä yksinkin treenaamaan. Valalle on kuitenkin kokeita tulossa tämän ajan jälkeen...vaikka niihin ei kyllä voi pistää tavoitteita nyt kovin korkealle, koska alle ei varmaan saada ihan riittäviä treenejä. Edellisistä kisoista on kuitenkin jo taas vähän aikaa, niin haluan kuitenkin päästä tsekkaamaan tason ihan oikeassa koetilanteessa. Sittenpähän sen näkee, missä on puutteita.

Pääsiäisjuttuja

Pääsiäisenä mökkeiltiin ja käytiin kyläilemässä Johanneksen vanhemmilla. Ohjelmassa oli siis Karman ensimmäinen pidempi automatka (pari tuntia). Matkat menivätkin ihan hyvin, lukuunottamatta sitä, että Karma onnistuneesti ensimmäisen minuutin jälkeen kiipesi pois takakontista takapenkkien selkänojan yli (koira-/tavaraverkon reunoille jää hyvin pienen koiran mentävät aukot). Sitä minä en tiedä, miten se onnistui kiipeämään..ehkä se on ponnistanut Valan selästä vauhtia. Tämän jälkeen todettiin, että helpommalla päästään, kun K matkustaa sitten takapenkillä Johanneksen veljen sylissä. Yleensähän Karma on muutoin ollut autossa häkissä, mutta nyt häkki ei mahtunut kaikkien tavaroiden kanssa. Nyt(kin) Karma pääasiassa nukkui matkat, eikä mitään pahoinvointia ole ollut (toisin kuin Valalla pentuna, ja välillä vieläkin).

Pääsiäislomaan sisältyi aika paljon uusia ihmisiä, uusia paikkoja ja uusi koiratuttavuus, ja Karma otti kaikki vastaan oikein hyvin. Se on edelleen melko rohkea, mutta rauhallinen ja järkevän oloinen tutustuessaan uusiin asioihin. Mökillä se kyllä näppärästi onki kahteen kertaan esiin kaappien väliin piilotetun hiirenloukun (juustoa siellä olisi ollut tarjolla..), onneksi ei saanut sitä sentään laukaistua. Jostain pihalta Karma onnistui löytämään myös vanhan kuivuneen hiiren raadon, joka olisi ollut hirveän kiva herkku syödä. Karma viihtyi jonkin verran mökillä ulkona myös itsekseen, mikä on ihan kiva juttu, että uskaltaa mennä myös yksinään. Yöt se nukkui hyvin vieraassa paikassa.

 

Tehtiin Valalle muutaman sadan metrin mittainen jälki, ja samalla vauhdilla Karmallekin kymmenen metrin jälki kokeiltavaksi. Vala oli omalla jäljellään varsinkin alkupuoliskolla ihan pihalla touhusta. Se nuuskutteli jälkeen, ja poistui sitten useamman kerran määrätietoisesti ihan toiseen suuntaan. Loppupuoli meni vähän paremmin. Edellisestä jäljestyskerrasta onkin taas aikaa jo vuosi, joten ei varmaan tarvitse ihmetellä, että koira ei tuntunut ihan olevan kartalla. Joku kanalintukin pölähti lentoon jäljen alkupuoliskolla, ja samaten sorkkaa kaadoksi vietäessä matkan varrelta lähti lentoon ukkometso. 

Karma oli melko neuraali veren suhteen. Sitä kiinnosti vähän, mutta ei mitenkään erityisesti. Sorkka oli Karman mielestä jännä, ja siinä piti alkuun hetki miettiä, uskaltaako sitä lähestyä. Loppuun jäi kuitenkin päälle melko hyvä into sorkkaa kohtaan, joten nyt saa pikkukoira rauhassa prosessoida ajatuksiaan tämän suhteen ja kokeillaan sitten joskus myöhemmin uudestaan. Tämä oli vasta ihan puhdas tutustumistilaisuus.

 

Vala auttaa korjaamaan laituria...

 ...ja tekemään sementtiä

Lisäksi Valan pääsiäiseen kuului tunnarisulkeita. Melkoista hinkkausta se olikin, mutta uskon siihen, että me pääsemme tässä asiassa vielä joskus yhteisymmärykseen.  Hirveän kivaa kuitenkin, että pystyn nyt viemään näitä harjoituksia läpi haluamallani tavalla, eikä Vala painestu näistä liikaa, vaikka sille välillä huomauttaakin virheistä. Pitäisi kyllä alkaa taas laittaa liikkeitä pakettiin kokeita varten. Aika näyttää, miten tunnarin käy koetilanteessa. 

Karma oli puolestaan aika paljon ulkoruokinnassa, eli se sai syödä osan aterioistansa maasta. Ekaa kertaa tehtiin nyt tätä lähihakuharjoittelua ulkona, aiemmin on tehty vain kotona sisällä. Eipä näyttänyt juurikaan olevan muutosta asiaan. hyvin se nenu pelitti myös pihalla ja ruoka tuli syötyä.

  Vesikin näyttäisi olevan ihan kiva elementti