Repovesi 29.-30.6.2015

Kävimme kesäkuun lopussa tekemässä pienen vaelllusreissun Repoveden kansallispuistossa. Molemmat koirat olivat myös mukana, ja tämä olikin Karman ensimmäinen pidempi reissu. Kiersimme puistossa Kaakkurin kierroksen, eli n. 24 km pituisen lenkin. Ensimmäiselle päivälle taisi tulla mittaa n. 14 km ja toiselle päivälle sitten 10 km.

Lähdimme liikkeelle Tervajärven parkkipaikalta, kansallispuiston eteläpäästä. Vala sai selkäänsä oman reppunsa, jossa se kantoi molempien koirien ruuat (näin lyhyelle reissulle ei niistä paljoa painoa tullutkaan). Sovitettiin reppua Karmallekin, mutta tuo tuntui sille harmillisesti liian suurelta. Jos jossain vaiheessa raaskii, niin ostetaan sitten toinen pienempi koiranreppu vielä lisäksi...

Vaihtelimme aina vuoroja, kumpi "sai" taluttaa koiria. Vaikka yllättävänkin hyvin käveleminen sujui kahdenkin koiran kanssa. Aika pian molemmat koirat näyttivät tajuavan, että nyt ollaan vähän pidemmällä lenkillä.

Vettä oli kivasti saatavilla, joten koirat pääsivät monin paikoin juomaan ja kastelemaan mahaansa viilentyäkseen. Maanantai oli oli aika lämmin päivä, joten vilvoittelu oli kyllä koirille hyvin tarpeellista. Lisäksi Repovedellä oli tosi kivasti kaivoja reitin varrella, joten itsellekään ei tarvinnut kantaa kovin suurta vesimäärää mukana rinkassa.

Korkeuseroja oli aika paljon, joten käveleminen oli paikoin aika rankkaa. Maasto oli kyllä tiedossa ennalta, ja osittain valitsimmekin retkikohteen sen takia. Hyvää harjoittelua tulevaa kesän toista reissua varten.

Pidimme maanantaina lounastaukon Kirnukankaan laavulla. Repovedellä oli paljon kivoja laavu- ja nuotionpaikkoja, joista löytyi myös siistit puuceet. Verrattain helppoa retkeilyä siis! Yön vietimme Olhavan laavulla. Olhavalla oli paljon porukkaa, mutta suurin osa taisi olla kalliokiipeilijöitä ja he olivat leiriytyneet tulipaikalle, joka oli ihan kallion vieressä. Me jäimme sille hieman kauempana olevalle laavulle, ja saimme ollakin siellä ihan rauhassa.

 

 

Testilimme reissussa myös erilaisia retkiruokia. Reseptit olivat peräisin Piritta Kantojärven Viiden tähden vaellus -kirjasta. Lohipastaa ei ihan napannut, Arabian pata oli hyvää, samoin panna cotta sekä sienipasta. Kaikki annokset olivat kooltaan todella reiluja, meille ruokaa tuntui olevan ihan liikaa. Jotain oli pakko heittää pois, mutta osa oli myös onneksi sellaista, että pystyi syöttämään koirille.

Telttayö sujui aika mukavasti, ja koirat rauhoittuivat hyvin nukkumaan. Minulla oli testissä uusi makuupussini - ja tämä olikin sitten ensimmäien yö teltassa niin, että minun oli kuuma! Oli pakko nukkua makuupussi auki lähes koko yön... aikamoista! Normaalisti minä palelen todella helposti, joten tämä oli ihan positiivinen kokemus.

Tiistain lounastauko pidettiin Kapiaveden nuotiopaikalla. Tämän kautta kulki myös puiston suosituin ja lyhin merkitty rengasreitti, Ketunlenkki, jolla sitten riittikin kulkijoita. Paljon oli perheitä päiväretkellä yms. Lisäksi tuolloin sattui olemaan jonkin sortin nuorisotapahtuma niin, että paikka vilisi (ulkomaalaisia) teinejä. Meidän onneksemme ehdimme juuri tehdä ruuan ja melkein jo syödäkin, ennen kuin tätä rekikuntaa alkoi lappaa paikalle...

Riippusilta oli koirille jännä kokemus. Johannes meni Karman kanssa edeltä, ja K:ta selkeästi vähän epäilytti moinen alusta... pikkaisen kun tuuppasi välillä takapuolesta, niin se suostui taas etenemään. Minä tulin Valan kanssa perästä, ja Valalla tahtoi lähinnä olla hätä, että mihin ne muut menivät.

Loppumatkaan kuului myös järven ylitys pienellä lossilla. Muuten ihan kiva, mutta kuten kuvastakin näkyy, lossin pohjalautojen välissä oli aika isot raot, mikä oli koiran tassuille aika ikävää.

Tiistai-iltapäivään säätiedotus lupasi sadetta alkavaksi kello kolmen aikaan iltapäivällä, joten aikataulutimme tiistain kävelyn sen mukaan, että kolmeen mennessä pitäisi ehtiä takaisin autolle. Ehdimme hyvin kolmeksi, eikä kauaa ollut tarvinnut autossa istua paluumatkalla, kun tuulilasiin alkoi napsahdella pisaroita. Täydellinen ajoitus siis :)

FI TVA!!!

Tänään kisattiin Valan kanssa Pohjois-Hämeen kennelpiirin piirinmestaruuskokeessa. Aika pitkään mietin ilmoittautumista, että kehtaako lähteä näihin kisoihin, kun siellä on kuitenkin "kaikki huiput". Treenikaverit kuitenkin yllyttivät, ja kun koepaikat ennen sääntömuutosta ovat olleet aika tiukassa, niin viime metreillä pistin sitten ilmoittautumisviestin menemään.

Edellisten kokeiden jälkeen on treenattu paljon palkatonta, siirtymiä ja kokonaisuuksia. En tiedä, voiko se toimia näin lyhyenkin ajan jälkeen jo kokeessa. vai olivatko tähdet tänään muuten vaan kohdillaan. Tosin kisojen alle osui tahattomasti lähes 2vk treenitaukokin, ja koepäivänäkin minua vaivasi vielä flunssa.

EVL:ssä starttasi 17 koirakkoa, ja meille oli arpoutunut suorituvuoroksi viimeinen... Käytiin tekemässä paikallaolot ja sitten sitä odoteltiin tunti jos toinenkin omaa yksilövuoroa. Yksilöliikkeet tehtiin kaikki yhteen putkeen. Oman vuoron odottelu sujui lopulta yllättävänkin kivuttomasti ja rauhallisesti (ensin alkuun kyllä harmitti, kun näin suoritusjärjestyksen...). Paikallaolojenkin jälkeen vaan harmitti, kun Vala vaipui taas kerran makuussa omaan maailmaansa, eikä ollut yhtään mukana hommassa... Loppupeleissä pitkä odottelu taisi olla meille onni, kun siinä ajassa ehti jo unohtaa paikkamakuun harmituksen ja muihin liikkeisiin pystyi kerrankin lähtemään nollatusta tilanteesta.

Paikkaistuminen: 10. 

Paikkamakuu: 6. Kaksoiskäsky alas ja ylös. Vala oli taas ihan omassa maailmassaan, eikä yhtään hereillä touhussa.

Metalli: 7½. Empi kapulan nostoa, hidas palautus

Ohjattu: 9: Hidas pa lopussa / loppupalautus

Seuraaminen: 6. Aika pitkä kaavio, joka pelotti ennakkoon. Vala skarppasi ja me selvittiin siitä läpi niin, että mulle jäi jopa hyvä fiilis! (Suorituksessa kaavio tuntui aika kivalta oikeastaan, oli paljon tapahtumia, vaikka se pitkä olikin)

Ruutu: 7½. Lähti merkiltä epävarmana, ei selkeästi tiennyt, mihin mennä. Uudella ohjauskäskyllä hyvin ruutuun.

Zeta (i-s-m): 6½. Seisoi istumisen.

Kaukot: 9. SUPER! Vikassa maahanmenossa veti lonkalle, joten pa nousu oli vähän hankala.

Tunnari: 8½. Hidas palautus

Luoksari: 9.

yht. 256½ p., EVL1, TK4 => FI TVA

Tuomarina Ralf Björklund

Kokonaisuus kantoi tällä kertaa hyvin, ja Vala teki samalla tempolla töitä loppuun asti (vaikka kaikki liikkeet tehtiinkin siis yhteen menoon!). Jossain puolivälin tienoilla tuli hassu fiilis, että tämähän ihan oikeasti sujuu tänään ja me todella ollaan yhdessä kehässä. Ja, kun ruudusta ja zetasta oltiin selvitty nollitta, niin alkoi jo vähän jänskättääkin... muutoin en pisteitä kehässä ehtinyt katsoa, mutta tajusin vaan, että kaikista on pisteitä saatu. 

Ensi viikolla on vielä yhdet kisat, viimeiset vanhoilla säännöillä. Sitten varmaan jonkinmoinen koetauko ja uusien liikkeiden opettelua.

Karma taippareissa

Osallistuin eilen Karman kanssa Pirkan Nuuskujen järjestämiin taippareihin Mänttä-Vilppulassa. Hienosti meni, ja Karma teki töitä ihan omalla tasollaan suorittaen helposti tehtävät. Alla arvostelu:

Sosiaalinen käyttäytyminen: Suhtautuu hyvin vieraisiin ihmisiin ja koiriin. (hyväksytty)
Uimahalu: Ui mielellään. Rantaviivan ylitys oisi lähteä reippaammin. Lähtee itsenäisesti. (hyväksytty)
Hakuinto: Hyvällä vauhdilla, kattaa nopeasti alueen. (hyväksytty)
Noutohalu: Löytää hyvin ja hyvä halu noutaa ohjaajalle riistoja. (hyväksytty)
Nouto-ote: Hyvät otteet kaikista riistoista. (hyväksytty)
Palauttaminen: Riistat ohjaajalle. (hyväksytty)
Reagointi laukaukseen: Tarkkaavainen. Vesialueella pientä ääntelyä. Hakualueen laukauksessa hiljainen. (hyväksytty)
Itseluottamus ja aloitekyky: Suorittaa jälkitarkasti ja rauhallisesti jäljen.
Yhteistyö: Hyvässä yhteistyössä. (hyväksytty)
Yleisvaikutelma: Mukavanoloinen koira. Suorittaa reippaat vesitehtävät. On tehokas ja kattaa hyvin alueen haussa. Hyvä itseluottamus ja riistaotteet. Jäljen suorittaa varmasti. (hyväksytty)

Tuloksena NOU1. Tuomari Petri Tuominen.

Meille oli arvottu aamupäiväryhmään starttinumero 3, mikä oli aika kiva. Ei tarvinnut ihan kamalan kauaa odotella omaa vuoroa. Paitsi tietysti sitten jälkeä, mutta sitä en enää suuremmalti jännittänyt, joten odottelukin oli ihan ok.

Hiphei, pikkukoiran eka virallinen koetulos! Olisikohan sitten seuraavaksi tokostartin vuoro...

Maailman vaikein laji

Just nyt ainakin tuntuu siltä, että toko on maailman vaikein laji. Suossa on rämmitty koko kevät, ja tuntuu lähes mahdottomalta päästä ponnistamaan sieltä kuivalle maalle. Vala on tahmea (valeraskaus?), yhteistyö ei toimi koetilanteessa...

Ollaan nyt neljä koetta käyty, kolme toukokuussa ja yksi kesäkuussa. Saldona kaksi kolmosta ja kaksi nollaa. Hohhoijaa. En ole edes jaksanut tänne kirjoittaa noista toukokuun kokeista mitään, koska ei ole ollut tippaakaan fiilistä. Mielessäni olen kyllä pyöritellyt asioita paljon, ja yrittänyt keksiä korjaussarjaa ongelmiin.

Paikkaistumisesta on joka kokeesta tullut 10. Vähän on tassujen siirtelyä palatessa joillain kerroilla, mutta tuomarit ei varmaan ole näitä sattuneet näkemään (aika vaikeata onkin havaita, jollei just satu seisomaan ihan vieressä).

Paikkamakuusta on tullut 6, 7, 5 ja 7. Kyllähän se siellä makaa pääasiassa ihan hyvin, mutta kun ei vaan kykene menemään ekalla käskyllä maahan, eikä nousemaan ekalla (tai välttämättä edes tokalla) käskyllä ylös. Eilisessä kokeessa tuli ehkä pieni työvoitto, kun V meni ekalla alas (hitaasti, mutta meni kuitenkin!). 

Seuraamisesta 7, 7, 7 ja 6. Kun ei se vaan koetilanteessa kykene. Alkaa haistella ilmaa, leviää sivusuunnassa, jätättää, unohtaa joskus jonkun perusasennon, ei pidä kontaktia, ei ole hereillä ja joudun jyräämään vasemmalle käännöksissä yli, kun se ei yhtään ole mukana eikä väistä...

Zeta 7, 7, 5 ja 0. Se istuminen. Miksei se kykene tekemään sitä??? Eilisestä nolla, kun oikean i-m-s järkän sijaan Vala teki s-i-s.

Luoksari 7½, 8, 9, 8. Nää on olleet hämmentävän hyvin pisteitä. Joku edes sujuu :)

Ruutu 0, 0, 0, 0. Tässä ehkä vähän mättää joku, vai mitä luulette? Välillä on ollut paineistumista, eikä V ole oikein uskaltanut lähteä ruutuun, ja on jäänyt etureunalle (koira oli silloin selvästi menossa lukkoon, joten käskin sen siitä maahan, enkä alkanut säätää enempää). Välillä ruutua ei löydy ollenkaan (se on vaikeampi ulkokentällä kuin hallissa). Ja eilen se meni yli isolla laukka-askeleella, stoppasi ruudun taakse, uudella käskyllä takanauhalle, uudella käskyllä ruutuun sisälle, seiso (wtf? olisi pitänyt yrittää käskeä suoraan maahan...), 2x maahan käsky, olematon loppuseuruu (koira huiteli ehkä kolmen metrin päässä minusta...). Oikeasti olin kyllä ihan iloinen, että sain sen koetilanteessa menemään ruutuun, vaikka ohjauskäskyjä tulikin jo yli sallitun määrän.

Ohjattu 7, 8, 8, 8. Palautusvauhti on hidas, tai hidastuu ainakin viimeistään viimeiselle kymmenelle metrille. Pa välillä vino.

Metalli 9½, 8, 8, 8. Samat ongelmat kuin yllä. Vähän selkeästi varoo metallikapulaa. En oikein tiedä, miksi on nyt alkanut varomisen.

Tunnarista on tullut 10, 9½, 5, 7. Pääasiassa aika hyvin kuitenkin. Vitosen tunnarissa V jäi pitkäksi aikaa haistelemaan kapuloiden  viereen jotakin kentästä. En tiedä, olisko ollut joku pissaläntti tai sitten aiemmin levinnyt namipussi tms. just siinä. Muistaakseni siinä kokeessa joku muukin koira oli kovin kiinnostunut tuosta kohdasta. Eilen tuli seiska, varmaan vähän töni viereisiä kapuloita.

Kaukot 0, 6½, 0 ja 5. Liikaa käskyjä kaikissa. Useimmiten isoimmat pistemenetykset siitä, että jätössä ei mene ekalla alas ja lopussa ei nouse ekalla ylös. Jossain ollut vähän tekniikan kanssa ongelmia, mutta pääasiassa se on pysynyt kyllä kasassa, jos vaan koira ylipäänsä tekee mitään vaihtoja. Kaukoissakin se monesti alkaa katsella ihan muualle, mitä kentän laidalla tapahtuu, mitä hajuja tuuli tuo jne. Tosin pakko kommentoida myös tähän, että tuo viimeisin nolla oli kyllä liikkurin vika. Hän vaihtoi taulusta asentoa joka kerta heti sen jälkeen, kun olin antanut koiralle ensimmäisen käskyn, eli ei kyllä yhtään laskenut aikoja vaihtoväleille niin kuin pitäisi. Meni itselläkin pasmat ihan sekaisin, kun tuli tällainen ylläri vastaan.

Ylipäänsä ongelmat ei mun mielestä ole tekniikassa. Kyllä Vala osaa ihan kaikki liikkeet. Ja minä osaan kaikki liikkeet. Omasta mielestäni olen nyt taas kokeissa pystynyt keskittymään hyvin, antamaan käskyt kuten treeneissä, käyttäytymään kuten treeneissä. MUTTA joku siinä kehässä vaan on. Heti, kun mennään sinne sisäpuolelle, meidän yhteistyö alkaa rakoilla, eikä koira ole enää minun kanssani siellä. Tästä on myös tullut aika iso mörkö minulle, ahdistaa ja pelottaa, kun ei voi luottaa koiraan. 

En vaan tiedä, millä saisin tätä korjattua...

Kaksi koetta pitäisi olla vielä tiedossa heinäkuulle. Katsotaan, kuinka näissä käy. Sitten pitääkin ihmetellä uusien sääntöjen liikkeitä ja miettiä, milloin saadaan ne siihen malliin, että pystytään kisaamaan seuraavan kerran.

Valan eka nome-startti

Vala ja Johannes kävivät sunnuntaina ensimmäisessä nome-kokeessaan. Olen jo tosi ylpeä siitä, että he ylipäänsä pääsivät ja uskalsivat starttiviivalle asti! :) Minulla ei olisi hermo pitänyt (siksi me jo alunperinkin vaihdoimme ohjaajaa)... eikä varsinkaan siinä tilanteessa, kun oma auto hajoaa tien päälle matkalla koepaikalle. Kiitos Peten, he saivat kuitenkin kyydin koepaikalle asti, ja kiitos isäni, he pääsivät sieltä myös kotiin.

Minä olin edellisenä päivänä sihteerinä kokeessa, joten tehtävät tulivat siinä minullekin tutuiksi, vaikka sunnuntaina en ollutkaan mukana matkassa. Varmasti oli Valalle helpointa, että minä en ollut paikalla panikoimassa. Ihan oikeasti - minua alkoi jännittää tämä jo siinä vaiheessa, kun ilmoittautuminen laitettiin menemään, vaikka jo silloin sovittiin, että minä en kokeeseen lähde mukaan ollenkaan.

Koe alkoi seurautuksella suorituspaikalle. Seuruun aikana ammuttiin laukaus maaohjausriistaa kohti. Ensimmäisenä noutotehtävänä oli tämä maaohjaus (lyhyt suora avoimehkossa metsän kohdassa, mutta lähetyspaikan edessä kohtuullisen iso mätäs). Ohjauksen jälkeen rintamasuunta käännettiin 90 astetta ja koira lähetettiin hakuun. Hausta tuomari otatti yleensä kaksi riistaa ylös. Tämän jälkeen koira seurautettiin lyhyt matka lammen rantaan, jossa tehtiin kakkosmarkkeeraus, molemmat heitot motivoitiin sorsapillillä sekä laukauksilla. Heitot tulivat veneestä, ensimmäinen heitto maalle lammen vastarannalle (pieni telkkä) ja toinen avoveteen (lokki). Lammessa oli jännä kelluva saareke, joka osui käytännössä suoraan ensimmäisenä heitetyn markkeerauksen linjalle, mikä selkeästi näytti häiritsevän useita koiria. Markkeeraustehtävän jälkeen jatkettiin haulla, josta piti noutaa vähän vaihteleva määrä riistoja. Hakualue oli sama koko ajan, mutta nyt lähetyspaikka oli lammen rannalla lettomaan puolella. Haussa oli yhteensä metsän puolella kaksi varista ja kani, ja rannan puolella kolme lokkia. Viimeisenä tehtävänä oli vielä vesiohjaus suoraan lammen yli (ei mikään hirmuisen pitkä matka tämäkään). Noudettava ollut lokki oli sijoitettu vastarannalle 3-5 m päähän rannasta pienen kumpareen taakse. 

Kokeessa päivän talkoilu oli tosi opettavaista! Näki monenlaisia suorituksia, oli ihan huippuja ja sitten oli niitä epäonnisempia. Samalla laski minullakin paineen tuntu, kun näki ihan oikeasti, että kyllä se Vala on samalla tasolla monien muiden starttaajien kanssa. Ja onhan tuo hieno laji seurata, koirat tekemässä sitä, mihin ne on suunniteltu alunperin.

Vala starttasi sunnuntaina aamusta neljäntenä koirana. Se oli alkuun vähän liian kierroksilla, mikä näkyi ensimmäisessä ohjaustehtävässä. Koira ei ollut ihan kuulolla, ja toisaalta Johanneskaan ei tainnut tajuta reagoida tarpeeksi nopeasti koiran liikkeisiin ja ohjata sitä (jotakin tällaista tuomari oli sanallisessa arviossa sanonut). Hausta Vala toi ensimmäisenä kauimmaisen variksen ja sitten seuraavaksi lähimmän variksen. Markkeerauksessa laukaukset kiihdyttivät, ja jonkun verran oli ilmeisesti hilannut pyllyä eteenpäin niiden aikana. Vene kuitenkin nosti vanhaa lukkoa taas pintaan, ja Vala alkoi empiä noudossa. Se oli edennyt jälkimmäiselle heitolle pitkälti maata pitkin ja lähtenyt lopulta uimaan varovaisesti. Lokin palautus oli myös aika työläs. Tässä meni sen verran paljon aikaa, ja V ilmeisesti paineistui tilanteessa, joten sitä ei enää saatu lähtemään ollenkaan ensimmäiseksi heitetylle. Hakuun V oli kaiketi lähtenyt ihan hyvin, löysi sieltä hyvin lokin, mutta jäi sen luokse katsomaan ja lähti hetken kuluttua pois. Eli koe sitten loppui siihen tällä kertaa.

Arvostelu:

Haku: Kattaa aluetta hyvällä innolla. Hakee 2 varista. Seuraavassa osiossa löytää lokin, jota ei tuo. Koe keskeytyy.

Ohjattavuus: Selvittää tehtävän maalla melko omatoimisesti.

Paikallistamiskyky: Näkee heitot. Hakee viimeksi heitetyn. Unohtaa melko tyystin ensiksi heitetyn.

Riistan käsittely: Noutaa varikset tyylikkäästi. Ei palauta löytämäänsä lokkia.

Muut ominaisuudet: Pientä ääntä.

Yleisvaikutelma: Ylivirittynyt koira. Koe keskeytyy riistankäsittelyongelmiin.

Mutta hei silti. Minun koirani, jonka kanssa heitin pyyhkeen kehään tässä lajissa jo ajat sitten, starttasi nome-kokeessa! Aika huisia! :)

Nyt vaan jännätään, kuinka kallis korjaamolasku autosta tulee... kallis se on joka tapauksessa, se on jo tiedossa.

Karma näyttelyssä ja lääkärissä

Jatketaan vanhoilla uutisilla.. Eli toukokuun alussa käytin Karmaa sen ensimmäisessä näyttelyssä. Paikka olikin vallan passeli, kun oli Häijään Nesteen parkkiksella... ei ollut turhan virallista meininkiä :P

Karmalle junnuluokasta EH, johon olen oikein tyytyväinen. Laskeskelin myös, että mielestäni 15kk ikäkin oli jo täynnä, joten periaatteessahan sitä ei enää tarvitse mihinkään näytille mennä, jos ei halua. No, eiköhän se vielä jossain käy esittäytymässä kuitenkin, kunhan taas tulee vähän ikää lisää ja kroppa kehittyy.

Tuomarina Vera Smirnova, arvostelu tässä alla:
"Hyvä tyyppi. Riittävä luusto, sopiva koko. Kaunis pää, älykäs ilme. Kaula voisi olla pidempi. Hyvä selkä. Toivoisin enemmän eturintaa. Rintakehä pitäisi olla tilavampi. Lavat edessä. Takakulmia pitäisi olla enemmän. Ahtaat takaliikkeet, liikkeessä takakorkea."

------------

Sittemmin huomattii, että Karmalla oli yläleuassa yksi hammas lohjennut, ja se poistettiin. Todennäköisesti on mennyt hirvenluuta tms. kalvaessa.. oli kuulemma sinänsä ihan tyypillinen murtuma. Operaatio meni hyvin, Karma toipui supernopeasti ja haava on ollut tosi siisti koko ajan.
Nyt vaan odotellaan, joko sitä saisi Kennelliitosta vielä sen todistuksen hampaan tapaturmaisesta vauroitumisesta ja siitä johtuvasta poistosta. Valalle todistus tuli mielestäni tosi nopeasti, mutta ehkä liitossa on nyt ruuhkaa tms.

Menen itse vielä ensi viikolla viisurin poistoon, joten eiköhän sen jälkeen ala olla meidän talouden hampaanpoistokiintiö täynnä hetkeksi aikaa.

Kevään kootut nome-treenit

Ensin blogin päivittäminen jäi kiireiden takia. Sitten se on lykkääntynyt siksi, että päivitettävää olisi jo aika paljon... Tässäpä nyt vähän koontia kevään nometreenailuista.

Maaliskuun loppupuolella käytiin treenaamaassa ja kouluttautumassa Päivikin luona Karman sisarusten kanssa. Meidän molemmilla koirilla oli juoksut tuolloin, mutta hyvin pärjättiin silti porukassa. Ensin tehtiin tottelevaisuustreeniä pellolla, Valakin osallistui tähän Johanneksen kanssa. Tämän jälkeen sitten jokainen "pentu" pääsi yksitellen vuorollaan treenaamaan linjaa ja markkeerauksia. 

Karma, Rasmus-iskä, Ahti, Rico ja Koda

Huhtikuun alussa meillä oli Karman kanssa Pirkan Damit (kenneljoukkueessa). Niiden suorituksesta ei paljoa kerrottavaa jäänyt, se homman kun ei ihan putkeen mennyt. Plussaa kuitenkin koiran rauhallisuudesta, siitä tuomaritkin tykkäsivät. Rastit olivat mielestäni aika vaikeita (en tarkoita, että me olisimme välttämättä sen paremmin sinä päivänä onnistuneen helpomillakaan tehtävillä), varsinkin mitä odotin aiempien vuosien kokemukseni perusteella. Linjan lähetyspaikka oli esimerkiksi risukoisessa kohdassa, ja siitä lähti vielä ura, joka muutaman metrin päästä kaarsi sivuun oikealle... Olisi vaan pitänyt olla siinä vaiheessa itse järkevä jo suoraan, ja sanoa, että jätetään koko tehtävä välistä, koska koirani ei todellakaan ole vielä noin haastavia harjoitellut.

Seuraavana viikonloppuna Damien jälkeen lähdin Karman kanssa Loimaalle Tolleriyhdityksen järjestämälle taipparikoulutus-leirille. Olimme paikalla la-su. Yö meni Karman osalta tosi kivasti, se oli rauhallinen häkissään. Minun hermojeni kannalta olisi ollut sen sijaan järkevämpää ajella yöksi kotiin, varsinkin kun matka olisi kuitenkin ollut ihan siedettävä. Me treenasimme Marko Kuivasniemen ryhmässä aamupäivät. Iltapäivät olivat meille ns. vapaa-aikaa, jolloin sai käydä kuuntelemassa sekä oman kouluttajan että toisten kouluttajien iltapäiväryhmiä. Lauantaina tehtiin pellolla linjaa ja markkeerauksia dameilla sekä lähihakua tennispalloilla. Linjat olivat/ovat Karmalle tosi vaikeita, markkeeraukset se hoiti kivasti. Pääosa ajasta tehtiin niin, että kaikki koirakot olivat pellolla rivissä, ja siitä sitten jokainen vuorollaan teki joko markkeerauksen tai ohjauksen. Kiva kokemus sinänsä tällainen harjoitus, eipä olla ennen päästy tekemään. Karma oli oikein kivasti ja nätisti toisten noutojen aikana, ei ongelmia. Lähihaku (peltoon piilotettu tennispalloja + ohjaaja vielä motivoi piilottamalla koiran nähden yhden pallon) sujui meiltä kivasti. Karma oli vähän hitaanpuoleinen, mutta tosi tehokas ja järkevä työskentelijä, ja löysi pallot helposti. Sunnuntaina treenattiin sitten hakua sekä omatoimisesti sai näyttää riistaa koiralleen. Hakualueelle metsään oli viety 10 damia ja ohjaajan halutessa ammuttiin damipyssyllä alueelle "jänis" motivoinniksi. Lähetyspaikka oli pellolaidalla, niin että heti edessä oli isoja kuusia, joiden alaoksat roikkuivat matalalla, eli koiraan ei ollut juurikaan näköyhteyttä. Karma haki ensimmäinen damipyssyllä ammutun pötkylän ja sen jälkeen 6 damia, ihan kauimmaiset jäivät tulematta. Kouluttaja oli alueella vähän katselemassa, mitä koira siellä tekee, ja auttamassa tarvittaessa. Karma teki pääasiassa hyvää nenätyötä. Loppuvaiheessa se oli ehkä vähän luovuttamassa, jolloin kouluttaja oli kutsunut sitä saaden sen kääntymään, jolloin K olikin saanut tuulesta vainun ja sai vielä yhden damin ylös. Periaatteessa jatkossa pitäisi treenailla pidempiä hakuruutuja, ja niin että siellä on paljon dameja löydettävänä. Kaikkea ei kuitenkaan pidä laittaa alueen takaosaan, vaan edessä tulisi aina olla muutama, että koira muistaa aina pitää nenän alusta lähtien auki. Riistoja (lokki ja varis) Karma otti hyvin ja teki kivasti pari perusnoutoa.

Loimaasta seuraavana viikonloppuna ohjelmassa oli Siipiveikon kenneltreffit Teiskossa. Siellä me yövyimme koko viikonlopun pe-su. Johannes treenasi Valan kanssa ALO-ryhmässä ja minä Karman kanssa taippariryhmässä. Taippariryhmän ohjelmaan kuului perusnoutoa, riistaan käsittelyä sekä hakua. Oli todella kiva viikonloppu, ja tosi hyödyllistä treeniä. Hakua varsinkin mietittiin aika paljon, ja keskityttiin myös alueen täyttämisen harjoitteluun yms. Tykkäsin! Minulla on vielä niiiin paljon opittavaa nomejutuista, että oli tämä oli kyllä tosi hyödyllistä. Taippariryhmän koirakot olivat pääasiassa Karman sisaruksia, joten kiva oli myös katsella veljien toimintaa. Valalla ja Johanneksella oli kuulemma mennyt treenit tosi hyvin, sain kuulla hyvin kommentteja useammastakin suusta. 

Nyt meillä on meneillään Pirkan Nuuskujen taipparikurssi. Meillä jatkuu sama ryhmä, kuin joka oli viime syksynä pentunoutokurssilla. Oikein kiva ryhmä! Kolme kertaa on nyt mennyt. Karma on päässyt tekemään aika paljon riistoilla, mikä on tosi hyvä juttu, kun ne taipparit on kuitenkin tässä ykköstavoitteena. Jos vaan tuo uiminen saadaan kuntoon (ei olla vielä edes kokeiltu nyt kylmissä vesissä), niin ollaan jo tosi hyvällä mallilla. Kania Karma ei tosin ole nähnyt pitkään aikaan... Jäljen se on tehnyt kerran nyt pari viikkoa sitten (variksella), ja se sujui ihan kivasti. Palautuksissa on ehkä vähän toivomisen varaa, mutta ilmeisesti K hieman painostuu tilanteesta, ehkä riista on vähän turhan kivaa sen mielestä..

Nyt tosin ollaan pienellä pakollisella treenitauolla. Karmalla murtui yläleuasta P4-hammas ilmeisesti luuta syödessä. Murtunut hammas poistettiin eilen, ja nyt otetaan sitten vähän aikaa iisisti suun kanssa. Haava on tikattu umpeen ja näyttää kyllä tosi siistiltä :) Tässä vaiheessa pitänee olla onnellinen, että tuli otettua tälle koiralle ell-kuluvakuutus.