Jessican koulutuksessa

Olin eilen Valan kanssa Jessica Svanljungin tokokoulutuksessa Tallilla. Oli todella kiva päivä, etenkin kun Vala teki pitkästä aikaa tosi makealla asenteella töitä!! 

Otin aamupäivän osiossa meidän aiheeksi / esitin ongelmaksi alhaisen vireen. Tehtiin lyhyt koemainen setti, jossa oli seuraaminen, ruutu ja zeta (Jessica valitsi liikkeet). Seuraaminen oli aika haastava, kaavio oli minulle vaikea, kun oli paljon "omituisia" liikkeellelähtöjä, kuten käännös oikeaan ja juoksuun. Heti tuli siinä mieleen, että niitä seuraamistreenejäkin voisi varioida vähän enemmän.. Normaalivauhti oli parasta, hitaassa tippuili kontakti (tehtiin sitä osiota paljon ihan yleisön edessä, ja se ehkä häiritsi Valaa), ja juoksussa paketti levisi. Eli tuli aika normaali koemainen suoritus. Ruudussa Vala teki superin merkin, en heti muista, koska se olisi viimeksi noin lujaa sinne ampunut. Harmillisesti ekalla ruutuunlähetyksellä se ajatutui kuitenkin keskellä kenttää oleelle ylimääräiselle kartiolle. Siitä uudella käskyllä ruutuun, josta yli, ja uudella käskyllä sitten sitten toisesta kohtaa reunan yli. Tämän jälkeen kutsuin Valan pois. Zetassa (maahan, seiso, istu) Vala lähti edistämään ekan osuuden seuruussa. Maahan ja seiso ok, mutta seisoi sitten istumisen. 

Jessicalta tuli heti noottia ruudun suorituksesta, koska olin kutsunut koiran pois. Näin ei pitäisi osaavalla koiralla tehdä, vaan homma väännettää loppuun asti ja ohjataan se koira oikeasti sinne ruutuun. Kutsumalla koiran pois minä ikään kuin luovutin ja totesin, että ei sun nyt sitten tarvi sinne mennä. 

Muutoin Jessican kommentti oli, että minun pitää huolehtia kontaktista. "Sivu" -käsky tarkoittaa, että ole vierellä ja pidä kontaktia, joten siitä ei saa lipsua. Tämä on tosi tärkeätä etenkin liikkeiden alussa, että koiran saa keskittymään tulevaan tehtävään. Liikkuria pitää kuunnella, mutta silti en saa unohtaa koiraa. Nyt unohdus kävi zetassa, kun Jessica siinä ennen liikkeen alua höpisi jotakin ja kertoi liikejärjestyksen, jolloin Vala pääsi hepaantumaan ja alkoi tuijotella kenttää. Sen takia V todennäköisesti lähti edistämäänkin seuruussa, kun se ei ollut mukana hommassa (oli ehkä menossa merkille?). Kokeessakin saa ja PITÄÄ HUOMAUTTAA koiralle, jos se tiputtaa kontaktin. Kaikkea saa tehdä ennen kuin liikkuri sanoo, että "liike alkaa". 

Vihjesanat ennen liikkeitä ovat hyviä, niistä kannattaa pitää kiinni, samoin rutiinit ruutun ja ohjattuun mennessä, kun pyydän koiraa katsomaan, missä merkki on. Siirtymiä ja alkuja pitää palkata treeneissä, mutta myös kokeessa saa kehua koiraa siirtymästä jne. Sanoin, että mua on välillä vähän pelottanut EVL:ssa nuo siirtymät, että kuinka tarkkaan niissä pitäisi mennä koira hienosti vasemmalla puolella. Tästä ei pitäisi kuitenkaan turhaa stressata, koska kyllä se tuomari sitten huomauttaa, jos hänen mielestään pitäisi toimia hillitymmin (ja yleensä tulee eka suullinen huomautus ennen keltaista korttia. Ja vaikka tulisikin jopa keltainen kortti, niin ei se maailmanloppu ole.). Pitäisi siis vaan osata löytää se tasapaino. Liika riehuminen ja ylikehuminenkaan ei tietenkään ole hyväksi, koska silläkin saa koiran ihan takuuvarmasti hämilleen ja virettä laskettua. 

Iltapäivän setissä me tehtiin noutoja ja seuraamista. Vala teki pitkästä aikaa ihan kivoja palautuksia (miten se osaakin tehdä noin silloin, kun menen jollekulle kouluttajalle esittämään, että hei meillä on tällainen ongelma??). Tehtiin tasamaannoutoa, hyppynoutoa ja tunnaria. Jessica oli sitä mieltä mun kannattaa nyt vaan jatkaa harjoituksia niin kuin olen nyt tehnyt, eli mm. lelupalkkaa palautuksista. Ja on ihan hyvä keskittyä siihen, että palkka tulee siitä sivulletulosta (jotta koiralla olisi kiire tulla sivulle), vaikka välillä voi toki palkata myös tarttumisesta tai kesken palautusmatkan. 

Mun pitää olla noudoissa supertarkkana katseen kohdistamisen kanssa. Nyt otetaan ainakin hetken aikaa niin, että en saa yhtää katsoa koiraa silloin kun se tulee kohti minua. On mahdollisesta Vala tulkitsee ystävällisenkin katseen painostuksena ja hidastaa myös sen takia. Vala on osaava koira, joten ei mun tarvitse kytätä sitä, että tuleeko se sivulle. 

Lisäksi sain noottia palkkauksen pihistelystä....minun pitäisi osoittaa koiralle vielä selvemmin, että jes nyt oli hyvä! Kun koira tekee töitä ja yrittää, niin silloin se pitää myös palkata kunnolla. Perusjuttu, mutta näppärästi onnistuin esittämään sellaisen " 'hyvä' ja nami suuhun" -palkkauksen... 

Aina pitää olla mielessä, mikä on treeni idea. Jos treenataan tunnarin palautusvauhtia, niin en saa millään ruveta puuttumaan haisteluun tms. tai esim. palkata huonompiarvoisella palkalla, kun se sahasi kapuloilla edestakaisin, jos se kuitenkin palauttaa hyvällä vauhdilla. 

Seuraamisessa minun tehtävä on pitää kiinni kriteeristä (No niinpä. Kun vaan aina tajuaisi ja osaisi.). Jos paketti leviää, kuten nyt juoksussa on käynyt, niin saan huomauttaa Valalle asiasta, että "höpöhöp (=eihän sun siellä pitänyt olla), sivu". Eli huomautus, ja uusi vahvistava käskysana. Ei ole järkeä lopettaa tekemistä ja aloittaa alusta, jos koira tekee virheen (se ei opi hirveästi siitä edestakaisin sahaamisesta), vaan koiran pitää korjata virhe. Ja sitten taas kunnon palkka, kun Vala esittää hyvää seuraamista!

Eli siis päivän antina oli hirveän paljon perusjuttuja... ei huono kuitenkaan, melko tarpeellinen muistutus minulle näistä :)

Tänään käytiin sitten tokoilun vastapainoksi tekemässä n. 10 km lenkki suomaisemissa. Olipas kivaa sekin; hienot maisemat sekä kauniita värejä. Muutamia kuvia vielä alla.

 

Karma on ollut tämän viikonlopun Johanneksen mukana hirvikauden aloitusviikonlopussa. Ei se siellä kai kauheasti muuta ole toki tehnyt kuin harrastanut autossa odottelua (erinomaisen hyvää treeniä!), ja vähän oli kai päässyt perkeitä maistelemaan. Samaten on sille taas ihan hyvä kokemus olla yksinään ainoana koirana mökillä.

Hakua

Viime viikonloppuna tehtiin lenkin  yhteydessä Karmalle hakuruutuu, kun päästiin sopivasti uuteen paikkaan, ja oli hyvän avointa metsääkin, että näki suht hyvin, missä koira meni ja mitä se puuhasi. 6 damia, joista päätin etukäteen haetuttaa kaksi. Johannes kävi viemässä damit meidän katsellessa. Damit olivat kaaressa, kauimmainen ehkä n. 50m päässä. Ensimmäinen dami löytyi ihan hyvin (lähin oikealta). Toinen teetti sitten jo aika paljon töitä. Karma pyöri useampaan kertaan yhden damin lähellä, mutta ei ilmeisesti sitten vaan millään saanut siitä vainua (tuulta ei ollut yhtään, ja hakualue oli vielä muutenkin melko suojaisassa notkelmassa). Se tuli myös käymään takaisin lähetyspaikalla ja koitti käydä mielistelemässä ja hakemassa leikkiin Valaa, mutta lähti siitä sitten itsenäisesti takaisin ruutuun, kun ei saanut mitään huomiota. Lopulta Karma lähtikin kauas, ihan takarajalle asti ja teki siellä vähän aikaa hakua ja löysi sitten sen kauimmaisen damin. Vala sai käydä hakemassa loput damit, kun Johannesta laiskotutti käydä itse poimimassa ne talteen.

Tällä viikolla treenattiin myös tiistaina pentukurssilla hakua. Karmakin sai onneksi luvan osallistua kurssille juoksuista huolimatta. Toki juoksut tuovat rajoituksia, eli K on pääasiassa autossa ja sen mitä tekee, se tekee viimeisenä. Kiva kuitenkin päästä osallistumaan, kun päästään treenaamaan vähän vieraamassa porukassa, uudessa paikassa, vierailla dameilla (ja tulevilla kerroilla myös riistalla). 

Karmalle tehtiin suorakaiteen muotoinen hakualue polun varteen, niin että pitkä "sivu" oli polun suuntainen. Ajateltiin kokeilla lähtetyspaikan vaihtamista, ja sitä, että josko sillä saisi lisää motivaatiota hakualueelle lähtemiseen, ja siksi siis tehtiin pitkulainen alue. Alkuun alueelle vietiin motivoidusti kuusi damia. Pari ekaa meni ihan hyvin, mutta sitten tuli vähän ongelmia, eikä Karma tahtonut ensin löytää mitään ja sitten se päätti käydä pissalla (vaikka se olikin pissanut myös ennen treenien alkua. Ehkä jotain juoksusekoilua?). Kouluttaja-Sanna lähti avuksi ruutuun ja laittoi lopulta yhden ylimääräisen damin koiran löydettäväksi, että saatiin onnistuminen. Tämän jälkeen haettiin sitten vielä yksi, jota varten lähetin koiran ihan hakualueen toisesta reunasta. Tässäkin lähtö oli vähän tahmea, mutta sitten kun K meni, niin se toimi ihan kivasti ja löysikin damin suht helpolla.

Sanna esitteli muuten vähän toisenlaista näkökulmaa haun treenaamiseen ja opettamiseen pennulle, eli ns. namikuppitekniikkaa. Halusin kuitenkin tehdä Karman treenin dameilla siihen tyyliin, miten olen tähän astikin sen kanssa aiemmin treenannut. Juteltiin kuitenkin kuppitreenistä (ja muut pennut sitä tekivätkin), ja päätin, että kokeilen sitä Karman kanssa. Ja itse asiassa pohdiskelin, että ei välttämättä olisi pöllömpi treeni Valallekaan hakuinnon nostamiseksi.

Keskiviikkona otin Karman mukaan mennessäni kouluttamaan tokoryhmää, ja poikkesin matkalla ensin läheiseen metsikköön tekemään namihakua. Kaivoin kotoa kaapista kaikki tyhjänä olleet pakasterasiat, joita oli 7 kappaletta, ja jaoin Karman iltaruuan niihin. Metsässä sidoin Karman kiinni puuhun katselemaan, ja kävin sitten viemässä kipot hakualueelle. Taas kaarimuodostelma, kun en missään nimessä halunnut Karman törmäävän useampaan purkkiin kerrallaan. Olisikohan kauimmaiselle purkille tullut matkaa 30-40 metriä. Siitä sitten töihin, selkeästi oli enemmän intoa lähteä hakualueelle, kun koira tajusi, että iltaruoka on siellä metsässä odottamassa. Karma lähtikin joka kerta innolla liikkeelle ja löysi melko helposti kaikki seitsemän kuppia (mietin ensin, että lopettaisin kuuteen, mutta ajattelin sitten olla kuiten ahne, ja tällä kertaa se oli ihan hyvä niin). Vähän haastetta oli saada K kutsuttua pois alueelta löydön jälkeen, mutta tulihan sieltä ja luoksetulosta se tienasi sitten vielä aina superkehut ja namipalkan.

Namitreenistä jäi aika mukama fiilis, kun tekemisen intoa löytyi niin paljon, ja pikkukoiralla oli selvästi tosi kivaa :) Tykkäsin myös, että Karmassa näkyi nyt sellainen metsästämisen fiilis, että se teki tosissaan töitä. Tehdään varmaan toistekin, joskaan liikaa tätä ei kannattane tehdä, ettei haku muutu ihan kokonaan pelkän ruuan etsimiseksi.

Parin viikon kuulumiset

Karma aloitti juoksut noin puolitoista viikoa sitten. Itse olin ensin ihan varma, että lattialla olleet yksittäiset veritipat ovat Valan tassuhaavasta, mutta eihän ne sitten olleetkaan... Ikää Karmalla on nyt siis n. 7,5 kk.

Valalla on tosiaan ollut taas tassussa yhdessä varpaiden välissä räpylä halki. En tajua, mistä näitä nyt tulee. Haava ei taaskaan ole vaikuttanut erityisemmin kipeältä (varmuudeksi sitä on alkuvaiheessa vähän putsailtu / suihkettu haavasuihketta), ja Vala on puuhaillut kaikkea ihan normaalisti. Ei olla keksitty mitään yksittäistä syytä, mikä näitä aiheuttaisi tai mitään, mihin Vala voisi itseään muka esim. ulkona teloa. Kokeillaan nyt syöttää sille biotiini-lisää, jos sillä olisi vaikka jotain vaikutusta ihon kuntoon ja sitä kautta sitten noihin tassuihinkin. Aika merkillistä...

 

 Viime viikonloppuna käytiin maalla oleilemassa, ja tämän kirjoituksen kuvat on otettu silloin. Karma teki mökillä pari motivoitua hakuruutua. Ihan kiva pikkueläin se on. Juoksee lujaa, ja mieluiten käykin juoksemassa ensin kierroksen metsässä ihan vaan juoksemisen ilosta ja tsekkaa samalla damien viejän jalanjäljet. Sen jälkeen lähtee nenä tosissaan päälle, ja se alkaa etsiä dameja, löytääkin ne melko nopeasti. Maksimietäisyys meillä on tainnut olla nyt 20-25 m, ja sellaisessa maastossa, että olen pääasiassa koko ajan nähnyt, mitä koira tekee (kuitenkaan koira ei välttämättä aina näe lähetyspaikalle). Kovin montaa damia se ei vielä jaksa hakea peräkkäin, ei vaan ole tarpeeksi keskittymiskykyä vielä. Lisäksi palautuksissa on hiottavaa, mutta sitä pitää tehdä ihan omana juttunaan. 

Valan kanssa käytiin tekemässä passitreeniä kaislikon reunalla veneessä istuskellen. Oli ainakin hieno ilta katsella auringon laskua ja hämärtymistä. Yksi sorsaparvi lensi ohi, mutta sekin kovin kaukaa. Vala oli tosi kiva, oli ihan hiljaa. Se istui skarppina, mutta levollisena koko ajan ja seuraili ympäristöä. Sehän ei edes ole hirveästi ollut veneessä mukana, joten tämä oli hyvää kokemusta.

Muuten sitten vaan oltiin. Koirat saivat juosta pellolla ja uida pikkulammessa. Tai siis tollerit uivat, Jaska bc katseli vierestä hullujen menoa...

 

Tällä viikolla osallistuin torstaina koiran lihashuoltoa käsittelevälle luennolle. Puhujina olivat ell Virpi Arminen ja eläinfyssari Elina Karhumäki. Tykkäsin, tuli kolme tuntia hyvää asiaa (ja paljon olisi varmaan voinut käsitellä aihetta lisääkin). Paljon oli sellaisiakin juttuja, jotka tiesin, mutta en silti pitänyt yhtään huonona asiana vähän kerrata näitä. Luennolla käytiin myös ihan konkereettisesti läpi koiran treenausta: alkulämppä, lopun jäähdyttely, konkreettiset esimerkit näihin sopivista harjoituksista, venytteilyistä sekä vähän jotain jumppajuttujakin. Puhuttiin myös vähän ruokinnasta ja vähän enemmän sitä tärkeämmästä (ja liian usein laiminlyödystä) nesteytyksestä. Luennolla valtaosa kuuntelijoista oli aksaajia, ja sikäli aiheita käsiteltiinkin paljon aksan kautta. Todettiin kuitenkin, että jos tokokoirasta huolehtii samalla lailla kuin aksakoirastakin, niin silloin on asiat aika hyvällä mallilla. Ja muutenkin nuo ohjeet pätevät kuitenkin loppujen lopuksi aika pitkälti niin lajiin kuin lajiin. 

Vähän tuli huono omatuntokin, kun tiedän luistavani välillä liikaa ihan perusjutuista kuten alku- ja loppuverryttelyistä. Pitäisi vaan ottaa asiakseen oikeasti huolehtia näistä! Talvella meni ihan hyvin, kun kuljin treeneihin hallille pääasiassa kävelle, mutta nyt kesäkauden aikana on kyllä lipsuttu, kun mennään useimmiten autolla treeneihin... 

Elina käski muistaa luennosta edes yhden asian: harrastuskoira on huippu-urheilija, joten kohtele sitä kuten huippu-urheilijaa. Pienilläkin asioilla voi saada jo paljon aikaiseksi koiran hyvinvoinnin ja fyysisen kunnon ylläpitämiseksi.

Kokeissa

Tässäpä tiivistelmät parista kokeista.

Ekana kisattiin viikonloppuna Nuuskujen ja Tollereiden mestaruudesta. Mulle puhkesi edellisenä iltana ihan hirveä kurkkukipu, mutta kun olin lupautunut talkoilemaankin, niin lähdetiin silti kokeilemaan onnea kokeeseen. Tulipahan treenattua kipeänä kisaamistakin, ja selvisin omasta osuudestani ihan hyvin. Illalla nousi vielä kuumettakin sitten kaupan päälle.

Olin jo ennakkoon päättänyt, että kokeilen saada virettä nousemaan palkkaamalla reilusti. Jos tuomari huomattaisi, niin sitten lopettaisin / vähentäisin, mutta ei saanut mitään sanomista, vaikka hyppyytin koiraa minua vasten, yllytin riehumaan ja kehuin äänekkäästi liikeiden välit. Sopi tietty erinomaisen hyvin tähän väliin, kun sain tehdä mitä halusin kehässä. Vala tuntuikin vähän paremmalta, mutta ei kuitenkaan ollut lähimainkaan sitä, mitä haluaisin sen olevan, ja millaisella asenteella se joskus nuorempana on ollut kehässä. Neljä koiraa, me kisattii toisena.

Liikkeet suoritusjärjestyksessä:

Paikkaistuminen: 10. Palatessani nosti tassua, mutta tuomari ei ehkä huomannut tätä.

Paikkamakuu: 10.  Vähän hidas alas. Pystyi menemään ekalla käskyllä, eikä tuomarikaan tässä nipottanut meille nopeudesta tai sen puutteesta.

(tauko)

Seuraaminen: 7½. Vähän jätätystä, kontakti tippuili aika paljon. Skarppasi, kun huomautin kerran kevyesti (en usko, että tuomari kuuli, ei ainakaan sanonut mitään).

Ruutu: 6. Ruutu oikealla. Hidas merkki. Jostain syystä Vala lähti taas merkiltä etenemään etuviistoon, ts. kauemmasta minusta ja lähetyspaikasta. Pysäytin ja uudella käskyllä yritys kohti ruutua --> lähti eka edelleen väärään suuntaan, kunnes sitten itse korjasi ja löysi tiensä ruutuu. Löysä stoppi, tuli tosi eteen. Käskin kuitenkin maahan, ja siihenhän se lävähti (ekalla käskyllä, jes!!), tassut ihan etunauhalla. Lopun seuruu huono.

Tunnari: 8. Rivissä, oma kolmas oikealta. Vala aloitti keskeltä ihan oman vierestä, meni ensin vasemmalla, palasi riviä pitkin takaisin ja nappasi oman heti, kun osui kohdalle. Ihan huippuhyvin siis! Hidas sivulletulo, mistä pistevähennykset.

Luoksetulo: 7½. Hidas läpi suorituksen. Stoppi voisi olla tehokkaampi, varsinkin kun vauhtia oli noinkin vähän.

(tauko)

Zeta: 0. Seiso-maahan-istu. Arvaatteko mitä? Olen ehkä joskus aiemminkin kirjoittanut tämän: seiso ok, istui maahanmenon, seisoi istumisen. Joku tässä koetilanteessa nyt mättää, kun tämä liike ei onnistu, ei sitten millään. Tämän kehän jälkeen kävin heti tekemässä jäävät uudestaan, ja V pystyi tekemään ihan kaikki asennot.

Ohjattu: 7. Oikea kapula. Hidas merkki, hyvin kapulalle, hidas palautus, huono pa.

Kaukot: 6. Vala teki teknisesti aivan täydelliset asennonvaihdot!!! Hidashan se oli, kun selvästi mietti juttuja. Harmi vaan, että piti ottaa pistemenetykset siitä, että tarvittiin sekä alun jätössä kaksi käskyä maahanmenoon että lopun lopussa kaksi käskyä perusasentoon nousemiseen.

Metallihyppy: 7½. Hidas, huono pa lopussa.

Yhteensä 218 p. EVL3, sijoituksena 4/4. Yhtään ykköstä ei EVL:ssa tullut. Tuomarina Jari Salokanto.

Vala kävi tämän kokeen jälkeen hierojalla. Olihan se jumissa jonkin verran. Vasen lapa vähän, ja oikea takajalka enemmän. Selässäkin varmaan jotain, mutta Vala ei kauheasti suostunut näyttämään tuntemuksiaan päälle päin. Tyyppi vaan makasi tyytyväisenä silmät kiinni... (mikä on toki jees, varsinkin, kun Vala ei aina ole ihan ykkösenä tuolla tavoin rentoutumassa, kun pitää käsitellä).  Kehuja tuli taas hyvistä lihaksista, on kuulemma nartuksi hyvässä kuosissa. Moni Valaa käsitellyt on tätä sanonut. Kiva että on hyvärakenteinen koira ja lihaksetkin tulevat ja pysyvät kunnossa suhteellisen helpolla :)

Sitten oli viikolla iltakisat Tallilla. EVL:ssä viisi koirakkoa, meillä kisanumero 3. En uskaltanut täällä riehuttaa Valaa kehässä niin paljoa kuin edellisessä kokeessa, mutta ei oikeastaan tarvinnutkaan. Vala vastasi nyt tosi hyvin kehuihin (se on varmaan se Talli-vire, joka tuo tämän lisän "ilmaiseksi"), vaikka ei sillä muutoin olekaan liikkeissä sitä draivia, mitä voisi olla.

Liikkeet:

Paikkaistuminen: 10.

Paikkamakuu: 7½. Kaksoiskäsky ylösnousuun (Valan moka, se pudotti kontaktin voidakseen tuijottaa liikkuria), ja puolikkaan pisteen menetys pienen nuuskuttelun takia.

(tauko)

Metallihyppy: 9. Hidas palautus

Kaukot: 8. Ihan vähän tuli eteenpäin, viimeiseen vaihtoon (s-m) vaati kaksi käskyä, kun kääntyi juuri silloin katselemaan kehän laidalle odottamaan tullutta seuraavaa koirakkoa.

Ohjattu: 9. Vasen. Hidas sivu, alun palautusvauhti oli jopa ihan jees.

Tunnari: 8. Nyt piti taas jonkun aikaa varmistella kapuloilla, ja haistella kaikki useampaan kertaan läpi, vaikka oma olikin ihan selvä. Ja se palautus voisi aina olla parempi.

(tauko)

Ruutu: 0. Vala valui taas ihan ruudun etureunalle, lähimmän kartion taa. Käskin kuitenkin maahan, ja olihan se ihan hyvin siellä ruudussa. Lopun seuruu oli huono. En ehtinyt nähdä pisteitä kehässä, joten jälkeenpäin vähän ihmetytti tulostaulun näyttämä alhainen pistemäärä... ajattelin, että josko tuomari sitten kuitenkin tulkitsi, että se ei ollutkaan ruudussa. No ei se tuomari mikään puusilmä ollut, vaan sain hieman myöhemmin kuulla, että V oli näppäränä tyttönä noussut istumaan heti, kun olin tekemässä kävelyn ekaa käännöstä.

Zeta: 6½. Istu-seiso-maahan. Se istui kokeessa!!!! (ei ollut kauhean hyvä fiilis, kun ennen koetta tein lämppälenkillä pienen treenin, vahvistanpa istumista. Valahan ei silloin sitten istunut, ei millään, joten sitä hinkattii varmaan vartin verran siinä sitten.). Seiso ok, mutta maahanmenon se sitten myös istui. Seuruu olisi voinut olla parempaa, oli aika vaisua.

Luoksari: 6. Eka tänne-käsky kahteen kertaan. Se lisäksi hidasta ja vähän huonot pysähtymisetkin.

Seuraaminen: 8½. Hidas oli huonoimmalla kontaktilla, ja juoksussa tulee eniten jätätystä. Askelsiirtymät oli super! Ja hei, pitkästä aikaa aika kivat pisteetkin!

Yhteensä 222 pistettä, EVL3, sij. 3/5. (ei taaskaan ykkösiä evl:ssa). Tuomarina Ralf Björklund.

Ei koetta ilman nollaa näemmä. Ruudun virhe oli vähän yllättävä.. tässä olis ollut ainekset jopa ykköseen ilman ruudun mokaa. Jossittelija laski, että jos ruudusta olisi saatu esim. 8, ja sitten jos vaikka paikkamakuussa tai luoksetulossa olisi pärjätty normaalimäärällä käskyjä, niin se olisi ollut ykkönen. Jos ja jos. Zetakin ärsyttää vähän, mutta saatiin sentään siitä pisteitä. Ekan yksilösetin jälkeen oli aika hyvä fiilis, vaikka tokikin tiesin heti järjestyksen nähtyäni, että toinen osuus on meillä tosi paljon haastavampi. Silloin pelotti jopa, että mitenkähän käy, kun seuruu on vikana, mutta sehän meni yllättävän kivasti..

Jatkan nöyrin mielin harjoittelua.

Pentukurssilla

Aloitin Karman kanssa Nuuskujen pentunoutokurssin. Mietin aika pitkään, etteä ilmoittaudunko vai en. Epäröin osallistumista siksi, että en hirveästi haluaisi nostaa kierroksia enkä välttämättä treenata ryhmätilanteissa noutamista näin varhaisessa vaiheessa. Toisaalta kuitenkin osalistuminen houkutti, sillä olisi hyvä käydä Karman kanssa jossain ihan vaan kaksin. Taas olen nimittäin havahtunut siihen, että mulla on useimmiten aina molemmat koirat mukana, ihan vaan jo ajanpuutteen vuoksikin. 

Päästiinkin sitten Sanna Rantasen vetämään penturyhmään. Viime viikolla meillä oli eka kokoontumiskerta, ja olin kovin tyytyväinen siihen. Ei nimittäin tehty juurikaan mitäään! Istuskeltiin metsän keskellä parkkiksella ja koirat saivat vaan olla ja odotella. Koirien rauhoituttua, jokainen kävi sivummalla esittämässä pienen näytön lähtötasosta, eli vähän kontaktijuttuja, paikallaoloa ja luoksetulon. Sitten taas vaan oltiin ja rauhoituttiin, ja sen jälkeen lähdettiin kotiin. Karma oli ihan ok. Toivoisin sen pystyvän rauhoittumaan vielä paremmin, mutta on ehkä toistaiseksi sille vähän turhan suuri haaste arki-illan treeneissä, kun se on ensin ollut työpäivän ajan sisällä kotona. Se ei pahemmin kitise, mutta touhuaa mielellään koko ajan jotakin pientä itsekseen, kuten kaivaa maata, syö maata, syö ruohoa ja nyppii kasveja muuten vaan irti maasta.

Muutoinhan se on ihan kohtuullisen paljon saanut olla kyllä mukana hengailemassa. Yritän välttää kyttäämästä sitä, silloin kun sen kanssa ei tehdä, niin en tarkkaan tiedä, miten paljon se tuollaista touhuilua harrastaa yleensäkin. Jonkin verran ainakin, kun maassa näkyy aina välillä kuopsutusjälkiä. Kentän laidalla se pystyy olemaan hiljaa ja rauhallisesti silloin, kun minä olen kouluttamassa ja/tai auttamassa muita koirakoita, ja käpertyykin usein kerälle nukkumaan. Jos treenaan Valan kanssa, niin ääntä tulee jonkun verran, mutta kyllä se siinäkin aina rauhoittuu, kun jossain vaiheessa tajuaa, että sieltä ei pääse mukaan. Eikä se siis lähimainkaan enää huuda siihen malliin kuin ollessaan pikkupentu... Me on myös aktiivisesti Valan kanssa treenattu korvien sulkemista kakaralta, ja koitetaan vaan keskittyä täysillä omaan hommaan ja tekemiseen. Alkuun Vala paineistui K:sta, mutta ei onneksi enää kovin paljoa, ja välillä ei ollenkaan.

Karma on loppukesän/alkusyksyn aikana tehnyt pari kertaa lähihakua damilla motivoituna. Se on mennyt ihan hyvin. Pitänee seuraavaksi koittaa sokkona. Haun etsi-käskyä se on vähän treenannut, toistaiseksi namietsinnän avulla. Ihan hyvä mielikuva sillä näyttäisi olevan nyt nenätyöskentelystä siihen liittyen. Lenkillä silloin tällöin on tehty pillipysäytyksiä ja tietty luoksaria. Yksittäisiä eteenlähetyksiä on tehty ruokakupille. Hirmuisesti olisi kaikkea, mitä pitäisi ja voisi treenata, mutta kun aika on vaan niin kovin rajallinen.

Alavireinen suoritus

Viime viikonloppuna kisattiin tokon Pohjois-Hämeen kennelpiirin piirinmestaruudesta. Ei oltu missään joukkueessa (onneksi, olisi hävettänyt vielä enemmän!). Meille oli napsahtanut kisanumero 13 (pistäisikö kaiken sen piikkiin - epäonnen lukuhan se on..), mikä tarkoitti sitä, että oltiin EVL:n vikoja. Kehä pyöri kuitenkin melko reippaaseen tahtiin, kun tuomari ei suuren koiramäärän takia kommentoinut kehässä mitään. Eka paikkikset ja sitten yksilöliikkeet kahdessa osassa.

Ennen ekaa yksilökehää tein Valan kanssa istumaan jäämisen (meni hyvin) ja kaukoja (vähän huomautin vaihdoista --> paransi). Ennen kehää koira tuntuikin hyvältä, mutta sitten lähti alamäki. Toiseen kehään mennessäkin Vala oli ihan ok oloinen, mutta vire ei vaan kantanut kehään asti. Normaalisti Vala kerää autossa odottelusta vähän kierroksia, mutta eipä tällä kertaa tapahtunut edes sitä...

Liikkeet suoritusjärjestyksessä:

Paikkaistuminen: 9½. Kerran liikautti tassuja, tuomari oli aika tiukkana tässä.

Paikkamakuu: 8. Kaksi käskyä maahanmenoon, muuten hyvä makuu ja hyvin ylös.

(tauko)

Zeta: 0. Järjestyksenä istu - seiso - maahan. Seisoi istuminen, seiso ok, mutta pieni ennakointi seuruuseen mukaantulossa, istui maahanmenon. Että joo. Ei se treeneissä ole tuota maahanmenon istumista harrastanut, mutta jännästi nyt vaan tuli sama virhe kuin edellisessäkin kokeessa. 

Ohjattu: 8. Oikea. Ok merkki, ihan hyvin kapulalle, hyvin vaihtelevavauhtinen palautus (ravi, laukka, kävely).

Kaukot: 0. S-m -vaihto ei onnistunut, vaan Vala meni jääräpäisesti istumaan. Tekniikka ok, mutta korvat hukassa.

Seuraaminen: 7. Saatiin pakettia kursittua kokoon, vaikka alla olikin jo kaksi tyhmää nollaa ja ohjaajan mieliala alkoi olla maassa. Ei seuraaminen vieläkään valmis ole, mutta kivasti on taas menty eteenpäin. Juoksuosuudessa Vala jätätti, joten annoin surutta muutamia lisäkäskyjä (mitä väliä, kun oli nuo nollat tosiaan alla jo), joista tuomari ainakin yhden kuuli, eli siitä on jo tullut pistevähennystä.

(tauko)

Metallihyppy: 9. Hidas palautus

Tunnari: 9½. Nuuhki ja varmisteli aika kauan, mutta toimi silti ihan tehokkaasti ja hosumatta. Oli aika varman oloinen ja palauttikin jopa kohtuullista vauhtia. Tämä oli hyvä!

Luoksetulo: 6. Kaksi tänne-käskyä ekaan lähtöön, todella h-i-d-a-s vauhti läpi suorituksen.

Ruutu: 5 Ok merkki. Lähti merkiltä oikeaa suuntaan, mutta kaarsi sitten jostain syystä keskelle kenttää (kauemmas minusta) ja pysähtyi hetken päästä ihmettelemään, että eihän täällä mitään ole. Uudella käskyllä ruutuun, hidas seiso, kaksi käskyä maahan. Tuli todella hitaasti mukaan seuruuseen, minä ehdin kävellä jo ihan aloitusmerkille asti ennen kuin koira sai minut kiinni. Ja pakko oli kerran vilkaista olan yli, että tuleekohan se ollenkaan sieltä.

Yhteensä 189 pistettä, ei tulosta. Eli ensimmäinen nolla ikinä Valan kanssa. 

Fiilis oli tosi huono. Treenit on menneet hyvin, mutta en vaan saa sitä osaamista näkymään kokeessa. Todella raivostuttavaa!

En osannut edes tehdä maanantain treeneihin (oltiin samalla kentällä kuin, missä koe oli) mitään suunnitelmaa, kun punainen lanka oli ihan hukassa ja mielessä oli vain hirveä ketutus. Otin kuitenkin tyhjän paperin nenän eteen ennen treenejä, ja otsikoin sen "Mikä meni pieleen?". Löytyihän niitä ajatuksia. Luokittelin virheet kahteen luokkaan: vire/mielentila ja tekniikka. Ensimmäiseen lokeroon meni tosi paljon asiaa, toiseen kolme juttua, joista niistäkin osittain on syyttäminen virettä. Kyllähän Vala osaa, osaa jopa ehkä liian hyvin, että homma on sille tylsää ja yhdentekevää.

Mietin hetken aikaa, että en kehtaa mennä ilmoittautumiini tuleviin kisoihin tämän jälkeen... mutta kyllä me mennään, treenaamaan. Jospa jostain löytyisi lisää potkua tekemiseen.