maanantai 3. syyskuuta 2018

Karma MH-kuvauksessa

Karma kävi sunnuntaina 2.9. MH-luonnekuvauksessa. Olipas mielenkiintoista! Ensimmäistä kertaa olin itse paikan päällä näkemässä kuvauksen, joitakin videoita vain olin aiemmin nähnyt. Karma testitulos oli ihan näköinen. Ainoa, mikä meitä hieman yllätti, oli se, kuinka vähän Karma reagoi takaa-ajo- tai etäleikki-osioissa. Tässäpä Karman luonnekuvaus ja kyseisten osioiden videot aina perässä:

1a. Kontakti tervehtiminen: 4 Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
1b. Kontakti yhteistyö: 4 Lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu testinohjaajasta
1c. Kontakti Käsittely: 4 Hyväksyy ja ottaa kontaktia
2a. Leikki-1 leikkihalu: 4 Leikkii - aloittaa nopeasti ja on aktiivinen
2b. Leikki-1 Tarttuminen: 4 Tarttuu heti koko suulla
2c. Leikki-1 Puruote ja taisteluhalu: 3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla




3a. Takaa-ajo 1.kerta: 2 Aloittaa, mutta keskeyttää
3b. Tarttuminen 1.kerta: 1 Ei kiinnostu saaliista / Ei juokse perään
3a. Takaa-ajo 2.kerta: 2 Aloittaa, mutta keskeyttää
3b. Tarttuminen 2.kerta: 1 Ei kiinnostu saaliista / Ei juokse perään
4. Aktiviteettitaso: 2 Tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata




5a. Etäleikki Kiinnostus: 3 Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja
5b. Etäleikki Uhka/aggressio: 1 Ei osoita uhkauselkeitä
5c. Etäleikki Uteliaisuus: 1 Ei saavu avustajan luo
5d. Etäleikki Leikkihalu: 1 Ei osoita kiinnostusta
5e. Etäleikki Yhteistyö: 1 Ei osoita kiinnostusta




6a. Yllätys pelko: 2 Kyykistyy ja pysähtyy
6b. Yllätys puolustus/aggressio: 1 Ei osoita uhkauseleitä
6c. Yllätys Uteliaisuus: 2 Menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa
6d. Yllätys jäljellejäävä pelko: 1 Ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä
6e. Yllätys Jäljellejäävä kiinostus: 1 Ei osoita kiinnostusta haalariin




7a. Ääniherkkyys pelko: 3 Väistää kääntämättä pois katsettaan
7b. Ääniherkkyys Uteliaisuus: 5 Menee räminälaitteen luo ilman apua
7c. Ääniherkkyys Jäljellejäävä pelko: 1 Ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä
7d. Ääniherkkyys Jäljellejäävä kiinnostus: 1 Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan




8a. Aaveet Puolutus/aggressio: 2 Osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä
8b. Aaveet Tarkkaavaisuus: 5 Tarkkailee molempia aaveita koko osion ajan
8c. Aaveet Pelko: 3 On enimmäkseen ohjaajan edessä tai sivulla, vaihtelee paon ja kontrollin välillä
8d. Aaveet Uteliaisuus: 2 Menee katsomaan, kun ohjaaja puhuu avustajan kanssa ja houkuttelee koiraa
8e. Aaveet Kontaktinotto aaveeseen: 4 Ottaa itse kontaktia avustajaan




9a. Leikki-2 Leikkihalu: 3 Leikkii - aktiivisuus lisääntyy/vähenee
9b. Leikki-2 Tarttuminen: 4 Tarttuu heti koko suulla
10. Ampuminen: 4 Keskeyttää leikin/passiivisuuden, lukkiutuu yleisöä, laukauksia tms. kohden, ei palaa leikkiin/passiivisuuteen

lauantai 4. elokuuta 2018

Rally-kisat

Tänään kisasin Valan ja Karman kanssa oman seuran rally-tokokisoissa kotihallilla. Olin alunperin ilmoittanut vain Valan näihin kisoihin. Sitten kun selvisi, että Karmalle ei löytynyt paikkaa SM-joukkueista (ei mahduttu TamSKin joukkueeseen ja tollerijoukkuetta ei saatu kasaan, koska ei ollut riittävästi osallistujia), ilmoitin myös Karman tähän elokuun alun kisaan. 

Mestari-luokka aloitti kisat, joten ajelin aamupäivällä Valan kanssa hallille. Rata oli hieman haastava ja tuomari sanoikin suunnitelleensa sen tulevia SM-kisoja silmällä pitäen. Ns. vaikeat kohdat radalla kuitenkin sujuivat meiltä Valan kanssa ihan hyvin, virheet tehtiin sitten ihan muista syistä (kisajännitys...). -10 p. napsahti liikkeestä maahan kyltillä, koska V jäi useasta käskystä huolimatta istumaan (tämä on nyt joku tuore ongelma, joka näyttää toistuvan tänä kesänä). Tuplasaksalainen koira oikealla tehtynä toi -3 p., koska ohjasin itse ihan omituisesti huitoen ja askeleet meni miten sattui. Lisäksi vielä istu käännös oikeaan istu (koira oikealla) -kyltiltä -1p, tässä V ei meinannut istua lopuksi, ja käytösruudusta (edessä seiso) myös -1 p, varmaan siitä, kun V kerran ehti liikauttaa toista etutassua ja siirtää painoa taaemmaksi, josta käskin sitä sitten hieman kovemmin "paikka" -käskyllä pelästyessäni, että nyt se meinaa valahtaa istumaan. Kaikkiaan vähän hidas suoritus eikä ollut ei ihan minun makuuni. Minua jännitti ja sehän näkyy heti radalla meidän tekemisessä. Yhteensä 85 p. ja tuomarin palkinto, koska tuomarin mielestä yhteistyö radalla oli kuitenkin hyvää!



Mestariluokan jälkeen ajelin takaisin kotiin, jossa ehdikin ihan hyvän tovin olla ennen kuin suuntasimme Karman kanssa hallille. Alo-rata oli mukava ja helppo. Kehään mennessä jännitys vähän meinasi nostaa päätänsä, mutta parin ekan kyltin jälkeen siitä päästiin eroon ja sen jälkeen loppurata oli nautiskelua hyvässä fiiliksessä. Saldona täydet 100 pistettä ja sijoituksena 1.! Tämä oli näin ollen myös Karman viimeinen alokasluokan startti ja nyt nimen edessä passaa käyttää koulutustunnusta RTK1.


sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Toller Show

Kävimme eilen pitkästä aikaa näyttelyssä, kun osallistuimme Harjavallassa tollereiden erikoisnäyttelyyn. Päivä oli helteinen, mutta näyttelypaikka oli ihan miellyttävä nurmikenttä, jonka laidalta löytyi onneksi myös varjoa. Pitkä päivä näyttelypaikalla sitten vierähtikin, kun olin ilmoittanut kaikki kolme koiraa kehään: ensin Usva junnuissa, sitten Karma käyttöluokassa ja vielä lopuksi Vala veteraaneissa. 

Vala nautiskelee varjosta ennen kehään menoa


Tavoitteena oli selvitä Usvan kanssa jotakuinkin kunnialla esiintymisestä. Tosi vähän ehdittiin harjoitella, lähinnä kotona vähäsen. Onnekseni huomasin, että "odota" -käsky toimii näyttelyseisomisessa hyvin ("odota" on yksi niistä harvoista vihjeistä, jonka Usva oikeasti edes osaa), joten se homma hoitui sillä. Jännitysmomentiksi sitten jäikin tuomarin kopelointiin suhtautuminen... Usva kun välillä on kaikkien kaveri ja välillä sitten joku ihminen on teinikoiran mielestä melkoinen mörkö. Onneksi tuomari oli tällä kertaa Usvan mielestä ihan jees, joten kopeloinnista ei tullut mitään härdelliä aikaiseksi. Muutenkin kehäkäytös sujui hyvin ja Usva oli hienosti kuulolla minun suuntaani. Muutoin sen kanssa oleilu näyttelypaikalla olikin sitten jokseenkin hermoja raastavaa... voi teinimonsteri. 

Junnunarttuja

Usvan kanssa kehässä

Karma ja Vala puolestaa olivat (taas) niin maailman helpoimpia kavereita. Niiden kanssa on rento ja helppo olla. 

Narttujen tuomarina toimi saksalainen kasvattaja Gabi Orru.

Usva JUN H:
11 months old. Girl of higher size. Rather leggy. Sweet clear cut head. Well proportioned. Dark pigment fitting the coat colour. Reach of neck long enough. Ribcage deep enough, needs to fill. Well angulated front and rear. On the move narrow coming and going. Neat (??) feet. Well presented.

Karma KÄY EH:
4 years old. Friendly girl of medium size. Medium bones. Feminine wedge shape head. Little flat skull. Good reach of neck. Little overbuilt in back. Well set heavily feathered tail. Straight in front and rear angulation. Beautiful marks in head, chest and feet and tail. Well presented.

Vala VET EH:
8 years old. Friendly girl that higher on her leg. Clear cut head. Soft expression. Little overbuilt in rear front okay. Top coat [tässä välissä joku sana tai kaksi, josta en saa selvää] double dense and soft. Strong bones. Shouldn't be heavier. Moves lots of go. Well presented.


Vasemmalla Usvan setä Jekku (Luottomiehen Järvien Loiskija) ja oikealla Usva

maanantai 2. heinäkuuta 2018

Vaellus Urho Kekkosen kansallispuistossa

Lauantaina 16.6. aikaisin aamulla automme starttasi kotipihasta ja suuntasimme kohti pohjoista. Hyvissä ajoin alkuillasta olimmekin jo perillä kohteessa Saariselällä.  Yöksi olin varannut hotellihuoneen. Koirista reissussa mukana olivat Vala ja Karma, Usva keskenkasvuisena sai sen sijaan jäädä hoitopaikkaan matkamme ajaksi.

Sunnuntai 17.6.
19,72 km
keskinopeus 3,6 km/h
nousua 224 m

Ajoimme aamulla klo 8 aikoihin Kiilopäälle, jonne jätimme automme parkkiin reissun ajaksi. Maksoimme pysäköinnin, vaihdoimme vaelluskengät jalkaan, punnitsimme rinkkamme vaa'alla ja sitten olikin aika lähteä liikkeelle ihmettelemään ja ihastelemaan Urho Kekkosen kansallispuiston maisemia. Minun rinkkani painoi lähtiessä 19 kg, Johanneksen rinkka 25 kg, Valan reppu 2,5 kg ja Karman 2 kg.

Alkumatka Niilanpään vanhalle porokämpälle oli todellinen highway

Lounastauon pidimme Suomunlatvan laavulla ihanassa aurinkoisessa kelissä. Sieltä matka jatkui kohti Suomunruoktua, jossa olimme alunperin suunnitelleet yöpyvämme. Matka oli kuitenkin kulkenut niin joutuisaan, että pidimme Suomunruoktulla vain kahvitauon. Juuri ennen Suomunruoktun tuvalle saapumista kohtasimme pari rajavartijaa, joiden kanssa keskustelimme hetken aikaa. He kertoivat, että juuri tänään on ensimmäistä kertaa ollut selvästi enemmän itikoita kuin alkukesän aikana tähän asti. Paikoin itikoita olikin melko paljon, mutta toisissa paikoissa vain joitakin yksittäisiä. Onneksi ehdittiin reissulle siis vielä ennen kuin niitä olisi ollut riesaksi asti, vaikka kesä onkin tänä vuonna tullut aikaisin.

Telttapaikka ensimmäistä yötä varten löytyi Salonlammin laavun läheisyydestä. Salonlammilla oli meidän lisäksemme vain yksi kulkija, joten saimme olla mukavan rauhassa.

Joen ylitys Suomunruoktun tuvan kohdalla

Salonlampi ja meidän telttamme

Maanantai 18.6.
16,4 km
keskinopeus 3,8 km/h
nousua 420 m

Matka jatkui ensin kohti Tuiskukurun tupaa, jossa pidimme lounastauon. Samalla tuli pieni sadekuuro, joten mukavahan se oli silloin istuskella sisällä syömässä. Tuiskukurusta jatkoimme kohti Luirojärveä, jonne oli tarkoitus päästä yöksi. Pari kilometriä ennen Luiroa huomasimme, kuinka ukkospilvet alkoivat vyöryä meitä kohti. Laitettiin tossua toisen eteen melkoista vauhtia, mutta silti pilvet saivat meidät kiinni. Onneksi saimme niskaamme vain sateen ja ehdimme Luirojärven tuvalle ennen ukkosta. Tupa oli tilava ja siellä oli jopa erillinen kuivaushuone, jossa saimme hienosti kuivateltua kaikki märät vaatteemme. Jonkun verran Luirojärvellä oli muitakin vaeltajia, mutta ei nyt tällä kertaa ainakaan mitenkään ruuhkaksi asti, kuten välillä kuulee valitettavan. Kaikkien paikalla olleiden puolesta koirat olivat myös ok, joten saimme rauhassa viettää iltaa autiotuvassa istuskellen. Kaikki yöt nukuimme aina omassa teltassamme. Saunassa kävimme tietysti, kun kerta siihen mahdollisuus oli.

Kuvassa meidän pääasialliset ruuanlaittovälineemme: kaksi reilu litran vetoista kattilaa. Ruokina tällä reissulla söimme siis pääasiassa valmiita retkiruokia, joista alkuvuoden testailujen jälkeen olikin löytynyt ihan maistuvia vaihtoehtoja. Mukavan helppoa, kun ei tule tiskiä.

Kuksa on ehkä vähän painava varuste ja hankalasti pakattavakin, mutta kahvi vaan maistuu siitä juotuna hurjasti paremmalta kuin mistään muovikiposta hörpittynä.

Ukkospilvet nousevat

Luirojärven Hillton

Luirojärvi sateen jälkeen


Tiistai 19.6.
17,43 km
keskinopeus 3,3 km/h
nousua 433 m

Aamu valkeni kosteana sumuisena, mutta päivästä tuli aurinkoinen ja lämmin. Sääskiä oli liikkeellä selvästi enemmän kuin aiemmin (tai ainakin reittimme kulki itikoille suotuisten paikkojen läpi). Olimme edellisenä iltana moneen kertaan miettineet, että mitä seuraavana päivänä tekisimme. Mieli olisi tehnyt nousta Sokostille, mutta harmillisesti Valan tassut eivät olisi rakkakivikkoa kestäneet, joten se suunnitelma oli hylättävä. Johannes sai juuri ja juuri nettiyhteyden puhelimellaan ja sai säätiedotuksen ladattua. Ennuste näytti hyvää keliä tiistaille, mutta uhkasi loppuviikkoa sateilla. Tämä säätiedotus ratkaisi sen, että lähtisimme jatkamaan matkaa hyvässä kelissä, sen sijaan, että olisimme pitäneet taukopäivän Luirojärvellä (mielessä kävi sellainenkin mahdollisuus, että toinen meistä olisi jäänyt koirien kanssa alas ja toinen olisi päiväseltään käynyt huiputtamassa Sokostin). 

Taas kahlataan joen yli

Turkin kuivatus

Matkamme jatkui siis Luirojärveltä kohti Pälkkimäojan laavua, jossa pidimme lounastauon. Täältä polku olisi jatkunut Maantiekurua pitkin, mutta itikoita paetaksemme nousimme tunturiin ja kuljimme tuntureiden lakia pitkin eteenpäin kohti Sarviojan tupaa. Nousu oli hikinen, mutta on se tunturimaisema vaan upea!

Loppumatka Sarviojalle tunturista laskeuduttuamme oli vähän tuskaisa. Minua jostakin syystä sattui kovasti vasempaan lonkkaan kävellessä ja alhaalla jokivarressa taas riitti itikoitakin ihan kiitettävästi. Muutenkin tämä kolmas vaelluspäivä oli ollut minulle hankala, jo heti aamusta lähtien tuntui siltä, että askel painaa melkoisesti. Johannes päinvastoin taas kuului hehkuttavan hyvää kävelyrytmiä ja askeeen keveyttä. Perillä Sarviojalla odotti vielä pieni yllätys, kun telttailualue oli kutakuinkin täynnä partiolaisten telttoja. Onneksi sieltä lopulta löytyi vallan kiva kolo meidänkin teltallemme läheltä erästä tulipaikkaa, joka itse asiassa osoittautuikin aika mukavan rauhalliseksi sijainniksi (olimme vähän kauempana tuvista, joissa myös riitti porukkaa aika lailla..). 

Pälkkimäoja

Pälkkimäpää

Pälkkimäpää. Kiitokset kuvan napanneelle kanssaretkeilijälle :)

Keskiviikko 20.6.
1,94 km
nousua 151 m

Keskiviikkona pidimme taukopäivän ja oleilimme Sarviojalla. Etukäteen hieman huoletti, että miten ihmeessä osaisin olla kokonaisen päivän aloillaan tekemättä yhtään mitään. Aika hyvinhän tuo sujui, ja päivä hurahti ihan itsestään ohi. Kävimme syömässä autiotuvassa sekä vietimme siellä hetken aikaa päivällä odotellessamme sadekuuron menemistä ohi, sekä istuskelimme tulipaikalla Sarviojan virtausta tuijotellen. Partiolaiset jatkoivat matkaansa aamulla, joten saimme olla päivän ihan keskenämme telttailualueella (varaustuvassa oli porukkaa, mutta he puolestaan pysyttelivät pääasiassa siellä). Iltapäivällä kipusimme heti tuvan takaa nousevan Kaarnepään rinteeseen kokeilemaan, josko taas löytyisi nettiyhteys ja saisi tuoreen säätiedotuksen ladattua. Yhteys löytyi ja mukavasti ennuste oli muuttunut niin, että loppuviikko näyttikin taas jo paremmalta keliltä. Tulevaksi keskiviikon ja torstain väliseksi yöksi luvattiin sadetta, mutta muutoin pitäisi seuraavat pari päivää olla poutaa.

"Mitään en ole tonkinut"

Sarviojaa ihmettelemässä

Kaarnepäällä säätiedotusta katsomassa

Meidän asumuksemme - hyvin mahtuu kaikki tavarat telttaan ja/tai absidiin


Torstai 21.6.
20,46 km
keskinopeus 3,6 km/h
nousua 660 m

Lähestulkoon koko edellisen yön satoi vettä. Sade loppui klo 8 aikoihin aamulla, jolloin olikin hyvä hetki sitten nousta ylös (itse olin ehtinyt jo hyvän tovin olla hereillä ennen tätä, mutta en viitsinyt sateessa nousta). Kaikki tavarat säilyivät hienosti ihan kuivina teltan absidissa. Päivän etappina olisi kävellä joko Porttikosken tai Lankojärven tuvalle. Päätimme, että katsotaan päivän mittaan, millainen fiilis ja energia on, että jaksammeko kaikki Lankojärvelle asti vai jäädäänkö Porttikoskelle. 

Aamupuurolla

Sarvioja ja matalalla roikkuvat pilvet

Tämä aamu oli ainoa hetki, kun tuli kävellessä hetki pidettyä kuoritakkia päällä 

Maasto oli pääasiassa melko helppokulkuista, vaikka muutama isompi nousu etappiin kuuluikin. Pääsimme päivän mittaan kulkemaan hienojen kangasmetsien läpi, joissa oli ihan omanlaisensa tunnelma - vanhoja kilpikaarnamäntyjä ja uskomaton hiljaisuus - ilmassa oli jotakin taianomaista. Lounastauon pidimme Sotavaaranojan varressa olevalla tulipaikalla, joka oli upean kosken vieressä. Matka kulki joutuisaan, joten kävelimme illaksi Lankojärvelle asti. Tästä tulikin pisin päivä meille, hiukkasen yli 20 km. Lankojärvellä törmäsimme ensimmäistä kertaa muihinkin kulkijoihin, joilla oli koiria mukana reissussa. 

Johannes ja Vala

Minä ja Karma

Sotavaaranoja

Sotavaaranoja

Koirille meillä oli mukana tarpeen mukaan taukotakkina ja öisin käytettäväksi Non-Stopin rekikoirille alunperin suunnitellut ultrakevyet ja pieneen pakkautuvat takit. 

Perjantai 22.6.
18,30 km
keskinopeus 4,3 km/h
nousua 542 m

Se, että olimme eilen kävelleet Lankojärvelle asti, merkitsi sitä, että perjantaista tulisi viimeinen vaelluspäivämme ja edessä olisi paluu Kiilopäälle. Keli oli jälleen mahtava lähes koko päivän, joskin iltapäivän puolella oli selvästi nähtävissä sadepilvien kerääntyminen taivaalle. Meidän kannalta optimaalisesti rankkasade tuli kuitenkin vasta silloin, kun olimme jo ehtineet hotelliin ja saunaan - mikä tuuri!

Rautulammi

Pidimme lounastauon Rautulammin päivätuvan luona, josta sitten nousimme vielä kerran tunturiin ja laskeuduimme tuntureiden toiselta puolen Niilanpään vanhalle porokämpälle. Reissun ensimmäisen päivän ensimmäinen tauko sekä viimeisen päivän viimeinen tauko pidettiin siis samassa paikassa. Hyvä näin, sillä menomatkalla Niilanpäällä oli paljon vilinää (partiolaisia), että jäi geokätkö etsimättä, mutta nyt paluumatkalla oli rauhallista ja pääsimme vielä etsimään tämän kätkön.

Rautupäällä, taustalla näkyy Rautulammi

Pieni neuvotteluhetki koskien suunnan valintaa..

Kohti Niilanpään kämppää


Kaikkinensa pittuuta reissulla oli kuusi päivää ja kilometrejä tuli 94. Vaikka etukäteen tehtyjä reittisuunnitelmia pitkin muuttaa ja osasta haaveita luopua, reissu oli huikean hieno. Valan tassut alkoivat oireilla heti ensimmäisestä päivästä alkaen, anturoiden reunoihin ilmestyi pieniä punaisia alueita. Onneksi kuitenkin säästyimme pahemmilta haavoilta. Kävin anturat läpi joka ilta ja rasvasin vähänkään punoittavat kohdat Abilarilla, ja seuraavana aamuna tassut olivat taas ihan hyvässä kunnossa. Karman tassuissa oli koko reissun aikana pari jotakin yksittäistä aavistuksen verran punoittavaa kohtaa, mutta muutoin sen anturat pysyivät hyvässä kunnossa koko ajan. Molemmat koirat olivat huippuja reissukavereita ja niiden kanssa oli mukava kulkea joka paikassa. Useampikin vastaantulija kehui hyvin käyttäytyviä koiriamme. 

Oma kroppakin pysyi hyvässä kunnossa, meillä molemmilla. Ei rakkoja eikä hiertymiä missään ja minulla taitaa olla hartiat aika paljon paremmassa kunnossa kuin töissä käydessä. Se yhtenä päivänä minua vaivannut lonkkakipukin (tai lihaskipu?) hävisi itsestään lepopäivän aikana.

Miinuspuolena kerrotakoon, että ilmeisesti joku ei-niin-mukava virus reissusta valitettavasti tarttui mukaan... me molemmat kaksijalkaiset olimme jälkeenpäin mahataudissa (hyvää onnea kuitenkin sikäli, että ehdimme pois maastosta ennen taudin alkamista). Sitä, mistä ja milloin tartunta tuli, ei voi tietää. Erään tuvan vieraskirjassa joku edellinen kulkija kyllä oli kirjoittanut viettäneensä tuvassa aikaa parannellen mahatautiaan, joten liekö tullut sitten sama meillekin.

Kokonaisuutena ensimmäinen pidempi Lapin vaelluksemme oli onnistunut ja kokemuksena hieno. Pieni pala sydäntä taisi jäädä koilliskairaan...




sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Rallykisoja

Tiivistelemänä ennen kesälomataukoa käydyt rallykisat Valan kanssa:

20.5.2018 Valkeakoskella tuplakisat helteisessä kelissä. Ei ihan meidän juttu, oli liian kuumaa kummallekin. Ensimmäinen rata oli Riikka Timosen tuomaroima, ja tältä radalta saimme 89 p. Ensimmäiset yhdeksän kylttiä sujui ihan kivasti ja yhdessä tehden, mutta sitten tapahtui jotakin ja yhteistyö alkoi rakoilla pahasti. Ilmeisesti ei juuri näkynyt ulospäin, mutta itsellä oli aika kökkö fiilis radan jälkeen. Tuomari kuitenkin tykkäsi kovasti ja kehui suuresti, ja saimme tuomarin palkinnon. Kommentti arvostelulapussa: "Kauniit puol.vaihto käännökset, olette taitavia!". Kaikesta huolimatta siis: a) Kukkas-käännöksiä kehuttiin suuresti! b) Ulkopuolisen silmiin kokonaisuus näytti hyvältä

Toisen radan tuomaroi Taru Leskinen. Tämä rata oli nurmikolla (ensimmäinen oli hiekkakentällä) ja aurinko porotti pahasti. Rata sinänsä olisi ollut aika kiva ja helpohko, mutta olosuhteet tekivät kisasta haastavan. Minua ei olisi oikein huvittanut enää mennä kehään, ja tämä varmasti heijastui vahvasti suoraan Valan tekemiseen. Lisäksi V ei muutenkaan ole kovin "lämmönkestävä". Radalla tulikin ylimääräisiä istumisia (mm. 360 -käännöksessä, virhe, jota ei käytännössä ikuisuuksiin ole meillä esiintynyt!). Yhteensä saaliiksi jäi 78 pistettä tuomarin kommentilla: "Selkeää rauhallista ohjaamista" varustettuna. Tällä radalla hirmu iso osa osallistujista jäi kuitenkin kokonaan vaille tulosta, joten pitänee olla tyytyväinen, että näissä olosuhteissa ja fiiliksessä onnistuttiin kuitenkin hyväksytty tulos tekemään.

Tänään 10.6.2018 kisatti Ylöjärvellä Piirinmestaruuskilpailussa. Olimme Valan kanssa myös TamSKin joukkueen varakoirakkona, mutta onneksi kaikki varsinaiset koirakot pääsivät osallistumaan kisaan (ja he saivatkin PiirM joukkuekultaa, kuinka hienoa!). Tämä kisa oli myös Taru Leskisen tuomaroima. Rata oli ihan mukava, mutta varustettu muutamalla haasteella. Edellisten kisojen jälkeen on tullut paljon pohdiskeltua lajin ja kilpailemisen mielekyyttä, joten nyt lähdettiin sitten hakemaan asennetta - tavoitteena oli yhdessä tehty rata. Ja me onnistuttiin! Meillä oli kivaa kehässä! :) Harmillisesti Vala mokasi liikkestä istumisen (jäi seisomaan) ja minä viimeisen kylttitehtävän (koira edessä ohjaaja peruuttaen 1-2-3 askelta) lahjakkaasti ottamalla viimeisessä siirtymässä vain kaksi askelta. Himpun liian myöhään tajusin virheeni... Vikalta kyltiltä tuli myös -3 ov (en tiedä miksi?), joten yhteensä 77 p. Onneksi tehtiin molemmat tuollaiset isot virheet, niin kerrankin mokailtiin ihan tasapuolisesti.

Valkeakosken kisojen ekalla radalla kävi sama virhe, että V jäi seisomaan tuon liikkeestä istumisen, kuin mitä tapahtui tänäänkin. Myös treeneissä tässä välissä on käynyt sama virhe kertaalleen. Sittemmin sitä kyllä korjattiin ennen näitä PiirM-kisoja ja homma tuntuikin ihan sujuvan, ja sujui myös kun ennen kehään menoa lämmittelynä tein istumisen. Mutta joku tökkö tuossa ratasuorituksen yhteydessä sitten taitaa nyt olla, joten pitää ottaa se tarkempaan syyniin.

Vaikka tuloksilla ei juhlitakaan, niin pitänee olla silti tyytyväinen siihen, että huonompinakin päivinä me Valan kanssa olemme kuitenkin pystyneet tekemään hyväksytyt tulokset. Onhan sekin sentään jotain :) Nyt nokka kohti lyhyttä kesälomaa ja pientä treenitaukoa ja sitten kohti uusia haasteita, pettymyksiä ja toivottavasti myös onnistumisia.

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Nomea oppimassa

Tein itselleni melko hurjan päätöksen: jättäydyn kesäkauden vaihtuessa toukokuun alussa pois tokovalmennusryhmästä. Aika monen vuoden jälkeen edessä on kesä, jolloin minulla ei ole yhdenkään koiran kanssa paikkaa missään säännöllisessä tokoryhmässä. Tokossa on talven aikana noussut esiin haasteita, joita minun pitäisi pureksia yksin, ts. Karman kanssa olisi tosi paljon treenattavaa melko perusjutuissa ja useampi liike pitäisi rakennella uudestaan. Valkkuryhmä ei vaan tuntunut tällä hetkellä oikealta paikalta meille. Lisäksi varsinkin näin alkuvuonna on vaivannut melko paha aikapula töiden viedessä vielä odottamaanikin suuremman osan vuorokauden tunneista. Tämän vuoksi olen myös karsinut joitakin pestejä koirayhdistyksissä.

Kesän ohjelmaksi on kuitenkin haaveissa aktiivisempi nomeilu Karman kanssa ja Usvan taipparitreenit. Lumien sulamista odotellessa siis!

Muutama viikko sitten kenneltreffeillä treenattiin myös hieman, jokaisen koiran kanssa tehtiin perusasiat: linja, markkeeraus, haku. Linja metsätieltä metsään polkua pitkin, ja tämä sujui Karmalta ongelmitta. Kaksoismarkkeeraus tieltä metsään tuotti päänvaivaa, kun K ei oikein hahmottanut kiven taakse tullutta pudotusta. Haku tieltä eteenpäin, niin että damit tien oikealla puolen --> koiran tehtävä ottaa käry, tämänkin Karma selvitti hienosti.

Karman kanssa treenilistalle tulivat erityisesti markkeeraukset. Koiran muistia on syytä kehittää --> tehdään monimarkkeerauksia (alkuun kakkosia, mutta sitten vaikeutta listään asteittan ja tehdään lopulta vaikka vitosmarkkeeraus). Ihan alkuun treeniä myös ykkösmarkkeerauksilla niin, että katsotaan heitto, sitten tehdään jotakin muuta ja sitten vasta pääsee noutamaan. Tosi vähän ollaan markkeerauksia treenattukin, joten ei ihme, että koira ei osaa. 

Usva teki helpompina versioina tehtävät ja selvisi niistä ihan oman tasonsa mukaisesti. Kiva tehdä sen kanssa pikkutreeni uudessa paikassa ja vierailla dameilla. Vaikka muuten mörköikää puskeekin päälle, niin nämä tehtävä U kuitenkin osasi. Vielä minulla on opettelemista tämän koiran ohjaamisessa,  Usva on taas melko erilaisen tuntuinen koira kuin muut ovat olleet...

Ilmoittauduin Karman kanssa Kelpo Kepon järjestämään nome-koulutukseen, kun sellainen oli tarjolla lähietäisyydellä. Vähän meinasi ohjaajaa jännittää, koska eihän me olla juurikaan tällaisissa koulutuksissa käyty. Teemana oli koiran ohjaaminen, mikä jo ihan otsikkotasolla kuulosti siltä, että olisi meikäläiselle vallan hyödyllinen. Monesti kun tuntuu, että olen ihan totaalisen pihalla tässä lajissa. Alla listana ajatuksia, mitä koulutuksesta jäi itselle mieleen (osa minun ja Karman tekemisestä, osa muiden koirakoiden suorituksista poimittua):

  • Viilattiin minun (ja monen muunkin) ohjaajan lähetysasentoa --> varmista, että koira oikeasti menisi siihen suuntaan, mihin näytetään. Vaikka Karmalle on opetettu, että vihjesana eteen on suoraan eteen, niin aina voi kuitenkin helpottaa tehtävää ohjaamalla itse järkevästi ja siten tukemalla koiraa lähtemään oikeaan suuntaan
  • Selkeys koiran ohjaamisessa. Opettele rauhalliset ja selvät liikkeet, muista, että myös askeleita saa ottaa, ei todellakaan tarvitse tönöttää paikoillaan. Lähietäisyydeltä koira näkee pienemmätkin eleet, mutta etäisyyden kasvaessa hitaampien ja selkeämpien eleiden merkitys kasvaa --> opettele siis alusta lähtien ohjaamaan selvästi
  • Pillipysäytyksen opettaminen kunnolla, Karman treenilistalle _heti_. Mieti, miten opettaisit sen tokotemppuna ja opeta se siten, ei ole sen hankalampaa
  • Käsimerkki pillipysäytyksessä: jos on aikeissa lähettäää koiraa vasemmalle, käytä pysäytyksen käsimerkissä vasenta kättä, jos taas lähetys seuraavaksi oikealle, niin käytä oikeata kättä --> tässäkin korostuu ohjaamisen selkeys
  • Paljon, paljon, paljon vahvistamista suunnille oikea/vasen
  • Karma työskentelee hirmu hyvin silloin kun se tietää varmasti osaavansa ja mitä ohjaaja haluaa. Jos K on yhtään epävarma, se ei uskalla etäällä ohjaajasta tehdä mitään --> K:n ratkaisu tilanteeseen on palata takaisin ohjaajan luokse
  • TREENIEN SUUNNITTELU! Mieti, mitä Karma osaa ja rakenna harjoitukset sen mukaan. Paljon onnistumisia --> itsetunnon vahvistaminen --> koiran työskentely etäällä ohjaajasta paranee. Vältä tilanteita, joissa K ajautuu siihen että ei tiedä mitä se tekisi.
  • Mieti aina etukäteen, mikä on treenin idea, mitä haluan tänään koiralle opettaa
  • Mietin myös plan B, mitä teen, jos koira ei teekään niin kuin olin ajatellut. Ts. jos koira ei mene linjaa suoraan vaan lähtee etsimään helpompaa reittiä, niin ohjaajalla tulisi jo ennen koiran lähettämistä olla mietittynä, että miten toimin, jos jotakin sellaista tapahtuu. 
  • Damien vaihtamisesta: ei tehdä mitään kun koira on dameilla, vaan annetaan koiran itsenäisesti tehdä päätös --> kehut, kun koira on tehnyt valinnan ja lähtee palauttamaan damia

Karma oli koulutuksessa tosi lunkisti. Alkuesittelyssä jo sanoin, että pentuloman jälkeen meille on ilmestynyt vinkumisongelmaa ja ties mitä. Alkuun Karman vähän vinkui, mutta niin teki useampi muukin koira paikalla. Nopeasti tämä jäi pois ja K kävi aina maahan makaamaan silloin, kun mitään ei tapahtunut. Olipa se kanssa oikeasti todella kiva ja helppo olla!

Sukulaistreffit

Muutama kuva muutaman viikon takaa, kun olimme käymässä kasvattajan luona juhlistamassa Kiian (Damiikan Keck) ja Oonan (Rocmin Daddy's Dream) synttäreitä. Vitsi, mitä mummukoiria <3


Vasemmalta oikealle: Pippa (Kiian pentu), Kiia, Oona, Vala (Oonan pentu), Karma (Oonan pentu) sekä siskokset Usva ja Toska (Karman pennut, Oonan ja Kiian lapsenlapset) 


Oona ja Oonan jälkeläiset. Oona ja Toska tapittavat toisiaan, Valaa ja Karmaa ei kuvaaminen huvita ja Usva uskoo olevansa huomion keskipisteenä. 


Toska, Karma ja Usva


Karma treenaa


Vala


Vala, joka sekin tuli jo "veteraani-ikäiseksi", kun täytti maaliskuun lopussa 8v.!