perjantai 29. toukokuuta 2020

Ihopatti

Koirahieroja huomasi viime viikolla keskiviikkona Valaa hieroessaan Valan toisessa etujalassa ranteen yläpuolella omituisen, muhkuraisen patin. Kotona leikkelin alueelta karvoja pois, ja huomasin patin alueelta ihosta törröttävän muutamia "liuskoja". Vala on kuitenkin koko ajan ollut todella pirteä ja iloinen ja liikkuu ihan normaalisti, eikä ole yhtään jalkaansa aristanut. 

Maanantaina Vala kävi lääkärissä näyttämässä jalkaansa, ja patista otettiin ohutneulanäytteet. Tänään lääkäri jo soitteli patologin vastauksen, ja onneksi näytteissä ei ollut mitään pahanlaatuista. Todennäköinen diagnoosi lausunnon mukaan on follikulaarinen hyperkeratoosi, hyvänlaatuinen keratiinia tuottava karvatuppialkuperää oleva kasvainmuutos tai karvatuppi- eli follikulaarikysta. Toistaiseksi näyttää ainakin siltä, että tälle ei nyt tarvitse tehdä mitään, koska se ei koiraa näytä mitenkään vaivaan. Sitten jos ihomuutos alkaa kovasti kasvaa ja/tai haitata koiraa, täytyy miettiä mahdollista operointia. Alue on kuitenkin eläinlääkärin mukaan melko hankala, kun siinä menee laskimo ihan alla, eikä alueella ole juurikaan ns. ylimääräistä kudosta. Toivotaan siis, että tätä ei tarvitse ryhtyä operoimaan. 

tiistai 28. huhtikuuta 2020

Vuoden koira -kisojen tuloksia

Palataan hetki vielä viime vuoteen ja vilkaistaan muutamien "vuoden koira" -kisojen tuloksia. Tykkään yleensä ilmoittaa omien koirien tulokset mukaan, vaikka tietäisinkin, ettei voittoa tai edes kärkisijoja näillä tuloksilla saada... Mutta sitä vartenhan se kisa on, että sinne osallistutaan! Tylsää olisi olla voittaja, jos olisi sarjan ainoa osallistuja, on paljon hauskempaa, mitä enemmän on osallistujia :)

Novascotiannoutajat ry:n Vuoden 2019 Rally-tolleri -sarjassa Vala sijoittui (taas...) toiseksi. Ikuinen kakkonen siis tässä sarjassa :)
Karma sijoittui Rally-tolleri kisassa sijalle 7. ollen paras voi-luokan koira.

Novascotiannoutajat ry:n Vuoden 2019 Veteraani -tolleri sarjassa Vala oli 6.

Tampereen Seudun Koirakerhon vuoden 2019 Rally-koira -kisassa Vala sijoittui 8. ja Karma 12.

maanantai 13. huhtikuuta 2020

Karma sairastaa (taas...)


Blogi onkin viettänyt melkoista hiljaiseloa alkuvuoden ajan. Yritetäänpä korjata asia ja päivitellä nyt kevään mittaan meidän kuulumisia tänne! Nyt alkuun kurjempaa asiaa, mutta toivottavasti ollaan jo parempaan menossa.

Pääsiäisviikolla tiistaina Karma alkoi oireilla oudosti. Ensin se kieltäytyi syömästä aamuruokaansa ja oli vaisu. Myöhemmin päivällä se liikkui kovin vaikean ja kipeän oloisesti eikä esimerkiksi suostunut istumaan ollenkaan. Makuulle meneminen oli työlästä samoin maasta ylös nouseminen. Mikään ruoka ei maistunut. Valeraskausoireita sillä oli ollut jo jonkin aikaa, ja edelliset juoksut olivat tammikuussa, joten mielessäni kaihersi pelko kohtutulehduksesta. Toinen epäilys oli jokin selkään liittyvä kiputila. Mitään Karma ei kuitenkaan varsinaisesti aristanut, vaikka koko koiran tunnusteli läpi. Soittelin eläinlääkärille ja hänen kanssaan juttelin rauhassa tilanteen ja koiran oireet läpi. Ell päätyi suosittelemaan varmuuden vuoksi käyntiä vastaanotolla, jotta kohtu voitaisiin ultrata. 

Tampereen Veterin päivystys oli ruuhkainen, eikä meitä olisi sinne voitu kuulemma ottaa ennen puoltayötä vastaan. Hattulassa sen sijaan oli hyvin tilaa, joten Karma lähti sitten mieheni kanssa autoajelulle sinne minun jäädessäni nukuttamaan lasta kotiin. Onneksi tehtiin näin, koska siellä koira pääsi ilman odotteluitta heti tutkittavaksi ja lyhyen tutkimuksen jälkeen takaisin kotimatkalle, niin että olivat vielä hyvissä ajoin illalla takaisin kotona. Karmalle tehtiin yleistutkimus ja kohtu ultrattiin. Kohdussa ei näkynyt nestettä eikä ollut viitteitä tulehduksesta. Diagnoosiksi Karma sai siis lopulta "vain" valeraskauden. Hiukan oli minulla kotona epäuskoinen olo, kun mieheni laittoi viestin tästä. Siis pelkkä valeraskaus. Huhhuh. 

Karmalle määrättiin 6 pv:n Kelactin vet -kuuri maidon eritystä ja valeraskausoireita hillitsemän. Lisäksi eläinlääkäri suositteli sterilaation tekemistä ennen seuraavia juoksuja. Olin jo itsekin kotona miehelle sanonut, että jos nyt ei ole kohtutulehdus, joka jouduttaisiin operoimaan, niin lienee joka tapauksessa se hetki, että tämän episodin jälkeen varataan Karmalle leikkausaika. Tuon Kelactinin haittavaikutuksena kerrotaan oksentelu, jonka kuitenkin tulisi loppua melko pian lääkkeen aloituksen jälkeen. Valitettavasti Karman kohdalla ei sitten näin käynyt, vaan koira oksensi kaiken syömänsä vielä torstainakin. Soittelimme Hattulaan ja eläinlääkäri sanoi toimittavansa apteekkiin puhelinreseptin pahoinvoinninestolääkkeeseen. Sain pian puhelun jälkeen viestin, että resepti on soitettu ja lääkkeen voi hakea. Lähdin Turtolan apteekkiin, jossa sitten kerrottiin, että ei heillä olekaan tätä ko. lääkettä saatavilla ja on tukkuriltakin loppu. Apteekista oli kuulemma soitettu ell-asemalle, mutta eivät olleet vielä tavoittaneet lääkäriä ja odottivat nyt lääkärin takaisinsoittoa, että voiko lääkkeen vaihtaa toiseen. Käskivät minun mennä kotiin ja odottaa, että ilmoittavat sitten kun lääkäri on tavoitettu. Harmi vaan, illan aikana ei kuulunut mistään mitään, ja lopulta lääke jäi meiltä saamatta... soitin itse vielä apteekkiin ja sieltä iloisesti todettiin, että juu me ollaan huomenna pitkäperjantaina kiinni, mutta lauantaina sitten taas auki ja silloin tämä viimeistään selviää. Vastasin, että lauantai on kyllä jo liian myöhäistä sitten.

Karma oli kuitenkin pe illalla ihan ok kunnossa, ei vaikuttanut kuivuneelta, mutta syömään se ei suostunut mitään. Olimme siis yön rauhassa kotona tilannetta seuraille ja perjantaina sitten taas uutta puhelua eläinlääkärille. Tällä kertaa saivat vähän paremmin asioita selvitettyä ja Yliopiston apteekista löytyi meille vielä tätä pahoinvoinninestolääkettä ja sain sinne puhelinreseptin. Ajelin aamupäivällä keskustaan hakemaan lääkkeen sekä ostin samalla Nutriplus-geeliä, josta olin saanut hyvän vinkin. Perjantaina Karma ei suostunut edelleen mitään syömään, paitsi tuota geeliä. Lauantaina se söi muutaman Valan nappulan ja kermaviiliä, mutta kääntyi heti pois kupilta, jos yritin tarjota sille "toipilasruokaa" eli lihalientä, keitettyä broilerin jauhista tai riisiä. Ilmeisesti sille oli syntynyt tosi vahva mielikuva pahoinvoinnista liittyen näihin ruokiin. Nuo nappulat, joka ei ollut siis sitä kuivaruokaa, jota Karma yleensä on syönyt, alkoivat kuitenkin maistua sille. Sunnuntaina Karma söi jo niitä nappuloita melko hyvällä halulla ja oli silminnähden pirteämpi koira. 

Nyt toivotaan, että selvittiin tästä episodista, eikä tule takapakkia. Jahka voi olla varma valeraskausoireiden loppumisesta ja hormonien tasaantumisesta aletaan katsella sitä sterilointiaikaa. Ennen pentujen saamista Karmalla ei juuri ollut valeraskausoireita, pentujen jälkeen näitä on vähitellen alkanut ilmestyä.

Jos jotakin positiivista: Eipähän joutunut perumaan yhtäkään kisastarttia tämän takia...

lauantai 11. tammikuuta 2020

Karma hammaslääkärissä

Ennen joulua huomasin Karmalla lohjenneen P4-hampaan. Joku aika sitten olimme ihmetelleet, kun Karma kieltäytyi syömästä vähän paksumpaa puruluuta, mutta ohuet tikut sille kelpasivat. Soitin eläinlääkäriin ja sain poistoajan loppiaisen jälkeen. Sovittiin, että samalla otetaan röntgenkuvat koko suusta, jotta voidaan tsekata kaikkien hampaiden tilanne. 

Operaatio sujui hyvin ja lohjennut hammas saatiin poistettua. Hampaista putsattiin  poispois hammaskivi, jota ei onneksi paljoa ollut. Muut hampaat olivat hyvässä kunnossa. Parin hampaan kohdalla oli lievähköjä parodontiittimuutoksia, mutta kuulemma ihan tyypillinen tilanne tämän ikäiselle koiralle.



Karma oli operaatiopäivän ajan tokkurainen kotona, mutta sen jälkeen se on ollut hyvin reipas ja iloinen. Kipulääkettä se toki vielä on saanut, mutta katsotaan, josko huomisesta eteenpäin pärjättäisiin jo ilman sitäkin (ohje oli antaa kipulääke 3-5 päivää, ja neljä päivää sitä on annettu) . Hampaan poistokohta suussa on tosi siistin näköinen. Kerrankin kiltti koira aloitti juoksunsakin nyt tähän samaan aikaan. Hyvä pitää pieni treenitauko ja sitten taas mennään.

torstai 2. tammikuuta 2020

Vuosi 2019 ja vähän tulevaisuuden ajatuksia

Vuodelle 2019 en ääneen juuri uskaltanut juurikaan tavoitteita asettaa. Meille syntyi pieni poika maaliskuun lopussa, joten vuosi on ollut aika erilainen kuin aiemmat vuodet. Toisaalta koirien kanssa on ehtinyt viettää enemmän aikaa, kun olen ollut helmikuun puolivälistä lähtien kotona vanhempainvapaalla. Toisaalta taas tuntuu, että aikaa ja jaksamista harrastamiselle ei oikein löydy, ja univelkaiset aivotkin toimivat välillä ihan miten sattuu.



Lajeista vuosi on kulunut pääasiassa rally-tokon parissa. Kisatakin ehdittiin ihan mukavasti kuitenkin, kaikesta huolimatta. Valan kanssa kisattiin 9 starttia ja Karman kanssa 5. Kaikista kisoista saatiin tulokset. Toukokuussa Valasta tuli Suomen rally-tokovalio (FI RTVA), joten yhdestä isosta unelmasta tuli totta. Karma sai elokuussa avoimen luokan koulutustunnuksen RTK2 ja joulukuussa voittajaluokan koularin RTK3. Minut valittiin kummankin koiran kanssa Tampereen seudun koirakerhon piirinmestaruusjoukkueeseen (Vala mes ja Karma avo) ja yhdessä joukkuekavereidemme kanssa nappasimme joukkuekultaa. Rotumestaruuskisoissa Valalle tuli kallis virhe ja jäimme vailla sijoitusta. Karma sen sijaan debytoi silloin voittajaluokassa tehden miltein täydellisen radan. Joulukuun puolivälissä oli vielä Suomen noutajakoirajärjestön mestaruuskisat, jonne lupauduin Valan kanssa Pirkanmaan Noutajakoirayhdistyksen joukkueeseen. Sairastapauksen myötä Karmakin sitten nousi varakoirapaikalta mukaan joukkueeseen. Molemmat koirat tekivät huippuhyvät radat, ja Vala sai mestaruuspronssia ja Karma voitti voittajaluokan. Pirkan Nuuskujen joukkue nappasi joukkuekultaa. Nyt kun taaksepäin katsoo, niin meillä on ollut aika hieno harrastusvuosi! Kisatulosten lisäksi treeneissä on ollut kivaa. Syksyllä tein hiukan haikean päätöksen ja jätin hakematta rallytreenipaikkaa Valalle. Karma puolestaan sai hakemani paikan TamSKin rallyvalkusta (ja Vala toimii varakoirana).



Nomea treenattiin ihan liian vähän. Siihen ei vaan tuntunut se aika eikä energia riittävän, mikä harmittaa minua. Karman ja Usvan kanssa käytiin muutaman kerran treenaamassa. Usvan kanssa harjoiteltiin uimista, mutta edelleen vieraista rannoista veteen meneminen tökkii, joten taipparit jäivät yhä kaukaiseksi haaveeksi. 



Tokoa treenattiin vielä alkuvuodesta, mutta sitten se taas jäi rallyn jalkoihin. Syksyllä sain kuitenkin talvikaudeksi Usvalle treenipaikan ihanan kouluttajan ryhmään. Näistä treeneistä on saatu kovasti apuja ja päästy eteenpäin ongelmakohtien kanssa. Vaikka paljon enemmän pitäisi ehtiä harjoitella, täytyisi jaksaa kotonakin treenata.

Näyttelyssä käytiin elokuussa koko lauman kanssa, kun tollerierkkari järjestettiin Tampereella. Karmalle EH ja Valalle ja Usvalle H:t, eli ei kovin kummoista menestystä, mutta tulipahan käytyä. Usvalla on nyt ainakin sitten olemassa yli 2v iässä saavutettu näyttelytulos.

Karman pennuista Toska (Sv Kuohuva Koski) suoritti taipparit hyväksytysti ja kävi pari kertaa näyttelyissä saaden EH. Kero (Sv Kohiseva Koski) kävi MH-kuvauksessa ja sai tokosta 2x ALO1 -tuloksen sekä näyttelystä H. Toska ja Kero myös molemmat kuvattiin lonkkien ja kyynärien osalta terveeksi ja silmätkin näyttivät hyvältä (Toskalla lievä distichiasis). Ihanaa, että harrastatte! :)



Tälle vuodelle en viitsi tarkkoja suunnitelmia tehdä tai asettaa tavoitteita. Mennään taas sen mukaan, mikä mukavalta tuntuu. Toivon vain, että saadaan harrastaa ja nauttia siitä. Palaan itse keväällä takaisin töihin, jolloin arkirytmi muuttuu taas. Karmalle toivon rallysta mestariluokan koularin saavuttamista. Vähän vielä pitää treenata, että saadaan kaikki tehtävät haltuun, mutta ehkä jo keväällä uskaltaisin ilmoittautua kisoihin. Nome on sellainen ikuinen "pitäisi treenata" -juttu, joten katsotaan nyt sitten, mitä saadaan aikaiseksi sen suhteen vai saadaanko mitään. Usvalle ihan varovaisesti haaveilen jostakin kisastartista tokossa tai rallyssa, mutta sitä varten täytyisi oikeasti panostaa ja treenata enemmän. Valan kanssa treenaillaan, mitä huvittaa. Vala täyttää maaliskuussa 10v, joten aktiivisin harrastusvaihe alkaa olla takanapäin. 


sunnuntai 15. joulukuuta 2019

Loppuvuoden kisakuulumiset

Marras-joulukuussa kisasin rally-tokossa koirien kanssa vielä kolmessa eri kilpailussa, kaksi starttia Valan kanssa ja kaksi starttia Karman kanssa.

Marraskuun lopussa 30.11.2019 osallistuin Karman kanssa Tamskin kisoihin voi-luokkaan. Kaikki sujui muuten hyvin, mutta liikkeestä maahanmeno oli ylivoimaisen vaikea tehtävä suorittaa. Neljäntenä kylttinä oli maahanmeno, jonka Karma ensin istuin. Uusittiin tämä ja uusinnalla meni ok maahan. Sitten myöhemmin radalla oli 1-2-3 askelta seiso-istu-maahan, ja tässäkin Karma istuin maahanmenon. En jaksanut tätä pitkää tehtävää alkaa uusia, vaan päätin, että otetaan sitten sen kymppi tästä ja jatketaan eteenpäin. Kisakirjojen jaossa tuomari Maria Riski mainitsikin, että olipas hyvä, kun en enää tätä tehtävää uusinut, kun se maahanmeno näytti niin tökkivän ja muutoin oli sujuvaa tekemistä. Kommentti lapussa: "Hienoa työskentelyä!". Yhteensä 87 p. ja tuomarin palkinto.

Video Karman radasta 30.11. kisoissa:




Maanantaina 9.12. osallistuin Valan kanssa Tamskin iltakisoihin mes-luokkaan. Tuomari Päivi Nummi oli laatinut melko haastavan radan, jossa vaadittiin tarkkaa tekemistä ja kuuntelua. Vala ei valitettavasti ihan koko aikaa ollut korvat auki, joten muutamia virheitä mahtui mukaan. Heti ensimmäisenä kylttinä oli istu, seiso, maahan - mikä murheenkryyni! Valahan siihen teki edelliskisojen tapaan sitkeästi istu, seiso, istu -suorituksia. Uusittiin kerran ja tokallakin kerralla siis sama virhe, joten jatkoin sitten vaan eteenpäin, kun tuskimpa se olisi sitä toisellakaan uusimisella oikein tehnyt. Ensimmäiseltä kyltiltä siis -13 p. Neljänneltä kyltiltä koira eteen ja oikealta oikealle tuli -1 p. tvä ja samoin viidenneltä kyltiltä koira eteen ja vasemmalta oikealle -1 p. tvä. Eteenistumiset olivat tahmeita ja toisella kyltillä Vala aivasti eteentullessaan. Ajattelin, että siitäkin saattoi tulla kymppi, koska Vala ehkä istui kahteen kertaan... tilanne oli vähän hassu ja epäselvä, kun moni katsojakin oli vähän ihmeissää, että mitä siinä tapahtui. Tuomari tulkitsi kuitenkin meidän onneksi vain ykkösen virheeksi tämän. Myöhemmin radalla oikean puolen tuplasaksalaisessa Vala ei ollut kuulolla, vaan lähti tekemään jalkojen välistä puolenvaihtoa (joka oli ollut tätä edeltävä tehtävä). Uusinnalla tuplasaksalainen sujui ok. 
Kivaa oli, että tuomari ja sihteeri olivat arvostelulappuun muutamaan kohtaan ehtineet myös sivuhuomatuksiin kirjoittamaan "hieno" -kommentteja. Vala sai tällaiset kommentit valkovuokosta (!!!), 360 oikeaan (koira oikealla) ja pyörähdys (koira oikealla) kylteiltä :) Lisäksi tuomarin kommentti lapussa: "Ihana kontakti! Taitavaa tekemistä!". Pisteitä 82 p. Turhia virheitä tuli, mutta mukaan mahtui myös paljon onnistumisia. 

Iltakisa jäi kuitenkin vähän kaivelemaan, kun kisafiilis siellä ei ollut (taas) oikein sitä mitä toivoin, eikä kumpikaan meistä osannut olla rentona. Valan kanssa juttelinkin kotona myöhemmin, että haluaako se jo jäädä kokonaan eläkkeelle näistä hommista. Saman viikon lauantaina meillä olisi vielä kuitenkin yhdet kisat, joten päätettiin katsoa ne läpi nyt ainakin. Lupasin Valalle hampurilaisen, jos sieltä tulee vähintään 95 pistettä.

Lauantaina 14.12. herätyskello soi 5.00 ja aamutoimien jälkeen lähdin Valan ja Karman kanssa ajelemaan pimeässä ja räntäsateessa kohti Espoota, jossa edessä olisi Suomen Noutajakoirajärjestön rally-tokomestaruuskisat. Vala oli ilmoitettu mukaan Pirkan Nuuskujen joukkueeseen ja Karman ilmoitin kisaan muuten vaan kokemusta hankkimaan vieraasta paikasta. Harmillisesti perjantai-iltana tuli viestiä, että meidän joukkueen toinen mes-luokan koira oli sairastunut, tosi kurja tilanne heille joutua jättämään kisat väliin ihan viime metreillä. Näinpä sitten Karma nousi myös mukaan joukkueeseen. 
Kisa alkoi mes-luokalla aamulla. Kisapaikka oli vähän yllätys itselle, kun ensin sai huomata pysäköintitilaa olevan melko vähän, ja sitten itse hallikin oli aika ahdas ja matala paikka. Näinpä sitä saa huomata tottuneensa aika huikeisiin olosuhteisiin tuolla omassa kotihallissa. Ratapiirroksetkin seinällä näyttivät melkoisilta viidakoilta. Kun olosuhteet olivat mitä olivat, menin Valan kanssa kehään aika lailla sellaisella "no katsotaan mitä tästä tulee" -fiiliksellä. Sehän toimi vaan aika hyvin, kun turha jännitys ja yrittäminen jäi pois. 

Radat osoittautuivat aika kivoiksi tehdä ja olivat todellisuudessa paljon selkeämmät, kuin mitä ratapiirros seinällä oli ensin näyttänyt. Valan kanssa otettiin aika loppupäässä merkiltä 3 x -1p (py, kyl, tvä), kun Vala ensin merkille mennessään jäi matkalla nuuskuttelemaan matosta jotakin, ja jouduin sitä siitä komentamaan vähän, ja sitten vielä tökkäsi merkkikartiota nenällään. Tuomari Anna Pekkalan kommentti arvostelulapussa: "Hieno, tarkka ohjaus. Taitava koira". Pisteitä yhteensä 97. Loppujen lopuksi mestaruuden voittajalla oli 98 pistettä ja sitten meitä oli kolme koirakkoa 97 pisteellä eli loput sijoitukset ratkaistiin aikavertailulla. Valan kanssa sijoituimme kolmanneksi, eli meille tuli SNJ:n mestaruuspronssia! Koko radan ajan oli kiva fiilis tehdä ja merkin nuuskutteluherpaantumista lukuun ottamatta tehtiin töitä hyvässä yhteisyössä ja omassa kuplassamme. Ihana kisaonnistuminen!



Karman kanssa otettiin -1p. tvä toisena kylttinä olleelta istu käännös oikeaan istu -tehtävältä, kun Karma ei ensin istunut jälkimmäistä istumista, ennen kuin annoin toisen käskyn. Muutoin selvittiin rata virheettä. Myös Karman kanssa rata sujui todella kivalla fiiliksellä kisaamisesta nauttien. Pari kertaa aidan vierellä ollessamme Karman oli pakko vilkaista yleisöä, mutta uudella seuraa-käskyllä se muisti heti taas, että mitä oltiinkaan tekemässä. Karmalle siis pisteitä 99 p. ja viimeisen voi-tuloksen myötä koulutustunnus RTK3. Pisteet riittivät myös luokkavoittoon. Tuomarin kommentti: "Erittäin tarkka suoritus. Taitava koira". 


Itse lähdin voittajaluokan jälkeen ajelemaan takaisin kotiinpäin, koska väsymys painoi jo aika pahasti (koska sattuneesta syystä yöunet ovat tämän vuoden ajan olleet aika vähissä...). Joukkuekavereille toivottiin siis vielä hyviä suorituksia avo- ja alo-luokissa. Mukavia viestejä alkoikin tulla kisan edetessä ja lopulta sitten tieto, että Pirkan Nuuskut sai vielä joukkuekultaa. Hyvä me! 

Palkinnot näissä kisoissa olivat aika hulppeat, yksilösijoitusten ja joukkuemestaruuden myötä meille tuli yhteensä 38 kg koiranruokaa :D Kiitos joukkuekamut ja kiitos Susanna ja Tiina palkintojen kuskaamisesta :)

Niin ja se luvattu hamppari piti tietysti toimittaa (Karmakin sai sitten myös): 




Tähän on aika hyvä lopettaa tämä vuosi kisojen osalta :)

lauantai 12. lokakuuta 2019

Rallyn rotumestaruuskisat

Novascotiannoutajien rotumestaruuskisat rallyssa kilpailtiin tänä vuonna TamSKin kisojen yhteydessä, eli meillä olikin mukavan lyhyt matka kisoihin kotihallille. Olin ilmoittanut kisaan sekä Valan että Karman. Tuomarina toimi Tiia Hämäläinen

Kisat aloitettiin mes-luokalla, jossa Vala oli heti kolmantena vuorossa. Rata oli haastavahko ja melko erilainen kuin mitä monissa kisoissa on näkynyt. Ratapiirros seinällä näytti alkuun jopa sekavalta, mutta kyllähän ohjauskuviot sitten hyvin selkiytyivät rataantutustumisen aikana. Vala teki mukavan radan viimeiselle kyltille asti, jossa tehtävänä olisi ollut helpohko istu-seiso-maahan. Todella harmillisesti Vala ei sitä maahanmenoa pystynyt tekemään, ei vaikka uusin tehtävän kahteen kertaan. Niinpä viimeiseltä kyltiltä sitten napsahtikin yhteensä -16 p. Tätä ennen Vala oli tehnyt vain kolme pikkuvirhettä: valkovuokosta -1 p. tvä, merkiltä -1 p. kyl ja sivuaskeleesta -1 p. vino. Hiukan meinasi olla hankala palkata koiraa radan jälkeen, kun itseä harmitti niin törkeän paljon tuo viimeisen kyltin sähellys (joten namit suuhun, koira häkkiin ja itse sitten muualle kiehumaan ärsytystä pois). Ylpeä kuitenkin olen itsestäni siinä, että rata tehtiin maaliin asti yhdessä enkä antanut oman harmituksen kuulua koiralle. Yhteensä siis 81 p. Tuomarin kommentti: "Todella hienoa tekemistä, siististi ohjattu rata". Saimme myös tuomarin palkinnon Valan kanssa, mikä kyllä lämmitti mieltä mukavasti :) Rotumestaruuskisassa Vala jäi hiukan kirvelevästi neljännelle sijalle aikavertailun perusteella...

Video Valan radasta:




Ihan heti mes-luokan palkintojen jaon jälkeen alkoikin sitten voi-luokan rataantutustuminen. Sikäli oli kyllä onni, että Vala kisasi jo oman luokkansa alussa, niin koirien väliin jäi pitkä tauko vähän tuulettaa omaa päätä ja hyvillä fiiliksillä päästiin Karman kanssa radalle. Voi-luokassa oli vain kahdeksan kisaajaa, Karman vuoro oli viidentenä. Toisena ollelta kyltiltä istu käännös oikeaan istu tuli -1 p. tvä, mutta muutoin rata sujui virheettä. Olipas hienoa! Maanantaina olimme kisatreeneissä, joissa Karman meno oli aikamoista, kun virtaa oli liikaa emmekä me olleet oikein kunnolla samalla radalla. Minua alkoikin jännittää nämä kisat melkoisesti, ja mietin vielä, että oliko sittenkin liian aikaista ekalle voi-luokan startille, vaikka muutoin Karma onkin treeneissä kehittynyt jo tosi hyväksi. Treenattiin kuitenkin suht paljon (ja järkevästi!) tämä viikko ennen kisoja ja kisapaikalla keskityin huolella valmistelemaan koiraa radalle - ja hommahan toimi! Karmalle siis 99 p., joka oikeutti tänään luokkavoittoon sekä palkintoon voi-luokan parhaana tollerina. Tuomarin kommentti: "Upeaa yhteistyötä ja osaamista!". 

Video Karman radasta:



Kiitos Marika ja Ruusa videoinnista :)