lauantai 11. tammikuuta 2020

Karma hammaslääkärissä

Ennen joulua huomasin Karmalla lohjenneen P4-hampaan. Joku aika sitten olimme ihmetelleet, kun Karma kieltäytyi syömästä vähän paksumpaa puruluuta, mutta ohuet tikut sille kelpasivat. Soitin eläinlääkäriin ja sain poistoajan loppiaisen jälkeen. Sovittiin, että samalla otetaan röntgenkuvat koko suusta, jotta voidaan tsekata kaikkien hampaiden tilanne. 

Operaatio sujui hyvin ja lohjennut hammas saatiin poistettua. Hampaista putsattiin  poispois hammaskivi, jota ei onneksi paljoa ollut. Muut hampaat olivat hyvässä kunnossa. Parin hampaan kohdalla oli lievähköjä parodontiittimuutoksia, mutta kuulemma ihan tyypillinen tilanne tämän ikäiselle koiralle.



Karma oli operaatiopäivän ajan tokkurainen kotona, mutta sen jälkeen se on ollut hyvin reipas ja iloinen. Kipulääkettä se toki vielä on saanut, mutta katsotaan, josko huomisesta eteenpäin pärjättäisiin jo ilman sitäkin (ohje oli antaa kipulääke 3-5 päivää, ja neljä päivää sitä on annettu) . Hampaan poistokohta suussa on tosi siistin näköinen. Kerrankin kiltti koira aloitti juoksunsakin nyt tähän samaan aikaan. Hyvä pitää pieni treenitauko ja sitten taas mennään.

torstai 2. tammikuuta 2020

Vuosi 2019 ja vähän tulevaisuuden ajatuksia

Vuodelle 2019 en ääneen juuri uskaltanut juurikaan tavoitteita asettaa. Meille syntyi pieni poika maaliskuun lopussa, joten vuosi on ollut aika erilainen kuin aiemmat vuodet. Toisaalta koirien kanssa on ehtinyt viettää enemmän aikaa, kun olen ollut helmikuun puolivälistä lähtien kotona vanhempainvapaalla. Toisaalta taas tuntuu, että aikaa ja jaksamista harrastamiselle ei oikein löydy, ja univelkaiset aivotkin toimivat välillä ihan miten sattuu.



Lajeista vuosi on kulunut pääasiassa rally-tokon parissa. Kisatakin ehdittiin ihan mukavasti kuitenkin, kaikesta huolimatta. Valan kanssa kisattiin 9 starttia ja Karman kanssa 5. Kaikista kisoista saatiin tulokset. Toukokuussa Valasta tuli Suomen rally-tokovalio (FI RTVA), joten yhdestä isosta unelmasta tuli totta. Karma sai elokuussa avoimen luokan koulutustunnuksen RTK2 ja joulukuussa voittajaluokan koularin RTK3. Minut valittiin kummankin koiran kanssa Tampereen seudun koirakerhon piirinmestaruusjoukkueeseen (Vala mes ja Karma avo) ja yhdessä joukkuekavereidemme kanssa nappasimme joukkuekultaa. Rotumestaruuskisoissa Valalle tuli kallis virhe ja jäimme vailla sijoitusta. Karma sen sijaan debytoi silloin voittajaluokassa tehden miltein täydellisen radan. Joulukuun puolivälissä oli vielä Suomen noutajakoirajärjestön mestaruuskisat, jonne lupauduin Valan kanssa Pirkanmaan Noutajakoirayhdistyksen joukkueeseen. Sairastapauksen myötä Karmakin sitten nousi varakoirapaikalta mukaan joukkueeseen. Molemmat koirat tekivät huippuhyvät radat, ja Vala sai mestaruuspronssia ja Karma voitti voittajaluokan. Pirkan Nuuskujen joukkue nappasi joukkuekultaa. Nyt kun taaksepäin katsoo, niin meillä on ollut aika hieno harrastusvuosi! Kisatulosten lisäksi treeneissä on ollut kivaa. Syksyllä tein hiukan haikean päätöksen ja jätin hakematta rallytreenipaikkaa Valalle. Karma puolestaan sai hakemani paikan TamSKin rallyvalkusta (ja Vala toimii varakoirana).



Nomea treenattiin ihan liian vähän. Siihen ei vaan tuntunut se aika eikä energia riittävän, mikä harmittaa minua. Karman ja Usvan kanssa käytiin muutaman kerran treenaamassa. Usvan kanssa harjoiteltiin uimista, mutta edelleen vieraista rannoista veteen meneminen tökkii, joten taipparit jäivät yhä kaukaiseksi haaveeksi. 



Tokoa treenattiin vielä alkuvuodesta, mutta sitten se taas jäi rallyn jalkoihin. Syksyllä sain kuitenkin talvikaudeksi Usvalle treenipaikan ihanan kouluttajan ryhmään. Näistä treeneistä on saatu kovasti apuja ja päästy eteenpäin ongelmakohtien kanssa. Vaikka paljon enemmän pitäisi ehtiä harjoitella, täytyisi jaksaa kotonakin treenata.

Näyttelyssä käytiin elokuussa koko lauman kanssa, kun tollerierkkari järjestettiin Tampereella. Karmalle EH ja Valalle ja Usvalle H:t, eli ei kovin kummoista menestystä, mutta tulipahan käytyä. Usvalla on nyt ainakin sitten olemassa yli 2v iässä saavutettu näyttelytulos.

Karman pennuista Toska (Sv Kuohuva Koski) suoritti taipparit hyväksytysti ja kävi pari kertaa näyttelyissä saaden EH. Kero (Sv Kohiseva Koski) kävi MH-kuvauksessa ja sai tokosta 2x ALO1 -tuloksen sekä näyttelystä H. Toska ja Kero myös molemmat kuvattiin lonkkien ja kyynärien osalta terveeksi ja silmätkin näyttivät hyvältä (Toskalla lievä distichiasis). Ihanaa, että harrastatte! :)



Tälle vuodelle en viitsi tarkkoja suunnitelmia tehdä tai asettaa tavoitteita. Mennään taas sen mukaan, mikä mukavalta tuntuu. Toivon vain, että saadaan harrastaa ja nauttia siitä. Palaan itse keväällä takaisin töihin, jolloin arkirytmi muuttuu taas. Karmalle toivon rallysta mestariluokan koularin saavuttamista. Vähän vielä pitää treenata, että saadaan kaikki tehtävät haltuun, mutta ehkä jo keväällä uskaltaisin ilmoittautua kisoihin. Nome on sellainen ikuinen "pitäisi treenata" -juttu, joten katsotaan nyt sitten, mitä saadaan aikaiseksi sen suhteen vai saadaanko mitään. Usvalle ihan varovaisesti haaveilen jostakin kisastartista tokossa tai rallyssa, mutta sitä varten täytyisi oikeasti panostaa ja treenata enemmän. Valan kanssa treenaillaan, mitä huvittaa. Vala täyttää maaliskuussa 10v, joten aktiivisin harrastusvaihe alkaa olla takanapäin. 


sunnuntai 15. joulukuuta 2019

Loppuvuoden kisakuulumiset

Marras-joulukuussa kisasin rally-tokossa koirien kanssa vielä kolmessa eri kilpailussa, kaksi starttia Valan kanssa ja kaksi starttia Karman kanssa.

Marraskuun lopussa 30.11.2019 osallistuin Karman kanssa Tamskin kisoihin voi-luokkaan. Kaikki sujui muuten hyvin, mutta liikkeestä maahanmeno oli ylivoimaisen vaikea tehtävä suorittaa. Neljäntenä kylttinä oli maahanmeno, jonka Karma ensin istuin. Uusittiin tämä ja uusinnalla meni ok maahan. Sitten myöhemmin radalla oli 1-2-3 askelta seiso-istu-maahan, ja tässäkin Karma istuin maahanmenon. En jaksanut tätä pitkää tehtävää alkaa uusia, vaan päätin, että otetaan sitten sen kymppi tästä ja jatketaan eteenpäin. Kisakirjojen jaossa tuomari Maria Riski mainitsikin, että olipas hyvä, kun en enää tätä tehtävää uusinut, kun se maahanmeno näytti niin tökkivän ja muutoin oli sujuvaa tekemistä. Kommentti lapussa: "Hienoa työskentelyä!". Yhteensä 87 p. ja tuomarin palkinto.

Video Karman radasta 30.11. kisoissa:




Maanantaina 9.12. osallistuin Valan kanssa Tamskin iltakisoihin mes-luokkaan. Tuomari Päivi Nummi oli laatinut melko haastavan radan, jossa vaadittiin tarkkaa tekemistä ja kuuntelua. Vala ei valitettavasti ihan koko aikaa ollut korvat auki, joten muutamia virheitä mahtui mukaan. Heti ensimmäisenä kylttinä oli istu, seiso, maahan - mikä murheenkryyni! Valahan siihen teki edelliskisojen tapaan sitkeästi istu, seiso, istu -suorituksia. Uusittiin kerran ja tokallakin kerralla siis sama virhe, joten jatkoin sitten vaan eteenpäin, kun tuskimpa se olisi sitä toisellakaan uusimisella oikein tehnyt. Ensimmäiseltä kyltiltä siis -13 p. Neljänneltä kyltiltä koira eteen ja oikealta oikealle tuli -1 p. tvä ja samoin viidenneltä kyltiltä koira eteen ja vasemmalta oikealle -1 p. tvä. Eteenistumiset olivat tahmeita ja toisella kyltillä Vala aivasti eteentullessaan. Ajattelin, että siitäkin saattoi tulla kymppi, koska Vala ehkä istui kahteen kertaan... tilanne oli vähän hassu ja epäselvä, kun moni katsojakin oli vähän ihmeissää, että mitä siinä tapahtui. Tuomari tulkitsi kuitenkin meidän onneksi vain ykkösen virheeksi tämän. Myöhemmin radalla oikean puolen tuplasaksalaisessa Vala ei ollut kuulolla, vaan lähti tekemään jalkojen välistä puolenvaihtoa (joka oli ollut tätä edeltävä tehtävä). Uusinnalla tuplasaksalainen sujui ok. 
Kivaa oli, että tuomari ja sihteeri olivat arvostelulappuun muutamaan kohtaan ehtineet myös sivuhuomatuksiin kirjoittamaan "hieno" -kommentteja. Vala sai tällaiset kommentit valkovuokosta (!!!), 360 oikeaan (koira oikealla) ja pyörähdys (koira oikealla) kylteiltä :) Lisäksi tuomarin kommentti lapussa: "Ihana kontakti! Taitavaa tekemistä!". Pisteitä 82 p. Turhia virheitä tuli, mutta mukaan mahtui myös paljon onnistumisia. 

Iltakisa jäi kuitenkin vähän kaivelemaan, kun kisafiilis siellä ei ollut (taas) oikein sitä mitä toivoin, eikä kumpikaan meistä osannut olla rentona. Valan kanssa juttelinkin kotona myöhemmin, että haluaako se jo jäädä kokonaan eläkkeelle näistä hommista. Saman viikon lauantaina meillä olisi vielä kuitenkin yhdet kisat, joten päätettiin katsoa ne läpi nyt ainakin. Lupasin Valalle hampurilaisen, jos sieltä tulee vähintään 95 pistettä.

Lauantaina 14.12. herätyskello soi 5.00 ja aamutoimien jälkeen lähdin Valan ja Karman kanssa ajelemaan pimeässä ja räntäsateessa kohti Espoota, jossa edessä olisi Suomen Noutajakoirajärjestön rally-tokomestaruuskisat. Vala oli ilmoitettu mukaan Pirkan Nuuskujen joukkueeseen ja Karman ilmoitin kisaan muuten vaan kokemusta hankkimaan vieraasta paikasta. Harmillisesti perjantai-iltana tuli viestiä, että meidän joukkueen toinen mes-luokan koira oli sairastunut, tosi kurja tilanne heille joutua jättämään kisat väliin ihan viime metreillä. Näinpä sitten Karma nousi myös mukaan joukkueeseen. 
Kisa alkoi mes-luokalla aamulla. Kisapaikka oli vähän yllätys itselle, kun ensin sai huomata pysäköintitilaa olevan melko vähän, ja sitten itse hallikin oli aika ahdas ja matala paikka. Näinpä sitä saa huomata tottuneensa aika huikeisiin olosuhteisiin tuolla omassa kotihallissa. Ratapiirroksetkin seinällä näyttivät melkoisilta viidakoilta. Kun olosuhteet olivat mitä olivat, menin Valan kanssa kehään aika lailla sellaisella "no katsotaan mitä tästä tulee" -fiiliksellä. Sehän toimi vaan aika hyvin, kun turha jännitys ja yrittäminen jäi pois. 

Radat osoittautuivat aika kivoiksi tehdä ja olivat todellisuudessa paljon selkeämmät, kuin mitä ratapiirros seinällä oli ensin näyttänyt. Valan kanssa otettiin aika loppupäässä merkiltä 3 x -1p (py, kyl, tvä), kun Vala ensin merkille mennessään jäi matkalla nuuskuttelemaan matosta jotakin, ja jouduin sitä siitä komentamaan vähän, ja sitten vielä tökkäsi merkkikartiota nenällään. Tuomari Anna Pekkalan kommentti arvostelulapussa: "Hieno, tarkka ohjaus. Taitava koira". Pisteitä yhteensä 97. Loppujen lopuksi mestaruuden voittajalla oli 98 pistettä ja sitten meitä oli kolme koirakkoa 97 pisteellä eli loput sijoitukset ratkaistiin aikavertailulla. Valan kanssa sijoituimme kolmanneksi, eli meille tuli SNJ:n mestaruuspronssia! Koko radan ajan oli kiva fiilis tehdä ja merkin nuuskutteluherpaantumista lukuun ottamatta tehtiin töitä hyvässä yhteisyössä ja omassa kuplassamme. Ihana kisaonnistuminen!



Karman kanssa otettiin -1p. tvä toisena kylttinä olleelta istu käännös oikeaan istu -tehtävältä, kun Karma ei ensin istunut jälkimmäistä istumista, ennen kuin annoin toisen käskyn. Muutoin selvittiin rata virheettä. Myös Karman kanssa rata sujui todella kivalla fiiliksellä kisaamisesta nauttien. Pari kertaa aidan vierellä ollessamme Karman oli pakko vilkaista yleisöä, mutta uudella seuraa-käskyllä se muisti heti taas, että mitä oltiinkaan tekemässä. Karmalle siis pisteitä 99 p. ja viimeisen voi-tuloksen myötä koulutustunnus RTK3. Pisteet riittivät myös luokkavoittoon. Tuomarin kommentti: "Erittäin tarkka suoritus. Taitava koira". 


Itse lähdin voittajaluokan jälkeen ajelemaan takaisin kotiinpäin, koska väsymys painoi jo aika pahasti (koska sattuneesta syystä yöunet ovat tämän vuoden ajan olleet aika vähissä...). Joukkuekavereille toivottiin siis vielä hyviä suorituksia avo- ja alo-luokissa. Mukavia viestejä alkoikin tulla kisan edetessä ja lopulta sitten tieto, että Pirkan Nuuskut sai vielä joukkuekultaa. Hyvä me! 

Palkinnot näissä kisoissa olivat aika hulppeat, yksilösijoitusten ja joukkuemestaruuden myötä meille tuli yhteensä 38 kg koiranruokaa :D Kiitos joukkuekamut ja kiitos Susanna ja Tiina palkintojen kuskaamisesta :)

Niin ja se luvattu hamppari piti tietysti toimittaa (Karmakin sai sitten myös): 




Tähän on aika hyvä lopettaa tämä vuosi kisojen osalta :)

lauantai 12. lokakuuta 2019

Rallyn rotumestaruuskisat

Novascotiannoutajien rotumestaruuskisat rallyssa kilpailtiin tänä vuonna TamSKin kisojen yhteydessä, eli meillä olikin mukavan lyhyt matka kisoihin kotihallille. Olin ilmoittanut kisaan sekä Valan että Karman. Tuomarina toimi Tiia Hämäläinen

Kisat aloitettiin mes-luokalla, jossa Vala oli heti kolmantena vuorossa. Rata oli haastavahko ja melko erilainen kuin mitä monissa kisoissa on näkynyt. Ratapiirros seinällä näytti alkuun jopa sekavalta, mutta kyllähän ohjauskuviot sitten hyvin selkiytyivät rataantutustumisen aikana. Vala teki mukavan radan viimeiselle kyltille asti, jossa tehtävänä olisi ollut helpohko istu-seiso-maahan. Todella harmillisesti Vala ei sitä maahanmenoa pystynyt tekemään, ei vaikka uusin tehtävän kahteen kertaan. Niinpä viimeiseltä kyltiltä sitten napsahtikin yhteensä -16 p. Tätä ennen Vala oli tehnyt vain kolme pikkuvirhettä: valkovuokosta -1 p. tvä, merkiltä -1 p. kyl ja sivuaskeleesta -1 p. vino. Hiukan meinasi olla hankala palkata koiraa radan jälkeen, kun itseä harmitti niin törkeän paljon tuo viimeisen kyltin sähellys (joten namit suuhun, koira häkkiin ja itse sitten muualle kiehumaan ärsytystä pois). Ylpeä kuitenkin olen itsestäni siinä, että rata tehtiin maaliin asti yhdessä enkä antanut oman harmituksen kuulua koiralle. Yhteensä siis 81 p. Tuomarin kommentti: "Todella hienoa tekemistä, siististi ohjattu rata". Saimme myös tuomarin palkinnon Valan kanssa, mikä kyllä lämmitti mieltä mukavasti :) Rotumestaruuskisassa Vala jäi hiukan kirvelevästi neljännelle sijalle aikavertailun perusteella...

Video Valan radasta:




Ihan heti mes-luokan palkintojen jaon jälkeen alkoikin sitten voi-luokan rataantutustuminen. Sikäli oli kyllä onni, että Vala kisasi jo oman luokkansa alussa, niin koirien väliin jäi pitkä tauko vähän tuulettaa omaa päätä ja hyvillä fiiliksillä päästiin Karman kanssa radalle. Voi-luokassa oli vain kahdeksan kisaajaa, Karman vuoro oli viidentenä. Toisena ollelta kyltiltä istu käännös oikeaan istu tuli -1 p. tvä, mutta muutoin rata sujui virheettä. Olipas hienoa! Maanantaina olimme kisatreeneissä, joissa Karman meno oli aikamoista, kun virtaa oli liikaa emmekä me olleet oikein kunnolla samalla radalla. Minua alkoikin jännittää nämä kisat melkoisesti, ja mietin vielä, että oliko sittenkin liian aikaista ekalle voi-luokan startille, vaikka muutoin Karma onkin treeneissä kehittynyt jo tosi hyväksi. Treenattiin kuitenkin suht paljon (ja järkevästi!) tämä viikko ennen kisoja ja kisapaikalla keskityin huolella valmistelemaan koiraa radalle - ja hommahan toimi! Karmalle siis 99 p., joka oikeutti tänään luokkavoittoon sekä palkintoon voi-luokan parhaana tollerina. Tuomarin kommentti: "Upeaa yhteistyötä ja osaamista!". 

Video Karman radasta:



Kiitos Marika ja Ruusa videoinnista :)

lauantai 31. elokuuta 2019

Karma RTK2

Onkin aiemmin jäänyt tänne blogin puolelle päivittämättä, että käytiin Karman kanssa 14.8. Lempäälässä rallyn iltakisoissa ja kisaamassa pois alta avoimen luokan viimeinen startti. Keli oli vähän epävakainen ja sade- ja ukkospilvet vaanivat koko ajan. Märkä nurtsi ehkä vähän häiritsi suoritusta, tai sitten vaan kisatilanne ylipäänsä ja muutama tyhmä virhe tuli tehtyä radalla. Liikkestä maahan kyltillä Karma ei ensin mennyt maahan ollenkaan, joten uusittiin tämä eli tästä tuli -3 p. Seuraavalla kyltillä istu täyskäännös vasempaan tuli kai joku niiaus ja muutenkin se oli kömpelö. En nähnyt itse kunnolla, mitä siinä tapahtui ja mietin jo, että ehtiköhän Karma tehdä ylimääräisen istumisen ja että pitäisikö uusia. Onneksi en uusinut, kun ei siinä nyt sitten kuitenkaan pisteiden valossa isoa mokaa tapahtunut, vaan saatiin vain -1 p. tvä. Yhteensä siis 96 p. ja koulutustunnus RTK2. Tuomari Maria Riskin kommentti: "Huolellista ohjausta!".

Huomasin itse näissä kisoissa, että minulta puuttuu vielä Karman kanssa yhteinen rutiini rallyn kisaamisessa (ja treenaamisessakin). Karma on kuitenkin melko erilainen ohjattava kuin Vala on. Karma pääsi kuitenkin tulevaksi vuodeksi TamSKin rally-valkkuun, eli lokakuun alusta lähtien me pääsemme treenaamaan rallya aktiiviseen treeniryhmään, niin kivaa! Valalle en enää hakenut varsinaista treenipaikkaa, mutta se on kyllä ilmoitettu valkkuun Karman varakoiraksi, eli joskus voin senkin kansa sitten käydä valkun treeneissä. Omatoimisesti treenaillaan myös toki Valan kanssa sitten edelleen. 

tiistai 20. elokuuta 2019

TollerShow 2019

Viime sunnuntaina osallistuimme tollereiden erikoisnäyttelyyn eli TollerShow:hun. Tänä vuonna näyttely järjestettiin Tampereella Kaupin vinttikoiraradalla, joten meillä oli mukavan lyhyt matka näyttelypaikalle. Saman viikonlopun lauantaina olisi ollut myös rally-tokon SM-kisat Kuopiossa, mutta ne oli nyt jätettävä perhesyistä väliin. Harmitti kyllä, ja harmittaa yhä, koska Valalla olisi tänä vuonna kevyesti tulokset riittäneet SM-kisoihin osallistumiseen. Mutta koska Kuopion reissu jäi välistä, niin käytiin sitten sunnuntaina näytelmässä esiintymässä.

Tulosodotuksia ei sen kummemmin ollut, vaan laatuarvosteluja lähdettiin hakemaan. Karma sai EH, Vala ja Usva H. Valan H vähän harmitti, mutta minkäs teet. Usva on tällä hetkellä ihan karvaton ja Valallakin on jo pitkään ollut karvanlähtö, joten se on melkoinen pörrökasa, kun päällikarvat sojottaa mikä mihinkin suuntaan...

Näyttelypäivä oli kuitenkin ihan mukava, ja pääsin tapaamaan monia tuttuja, joita en ollut pitkään pitkään aikaan nähnyt. Oli tosi kiva jutella! :) Karman pennuista Usvan lisäksi paikalla olivat Kero ja Toska. Kero on tällä hetkellä Usvan tapaan korkeajalkainen laiha honkkeli, joten Kero sai myös H:n. Toska sai EH. Vähän harmillisesti nämä Koski-pennut täyttivät tosiaan juuri elokuun alussa 2v., joten joutuivat siis esiintymään avoimessa luokassa. Karma ja Toska esiintyivät lopuksi vielä Siipiveikon kasvattajaryhmässä, joka sai KP:n ja Pohjois-Hämeen Kennelpiirin myöntämän palkinnon siitä, että oli eniten näyttelyyn ilmoitettuja kasvatteja. 

Narttujen tuomarina toimi Pekka Teini. Hänellä kiva tapa arvostella koirat ääneen kehässä :)

Usva AVO H:
Keskikokoa hieman kookkaampi ja neliömäinen narttu, joka antaa ilmavan vaikutelman. Lähes oikealinjainen pää. Pysty kaulaosa ja pysty olkavarsi. Hyvä rintakehän syvyys, mutta saisi olla voimakkaampi. Pitkä sääri, niukka ja kapea reisi. Esiintyy tänään kovin niukassa karvapeitteessä. Melko jyrkkä lantio ja häntä kiinnittyy alas. Mukava käytös.

Karma KÄY EH:
Mittasuhteiltaan lyhyehkö, tyypiltään erittäin hyvä narttu. Hieman lyhyt kuono-osa ja korostuneet poskikaaret. Hyvä rintakehä. Pystyhkö olkavarsi ja hieman niukka polvikulma. Hieman pehmeä selkä, joka liikkeessä korjaantuu hieman. Hieman vellovat etuliikkeet. 

Vala VET H:
9-vuotias veteraaninarttu, joka on keskikokoa kookkaampi. Oikealinjainen pää. Tummat silmät. Jo kovin syvä rintakehä, pystyhkö olkavarsi. Melko jyrkkä lantio. Peitinkarvassa hyvä laatu, mutta se ei ole nyt parhaimmillaan. Mukava käytös.


Usva kehässä. Kuva (c) Jarno Niemi / Magicfox's

Toska (Sv Kuohuva Koski), Kero (Sv Kohiseva Koski) ja Usva (Sv Kosken Ututyttö). Kuva (c) Salla Viljanen

sunnuntai 11. elokuuta 2019

Usva

Usvan kuulumiset ovat tässä blogissa jääneet vähän vähemmälle, kun pääasiassa tänä vuonna on tullut vain kirjoiteltua kisakuulumisia. Usva täytti 9.8. kaksi vuotta, joten sen kunniaksi ajattelin kirjoittaa siitä nyt ihan oman tekstinsä.



Usva, eli kotioloissa paremmin tunnettu nimellä Pusti, Pus tai Tupsi (ihme kyllä se tunnistaa myös nimen Usva, vaikka enemmän varmaan tuleekin noita muita nimiä käytettyä), on minulle vähän ristiriitainen koira vieläkin. Se on sinänsä solahtanut ihan hyvin meidän laumaamme ja on useimmiten oikein mukava koira kotona, mikä onkin erittäin tärkeä asia. Usva kuitenkaan ei ihan ole kohdannut niitä odotuksia ja toiveita, jotka olin, osin alitajuisestikin, sille asettanut harrastuskoirana.



Luonteeltaan Usva on hyvin ohjaajapehmeä koira, hyvin kiltti ja nöyrä. Olisin toivonut siitä enemmän emänsä Karman tyylistä hieman kovempaa ja itsenäisempää koiraa. Arjessahan se on toki ihan kiva, koska Usva on yleensä hyvin kuulolla. Luoksetulo ja odota -käskyt ovat sillä tosi vahvoja, joten sen puolesta Usvan kanssa on helppo kulkea. Usva on vieraita kohtaan pidättyväinen ja epäluuloinen ja uusissa tilanteissa se on monesti melko epävarma. Jos Usvaa jännittää, se monesti purkautuu haukkumisena ja varsinkin nuorempana se oli välillä melkoinen remmirähjä. Nyttemmin olen saanut tilannetta purettua, kun olen äitiysloman myötä ehtinyt keskittyä vähän enemmän lenkkeilyhommiin ja pohtimaan tuota käytöstä. Usvan kanssa avainsana on ennakointi. Usvalle on tärkeätä ehtiä rauhassa kertomaan, että asiat on ihan ok. Kieltäminen on monessa tilanteessa hyödytöntä ja lisää vain koiran epävarmuutta. Paljon on siis kiinni siitä, että osaa itse lukea koiraa ja tukea sitä oikealla tavalla (tässä Usva on opettanut minulle aika paljon!). Omassa laumassa Usva on se pentu, joka haastaa muita leikkiin, mutta vieraiden koirien osalta Usva on välillä aika tosikko. Lenkkeilynkin haaste on paljolti siinä, että varmaan 70% vastaantulevista koirista joko haukkuu, murisee ja/tai kyttää meitä. Minä olen vissiin aika nipo, kun haluan, että omat koirat kulkisivat ohitustilanteet kadulla rauhallisesti, hiljaa ja toisia liiemmälti tuijottelematta. Alkuun jännitin vähän lastenvaunujen ja koirien kanssa lenkkeilyä (olin jopa sitä mieltä, että voi millään viedä ulos vaunuja ja kolmea koiraa yhtäaikaa), mutta pian sainkin huomata kärryjen itse asiassa helpottavan hommaa. Vaunut kun kivasti erottavat omat koirat pahasta maailmasta, eli siis koirat kulkevat aina pientareen ja vaunujen välissä.



Olin haaveillut Usvasta erityisesti nome-koiraa. Koiraa, jonka kanssa päälajina treenattaisiin rodunomaisia lajeja ja jonka kanssa pääsisin syvemmälle nomen, wt:n ja ehkä metsästyksenkin maailmaan. Usva syntyi loppukesän puolella elokuussa, joten ajatuksissani se suorittaisi taipparit seuraavana kesä ja ehkä jopa starttaisi jo testimielessä b-kokeissa alokasluokassakin. Alku olikin lupaava: Usva on todella riistaintoinen ja kantaa riistaa hyvällä otteella. Sitten tuli seuraava kesä ja vesinoutojen vuoro. Vaikka Usvan ollessa pikkupentu oli treenattu järven rannalla ja totuteltu veteen, seuraavana keväänä kaikki luonnonvesi olikin sille vastenmielinen elementti. Viime kesä sitten treenailtiin muita osa-alueita ja yritettiin työstää vesityötä eteenpäin. Syksyn ja talven tullen otettiin projektiksi kunnon uimakoulu koirauimalassa, jossa saatiin alkuun mukavasti apuja ja neuvoja uittajalta. Uinti alkoi sujua ja uimalaan Usva tulikin joka kerta hyvin mielellään. Tämän vuoden kevät ja kesä on sitten taas yritetty treenata luonnonvesiä. Olikin mukava huomata, että esim. metsälenkeillä Usva alkoi uskaltaa mennä muiden koirien perässä vähän kahlailemaan ojissa yms., ja kokoajan enenevissä määrin. Edelleen se on varovainen, että tassut ylttää pohjaan, eli esim. jyrkkäreunaisiin metsäjärviin se ei mene, vaikka Vala ja Karma menisivätkin. Mökillä Usva kuitenkin tuli ihan itse uimaan meidän ihmisten kanssa, ja ui todella hyvällä ja voimakkaalla tekniikalla. Tosin nytkin vielä tilanne on se, että jos on jotakin noudettavaa, niin Usvalle tulee helposti liian kiire ja silloin uintitekniikka unohtuu ja homma menee turhaksi räpiköimiseksi. Tätä pitää vielä työstää lisää, että paketti kokonaan pysyisi kasassa.




Tokoa ja rallyakin oli ajatuksissa harrastaa Usvan kanssa, ainakin alemmat luokat. Toisinaan minusta tuntuu, että Usva on melko yksinkertainen otus. Se ei aina hoksaa asioita kovin nopeasti ja paineistuu helposti, jos kokee, että se ei osaa. En ole itse osannut opettaa Usvaa tarjoamaan asioita, vaikka olisin halunnut. Tässäkin on minulla ohjaajana ollut paljon oppimista, miten toimia taas ihan erilaisen koiran kanssa (vrt Vala ja Karma). Usva kuitenkin rakastaa tekemistä ja se on onnesta soikeana, kun pääsee treenaamaan. Nyt alkaa tuntua siltä, että ehkä meille oikeasti vielä löytyy yhteinen sävel tekemiseen. Paljon on ollut myös kiinni siitä, että olen itse luopunut kaikista tavoitteista ja todennut että tämän koiran kanssa edetään erilailla kuin aiempien (Vala kisasi tokossa ekan kerran 1v 2kk iässä, Karma 1v 8kk). Usva kisaa ehkä sitten joskus, jos ja kun on siihen oikeasti valmis. Olisihan Usva varmasti näissä lajeissa tosi paljon pidemmällä, jos sen kanssa olisi aktiivisemmin treenattu. Oma motivaatio on kuitenkin ollut vähän hukassa, ja sillä on kyllä myös ollut tosi iso vaikutus kaikkeen. Usva on myös kehittynyt fyysisesti melko hitaasti, ja kropanhallinnan saavuttaminen on vienyt aikaa. Vieläkin se on välillä vähän sellainen hassu tyyppi, joka ei ihan tiedä, miten asettelisi pitkät koipensa. Juuri viimekerralla treenihallilla kyllä pohdittiin, että nyt tarttisi vaan oikeasti treenata johdonmukaisemmin, niin Usvaa saisi kyllä hyvin vietyä eteenpäin tokon ja/tai rallyn osalta. 



Kotona Usva on mukava ja kiltti koira. Se heiluttaa häntää melkein taukoamatta (mikä tekee omat haasteensa, koska kahvikuppi lentää helposti sohvapöydältä tai sitten se mäjäyttää hännällään Karmaa silmään), on aina iloinen. Jos on itse surullinen, niin Usva tulee aina seurustelemaan (toisin kuin muut koirat, jotka katoavat heti paikalta). Usva kulkee usein ympäri kotia lelu suussaan esitellen sitä kaikille. Usva tykkää meidän vauvasta. Usva rakastaa tuttuja ihmisiä ja tulee erittäin hyvin toimeen Valan ja Karman kanssa. Usva on kulkenut monessa mukana ja ollut toisaalta myös välillä hoidossa joidenkin reissujen ajan, ja hyvin on sujunut. Olen paljon miettinyt sitä, että oikeasti Usva on ihan mukava koira, ja isoin ongelma on kuitenkin minun päässäni johtuen siitä, että Usva on ollut kovin erilainen verrattuna siihen, millaiset ennakko-odotukset, toiveet ja haaveet minulla pennun osalta oli. Lisäksi oma ns. koiraharrastuksen ulkopuolinen elämä on vaikuttanut siihen, että Usvan kanssa tekemiseen ei olekaan ollut ihan niin paljoa aikaa, kuin olisin toivonut. 

Taannoin eräällä kuuntelemallani Sporttirakin luennolla luennoitsija (en tosin enää yhtään muista kuka) sanoi jotakin, joka sai heti ajattelemaan Usvaa. Emme yleensä saa sellaista koiraa, kuin haluaisimme, vaan saamme sellaisen koiran kuin tarvitsemme. Aika näyttää, mitä yhteinen matka Usvan kanssa siis vielä tuo tullessaan.