sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Rallykisoja

Tiivistelemänä ennen kesälomataukoa käydyt rallykisat Valan kanssa:

20.5.2018 Valkeakoskella tuplakisat helteisessä kelissä. Ei ihan meidän juttu, oli liian kuumaa kummallekin. Ensimmäinen rata oli Riikka Timosen tuomaroima, ja tältä radalta saimme 89 p. Ensimmäiset yhdeksän kylttiä sujui ihan kivasti ja yhdessä tehden, mutta sitten tapahtui jotakin ja yhteistyö alkoi rakoilla pahasti. Ilmeisesti ei juuri näkynyt ulospäin, mutta itsellä oli aika kökkö fiilis radan jälkeen. Tuomari kuitenkin tykkäsi kovasti ja kehui suuresti, ja saimme tuomarin palkinnon. Kommentti arvostelulapussa: "Kauniit puol.vaihto käännökset, olette taitavia!". Kaikesta huolimatta siis: a) Kukkas-käännöksiä kehuttiin suuresti! b) Ulkopuolisen silmiin kokonaisuus näytti hyvältä

Toisen radan tuomaroi Taru Leskinen. Tämä rata oli nurmikolla (ensimmäinen oli hiekkakentällä) ja aurinko porotti pahasti. Rata sinänsä olisi ollut aika kiva ja helpohko, mutta olosuhteet tekivät kisasta haastavan. Minua ei olisi oikein huvittanut enää mennä kehään, ja tämä varmasti heijastui vahvasti suoraan Valan tekemiseen. Lisäksi V ei muutenkaan ole kovin "lämmönkestävä". Radalla tulikin ylimääräisiä istumisia (mm. 360 -käännöksessä, virhe, jota ei käytännössä ikuisuuksiin ole meillä esiintynyt!). Yhteensä saaliiksi jäi 78 pistettä tuomarin kommentilla: "Selkeää rauhallista ohjaamista" varustettuna. Tällä radalla hirmu iso osa osallistujista jäi kuitenkin kokonaan vaille tulosta, joten pitänee olla tyytyväinen, että näissä olosuhteissa ja fiiliksessä onnistuttiin kuitenkin hyväksytty tulos tekemään.

Tänään 10.6.2018 kisatti Ylöjärvellä Piirinmestaruuskilpailussa. Olimme Valan kanssa myös TamSKin joukkueen varakoirakkona, mutta onneksi kaikki varsinaiset koirakot pääsivät osallistumaan kisaan (ja he saivatkin PiirM joukkuekultaa, kuinka hienoa!). Tämä kisa oli myös Taru Leskisen tuomaroima. Rata oli ihan mukava, mutta varustettu muutamalla haasteella. Edellisten kisojen jälkeen on tullut paljon pohdiskeltua lajin ja kilpailemisen mielekyyttä, joten nyt lähdettiin sitten hakemaan asennetta - tavoitteena oli yhdessä tehty rata. Ja me onnistuttiin! Meillä oli kivaa kehässä! :) Harmillisesti Vala mokasi liikkestä istumisen (jäi seisomaan) ja minä viimeisen kylttitehtävän (koira edessä ohjaaja peruuttaen 1-2-3 askelta) lahjakkaasti ottamalla viimeisessä siirtymässä vain kaksi askelta. Himpun liian myöhään tajusin virheeni... Vikalta kyltiltä tuli myös -3 ov (en tiedä miksi?), joten yhteensä 77 p. Onneksi tehtiin molemmat tuollaiset isot virheet, niin kerrankin mokailtiin ihan tasapuolisesti.

Valkeakosken kisojen ekalla radalla kävi sama virhe, että V jäi seisomaan tuon liikkeestä istumisen, kuin mitä tapahtui tänäänkin. Myös treeneissä tässä välissä on käynyt sama virhe kertaalleen. Sittemmin sitä kyllä korjattiin ennen näitä PiirM-kisoja ja homma tuntuikin ihan sujuvan, ja sujui myös kun ennen kehään menoa lämmittelynä tein istumisen. Mutta joku tökkö tuossa ratasuorituksen yhteydessä sitten taitaa nyt olla, joten pitää ottaa se tarkempaan syyniin.

Vaikka tuloksilla ei juhlitakaan, niin pitänee olla silti tyytyväinen siihen, että huonompinakin päivinä me Valan kanssa olemme kuitenkin pystyneet tekemään hyväksytyt tulokset. Onhan sekin sentään jotain :) Nyt nokka kohti lyhyttä kesälomaa ja pientä treenitaukoa ja sitten kohti uusia haasteita, pettymyksiä ja toivottavasti myös onnistumisia.

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Nomea oppimassa

Tein itselleni melko hurjan päätöksen: jättäydyn kesäkauden vaihtuessa toukokuun alussa pois tokovalmennusryhmästä. Aika monen vuoden jälkeen edessä on kesä, jolloin minulla ei ole yhdenkään koiran kanssa paikkaa missään säännöllisessä tokoryhmässä. Tokossa on talven aikana noussut esiin haasteita, joita minun pitäisi pureksia yksin, ts. Karman kanssa olisi tosi paljon treenattavaa melko perusjutuissa ja useampi liike pitäisi rakennella uudestaan. Valkkuryhmä ei vaan tuntunut tällä hetkellä oikealta paikalta meille. Lisäksi varsinkin näin alkuvuonna on vaivannut melko paha aikapula töiden viedessä vielä odottamaanikin suuremman osan vuorokauden tunneista. Tämän vuoksi olen myös karsinut joitakin pestejä koirayhdistyksissä.

Kesän ohjelmaksi on kuitenkin haaveissa aktiivisempi nomeilu Karman kanssa ja Usvan taipparitreenit. Lumien sulamista odotellessa siis!

Muutama viikko sitten kenneltreffeillä treenattiin myös hieman, jokaisen koiran kanssa tehtiin perusasiat: linja, markkeeraus, haku. Linja metsätieltä metsään polkua pitkin, ja tämä sujui Karmalta ongelmitta. Kaksoismarkkeeraus tieltä metsään tuotti päänvaivaa, kun K ei oikein hahmottanut kiven taakse tullutta pudotusta. Haku tieltä eteenpäin, niin että damit tien oikealla puolen --> koiran tehtävä ottaa käry, tämänkin Karma selvitti hienosti.

Karman kanssa treenilistalle tulivat erityisesti markkeeraukset. Koiran muistia on syytä kehittää --> tehdään monimarkkeerauksia (alkuun kakkosia, mutta sitten vaikeutta listään asteittan ja tehdään lopulta vaikka vitosmarkkeeraus). Ihan alkuun treeniä myös ykkösmarkkeerauksilla niin, että katsotaan heitto, sitten tehdään jotakin muuta ja sitten vasta pääsee noutamaan. Tosi vähän ollaan markkeerauksia treenattukin, joten ei ihme, että koira ei osaa. 

Usva teki helpompina versioina tehtävät ja selvisi niistä ihan oman tasonsa mukaisesti. Kiva tehdä sen kanssa pikkutreeni uudessa paikassa ja vierailla dameilla. Vaikka muuten mörköikää puskeekin päälle, niin nämä tehtävä U kuitenkin osasi. Vielä minulla on opettelemista tämän koiran ohjaamisessa,  Usva on taas melko erilaisen tuntuinen koira kuin muut ovat olleet...

Ilmoittauduin Karman kanssa Kelpo Kepon järjestämään nome-koulutukseen, kun sellainen oli tarjolla lähietäisyydellä. Vähän meinasi ohjaajaa jännittää, koska eihän me olla juurikaan tällaisissa koulutuksissa käyty. Teemana oli koiran ohjaaminen, mikä jo ihan otsikkotasolla kuulosti siltä, että olisi meikäläiselle vallan hyödyllinen. Monesti kun tuntuu, että olen ihan totaalisen pihalla tässä lajissa. Alla listana ajatuksia, mitä koulutuksesta jäi itselle mieleen (osa minun ja Karman tekemisestä, osa muiden koirakoiden suorituksista poimittua):

  • Viilattiin minun (ja monen muunkin) ohjaajan lähetysasentoa --> varmista, että koira oikeasti menisi siihen suuntaan, mihin näytetään. Vaikka Karmalle on opetettu, että vihjesana eteen on suoraan eteen, niin aina voi kuitenkin helpottaa tehtävää ohjaamalla itse järkevästi ja siten tukemalla koiraa lähtemään oikeaan suuntaan
  • Selkeys koiran ohjaamisessa. Opettele rauhalliset ja selvät liikkeet, muista, että myös askeleita saa ottaa, ei todellakaan tarvitse tönöttää paikoillaan. Lähietäisyydeltä koira näkee pienemmätkin eleet, mutta etäisyyden kasvaessa hitaampien ja selkeämpien eleiden merkitys kasvaa --> opettele siis alusta lähtien ohjaamaan selvästi
  • Pillipysäytyksen opettaminen kunnolla, Karman treenilistalle _heti_. Mieti, miten opettaisit sen tokotemppuna ja opeta se siten, ei ole sen hankalampaa
  • Käsimerkki pillipysäytyksessä: jos on aikeissa lähettäää koiraa vasemmalle, käytä pysäytyksen käsimerkissä vasenta kättä, jos taas lähetys seuraavaksi oikealle, niin käytä oikeata kättä --> tässäkin korostuu ohjaamisen selkeys
  • Paljon, paljon, paljon vahvistamista suunnille oikea/vasen
  • Karma työskentelee hirmu hyvin silloin kun se tietää varmasti osaavansa ja mitä ohjaaja haluaa. Jos K on yhtään epävarma, se ei uskalla etäällä ohjaajasta tehdä mitään --> K:n ratkaisu tilanteeseen on palata takaisin ohjaajan luokse
  • TREENIEN SUUNNITTELU! Mieti, mitä Karma osaa ja rakenna harjoitukset sen mukaan. Paljon onnistumisia --> itsetunnon vahvistaminen --> koiran työskentely etäällä ohjaajasta paranee. Vältä tilanteita, joissa K ajautuu siihen että ei tiedä mitä se tekisi.
  • Mieti aina etukäteen, mikä on treenin idea, mitä haluan tänään koiralle opettaa
  • Mietin myös plan B, mitä teen, jos koira ei teekään niin kuin olin ajatellut. Ts. jos koira ei mene linjaa suoraan vaan lähtee etsimään helpompaa reittiä, niin ohjaajalla tulisi jo ennen koiran lähettämistä olla mietittynä, että miten toimin, jos jotakin sellaista tapahtuu. 
  • Damien vaihtamisesta: ei tehdä mitään kun koira on dameilla, vaan annetaan koiran itsenäisesti tehdä päätös --> kehut, kun koira on tehnyt valinnan ja lähtee palauttamaan damia

Karma oli koulutuksessa tosi lunkisti. Alkuesittelyssä jo sanoin, että pentuloman jälkeen meille on ilmestynyt vinkumisongelmaa ja ties mitä. Alkuun Karman vähän vinkui, mutta niin teki useampi muukin koira paikalla. Nopeasti tämä jäi pois ja K kävi aina maahan makaamaan silloin, kun mitään ei tapahtunut. Olipa se kanssa oikeasti todella kiva ja helppo olla!

Sukulaistreffit

Muutama kuva muutaman viikon takaa, kun olimme käymässä kasvattajan luona juhlistamassa Kiian (Damiikan Keck) ja Oonan (Rocmin Daddy's Dream) synttäreitä. Vitsi, mitä mummukoiria <3


Vasemmalta oikealle: Pippa (Kiian pentu), Kiia, Oona, Vala (Oonan pentu), Karma (Oonan pentu) sekä siskokset Usva ja Toska (Karman pennut, Oonan ja Kiian lapsenlapset) 


Oona ja Oonan jälkeläiset. Oona ja Toska tapittavat toisiaan, Valaa ja Karmaa ei kuvaaminen huvita ja Usva uskoo olevansa huomion keskipisteenä. 


Toska, Karma ja Usva


Karma treenaa


Vala


Vala, joka sekin tuli jo "veteraani-ikäiseksi", kun täytti maaliskuun lopussa 8v.!

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Pääsiäisrallyt

Pääsiäisviikonloppuna omalla seuralla oli tarjolla kolmet rallykisat, launtaina yksi kisa ja sunnuntaina kaksi. Ilmoitin lauantaille Karman alokasluokkaan ja sunnuntaille Valan mestariin kumpaankin starttiin.

Lauantain alo-rata oli mukavan helpohko, vaikkakin rata päättyi pujotteluun juoksuvauhdissa, mitä vähän jännitin. Tiistain kenraalitreeneissä Karmalla niin hirveän kivaa, että juoksussa se kävi pari kertaa napsimassa minua! Lauantainakin kisoissa Karmalla oli ihan mielettömän siistiä ja se oli ihan täpinöissään päästessään hallille ja radalle. Oli kuitenkin hiljaa koko ajan, vaikka kierroksia olikin paljon. Meidän vuoro oli heti neljäntenä, joten kauaa ei tarvinnut odotella. Seuraaminen ei ollut kauhean nättiä, vaan Karma lähinnä tuntui superpallolta ja pomppi radan läpi. Olin ihan varma, että virheitä tästä jo napsuu ja vinoja asentojakin tuli. No eipäs tullut, vain yhdeltä kyltiltä (koira eteen, oikealta sivulle istu) tuli -1p kontr. Sen sijaan ensimmäisenä olleelta kyltiltä (koira eteen, ohj. peruuttaen 1-2-3 askelta) napsahti -10p., koska tuomarin mukaan otin itse vain 1-2-2 askelta. Voisin vaikka vannoa, että otin kolme, mutta ilmeisesti joku ihan totaalinen blackout on käynyt sitten itselle siellä radalla. Voihan hitto. Ensimmäistä kertaa ikinä taisin itse tehdä tällaisen mokan. Karmalle siis yhteensä 89 p. tuomari Pia Heikkisen kommentilla "Energinen koira, sujuvaa yhteistyötä".

Sunnuntaina jatkui sitten kisaturnee. Harmillisesti sunnuntain luokkajärjestys menikin niin, että mes oli viimeisenä. Minulle aamupäiväkisat sopisivat paljon paremmin. Kumpikin rata näytti alkuun paperilla vähän haastavalta, mutta eivätpä se sitten käytännössä niin pahoja olleetkaan. Virheitä tuli kuitenkin harmillisesti tehtyä. Odottelua meille tuli paljon, ensimmäiselle radalle startattiin ihan viimeisten joukossa, toiselle radalle kakkosryhmän toisena koirakkona. Pidin Valaa aika paljon häkissä ennen ratoja ja otin sen hihnaan vasta aika lähellä ennen omaa vuoroa. Tavoitteena hakea treenimäisempää fiilistä, koska treeneissäkin olen ensin apparoimassa muita ja sitten pikaiseen käyn hakemassa oman koiran tekemään. Kiva rennohko yhteisen tekemisen fiilis löytyikin meille nyt. Valan häntä heilui radalla eikä oikean puolen tekeminen ahdistanut yhtään (päin vastoin, varsinkin jälkimmäisellä radalla oli aika siistiä!), mikä on pitkään ollut pieni murheenkryyni kisatilanteissa. 

Ensimmäisellä, Hannele Pirttimaan, radalla harmillisesti vasemmalla peruutus lähti huonosti liikkeelle ja Vala oli hetken poikittain minuun nähden (korjasi kyllä hienosti itse!), joten tästä -10p. Lisäksi tuli kaksi uusimista, ensin liikkeestä maahan kierrä koira, kun V jäi istumaan (oho, outo virhe?) ja sitten heti seuraavalla kyltillä perskukkasessa V ei ensin vaihtanutkaan seuraamispuolta. Molemmat tehtävät kuitenkin uusinnalla virheettä. Näiden lisäksi vielä kaksi -1p virhettä, 360 vasempaan oli tahmea ja tuplasaksalainen oikealla, joka taisi taas olla vähän eriaikaisesti suoritettu. Yhteensä pisteitä 82 p., tuomarin kommentti "Hyvä sujuva rata". 

Toinen rata oli Anna Pekkalan tuomaroima. Se sujui muuten hyvin, MUTTA ensimmäisenä oli kylttitehtävä istu, seiso, maahan. Vala meni ensimmäisellä maahan käskyllä istumaan ja siitä toisella käskyllä maahan. Sen enempää ajattelematta jatkoin eteenpäin, enkä yhtään siinä radalla hoksannut, että tuo oli -10p. virhe. Loppupuolella tuli -1p. kyltiltä koira eteen, oikealta oikealle, istu, kun V oli aikeissa lähteä peruuttamaan eikä istunut heti eteen (hetken aiemmin oli tehty edessä peruutus).  Lisäksi vielä käytösruudusta (edessä maaten) -1p., kun V kerran nuuskaisi maata. Voihan hittolainen, kun olisin hoksannut uusia tuon ensimmäisen kyltin suorituksen. Kyllä harmittaa :( Tältä radalta 88p., kommentti "Hieno, iloinen yhteistyö". Vala on kultainen <3 Tarttis vaan jostakin löytää parempi ohjaaja.


tiistai 27. maaliskuuta 2018

Talvilomalla

Ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin talvella pohjois-Suomeen lomailemaan. Aiemmin ei ole ollut oikeastaan erityistä hinkua sinne, koska en laskettele, ja hiihtänytkin olen viimeksi ylä-asteella pakotettuna. Onneksi talvella voi tehdä kuitenkin paljon kaikkea muutakin: monet patikkareitit ovat käytettävissä ja lumikengillä pääsee hyvin kulkemaan! Loman päämaja sijaitsi Rukan tuntumassa Konttaisjärven rannalla, jossa oli jo ihan vieressä kivat ulkoilumaastot ja lähietäisyydellä lisäksi paljon muita mielenkiintoisia kohteita.


Tytöt Konttaisen huipulla, juuri ennen lumisadetta. Ensimmäisenä kokonaisena päivänä kivuttiin toki heti mökin vieressä nousseen vaaran päälle, josta oli vallan hienot näkymät. Samalla patikoitiin pätkä Karhunkierroksen reittiä ja käytiin katsomassa Suolammen laavua (kokolailla lumessa, jäikin sitten evästauko pitämättä).


Painit menossa...


Revontulet Konttaisen yllä


Lisää revontulia Konntaisjärven jään yllä


Riisitunturin kansallispuistossa - täällä meinasi alkutaipaleella olla ihan ruuhkaa, melkein jonossa sai kulkea kohti tunturin huippua...


... vaan onneksi suurin osa käänty huipulta takaisin parkkialueelle. Meidän reittimme (Riisin rietas) jatkui eteenpäin, tässä kuvassa vielä juuri ja juuri näkyy jopa merkkitolpat. Alempana rinteessä ne olivat jo ihan kokonaan hautauneet lumeen, joten eteenpäin oli suunnistettava muilla keinoin.


Olen itse kerran aiemmin käynyt Riisitunturilla kesäaikaan ja siitä reissusta jäi sellainen fiilis, että joskus pitää päästä uudestaan. Uutta kesäreissua ei ole tullut, mutta talvinen Riisitunturi on jotakin todella kaunista, suosittelen ehdottomasti! Saimme päivän aikana kokea vaihtelevaa keliä, kun alkumatkalla ja tunturin huipulla ihmeteltiin maisemia täydessä auringonpaisteessa ja myöhemmin päivällä iski sitten sellainen lumipyry, että hetkittäin näkyväisyys meni kovin heikoksi (ja siinä sitä sitten taas tähyiltiin niitä reittimerkkejä ja suunnistettiin eteenpäin gps:n avulla).


Riisinsuo lumipyryssä


Pikku-Karppi, onneksi prinsessalle oli edes pyllynalunen tarjolla!


Vielä kerran Riisitunturin maisemaa - aurinko yrittää pilkahtaa lumipyryn jälkeen


Konttainen, revontulet ja tähdenlento


Yhtenä päivänä käytiin kiertämässä pieni Karhunkierros. Olen tämän reitin kävellyt kahteen kertaan kesäaikana, nyt ensimmäistä kertaa talvella. Polut olivat talvellakin selkeät (kesäaikaan jopa turhankin tylsää "hiekkatietä"), ainoa haastava osuus on Kallioportin rappuset, jotka lumiseen aikaan ovat vähintäänkin liukkaat... 


Korouoman rotkolaakso. Muuten kiva lenkki, mutta yhden osuudet oli kansoittanut kolme bussilastillista turisteja, joiden mielestä me olimme jotakin ilmeisen mielenkiintoista, kun kovasti halusivat meitä valokuvata. Ihan hauska oli muutama sana heidän kanssaan vaihtaa (osa oli kovin kiinnostunut koirista), mutta loppupeleissä alkoi kyllä jo ärsyttää, kun porukkaa oli järkyttävän paljon eikä luonnonrauhasta ollut tietoakaan. 

Lisäksi ehdittiin tietysti vähän ihmetellä Rukan menoakin. Usvan kanssa käytiin harjoittelemassa hihnassa kulkemista ym., sillä välin kun toiset olivat laskettelemassa. Pääsimme myös testaamaan, miltä tuntuu, kun helikopteri lentää yli matalalla pään yläpuolelta: ei juuri miltään, totesi Usva. Sen sijaan ihmiset, jotka liikkuvat omituisesti kävellen monot jaloissan saati sitten suksilla mäkeä laskiessaan, aiheuttivat teinikoiralle päänvaivaa...

lauantai 10. maaliskuuta 2018

Tokovalmennusta

Karman tokovalmennusryhmää on talvikaudella käynyt koutsaamassa Katja Kiviaho kolmeen kertaan. Ollaan saatu paljon hyvää irti näistä tunneista ja tällainen säännöllinen saman kouluttajan koulutus on ollut oikein kiva. 

Karman treenit tosin eivät ole sinänsä edenneet. Päinvastoin, olen laittanut lähes kaikki liikkeet palasiksi. Ensin mammalomalta paluun jällkeen yritettiin saada paketti kasaan ja päästä kisoihin, jotta voittajaluokan olisi saanut pois alta. Nollatulos kokeesta pisti ajattelemaan,ja tätä ajatusta on nyt talvi työstetty, ja lopputulemana on nyt päädytty tähän, että tällä hetkellä meillä ei ole yhtäkään koevalmista liikettä. Oikeastaan kaiken epävarmuuden ja pohtimisen jälkeen minulla alkaa vidoin olla ihan hyvä fiilis tästä, tiedän  nyt mitä haluaisin treenata ja mihin suuntaan haluaisin edetä.

Viime valmennuskerralla puhuttiin paljon kokonaisuudesta, asenteesta ja visiosta. Asiat, joihin olen itsekin omissa pohdiskeluissani päätynyt. Oli hyvät treenit ja sain omille mietteilleni vahvistusta. Jatkossa yritetään treenatata vähän erilaisella tyylillä. Ei varmaan pitäisi sanoa, että yritetään treenata, vaan todeta, että treenataan, mutta muutos on aina hankala ja vanhoihin kaavoihin lipsahtaa kuitenkin niin kovin helposti takaisin. Tavoitteeni on myös höllätä omaa pipoa (monessakin asiassa) ja luopua samalla tietyistä tavoitteista. 

Karman kanssa jatkossa pyritään vahvistamaan koiran aktiivisuutta kaikessa tekemisessä treenitilanteissa. Pienilläkin jutuilla Karmasta sai esiin erilaisen puolen, joten näiden työstämistä jatketaan. Asenne ja ilme, ne on meille tärkeät. Kotiläksynä perusasentoharjoitus --> ohjaajan jännittyminen ja jäykistely tarkoittaa hyviä juttuja, tavoitteena Karman vireen nostaminen. Kaikessa tekemisessä olisi hyvä muistaa huomioida koiran aktiivisuus. Nyt kun pa-virittelyä työstetään, olisi muuten treeneissä syytä välttää liikkeiden aloituksia pa:sta, vaan aloitukset siitä, että koira on aktiivinen. Ylipäänsä tavoitteena intensiivisemmät mutta lyhyemmät treenit, joissa etukäteissuunnittelu on tärkeätä. Ei turhia odotteluita koiralle kentällä, ja jos pitää jotakin jäädä pohtimaan, niin koira viedään pois tilanteesta. 

Äänen kanssa varovasti kuitenkin. Jos vireen nostamisesta alkaa tulla ääntä, treeni loppuu välittömästi. Toistaiseksi on vielä pärjätty hyvin, mutta pentujen jälkeen K on muutaman kerran treeneissä vingahtanut (ennen pentulomaa ei koskaan!), joten tarkkana tämän homman kanssa.

maanantai 26. helmikuuta 2018