torstai 29. maaliskuuta 2012

Vala 2v!


Valttu-mussu juhlii tänään 2-vuotissyntymäpäiviään :-) Onnea myös kaikille sisaruksille, eli Nallille, Nuuttille, Ruutille & Remulle!


--------------------------------------------------------------------------


Kotikotoa kantautui tosin taas vähän kurjempia uutisia, sillä Niki oli eilen saanut uuden kohtauksen. Sattumalta tosin jokin aika sitten törmäsin Linuksen, Festonin & Rasmuksen sivuilla hyvin samankaltaisten oireiden kuvaukseen. Nikiähän ei ilmeisesti kovin tarkasti ole tutkittu, vaan edellisen kohtauksen tiimoilta lääkäri vaan totesi "syitä voivan olla useita". Itsestä tuo idiopaattinen vestibulaarisyndrooma kuulostaa kyllä ihan juurikin Nikin oireisiin sopivalta. Varma ei tokikaan voi olla, koska ko. sairaus diagnosoidaan tutkimalla ja sulkemalla pois muut mahdollisuudet. Täältä vielä vähän tarkempaa kuvausta sairaudesta.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Iltapäivä demona


Tänään ohjelmassa oli TamSKin tokokoulutusohjaajakurssi, jonne olin ilmoittautunut demokoirakoksi. Teemana oli ylempien kilpailuluokkien liikkeet, ja oletustasona, ettei koira niin vielä osaa (mutta tarkoituksena on opettaa). Eli ihan kivasti Valan tasoon sopivaa treeniä.


Ensimmäisenä ihmeteltiin tunnistusnoutoa. Vala ei ole ikinä tehnyt tätä, mitä nyt joskus kerran tai kaksi saanyt pitää tunarin kapulaa suussa. Tätä tehtiin ulkona, lumessa (joo-o. Yön aikana oli satanut oikein kiva uusi lumipeite maahan).  Muutaman metrin päähän koiran eteen vietiin kasa palikoita, ja sitten apuohjaaja haki ohjaajalta oman kapulan ja vei sen parin metrin päähän em. kasasta selkeästi osoittaen koiralle, mihin oma kapula laitettiin. Oma kapula asetettiin kuitenkin hieman piilon, niin ettei koira aivan suoraan voinut nähdä sitä lähetyspaikalta. Harjoituksen pointtina on totuttaa koira siihen, että se palikkakasa on täysi neutraali juttu, eikä niistä muista kapuloista tarvitse välittää.


Vala oli alkuun vähän pihalla, ja fokus oli ensin vaan siinä näkyvässä kasassa. Parin kerran jälkeen päässä kuitenkin syttyi selkeästi lamppu, ja V tajusi, että se on se yksi tietty kapula, joka halutaan. Harjoituksessa oma kapula vietiin vuorotelle molemmille puolille kasaa, ja pikkuhiljaa myös lähemmäksi kasaa. Valalla pienin etäisyys oman kapulan ja kasan välillä taisi olla noin puoli metriä.


Tämän jälkeen siirryttiin sisälle halliin tekemään ruutua. Selitin meidän epätoivoisen ruutuyritysten historian, ja sitten lähdettiin taas liikkeelle ihan alkeistason harjoituksista. Nyt tehtiin täysikokoisella ruudulla, niin että appari vei sinne ensin koiran nähden lelun ja myöhemmillä lähetyksillä sitten vienti niin, että ohjaaja teki koiran kanssa sillä välin jotakin muuta. Meikälle tuli vähän noottia epäselvästä käsimerkistä. Vala on vähän häslä ja nopea koira --> ohjaajan pitää olla rauhallinen. Näissä ruudun alkeissa hyväksi on  korostetun selkeä ja pitkä käsimerkki, jotta koira rauhoittuu ja keskittyy tehtävään. Lähetyspaikkaa pitää vaihdella, nyt Vala on kuulemma aivan liian selkeästi tottunut lähetyksiin aina kohtisuoraan ruudun reunaan nähden, ja olikin hetken hämillään, kun lähetys tulikin kohti ruudun kulmaa. Ruudussa myös pienenä ongelmana nyt meidän tekemämme merkkitreeni. Merkkiä on ollut helppo harjoitella sisällä kotona, joten siksi me on sitä tehtykin. Merkki kuitenkin tuottaa helposti ongelmia ruudun hahmottamiseen, ts. riskinä on aina, että koira voittajaluokassa tarjoaa ruudussa kulmamerkille menoa. Koska merkki on kuitenkin suhteellisen helppo opettaa, olisi ehkä fiksuinta jättää se nyt pois ja palata siihen sitten siinä vaiheessa, kun on aika siirtyä evl:aan.


Ruutuun lähetyksiä pitää siis tehdä eri kohdista, ja pitkältä matkalta. Treeneissä esim. niin, että käydään rakentamassa ruutu niin, ettei koira näe sitä, ja jätetään sinne lelupalkka. Sitten haetaan koira, treenataan jotakin muuta, ja sen jälkeen tehdään ruutu. Tyhjän ruudun kanssa pitää joko hyödyntää apparia palkkalelun heittäjänä tai sitten itse juosta nopeasti koiran perään tarpeeksi lähelle, jotta oma heitto kantaa mielellään koiran pään yli.


Viimeisenä liikkeenä perehdyttiin vielä ohjattuun noutoon. Lähetyspaikkana oli merkkitötsä, johon kuitenkaan sinänsä ei kiinnitetty huomiota. Vein vain Valan "muuten vaan" seisomaan tötsän taakse, ja siitä sitten lähetys aina jommalle kummalle puolen noutoon (molempia puolia kannattaa tehdä tasaisesti, ettei treeni jää junnaamaan paikoilleen vain toisen puolen hinkkaamiseen). Keskimmäisen kapulan tilalla voi pitää ihan mitä tahansa neutraalia esinettä. Esineen vaihtamisella kapulaan ei ole kiire, sen ehtii ihan hyvin tehdä vasta viimeisenä asiana sitten, kun muu liike (mukaan lukien siis merkille lähetys) on valmis. 


Vala teki ihan kivasti. Parilla ekalla kerralla oli vähän hämmentynyt, mutta hoksasi pian idean. Tähän pitää kyllä ottaa oikeat suuntakäskysanat pian mukaan. Nyt tehtiin ihan vaan "nouda"-käskyllä, joka on meillä tavallisessa noudossa. ("Vasen" ja "oikea" puolestaan ovat nyt käytössä nometreeneissä, enkä halua niitä tuoda tähän. En tiedä, voi olla että koira ihan hyvin erottaa nome- ja tokotilanteet toisistansa, mutta minusta tuntuu ainakin fiksummalta käyttää eri sanoja. Nomessa suuntakäskyillä haluan koiran kuitenkin lähtevään suoraan siihen suntaan, kun taas tässä ohjatussa koiran pitää lähteä takaviistoon.)


Kolmeen tuntiin kuului paljon odottelua, ja olinkin aika yllättynyt, miten rauhallisesti Vala malttoi olla. Välillä tuli vähän piippausta, mutta paljon se oli myös ihan hiljaa ja rauhoittui jopa makuulle lattialle, kun totesi, ettei täällä nyt tapahdu mitään. Mahtavaa!


Sinänsä treenin anti oli ihan jees, koska Vala on nyt ensimmäinen koira, jolle itse alan näitä liikkeitä opettamaan. Tästä se lähtee! :)

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Luoksari


Ääk, mikä ongelma tästä on tulossa! Oma moka: harjoittelun puute ja muuten vaan päämäärättömyys. Viime viikolla töissä kulutin erään päivän ruokatunnin ja kahvitauot lueskelemalla Svartbergien kirjasta (siis se Tavoittena täysi kymppi) juttua luoksarin rakentamisesta (ja vähän muustakin).


Tänään sitten treenattiin. Ihan vaan yksin, mutta päätin, ettei tehdä mitään muuta nyt (noh, paikkamakuu tehtiin). Tarkoituksena oikeasti koittaa saada itselle kuva siitä, missä mennään ja mitähän tälle asialle pitäisi tehdä. Tilanne: Vala ei pysähdy kovinkaan tehokkaasti, vaan himmailee vauhtia ja liikkuu käskyn jälkeen reilusti eteenpäin. Tavoite: Lukkojarrutus.


Tajusin, että olen palkannut Valaa tosi erilaisista suorituksista. Plaah. Koira tietää pysähtymiskäskyn, joten siltä pitää vaatia enemmän! Nopea ja napakka pysähdys = palkka. Palkkauksen suunta pitää myös pitää mielessä --> takapalkka. Tähän voisi myös aina mahdollisuuksien mukaan värvätä apparin heittämään lelua (minun heittotaitoni ei ihan riitä vähänkään pidemmillä matkoilla...). Jos pysähtyminen on hidas tms, niin ei tietenkään palkkaa, mutta koiralle tarjotaan treeneissä uusi mahdollisuus tehdä homma kunnolla.


Oh well. Nytpä minä nämä ongelmat huomaan, kun menin kisailmoja lähettämään. Tosin katotaan nyt, päästäänkö edes, kun tuo nyt näköjään panttaa niitä juoksuja...

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Treenipäivistä kuvin


Viime viikko oli aika aktiivinen. Minulla piti olla loma, mutta töistä tarjottiinkin mahdollisuutta tehdä lisää vuoroja, joten eikun nappularahoja tienaamaan. Kolmena päivänä töissä ja loput sitten kouluhommien parissa. Siitäkin huolimatta ehdittiin oikeasti ryhdistäytyä treenirintamalla kunnolla. Jo aiemmassa kirjoituksessa ehdinkin kertoilla maanantain tokoilusta Hellun & Syken ja Katrin & Gingan kanss. Keskiviikkona jatkettiin vielä tokottelua Hellun & Syken kanssa, torstaina ensin päivällä omat nometreenit (ohjauksia) ja iltapäivällä Valalle n. 1 h malttitreeni (eli katuvalotolppaan kytkettynä paikoillaan odottelua), kun minä pohdiskelin Nooran & Viirun kanssa kaikenlaisia toko- ja nomejuttuja. Lauantaina ajelin vielä Valan kanssa käymään Valkeakoskella, missä ohjelmassa oli vielä nomeilua (riistalla) Katsun & Nallin kanssa sekä sisarusten välinen juoksukisa (voi että kun oli väsynyt koira sen jälkeen! :) ).


Treeneistä voisi kirjoitella pitkät pätkät, mutta en jaksa. Eilinen superilta Hakametsän jäähallissa Nightwishin parissa ja tämänaamuinen aikainen herätys tentin vuoksi painavat vähän. Sitäpaitsi pitkästä aikaa kirjoittelin oikeasti pitkiä tenttivastauksia tänään, joten eiköhän päivän tarinointiurakka ollut sitten siinä.


Kameraa on kuitenkin ehditty ulkoiluttaa hieman, joten treenikuulumiset nyt kuvallisessa muodossa:




"Siis tää vai?!"




<3




Jotenkin musta tuntuu, että tuossa nouto-otteessa on vielä "vähän" parannettavaa...






Vala tykkäsi mielettömästi, kun kerrankin pääsi juoksemaan kunnolla!


SItten seuraavaksi kuvasarja aiheesta tokonouto (tässä nyt tosin kutsunoutona, siksi siis ensimmäisessä kuvassa Vala tulee kohti):




1. Lähesty kapulaa vauhdikkaasti.




2. Jarruta. (Mielummin ajoissa, niin säästyt vaiheelta 3.)




3. Lähesty kapulaa uudestaan.




4. Tartu kapulaan.




5. Käänny palautukseen.




6. Kirmaa kohti ohjaajaa.


Vähän siis vielä olisi hiemisen paikkaan, mutta ihan sama. Meillä on kivaa!!




Taas meni pitkäksi. Tolleriformula saattaisi tarvita uudet jarrut.... Tai oikeastaan minä olen jo jonkin aikaa epäillyt, että tässä kappaleessa on  ehkä valmistusvirhe, eikä tähän ole lainkaan asennettu jarruja.





Joskus myös mietin myös, että olisikohan joku ruuvi jäänyt valmistusvaiheessa vähän löysälle. Olisittepa olleet vaan kuulemassa lauantaina Valtterin ja Napsun leikkiä. Kyllä. Kuulemassa. Tsiisus sitä röhkinän määrää :D


 

Jotkut naispuoliset ovat kenkä- ja laukkufriikkejä


Valitettavasti Vala taitaa kuulua heihin. Tällä kertaa tuunausta kaipasi espritin kassi.


tiistai 6. maaliskuuta 2012

Niki 12v!



Nipsu juhlii tänään 12-vuotissynttäreitään, toivottavasti rauhallisissa merkeissä kotona.


Pieni särkylääkeannos kuuluu tällä hetkellä Nikin päivittäiseen elämään (muuten syytä aiemmille oireille ei ole ilmennyt. Kai se diagnoosi yksinkertaisesti vain on vanhuus). Kuulo on heikko, eikä Niki yleensä esimerkiksi lainkaan huomaa, jos joku tulee kotiin... paitsi, jos sattuu näkemään, mitä ei tosin tapahdu usein, sillä papan lempipuuhaa on nukkuminen. Ulkoilu Nikille maistuu edelleen ihan hyvin, vaikka lenkeillä tottakai edetään aika koiran tahtiin. Kaikin puolin oikeastaan ihan tavallinen koiravanhus :-)

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Dameja, variksia ja noutokapuloita


Viime viikolla kävimme torstaina nomeilemassa Katsun & Nallin kanssa. Molemmille koirille tehtiin ihan perusnoutoja, Vala teki osuutensa riistalla. Vala pääsikin vähän yllättämään, sillä ensimmäisellä noudolla se laukkasi täyttä vauhtia varikselle, pysähtyi katomaan minua, ja kun minä en reagoinut, se ihan itse otti vaakun ylös ja palautti minulle. Tämän jälkeen tehtiin vastaavia perusnoutoja vaakulla ja korpilla. Vaakun kanssa ei enää ensimmäisen kerran jälkeen ollut epäröintiä, mutta iso korppi sitten pisti V:n kyllä taas empimään ja kyseenalaistamaan homman. Nouti kuitenkin senkin lopulta. Otteet olivat aika pinnallisia ja palautuksetkin sellaisia roiskaisuja minun jalkoihini, mutta näistä huolimatta jäi kyllä mielettömän hyvä fiilis treenistä. Meillä on vielä toivoa :)


Sunnuntaina suunnatasimme sitten Niihamaan Nuuskujen kimppatreeneihin. Vala aloitti markkeerauksilla, muutaman kymmenen metrin matkalla. Ensin ykkönen, jossa ei mitään ongelmaa. Sitten kakkosta, ensimmäisellä kerralla V unohti heti ensimmäiseksi heitetyn damin (nouti siis ensin jälkimmäisen heiton). Heittäjän avustuksella toinenkin dami löytyi. Tehtiin uusinta samoihin paikkoihin, ja nyt V:llä oli selkeästi idea, että niitä dameja on tosiaan kaksi siellä... Lisää vaan tätä ja kaikenlaista muistitreeniä. Toisena treeninä tehtiin eteenlähetyksiä, jossa toinen treenaaja kävi viemässä damin polulle. Motivoidusti ok, ei ongelmia, mutta yksi sokkolähetys todisti, ettei V:llä ole oikein vieläkää haisua tästä ideasta. Sain kyllä kivoja vinkkejä treenaamiseen ja millaisia ohjausharjoituksia ehkä voisi alkaa tekemään. Eikä niitä motivoituja harjoituksia pidä pelätä, vaan treeneissä mielummin motivoidusti kuin turhaa sokkona hosumista. Motivoiduilla harjoituksilla koira pitäisi saada uskomaan, että aina on noudettavaa. Loppuun vielä pieni riistatreeni vaakulla. Tämä vaakku olikin sitten Valan mielestä vähän ällö (kun olihan se ollut aiemmin toisten korien suussa... plus että tämä oli täysin sula, kun taas edellissä treenissä riistat olivat vielä hieman jäisiä). Nouti kuitenkin lopulta, mistä ruhtinaallinen palkka.


Edelleen Vala kaipaa ennen kaikkea riistatreeniä vieraalla riistalla. Eli jos jonkun treeneissä on tilaa, niin saa vinkata! :) Tosin meillä nyt kovasti odotellaan niitä juoksuja, joten toivottavasti kohta pidetään vähän treenitaukoa ainakin muiden koirien seurasta...



Tänään suuntasin Valan kanssa heti työpäivän jälkeen tokoilemaan kavereiden kanssa. Jotenkin tuntuu, että meidän tokoura on ollut ihan heitteillä viime aikoina... aina ajattelee, että pitäisi ryhdistäytyä, mutta ei sitten kuitenkaan saa aikaiseksi. Nyt kuitenkin tehtiin ihan kunnon treeniä. Saiskohan tän fiiliksen säilytettyä? Tai ehkä se tästä, kun pistäisi kisailmoja menemään...


Tehtiin hyppyesteellä kaikenlaista. Alkuun lämmittelynä kutsuhyppy (pieni paniikki, että muistaakohan koira edes, mikä tuo tuollainen este oikein on... hyvinhän se onneksi muisti), sitten avo-hyppyä, jossa ei ongelmia. Kerran Vala tosin kolautti itsensä esteeseen vähän ilkeän oloisesti, mutta ei se onneksi sitä itseään näyttänyt haittaavan. Otin mukaan myös noutokapulan, ja tehtiin ensin kutsuhyppynä. Kun se meni kivasti, niin päätin pienellä riskillä kokeilla, mitenkäs sitten hyppynouto sujuisi. No sehän sujui oikein mallikkasti. Kivaa, että jotkut asiat menee näin helposti!


Tehtiin myös luoksaria. Ensin liikkurin kera. Vala tuli lujaa, ja pysähdys meni vähän pitkäksi (mutta sinänsä pysähtyi kuitenkin ihan hyvin). Myöhemmin vielä lelupalkalla, nyt tuli paljon napakampi pysähdys. Ehkä Vala osasi ennakoida, kun tehtiin uudestaan, ja toisaalta se näki lelun minun kädessäni. Toisaalta minäkin osasin ehkä käskyttää vähän täsmällisemmin. Paljon tekijöitä! Lisää treeniä ja rutiinia tähän kuitenkin vielä kaivataan.


Avon kaukokäskyt menivät ihan riman alta, Vala ei oikein ollut mukana ja eteni asennonvaihdoissa. Huomio palkkauksen suuntaan!


Jäävistä treenattiin paikoillaan seisomista. Ei sinänsä ole (vielä) ollut iso ongelma, mutta aina välillä Vala liikuttaa etutassuja kun minä palaan kiertämään sen taakse.


Loppuun vielä paikkamakuu piilossa n. 3 min liikkuroituna. Kivasti meni.


 



[[split]]




Ai niin, loppuun pitää esitellä uusi perheenjäsen:



eli siis Canon Speedlite 430EX II. Vielä kun oppisi käyttämään kunnolla :-)