Usva

Usvan kuulumiset ovat tässä blogissa jääneet vähän vähemmälle, kun pääasiassa tänä vuonna on tullut vain kirjoiteltua kisakuulumisia. Usva täytti 9.8. kaksi vuotta, joten sen kunniaksi ajattelin kirjoittaa siitä nyt ihan oman tekstinsä.

Usva, eli kotioloissa paremmin tunnettu nimellä Pusti, Pus tai Tupsi (ihme kyllä se tunnistaa myös nimen Usva, vaikka enemmän varmaan tuleekin noita muita nimiä käytettyä), on minulle vähän ristiriitainen koira vieläkin. Se on sinänsä solahtanut ihan hyvin meidän laumaamme ja on useimmiten oikein mukava koira kotona, mikä onkin erittäin tärkeä asia. Usva kuitenkaan ei ihan ole kohdannut niitä odotuksia ja toiveita, jotka olin, osin alitajuisestikin, sille asettanut harrastuskoirana.

Luonteeltaan Usva on hyvin ohjaajapehmeä koira, hyvin kiltti ja nöyrä. Olisin toivonut siitä enemmän emänsä Karman tyylistä hieman kovempaa ja itsenäisempää koiraa. Arjessahan se on toki ihan kiva, koska Usva on yleensä hyvin kuulolla. Luoksetulo ja odota -käskyt ovat sillä tosi vahvoja, joten sen puolesta Usvan kanssa on helppo kulkea. Usva on vieraita kohtaan pidättyväinen ja epäluuloinen ja uusissa tilanteissa se on monesti melko epävarma. Jos Usvaa jännittää, se monesti purkautuu haukkumisena ja varsinkin nuorempana se oli välillä melkoinen remmirähjä. Nyttemmin olen saanut tilannetta purettua, kun olen äitiysloman myötä ehtinyt keskittyä vähän enemmän lenkkeilyhommiin ja pohtimaan tuota käytöstä. Usvan kanssa avainsana on ennakointi. Usvalle on tärkeätä ehtiä rauhassa kertomaan, että asiat on ihan ok. Kieltäminen on monessa tilanteessa hyödytöntä ja lisää vain koiran epävarmuutta. Paljon on siis kiinni siitä, että osaa itse lukea koiraa ja tukea sitä oikealla tavalla (tässä Usva on opettanut minulle aika paljon!). Omassa laumassa Usva on se pentu, joka haastaa muita leikkiin, mutta vieraiden koirien osalta Usva on välillä aika tosikko. Lenkkeilynkin haaste on paljolti siinä, että varmaan 70% vastaantulevista koirista joko haukkuu, murisee ja/tai kyttää meitä. Minä olen vissiin aika nipo, kun haluan, että omat koirat kulkisivat ohitustilanteet kadulla rauhallisesti, hiljaa ja toisia liiemmälti tuijottelematta. Alkuun jännitin vähän lastenvaunujen ja koirien kanssa lenkkeilyä (olin jopa sitä mieltä, että voi millään viedä ulos vaunuja ja kolmea koiraa yhtäaikaa), mutta pian sainkin huomata kärryjen itse asiassa helpottavan hommaa. Vaunut kun kivasti erottavat omat koirat pahasta maailmasta, eli siis koirat kulkevat aina pientareen ja vaunujen välissä.

Olin haaveillut Usvasta erityisesti nome-koiraa. Koiraa, jonka kanssa päälajina treenattaisiin rodunomaisia lajeja ja jonka kanssa pääsisin syvemmälle nomen, wt:n ja ehkä metsästyksenkin maailmaan. Usva syntyi loppukesän puolella elokuussa, joten ajatuksissani se suorittaisi taipparit seuraavana kesä ja ehkä jopa starttaisi jo testimielessä b-kokeissa alokasluokassakin. Alku olikin lupaava: Usva on todella riistaintoinen ja kantaa riistaa hyvällä otteella. Sitten tuli seuraava kesä ja vesinoutojen vuoro. Vaikka Usvan ollessa pikkupentu oli treenattu järven rannalla ja totuteltu veteen, seuraavana keväänä kaikki luonnonvesi olikin sille vastenmielinen elementti. Viime kesä sitten treenailtiin muita osa-alueita ja yritettiin työstää vesityötä eteenpäin. Syksyn ja talven tullen otettiin projektiksi kunnon uimakoulu koirauimalassa, jossa saatiin alkuun mukavasti apuja ja neuvoja uittajalta. Uinti alkoi sujua ja uimalaan Usva tulikin joka kerta hyvin mielellään. Tämän vuoden kevät ja kesä on sitten taas yritetty treenata luonnonvesiä. Olikin mukava huomata, että esim. metsälenkeillä Usva alkoi uskaltaa mennä muiden koirien perässä vähän kahlailemaan ojissa yms., ja kokoajan enenevissä määrin. Edelleen se on varovainen, että tassut ylttää pohjaan, eli esim. jyrkkäreunaisiin metsäjärviin se ei mene, vaikka Vala ja Karma menisivätkin. Mökillä Usva kuitenkin tuli ihan itse uimaan meidän ihmisten kanssa, ja ui todella hyvällä ja voimakkaalla tekniikalla. Tosin nytkin vielä tilanne on se, että jos on jotakin noudettavaa, niin Usvalle tulee helposti liian kiire ja silloin uintitekniikka unohtuu ja homma menee turhaksi räpiköimiseksi. Tätä pitää vielä työstää lisää, että paketti kokonaan pysyisi kasassa.

Tokoa ja rallyakin oli ajatuksissa harrastaa Usvan kanssa, ainakin alemmat luokat. Toisinaan minusta tuntuu, että Usva on melko yksinkertainen otus. Se ei aina hoksaa asioita kovin nopeasti ja paineistuu helposti, jos kokee, että se ei osaa. En ole itse osannut opettaa Usvaa tarjoamaan asioita, vaikka olisin halunnut. Tässäkin on minulla ohjaajana ollut paljon oppimista, miten toimia taas ihan erilaisen koiran kanssa (vrt Vala ja Karma). Usva kuitenkin rakastaa tekemistä ja se on onnesta soikeana, kun pääsee treenaamaan. Nyt alkaa tuntua siltä, että ehkä meille oikeasti vielä löytyy yhteinen sävel tekemiseen. Paljon on ollut myös kiinni siitä, että olen itse luopunut kaikista tavoitteista ja todennut että tämän koiran kanssa edetään erilailla kuin aiempien (Vala kisasi tokossa ekan kerran 1v 2kk iässä, Karma 1v 8kk). Usva kisaa ehkä sitten joskus, jos ja kun on siihen oikeasti valmis. Olisihan Usva varmasti näissä lajeissa tosi paljon pidemmällä, jos sen kanssa olisi aktiivisemmin treenattu. Oma motivaatio on kuitenkin ollut vähän hukassa, ja sillä on kyllä myös ollut tosi iso vaikutus kaikkeen. Usva on myös kehittynyt fyysisesti melko hitaasti, ja kropanhallinnan saavuttaminen on vienyt aikaa. Vieläkin se on välillä vähän sellainen hassu tyyppi, joka ei ihan tiedä, miten asettelisi pitkät koipensa. Juuri viimekerralla treenihallilla kyllä pohdittiin, että nyt tarttisi vaan oikeasti treenata johdonmukaisemmin, niin Usvaa saisi kyllä hyvin vietyä eteenpäin tokon ja/tai rallyn osalta. 

Kotona Usva on mukava ja kiltti koira. Se heiluttaa häntää melkein taukoamatta (mikä tekee omat haasteensa, koska kahvikuppi lentää helposti sohvapöydältä tai sitten se mäjäyttää hännällään Karmaa silmään), on aina iloinen. Jos on itse surullinen, niin Usva tulee aina seurustelemaan (toisin kuin muut koirat, jotka katoavat heti paikalta). Usva kulkee usein ympäri kotia lelu suussaan esitellen sitä kaikille. Usva tykkää meidän vauvasta. Usva rakastaa tuttuja ihmisiä ja tulee erittäin hyvin toimeen Valan ja Karman kanssa. Usva on kulkenut monessa mukana ja ollut toisaalta myös välillä hoidossa joidenkin reissujen ajan, ja hyvin on sujunut. Olen paljon miettinyt sitä, että oikeasti Usva on ihan mukava koira, ja isoin ongelma on kuitenkin minun päässäni johtuen siitä, että Usva on ollut kovin erilainen verrattuna siihen, millaiset ennakko-odotukset, toiveet ja haaveet minulla pennun osalta oli. Lisäksi oma ns. koiraharrastuksen ulkopuolinen elämä on vaikuttanut siihen, että Usvan kanssa tekemiseen ei olekaan ollut ihan niin paljoa aikaa, kuin olisin toivonut. 

Taannoin eräällä kuuntelemallani Sporttirakin luennolla luennoitsija (en tosin enää yhtään muista kuka) sanoi jotakin, joka sai heti ajattelemaan Usvaa. Emme yleensä saa sellaista koiraa, kuin haluaisimme, vaan saamme sellaisen koiran kuin tarvitsemme. Aika näyttää, mitä yhteinen matka Usvan kanssa siis vielä tuo tullessaan.